asusteet

Monday luxury

Kaulakoru/ Necklace Lindex

En oikein ole ehtinyt aleshoppailla tänä kesänä. Ainoat ostokseni ovat tällä hetkellä tämä kaulakoru ja se hapsuvyö. Tämäkin tuli ihan sattumalta vastaan, kun olin hoitamassa asioita Kotkassa. Minulla oli ostohetkellä se revitty farkkutakki päällä ja ai että miten nämä kaksi, tyystin eri paria olevat, kävivät hyvin yhteen. Korulla saa arkivaatteisiin kivan luksus-fiiliksen. Yritän saada asukuvaa heti, kun mahdollista. Tätä samaa sarjaa oli myös rannekoru, jolle olisi kyllä käyttöä. Ihan perus rannerenkaaksi en sitä halaja, mutta eräs DIY-projekti kaipaisi sitä…

Pahoittelen näitä jatkuvia detail-postauksia. Eilen oli pitkästä aikaa kamera mukana, joten tuli napsittua muitakin kuvia. Niitä luvassa seuraavaksi :)

This ring here represents my heart

Vihkisormus, rihkamaa vai arvokoru? Massatuotantoa vai oma design? Iso timantti  vai pieni kivi? Langanpätkä vai tatuointi?

Sormus mietitytti minua pidemmän aikaa. Oma kihlasormukseni on Lapponian Lapinkihla-sarjaa ja pidän siitä todella paljon. Se ei ole niitä perinteisiä Timanttisilta ostettuja sormuksia, mutta ei kuitenkaan liian erikoinen arkikäyttöön. Siinä ei ole kiviä, mutta sarjaan kuuluu myös kivellisiä versioita. Alunperin ajattelin ostaa vihkisormukseksi juuri saman sarjan kivellisen, mutta tulin toisiin ajatuksiin.

Minulle ei sormuksen arvolla ole minkäänlaista merkitystä, suomeksi sanottuna hinnalla siis. Aivan sama monta timanttia ja karaattia siinä on. Tunnearvolla sen sijaan on valtava merkitys. Siitä syystä päädyin toisenlaiseen ratkaisuun. Minulla on äitini vanha hopeinen sormus, jossa on yksi isohko kivi. Äiti on saanut sen aikoinaan kummitädiltään lahjaksi. Sormus on minulle hieman iso ja äiti epäili, että kivi on pelkkää lasia. Halusin putsata, pienentää sen ja laittaa siihen arvokiven.

Eilen meni kotkalaiselta kultasepältä kyselemään, mitä sormukselle voisi tehdä ja saisiko siitä vihkisormukseksi sopivan. Seppä innostui ja kehui miten hieno vanha sormus minulla oli käsissäni. Kivi paljastui arvokiveksi, joten se saa jäädä siihen paikoilleen. Sormusta pienennetään ja se putsataan vuosien varrella tulleista tummentumista. Lopuksi vielä kaiverrus ja minulla on sormus, joka varmasti saa minut hymyilemään joka ikinen päivä. Voi olla, että pari onnen kyyneltäkin joudun sen nähdessäni vuodattamaan.

Nyt pitäisi vielä löytää joku kaunis rasia tai pussi sormukselle. Mummon aarteista voisi löytyä joku sopiva. Tämä sormuspohdinta sai lopulta onnellisen lopun ja ratkaisu tulee varmasti olemaan juuri oikea. Minusta vihkiminen on niin kaunis ja tunteellinen tapahtuma, että haluan sinetöidä sen myös jollain sellaisella, joka merkitsee minulle paljon. Uusi timanttisormus ei varmasti olisi vastaavaa tunnetta saanut aikaiseksi.

Minkälaisia vihkisormuksia teiltä löytyy? Tai minkälaisista haaveilette?

Ja kyllä, saatte nähdä itse sormuksenkin, kun se on valmis :)

kuvat: we heart it

Super Easy DIY

paita/shirt & neule/knit H&M

Musta paitis näyttää niin tylsältä neuleen alla. Vanhasta vyöstä irtoaa kiireessä pari metalli kolmiota ja ne kolahtavat lattialle. 1+1=2 ja otan pihdit eteisen työkalupakista. Metallikolmiot sopivat täydellisesti kauluspaidan kauluksiin. Kiinnitän ne pihdeillä ja kiiruhdan kouluun. 15 sekunnin tuunaus tehty ja “uusi” paita hankittu. Elämä tuntuu taas jälleen niin helpolta…

xoxo Casey

Hyvät ja huonot uutiset

Hyviä ja huonoja uutisia. Aloitetaan hyvistä, niin voitte lopettaa lukemisen sen jälkeen, jos haluatte. Eilinen päivä lähti mahtavasti käyntiin, kun pitkästä aikaa päätin käydä kurkkaamassa Zaran kevät kokoelmia. Ruotsalaisista blogeista bongaamani kengät olivat saapuneet myös tänne ja tiesin heti mitä tehdä lahjakortillani. Muttamutta missä olivat kaikki 36 kokoiset. Myyty myyty myyty, minulle kerrottiin. Keskustan Zarasta lähdin ilman kenkiä, mutta ajattelin vielä käydä kurkkaamassa itiksessä. No ei sielläkään tärpännyt. Myyjä oli mahtava ja yritti kaikin keinoin piristää meikäläistä. Otettiin ylös kengän koodia ja puhelinnumeroa. Jos niitä tulisi ensi viikolla, saisin tulla hakemaan omani pois. Juuri, kun olin lähdössä, toinen myyjä tuli varastosta paikalle ja kysyi olimmeko tietoisia siitä yhdestä ylimääräisestä 36 koon parista, joka lojui varastossa. Siitäkö ilme kirkastui (minulla ja myyjällä). Myyjä pahoitteli tilannetta ja nolostui, kun oli myynyt minulle eioo:ta. Pyysin häntä olemaan iloinen, sillä itse olin vain riemuissani. Ihanat, pienet sirot korkkarit olivat aivan täydelliset jalkaan ja poistuin onnellisena myymälästä. Jee.

Jee loppui kyllä hyvin lyhyeen. Jo pitkään kiukutellut kannettavani oli aamulla pihissynyt viimeiset pihinänsä. Se ei enää auennut tai jos aukesi niin ensimmäinen yritys avata mitään ohjelmaa sai sen tuhannen tilttiin ja pakkosammutukseen. 20 kertaa avasin ja suljin koneen ja sain jollain ihmeellisellä tavalla kopioitua aina muutamat kansiot kerrallaa kovalevylle. 4 tunnin urakka palkittiin ja meikäläisen tiedostot oli pelastettu. Kone pihisi vielä jonkin aikaa, mutta tänä aamuna käynnistys-yritys näytti pelkkää mustaa. Nyt ollaan siis ilman konetta. Tällä hetkellä Teemu lainaa omaansa, mutta kaikki ohjelmani yms. menivät omani mukana. Katsotaan miten usein saan nyt vkl kirjoiteltua. Singanhdan kyllä samantien kaupoille uutta ostamaan. Opinnäytetyöni on kriittisessä vaiheessa ja on päästävä jatkamaan hommia. Kerrasta viisastuneena tarkoituksena on vaihtaa pc maciin. Hyviä vinkkejä minne suuntaan? Apple storeen?

Hyvät uutiset: Kauneimmat kevät korkkarit hommattu

Huonot uutiset: Kannettavani elämä eletty

Materialistiset saavutukset ja menetykset ovat siis perjantain aiheena. Hauskaa viikonloppua teille :)

xoxo Casey

when its all said and done

Perhosia vatsassa, jännitys tiivistyy ja astun huoneeseen tuomarien eteen. Siitä ei enää puuttunut kuin se sininen idols-lätkä ja se, että minun olisi pitänyt alkaa laulamaan. Ehei onneksi, mutta silti ehkä yksi jäätävimpiä tilanteita missä olen ollut :D Koko aamupäivä ja päiväkin itse asiassa meni siis NRJ fashion awards jury-tilaisuudessa. Vaatteet istuivat ihan kiitettävästi ja oli hauskaa ekaa kertaa elämässä oikeasti miettiä tulevaa catwalkia ja näytöstä. Sain kauniit ja ihanat mallitytöt itselleni ja me löydettiin nopeasti yhteinen sävel. Toivotaan, että näytöksestä tulee upea. Ja miksei tulisi, kun siellä on 10 hienoa työtä. Oli mahtavaa nähdä tänään muiden työt ja ihastella mitä muut ovat saaneet aikaiseksi. Tosi erilaisia töitä ja huippu ideoita kaikilla. Nyt on semmoinen olo, että oon kaiken itsestäni antanu ja kaiken sanottavani sanonu (minkä siis änkytykseltäni tuomareille sain aikaiseksi). Erityiskiitos ja terkut vielä Katjalle, joka oli tänään jeesailemassa minua ja muita kilpailijoita siellä :) Nyt lähden salille rentoutumaan ja sitten takaisin sorvin ääreen. Pitäähän sitä jotain itsellekin keskiviikon näytökseen vääntää!

xoxo Casey

sleeping in my scarf

huivi Pieces (saatu blogin kautta), neule H&M trend, maxihame 2hand, laukku Pariisista, kengät Missguided

Sairastelun hieno puoli on kaikki lämpöiset jutut mihin kääriytyä. Olen pari päivää asunut tuon jättiläishuivin sisällä ja tänään melkein nukahtanut luennolla sen päälle. Sain huivin jokunen aika sitten blogin kautta, mutta silloin se oli vielä turhan lämmin käytettäväksi. Nyt, kun oikeasti on kylmä (!!) ja vielä sairastaa niin voi hyvällä omalla tunnolla pitää tuota sisälläkin! Tänä syksynä olen taas innostunut enemmän noista pitkistä perushuiveista, kun niitä tuubi-juttuja tuntuu tulevan joka tuutista. Tarvitsisin uuden perus mustan pitkähkön huivin ilman mitään hapsuja, mutta semmoinen ja vielä hyvästä matskusta taitaa olla liikaa vaadittu. Eli eikun akryylistä tuubia vaan kaulalle! Vinkkejä hyvistä ehdokkaista anyone?

p.s. mamma jos luet tätä niin mulle saa myös tehdä huivin <3

xoxo Casey