Liikunta

Kehonhuoltoa kolmekymppiselle

SI MODA FEELING 21-1-2015 1

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa teille hieman hyvinvoinnista ja liikunnasta. Nämä aiheet eivät ole koskaan olleet iso osa blogiani, mutta aina silloin tällöin postauksia on tipahdellut muiden vakituisten teemojen joukkoon. Tämä on jollain tapaa ehkä hieman omituista, sillä urheilu on aina ollu iso osa muuta elämääni. Siitä jatkuvasti kirjoittaminen ei kuitenkaan ole tuntunut luontevalta.

Miksi sitten päätin avata suuni nyt? Ehkä tammikuun treeni-intoilijat ja joka tuutista puskevat wellness- alkuiset tapahtumat yms. saivat minutkin ottamaan asiaan kantaa. Tai yksinkertaisesti halusin puhua siitä, miten tärkeää on pitää huolta siitä omasta kehosta ylipäätänsä, ympäri vuoden. Enkä nyt aja takaa sitä, miten treenata itsensä huipputimmiin kuntoon tai saada kymmenen leukaa. Vaan enemmänkin sitä, miten on hyvä muistaa aloittaa ne treenaamiset maltilla, omaa kehoa kuunnellen.

Jos peruskuntosi ei ole ihan parhaimmillaan, on syytä aloittaa kevyemmin ja pikkuhiljaa koventaa treenejä. Tai vaikka olisitkin hyvässä kunnossa on muistettava, että keho kaipaa välillä myös huoltoa, kunnollista venyttelyä ja lepoa. Kehonhuollon merkitys on muun treenaamisen ohella erittäin tärkeää ja korostuu koko ajan iän karttuessa. Sitä ei esimerkiksi palauduta enää samalla tapaa kuin kymmenen vuotta sitten. Itse opin hieman kantapään kautta mitä laiminlyöty kehonhuolto ja huono valmistautuminen liikuntasuorituksiin voi saada aikaiseksi.

SI MODA FEELING 20-1-2016 2

Kolmeenkymppiin minulla on vielä matkaa, mutta lähempänä sitä ollaan kuin kahtakymppiä. Siitä siis juontaa otsikon nimi. Automaattisestihan ikä ei millään tavalla sanele kehosi kuntoa, mutta palautumiseen ja loukkaantumisherkkyyteen se kyllä meillä kaikilla vaikuttaa, vaikka toki voit näihinkin omilla valinnoillasi ja teoillasi vaikuttaa. Itse luultavasti luulin jossain sisimmässäni olevani jälleen alle 20-vuotias, kun aloitin syksyllä pelaamaan koripalloa uudelleen. Innostuksen määrä oli yhtä suuri kuin pikkulapsella ja vauhtiakin riitti kuin kilpaura-aikoina. Ainoastaan tatsi oli hieman kateissa. Ohi menneet heitot eivät minua kuitenkaan haittaneet, vaan painoin ensimmäiset treenit täysillä läpi.

Seuraavana aamuna heräsin kipuun, jonka ajattelin johtuvan lähinnä erilaisesta liikuntasuorituksesta. Kävelin kuin 90-vuotias mummo vaivasluidensa kanssa pigviinimäisesti vaappuen. Kyykkyyn en päässyt, saati sieltä ylös. Loppuviikon kävelin niillä kaikista mukavimmilla kengillä, jotka kaapista löysin. Viikon päästä koittivat toiset treenit ja lähdin innokkaana pienestä kivusta huolimatta kokeilemaan uudelleen.

Tuumin, että uudet kengät varmasti aiheuttivat myös hieman kipua erilaisen alustan ja liikkeiden lisäksi, mutta ne vaatisivat vain hieman sisäänajoa, jotta tuntuisivat mukavilta. Jatkoin normaalia treenamistani ja koripallon pelaamista vielä pari viikkoa, kunnes tilanne oli se, etten päässyt aamulla kävelemään. Akillesjänteet olivat tulessa ja pienikin venyttävä liike (lue normaali askel) sattui niin, että kyynel vierähti poskelle. Pidin pienen tauon kaikesta liikunnasta ja olo helpotti. Päätin kokeilla uudelleen, mutta kipu palasi heti. Silloin varasin ajan tutulle naprapaatille.

SI MODA FEELING 21-1-2015 00
Kuvittelin alkuun saavani muutaman viikon urheilukiellon ja jotain jumppaliikkeitä, joilla pääsisin taas täyteen vauhtiin. Totuus oli kuitenkin karu. Akillesjänteet olivat molemmat niin pahasti “tulehtuneet”, että seuraavat treenit olisivat voineet johtaa jopa jänteen katkeamiseen. Olin sinnitellyt kipeiden jalkojen kanssa aivan liian pitkään, mutta onneksi mitään pahempaa ei ehtinyt sattua.

Edessä oli silti pisin juoksutauko, jonka olen elämässäni pitänyt. Kolme kuukautta ei ehkä kuulosta pitkältä ajalta, mutta itselleni tämä oli jos jonkinmoinen järkytys. Kaikki muukin (jalka)liikunta uintia ja pyöräilyä lukuunottamatta oli pannassa. Kaksi inhokkilajiani oli sallittu, mahtavaa! Muutaman päivän totaalilevon jälkeen aloitin jumppaamaan kipeitä jalkojani ja tutustuin ensi kertaa kunnolla paljon hehkutettuun rullaamiseen. Aika tuntui matelevan ja päivittäiset jumpat turruttavan aivoni. Ensimmäisinä viikkoina kehitystä ei tapahtunut ollenkaan, mutta vähitellen kipu heikkeni.

Minä ja malttamaton luonteeni olisimme halunneet lenkkipolulle jo paljon aikaisemmin, mutta onneksi uskoin itseäni viisaampia. Joulun jälkeen koitti vihdoin se hetki, jolloin pääsin kokeilemaan juoksua. Kipu oli poissa ja fiilis katossa. En muista koska olisin edellisen kerran tuntenut yhtä suurta liikunnanriemua.

SI MODA FEELING 21-1-2015 3

Nyt takana on jo muutamat koristreenitkin ja fiilis on ollut mahtava. Liikunnan ilon lisäksi unenlaatuni on kohentunut huomattavasti. Huomasin tauon aikana miten kehoni oli tottunut viikottaiseen lenkkeilyyn ja lenkkien puute vaikutti suoraan nukkumiseeni.

Opetti tämä case minulle paljon muutakin. Kuten, että yksipuolinen liikkuminen yhdistettynä surkeaan kehonhuoltoon voi ehkä pitää painosi jollain tapaa kontrollissa, mutta muuten kehosi ei todellakaan voi hyvin. Vaikka olisit melko hyvässä kunnossa, voi yksikin erilainen ja kovempi treeni koitua kohtaloksi. Alkulämmittelyä ei myöskään sovi unohtaa. Vanhempana lihakset eivät ole enää yhtä vetreitä kuin teininä ja nopeatempoisen treenin aloitus ilman kunnon lämmittelyä voi aiheuttaa vakaviakin liikuntavammoja.

Lapsena harrastin lähes kymmenen vuotta telinevoimistelua, joten minun, jos jonkun tulisi tietää, miten tärkeää venyttely on. Se ei todellakaan ole vain tylsää hidastempoista ojentelua, vaan väline, jolla saat kehosi oikeasti hyvään kuntoon. Jumissa olevat lihakset vaikuttavat niin fyysiseen kuin psyykkiseen oloosi. Päänsäryn, huimauksen ja alakuloisuuden taustalla voi yksinkertaisesti olla ihan vaan venyttelemättömmät hartiat.

Oma muistilistani kehonhuollosta:

  • Lämmittele hyvin ennen jokaista treeniä
  • Venyttele kevyesti ennen suoritusta sekä huolellisesti ja pidempään suorituksen jälkeen. Pidä myös erikseen venyttelypäiviä, jolloin panostat vain kehonhuoltoon.
  • Harrasta monipuolisesti ja kokeile erilaisia liikuntamuotoja.
  • Jos päätät aloittaa uuden harrastuksen tai palata vanhan rakkaan pariin, tee aloitus maltillisesti, jotta kehosi tottuu mahdollisesti erilaiseen alustaan ja erilaisiin liikkeisiin.
  • Tee liikkeet oikein. Liikkuvuusharjoitteet ennen varsinaista treeniä eivät varmasti ole haitaksi.
  • Rullaile mahdollisuuksien mukaan lihakset auki ainakin kerran viikossa.
  • Anna keholle aikaa palautua, jos se tuntuu tarvitsevan lepoa.

*Casall Foam Roll gifted

Kalenterikuvia

Taisin luvata Re:fashioniin siirtyessäni, että luvassa on myös paljon uudenlaista blogisisältöä. Siinä vaiheessa mieleeni ei juolahtanut, että kuukautta myöhemmin tulisin julkaisemaan kalenterikuvia vähäpukeisista urheilijoista…

En vain voinut olla kertomatta näistä kolmatta vuotta liikunnanohjaajiksi opiskelevista nuorukaisista, jotka ovat varmasti hikoilleet viikko(vuosi)tolkulla näitä kuvauksia varten. Kalenterikuvaukset on toteutettu jo useampana vuotena, mutta tällä kertaa myös tytöt osallistuivat niihin. Kalenterin tuotto menee osittain hyväntekeväisyyteen ja osittain vuosikurssin opintomatkaan.

Vierumäen tyttö- ja poikakalenteri julkaistaan juhlallisin menoin ensi viikon keskiviikkona 9.10.SI MODA VIERUMÄKI LIIKUNNANOHJAAJA KALENTERI 4SI MODA VIERUMÄKI LIIKUNNANOHJAAJA KALENTERI 8SI MODA VIERUMÄKI LIIKUNNANOHJAAJA KALENTERI 5 SI MODA VIERUMÄKI LIIKUNNANOHJAAJA KALENTERI 6SI MODA VIERUMÄKI LIIKUNNANOHJAAJA KALENTERI 7SI MODA VIERUMÄKI LIIKUNNANOHJAAJA KALENTERI 3 SI MODA VIERUMÄKI LIIKUNNANOHJAAJA KALENTERI 2 SI MODA VIERUMÄKI LIIKUNNANOHJAAJA KALENTERI 1SI MODA VIERUMÄKI LIIKUNNANOHJAAJA KALENTERI 9
Kuvat: Sami Kontto

Jos nämä eivät nyt ihan perinteisinä inspiraatiokuvina toimi, niin ehkä nämä kohottavat treenimotivaatiota. Minun tekee ainakin kummasti mieli lähteä itsekin salille nämä nähtyäni…

The thrill isn’t in the winning, it’s in the doing

READY, SET, GO!

Alkuvuodesta riehuin sporttikuteissa telinevoimistelusalissa ja toivottavasti motivoin myös teitä liikkumaan. Nyt on puoli vuotta kulunut ja veikkaan, että jotkut siellä kaipaavat pientä lisäboostia treenaamiseen (minä ainakin!). Indiedays & David/Kjus-kampanjan myötä päädyin taas kameran eteen hyppimään. Viime kerralla olivat pääosassa ihan varsinaiset hikitreenivaatteet, joten tällä kertaa keskityin enemmän sporttisiin vapaa-ajan vaatteisiin.Kolmesta asukokonaisuudesta kaksi stailattiin Davidin vaatteilla ja niiden takana huipputytöt Aino ja Heidi. Oman lookkini kokosin Kjusin mallistosta.

ASU 1. by Heidi

PARASTA: sähkönsininen&harmaa

PLUSSAA: kerrospukeutuminen

MINNE: asu sopii hyvin esim. rentoihin pihapeleihin

HUOM: harvoin yhdistän kahta löysää vaatetta, mutta tämä oli mukavan rento

ASU 2. by me

PARASTA: takki, tosi monikäyttöinen ja tyylikäs

PLUSSAA: paljon mustaa; pehmoista ja kovaa, kiiltävää ja mattaa <3

MINNE : housuja ja kenkiä vaihtelemalla melkein minne vaan?

HUOM: kassi oli niin pehmoinen, että sitä voisi käyttää tyynynä

ASU 3. by Aino

PARASTA: minulle hyvin mieluisa värimaailma: mustavalkoinen

PLUSSAA: mustan paidan pinkit tekstit

MINNE : asu sopisi tilanteeseen, jonka vaatimuksena olisi ultimaattinen rentous

HUOM: housut olivat niin pehmeät, etten olisi raaskinut riisua niitä

Mitäs olette mieltä asuista tällä kertaa? Itse puhkun intoa päästä liikkumaan ja sen teen heti, kun kuntoni sallii ja lääkäri antaa luvan!

Teillä on taas tuttuun tapaan mahdollisuus voittaa David Collectionin tuotteita myös itsellenne. Tällä kertaa kilpailuun osallistutaan Indiedaysin kilpailusivuilla kertomalla mitkä asiat merkitsevät sinulle eniten, kun ostat treenivaatteita. Kommentoimalla tähän postaukseen ei siis voi osallistua!

Osallistuneiden kesken arvotaan tuotekassi, jonka arvo on 250 euroa. Vastausaikaa on sunnuntaihin 16.9.2012 asti. Lukijakilpailun voittaja julkistetaan 19.9.

Ruoka- ja treenitrendejä joka lähtöön

Viime viikolla luin salilla ollessani jotain sportti/fitness-lehteä ja jäin miettimään lukemaani. Pääkirjoituksessa puhuttiin viime vuonna valloilla olleista ruokatrendeistä. Kuka karppasi, kuka vältteli lisäaineita, kuka söi superfoodia, kuka vannoi kotiruoan nimeen jne. Ruokatrendit olivat niin pinnalla, että niissä nähtiin totaalisia kärjistymisiä: Karppaajalapsia oltiin ottamassa huostaan ja elintarvikevirastoa haastamassa oikeuteen. Kuulostaa tosi terveelliseltä?

Miksi höpisen tämmöisestä asiasta blogissa, jonka pääpaino on kumminkin muodissa. No muoti-ilmiöitä nämäkin. Minusta on turhauttavaa miten ihmiset eivät tajua, että vaikka lehdissä yms. kerrotaan näistä trendeistä, niin ei niitä silti ei ole tarkoitus noudattaa pilkulleen. Sama pätee muotitrendeihin. Niistä on kaikilla mahdollisuus löytää omaan tyyliin sopivia juttuja, jos edes haluaa löytää. Ei ole tarkoitus, että kaikilla on valkoinen pliseerattu hame leveällä vyöllä, jos joku on valloillaan olevan trendin catwalkilla niin kuvannut. Minua raivostuttaa kuunnella ihmisiä, jotka kertovat miten he ovat nyt lukeneet, että tätä ei kannata syödä ja näin pitää liikkua. Tietysti hyviä vinkkejä kannattaa lukea, mutta ne ovat tarkoitettu sovellettaviksi jokaisen henkilökohtaiseen elämään.

Itse en esimerkiksi koskaan alkaisi karppaamaan. Se ei yksinkertaisesti sovi omalle kropalleni, vaikka kuinka väitetään, että olo on energisempi ja kiloja karisee. Oma kroppani pysähtyisi kuin seinään, jos poistaisin hiilarit ja siinä mukana menevät kuidut ruokavaliostani. Lisäaineita en myöskään pidä totaalisessa pannassa, koska osa niistä on aivan luonnollisia aineita. Yritän kyllä ostaa aina tuoreita raaka-aineita ja valmistaa ruoan itse. Valmisruoat ovat nimittäin karsean makuisia ja pitävät sisällää aivan liian vähän hyviä juttuja. Olen pyrkinyt löytämään hyvän tasapainon omassa ruokavaliossani. Syön asioita, jotka a. maistuvat hyvältä ja b. eivät tee hallaa omalle fyysiselle hyvinvoinnilleni. Joskus tulee tietty syötyä mitä sattuu, mutta niin sen pitääkin mennä. Ei yksi kakkupala sinne tai tänne tee sen kummempaa keholle.

Olen huomannut, että minulle on tärkeää muistaa syödä tarpeeksi usein. Säännölliset ruoka-ajat ovatkin yksi kirjojen ja lehtien tyrkyttämä hyvä vinkki ruokailuun ja sen olen totenut itselleni toimivaksi. Syön n. 3 tunnin välein ja vältän tällä ylensyönnin. Ennen en syönyt aamupalaa säännöllisesti, mutta nyt olen muutamat vuodet syönyt. Se todella auttaa tasapainottamaan päivän muuta syömistä. Vieläkään en pysty aikaisin aamulla syömään kovinkaan paljon, mutta lasi mehua ja hedelmä toimivat hyvin. Kouluun mennessä otan eväät ja mussutan sitten varsinaisen aamupalani muutaman tunnin kuluttua heräämisestä. Meidän luokalla ei taida olla yhtään tyyppiä, joka ei tietäisi mikä tai kuka klo 9 aikaan aamulla rapisee. Heistä jokainen tietää myös, kuka kaivaa iltapäivän tunnilla laukusta porkkanoita ja rupeaa rouskuttamaan niitä kesken kaiken.

Uskallan väittää, että säännölliset ruoka-ajat toimivat useimmille meistä, mutta toimivia ruokavalioita on yhtä paljon, kuin on meitä ihmisiäkin. Siksi joskus mietin, miksi minulta (ja monelta muultakin) on blogissa pyydetty ruokapäiväkirjaa yms. koska tuskimpa se olisi kellekään muulle yhtä hyvä, kuin juuri minulle. Meillä kaikilla on eri painot, eri pituudet, me kulutamme eri verran ja meidän aineenvaihdunnat eroavat toisistaan. Tähän kun lisätään se, mikä kenenkin mielestä maistuu hyvältä, on parempi sulkea mielestä ne “tässä kymmenen ruokaa, joilla laihdut”-ohjeet. Syön kokoisekseni ihmiseksi ehkä paljon, mutta ruokavalioni koostuu pääasiassa kasviksista ja hedelmistä. Miksi? Siksikö, että ne on terveysruokaa? Ei, vaan siksi, että tykkään niistä. Jos minun pitäisi päättää yksi ruoka-aine, jota söisin loppuelämäni se olisi tomaatti. (Siskoni muuten yökkää tällä hetkellä, kaikki ei vaan tykkää tomaateista). Minun tekee usein mieli kasviksia ja minuun saattaa esimerkiksi iskeä hurja porkkanahimo. Koulussa minulle maistuu usein kasvis/kalaruoka, mutta kyllä syön lihaakin. Possunliha ei ole minun makuuni lähinnä koostumuksensa takia, mutta muuten syön punaistakin lihaa.

Kompastuskiviä minultakin löytyy, ja niihin voidaan laskea kaikki herkulliset juustot, kunnon tuoreet leivät, salmiakki&suklaa, kotileivonnaiset jne. Olen onneksi löytänyt niihinkin tasapainon, jossa pysyn melkein aina. Kaikilla tulee kuitenkin ylilyöntejä, mutta ne ovat mielestäni täysin sallittuja. Kenenkään ei mielestäni tarvitse noudattaa mitään ruokatrendiä tai dieettiä päästäkseen hyvään kuntoon ja saadakseen hyvän olon itselleen. On vain löydettävä se oma polku. Itselläni tietyt ruoka-aineet turvottavat vatsaa. Yritän vältellä niitä, jos illalla on mahduttava vartalonmyötäiseen mekkoon. Eräs kampaaja sanoi minulle kerran, että hän on kateellinen makutottumuksistani. Hän ei voinut käsittää miten joku ei tykkää pizzasta, hamppareista tai raskalaisista. Niin luit oikein – minä en pidä. Siinä missä joku vihaa hernekeittoa, niin minä vihaan edellä mainittuja. Tähän joku sanoo, että et ole maistanut kunnon pizzaa! Olen ja en vain ole tykännyt. Hernekeittoa taas rakastan. Meitä on moneen junaan.

Mutta niin, palataan asiaan – trendeihin. Yhtälailla näitä trendejä on liikkumisessakin. Minusta tuntuu, että ihmiset yrittävät väkisin liikkua jollain tietyllä tapaa, koska se toimii jollakin toisella tai sen on kerrottu toimivan tehokkaasti. Juokseminen on monelle pakkopullaa, mutta silti osa meistä vetää lenkkarit jalkaan vaikka väkisin, jotta niitä kiloja karisi. Menkää hyvät ihmiset vaikka latotansseihin, jos se on kivempaa. Itselleni juoksu on suurta huumetta ja se pitää minut energisenä. Olen kuitenkin soveltanut myös juoksemisen minulle sopivaksi.

Kaiken maailman lehdet neuvovat juoksemaan eri pituisia ja tempoisia lenkkejä ja tiettyyn aikaan päivästä. Aamulla juostu lenkki kuluttaa eniten ja saa päivän käynnistymään paremmin – Kun juokset tyhjällä mahalla niin vielä parempi. Jos itse lähtisin moista yrittämään, niin Teemu saisi tulla hetken kulutta korjaamaan minut talteen tien varresta. Aamuliikunta ei vaan sovi kropalleni. Olen yrittänyt syödä enemmän, herätä aiemmin jne. mutta aina se vaan tökkii. Kärsin aamuisin huimauksesta ja lenkille lähtö olisi aivan viimenen pisara. Välillä tekee tiukkaa, jos minun pitää ottaa juoksuaskelia vain ehtiäkseni bussiin. Olen siis todennut olevani ilta-liikunta-ihminen ja saavani itsestäni tuplasti enemmän irti silloin. Vaikka mikä opus neuvoisi minua liikkumaan aamuisin, en sitä tekisi.Monesti myös painotetaan, miten olisi hyvä juosta ainakin kerran viikossa pitkä lenkki. Mikä se pitkä lenkki sitten on ja mikä on kellekin hyvä tempo niin on taas täysin yksilöllistä. Se, että joku kertoo juoksevansa 20 km, ei tarkoita sitä, että hän voisi yhtään paremmin kuin sinäkään. Itse koen olevani suht hyvässä kunnossa, mutta en koskaan ole juossut yli 15km. Yleisesti lenkkini pituus on ehkä 8km ja se riittää minulle vallan mainiosti.
Olen löytänyt liikkumiseeni tasapainon, enkä halua lukea ja vertailla muiden liikunta määriä omiini. Voin tietysti saada salille lähtö inspiraatiota saada siitä, että joku muukin on sinne tänään itsensä jaksanut raahata, mutta en halua ajatella montako kertaa hän on siellä kyykännyt. Huomaan välillä, miten ihmiset salilla vertailevat toisiaan ja melkein laskevat montako kertaa joku tyyppi jaksoi nostaa painoja. Onneksi oma salini on suhteellisen pieni ja siellä on lähinnä vain bodausmiehiä, joita ei meikäläisen pikkupainot kiinnosta. Itselläni painojen nostamista rajoittaa kovasti rakennevikaiset ranteet ja siksi joudunkin usein soveltamaan liikkeitä. Minulle ei sopisi käydä bodypumpissa tai vastaavissa, koska moni liike jäisi ranteiden takia väliin. Olemme Teemun kanssa keksineet minulle sopivia liikkeitä ja teen ne semmosilla painoilla, jotka minulle sopivat. Painojen määrää on turha yrittää etukäteen katsoa mistään, vaan kokeilemalla löytyy itselleen sopivat.
Katselin kauhulla viime viikolla, miten kaksi nuorta n. 15 vuotiasta poikaa teki penkkipunnerruksia. Toinen pojista ei selvästikään ollut koskaan aikaisemmin tehnyt niitä, ja kaveri vaan sanoi, että kyllä sinä jaksat! Hän sitten yritti nostaa niillä samoilla painoilla sillä seurauksella, että koko tanko kallistui ja isot painot tippuivat kolisten lattialle. Onneksi ei kenenkään varpaat olleet alla. No ei se mitään, jos he olisivat todenneet, että vähennetään painoja, mutta kun piti yrittää vielä 3 kertaa uudestaan. Tällä kertaa eivät painot lennelleet, kun kaveri tuki takana, mutta poika parka ei silti jaksanut nostaa sitä. Voitte arvata, että liike ei mennyt lähellekkään oikein. Veikkaan, että hieman väärät paikat olivat kipeänä seuraavana aamuna.
Tämä vain muistutukseksi siitä, että liikkeet pitää a.opetella ensin ja b. kaikki eivät voi tehdä samoilla painoilla. Personal trainer on tähän hommaan hyvä vaihtoehto, jos ei itsellä ole kokemusta asioita. Häneltä saa varmasti opit liikkeisiin ja ohjelmasta voidaan kustomoida juuri sellainen, mikä sopii sinulle. Tärkeintä on, että omassa kropassa tuntuu hyvältä ja sen tasapainon löytämiseen ei auta mikään pilkuntarkka ohje tai trendi-ilmiö. Hakekaa inspiraatiota, mutta soveltakaa niistä karttunut tieto omaan elämäänne. Älä siis juo kymmentä lasia vettä päivässä, jos se ei maistu tai hikoile lenkkipolulla 5 kertaa viikossa, jos polvia kolottaa. Mitään ruokavalioon tai liikkumiseen liittyviä ohjeita ei voida kärjistää lainalaisuuksiksi.
Täällä on varmasti tyyppejä, jotka haluavat sitä kesäkuntoa tai ihan koko ajan ylläpysyvää hyvää oloa. Haluaisin tsempata teitä kaikki löytämään omat tavat päästä niihin hyviin tuloksiin ja olla murehtimatta sitä, miten paljon muut liikkuvat tai miten vähän he syövät. Liikutaan ja syödään yhdessä, yksilöinä.
ps. kuvituksena meikäläisen suosikkiruokia ja aktiivisempaa olemusta vuosilta 2010-2011