Oma elämä

Aika sanoa hyvästit

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
 

Se olisi edessä taas. Muutto. Olen pakannut tavarani aika monta kertaa näin aikuisiällä. Lapsuuden asuin käytännössä kokonaan samassa talossa, mutta varsinaista omaa kotia on tullut vaihdettua tiuhaan. Nykyisessä asunnossa olen asunut pisimpään. Melkein kolme vuotta. Se on pitkä aika meille.

Ehkä sen takia hyvästien sanominen tuntuu tällä kertaa niin vaikealta tai sitten se johtuu siitä, että tähän asuntoon liittyy monta hyvinkin merkittävää muistoa. Täällä ompelin hääpukuni, tänne tulimme häämatkalta avioparina, täällä sain tietää odottavani esikoistani ja tänne pieni tyttäremme tuotiin sairaalasta. Näiden lisäksi tähän asuntoon mahtuu monta muuta ihanaa muistoa, jotka säilyvät mielessäni varmasti pitkän aikaa. 

Mieheni kanssa tituleerasimme parvekettamme Helsingin parhaaksi ravintolaksi aina, kun siellä söimme. Näkymät hivelivät merta rakastavien silmiä. Monta iltaa olen istunut sohvan kulmalla katsellen merta. Välillä se on myrskynnyt ja välillä ollut äärettömän tyyni. Ihan kuin meidän elämämme.

SI MODA RANDOM MUUTTO2
 

Nyt meidän elämässä laineet ovat taas melkoisen suuria ja tuleva viikko saadaan uida sellaisia vaahtopäitä vastaan että heikompia hirvittää. Muutto itsessään saa monille karvat pystyyn, mutta muutto pienen lapsen (saati lapsien) kanssa on melkoinen show. Minä pakkaan ja neiti purkaa samaa tahtia. Näin on menty muutama viikko. Nyt pitäisi vielä kuun loppuun asti jaksaa tätä laatikkoelämää ja laittaa viimeiset tavarat kasaan. Syyskuussa me asutaan vihdoin kauan haaveilemassamme isommassa kodissa. Kodissa, jota pääsen vihdoin laittamaan juuri sellaiseksi kuin haluan.

Tämä tietää jatkossa enemmän kotipostauksia. Haluan nimittäin jakaa pienen palan kotiprojektia ja sisustustamme myös teidän kanssa. Tällä hetkellä uusi koti on pintaremontin kourissa ja en malta odottaa lopputulosta. Pienillä teoilla voi saada paljon aikaiseksi. Palataan niihin ja moniin muihin kotijuttuihin pian. Nyt otan taas esille yhden uuden laatikon ja ryhdyn pakkaushommiin. Mikäli tällä viikolla on blogissa hiljaisempaa, niin tiedätte nyt mistä se johtuu.

“Lomalla”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Olen ollut viimeiset pari viikkoa lomalla. Tai siis pitänyt lomaa blogista. Ensin tuli kylään sellaiset hellelukemat, joita emme yksinkertaisesti sietäneet Helsingin asunnossamme. Pakenimme vauvan kanssa viileämmille vesille vanhempieni luo. Yritimme toissapäivänä palata kotiin, mutta evakossa ollaan taas.

Helteiden lisäksi kylään saapui vauvarokko, joko veti viimeisetkin mehut pois pienestä. Sen jälkeen vedettiin myös mehut pois äidistä, joka kuunteli kitinää pitkin öitä. Kun rokosta päästiin huomasimme, että ensimmäinen hammas on puhkeamaisillaan. Iloinen ja ihana asia, mutta toi mukanaan lisää kitinää. Onneksi kitinä laantui viikonlopuksi sen verran, että uskalsin lähteä tyttöjen kanssa jo kauan sitten lukkoon lyödylle reissulle Tampereelle. Sieltä kotiuduttuani pakkasin siis uudelleen tavarat ja lähdimme tytön kanssa evakkoon.

En ole koskaan valittanut kuumuudesta enkä valita nytkään, sillä minusta se on ihanaa! Nyt toivoisin vain voivani olla kotona. Reissukassit ottaa päähän ja jatkuva ravaaminen ottaa päähän. Helteestä pidän silti yhä. Harmi vain, että tyttö on sen verran pieni, ettei hänen kanssaan vielä voi viettää aurinkoisia päiviä rannalla uiden.

“Lomalta” palaan niin pian kuin mahdollista!

Everyday randoms – July

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Random otoksia heinäkuulta. On kyllä ollut mahtava kuukausi tähän mennessä. Ollaan oltu mökillä, uitu meressä, nautittu kesäisestä Helsingistä, käyty Korkeasaaressa ja Tallinnassa, ihasteltu mahtavia auringonlaskuja ja syöty kesäisiä herkkuja. Maanantaina juhlistettiin meidän toista hääpäiväämme Suomenlinnassa. Vielä olisi edessä tänään startanneet Kotkan Meripäivät, joita ei tietenkää voi Kotkassa syntyneenä ja kasvaneenä jättää välistä. Tavoitteena nähdä ystäviä ja nauttia aurinkoisista kesäpäivistä. Päivällä käytiin jo tytön kanssa ihmettelemässä hänen ensimmäisiä Meripäiviään. Hieno meriaiheinen asustekin löytyi Tallinnasta tätä varten :D 

Minä ja monta rooliani

Minä – esikoinen, tytär, isosisko, ystävä, vaimo ja äiti. Minulle on suotu aivan äärettömän monta hienoa roolia ja olen niistä kaikista erittäin onnellinen. Varsinkin tämä tuorein äiti-rooli on jotain sellaista, jota kiitollisena ihmittelen yhä joka ikinen aamu. Se on myös saanut minut pohtimaan muiden ihmisten suhtautumista minuun. Uudet roolit nimittäin muuttavat tätä jonkin verran ja ei ihme! On se selvää, että esimerkiksi vanhempani alkoivat kohdella minua uudella tavalla, kun pikkusiskoni syntyivät. Olinhan vanhin lapsi ja isosisko.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen aloittanut kirjoittamaan tätä postausta jo toukokuussa, mutta sen julkaisu on venynyt ja venynyt. Saran teksti vauvapelosta sai minut vihdoin sisäistämään mitä oikein halusinkaan tällä sanoa. Jos lapsettomat ystävät miettivät hieman huolestuneina sinun ollessasi raskaana, että kuinkahan käy tulevien yhteisten hetkien ja puheenaiheiden, niin samanalainen olo voi myös olla toisella puolella. Itse en suoranaisesti pelännyt erkaantuvani ystävistäni taikka hukuttavani heitä jatkuvilla jutuilla vauvan vaipoista ja muista. Asennoiduin jo ennen lapsen syntymää uuteen ja paljon toivottuun perheenjäseneen niin, että hän tulisi osaksi meidän elämää eikä toisinpäin. Toki asioita katsotaan aina niin, mikä hänelle olisi parasta, mutta ei niin, että meidän maailma kääntyisi ylösalaisin. Ja kuinkas kävikään, tytöstä on kasvanut aivan mahtava persoona, joka mukautuu menoihimme täydellisesti! Emme toki ole häntä ehdoin tahdoin kuljettaneet pitkin kyliä, mutta on ollut hauska huomata miten hän on tottunut siihen, että hänen äitinsä on varsin liikkuvaa sorttia ja haluaa tehdä paljon asioita päivän aikana. Tai sitten hän on vain luonteeltaan aivan kuten minä, aina menossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oli miten oli koen olevani yhä se sama Kaisa kuin ennen lapsen syntymääkin. Toki olen kasvanut ja omaksunut uuden roolini, mutta muutoin hyvin samanlainen ihminen kuin ennenkin. Tästä kiittäminen on varmasti lähipiiriäni. Sillä olen tässä reilun puolen vuoden aikana huomannut, miten tärkeää on äidinroolin rinnalla saada kokea olevansa myös kaikkia niitä muita rooleja, mitä sinulle on suotu. Sisareni kohtelevat minua edelleen sinä samana isosiskona, joka aina heitä patistelee ja yrittää parhaansa mukaan kaitseta. He kääntyvät pulmissa puoleeni ja kiusoittelemme keskenämme niitä samoja vanhoja vitsauksia mitä aikaisemminkin. He kutsuvat minua keksimillään typerillä lempinimillä, eivätkä äidiksi, mamaksi tai miksikään muuksikaan vastaavaksi elleivät puhele suoraan pienelle tytölleni. Se on jollain tapaa hyvin vapauttavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myös mieheni, joka toki kutsuu minua äiti-nimillä lapsen kuullen, osaa myös jättää tämän uuden roolini hetkeksi sivuun meidän ollessa kahden. Huomaamatta puheenaiheetkin siirtyvät vaipoista ja pilttipurkeista niihin pariskuntien perinteisiin keskusteluihin (eli kinastellaan mitä tänään syödään :D). Iltaisin, kun vauva on käynyt jo hyvissä ajoin nukkumaan ja meille jää sitä paljon kuulutettua kahden keskeistä aikaa saatamme naureskella kesken leffan miten hetkellisesti saattaa tuntua, että meitä olisi vain me kaksi. Siinä kohtaa löydän itsestäni taas sen vaimo-roolin, josta haluan kyllä pitää aivan yhtä hyvää huolta kuin kaikista muistakin rooleistani, vaikka se nimenomaan saattaa tuntua haastavalta tehtävältä vauva-arjen keskellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen ollut siinä suhteessa onnekas, että paras ystäväni sai tismalleen samoihin aikoihin esikoisensa ja olemme hänen kanssaan voineet jakaa niin raskauteen kuin vauvan hoitoon ja äitiyteen liittyviä asioita. Me olemme tunteneet toisemme aina, joten tuntuu, että ei ole ollut yhtäkään asiaa, jota en olisi hänelle voinut kertoa tai jota en olisi voinut kysyä. Tämä on ehkä ollut hyvä tilanne myös muille ystävilleni, sillä he ovat “säästyneet” pahimmilta kakkavaippajutuilta. Kuten Sara tekstissään mainitsi toki puhumme ystävieni kesken tytöstä ja hänen kehityksestä sekä kasvusta, mutta emme koko aikaa. Ystävät kohtelevat minua edelleen samalla tapaa kuin ennen ja olen heille yhä se sama huonolla huumorilla ja vilkkaalla mielikuvituksella varustettu Kaisa. Minua pyydetään yhä mukaan kahville, syömään ja illanviettoihin sekä tulevaisuudessa varmasti tyttöjenreissuillekin. Välillä lapsi kulkee mukana ja välillä taas jää isänsä hoiviin. Vaikka tämä on paljolti kiinni ystävistä, niin uskon myös itse vaikuttaneeni tähän. Minä olen ollut halukas lähtemään ulos neljän seinän sisältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihka ensimmäiset roolini, esikoinen ja tytär, ovat isosti läsnä vaikka olen jo päälle 25-vuotias. Nytkin mökille tullessani isä oli vartavasten hakenut “pikkutytölleen” lohta ja savustanut sen, koska tietää sen olevan lempiruokaani. Ja kiipesimpä minä iso ihminen eräänä päivänä äitini syliin, koska teki vain mieli. 

Jos siis pienen vinkin saan antaa kaikille äideille ja tuleville sellaisille, niin se tulee tässä. Vaikka elämä ja asiat pyörivät pitkälti sen maailman rakkaimman pienen otuksen ympärillä, niin muistakaa elää niitä muita roolejanne myös ja vaatikaa lähimmäisiänne kohtelemaan teitä, niin kuin he kohtelivat ennen vauvaa. Toki vauvan kuullen on hyvä kutsua äitiä äidiksi jne. mutta ainakin itse pidän hyvin tärkeänä saada kokea edelleen olevani myös jonkun tytär, isosisko, ystävä ja vaimo.

 

Kuvituksena postauksessa viime päivien fiiliksiä, ihana kesä!

 

Midsummer memories

SI MODA JUHANNUS 2012 1 SI MODA JUHANNUS 2012 4SI MODA JUHANNUS 2012 9SI MODA JUHANNUS 2012 8SI MODA JUHANNUS 2012 7SI MODA JUHANNUS 2012 3SI MODA JUHANNUS 2012 5SI MODA JUHANNUS 2012 2

Nämä fiiliskuvat ovat parin vuoden takaa, kun vietimme juhannusta mökillämme. Se oli kyllä yksi upeimmista juhannuksista sään puolesta. Eilen ei saatu nauttia ihan vastaavanlaisesta auringonlaskusta, mutta muutoin oli kyllä vähintäänkin yhtä mahtava ilta! Toivottavasti teidän muidenkin juhannus on alkanut mukavissa merkeissä ja jatkuu samanlaisena.

Mahtavaa juhannusta kaikille!

YO – randoms

Hassu fiilis, meidän perheen ylioppilasjuhlat on nyt juhlittu. Nuorin siskoni sai lakin päähän lauantaina, siis se pieni tyttönen, jonka vasta eilen hain äidin kanssa päiväkodista. Meillä juhlittiin lakkiaisia tyypilliseen tapaamme suurella porukalla ja pöydät herkuista notkuen. Sisko oli itse ahkeroinut kaikki tarjolla olleet kakut (9kpl!!) ja osa suolaisistakin oli kotitekoisia. Minä taiteilin vielä juuri ennen lakkiaisten alkua brie-juustokiekon päälle karamellisoituja pähkinöitä. Tätä herkkua aion kyllä valmistaa uudemmankin kerran.

Teemavärinä meillä oli valkoinen sekä raikas ruohonvihreä. Koristeiden lisäksi myös luonto otti osaa tähän teemaan. Viime viikon sateet olivat saaneet kaikki puut ja pensaat upean vehreiksi. Joku kysyi miten olimme teemavärin valinneet ja tajusin siinä samassa, että meillä on tavallaan ollut ihan lapsuudesta saakka omat värit kullakin tytöllä. Minä olen edustanut aina jotain punasävyä (useimmiten lohenpunaista), keskimmäinen sisko on ollut iät ja ajat se “sininen tyttö” ja tämä nuorimmainen on saanut omaksi värikseen vihreän. Tämä värivalinta on näkynyt niin vaatteissa, astioissa, sisustuksessa, koruissa ja nimenomaan erilaisten juhlien teemoissa. Onko kenenkään muun perheessä vastaavanlaista hassua väripolitiikkaa käytössä? :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Brie-juustokiekko & karamellisoidut pähkinät

1 Brie-juustokiekko // 2 rkl voita // 300g sokeria // 0,75 dl vettä // 2 x pussia pähkinöitä (n.150g/ps)

Sulata voi pannulla, lisää sokeri. Kiehauta seosta miedolla lämmöllä niin kauan, kunnes se on kauniin ruskeaa (älä polta!). Siirrä pannu pois levyltä ja aloita varovasti veden lisääminen (räiskyy!). Sekoita koko ajan, jotta seoksesta tulee tasaista. Lisää lopuksi pähkinät ja kaada komeus kiekon päälle. Seos kovettuu jäähtyessään hieman.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Summer randoms

Ei kyllä pysty sanoin kuvailemaan, miten upealta tämä yhtäkkiä alkanut Suomen kesä onkaan taas näyttänyt. En ole viihtynyt sisällä, saati sitten koneella laisinkaan, vaan sitä on tullut vietettyä mahdollisimman paljon aikaa ulkona. Pienelle vauvalle nämä kelit eivät tietysti ole olleet kovinkaan ihanteelliset, mutta hienosti olemme selvinneet päivistä varjossa ja välillä ilmastoidussa sisätilassa. Kävimme muutaman päivän reissulla Kotkassakin ja ensi viikolla suuntaamme sinne taas ylioppilasjuhlia järjestämään. Siskon mekko on vihdoin valmis ja laittelen siitä kuvia ensi viikolla. Tässä sen sijaan hieman fiiliksiä viime päiviltä…

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äitiys ei tule yksin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Se tuo mukanaan…

Onnellisuuden tunteen

Väsymyksen uuden merkityksen

Sen hetken, kun tunnet itsesi korvaamattomaksi

Ne jäätävät silmäpussit (kuvassa)

Vilpittömän rakkauden tunteen

Sen katkeran tunteen, kun joku “ei hissiä tarvitseva” kiilaa nenäsi edestä hissiin

Kuuluisan äidinvaiston

Rennomman asenteen omia pieniä vikojasi kohtaan

Taidon laittaa itsellesi päälle, vaihtaa vauvan vaippa ja kirjoittaa tekstiviesti samaan aikaan

Onnen kyynelien tahrimat meikit (kuvassa)

Sen hymyn, jolle et vaan voi olla hymyilemättä takaisin

Vauvan puklun koristelemat vaatteet

Järjettömän ylpeyden tunteen

Aina aivan sekaisin olevan asunnon

Pienen ihmeen, jota et vaihtasi koskaan, missään tilanteessa, ikinä mihinkään ♥ 

 

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ja varsinkin omalle rakkaalle äidilleni!

 

Sí Moda – Aakkoset

Pitkästä aikaa tartuin johonkin haasteeseen, nimittäin näihin monissa blogeissa nähtyihin Elämän aakkosiin. Sí Modan aakkoset tulee tässä:

A – Aamu ja se pieni hetki, kun vauva herää maailman onnellisimpana uuteen päivään, nostan hänet väliimme ja jutustelemme koko perhe <3

IMG_2034

B – Bebe, elämäni toinen suuri rakkaus.

C – Couscous, taivaallista ruokaa. Aina välillä unohdan miten kätevästi siitä saa esimerkiksi ihanan salaatin lounaaksi.

D – D-vitamiini! Olen nyt syönyt sitä vuoden päivät ja olosta huomaa heti, jos se jää aamulla ottamatta. Nyt sitä saa onneksi myös taivaalta.

IMG_2299

E – Enneunet. Olen nähnyt elämässäni suhteellisen monta ennenunta, niiden toteutuminen on aina yhtä pelottavaa.

F – Fariinisokeri. Yksi eniten suosimistani raaka-aineista. Käytän sitä niin leivonnassa kuin ruoanlaitossakin.

G – Greyn Anatomia, koukussa ja pahasti.

IMG_1472

H – Hiukset. Kuten odottaa saattoi, ne ovat raskauden jälkeen hieman huonommassa hapessa. Hiustenlähtö ei ole koskaan kiva asia, vaikka tietäisikin mistä se johtuu…

I – Ikävä. Myönnän, olen aika kova tyttö ikävöimään. Se on saanut ihan uuden mittakaavan lapsen synnyttyä. Muutamat tunnit erossa hänestä ja ikävä on suuri. Pidän ikävää kyllä loppujen lopuksi hyvänä asiana. Siitä huomaa kuinka kovasti sitä välittääkään.

IMG_1904

J – Juokseminen. Niin vapauttavaa ja ihanaa. Hyvän musiikin tahdissa ja aurinkoisessa kelissä jaksaa lenkeillä vaikka maailmaan ääriin.

K – Kesä, sinua kovasti odotetaan jo!

IMG_1864

L – Lastenlaulut, niitä on hoilattu nyt viimiset neljä kuukautta joka päivä. Eilen päässä soi KOKO AJAN pienen pieni veturi. Ja nyt kun mainitsin niin taas alkoi…

M – Meri, se vaan saa minut aina hyvälle tuulelle.

IMG_2200

N – Napapaita, jos sitä tänä kesänä tohtisi, kun viime kesänä ei tullut kuuloonkaan.

O – Ompeleminen. Olisipa sille enemmän aikaa. Ideoita ja materiaaleja löytyy vaikka millä mitalla nimittäin.

IMG_2413

P – Paljaat sääret. En tykkää sukkahousuista pätkääkään, varsinkaan ihonvärisistä.

Q – QA, oliskohan kohta taas aika kysymys&vastaus-postaukselle?

R – Ruisleipä, avokadoa päällä. Uusin addiktioni.

IMG_2405

S – Sää. Minulla on pakottava tarve katsoa sääennuste vähintään kaksi kertaa päivässä, täytyy tietää paistaako vai sataako huomenna.

T – Treenaus, ai ai miten hyvältä se tuntuukaan taas.

IMG_1917

U – Uudet perunat, voin kanssa, ai että.

V – Vaunut. Ystäväni ovat jo niin tottuneet ajatukseen, että tavatessamme työntelen vaunuja. Jos tyttö on jäänyt isänsä hoiviin ovat kaikki ihan ihmeissään mihin olen vaunut jättänyt!  

IMG_2415

W – Wappu, pallo katossa ja serpentiinit pitkin pöytää.

IMG_2448

X – XX, halauksia sinne.

Y – Ylioppilasjuhlat. Niitä meillä juhlitaan taas tänä vuonna.

Z – Zara. Piti vain keksiä jotain muuta kuin Zzzz ja niin tuleehan tuolla shoppailtua aina silloin tällöin…

Å – År 2014. Lapsen ensimmäinen vuosi. On muuten täynnä kaikkea ihmeellistä. Onneksi sitä on vielä monta kuukautta jäljellä!

Ä – Äitienpäivä, se ihka oma ensimmäinen on ihan kohta :’)

IMG_2355

Ö – Öljy. Oliiviöljy, aurinkoöljy, hiusöljy. Lotraan litra kaupalla vuodessa.

Kuvituksena Instagram-tilini (@caseymoda) otoksia tältä vuodelta.

Ihanaa vappua kaikille!

Last friday night

SI MODA AUSSIE BLOG AWARDS 2014 SI MODA AUSSIE BLOG AWARDS 2014 SI MODA AUSSIE BLOG AWARDS 2014 01SI MODA AUSSIE BLOG AWARDS 2014 SI MODA AUSSIE BLOG AWARDS 2014 SI MODA AUSSIE BLOG AWARDS 2014 SI MODA AUSSIE BLOG AWARDS 2014

Fiilis- ja kaverikuvia perjantain gaalasta. Ilta oli kaikin puolin onnistunut ja meni omalta osaltani oikein mukavasti, vaikka edellisestä “biletys”-kerrasta oli lähes tulkoon vuosi. Täytyy nyt vielä näin blogin välityksellä kiittää Saraa ja Jannia ihanasta seurasta ja avautua hieman meidän ystävyyssuhteesta. Monet teistä varmaan tietävät, että olemme kaikki alunperin kotoisin Kotkasta. Sara ja Janni ovat olleet ystäviä jo pitkään, mutta minä olen saanut tutustua heihin kunnolla oikeastaan vasta täällä Helsingissä asuessani. Hassua sinäänsä, kun ollaan kuitenkin oltu samassa lukiossa ja muutenkin liikuttu osittain samoissa piireissä.

Itse kuulun niihin tyyppeihin, joilla on paljon kavereita, mutta aika vähän niitä hyviä ystäviä, joiden kanssa tulee oikeasti arkenakin hengailtua. Pitkään tavattiin myös näiden tyttöjen kanssa ainoastaan blogijuttujen merkeissä, mutta nyt viimeisen vuoden aikana ollaan nähty useammin ja hyvä näin! Meitä nimittäin yhdistää äärettömän hyvä (huono) huumorintaju ja perjantainakin naurettiin niin hervottomasti, että aamulla oli poskilihakset kipeinä. Olen aina valittanut miten minulla ei täällä pääkaupunkiseudulla asu kuin oikeastaan yksi tai kaksi hyvää ystävää, mutta nyt määrä on tuplaantunut ♥