Olen julkaissut samalla otsikolla postauksen kerran aikaisemminkin ja silloin esittelin tätä tismalleen samaa mekkoa ensi kertaa. Tuolloin elettiin vuotta 2016. Olin pitkästä aikaa kaivanut ompelukoneen esille ja antanut mielikuvitukseni laulaa. Lopputuloksena syntyi tämä kultainen mekko, jonka puin sitten päälleni Elle-gaalaan.
Kultainen mekko keräsi tuolloin paljon kauniita kommentteja niin gaalassa kuin täällä blogissakin, mutta sen koommin sitä ei kuitenkaan ole päälläni nähty. Lähinnä siitä syystä, ettei sopivaa tilaisuutta pukea tämä mekko ole oikein vastaan tullut. Tänä keväänä kuitenkin päätin, että kaivaisin mekon esille ja fiksaisin sen sopivaksi kesähäitä ajatellen. Kesähäitä kun oli tälle kesälle kertynyt jopa kolmet, joten halusin uusien mekkojen ostamisen sijaan ehdottomasti hyödyntää myös jotain vanhaa.
Mekon tuunauksesta järjestin pienen äänestyksen Instan puolella ja sen suosio hieman yllätti. Äänestäjiä on hurja määrä normaalin verrattuna ja niin oli myös dm-viestejä. Kiitos vaan tuhannesti teille kaikille aktiivisuudesta! Olipa ihanaa käydä teidän kanssa keskustelu niin hääpukeutumisesta kuin ompelujutuistakin. Äänestyksessä olitte lähes yksimielisiä siitä, että minun olisi paras lyhentää mekon hihat, sillä upeat, gaalaan sopivat kellomaiset hihat eivät ehkä olisi kovin käytännölliset hääjuhlassa. Ne olivat myös ehkä hieman talviset ja raskaat kesäjuhlaan, joten lyhentämällä/poistamalla osan hihaa ilme kevenisi huomattavasti. Näin sitten tein ja samalla myös lyhensin helmaa sen verran, että sandaalin kärjet vilkkuivat alta.
Asusteiksi valikoitui tosiaan tällä kertaa jotain huomattavasti kesäisempää ja keveämpää. Remmisandaalit veivät Instan toisessa äänestyksessä voiton avokkaista, joten päädyin laittamaan ne. Laukku puolestaan on mummoni vanha ja sen vuoksi minulle todellinen aarre. Näyttävin asuste löytyi tällä kertaa hiuksista, kun toteutin näihin häihin pitkään haaveilemani helmipinnikampauksen. Tämän hetken isoin hiusasustetrendi näkyi myös vahvasti hääjuhlassa, sillä muutamalla muullakin häävieraalla oli helmipinnit hiuksia koristamassa.
Kuvat eivät nyt tällä kertaa ole ihan loisteliaimmasta päästä, kun näiden kanssa tuli melkoinen hoppu ja ne napattii nopeasti hotellin rappukäytävässä, mutta kyllä näistä mekkoon tehdyt muutokset ja viikonlopun juhlalook käy selväksi. Kiitos vaan äitille, kun uhrauduit kameran taakse siinä hässäkässä!
Tätä mekkoa tuunatessa tuli taas hirveä ikävä ompelua ja vaatteiden tekemistä. Vaikka koen olevani ihan näppärä kameran takana ja nautin siitäkin luovasta hommasta, mutta voi jestas mikä tunne tulee, kun pääsen suunnittelemaan ja kaavoittamaan vaatteita sekä surruttamaan ompelukoneella. Se on ehdottomasti oma kutsumukseni, jos näin nyt voi sanoa.
