Hiukset

Lyhyempi kesätukka ja ystävän luona kylässä

Posted on

Päätin viime viikon kampaajakäynnillä napsaista reilusti mittaa hiuksista pois ja vitsit mikä ero! Tukka tuntuu ja näyttää sata kertaa paksummalta sekä elinvoimasemmalta. Tyveen laitettiin tuttuun tapaa mahdollisimman luonnollinen ruskeasävy (omien harmaiden kasvatusprojekti tosiaan jäi :D) ja latvoja hieman raidoitettiin. Etuosaan leikattiin myös selkeämmät “sivuverhot” nyt, kun raskauden jäljiltä harventuneet ohimohiukset ovat vihdoin kasvaneet tarpeeksi. Muuten hius on tasamittainen. “Sivuverhot” yhdessä vaaleampien raitojen kanssa tekevät kyllä hiuksista eläväisemmät sekä jotenkin helpommin muotoiltavammat etuosasta. Minulla on luonnostaan taipuisa (jopa hieman kihara) hius ja tämä leikkaus on kyllä siihen se paras mahdollinen.

Nämä kuvat minulle ikuisti ystäväni Hanna, jonka luona heidän uudessa kodissaan pääsin vihdoin koronan hellitettyä käymään. Koti oli kyllä hyvin Hannan näköinen, avara ja kaunis. Yhtä pahana kultaharakkana ihastelin tietysti messinkisi yksityiskohtia, joita riitti vähintään yhtä paljon kuin meillä kotona. Emme olleet Hannan kanssa nähneet puoleen vuoteen, mutta kyläillessäni heillä tuntui kuin olisimme istuneet samassa pöydässä vasta eilen. Juttu lensi vanhaan tuttuun tapaan ja nauru yltyi räkätykseksi saakka.

Kuulumisten vaihtamisen lisäksi käytimme kuvausmahdollisuuden hyödyksi ja nappasimme muutamat kuvat puolin toisin. Edellisistä kuvaustreffeistä oli niin ikään ikuisuus aikaa. Vaikka kotoa käsin, kaukana Helsingistä on ollut ihan kivakin tehdä hommia, niin kyllä tämä visitiitti pk-seudulle taas muistutti, että välillä on ihan hyvä päästä uusiin ympäristöihin sekä kuvailemaan eri tyyppien kanssa. Ne ruokkivat ja elävöittävät luovaa puuhaa taas ihan uudella tavalla.

Nyt viimeistelen vielä viimeiset työhommat ja lähden hakemaan lapsia pyörällä hoidosta. Heilläkin loma häämöttää jo edessä :) Ulkona on jälleen kerran mieletön sää ja hellemekko taitaa olla tänäänkiin se ainut oikea vaatevalinta, joten sillä mennään!

mekko & laukku Lindex / hattu Zara / aurinkolasit RayBan

Tukka hulmuten kohti äitienpäivää

Posted on

*Kaupallinen yhteistyö: Helein

 

Tajusin tuossa vähän aikaa sitten, että vaikka minulta on jäänyt jo kaksi kuukausittaista kampaajakäyntiä välistä, on tukkani yllättävän hyvässä kunnossa. Se on myös venähtänyt pituutta, erityisesti etuhiusten osalta, jotka synnytyksen jälkeen harvenivat merkittävästi. Nyt takaisin kasvaneet hiussuortuvat eivät enää törrötä pystysuoraan ylöspäin, vaan ne sulautuvat jo hyvin osaksi muuta hiusta. Pää on täynnä vahvaa uutta tukkaa ja sen oikein tuntee hiuksia pestessä. Syitä hiusten vahvistumiseen minun ei tarvitse kauaa hakea, sillä kuten aina ennenkin, on vuosittain toistamani biotiinikuuri tehnyt taas tehtävänsä.

Nyt on kulunut vähän päälle kahdeksan viikkoa siitä, kun aloitin apteekeista saatavan Helein Strong Biotin biotiinivalmisteen syömisen. Ensimmäiset merkit kuurin tehosta huomasin jälleen kerran kynsissäni, jotka kasvoivat ennätyksellisen nopeasti ja muuttuuvat supervahvoiksi. Näitä ensimmäisiä merkkejä sain kuitenkin odottaa hetken, sillä mikään sisäisesti nautittava kauneusravintolisä ei anna näkyviä muutoksia päivässä tai kahdessa. Muutamassa viikossa, hiusten ja kynsien kasvun myötä niitä alkaa kuitenkin useimmiten näkymään ja näin kahdeksan viikon jälkeen ero on jo selkeä. Nyt kun vielä pääsisi kampaajan käsittelyyn värjäyttämään ja leikkaamaan ihanan (ja tuuheamman!) kesätukan.

Muutenkin sitä on alkanut tosissaan haaveilla äidin omasta pienestä hemmotteluhetkestä. En tiedä onko se tuo edessä häämöttävä äitienpäivä vai mikä, mutta tällä viikolla on ollut olo, että kunnon hemmottelutuokio tekisi nyt erittäin hyvää! Itsensä hemmottelun suhteen olen kyllä ottanut niin uuden linjan lasten syntymän myötä. Ennen lapsia en oikeastaan koskaan käynyt missään kauneushoidoissa tai edes kampaajalla. Nyt kuukausittainen kampaajahetki tai ihana kasvohoito muutaman kerran vuodessa ovat niitä asioita, joihin mieluusti käytän rahaa. En tiedä tarvitsenko niitä yhtään sen kipeämmin kuin silloin aikoinaan, mutta ainakin henkisesti niillä on omaan olooni iso vaikutus. Ne tuovat samalla tavalla hyvän olon kuin vaikka treenaaminen. Hemmottelun merkitys korostuu myös tässä elämäntilanteessa, jossa itsensä ja oman ulkonäkönsä hoitamiseen jää harvoin kovinkaan montaa minuuttia aikaa.

Mutta vaikka oma aika ja aika itsensä ehostamiseen on ollut viimeiset vuodet kortilla, olen lasten myötä oppinut olemaan stressaamatta liikaa omasta ulkonäöstäni. Tästä hyvänä esimerkkinä se, että vaikka koin molempien tyttöjen syntymän jälkeen voimakasta hiustenlähtöä, ei se tuntunut oikein miltään verrattuna siihen ensimmäiseen isoon hiuskatoon ennen esikoista. Sitä panikoin ja stressasin hullun lailla. Osittain se oli toki aiheellista, mutta koen, että nykyisin osaan kyllä ottaa huomattavasti rennommin oman ulkonäköni suhteen. Olen myös oppinut rakastamaan monia “virheitäni” ja pitämään itsestäni juuri sellaisena kuin olen.

En sano, että olisin tätä ennen ollut täysin tyytymätön itseeni, mutta kyllä tähän pisteeseen pääsyyn liittyy tietynlainen kasvutarina. Omalle äidilleni olen ikuisesti siitä kiitollinen, että sain kasvaa ympäristössä, jossa ulkonäköön ei kohdistettu paineita eikä siihen pahemmin puututtu, ellei joku meistä siskoksista halunnut tehdä jotain ihan järjetöntä :D Itse olen elänyt kaiken maailman tyylivaiheet ja äiti on aina antanut minun olla oma itseni. Siitä poikamaisesta tytöstä, joka ala-asteen viidennellä luokalla vannoi pitävänsä Adidaksen nappiverkkareita koko loppuelämänsä ja kieltäytyi laittamasta ripsiväriä kasvoi loppujen lopuksi nainen, joka rakastaa mekkoja ja pientä ehostusta.

Nyt omien tyttöjeni kohdalla olen monesti toivonut voivani antaa heille mahdollisuuden kasvaa ilman ulkonäköpaineita. Antaa heidän kehittyä ja kasvaa omassa tahdissaan, juuri sellaisiksi kuin he itse toivovat. Pyrin kehumaan heitä, mutta en liikaa ja kannustamaan heitä tekemään valintoja, joista heille itselle tulee hyvä olo. En koskaan halua vähätellä omaa ulkonäköäni peilin edessä heidän kuullen, vaan päinvastoin korostaa, jos jokin asia itsessä näyttää juuri silloin erityisen hyvältä. Minä sain kasvaa aikuiseksi ilman somen valtavia paineita, mutta omat tyttöni joutuvat hyvin erilaisiin haasteisiin omalla matkallaan. Jos voin äitinä auttaa niiden yli pääsyssä edes jonkin verran, koen onnistuneeni tässä(kin) tehtävässä.

ps. Helein antoi minulle äitienpäivän hengessä mahdollisuuden muistaa toista lähipiiristäni löytyvää äitiä ja nyt tässä juuri pohdinkin kenen oven taakse sitä ylläripaketin veisi. Antamisen ilo on kyllä se paras ilo! Muistakaa tekin sunnuntaina äitejä ympärillänne parhaalla näkemällänne tavalla ♥

Naisen kruunusta ja naiseudesta

Posted on

Kaupallinen yhteistyö: Helein

Pohdin tässä naistenpäivän kynnyksellä omia mietteitä naiseudesta. Mieleeni tuli ensin monia ulkonäkökeskeisiä asioita, joka oli sinänsä vähän surullista, sillä naistenpäivän todellinen ajatus on jossain paljon syvemmällä. Kyse ei ole ulospäin näkyvästä naisellisuudesta tai siitä tuoko mies sinulle kukkia kotiin. Tämä päivä on hetki pysähtyä miettimään ja tarkastelemaan naisen asemaa, joka ei todellakaan ole sama kaikkialla maailmassa.

Me suomalaiset naiset olemme pienen lottovoiton saaneet syntyessämme maahan, jossa tasa-arvo on nimensä mukaisesti tasaisempi miesten ja naisten välillä kuin monessa muussa maailman kolkassa. Toki täältäkin yhä epäkohtia löytyy liittyen palkkaan, asemaan työelämässä ja vaikkapa seksuaalisen väkivaltaan. Monissa asioissa on kuitenkin menty ja mennään yhä eteenpäin. Lisäksi se, että erityisesti viime aikoina on kasvavissa määrin alettu tuomaan asioita ihmisten tietoisuuteen esimerkiksi Me too-kampanjan muodossa laittaa asioita liikkeelle ja mahdollistaa muutoksen tapahtumisen.

Monesti puhutaan, että hiukset ovat naisen kruunu. Se viimeinen piste i:n päälle, kirsikka kakun päällä, hieno loppusilaus. Tuo lausahdus kuulostaa ainakin omaan korvaani jotenkin todella vanhanaikaiselta ja naisen esineellistämiseltä. Naisen kruunu on mielestäni paljon muutakin kuin ne hiukset, tai oikeastaan kaikkea muuta. Naisen kruunu on ennemminkin se älykkyys niiden hiusten alla. Kaikki ajatukset, tavoitteet, teot ja mielipiteet.

Naiseudesta puhuttaessa ajatellaan helposti heti ensimmäisenä ulkonäköä, mutta mitä todellisuudessa onkaan? Minusta naiseus on parhaimmillaan ja kauneimmillaan ennakkoluulojen voittamista ja myyttien murtamista epätasa-arvoisissa tilanteissa, yhdistymistä ja voimaantumista toisista naisista, suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta. Naiseus sananakin on mielestäni todella voimaannuttava ja sellainen, jonka haluaa kytkeä paljon syvempiin ajatuksiin kuin pelkkään ulkonäköön.

Mutta jos taas puhutaan naisellisuudesta, on siinä mielestäni keveämpi kaiku. Se voi nimenomaan tarkoittaa punaiseksi lakattuja kynsiä tai punattuja huulia, laineille käännettyjä hiuksia, kauniita naisellisia muotoja, hameen helmoja tai pitsisiä alusvaatteita. Toki joillekin naisista nämäkin ovat täysin vieraita ja jollain tapaa turhia asioita, mutta itse koen, että naisellisuus muodostuu enemmän niistä esteettisistä, ulkonäköön, pukeutumiseen ja ehostamiseen liittyvistä asioita. Itsensä tunteminen naiselliseksi ja naisellisuus on minulle juurikin sitä, että päällä on asu, jossa koen itseni kauniiksi tai olen ehkä käynyt juuri kampaajalla ja pitkästä aikaa laittautunut pidemmän kaavan mukaan. Joskus pelkkä hajuveden suihkaus saa minut tuntemaan oloni naiselliseksi.

Tässä kohtaa puhe naisen “kruunusta”, eli niistä hiuksista tuntuu jo vähän asiallisemmalta, vaikka edelleen vierastan tuota sanaparia. Itse olen elänyt ajanjakson, jolloin jouduin tästä “kruunusta” osittain luopumaan ja se oli, siinä hetkessä, elämäni hirvein asia. Vaikka hiustenlähtö ei sinänsä ole mikään katastrofi tai maailmanloppu, mutta siinä hetkessä, kun katsot hiussuortuvien valuvan sakeana massana viemäristä alas joka ikinen ilta suihkussa käydessä, on olo aika lohduton. Varsinkaan kun sille ei löydy mitään loogista selitystä. Silloin minusta tuntui nimenomaan siltä, että osa naisellisuudestani (se kyseenalainen kruunu) riisuttiin minulta. Siinä hetkessä mitkään sanat eivät oikein lohduttaneet, mutta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että tuo koettelemus oli ihan tarpeen. Itsestään, omasta henkisestä sekä fyysisesti olosta huolehtiminen ja tietty armollisuus itseään kohtaan kuulostavat aika itsestään selviltä asioilta, mutta tuntuu, että moni nuori ja myös vähän vanhempi nainen on niiden suhteen vähän hukassa. Minäkin olin. Varsinkin sen armollisuuden kanssa, kun media ja some ryöpyttävät jatkuvasti verkkokalvoillemme vertailukohtia, jotka useimmissa tapauksissa eivät ole millään tavalla relevantteja tai edes todellisia.

Itse opin hiustenlähtö-episodista paljon ja erityisesti sen, että oma hyvänvointi on paljon muutakin kuin se peilikuva. Se kauneus todella kumpuaa sisältä päin, vaikka lausahdus kliseinen onkin. Olen opetellut kuuntelemaan kehoni merkkejä, antamaan itselleni aikaa ja tilaa. Todennut, että joka päivä ei voi esimerkiksi olla hyvä hiuspäivä eikä tarvitsekaan olla. Pitkässä juoksussa olisi kuitenkin suotavaa, että päivistä suurimman osan olo omassa kehossaan olisi hyvä. Pienillä asioilla olen huomannut voivani edistää sitä, että tunnen oloni hyväksi ja myös kauniiksi useampina päivinä. Ne pienet teot voivat olla uusien alusvaatteiden osto säännöllisesti, kuukausittainen kampaajakäynti, pieni hemmotteluhetki kotona tai vaikkapa vitamiinikuuri vuosittain.

Joka vuosi hiustenlähtöni jälkeen olen syönyt biotiinikuurin ja yleensä juuri näin keväisin. En näe omalla kohdallani syytä syödä biotiinia koko ajan, mutta vuosittainen tehokuuri on mielestäni ollut ihan paikallaan. Se tuo aina uutta buustia hiusten kasvuun ja vahvistaa niitä (erityisesti näin talven loppupuolella, kun pipokausi on tulossa päätökseen). Biotiinin vaikutus ei näy yhden tai edes kymmenen tabletin ottamisen jälkeen, vaan vaikutuksen huomaa vasta muutamien viikkojen kuluessa. Itse yleensä huomaan sen ensimmäisenä kynsistäni, joista tulee aina ihan supervahvat! Hiuksista sen on taas yleensä huomannut kampaaja ennen minua. Uutta hiusta pukkaa paljon, pituutta on venähtänyt ja hius on muutenkin vahvistunut. Tällä hetkellä kasvattelen vielä synnytyksen jälkeen harventuneita ohimohiuksiani ja toivon mukaan tämän kuurin myötä ne kasvaisivat tuosta hieman huvittavasta etutukkamitasta ulos ja voisin leikata niistä kivat “sivuverhot” kehystämään kasvojani.

Biotiinivalmisteissa suosin ns. vahvoja biotiineja, joissa biotiinia on yleensä noin 5mg. Tällä kertaa testiin päästi apteekeista saatava Heleinin Strong Biotin+, joka sisältää biotiinin lisäksi c-vitamiinia, sinkkiä ja kysteiiniä. Hiusten ja kynsien lisäksi tämä edistää siis myös ihon ja limakalvojen hyvinvointia. Mielenkiinnolla odotan, minkälaisia tuloksia alkaa viikkojen kuluessa näkymään. Täytyy ainakin tehdä pieni päivitys niiden hassujen etuhiusten osalta ennen ja jälkeen -kuvien kera.

 Hyvää naistenpäivää sinne kaikille upeille naisille!
Muistakaa, että olette paljon enemmän kuin yksikään kruunu, vaikka se olisi koristeltu jalokivin tai vaikka kultahipuin.

Hei hei tumma tukka – Harmaahiusprojekti osa 2

Pitihän sitä tulla vielä tännekin päivittämään tämän päivän suurin uutinen. Nimittäin tutusta tummatukkaisesta Kaisasta kuoriutui tänään hämmentävän vaalea ilmestys. Vaaleampaan olen toki tähdännyt hiusprojektissani, mutta kyllä tämä vaaleus tuli nyt pienoisena shokkina :D Hullua miten suuri muutos saadaan aikaan muutamalla raidalla ja vaihtamalla tyviväriä maltillisesti joka värjäyskerralla aina puolta astetta vaaleampaan. Ero kuukauden takaisiin kampaajan jälkeisiin kuviin on hurja!

Projektin suurimpana missiona on päästä pois kuukausittaisesta värjäyskierteestä ja nyt ekaa kertaa yli 10 vuoteen etuhiukseni jäivät ilman tyviväriä. Niistä siis kasvaa jo oma harmaanhapsuseni. Saa nähdä kuinka harmaa hius lopulta on, mutta ainakin edestä se näyttää hyvin vaalealta.

Teiltä on tullut käytännössä pelkkää positiivista palautetta IG:n puolella, mutta kysytään nyt täälläkin, että mitäs tuumitte vaaleammasta hiustyylistäni? Itse poden vielä pientä identiteettikriisiä, mutta eiköhän tähän pian totu :)

Harmaahiusprojekti – osa 1

Instagramin puolella minua seuraavat ovatkin jo varmasti paremmin perillä aloittamastani uudesta hiusprojektista, mutta nostetaan aihe nyt esille myös täällä blogissa. Kyselin teiltä alkuviikosta mielipidettä siitä, pitäisikö minun värjätä tukka keskiviikon kampaajakäynnillä tutulla tummahkolla ruskealla vai mennä villillä kortilla eli aloittaa projekti nimeltä oman värin (eli siis tässä kohtaa harmaiden) esiin kasvatus. Villikortti sai kannatusta lähes 80% vastanneista ja siihen aloin lopulta kallistua itsekin. Päätöstä harkitsin kuitenkin ihan tasan siihen saakka, kun astelin kampaamoon sisälle.

Juteltuani yhdessä kampaajani Jennyn kanssa tulimme siihen tulokseen, että joo lähdetään projektiin, mutta maltillisesti. Ei siis lähdetä vain kasvattamaan itsepintaisesti harmaahapsujani esiin ja näytetä seuraavaa paria vuotta todella epämääräiseltä kiitos luotisuoran tyvikasvun, vaan annetaan hiuksille ja erityisesti omalle peilikuvalleni vähän armoa toteuttamalla homma osissa. Minulla ei nimittäin ole mikään kiire saada täysin harmaita kutreja, mutta olen lopen kyllästynyt katsomaan parin viikon jälkeen esiin puskevaa tyvikasvua, joten jokin muutos tähän oli nyt tultava. Hiuksiin liittyen sain teiltä paljon viestejä sekä ennen kampaajaa että sen jälkeen ja osa toivoi kovasti, että kertoisin tästä projektista lisää. Tämä olkoon nyt sitten ensimmäinen osa harmaahiusprojektini dokumentointia.

Varsinaista lähtötilannekuvaa minulla ei tähän hätää ole tänne blogiin laittaa, mutta ajattelin tehdä Instagramiin storyn aiheesta ja tallentaa sen sinne kohokohtiin, jotta jokainen voi halutessaan käydä sieltä kurkkimassa miten projekti etenee. Näin sanallisesti kerrottuna lähtötilanteessa minulla tosiaan oli keskiruskeat hiukset ja n. 4cm harmaa tyvikasvu. Hiukseni kasvavat aika vauhdikkaasti (jopa 3cm kuussa), joten voitte kuvitella miten nopeasti se harmaa on sieltä aina kampaajakäynnin jälkeen esiin puskenut. Tämä oli se suurin syy, miksi halusin tähän projektiin nyt ryhtyä.

Toivon, että projektin myötä kriiseilyni tiheistä kampaajakäynneistä ja värjäämiskierteestä katoaisivat. Olisi upeaa pystyä olemaan ihan vaan sillä omalla tukalla, ihka omassa värissä, mutta vielä en tiedä onko minusta siihen, ettei hiuksissani ole mitään väriä edes raitojen muodossa. Malttinen startti on siis varmasti se oikea ratkaisu omalla kohdallani ja ainakin nyt koen, että ihannelopputulos tässä olisi se, että tyvestä kasvaisi oma väri (oli se sitten täysin harmaa tai jotain harmaan ja ruskean väliltä) ja latvat olisi raidoitettu elävän lopputuloksen saamiseksi. Aika näyttää miten tässä tulee käymään.

Kerrotaan tähän loppuun vielä tarkempi selostus siitä, mitä tällä ensimmäisellä kampaajakäynnillä oikein tapahtui;

Ihan ensimmäiseksi päätimme luopua siitä aiemmin käyttämästäni peittävästä kestotyviväristä kokonaan ja siirtyä käyttämään läpikuultavaa vaihtoehtoa, joka on huomattavasti lempeämpi hiusten kasvaessa. Värjätyn ja värjäämättömän hiuksen raja ei tämän kanssa tule olemaan läheskään niin luotisuora, vaan uusi hius sulautuu paremmin joukkoon. Tämä yksinään ei kuitenkaan riitä häivyttämään tyvikasvuani, sillä aiemmin käyttämäni väri on tietenkin tätä nykyistä omaa harmaata väriäni tummempi. Siitä syystä meidän piti saada koko yleisilmettä vaaleammaksi ja myös kylmemmäksi. Hiukset raidoitettiin kauttaaltaan ohuilla, hyvin luonnollisilla vaaleilla radoilla, jotka sitten pesupaikalla viilennettiin taittovärillä. Lopputuloksena tästä projektista oli tämä yllä näkyvä hyvin huurteisen sävyinen vaaleanruskea tukka.

Vaikka jännitin kovasti sitä miten viihtyisin vaaleammassa tukassa, kun tumma on ollut ns. tavaramerkkini jo vuosia, niin  yllätyin kyllä todella positiivisesti. Kasvojeni väritys heräsi kummasti henkiin ja hiukset ovat paljon eloisamman näköiset. Vaikka vielä ei ollakaan lähelläkään sitä nykyistä omaa väriäni ja projektin päätöstä, niin uskon kyllä jo tämän perusteella vahvasti siihen, että loppujen lopuksi se oma väri on suurimalle osalle meistä imartelevin. Vai mitä olette mieltä?

Going gray gracefully – Harmaantuisitko tyylikkäästi?

Ei enää ombre, vaan Grombre!

Nyt olemme mielenkiintoisen aiheen äärellä, nimittäin ajattelin tänään puhua pari sanaa harmaantumisesta ja nimenomaan nuorten naisten harmaantumisesta. Aihe on vielä melkoinen tabu täällä Suomessa, mutta ulkomailla olen havainnut selkeän joukkoliikkeen, jossa nuoret, jo melkoisesti harmaantuneet naiset ovat päättäneet lopettaa vuosia kestäneen värjäyskierteen ja harmaantua tyylikkäästi. Harmaiden kasvatusprosessit dokumentoidaan häpeilemättä someen ja samalla ylistetään luonnollista kauneutta, luonnollista harmaantumista. Joukkoon mahtuu kaiken ikäisiä naisia, mutta eturintamassa tuntuvat olevan kolmenkympin molemmin puolin olevat nuoret aikuiset naiset.

Luonnollinen harmaantuminen yhdistetään yhä herkästi ikääntyviin ihmisiin eikä suinkaan pari-kolmekymppisiin, mutta itse asiassa yllätävän moni harmaantuu jo tässä iässä. Kuten osa ehkä teistä tietääkin jo, myös itse kuulun siihen mukamas harvaan joukkoon, jotka harmaantuivat jo vähän päälle parikymppisenä. Ensimmäiset harmaat bongasin hiuksistani jo alle 20-vuotiaana ja nykyisin harmaita taitaa olla aika lailla pää täynnä. Tähän asti olen sitkeästi peitellyt niitä värjäämällä tyven kerran kuussa, mutta viime aikoina katseltuani lukuisia kuvia ja tempauksia liittyen tähän “going grey cracefully” -teemaan, olen alkanut miettiä pitäisikö sitä itsekin luopua jatkuvasta värjäämisestä? Olisiko minusta siihen?

Omat hiukseni kasvavat aika hurjaa vauhtia, jopa 3 senttiä kuussa, joten tyveä saa olla värjäämässä koko ajan. Tämä nykyinen värini on aikoinaan sävytetty hyvin lähelle sitää omaa väriäni, mutta kuten tuossa jo totesin, se ei tänä päivänä oikeastaan enää ole oma värini, sillä ruskeat hiukset ovat harmaantuneet käytännössä kokonaan. Tietenkään en voi olla ihan varma minkälainen kuontalo sieltä paljastuisi, jos värjäyskierteen lopettaisin, mutta olettaisin, että melkoinen harmaahapsi, salt&pepper-hair olisin nykyiseen verrattuna.

Tällä hetkellä harmaiden esiin kasvattaminen tuntuu vielä ehkä hieman liian rajulta ja isolta jutulta itselleni, mutta ehkä tämän kanssa käy samoin kuin monien muidenkin trendien ja massailmiöiden. Luonnollinen harmaantuminen alkaa lopulta näyttää hyvältä ja jotenkin normaalilta? Instagramista löytyy lukuisia inspiraatiokuvia mm. hastageilla #grombre, #greyhairmovement, #youngandgrey, #girlsgonegrey, #silvertransition sekä #silversisters. Sieltä olen itsekin näitä ihastellut ja makustellut olisiko minusta tähän.

Värjäyskierteen lopettamisesta olisi paljon hyötyä, sillä se säästäsi selvästi rahaa ja aikaa, sekä varmasti myös omaa hiustakin. Toinen juttu on kuitenkin se, säästelisikö vai turmelisiko luonnollinen harmaantuminen omia hermojani, jos tuskailisin jäätävän juurikasvun kanssa vuositolkulla. Keskimäärin kun oman värin kasvattamiseen pitkissä hiuksissa menee se 4-5 vuotta! Totaalinen värjäysstoppi ei siis todennäköisesti olisi minua varten, mutta voisin harkita asiaa, jos siirtyminen tapahtuisi asteittain kampaajan avustuksella. Nykyinen kampaajani kyselikin jo olisinko kiinnostunut lähtemään tähän muutosleikkiin ja mm. raidoittamalla tuomaan pikkuhiljaa sitä omaa harmaahapseani esiin. Vielä en ole antanut ajatukselle vihreää valoa, mutta saa nähdä muuttuuko mieli jo tämä vuoden aikana.

Toisaalta en ole vielä valmis vapauttamaan harmaantuneita juuriani, mutta toisaalta olisi ihanaa puhua tämän asian puolesta ja antaa kasvot ilmiölle, joka on yllättävän yleinen, mutta aiheuttaa vielä jossain määrin häpeää ja kummastusta, vaikka sen ei todellakaan pitäisi.

Mitä mieltä te olette tästä #grombre trendistä? Löytyykö teiltä harmaita hiuksia? Ja jos löytyy olisitteko valmiita luopumaan hiusväreistä vai oletteko sen jo kenties tehneet?

Upea syksy ja uusi lyhyempi syystukka

Tällä viikolla täyteen loistoonsa ainakin täällä Etelä-Suomessa puhjennut ruska ei ole suinkaan se viikon ainut uusi väritys. Uutta sävyä löytyy nimittäin myös hiuksistani.

Minulla on ollut hieman hankaluuksia saada sovittua aikaa vakkarikampaajalleni Helsinkiin, joten päädyin tällä kertaa kokeilemaan siskojeni suosituksesta paikallista kampaamoa Kotkassa. Vaikka edelleen ikävöin Bow:n Nooran penkkiin, niin täytyy kyllä myöntää, että nyt yllätyin todella positiivisesti, kun entuudestaan tuntematon kampaaja onnistui tekemään juuri sellaisen tukan kun toivoin. Oma hiuslaatuni on nimittäin todella arvaamaton värien suhteen ja vieraan käsissä se vetää lähes poikkeuksetta liian tummaksi tai punertavaksi. Kaiken lisäksi raskaus tekee kuulemma hiusten värjäämisestä entistä arvoituksellisempaa, joten pelon sekaisin tuntein istahdin alkuviikosta kampaajan tuoliin.

Siskojeni kehut taitavista värjääjistä pitivät kuitenkin paikkansa ja tukasta tuli todella kiva. Huomattavasti tummempi kuin mitä se on nyt vuoden päivän ollut, mutta ehkä juuri sen vuoksi todella kotoisa. Vaikka viihdyin vaaleammassa tukassa, niin kyllä tämä tummempi on aina ollut enemmän oma juttuni. Nyt tyvessä on taas sitä tuttua keskiruskeaa ja latvoja kohden se vaalenee tuhkan vaaleaksi. Sävy vedettiin tarkoituksella todella viileäksi, sillä se lämpenee kuitenkin ensimmäisten pesujen jälkeen jonkin verran. Värjäyksen lisäksi päätin napsaista hiuksista reilummalla kädellä senttejä pois ja sen ansiosta tukka tuntuu sekä näyttää kyllä huomattavasti paksummilta.

Olen niin iloinen, että uskaltauduin muutamasta huonosta kokemuksesta huolimatta uudelleen testaamaan paikallista kampaamoa, sillä tämä tulee varmasti helpottamaan elämääni vauvan synnyttyä. Jos en saa sovitettua aikataulujani niin, että Helsinkiin asti kampaajalle ehdin, voin huoletta turvautua Luxyn palveluihin.

ps. Mitenkäs tuo ulkona vallitseva väriloisto? Mieletön! Viikonlopuksi luvassa huikeita kelejä, joten eiköhän oteta kaikki ilo irti upeasta syksystä :)

photos: Sara Vanninen, edit: me

Hyvää tukkapäivää

Säännöllisin väliajoin saa kysymyksiä hiuksistani, että mitenkäs se tukka nykyään voi? Hiustarinani olette kuulleet miljoona kertaa, mutta ilmeisesti hiustenlähtö on niin yleinen ongelma, että se puhuttaa vieläkin. Monia siitä kärsiviä mietityttää eniten se, palautuvatko hiukset koskaan moisesta?

Siskoni lähetti minulle pari päivää sitten vanhan kuvan minusta, joka löytyy itse asiassa tästä postauksesta, ja totesi, että vitsit miten paljon terveemmiltä mun hiukset nykyään näyttää. Vuonna 2012 omistin vielä todella pitkän tumman tukan, jonka perään sitten vuotta myöhemmin itkin, mutta eipä kyllä itketä enää. Se pitkä tukka oli nimittäin todella huonosti hoidettu, aivan yli mittainen ja mielestäni myös värin puolesta minulle todella epäsopiva. Ehkä osa näistä menee nuoruudeen piikkiin, osa vaan tyhmyyden :D

Vuosi sitten taisin todeta, että hiukseni ovat hyvin palautuneet, mutta nyt täytyy kyllä todeta, että ne ovat jopa paremmassa kunnossa kuin ennen hiustenlähtöä. Kiitos huomattavasti parempien hiusrutiinien. Huonoja hiuspäiviä tulee edelleen, kuten varmasti kaikille meistä, mutta huomattavasti harvemmin. Tänään oli erityisen hyvä tukkapäivä, kun Kampaamo Bow:n Noora loihti minulle taas kerran ihan mielettömän värisen tukan. Sellaisen, jota en oikein osannut edes kunnolla kuvailla ja pyytää. Sopivan viileä, vaalea, mutta kuitenkin tumma :D Tämä herättää mielestäni kasvoni sata kertaa paremmin eloon, kuin tuo linkin takaa löytyvä vanha hirvittävä tumma väri. Toki kirkkaanpunainen huulipunakin edesauttaa asiaa hieman.

Onnistuneen värin lisäksi hiukset tuntuvat tuuheammilta kuin koskaan ennen ja ylipitkien etuhiuksien leikkaaminen sai ne näyttämään entistäkin paksummilta. Olen haaveillut sivuotsiksista jo tovin, mutta en uskaltanut kerralla leikata kovinkaan paljon. Voi olla, että seuraavalla kerralla napsastaan vielä muutamat sentit edestä pois…

Kukkaistytön kampaus

Tässä tulee nyt lupaamani hiustutorial pienen kukkaistytön tai miksei vähän suuremmankin juhlavaan kampaukseen. Minin kampaukset saavat usein kyselyitä mm. instan puolella, joten ajattelin, että nämä voisivat olla kiinnostavaa sisältöä täällä blogissakin. Vai mitä tuumitte? Alta löydätte kuvat ja ohjeet kampauksen väkertämiseen.

ps. Jos joku miettii miten 3-vuotias istuu noin kiltisti paikallaan, niin tähän minulla on kaksi kikkaa: naposteltavat ja lastenohjelmat :D Olemme myös tehneet hänen kanssaan sopimuksen, että niin kauan kun hän haluaa pitää tukkansa pitkänä, minä saan laittaa sen JOKA päivä kiinni :) Ainakin tällä erää diili on ja pysyy!

Tarvitset harjan, kukkaseppeleen tai muun hiuspannan sekä pinnejä / Harjaa hiukset ja aseta panta päähän.

Jaa hiukset kolmeen osaan niin, että keskimmäinen osio on kahta muuta suurempi ja sido se sitten ponnarille. / Pujota poninhännän pää yläkautta läpi kukkaseppeleestä ja muotoile pinnien avulla nuttura. Letitä sen jälkeen sivuille jääneet osiot.

Aseta letit ristikkäin nutturan yläpuolelta ja kiinni alta pinneillä. / Valmis kampaus! Sen voi halutessaan jättää sellaiseksi tai hieman “availla” lettejä ja tehdä siitä rennomman näköisen kuten minä tein.

Tumma polkka vai vaaleampi pitkä?

Olen aina kuvitellut, että hiuksissani on ollut iät ja ajat sama väri. Malli vaihtui pari vuotta sitten pakonsanelema, mutta sekin alkaa olla taas sama tylsä pitkä, minkä aikoinaan ylä-asteella kasvatin. Arkistoja selaillessani huomasin kuitenkin selkeän eron nykyisessä tukassani verrattuna esimerkiksi vuoden 2015 keväällä otettuihin kuviin.

Nykyinen tukkani on huomattavasti vaaleampi (ja pidempi), kun taas tuolloin fiilistelin yli kasvanutta polkkaa (juuri sopivasti Lobin kulta-ajan starttaillessa) ja väri oli astetta ellei paria tummempi. Oleellinen ero on värin tasaisuudessa. Tällä hetkellä hiukset on selkeästi liukuvärjätty/balayage värjätty tummasta tyvestä vaaleisiin latvoihin, kun taas pari vuotta sitten tukka oli kokopituudelta samanvärinen.

Kevät 2015

Kesä 2016 – Talvi 2017

Molemmat tukkatyylit ovat edelleen mieleeni ja ajattelin, että olisikin ihan hauskaa kysyä teiltä, kumpi sopii mielestänne minulle paremmin? Pitkä vai Long bob? Tasainen tumma vai vaaleaksi liukuvärjätty?

Seuraavalla kampaajakäynnillä pitää ehdottomasti leikata latvoja, se kuinka paljon on vielä arvoitus, kuten on myös hiusten väri. Jollain tapaa tekisi mieli säilyttää vaalea, toisaalta taas skarppi tummatukka tuntuisi nyt hyvältä idealta. Mitään superlyhyttä polkkaa en tällä hetkellä halua leikata, vaikka nämä vanhat kuvat saavatkin hymyni huulille. Kieltämättä lyhyt(kin) tukka sopii minulle, mutta hiuslaatuni vuoksi sen hoitaminen ja laittaminen vaatii huomattavasti enemmän, mitä minulla riittää innostusta ja paukkuja.

Hair talk

si-moda-random-10-2016-3
si-moda-hair-balayage-lob-2016
si-moda-random-10-2016-1

Tällä kertaa ei puhuta hiustenlähdöstä, vaan fiilistellään ihan vaan tulevaa kampaajakäyntiä ja pohditaan ääneen mitä siellä voisi oikein tapahtua. Edellisen kerran istuin kampaajan penkkiin lähemmäs kolme kuukautta sitten ja voitte vaan kuvitella minkälaisessa kunnossa pehkoni on (apua :D). Sen lisäksi, että juurikasvu on ihan laittoman pitkä, on tähän väliin mahtunut myös yksi aurinkoisempi reissu, joten hiusten latvat ovat vaalentuneet oikein kunnolla. Se ei sinänsä haittaa, koska minua hieman harmitti, että viime kerralla luonnollisesti syntynyt liukuvärjäykseni värjättiin piiloon.

Tyviväriksi tulen varmasti valitsemaan saman minkä viimeksikin, koska se on sopivan lähellä luonnollista väriäni. Tai siis sitä väriä, joka minulla joskus nuorempana oli. Nyt olen ihan aikuisten oikeasti harmaantunut niin pahasti, että en voi omaa väriäni takaisin kasvattaa. Tai voin, mutta se on sitten harmaa, ei maantienruskea, vaan kunnon valkeanharmaa. Se, miten se on mahdollista alle kolmekymppisenä, niin sitä en tiedä. Hyvin todennäköisesti “vika” on kuitenkin geeneissäni, koska myös mm. serkut (terkkuja vaan :D) ovat kolmekympin tienoilla harmaantuneet. Vielä en kuitenkaan ole valmis mummolookkiin enkä koe, että minulle harmaaväri sopisi, oli se sitten miten trendikäs tahansa.

Värjätyllä tukalla siis mennään ja nyt olenkin pohtinut, että pitäisikö tätä luonnolista liukuväriä hieman korostaa? Inspiraatiokuvia etsiessäni törmäsin Pinterestissä Balayage-väriin, joka viime keväänä kasvoi varmasti yhdeksi isoimmaksi hiustrendiksi. Periaatteessa minullahan on jo tämä “pehmeä ja luonnollisen näköinen liukuvärjäys”, jota Balayagella tarkoitetaan, mutta ehkä kampaaja voisi tuoda sitä vielä paremmin esille ja sävyttää hieman viileämmäksi? Lähtötilannekuvasta huomaa, että omat hiukseni muistuttavat tällä hetkellä eniten kollaasin alarivin keskimmäistä, jossa liukuvärjäys on erityisen pehmeä, lähes huomaamaton. Vaikka toisaalta pidän tästä tasavärisemmästä tukasta aivan älyttömästi, niin joku tuossa raidoitetussa Balayage-värissä houkuttaa. Tällä hetkellä ainoat raitani löytyvät ihan etummaisista hiuksista (nekin auringon tekemät), mutta mitäs tuumitte pitäisikö niitä tehdä/jättää muuallekin?

Balayage-värin lisäksi jostain kumman syystä olen myös alkanut miettiä pitäisikö sitä pätkäistä pituutta hieman pois. Tietenkin juuri silloin, kun sitä ollaan vihdoin päästy painajaismaisten kasvatusoperaatioiden jälkeen tilanteeseen, jossa voidaan jo puhua pitkistä hiuksista :D Tästä päähänpistosta “syytän” kyllä upeita LOB-naisia, joita ympärilläni on (mm. Sara, Alexa, Linda, Marianna ja Johanna!). Heidän hiuksia ihastellessaan on tullut tunne, että ei vitsit tuo pitkä bobi näyttää kyllä niin mielettömän raikkaalta. Omat hiukseni ovat kasvaneet Lobista ulos jo jonkin aikaa sitten ja vaikka leikkaaminen houkutteleekin, niin ehkä nyt on kuitenkin aika nauttia pitkistä hiuksista edes hetki. Näistähän minä olen haaveillut siitä asti, kun jouduin hiuket lyhyeksi leikkaamaan. Uskon, että vielä joskus tulee aika, kun haluan nämä pätkäistä lyhyemmäksi. Ja sillä kertaa se ei muuten pelota tai jännitä tippaakaan, koska tiedän, että myös lyhyempi malli sopii minulle ja osaan jopa laittaa sitä jotenkin.

Minkälaisista syyshiuksista siellä haaveillaan?

Hiustarinan onnellinen loppu

<span class="sbm-tracking sbm-tracking-start" id=”elvital”

SI MODA LOREAL ELVITAL 10
*Yhteistyössä L’Oréal Paris

Monesti naiset kuvailevat kampaajalle hiuksiaan adjektiiveilla paksu, pitkä, hento, kihara, lyhyt, karhea, sileä, puolipitkä jne. Niin minäkin tein monien vuosien ajan. Kerroin miten karhea ja kihartuva tukka ei aina ole niitä helpoimpia muotoiltavia, vaikka volyymia karheuden ansiosta riittääkin.

Viimeiset pari vuotta olen kuitenkin esitellyt tukkani hieman eri tavalla. Kampaajan penkkiin istuessani olen huomannut vain toteavani, että “hiukseni ovat aika kauheat ja huonossa kunnossa” sekä lisännyt loppuun, että “kiitos voimakkaan hiustenlähdön”. Tukka tosiaan oli katkenneista hiussuortuvista ja uusista pikkuhiuksista johtuen hapsukkaampi kuin koskaan aikaisemmin ja edellä mainituista syistä erityisen epäsiistin näköinen. Tämän pienen esteettisen haitan pystyi vielä korjaamaan silottavilla muotoilutuotteilla, mutta hiusten haurautta, elottomuutta ja huonoa kuntoa oli vaikea peittää.

SI MODA LOREAL ELVITAL 3SI MODA LOREAL ELVITAL 7SI MODA ELVITAL 2016 00SI MODA LOREAL ELVITAL 1
Pitkää pinnaa on vaatinut kasvatusoperaatio ja säännöllinen latvojen tasoittaminen, mutta nyt ollaan viimein siinä pisteessä, että hiukset alkavat olla tasamitassa ja ennen kaikkea voivat paremmin. Viisastuneena menneistä olen pitänyt hiuksistani paljon parempaa huolta sekä ulkoisesta että sisäisesti. Ruokavaliolla on ollut valtava merkitys, mutta myös hyvien hiustuotteiden löytämisellä.

Loreal Elvital-sarja oli minulle jo ennen tätä yhteistyökampanjaa tuttu tuotesarja. Olen käyttänyt pidemmän aikaa heidän Anti-breakage tuotteita, jotka myös täällä kampajasivulla tekemäni testin mukaan minulle parhaiten soveltuvat. Keltainen sarja on tarkoitettu nimenomaan kuiville, katkeileville ja vaurioituneille hiuksille. Se auttaa korjaamaan hiuksia, vahvistaa niitä ja tekee niistä sileämmät. Eli juuri sitä mitä kovia kokeneet hiukseni ovat kaivanneet.

SI MODA LOREAL ELVITAL 6SI MODA ELVITAL 2016 0SI MODA LOREAL ELVITAL 13SI MODA LOREAL ELVITAL 2

Rehellisesti sanoen nämä Anti-breakage -sarjan hiustenpesuaineet ovat olleet parhaimmat markettishampoo ja -hoitoaine ikinä. Sen lisäksi, että olen todennut tuotteet itselleni toimiviksi, on niiden käyttö vahvistanut ajatustani siitä, että hinta ei aina takaa laatua. Paremman lopputuloksen pesun jälkeen olen saanut näillä huikeammilla tuotteilla kuin muutamilla lähemmäs 30e/plo pesuaineilla. Pesun jälkeen hiukset ovat ihanan kiiltävät ja elinvoimaisen näköiset.

Vaikka ne kauheimmat tukkapäivät ovat varmasti jo takanapäin, huomaan silti välillä olevani epävarma hiusteni suhteen. Hämmennyn aina, kun esimerkiksi joku teistä ihanista kehuu hiuksiani. Pienestä epävarmuudesta huolimatta pitkälle ollaan kuitenkin tultu. En nimittäin olisi uskonut, jos joku olisi minulle muutamia vuosia sitten sanonut, kun itkin äitini olkapäätä vasten peruukin pelossa, että vielä jonain päivänä iloitsisin ihka omasta pitkästä, hyvinvoivasta tukasta. Se on selvää, että mitään tukkajumalaa minusta ei koskaan tule, enkä koe, että hiukseni olisivat vieläkään niitä parhaimpia puoliani, mutta on ihana huomata, että välillä pidän omasta pehkostani ihan aidosti. Tervetuloa takaisin hyvät hiuspäivät!

Jos teitä kiinnostaa mikä Elvital sarja sopisi parhaiten juuri omalle tukallesi, niin käykäähän tekemässä hiustesti #Hairobsession -kampanjasivulla :)

SI MODA LOREAL ELVITAL 14