Hyvinvointi & terveys

Levollisin mielin hiihtolomalle

 Kaupallinen yhteistyö: Lääkärikeskus Mehiläinen

Hiihtoloma häämöttää yhden yön päässä ja mieli loman suhteen on yllättävän levollinen. Tai ainakin oli viikko sitten, kun tätä postausta luonnostelin. Silloin kuvittelin, että kaikki työhommat olisi suunniteltu ja ennakoitu tulevan viikon osalta, matkatavaroiden pakkaus aloitettu ja lapsen iloinen, odottava fiilis on tarttunut äitiinkin. Viimeinen on edelleen totta, mutta työjuttujen osalta suunnitelmat heittivät kyllä kuperkeikkaa.

Vaikka kuulun yleisesti ottaen niihin äiteihin, jotka eivät turhaan murehdi lapsen keräilevän inhottavia pöpöjä, niin silti mielessäni on aina ennen lomaa käynyt kysymys mitä jos? Mitä jos flunssa iskee juuri loman kynnyksellä? Mitä jos lapsi kärsii matkapahoinvoinnista? Entä jos hän saa ärhäkän ihottuman uima-altaasta tai vaikkapa vatsataudin? En tiedä helpottaako oloani nyt ensimmäistä kertaa otettu influenssarokote vai olenko vain oppinut hyväksymään sen, että näille asioille ei mahda mitään. Eikä näitä kannata etukäteen manata, koska silloin ne taudit nimenomaan iskevät päälle. Tämä tuli taas todistettua viime viikolla, kun flunssa iski perheeseen sillä sekunnilla, kun tallensin ensimmäisen luonnoksen tästä postauksesta. Mutta eipä ole ensimmäinen kerta, kun loman alla köhitään koko perhe. Meillä on nimittäin ollut “hieman” huonoa tuuria näiden lomien suhteen.

Välillä lapsen tauti ei ole millään meinannut talttua ennen reissua, välillä se on puhjennut juuri loman alla ja kerran konkreettisesti menomatkalla. Muutaman kerran olemme joutuneet reissun aikana piipahtamaan lääkärissä, mutta se on onneksi ollut vaivatonta vieraasta paikkakunnasta huolimatta, kiitos Mehiläisen useiden toimipisteiden. Meille Lääkärikeskus Mehiläinen on ollut näiden kolmen vuoden aikana se paikka, johon olemme sairastuneen lapsen kiikuttaneet muutamaa akuuttia sairaalareissua lukuunottamatta. Nopeasti saadut ajat ja hyvä, asiantunteva palvelu ovat saaneet meidät palamaan sinne aina uudelleen. Viime vuotisella hiihtolomareissulla käännyimme Kuopion Mehiläisen puoleen, kun pieni potilas kärsi pitkittyneestä flunssasta.

Sen lisäksi, että toimipisteitä on ympäri Suomea, saa nykyisin myös älypuhelimella entistä enemmän apua. Ainakin itse koen, että OmaMehiläinen-mobiilisovellukseen kuuluvan Digiklinikan palvelut helpottavat arkea, kun ei tarvitse murehtia aukioloaikoja – tai edes sitä missä olet. Nyt voit kuvailla oireet vaikka iltamyöhään kotisohvalta, bussista tai reissun päältä sekä liittää vielä mahdolliset havainnekuvat mukaan ja saada vastauksen tunnissa. Aamu seitsemästä ilta yhteentoista sinua auttaa lääkäri ja yöaikaan hoitaja.

Mikäli vaiva on hoidettavissa Digiklinikan kautta saat sieltä diagnoosin ja reseptin, muussa tapauksessa sinut ohjataan eteenpäin tai sinulle varataan aika asiantuntijalle, jolloin Digiklinikkakäynti on maksuton. Luulisi, että tämän kautta olisi esimerkiksi näppärä varmistaa, että onhan kyseessä vesirokko tai vaikkapa jokin vaaraton ihottuma. Monesti kun sitä kaipaa apua asioihin, joihin tuntuu hieman “turhalta” varata varsinaista lääkärin vastaanottoaikaa. Digiklinikan iso plussa on myös se, että tämän kautta saa kätevästi uusittua suurimman osan resepteistä.

Matkustelu kipeänä, oli se sitten sairas lapsi tai itse aikuinen, ei todellakaan ole mitään herkkua. Siinä menee herkästi koko loma pilalle. Siitä syystä olen tälläkin kertaa pakannut reissulaukkuun varmuudeksi pienen lääkepussukan, josta löytyy perustarpeet niin flunssan kuin vatsapöpöjenkin taltuttamiseen. Uskotaan ja toivotaan kuitenkin, että meidän epäonniset reissut ovat nyt takanapäin ja tällä kertaa saamme nauttia koko perhe lomasta terveenä. En tosin tiedä voiko sitä vanhempien osalta lomaksi sanoa, kun tämä taskuraketti pääsee täysillä energioilla varustettuna irti.

Miten välttää maanantaikooma?

si-moda-monday-2016-2

Tänään herätyskellon soidessa olin vielä sikeässä unessa. Säpsähdin kilinän voimistuessa oikean korvani vieressä. Maanantaikooma oli paljon pahempi kuin osasin odottaa. Olin mennyt tuntia tavallista aikaisemmin nukkumaan siinä toivoissa, että heräisin aamulla virkeänä, mutta kuinkas kävikään? Virkeän olon sijaan raajani olivat kankeampia kuin ysikymppisellä mummolla ja pää totaalisen jäässä.

Sain lopulta ryömittyä ylös sängystä ja herätettyä yhtä sikeästi uinuvan kaksoisolentoni. Mini ehti päiväkotiin äidin verkkaisesta aamusta huolimatta. Hänen lähdettyään minun oli tarkoitus laittaa hommat pyörimään heti täysillä, mutta päätinkin ottaa vartin aikaa itselleni. Syödä aamupalan, lukea pari blogipostausta ja uutiset. Tänä aamuna pieni pehmeä lasku kannatti. Työskentely sen jälkeen oli ripeää ja tehokasta. Mieli on pysynyt virkeänä koko päivän, eikä edes lounaan jälkeistä “pakko päästä päiväunille” -tunnetta ole ollut ilmassa. Ehkä paras vinkki välttää maanantaikooma on siis suosiolla ottaa maanantaiaamut hieman rauhallisemmin? Tässä muita hyväksi toteamiani kikkoja, jotka toimivat tietenkin parhaiten yhdessä.

EDELLISENÄ ILTANA KANNATTAA…

asennoitua uuteen viikkoon positiivisesti. Vaikka edessä olisikin tiukka työrupeama, kannattaa yrittää ujuttaa viikkoon myös kivoja juttuja, joiden voimalla työhommat sujuvat sutjakammin.

harrastaa (kevyttä) liikuntaa esim. 16-19 välillä. Jos samalla saat haukattua hieman raitista ilmaan, niin vielä parempi.

syödä iltapala. Tyhjällä vatsalla herääminen on erittäin inhottavaa ja voi pahentaa maanantaikoomaa entisestään. Iltapalalla kannattaa kuitenkin välttää liian sokerisia/kofeiinipitoisia aterioita, jotka saattavat vaikeuttaa nukahtamista. Myös kovin mausteisia ja rasvaisia ruokia kannattaa välttää, koska ne voivat aiheuttaa makuuasennossa ikävää närästystä. Itselleni kaurapuuro tuo yleensä parhaiten unen.

aloittaa iltatoimet ajoissa ja rauhoittua jo hieman ennen nukkumaan menoa. Minulla on paha tapa tehdä töitä vielä iltaisin ja käydä sitten pikaisesti suihkussa ja painella suoraan sänkyyn. Silloin päässä pyörii vielä kaiken maailman työasiat ja unenlaatu kärsii kovasti :/

välttää koneella/tabletilla/puhelimella myöhään illalla. Ehdottomasti minun ja varmasti monen muunkin kompastuskivi. Pitäisi taas ottaa joku kirja luettavaksi, niin se korvaisi illan somehetket tai sarjojen tuijottelut.

avata makuuhuoneen ikkunan hetkeksi. Raitis ilma auttaa nukahtamaan! Tämä kikka muuten toimii ja lakanatkin tuoksuu paremmalta, vaikka niitä ei olisi samana päivänä vaihtanutkaan.

mennä sänkyyn n. 15 minuuttia ennen kuin toivoisit nukahtavasi. Yleensä sen ajan keho ottaa nukahtaakseen. Tosin allekirjoittanut on aika lahjakas nukahtamaan alle minuutissa :D

si-moda-monday-2016-1
AAMULLA KANNATTAA…

suosia herätyskellossa ääntä, joka ei ärsytä liiaksi. Lempeämpi ääni voi auttaa heräämään paremmin.

olla torkuttamatta. Tutkimuksetkin osoittavat, että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Torkuttaminen aiheuttaa sekavan olon, jossa pää ja keho eivät tiedä pitäisikö sitä herätä vai ei.

juoda lasin tai pari vettä. Sen lisäksi, että veden juominen aamulla tyhjään mahaan auttaa karkoittamaan väsymyksen, se myös puhdistaa kehoa ja tehostaa aineenvaihduntaa. Tämän tavan opin siskoltani ja nykyisin en voisi kuvitellakaan aloittavani päivää ilman lasillista vettä.

suosia raikkaita, viileässä säilytettäviä kasvo/silmänympärysvoiteita. Niiden levitys vie ne viimeisetkin unihiekat silmiltä.

hakea energiaa hyvistä aamupaloista. Esimerkiksi raikas sekä ravintorikas smoothie virkistää mieltä ja sen avulla jaksaa hyvin lounaalle asti.

ottaa hetki aikaa itselle. Torkuttamisen sijaan kannattaa herätä vaikka 10 minuuttia aikaisemmin ja käyttää se johonkin mieluisaan. Oli se sitten pieni joogahetki, sanomalehden luku tai kuppi kahvia työpaikalla se saattaa olla loppupäivän kannalta ratkaiseva. Ainakin minulle oli tänään!

photos: Sara Vanninen/edited by me

Elinikäinen vaiva

SI MODA RANNE KIPU 5
*Yhteistyössä Verman/Synomax

Päivittäinen työskentely koneella, vaatteiden ompelu ja käsityöt sekä rakkaat harrastukset koripallo ja telinevoimistelu. Nämä yhdistettynä rakenteelliseen rannevikaan eivät ehkä ole olleet se paras kombinaatio. Olen saanut kärsiä kroonisista rannevioista teini-ikäisestä asti.

Kipu tulee ja menee. Välillä se on sietämätöntä ja välillä hyvinkin olematonta. Lukioaikoina aktiivinen pelaaminen yhdistettynä huomattavasti nykyistä runsaampaan käsin kirjoittamiseen pakottivat minut leikkauspöydälle. Oikea ranteeni on operoitu kerran ja toista kertaa tuskin tulee, koska se leikkaus tulisi olemaan aivan liian suuri ja monimutkainen.

SI MODA RANNE KIPU 3
Rannevaivat ovat tänä päivänä melko yleisiä. Vaikka fyysiset työt ovat ehkä yhteiskunnastamme vähentyneet, on teknologian kehitys ja näytepäätyöskentely kasvattanut rannevaivojen syntymistä hurjalla vuositahdilla. Yleisimpiä vaivoja ovat mm. jännetupin tulehdus ja rannekanavaoireyhtymä. Oma vaivani on lähempänä jälkimmäistä, mutta ei kuitenkaan täysin identtinen. Kipu on vastaavanlaista. Siihen liittyy sormien puutumista ja nipistelyä sekä puristusotteen heikentymistä. Sorminäppäryys on heikentynyt ja ranteen liikkuvuus huonoa. Välillä kipu sinkoilee aina sormista olkapäähän asti.

Eikö kuulostaakin ihan mahtavalta, kun miettii, että teen käytännössä töitä vain ja ainoastaan käsilläni? On jopa hieman sarkastista, että onnistuin valitsemaan itselleni ammatin ja koulutuksen, johon nimenomaan vaaditaan paljon käsillä tekemistä. Mutta kuten todettua välillä on pitkiä hyviä jaksoja, jotka tosin kääntyvät sitten päälaelleen ja valvon öitä pakottavan ranteen kanssa. Olen joutunut joskus nuorempana jäämään työstä sairaslomalle rannevaivojeni takia ja kerran jopa jäämään kokonaan kesätöistä pois. Silloin tuli mietittyä, että miten ihmeessä tulen selviämään työelämästä?

SI MODA RANNE KIPU 1
Ainoa todellinen keino poistaa ongelmani olisi operoida koko käsi ja lyhentää kyynerluuta, mutta koska näen tämän ainakin tällä hetkellä aivan liian suurena operaationa, olen päättänyt sietää satunnaiset kipuilut. Omat rannevaivani eivät siis ehkä koskaan häviä täysin, mutta olen oppinut elämään niiden kanssa. Muutama vuosi sitten pystyin vain haaveilemaan punnertamisesta ja käsipainojen nostelusta, mutta nyt pystyn jo satunnaisesti niitä harrastamaan. Särkylääkkeitäkään ei enää kulu sitä tahtia, mitä ennen. Nykyisin tarvitsen niitä vain akuutin tulehdustilan hoitoon.

Särkylääkkeiden sijaan olen pyrkinyt löytämään muita keinoja helpottaa sekä ehkäistä rannevaivojani. Pääasiallisesti yritän tietysti välttää ranteita rasittavia hommia, mutta koska ihan arkisetkin askareet ja työni rasittavat ranteita päivittäin, on pitänyt etsiä myös muita keinoja kivun estämiseksi. Yhteistyössä Verman ja Synomaxin kanssa testaan tällä hetkellä heidän nivelvaivoihinsa erityisesti kehitettyjä tuotteja. Glukosamiinia olen muistaakseni joskus aikaisemminkin syönyt, mutta päätin ottaa nyt uuden testijakson katsoakseni huomaanko eroa niitä syödessäni ja ilman.

Glukosamiinitablettienhan tarkoitushan on lievittää niveltulehdusta ja korjata rustovaurioita. Ne myös tehostavat tulehduslääkkeen vaikutusta ja vähentävät lääkkeiden tarvetta. Erityisesti tämä vaikutus kiinnostaa itseäni, koska en tahdo popsia särkylääkkeitä liikaa. Kolmen viikon testijakson aikana en ole syönyt itse asiassa yhtään särkylääkettä, mutta se voi toki olla sattumaakin. Glukosamiinien vaikutus alkaa nimittäin vähitellen, melko pitkänkin ajan kuluessa. Tässä vaaditaan siis hieman kärsivällisyyttä. Toki toivon, ettei kyse ole sattumasta :) Ajattelin nyt testata tämän kuurin loppuun ja katsoa miten käy.

SI MODA RANNE KIPU 2
SI MODA RANNE KIPU 4
Akuuttiin kipuun kaapista löytyy särkylääkkeiden ohella Synomaxin nivelgeeli, joka lievittää kipua, tulehdusta ja turvotusta nivelissä. Tätä olen hieronut muutamana iltana ranteisiin tehtyäni pitkän päivän koneella. Näytepäätyö on tällä hetkellä se eniten ranteitani rasittava tekijä. Minun pitäisi ehdottomasti keskittyä enemmän myös työasentoihin, eikä tehdä läppärillä hommia sängyssä, kuten tämän postauksen kuvissa :D Miksi se onkin välillä niin vaikeaa istua kunnolla pöydän ääreen?

Keräsin tähän alle vielä vinkkejä ja apukeinoja rannevaivojen helpottamiseen/ehkäisyyn, mikäli siellä joku muukin kärsii vastaavista vaivoista. Liikunta on yllätys yllätys tähänkin se paras lääke (ei toki akuutissa tulehdusvaiheessa). Se parantaa käsien aineenvaihduntaa ja elvyttää verenkiertoa. Yksinkertainen käsijumppa voi sisältää ravistelua, käsien rentoutusta sekä pyörittelyä. Muita hyviä apukeinoja ovat mm.

Stressipallo

Tee esimerkiksi 10x puristussarjoja.

Hiekka

Puristele käsiä nyrkkiin hiekassa ja avaa suoriksi parin minuutin ajan.

Kuminauha

Jumppaa rannetta pingoittamalla kuminauha sormiin.

Rannetuki

Erityisesti akuutissa tulehdusvaiheessa ranne kaipaa enemmän lepoa kuin jumppaa.

Lämmin haude

Usein kylmä saattaa vain pahentaa kipua, joten kokeile mielummin lämmintä hoitoa.

SI MODA RANNE KIPU 6
kuvat minusta: Sara Vanninen

 

Unenpuute

Posted on

SI MODA UNENPUUTE 1

Väsymys. Kaikille varmasti tuttu ja joskus koettu tila. Välillä sitä aiheuttaa aamun pikkutunneille juhliminen, välillä liian stressaava työputki ja välillä öisin heräilevät vauvat. Oli syy mikä tahansa, ovat väsymyksestä aiheutuvat fyysiset ja henkiset oireet yleensä hyvin samankaltaisia. Väsymyksen pystyy kuitenkin usein kuittaamaan päiväunilla tai hyvin nukutulla yöllä, mutta unenpuute on syntynyt sen verran pidemmällä aikavälillä, että sen korjaaminenkin vaatii yleensä enemmän aikaa.

Unenpuute on siis tietyllä tapaa syvempi väsymystila, joka aiheutuu jatkuvasta univajeesta. Väsymykselle tyypilliset oireet ärtynyt olo, suoritus- ja vastustuskyvyn heikkeneminen, ongelmat muistin ja päättelykyvyn kanssa sekä fyysiset kivut voimistuvat univelan kasvaessa. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa yhden yön valvominen voi aiheuttaa jonkin sortin aivovaurion. Kyse ei siis todellakaan mistään pikkujutusta, vaikka unenpuute hyvin yleistä onkin.

Itse olen ollut aina hyvä nukkuja. Nukun missä vaan, milloin vaan. Nukahdan sekunnissa ja nukun äärimmäisen sikeästi. Herään vain niihin ääniin, joiden tiedän olevan sellaisia, että niihin tulee herätä (herätyskello, vauvan itku yms). Univaikeuksista kärsin ensimmäistä kertaa elämässäni pari vuotta sitten hiustenlähtöepisodin aikaan, mutta se saatiin onneksi lopulta hallintaan melko nopeasti. Silloin havahduin ensimmäistä kertaa siihen, miten kamalaa oli se, ettei pystynyt nukkumaan. Seuraavan kerran jouduin tekemisiin yövalvomisen kanssa, kun mini syntyi. Silloin olin kuitenkin valmistautunut valvomiseen ja koin sen huomattavasti positiivisempana asiana, koska heräilyn syynä oli pieni vauva.

Sitä paitsi olen ollut melko onnekas pikkuneidin suhteen, koska hän nukkui ehkä “normaalia” paremmin vauvavuotena. Muutamia surkeasti nukuttuja öitä toki hänenkin kanssaan on kertynyt, mutta ei mitään älyttömiä monen yön putkia. Lasta en siis voi unenpuutteestani syyttää. Syy on ehdottomasti omissa valinnoissani. Näin ollen pitäisi olla helppo korjata tilanne. Olen kuitenkin sen sortin suorittaja, että huomaan kärsiväni vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on äitynyt jo melkoisen pahaksi.

Viime viikolla tuli sitten niin sanotusti seinä vastaan, kun taistelin monta yötä nukahtamisen kanssa. Jalkoja koski, päässä vilisi ja olo oli umpiväsynyt, mutta uni ei vaan tullut. Päivisin aivoni kävivät erityisen hitaalla ja treenaamisesta ei meinannut tulla mitään, koska hengästyin jo pelkästä vaunujen työntämisestä. Pelkäsin jo hemoglobiinini olevan taas laskussa, mutta tällä kertaa taustalla oli puhdas unenpuute. Kasvoista väsymys paistoi kilometrien päähän ja ruma olo ahdisti entisestään.

SI MODA UNENPUUTE 2

Lukiessani unenpuutteesta minulle tuli hieman yllätyksenä, miten yksilöllistä onkaan se, kuinka paljon ihmisen tulisi nukkua. Se perinteinen 8 tuntia ei pidäkkään paikkaansa, vaan toiset pärjäävät erittäin hyvin 6 tunnin yöunilla kuin toiset vaativat joka yö sen 9 tuntia. Mieheni kuuluu selkeästi enemmän tuohon 6 tunnin porukkaan, kun taas minä taidan olla yksi niistä ikuisista lapsista, jotka haluavat tarvitsevat vähintään 9 tunnin yöunet.

Ehkä tästä syystä en ole jotenkin ajatellut, että voisin kärsiä unenpuutteesta. Olen kuitenkin nukkunut juurikin tuota 6-7 tuntia vähintään yössä ja pitänyt sitä riittävänä. Jos kerran mieskin jaksaa sen voimilla tehdä töitä, niin miksen minäkin? Muutaman viikon näin jaksoinkin, mutta pitkällä aikavälillä se on selkeästi ollut minulle liian vähän. En siis olekaan toivoton unikeko, vaan vaadin yksinkertaisesti enemmän yöunta kuin esimerkiksi juuri mieheni. Se on vaan hyväksyttävä fakta ja sen mukaan elettävä. Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, on yksi syy valvomisen takana ollut työhommat. Työrytmi on minin kasvaessa muodostunut hyvin ilta/yöpainotteiseksi, eikä se selkeästi sovi itselleni. Paljon muitakin syitä viime aikaiseen väsymykseen ja yökukkumiseen on ollut, mutta tämä koneen näpytteleminen oli niistä varmasti se suurin.

Parin päivän loma sekä pieni keskustelu itseni kanssa teki kuitenkin erittäin hyvää ja nyt olen taas paremmassa vireessä. Ehkä myös aavistuksen viisampi. Päivärytmiä on muunneltu ja suorittaja luonteelle annettu pieni läksytys. Kevyemmällä otteella jatketaan eteenpäin.

Tässä muutamia selviytymiskeinoja muille unenpuutteesta kärsiville:

1. Mieti mikä sinua valvottaa. Listaa asiat paperille ja mieti miten voisit nämä asiat poistaa tai muuttaa.

2. Säännöllinen päivärytmi. Päivärytmistä tulee usein mieleen pienet lapset, mutta myös aikuiset tarvitsevat päivärytmiä. Säännöllisyys on se avainsana ja silloin elimistö tottuu esimerkiksi menemään nukkumaan ajoissa.

3. Liikunta ja ruokavalio. Näitä nyt ei voi koskaan kylliksi korostaa. Liikunta rentouttaa ja parantaa näin ollen unenlaatua. Myös ruoalla on suuri merkitys ja erityisesti iltasyömiseen, ruoan määrään ja laatuun, tulisi kiinnittää huomiota.

4. Ennen nukkumaan menoa kannattaa tehdä jotain “stressitöntä”. Lue kirjaa, kuuntele rauhallista musiikkia yms. Ei kannata suunnittella seuraavan päivän, saati seuraavan viikon tai kuukauden asioita. Liian monimutkaiset ja pitkälle aikavälille ulottuvat asiat voivat häiritä nukahtamista. Itselleni puhelimen selailu ja esimerkiksi seuraavan päivän asun miettiminen sängyssä ovat pahimpia esimerkkejä tästä. Ne saivat molemmat kyytiä tämän episodin jälkeen.

5. Puhuminen läheisille ja avun pyytäminen. Ei ole mitään syytä olla kertomatta läheisille, että olet väsynyt. He voivat varmasti mahdollisuuksien mukaan auttaa ja järjestää sinulle kaipaamaasi lepoa.

Vein sen äärirajoille

Oman kroppani nimittäin.

Ajatus kirjoittaa tämä postaus ei syntynyt puolessa minuutissa, puolessa tunnissa eikä puolessa päivässä. Ei ehkä puolessa vuodessakaan. Pohdin tätä pitkään ja peräännyin monta kertaa. Jokin minussa halusi kuitenkin avata tämän luukun. Koen, että silloin kun asioista pystyy puhumaan ääneen (tai tässä tapauksessa kirjoittamaan julkisesti tuhansille ihmisille), niiden kanssa on tullut sinuiksi ja niistä on päässyt yli.

Vaikka tämän tarinan varsinaiset tapahtumat sijoittuvat melko kauas, on niistä aiheellista puhua vasta nyt. Nyt, kun olen sisäistänyt sen kaiken mitä tämä tapahtumasarja piti sisällään. Minkälaista tuhoa olin pitkällä aikavälillä tehnyt ja miten paljon aikaa korjaustöihin vaadittiin.

Olen aina urheillut paljon ja syönyt melko terveellisesti, pääosin hyvää ravinteikasta kotiruokaa. Lisäksi olen luonnostaan suhteellisen kevytrakenteinen ja sana painonhallinta on ollut minulle vieras käsitys. Näin olen ainakin aina ajatellut. Aikuisuuden kynnyksellä jokin sai minut kuitenkin tarkastelmaan ruokavaliotani entistä tarkemmin ja urheilemaan enemmän. Aluksi en edes tajunnut tekeväni niin, mutta sitten koin todellisen herätyksen. Vaikka tästä herätyksestä on jo yli kaksi vuotta, vasta nyt todella ymmärrän sen, että minä joka koin ettei minulla ole koskaan ollut tarvetta hallita painoa, hallitsin sitä päättömästi. En halua/koe tarvetta tässä yhteydessä nimetä tätä miksikään sairaudeksi, puhun mielummin siitä, miten minäkuvani oli kaikkea muuta kuin terve. Oliko tällä yhteys vasta aloitettuun blogiharrastukseen? Ehkä. Oliko minulla huono itsetunto? Luultavasti. Halusinko näyttää painonhallinnalla jotain muille? Ehkä tai ainakin itselleni.

Lopetettuani peliuran treenasin pääsääntöisesti yksin juosten tai kävin salilla. Kukaan ei enää ole ollut määrämässä tahtiani tai vahtimassa kuntoani. Minun olisi pitänyt ymmärtää kehoni viestit siinä vaiheessa, kun suoritustasoni laski, vaikka pyrin treenaamaan paremmin ja monipuolisemmin. Siinä kohtaa olisi pitänyt kääntää katse ruokavalioon, joka oli omasta mielestäni silloin mitä terveellisin. Kasvisten runsas määrä ruokavaliossa on terveellistä, mutta vain jos siihen otetaan kylkeen myös tarpeeksi proteiinia ja hyviä rasvoja. Jos syö pääasiassa kasvisruokaa, on varmistettava, että saa varmasti kaikki tarvitsemansa vitamiinit. Ravinneköyhä koulun kasvisruoka ei niitä tuonut, eivätkä myöskään omat valintani kotona. Vaikka en koskaan ole kokeillut pinnalla olevia dieettejä tai varsinaisesti paastonnut, olivat ruokavalintani sen verran huonoja, että se vaikutti pitkällä aika välillä radikaalisti kehoni hyvinvointiin.

Kirjoitin tänne blogiin syksyllä 2012 sairastelleeni paljon. Niin paljon, että olin joutunut juoksemaan sairaalassa monta viikkoa. En silloin halunut sen kummempaa sairaskertomusta tänne kirjoittaa, koska en rehellisesti sanoen tienny yhtään mikä minua vaivasi. Olin elokuussa mennyt nenä- ja kurkkulääkärille siinä toivossa, että hän antaisi lääkkeet pahaksi äityneeseen flunssaan. Samassa yhteydessä lääkäri päätti ottaa minulta perusverikokeet. Kun tulokset saapuivat, lääkäri katsoi minun hieman oudosti, jopa aavistuksen pelottavasti. Hän kysyi voisinko flunssaa lukuunottamatta ihan hyvin? Kerroin, että olin kärsinyt ajoittain päänsärystä ja että lenkkeily ei tuntunut sujuvan. Aamuisin oli myös ollu huimausta, mutta oletin sen johtuvan aina niin alhaisesta verenpaineestani. Siinä kohtaa, kun lääkäri lausui minulle sen hetkisen hemoglobiiniarvon, en osannut edes järkyttyä. Jälkeenpäin olen lukenut, että 80 pidetään ns. tiputusrajana. Minun arvoni oli 66.

IMG_0286year 2010240600_10150189819119885_934259_o

Ei sellaisella arvolla kukaan pystyisi lenkkeilemään. Harva kykenisi edes kävelemään. Osa olisi jo pyörtynyt. En osannut pelätä mitään edes siinä vaiheessa, kun lääkärini halusi ehdottomasti soittaa Hyksiin ja varata ajan sisätautilääkärille. Ne lukemattomat testit, ultraäänet ja tähystykset, joita kävin seuraavina viikkoina läpi herättivät minut todella. Näin alhaisia hemoglobiineja ei yleensä tule vastaan ihmisillä, jotka tulevat lääkäriin vain flunssan takia. Yleensä heillä on ollut takana isompi leikkaus tai esim. synnytys. Lukema saattaa viitata jopa sisäiseen verenvuotoon.

Tunsin näinä aikoina itseni voimattomammaksi kuin koskaan. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vaikka loppujen lopuksi sain parin kuukauden jälkeen huokaista helpotuksesta, en siltikään ollut lähelläkään tervettä. Rautavarastoni olivat huvenneet aivan minimiin ja sitä pumpattiinkin tableteilla kehooni melkoisilla annostuksilla. Jouluun mennessä arvo oli jo kivunnut lähelle sataa. Keväällä pääsin ns. normaalilukemiin. Hölkkälenkille uskaltauduin muistaakseni ensimmäisen kerran maaliskuussa.

Oma hemoglobiiniarvoni oli lääkärini mukaan laskenut pitkällä aikavälillä ja sen vuoksi en kokenut äkillistä olon huonontumista. Olin turtunut laskevaan arvon tuomiin haittavaikutuksiin ja heikkoon oloon. Olin ollut sitkeä. Näin jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että olin useamman vuoden ajan tehnyt itse hallaa kropalleni. En todellisuudessa siis ollut ollut sitkeä, vaan todella tyhmä. Olin vienyt koko kehoni äärirajoille ja minut oli napattu kiinni juuri ennen putoamista. En halua edes tietää, miten tarinani olisi muuttunut, ellei verikokeita olisi kyseisellä lääkärikäynnillä otettu.

Halusin kirjoittaa aiheesta, koska koin tärkeäksi muistuttaa, miten tärkeää on kuunnella omaa kehoaan. Varsinkin nyt alkuvuodesta, kun kaikenlaiset dieetit, kesäkuntoon 2015 ja muut uuden vuoden treenilupaukset yms. starttaavat. On syytä muistaa, että kaikki ei sovi kaikille. Karppaus, mehudieetti, crossfit, bikinifitness ja mitä näitä nyt on viime vuosina pinnalle noussut voivat ehkä olla laihdutus- ja treenausmuotona (kilpaharrastuksena) toimivia, mikäli ne itselleen sopivat. Kun keho laitetaan koetukselle niin ruokavalion kuin liikunnankin avulla, on osattava lukea kehon viestejä. Tiedettävä milloin treenaaminen tuntuu oikealla tavalla raskaalta ja milloin taas on hyvä hetki pitää taukoa. Mietittävä saako elimistö todella tarpeeksi ravintoa ja erityisesti tarpeeksi monipuolisesti. Itse olisin varmasti säästynyt kyseiseltä tapahtumasarjalta, jos olisin lisännyt ruokavaliooni tarpeeksi raudanlähteitä. On opittava tuntemaan ne oman kehon rajat. Ja mikäli olo tuntuu vain heikkenevän oikeaoppisesta ja laadukkaasta ravinnosta huolimatta, on suotavaa käydä tarkistuttamassa veriarvot. Piilevä puutos elimistössä voi aiheuttaa suuriakin tuhoja niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä.

Minä olen kantapään kautta oppinut omat rajani. Joku voi tällä hetkellä tuumia, että eihän tuo ero muutaman vuoden takaisissa kuvissa ole kovinkaan suuri nykyiseen. Totta, olen edelleen hoikka ja vaa’alla lukema on vain ne kriittiset pari kiloa suurempi. Mutta oloni on 150 kertaa parempi kuin aiemmin. Veriarvoni ovat kohdallaan ja mikä tärkeintä minäkuvani on kohdallaan. Syön oikeasti ravitsevaa ruokaa, varmistan vitamiinien saannin lisillä ja urheilen säännöllisen epäsäännöllisesti 0-6 kertaa viikossa, siten kun tuntuu hyvältä. Koen, että terveeseen minäkuvaan tarvittiin minun kohdallani loppujen lopuksi tämän herätyksen lisäksi myös 9kk odotusaika ja vuosi äitinä oloa. Ikuinen klisee elämä opettaa pitää kyllä tässäkin kohtaa paikkansa.

Toivon sydämeni pohjasta etten hölmöilylläni ole aiheuttanut sen kummempaa vahinkoa kehooni, vaan selvisin säikähdyksellä. Pari vuotta sitten koettu hiustenlähtö oli varmasti osittain tämän, sekä tästä kaikesta aiheutuneen stressin jälkireaktio. Hiustenlähdön lisäksi vaarana oli kärsiä lapsettomuudesta, iho-oireista ja monista muista vaivoista. Olen siis äärimmäisen kiitollinen siitä, että ylipäätänsä saan tänäpäivänä olla terve äiti.

SI MODA LONDON ASU4 2

year 2014OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä tarina on kaikille niille nuorille ja vähän vanhemmillekin naisille, jotka käyvät itsensä kanssa keskustelua omasta kropastaan. Jotka eivät ole ihan täydellisen tyytyväisiä itseensä. Jotka pohtivat pitäisikö aloittaa dieetti. Jotka miettivät miten saisivat itsensä lähtemään lenkille, vaikka ei jaksaisi. Jotka kokevat ulkoista painetta muuttua. Jotka tuijottavat vaakalukemaa.

Ihan rehellisesti. Suurimmalla osasta meistä naisista ne kaikki ajatukset löllyvistä läskeistä on omassa päässä. Monet miehet eivät niistä välitä ja monet jopa pitävät ns. tarttumapintaa todella suotava. Terveellisiin elämäntapoihin on syytä meidän kaikkien pyrkiä, mutta itselle sopivat keinot eivät ole aina ne samat kuin kaverilla. Blogimaailma tarjoaa varmasti paljon ideoita, motivaatiota ja ajatuksia treenaamisesta. Lukekaa tämä ja muutkin tekstit jonkinlainen suodatin päällä. Poimikaa itsellenne sopivat ohjeet ja tehkää siten palvelus omalle kehollenne.

Dui Clinic

Kävin viime viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni kasvohoidossa. Oli jo ehkä aikakin. Olen aina ollut hieman huono hemmottelemaan itseäni erilaisilla hoidoilla tai kampaamokäynneillä. Tämä on tavallaan hieman sarkastista, onhan äitini kosmetologi.

Viime keväänä leikattuani hiukset polkkapituisiksi päätin etsiä Helsingistä paikan, jossa voisin huoltaa ripsipidennyksiäni. Minulla oli ollut ne muutaman kuukauden, mutta olin siihen asti huollattanut ne Kotkassa. Päädyin Dui Clinicin Lauran hoiviin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Olen saanut monilta kehuja luonnollisen näköisistä pidennyksistä ja olen myös itse ollut enemmän kuin tyytyväinen. En ole vielä päättänyt kauan aion pidennyksiä pitää, mutta ainakin vielä hetken. Nämä ovat nimittäin sen verran kätevät pienen vauvan kanssa!

Pidennyksien lisäksi olen tutustunut tuotteisiin, joita Dui Clinic myy. Olen löytänyt sieltä muutamat ihmeaineet, joilla olen saanut ihoni kukoistamaan. Olisi siis suuri vääryys olla jakamatta näitä teidän kanssa.

SI MODA BEAUTY ESSENTIALS DUI CLINIC

Viime kevään hormonaalisten heittelyiden vuoksi ihoni oli vuoroin todella kuiva ja todella öljyinen. Seurauksena paljon pieniä, pintakuivalle iholle tyypillisiä näppylöitä ja punoitusta ilmestyi kasvoihini. Tätä ennen olen ollut uskomattoman onnekas ja omistanut lähes virheettömän ihon. En lähtenyt heti vaihtamaan kasvojen hoitotuotteitani, vaan päätin odottaa hetken. Tilanteen pahentuessa aloin metsästämään uusia tuotteita. Itselleni ammattilaisten mainospuheita tärkeämpää on lukea tavallisten kuluttajien kokemuksia, joten etsin muista blogeista postauksia kasvojen ihonhoidosta. Muutamassakin blogissa esiintyi Dui Clinicin nimi ja päätin kysellä seuraavan ripsihuollon yhteydessä heidän tuotteistaan lisää.

Bionin puhdistusgeeli, Bacteriostat cleaner, oli ensimmäinen tuote, jota kokeilin ja se on yhä joka päiväisessä käytössäni. Geeli on tarkoitettu herkälle ja kuivalle iholle, joka on taipuvainen akneen. Vaikka minun kohdallani ei suoranaisesti ollut kyse aknesta, tämä sopi tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. Se puhdisti pienet epäpuhtaudet, mutta ei kuitenkaan kuivattanut ihoa. Isona plussana vielä se, että geeli on erittäin riittoisaa.

Dui Clinique Day creamia olen käyttänyt päivävoiteena alkusyksystä lähtien. Kesällä minulla oli käytössä samansarjan päivävoide, joka sisälsi korkean suojakertoimen. Day cream on geelin tavoin hyvin riittoisaa ja jättää iholle mukavan mattapinnan. Nyt kovilla pakkasilla olen kuitenkin joutunut turvautumaan järeämpiin aseisiin, sillä kasvoni kaipaavat nyt kunnon syväkosteutusta. Näistä järeämmistä tuotteista voisinkin tehdä ihan oman postauksen myöhemmin.

Tällä hetkellä ihoni on suhteellisen hyvässä kunnossa (koputellaampa puuta), mutta hormoniheittelyt kerran kokeneena olen varautunut siihen, että ihon kunto voi muuttua vaikka yhdessä yössä. Raskausaikanakin tuli ajoittain päiviä, jolloin heräsin ongelma-alueet (leuka, suunympärys ja nenän varsi) täynnä pieniä näppylöitä. Niiden nujertajaksi löysin Acne formula seerumin, jota olen levittänyt kasvoille yhdessä kasvovoiteen kanssa. Tämäkään tuote ei kuivata ihoa, kuten monet muut finnien “tappoaineet”. Seerumi parantaa jo puhjenneet finnit nopeammin ja estää uusien syntyä. Tämä voi kuulostaa melkoiselta mainospuheelta, mutta nyt puhun ihan vain omista hyvistä käyttökokemuksistani :)

Uusimpana tuotteena minulta löytyy kaapista Dui Clinique -sarjan kasvonaamio, jota en ole vielä ehtinyt kokeilla niin montaa kertaa, että voisin siitä kertoa sen enempää mitä purnukan kyljessä lukee. Tämäkin tuote lupaa olla kuivattamatta ihoa ja kovasti tahtoisin uskoa siihen aikaisempien kokemuksieni perusteella.

Postauksen alussa mainitsin käyneeni elämäni ensimmäisen kerran kasvohoidossa. Kyseessä ei ollut mikä tahansa ihonpuhdistus, vaan Dui Kasvohoito. Tässä kuusi vaiheisessa hoidossa käytetään hyväksi matalataajuusvirtalaitetta, joka aktivoi yrttipohjaisten tuotteiden vaikutusta. Monet vaipuvat hoidon aikana pieneen horrokseen ja itsekin taisin siinä torkahtaa. Iho tuntui ja näytti hoidon jälkeen välittömästi paremmalta. Nyt on kulunut viikko hoidosta ja kasvot tuntuvat säteilevän yhä. Yhtään näppyäkään ei ole sen jälkeen ilmestynyt. Positiivisen kokemuksen myötä ajattelin kyllä jatkossa hemmotella itseäni hieman useammin.

(Postaus ei ole kaupallinen yhteistyö)

Meri ihollani

Olen kuulunut vuosikausia niihin onnekkaisiin, joiden iho pysyy hyvänä kesät ja talvet. Satunnaisia epäpuhtauksia lukuunottamatta minulla ei koskaan ole ollut tarvetta peittää ihoa paksusti meikillä.

Hormonien heittelyt tekevät monien iholle hallaa ja niin myös minun. Raskausaikana ihoni on ailahdellut jo niin moneen suuntaan, etten meinaa enää itsekään pysyä perässä mitä ihotyyppiä nykyään edustan. Ennen olin selkeästi hieman normaalia kuivaihoisempi. Nyt on koettu rasvoittuva t-alue, pintakuivuus, punoitus, näpyt suun ympärillä jne. Viimeisimpänä riesana sain nimenomaan noita pieniä näppyjä suun ympärille ja olin jo varma, että kärsisin suunympärysihottumasta.

SI MODA IHONHOITO SUOLAVESI

Voisin joskus tehdä erillisen postauksen ihonhoitotuotteistani, mutta tällä kertaa keskityn siihen hyvin yksinkertaiseen hoitorutiiniin, jonka otan käyttöön silloin, kun ihokriisi yllättää. Olen todennut saavani parhaimman avun syrjäyttämällä kosmetiikkatuotteeni luonnollisilla aineilla. Ihonhoitotuotteista käyttöön jää ainoastaan puhdistusaine, jonka korvaamista en ole kokenut välttämättömäksi, koska tuote itsessään on jo hyvin luonnonmukainen.

Sinkkitablettien lisäksi olen löytänyt avun ruokakaapistani. Suola, hunaja ja sitruuna ovat erilaisten kokeilujen myötä vakiinnuttaneet paikkansa ihoni pelastajana. Tänään ajattelin esitellä suolaveden, jota käytän kasvoveden tapaan. Joskus nuorempana uin paljon meressä ja ihoni tykkäsi. Ei ihme, sillä suola desinfioi ihoa ja yllättäen myös kosteuttaa! Moni olettaa suolan kuivattavan ihoa, mutta ainakaan omalla kohdallani tätä ei ole tapahtunut.

SI MODA IHONHOITO SUOLAVESI

Suolakasvovesi:

muutama desi kiehuvaa vettä

0,5-2rkl merisuolaa / himalajasuolaa (tavallinen ruokasuola ei mielestäni toimi tässä)

muutama tippa sitruuna mehua

Ensin liuotan suolan kiehuvaan veteen, sen jälkeen siirrän liuoksen lasipurkkiin ja annan jäähtyä. Jäähdyttyä lisään pari tippaa sitruunaa. Liuos säilyy hyvänä jääkaapissa muutaman viikon, ellei se ehdi loppua ennen sitä. Liuoksen vahvuutta voi säädellä suolan määrää muuttamalla ja vain kokeilemalla löytyy se omalle iholle sopiva suhde.

SI MODA IHONHOITO SUOLAVESI

Liuoksen käyttö ei sen kummempia esittelyjä kaipaa. Aamuisin pyyhin kasvoni suolavedellä kostutetulla vanulapulla ja laitan päälle kevyen kerroksen perusvoidetta. Illalla toistan saman kasvojen puhdistuksen jälkeen. Suolaliuoksella en siis varsinaisesti puhdista kasvoja vaan annan liuoksen kuivua kasvoilleni. Jääkaappikylmänä ja pienellä sitruunaisella tuoksulla varustettuna se piristää ihanasti väsyneitä kasvoja.

Tälläkin kertaa liuos onnistui tehtävässään. Oma “suunympärysihottumani” rauhoittui muutamassa päivässä sen jälkeen, kun aloitin suolaliuoksen käytön. Nyt olen jo uskaltanut vaihtaa apteekin perusvoiteen takaisin normaaliin päivävoiteeseeni. Meikkiä olen myös laittanut maltillisesti.

Pidempiaikaisen riesan olen raskausaikana saanut läpikuultavasta ihosta, josta pienet, herkästi katkeilevat verisuonet kuultavat läpi. Poskeni ovat välillä yhtä kirjavat kuin maantiekartta. En ole löytänyt edullista parannuskeinoa tähän ja haluisinkin kokeilla Estee Lauderin Idealist Even skintone illuminator -seerumia. Mutta se hinta, se vasta kirpaisee! Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta ongelmasta tai kyseisestä seerumista? Voihan olla, että ihoni palautuu normaaliksi raskauden jälkeen. Eikä tämä nyt tällaisenäkään maailmaani kaada, sillä punotuksen ja epätasaisuuden saa helposti piiloon meikillä. En vain ole tottunut siihen, että kasvojen ihoa joutuisi peittelemään meikillä.

Sweet

SI MODA KOSMETIIKKA SWEET
Huomasin pari päivää sitten, että käteeni tarttui yksi jos toinenkin söpö, pinkki, karkin tai marjan tuoksuinen juttu. Kummasti kirkkaat värit ja ällömakeat tuoksut piristävät talven keskellä. Nyt laitan päälle ja lähden pitkästä aikaa ihmisten ilmoille. Tarkoituksena nähdä kavereita, jeij. Ihana viikonloppua xx!

 

Naked truth – me too

Veera, sinä sen sanoit. Nakutotuus esiin! Kaikki todennäköisesti tietävät mistä höpistään, joten mennään suoraan omaan nakutarinaani:

Ette ehkä arvaa, mutta tämä on minulle yksi vaikeimmista postauksista pitkään aikaan. Aloitetaampa sillä, että minulla on viime vuodet ollut suhteellisen hyvä itsetunto, enkä ole koskaan ollut niitä, jotka eivät kehtaa liikkua kodin ulkopuolella meikittä. Pari päivää sitten myönsin ääneen, että tänä syksynä itsetuntoni on hiljalleen painunut kasaan. Ihan murskana se ei ole, mutta säröjä on siellä täällä. Niitä ovat tuoneet erilaiset asiat, joita pidän hyvin pinnallisina, mutta toisaalta ne ovat olleet niin suuri osa identiteettiäni, että niiden menettäminen tuntuu pahalta.

Kuukausi takaperin tein postauksen hiuksistani ja kerroin miten ne ovat ohentuneet valtavasti ja olen joutunut leikkamaan niitä tahtomattani. Se on ollut raskas asia itselleni, mutta olen pyrkinyt unohtamaan sen ja iloitsemaan oikeasti tärkeistä asioista. Nyt hiuspainajaiseni on saanut kaverikseen ihopainajaisen. Olen aina kuulunut niihin onnekkaisiin, joilla on (melkein) virheetön iho. Vaikka pesisin saippualla ja rasvaisin jalkarasvalla niin se vaan on sileä, eikä punota. Eipä ole enää. Tänään se näyttää paremmalta kuin monena muuna päivänä, mutta en tiedä olisiko minusta ollut ottamaan tätä kuvaa silloin kuin tilanne oli “pahimmillaan”. Hormoninäpyt valtasivat otsani, leukaperäni ja nenänpielustat sekä posket alkoivat punottaa. Minulla ei ollut mitään käsitystä miten hoitaa ihoa, joka on samaan aikaan kuiva ja tosi rasvainen. Hypin muutamasta ihonhoitotuotteesta toiseen ja huomasin joidenkin vain pahentavan asiaa. Nyt olen vajaan kuukauden pysytellyt samoissa tuotteissa ja ne ovat ehkä tuoneet toivottuja tuloksia. Olen onneksi välttynyt valtavilta kipeiltä paiselta, mutta entinen sileä ihoni on täynnä pieniä vieri vieressä olevia näppyjä. En halua suurrennella ongelmaani, mutta en myöskään vähätellä, koska itselleni tämä oli iso ja epämukava muutos. Toivon, että tämä on hiustenlähdön tapaan ohimenevää ja saan pian taas iloita sileästä ihostani.

Jos jotain positiivista hakee, niin kaikki tämä on saanut minut ajattelemaan hieman uudella tavalla. Se vähäinenkin ulkonäkökeskeinen ajattelu on pyyhkiytynyt pois päästäni. Mitä sitten, jos tänään on surkea “hius- tai naamapäivä”, tänään voi siitä huolimatta olla mahtava päivä, eikä sitä todellakaan kannata viettää murehtien orastavaa kaljua tai paria finniä. Haaste tuli itseni kannalta loistavaan paikkaan ja halusin sen takia ehdottomasti toteuttaa tämän. Hiphurraa Veeralle ja sen aikaansaamalle upealle ilmiölle.

Hiusten pelastajat

Hiusasiaa pitkästä aikaa…

Hämmentyneenä ja hiukan huvittuneena luen aina välillä teidän positiivisia kommentteja hiuksistani. Kröhm, itselleni tukka on tuottanut parin viime vuodan aikana semmoista stressiä, että oksat pois. Ehkä juuri stressi sai aikaan sen, että tukkaa alkoi lähtemään urakalla ja sitten stressasin lisää ja kierre oli valmis. Pari vuotta kärvistelin, kunnes päätin, että nyt riittää. En halua olla kalju alle kolmekymppisenä. Sinne ruudun toiselle puolelle oheneminen ei ehkä näy (osaan jo aika hyvin peittää sen). Itse sen kuitenkin huomaan vähän liiankin hyvin. Muistissa on vielä se teinitytön paksu poninhäntä.

Kokeiltuani ensin jonkin aikaa erilaisia hiustuotteita päätin suunnata ammatilaisen puheille. Kävin alkuvuodesta tutkituttamassa päänahkani ja sieltähän se ongelman ydin löytyi. Mitään kaljugeeniä ei siis pitäisi olla, mutta päänahan olen saanut hurjaan kuntoon. Sitä voisi verrata hyvin huonosti hoidettuun kukkapenkkiin, eli ei siis ihme ettei siinä mikään kasva :D Olin onnistunut tukkimaan hiuksen kasvualustan ja n.3/4 hiustupeista oli blokattu pois. Samasta aukosta yritti sitten tulla ne neljä hiusta yhtä aikaa. Tästä seurasi älyttömästi kaksihaaraisia ja katkenneita hiuksia. Hiukset harvenivat yllätys yllätys myös. Minulle tehtiin tutkimuksen yhteydessä jokin happi (?) käsittely, joka syväpuhdisti päänahkaa. Sen jälkeen se tuntui selvästi raikkaammalta.

Jostain ihmeen syystä en kuitenkaan jatkanut ammattilaisen ohjeiden mukaan ja ostanut oikeanlaisia shampoita päänahalleni. Kuukauden jälkeen meni taas hermot ja rynnistin kampaamoon. Ostin System 4 sarjan Bio Botanical tuotteita: shampoon ja seerumin. Aloin pesemään hiuksiani jääkylmällä vedellä ja laittamaan seerumia joka pesun jälkeen. Nappasin apteekista mukaan vahvaa biotiinivalmistetta, joka on oikeasti tarkoitettu eläinten turkin kasvuun (joo älkää pelästykö, se on ihan turvallista).

Nyt reilun kuukauden käytön jälkeen hiukset ovat kasvaneet ennätys vauhtia (melkein 3cm ) ja hiusten seassa on paljon juuri 1-3cm pituisia hiuksia, jotka näillä näkymin ovat uutta hiusta. Ette tiedäkään miten onnessani olen ollut. Jos teillä on samantyyppisiä ongelmia niin suosittelen tuota päänahan tutkimusta ja noita tuotteita. Niitä voi kyllä käyttää ihan vaan hiusten kasvun vauhdittamiseksikin. Viime syksynä jouduin leikkaamaan yli 15cm tukkaa pois ja miten epätoivoiselta sen takaisin kasvatus on tuntunut. Toivottavasti saan nyt terveen pitkän tukkani takaisin.

Ruoka- ja treenitrendejä joka lähtöön

Viime viikolla luin salilla ollessani jotain sportti/fitness-lehteä ja jäin miettimään lukemaani. Pääkirjoituksessa puhuttiin viime vuonna valloilla olleista ruokatrendeistä. Kuka karppasi, kuka vältteli lisäaineita, kuka söi superfoodia, kuka vannoi kotiruoan nimeen jne. Ruokatrendit olivat niin pinnalla, että niissä nähtiin totaalisia kärjistymisiä: Karppaajalapsia oltiin ottamassa huostaan ja elintarvikevirastoa haastamassa oikeuteen. Kuulostaa tosi terveelliseltä?

Miksi höpisen tämmöisestä asiasta blogissa, jonka pääpaino on kumminkin muodissa. No muoti-ilmiöitä nämäkin. Minusta on turhauttavaa miten ihmiset eivät tajua, että vaikka lehdissä yms. kerrotaan näistä trendeistä, niin ei niitä silti ei ole tarkoitus noudattaa pilkulleen. Sama pätee muotitrendeihin. Niistä on kaikilla mahdollisuus löytää omaan tyyliin sopivia juttuja, jos edes haluaa löytää. Ei ole tarkoitus, että kaikilla on valkoinen pliseerattu hame leveällä vyöllä, jos joku on valloillaan olevan trendin catwalkilla niin kuvannut. Minua raivostuttaa kuunnella ihmisiä, jotka kertovat miten he ovat nyt lukeneet, että tätä ei kannata syödä ja näin pitää liikkua. Tietysti hyviä vinkkejä kannattaa lukea, mutta ne ovat tarkoitettu sovellettaviksi jokaisen henkilökohtaiseen elämään.

Itse en esimerkiksi koskaan alkaisi karppaamaan. Se ei yksinkertaisesti sovi omalle kropalleni, vaikka kuinka väitetään, että olo on energisempi ja kiloja karisee. Oma kroppani pysähtyisi kuin seinään, jos poistaisin hiilarit ja siinä mukana menevät kuidut ruokavaliostani. Lisäaineita en myöskään pidä totaalisessa pannassa, koska osa niistä on aivan luonnollisia aineita. Yritän kyllä ostaa aina tuoreita raaka-aineita ja valmistaa ruoan itse. Valmisruoat ovat nimittäin karsean makuisia ja pitävät sisällää aivan liian vähän hyviä juttuja. Olen pyrkinyt löytämään hyvän tasapainon omassa ruokavaliossani. Syön asioita, jotka a. maistuvat hyvältä ja b. eivät tee hallaa omalle fyysiselle hyvinvoinnilleni. Joskus tulee tietty syötyä mitä sattuu, mutta niin sen pitääkin mennä. Ei yksi kakkupala sinne tai tänne tee sen kummempaa keholle.

Olen huomannut, että minulle on tärkeää muistaa syödä tarpeeksi usein. Säännölliset ruoka-ajat ovatkin yksi kirjojen ja lehtien tyrkyttämä hyvä vinkki ruokailuun ja sen olen totenut itselleni toimivaksi. Syön n. 3 tunnin välein ja vältän tällä ylensyönnin. Ennen en syönyt aamupalaa säännöllisesti, mutta nyt olen muutamat vuodet syönyt. Se todella auttaa tasapainottamaan päivän muuta syömistä. Vieläkään en pysty aikaisin aamulla syömään kovinkaan paljon, mutta lasi mehua ja hedelmä toimivat hyvin. Kouluun mennessä otan eväät ja mussutan sitten varsinaisen aamupalani muutaman tunnin kuluttua heräämisestä. Meidän luokalla ei taida olla yhtään tyyppiä, joka ei tietäisi mikä tai kuka klo 9 aikaan aamulla rapisee. Heistä jokainen tietää myös, kuka kaivaa iltapäivän tunnilla laukusta porkkanoita ja rupeaa rouskuttamaan niitä kesken kaiken.

Uskallan väittää, että säännölliset ruoka-ajat toimivat useimmille meistä, mutta toimivia ruokavalioita on yhtä paljon, kuin on meitä ihmisiäkin. Siksi joskus mietin, miksi minulta (ja monelta muultakin) on blogissa pyydetty ruokapäiväkirjaa yms. koska tuskimpa se olisi kellekään muulle yhtä hyvä, kuin juuri minulle. Meillä kaikilla on eri painot, eri pituudet, me kulutamme eri verran ja meidän aineenvaihdunnat eroavat toisistaan. Tähän kun lisätään se, mikä kenenkin mielestä maistuu hyvältä, on parempi sulkea mielestä ne “tässä kymmenen ruokaa, joilla laihdut”-ohjeet. Syön kokoisekseni ihmiseksi ehkä paljon, mutta ruokavalioni koostuu pääasiassa kasviksista ja hedelmistä. Miksi? Siksikö, että ne on terveysruokaa? Ei, vaan siksi, että tykkään niistä. Jos minun pitäisi päättää yksi ruoka-aine, jota söisin loppuelämäni se olisi tomaatti. (Siskoni muuten yökkää tällä hetkellä, kaikki ei vaan tykkää tomaateista). Minun tekee usein mieli kasviksia ja minuun saattaa esimerkiksi iskeä hurja porkkanahimo. Koulussa minulle maistuu usein kasvis/kalaruoka, mutta kyllä syön lihaakin. Possunliha ei ole minun makuuni lähinnä koostumuksensa takia, mutta muuten syön punaistakin lihaa.

Kompastuskiviä minultakin löytyy, ja niihin voidaan laskea kaikki herkulliset juustot, kunnon tuoreet leivät, salmiakki&suklaa, kotileivonnaiset jne. Olen onneksi löytänyt niihinkin tasapainon, jossa pysyn melkein aina. Kaikilla tulee kuitenkin ylilyöntejä, mutta ne ovat mielestäni täysin sallittuja. Kenenkään ei mielestäni tarvitse noudattaa mitään ruokatrendiä tai dieettiä päästäkseen hyvään kuntoon ja saadakseen hyvän olon itselleen. On vain löydettävä se oma polku. Itselläni tietyt ruoka-aineet turvottavat vatsaa. Yritän vältellä niitä, jos illalla on mahduttava vartalonmyötäiseen mekkoon. Eräs kampaaja sanoi minulle kerran, että hän on kateellinen makutottumuksistani. Hän ei voinut käsittää miten joku ei tykkää pizzasta, hamppareista tai raskalaisista. Niin luit oikein – minä en pidä. Siinä missä joku vihaa hernekeittoa, niin minä vihaan edellä mainittuja. Tähän joku sanoo, että et ole maistanut kunnon pizzaa! Olen ja en vain ole tykännyt. Hernekeittoa taas rakastan. Meitä on moneen junaan.

Mutta niin, palataan asiaan – trendeihin. Yhtälailla näitä trendejä on liikkumisessakin. Minusta tuntuu, että ihmiset yrittävät väkisin liikkua jollain tietyllä tapaa, koska se toimii jollakin toisella tai sen on kerrottu toimivan tehokkaasti. Juokseminen on monelle pakkopullaa, mutta silti osa meistä vetää lenkkarit jalkaan vaikka väkisin, jotta niitä kiloja karisi. Menkää hyvät ihmiset vaikka latotansseihin, jos se on kivempaa. Itselleni juoksu on suurta huumetta ja se pitää minut energisenä. Olen kuitenkin soveltanut myös juoksemisen minulle sopivaksi.

Kaiken maailman lehdet neuvovat juoksemaan eri pituisia ja tempoisia lenkkejä ja tiettyyn aikaan päivästä. Aamulla juostu lenkki kuluttaa eniten ja saa päivän käynnistymään paremmin – Kun juokset tyhjällä mahalla niin vielä parempi. Jos itse lähtisin moista yrittämään, niin Teemu saisi tulla hetken kulutta korjaamaan minut talteen tien varresta. Aamuliikunta ei vaan sovi kropalleni. Olen yrittänyt syödä enemmän, herätä aiemmin jne. mutta aina se vaan tökkii. Kärsin aamuisin huimauksesta ja lenkille lähtö olisi aivan viimenen pisara. Välillä tekee tiukkaa, jos minun pitää ottaa juoksuaskelia vain ehtiäkseni bussiin. Olen siis todennut olevani ilta-liikunta-ihminen ja saavani itsestäni tuplasti enemmän irti silloin. Vaikka mikä opus neuvoisi minua liikkumaan aamuisin, en sitä tekisi.Monesti myös painotetaan, miten olisi hyvä juosta ainakin kerran viikossa pitkä lenkki. Mikä se pitkä lenkki sitten on ja mikä on kellekin hyvä tempo niin on taas täysin yksilöllistä. Se, että joku kertoo juoksevansa 20 km, ei tarkoita sitä, että hän voisi yhtään paremmin kuin sinäkään. Itse koen olevani suht hyvässä kunnossa, mutta en koskaan ole juossut yli 15km. Yleisesti lenkkini pituus on ehkä 8km ja se riittää minulle vallan mainiosti.
Olen löytänyt liikkumiseeni tasapainon, enkä halua lukea ja vertailla muiden liikunta määriä omiini. Voin tietysti saada salille lähtö inspiraatiota saada siitä, että joku muukin on sinne tänään itsensä jaksanut raahata, mutta en halua ajatella montako kertaa hän on siellä kyykännyt. Huomaan välillä, miten ihmiset salilla vertailevat toisiaan ja melkein laskevat montako kertaa joku tyyppi jaksoi nostaa painoja. Onneksi oma salini on suhteellisen pieni ja siellä on lähinnä vain bodausmiehiä, joita ei meikäläisen pikkupainot kiinnosta. Itselläni painojen nostamista rajoittaa kovasti rakennevikaiset ranteet ja siksi joudunkin usein soveltamaan liikkeitä. Minulle ei sopisi käydä bodypumpissa tai vastaavissa, koska moni liike jäisi ranteiden takia väliin. Olemme Teemun kanssa keksineet minulle sopivia liikkeitä ja teen ne semmosilla painoilla, jotka minulle sopivat. Painojen määrää on turha yrittää etukäteen katsoa mistään, vaan kokeilemalla löytyy itselleen sopivat.
Katselin kauhulla viime viikolla, miten kaksi nuorta n. 15 vuotiasta poikaa teki penkkipunnerruksia. Toinen pojista ei selvästikään ollut koskaan aikaisemmin tehnyt niitä, ja kaveri vaan sanoi, että kyllä sinä jaksat! Hän sitten yritti nostaa niillä samoilla painoilla sillä seurauksella, että koko tanko kallistui ja isot painot tippuivat kolisten lattialle. Onneksi ei kenenkään varpaat olleet alla. No ei se mitään, jos he olisivat todenneet, että vähennetään painoja, mutta kun piti yrittää vielä 3 kertaa uudestaan. Tällä kertaa eivät painot lennelleet, kun kaveri tuki takana, mutta poika parka ei silti jaksanut nostaa sitä. Voitte arvata, että liike ei mennyt lähellekkään oikein. Veikkaan, että hieman väärät paikat olivat kipeänä seuraavana aamuna.
Tämä vain muistutukseksi siitä, että liikkeet pitää a.opetella ensin ja b. kaikki eivät voi tehdä samoilla painoilla. Personal trainer on tähän hommaan hyvä vaihtoehto, jos ei itsellä ole kokemusta asioita. Häneltä saa varmasti opit liikkeisiin ja ohjelmasta voidaan kustomoida juuri sellainen, mikä sopii sinulle. Tärkeintä on, että omassa kropassa tuntuu hyvältä ja sen tasapainon löytämiseen ei auta mikään pilkuntarkka ohje tai trendi-ilmiö. Hakekaa inspiraatiota, mutta soveltakaa niistä karttunut tieto omaan elämäänne. Älä siis juo kymmentä lasia vettä päivässä, jos se ei maistu tai hikoile lenkkipolulla 5 kertaa viikossa, jos polvia kolottaa. Mitään ruokavalioon tai liikkumiseen liittyviä ohjeita ei voida kärjistää lainalaisuuksiksi.
Täällä on varmasti tyyppejä, jotka haluavat sitä kesäkuntoa tai ihan koko ajan ylläpysyvää hyvää oloa. Haluaisin tsempata teitä kaikki löytämään omat tavat päästä niihin hyviin tuloksiin ja olla murehtimatta sitä, miten paljon muut liikkuvat tai miten vähän he syövät. Liikutaan ja syödään yhdessä, yksilöinä.
ps. kuvituksena meikäläisen suosikkiruokia ja aktiivisempaa olemusta vuosilta 2010-2011