Hiukset

Hei hei tumma tukka – Harmaahiusprojekti osa 2

Pitihän sitä tulla vielä tännekin päivittämään tämän päivän suurin uutinen. Nimittäin tutusta tummatukkaisesta Kaisasta kuoriutui tänään hämmentävän vaalea ilmestys. Vaaleampaan olen toki tähdännyt hiusprojektissani, mutta kyllä tämä vaaleus tuli nyt pienoisena shokkina :D Hullua miten suuri muutos saadaan aikaan muutamalla raidalla ja vaihtamalla tyviväriä maltillisesti joka värjäyskerralla aina puolta astetta vaaleampaan. Ero kuukauden takaisiin kampaajan jälkeisiin kuviin on hurja!

Projektin suurimpana missiona on päästä pois kuukausittaisesta värjäyskierteestä ja nyt ekaa kertaa yli 10 vuoteen etuhiukseni jäivät ilman tyviväriä. Niistä siis kasvaa jo oma harmaanhapsuseni. Saa nähdä kuinka harmaa hius lopulta on, mutta ainakin edestä se näyttää hyvin vaalealta.

Teiltä on tullut käytännössä pelkkää positiivista palautetta IG:n puolella, mutta kysytään nyt täälläkin, että mitäs tuumitte vaaleammasta hiustyylistäni? Itse poden vielä pientä identiteettikriisiä, mutta eiköhän tähän pian totu :)

Harmaahiusprojekti – osa 1

Instagramin puolella minua seuraavat ovatkin jo varmasti paremmin perillä aloittamastani uudesta hiusprojektista, mutta nostetaan aihe nyt esille myös täällä blogissa. Kyselin teiltä alkuviikosta mielipidettä siitä, pitäisikö minun värjätä tukka keskiviikon kampaajakäynnillä tutulla tummahkolla ruskealla vai mennä villillä kortilla eli aloittaa projekti nimeltä oman värin (eli siis tässä kohtaa harmaiden) esiin kasvatus. Villikortti sai kannatusta lähes 80% vastanneista ja siihen aloin lopulta kallistua itsekin. Päätöstä harkitsin kuitenkin ihan tasan siihen saakka, kun astelin kampaamoon sisälle.

Juteltuani yhdessä kampaajani Jennyn kanssa tulimme siihen tulokseen, että joo lähdetään projektiin, mutta maltillisesti. Ei siis lähdetä vain kasvattamaan itsepintaisesti harmaahapsujani esiin ja näytetä seuraavaa paria vuotta todella epämääräiseltä kiitos luotisuoran tyvikasvun, vaan annetaan hiuksille ja erityisesti omalle peilikuvalleni vähän armoa toteuttamalla homma osissa. Minulla ei nimittäin ole mikään kiire saada täysin harmaita kutreja, mutta olen lopen kyllästynyt katsomaan parin viikon jälkeen esiin puskevaa tyvikasvua, joten jokin muutos tähän oli nyt tultava. Hiuksiin liittyen sain teiltä paljon viestejä sekä ennen kampaajaa että sen jälkeen ja osa toivoi kovasti, että kertoisin tästä projektista lisää. Tämä olkoon nyt sitten ensimmäinen osa harmaahiusprojektini dokumentointia.

Varsinaista lähtötilannekuvaa minulla ei tähän hätää ole tänne blogiin laittaa, mutta ajattelin tehdä Instagramiin storyn aiheesta ja tallentaa sen sinne kohokohtiin, jotta jokainen voi halutessaan käydä sieltä kurkkimassa miten projekti etenee. Näin sanallisesti kerrottuna lähtötilanteessa minulla tosiaan oli keskiruskeat hiukset ja n. 4cm harmaa tyvikasvu. Hiukseni kasvavat aika vauhdikkaasti (jopa 3cm kuussa), joten voitte kuvitella miten nopeasti se harmaa on sieltä aina kampaajakäynnin jälkeen esiin puskenut. Tämä oli se suurin syy, miksi halusin tähän projektiin nyt ryhtyä.

Toivon, että projektin myötä kriiseilyni tiheistä kampaajakäynneistä ja värjäämiskierteestä katoaisivat. Olisi upeaa pystyä olemaan ihan vaan sillä omalla tukalla, ihka omassa värissä, mutta vielä en tiedä onko minusta siihen, ettei hiuksissani ole mitään väriä edes raitojen muodossa. Malttinen startti on siis varmasti se oikea ratkaisu omalla kohdallani ja ainakin nyt koen, että ihannelopputulos tässä olisi se, että tyvestä kasvaisi oma väri (oli se sitten täysin harmaa tai jotain harmaan ja ruskean väliltä) ja latvat olisi raidoitettu elävän lopputuloksen saamiseksi. Aika näyttää miten tässä tulee käymään.

Kerrotaan tähän loppuun vielä tarkempi selostus siitä, mitä tällä ensimmäisellä kampaajakäynnillä oikein tapahtui;

Ihan ensimmäiseksi päätimme luopua siitä aiemmin käyttämästäni peittävästä kestotyviväristä kokonaan ja siirtyä käyttämään läpikuultavaa vaihtoehtoa, joka on huomattavasti lempeämpi hiusten kasvaessa. Värjätyn ja värjäämättömän hiuksen raja ei tämän kanssa tule olemaan läheskään niin luotisuora, vaan uusi hius sulautuu paremmin joukkoon. Tämä yksinään ei kuitenkaan riitä häivyttämään tyvikasvuani, sillä aiemmin käyttämäni väri on tietenkin tätä nykyistä omaa harmaata väriäni tummempi. Siitä syystä meidän piti saada koko yleisilmettä vaaleammaksi ja myös kylmemmäksi. Hiukset raidoitettiin kauttaaltaan ohuilla, hyvin luonnollisilla vaaleilla radoilla, jotka sitten pesupaikalla viilennettiin taittovärillä. Lopputuloksena tästä projektista oli tämä yllä näkyvä hyvin huurteisen sävyinen vaaleanruskea tukka.

Vaikka jännitin kovasti sitä miten viihtyisin vaaleammassa tukassa, kun tumma on ollut ns. tavaramerkkini jo vuosia, niin  yllätyin kyllä todella positiivisesti. Kasvojeni väritys heräsi kummasti henkiin ja hiukset ovat paljon eloisamman näköiset. Vaikka vielä ei ollakaan lähelläkään sitä nykyistä omaa väriäni ja projektin päätöstä, niin uskon kyllä jo tämän perusteella vahvasti siihen, että loppujen lopuksi se oma väri on suurimalle osalle meistä imartelevin. Vai mitä olette mieltä?

Going gray gracefully – Harmaantuisitko tyylikkäästi?

Ei enää ombre, vaan Grombre!

Nyt olemme mielenkiintoisen aiheen äärellä, nimittäin ajattelin tänään puhua pari sanaa harmaantumisesta ja nimenomaan nuorten naisten harmaantumisesta. Aihe on vielä melkoinen tabu täällä Suomessa, mutta ulkomailla olen havainnut selkeän joukkoliikkeen, jossa nuoret, jo melkoisesti harmaantuneet naiset ovat päättäneet lopettaa vuosia kestäneen värjäyskierteen ja harmaantua tyylikkäästi. Harmaiden kasvatusprosessit dokumentoidaan häpeilemättä someen ja samalla ylistetään luonnollista kauneutta, luonnollista harmaantumista. Joukkoon mahtuu kaiken ikäisiä naisia, mutta eturintamassa tuntuvat olevan kolmenkympin molemmin puolin olevat nuoret aikuiset naiset.

Luonnollinen harmaantuminen yhdistetään yhä herkästi ikääntyviin ihmisiin eikä suinkaan pari-kolmekymppisiin, mutta itse asiassa yllätävän moni harmaantuu jo tässä iässä. Kuten osa ehkä teistä tietääkin jo, myös itse kuulun siihen mukamas harvaan joukkoon, jotka harmaantuivat jo vähän päälle parikymppisenä. Ensimmäiset harmaat bongasin hiuksistani jo alle 20-vuotiaana ja nykyisin harmaita taitaa olla aika lailla pää täynnä. Tähän asti olen sitkeästi peitellyt niitä värjäämällä tyven kerran kuussa, mutta viime aikoina katseltuani lukuisia kuvia ja tempauksia liittyen tähän “going grey cracefully” -teemaan, olen alkanut miettiä pitäisikö sitä itsekin luopua jatkuvasta värjäämisestä? Olisiko minusta siihen?

Omat hiukseni kasvavat aika hurjaa vauhtia, jopa 3 senttiä kuussa, joten tyveä saa olla värjäämässä koko ajan. Tämä nykyinen värini on aikoinaan sävytetty hyvin lähelle sitää omaa väriäni, mutta kuten tuossa jo totesin, se ei tänä päivänä oikeastaan enää ole oma värini, sillä ruskeat hiukset ovat harmaantuneet käytännössä kokonaan. Tietenkään en voi olla ihan varma minkälainen kuontalo sieltä paljastuisi, jos värjäyskierteen lopettaisin, mutta olettaisin, että melkoinen harmaahapsi, salt&pepper-hair olisin nykyiseen verrattuna.

Tällä hetkellä harmaiden esiin kasvattaminen tuntuu vielä ehkä hieman liian rajulta ja isolta jutulta itselleni, mutta ehkä tämän kanssa käy samoin kuin monien muidenkin trendien ja massailmiöiden. Luonnollinen harmaantuminen alkaa lopulta näyttää hyvältä ja jotenkin normaalilta? Instagramista löytyy lukuisia inspiraatiokuvia mm. hastageilla #grombre, #greyhairmovement, #youngandgrey, #girlsgonegrey, #silvertransition sekä #silversisters. Sieltä olen itsekin näitä ihastellut ja makustellut olisiko minusta tähän.

Värjäyskierteen lopettamisesta olisi paljon hyötyä, sillä se säästäsi selvästi rahaa ja aikaa, sekä varmasti myös omaa hiustakin. Toinen juttu on kuitenkin se, säästelisikö vai turmelisiko luonnollinen harmaantuminen omia hermojani, jos tuskailisin jäätävän juurikasvun kanssa vuositolkulla. Keskimäärin kun oman värin kasvattamiseen pitkissä hiuksissa menee se 4-5 vuotta! Totaalinen värjäysstoppi ei siis todennäköisesti olisi minua varten, mutta voisin harkita asiaa, jos siirtyminen tapahtuisi asteittain kampaajan avustuksella. Nykyinen kampaajani kyselikin jo olisinko kiinnostunut lähtemään tähän muutosleikkiin ja mm. raidoittamalla tuomaan pikkuhiljaa sitä omaa harmaahapseani esiin. Vielä en ole antanut ajatukselle vihreää valoa, mutta saa nähdä muuttuuko mieli jo tämä vuoden aikana.

Toisaalta en ole vielä valmis vapauttamaan harmaantuneita juuriani, mutta toisaalta olisi ihanaa puhua tämän asian puolesta ja antaa kasvot ilmiölle, joka on yllättävän yleinen, mutta aiheuttaa vielä jossain määrin häpeää ja kummastusta, vaikka sen ei todellakaan pitäisi.

Mitä mieltä te olette tästä #grombre trendistä? Löytyykö teiltä harmaita hiuksia? Ja jos löytyy olisitteko valmiita luopumaan hiusväreistä vai oletteko sen jo kenties tehneet?

Upea syksy ja uusi lyhyempi syystukka

Tällä viikolla täyteen loistoonsa ainakin täällä Etelä-Suomessa puhjennut ruska ei ole suinkaan se viikon ainut uusi väritys. Uutta sävyä löytyy nimittäin myös hiuksistani.

Minulla on ollut hieman hankaluuksia saada sovittua aikaa vakkarikampaajalleni Helsinkiin, joten päädyin tällä kertaa kokeilemaan siskojeni suosituksesta paikallista kampaamoa Kotkassa. Vaikka edelleen ikävöin Bow:n Nooran penkkiin, niin täytyy kyllä myöntää, että nyt yllätyin todella positiivisesti, kun entuudestaan tuntematon kampaaja onnistui tekemään juuri sellaisen tukan kun toivoin. Oma hiuslaatuni on nimittäin todella arvaamaton värien suhteen ja vieraan käsissä se vetää lähes poikkeuksetta liian tummaksi tai punertavaksi. Kaiken lisäksi raskaus tekee kuulemma hiusten värjäämisestä entistä arvoituksellisempaa, joten pelon sekaisin tuntein istahdin alkuviikosta kampaajan tuoliin.

Siskojeni kehut taitavista värjääjistä pitivät kuitenkin paikkansa ja tukasta tuli todella kiva. Huomattavasti tummempi kuin mitä se on nyt vuoden päivän ollut, mutta ehkä juuri sen vuoksi todella kotoisa. Vaikka viihdyin vaaleammassa tukassa, niin kyllä tämä tummempi on aina ollut enemmän oma juttuni. Nyt tyvessä on taas sitä tuttua keskiruskeaa ja latvoja kohden se vaalenee tuhkan vaaleaksi. Sävy vedettiin tarkoituksella todella viileäksi, sillä se lämpenee kuitenkin ensimmäisten pesujen jälkeen jonkin verran. Värjäyksen lisäksi päätin napsaista hiuksista reilummalla kädellä senttejä pois ja sen ansiosta tukka tuntuu sekä näyttää kyllä huomattavasti paksummilta.

Olen niin iloinen, että uskaltauduin muutamasta huonosta kokemuksesta huolimatta uudelleen testaamaan paikallista kampaamoa, sillä tämä tulee varmasti helpottamaan elämääni vauvan synnyttyä. Jos en saa sovitettua aikataulujani niin, että Helsinkiin asti kampaajalle ehdin, voin huoletta turvautua Luxyn palveluihin.

ps. Mitenkäs tuo ulkona vallitseva väriloisto? Mieletön! Viikonlopuksi luvassa huikeita kelejä, joten eiköhän oteta kaikki ilo irti upeasta syksystä :)

photos: Sara Vanninen, edit: me

Hyvää tukkapäivää

Säännöllisin väliajoin saa kysymyksiä hiuksistani, että mitenkäs se tukka nykyään voi? Hiustarinani olette kuulleet miljoona kertaa, mutta ilmeisesti hiustenlähtö on niin yleinen ongelma, että se puhuttaa vieläkin. Monia siitä kärsiviä mietityttää eniten se, palautuvatko hiukset koskaan moisesta?

Siskoni lähetti minulle pari päivää sitten vanhan kuvan minusta, joka löytyy itse asiassa tästä postauksesta, ja totesi, että vitsit miten paljon terveemmiltä mun hiukset nykyään näyttää. Vuonna 2012 omistin vielä todella pitkän tumman tukan, jonka perään sitten vuotta myöhemmin itkin, mutta eipä kyllä itketä enää. Se pitkä tukka oli nimittäin todella huonosti hoidettu, aivan yli mittainen ja mielestäni myös värin puolesta minulle todella epäsopiva. Ehkä osa näistä menee nuoruudeen piikkiin, osa vaan tyhmyyden :D

Vuosi sitten taisin todeta, että hiukseni ovat hyvin palautuneet, mutta nyt täytyy kyllä todeta, että ne ovat jopa paremmassa kunnossa kuin ennen hiustenlähtöä. Kiitos huomattavasti parempien hiusrutiinien. Huonoja hiuspäiviä tulee edelleen, kuten varmasti kaikille meistä, mutta huomattavasti harvemmin. Tänään oli erityisen hyvä tukkapäivä, kun Kampaamo Bow:n Noora loihti minulle taas kerran ihan mielettömän värisen tukan. Sellaisen, jota en oikein osannut edes kunnolla kuvailla ja pyytää. Sopivan viileä, vaalea, mutta kuitenkin tumma :D Tämä herättää mielestäni kasvoni sata kertaa paremmin eloon, kuin tuo linkin takaa löytyvä vanha hirvittävä tumma väri. Toki kirkkaanpunainen huulipunakin edesauttaa asiaa hieman.

Onnistuneen värin lisäksi hiukset tuntuvat tuuheammilta kuin koskaan ennen ja ylipitkien etuhiuksien leikkaaminen sai ne näyttämään entistäkin paksummilta. Olen haaveillut sivuotsiksista jo tovin, mutta en uskaltanut kerralla leikata kovinkaan paljon. Voi olla, että seuraavalla kerralla napsastaan vielä muutamat sentit edestä pois…

Kukkaistytön kampaus

Tässä tulee nyt lupaamani hiustutorial pienen kukkaistytön tai miksei vähän suuremmankin juhlavaan kampaukseen. Minin kampaukset saavat usein kyselyitä mm. instan puolella, joten ajattelin, että nämä voisivat olla kiinnostavaa sisältöä täällä blogissakin. Vai mitä tuumitte? Alta löydätte kuvat ja ohjeet kampauksen väkertämiseen.

ps. Jos joku miettii miten 3-vuotias istuu noin kiltisti paikallaan, niin tähän minulla on kaksi kikkaa: naposteltavat ja lastenohjelmat :D Olemme myös tehneet hänen kanssaan sopimuksen, että niin kauan kun hän haluaa pitää tukkansa pitkänä, minä saan laittaa sen JOKA päivä kiinni :) Ainakin tällä erää diili on ja pysyy!

Tarvitset harjan, kukkaseppeleen tai muun hiuspannan sekä pinnejä / Harjaa hiukset ja aseta panta päähän.

Jaa hiukset kolmeen osaan niin, että keskimmäinen osio on kahta muuta suurempi ja sido se sitten ponnarille. / Pujota poninhännän pää yläkautta läpi kukkaseppeleestä ja muotoile pinnien avulla nuttura. Letitä sen jälkeen sivuille jääneet osiot.

Aseta letit ristikkäin nutturan yläpuolelta ja kiinni alta pinneillä. / Valmis kampaus! Sen voi halutessaan jättää sellaiseksi tai hieman “availla” lettejä ja tehdä siitä rennomman näköisen kuten minä tein.

Tumma polkka vai vaaleampi pitkä?

Olen aina kuvitellut, että hiuksissani on ollut iät ja ajat sama väri. Malli vaihtui pari vuotta sitten pakonsanelema, mutta sekin alkaa olla taas sama tylsä pitkä, minkä aikoinaan ylä-asteella kasvatin. Arkistoja selaillessani huomasin kuitenkin selkeän eron nykyisessä tukassani verrattuna esimerkiksi vuoden 2015 keväällä otettuihin kuviin.

Nykyinen tukkani on huomattavasti vaaleampi (ja pidempi), kun taas tuolloin fiilistelin yli kasvanutta polkkaa (juuri sopivasti Lobin kulta-ajan starttaillessa) ja väri oli astetta ellei paria tummempi. Oleellinen ero on värin tasaisuudessa. Tällä hetkellä hiukset on selkeästi liukuvärjätty/balayage värjätty tummasta tyvestä vaaleisiin latvoihin, kun taas pari vuotta sitten tukka oli kokopituudelta samanvärinen.

Kevät 2015

Kesä 2016 – Talvi 2017

Molemmat tukkatyylit ovat edelleen mieleeni ja ajattelin, että olisikin ihan hauskaa kysyä teiltä, kumpi sopii mielestänne minulle paremmin? Pitkä vai Long bob? Tasainen tumma vai vaaleaksi liukuvärjätty?

Seuraavalla kampaajakäynnillä pitää ehdottomasti leikata latvoja, se kuinka paljon on vielä arvoitus, kuten on myös hiusten väri. Jollain tapaa tekisi mieli säilyttää vaalea, toisaalta taas skarppi tummatukka tuntuisi nyt hyvältä idealta. Mitään superlyhyttä polkkaa en tällä hetkellä halua leikata, vaikka nämä vanhat kuvat saavatkin hymyni huulille. Kieltämättä lyhyt(kin) tukka sopii minulle, mutta hiuslaatuni vuoksi sen hoitaminen ja laittaminen vaatii huomattavasti enemmän, mitä minulla riittää innostusta ja paukkuja.

Hair talk

si-moda-random-10-2016-3
si-moda-hair-balayage-lob-2016
si-moda-random-10-2016-1

Tällä kertaa ei puhuta hiustenlähdöstä, vaan fiilistellään ihan vaan tulevaa kampaajakäyntiä ja pohditaan ääneen mitä siellä voisi oikein tapahtua. Edellisen kerran istuin kampaajan penkkiin lähemmäs kolme kuukautta sitten ja voitte vaan kuvitella minkälaisessa kunnossa pehkoni on (apua :D). Sen lisäksi, että juurikasvu on ihan laittoman pitkä, on tähän väliin mahtunut myös yksi aurinkoisempi reissu, joten hiusten latvat ovat vaalentuneet oikein kunnolla. Se ei sinänsä haittaa, koska minua hieman harmitti, että viime kerralla luonnollisesti syntynyt liukuvärjäykseni värjättiin piiloon.

Tyviväriksi tulen varmasti valitsemaan saman minkä viimeksikin, koska se on sopivan lähellä luonnollista väriäni. Tai siis sitä väriä, joka minulla joskus nuorempana oli. Nyt olen ihan aikuisten oikeasti harmaantunut niin pahasti, että en voi omaa väriäni takaisin kasvattaa. Tai voin, mutta se on sitten harmaa, ei maantienruskea, vaan kunnon valkeanharmaa. Se, miten se on mahdollista alle kolmekymppisenä, niin sitä en tiedä. Hyvin todennäköisesti “vika” on kuitenkin geeneissäni, koska myös mm. serkut (terkkuja vaan :D) ovat kolmekympin tienoilla harmaantuneet. Vielä en kuitenkaan ole valmis mummolookkiin enkä koe, että minulle harmaaväri sopisi, oli se sitten miten trendikäs tahansa.

Värjätyllä tukalla siis mennään ja nyt olenkin pohtinut, että pitäisikö tätä luonnolista liukuväriä hieman korostaa? Inspiraatiokuvia etsiessäni törmäsin Pinterestissä Balayage-väriin, joka viime keväänä kasvoi varmasti yhdeksi isoimmaksi hiustrendiksi. Periaatteessa minullahan on jo tämä “pehmeä ja luonnollisen näköinen liukuvärjäys”, jota Balayagella tarkoitetaan, mutta ehkä kampaaja voisi tuoda sitä vielä paremmin esille ja sävyttää hieman viileämmäksi? Lähtötilannekuvasta huomaa, että omat hiukseni muistuttavat tällä hetkellä eniten kollaasin alarivin keskimmäistä, jossa liukuvärjäys on erityisen pehmeä, lähes huomaamaton. Vaikka toisaalta pidän tästä tasavärisemmästä tukasta aivan älyttömästi, niin joku tuossa raidoitetussa Balayage-värissä houkuttaa. Tällä hetkellä ainoat raitani löytyvät ihan etummaisista hiuksista (nekin auringon tekemät), mutta mitäs tuumitte pitäisikö niitä tehdä/jättää muuallekin?

Balayage-värin lisäksi jostain kumman syystä olen myös alkanut miettiä pitäisikö sitä pätkäistä pituutta hieman pois. Tietenkin juuri silloin, kun sitä ollaan vihdoin päästy painajaismaisten kasvatusoperaatioiden jälkeen tilanteeseen, jossa voidaan jo puhua pitkistä hiuksista :D Tästä päähänpistosta “syytän” kyllä upeita LOB-naisia, joita ympärilläni on (mm. Sara, Alexa, Linda, Marianna ja Johanna!). Heidän hiuksia ihastellessaan on tullut tunne, että ei vitsit tuo pitkä bobi näyttää kyllä niin mielettömän raikkaalta. Omat hiukseni ovat kasvaneet Lobista ulos jo jonkin aikaa sitten ja vaikka leikkaaminen houkutteleekin, niin ehkä nyt on kuitenkin aika nauttia pitkistä hiuksista edes hetki. Näistähän minä olen haaveillut siitä asti, kun jouduin hiuket lyhyeksi leikkaamaan. Uskon, että vielä joskus tulee aika, kun haluan nämä pätkäistä lyhyemmäksi. Ja sillä kertaa se ei muuten pelota tai jännitä tippaakaan, koska tiedän, että myös lyhyempi malli sopii minulle ja osaan jopa laittaa sitä jotenkin.

Minkälaisista syyshiuksista siellä haaveillaan?

Hiustarinan onnellinen loppu

<span class="sbm-tracking sbm-tracking-start" id=”elvital”

SI MODA LOREAL ELVITAL 10
*Yhteistyössä L’Oréal Paris

Monesti naiset kuvailevat kampaajalle hiuksiaan adjektiiveilla paksu, pitkä, hento, kihara, lyhyt, karhea, sileä, puolipitkä jne. Niin minäkin tein monien vuosien ajan. Kerroin miten karhea ja kihartuva tukka ei aina ole niitä helpoimpia muotoiltavia, vaikka volyymia karheuden ansiosta riittääkin.

Viimeiset pari vuotta olen kuitenkin esitellyt tukkani hieman eri tavalla. Kampaajan penkkiin istuessani olen huomannut vain toteavani, että “hiukseni ovat aika kauheat ja huonossa kunnossa” sekä lisännyt loppuun, että “kiitos voimakkaan hiustenlähdön”. Tukka tosiaan oli katkenneista hiussuortuvista ja uusista pikkuhiuksista johtuen hapsukkaampi kuin koskaan aikaisemmin ja edellä mainituista syistä erityisen epäsiistin näköinen. Tämän pienen esteettisen haitan pystyi vielä korjaamaan silottavilla muotoilutuotteilla, mutta hiusten haurautta, elottomuutta ja huonoa kuntoa oli vaikea peittää.

SI MODA LOREAL ELVITAL 3SI MODA LOREAL ELVITAL 7SI MODA ELVITAL 2016 00SI MODA LOREAL ELVITAL 1
Pitkää pinnaa on vaatinut kasvatusoperaatio ja säännöllinen latvojen tasoittaminen, mutta nyt ollaan viimein siinä pisteessä, että hiukset alkavat olla tasamitassa ja ennen kaikkea voivat paremmin. Viisastuneena menneistä olen pitänyt hiuksistani paljon parempaa huolta sekä ulkoisesta että sisäisesti. Ruokavaliolla on ollut valtava merkitys, mutta myös hyvien hiustuotteiden löytämisellä.

Loreal Elvital-sarja oli minulle jo ennen tätä yhteistyökampanjaa tuttu tuotesarja. Olen käyttänyt pidemmän aikaa heidän Anti-breakage tuotteita, jotka myös täällä kampajasivulla tekemäni testin mukaan minulle parhaiten soveltuvat. Keltainen sarja on tarkoitettu nimenomaan kuiville, katkeileville ja vaurioituneille hiuksille. Se auttaa korjaamaan hiuksia, vahvistaa niitä ja tekee niistä sileämmät. Eli juuri sitä mitä kovia kokeneet hiukseni ovat kaivanneet.

SI MODA LOREAL ELVITAL 6SI MODA ELVITAL 2016 0SI MODA LOREAL ELVITAL 13SI MODA LOREAL ELVITAL 2

Rehellisesti sanoen nämä Anti-breakage -sarjan hiustenpesuaineet ovat olleet parhaimmat markettishampoo ja -hoitoaine ikinä. Sen lisäksi, että olen todennut tuotteet itselleni toimiviksi, on niiden käyttö vahvistanut ajatustani siitä, että hinta ei aina takaa laatua. Paremman lopputuloksen pesun jälkeen olen saanut näillä huikeammilla tuotteilla kuin muutamilla lähemmäs 30e/plo pesuaineilla. Pesun jälkeen hiukset ovat ihanan kiiltävät ja elinvoimaisen näköiset.

Vaikka ne kauheimmat tukkapäivät ovat varmasti jo takanapäin, huomaan silti välillä olevani epävarma hiusteni suhteen. Hämmennyn aina, kun esimerkiksi joku teistä ihanista kehuu hiuksiani. Pienestä epävarmuudesta huolimatta pitkälle ollaan kuitenkin tultu. En nimittäin olisi uskonut, jos joku olisi minulle muutamia vuosia sitten sanonut, kun itkin äitini olkapäätä vasten peruukin pelossa, että vielä jonain päivänä iloitsisin ihka omasta pitkästä, hyvinvoivasta tukasta. Se on selvää, että mitään tukkajumalaa minusta ei koskaan tule, enkä koe, että hiukseni olisivat vieläkään niitä parhaimpia puoliani, mutta on ihana huomata, että välillä pidän omasta pehkostani ihan aidosti. Tervetuloa takaisin hyvät hiuspäivät!

Jos teitä kiinnostaa mikä Elvital sarja sopisi parhaiten juuri omalle tukallesi, niin käykäähän tekemässä hiustesti #Hairobsession -kampanjasivulla :)

SI MODA LOREAL ELVITAL 14

Summer hair

SI MODA SUMMER HAIR 2016 1
Kävin eilen freesaamassa tukan kesäkuntoon ja ai että miten tykkäänkin tästä. Viimeinen vuosi on menty “vaaleilla” hiuksilla ja vaikka välillä olen kaivannut tämän tummanruskean tukan perään, on tämä silti tuntunut kotoisalta. Kyseinen väri on hyvin lähellä omaa alkuperäistä väriä, joten ei siis mikään ihme, että se tuntuu luontevalta. Moni on myös luullut tämän olevan ihka oma värini. Olisikin!

Pituudesta ei tällä kertaa tarvinnut napata milliäkään pois, joka tietysti ilahduttaa hiustenkasvattajaa. Vielä toivoisin saavani näihin kymmenisen senttiä lisää ja sitten aletaan olemaan lähellä sitä ihanne pituutta. Vuoden 2012 look oli ehkä hieman ylikasvanut ja epäsiisti, joten ihan noin pitkää reuhkaa en halua.

SI MODA SUMMER HAIR 2016 2 SI MODA SUMMER HAIR 2016 4
Tukan lisäksi myös päätin myös freesata meikkiä ja siirryin ns. talvimeikistäni kevyempään kesämeikkiin. Se tarkoittaa omalla kohdallani kevyempää pohjaa, vähemmän luomiväriä ja eyelinerin hylkäämistä. Katse raikastui kummasti, vaikka alkuun tuntui ihan alastomalta. Ihan kuin olisi ilman meikkiä kulkenut :D Ajattelin ehkä ottaa kesäksi taas ripsipidennykset, koska ne mokomat helpottavat niin paljon aamurutiineja. Tämä antimeikkaaja toivoo siis pääsevänsä vielä yhdestä stepistä eroon kesän tullessa.

Mitäs tykkäätte kesätukasta? Pitäisikö palata takaisin tummanruskeaan?

SI MODA SUMMER HAIR 2016 3

photos: Metti Forssell / edited by me

Tuuhea kampaamotukka kihartimella

SI MODA PREGO KIHARRIN 4
Yhteistyössä Inbound Finland

Muistatteko, kun jaon teille reilu vuosi sitten tutorialin loiviin laineisiin? Samaa kampausta olen väkertänyt vuosikaudet (se on se ainoa, jonka osaan) ja apuvälineenä siihen on toiminut uskollinen ystäväni, poistokorista aikoinaan löytynyt paksu pyörökiharrin. Tähän saakka en ole muita kihartimia kelpuuttanut, lähinnä liian ohuiden kiharrinosien takia. Kuukausi sitten sain testiin Pregon automaattisen kihartimen (Prego Beauty, PB-2700) ja hieman epäilevin mielin lähdin kokeilemaan, olisiko tästä vastusta vuosikausia ykköskihartimen paikkaa pitäneelle pyörökihartimelle.

Rakkaaseen vanhukseeni verrattuna uudessa automaattisessa kihartimessa oli säätömahdollisuuksia huomattavasti enemmän. Aikaisemmin olin kyennyt säätämään vain lämpötilaa muutaman pykälän verran.
Olin tottunut kieputtamaan hiussuortuvat käsin kihartimen ympärille ja siitä syystä minulla menikin hetki ennen kuin tajusin automaattisen kihartimen idean. Alkuun sen käyttö otti tästä syystä hieman enemmän aikaa kuin mihin olin tottunut, mutta tekniikan opittua se nopeutui selvästi.

SI MODA PREGO KIHARRIN 9
Automaattisen kihartimen +/- (vs. manuaalisen)

+ Hyvät ja selkeät säätömahdollisuudet
+ Säätöjen ansiosta mahdollisuus tehdä erilaisia kiharoita (esim. pienemmällä lämmöllä ja lyhyemmällä ajalla syntyy loivempaa kiharaa)
+ Merkkiääni, joka ilmoittaa kun on valmista. Ei tarvitse arvuutella tai pelätä, että tukka kärähtää.
+ Tasaisempi lopputulos, kun kiharrusaika yms. ovat koko ajan samat.
+ Pienempi riski polttomerkitä käsi. Manuaalisesti hiussuortuvia pyöritellessä on käsi välillä osunut kuumaan tikkuun, nyt se vaara on huomattavasti pienempi.
– Tekniikan opettelu ottaa hieman aikaa (ainakin minulta :D)
– Edelliseen viitaten on alkuun hitaampaa hommaa
+/- Pelko hiusten takertumisesta kihartimeen, joka kuitenkin osottautui ihan turhaksi. Oikeaan suuntaan pyörittäessä se ei ilmeisesti ole edes mahdollista ja huomaat kyllä, jos meinaat pyörittää väärään suuntaan.
+/- Kiharrin sopii ehkä parhaiten aavistuksen pidemmille hiuksille, siis yhtä pitkille kuin omani tai siitä pidemmille.

SI MODA PREGO KIHARRIN 1
Alunperin olin ajatellut julkaisevani videon kiharrusoperaatiosta, mutta se tyssäsi pieniin teknisiin ongelmiin. Toivottavasti pääsette kuitenkin tämän vaihettaisen kuvaopastuksen avulla perille kuinka kiharat laitteella syntyvät :) Lopputulos on hieman erilainen kuin loivissa laineissa, mutta silti kovasti mieleeni. Tästä tulee enemmän mieleen kampaamon jälkeinen fiilis, jolloin tukka on föönattu kuohkeaksi ja kiharat ovat ilmavat. Föönia tässä ei tosin ole käytetty ollenkaan.

SI MODA PREGO KIHARRIN 3
Prego kihartimen lisäksi tässä kampauksessa on käytetty muotoilusuihketta ja kuivashampoota (Biozell). Kampaa (tai harjaa) kiharoiden avaamiseen sekä lakkaa ja hiusöljyä viimeistelyyn (Balmain). Lähtötilanteena pestyt, hiljalleen kuivuneet hiukset, joihin laitoin pesun jälkeen vain selvityssuihketta.

SI MODA PREGO KIHARRIN 0
Valitse kihartimesta sopiva lämpötila, kiharrusaika ja pyörimisnopeus. Kiharrus tapahtuu haluamasi suuruisissa osissa (itse suosittelen max. sormen paksuista hiusosiota). Ota ensimmäinen osio käteen ja aseta se silikonisen klipsin alle (n. 10cm tyvestä). Voit halutessasi laittaa loput hiuksista kiinni. Pyöritä kiharrinta haluamaasi suuntaan, pysäytä ja aloita pyörittämään toiseen suuntaan äänimerkin kuultuasi. Hiusosio vapautuu itsestään. Ota uusi osio ja toista tämä, kunnes kaikki hiusosiot on käsitelty.

SI MODA PREGO KIHARRIN 5SI MODA PREGO KIHARRIN 7
Anna kiharoiden jäähtyä hetki ja kampaa ne sitten varovasti auki. Suihkauta tyveen hieman kuivashampoota ja möyhi kampaus tuuheaksi käsin. Viimeistele lakalla ja tarpeen mukaan hiusöljyllä (antaa kiiltoa ja silottaa).

SI MODA PREGO KIHARRIN 8
Lopputulos näyttää jotakuinkin tältä. Huomattava parannus alun epämääräiseen pörröiseen lookkiin :D Kiharat ovat ilmavat, vaikka föönia ei tosiaan käytetty. Se taitaakin olla omalla kohdallani tämän kihartimen suurin plussa, koska kuivan karkeat hiukseni, eivät kestä föönin käyttöä.

 

Tukea ja uutta tukkaa

SI MODA NEW HAIR 2016 1
Siinäpä se nyt on, freesattu kevättukkani. Mitään maata mullistavaa en tälläkään kertaa tehnyt (saa nähdä tuleeko sitä päivää koskaan), vaan tutulla kaavalla mentiin. Tyviväri on ehkä aavistuksen syvempi mitä se on viime aikoina ollut, mutta ei kuitenkaan liian tumma. Latvat sävytettiin jälleen kerran toiveideni mukaan kylmäksi keskiruskeaksi ja tällä kertaa todella sain sitä mitä halusin. Siitä kiittäminen luottokampaajani Helsingissä, jonka luokse palasin puolen vuoden tauon jälkeen. Toiset ne vaan osaa loihtia juuri sellaisen tukan kuin haluat ilman, että sinun tarvitsee kummemmin selitellä.

Latvasta napsastiin ehkä normaalia enemmän senttejä pois, jotta päästiin eroon kaikista talven kuivattamista suortuvista. Näin päästiin myös erittäin lähelle sitä tasapitkää tukkaa, josta olen haaveillut parin vuoden ajan. Hiustenlähdön jälkeen uudelleen kasvuun pyrähtäneet hiukset ylettyvät vihdoin olkapäille ja sen kyllä huomaa. Tukka on selvästi tuuheampi ja hyväkuntoisempi.

SI MODA NEW HAIR 2016 4
Pysähdyin viime viikolla miettimään niitä muutaman vuoden takaisia fiiliksiä, kun hiustenlähtö oli pahimmassa vaiheessa. Se on edelleen yksi synkimmistä jaksoista elämässäni, vaikka näin jälkikäteen ymmärrään, että kyse oli melko pienestä jutusta. Silloin se tuntui kuitenkin kaatavan koko maailman. Siitä syystä en koskaan vähättele omaani tai muiden hiustenlähtökokemuksia. Tiedän, että se voi olla henkisesti hyvinkin musertavaa ja lamauttavaa. Sama pätee varmasti iho-ongelmiin ym. ulkoisiin vaivoihin.

Vaikkei hiustenlähdöstä suoranaisesti mitään hyvää seurannut, olen kuitenkin kiitollinen, että sen koin. Kokemus teki minusta vahvemman ja ymmärtäväisemmän. Se on myös auttanut hahmottamaan paremmin mitkä asiat oikeasti merkitsevät jotain ja mitkä eivät niinkään. Ennen kaikkea olen huomattavasti armollisempi itselleni ja se on tehnyt elämästäni paljon kevyempää. Toki ikäkin on voinut tehdä tässä kohtaa tehtävänsä.

SI MODA NEW HAIR 2016 2 B

En ole blogin puolella hetkeen puhunut näistä asioista ja ajattelin, että voisi olla taas ihan kiva päivittää kuulumisia, kun aina säännöllisin väliajoin joku kommentoi vanhoihin postauksiin tai lähettää postia aiheesta. Tarkoitukseni ei ole kertoa mitään “selviytymistarinaa”, jossa hiustenlähtö selätetään ja kasvatetaan uusi kiva tukka, vaan tukea niitä kaikkia naisia siellä ruudun takana, jotka kärsivät tai ovat ehkä joskus kärsineet samasta/vastaavasta vaivasta. Ei hätää, ette ole yksin. Yllättävän monia yhdistää samat ongelmat ja ahdistaa samat vaivat, vaikka se ei ehkä ulospäin näkyisikään.

SI MODA NEW HAIR 2016 3
Bloggaajan elämä voi ulkopuolisen silmiin näyttää pintaliidolta, liian keveältä ja täydelliseltä. Siitä syystä koenkin, että minulla on tässä kohtaa hyvä sauma osoittaa, että kyllä niitä ikäviä ongelmia täälläkin riittää. Jes, bloggaajakin kärsii joskus! Ei, vaan halusin sanoa, että ei kukaan ole täydellinen, lähellekään. Mutta jos opimme suhteuttamaan asiat ja olemaan vertailematta itseämme toisiin, pystymme jokainen nauttimaan omasta kehostamme ja ulkonäöstämme sekä arvostamaan sitä kuin se olisi täydellinen.

Tämä postaus olisi sopinut hyvin naistenpäiväksi, mutta tuolloin istuin vasta kampaajan penkissä. Passaa tämä toki ihan hyvin perjantaillekin. Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!