Oma tyyli

Pilkahdus kevättä

Sieltä se on tulossa, ei epäilystäkään. Kevät nimittäin! Hitaasti, mutta varmasti tänä vuonna. Sen kunniaksi ensimmäinen selkeä kevätasu, joka päällä kuljin torstaina pitkin Helsingin lumettomia katuja. Lumettomuus yllätti todella, koska täällä Kotkassa nietoksia riittää vielä vaikka millä mitalla…

Uskaltauduin kuitenkin lähtemään Helsinkiin ensimmäistä kertaa ilman talvitakkia auringon porottaessa niin lämpöisesti jo aamukahdeksalta. Trenssi olisi kaivannut hieman kevätfreesausta (kuten kaipaa myös hiukseni), mutta siihen ei nyt ollut aikaa. Täytyy höyryttää takki viikonlopun aikana, sillä luultavasti sille on käyttöä taas ensi viikolla, ainakin paksumman neuleen kanssa.

Toinen keväinen merkki asussa on ehdottomasti vaaleat farkut, mutta niistä lisää huomenna. Nyt laitan läppärin kiinni ja alan siivoushommiin. Tänään on tarkoitus perussiivouksen lisäksi järjestellä ja käydä läpi viimeisiä muuton jäljiltä laatikoissa olevia tavaroita sekä lasten pieniä vaatteita. Kunnianhimoinen tavoitteeni on myös ehtiä laittamaan näitä sekä omia vaatteita myyntiin, mutta saas nähdä. Joka tapauksessa siivouksenkin osalta täällä ollaan selkeästi kevätmoodissa. Klassinen kevätraivaus on minulle ihan pakollinen ja tuo niin hyvän fiiliksen.

Mukavaa viikonloppua sinne!

ps. Mitä mieltä olette uudesta vyölaukustani*? Haaveilin sellaisen käytöstä koko raskausajan, mutta jotenkin se ei siihen mahan kylkeen oikein istunut :D Mutta nyt istuu ja ainakin itse fiilistelen tätä täysillä!

Kiomi coat

Lindex jeans, knit and earrings

Karu Atelier bag (*gifted)

Zalando boots

RayBan sunnies

photos: Janni Ehari, edit: me

Kevään trendejä asukuvissa

 

*Kaupallinen yhteistyö Bubbleroom

Muistatte ehkä sen tammikuisen trendipostauksen, johon olin koonnut tämän kevään suosikkitrendejäni. Eniten innoissani olin vaaleista beigensävyistä, rusettiyksityiskohdista sekä pitsistä. Yhteistyössä Bubbleroomin kanssa havainnollistan nyt näitä ja muutamia muita kevään trendejä asukuvien muodossa. Itse ainakin saan konkreettisista esimerkeistä paljon enemmän inspiraatiota kuin esimerkiksi näytöslavakuvista. Mitenkäs teillä?

Mutta aloitetaampa yksityiskohdista. Nimittäin mainitsin aikaisemmassa postauksessa, että erilaiset näyttävät rusetit (ja solmut) ovat taas trenditietoisen valinta. Klassisten satiinisten rusettien lisäksi myös esimerkiksi neuloksissa nähdään nyt paljon solmuja ja rusettisomisteita. Tämä nougaan värinen neule on yksi ehdottomia suosikkejani Bubbleroomin tämän hetkisestä valikoimasta. Tykkään erityisesti sen avarasta pääntiestä, imartelevasta ribbineuloksesta, pehmeästä puuvilla-viskoosimateriaalista sekä tietysti tuosta solmittavasta yksityiskohdasta!

Toinen suuri suosikkini on tämä vaalea militaryhenkinen takki, joka muistuttaa elävästi lukioajoista. Minulla oli tuolloin lähes vastaava takki armeijanvihreänä ja pidin sinnikkäästi käytännössä ympäri vuoden. Enää en näin ohuella takilla lähtisi ulos ennen kuin mittari näyttää sen +15°C, mutta sisäjakusta tämä menee loistavasti. Trendipostauksestani jäi tammikuussa uupumaan militarytrendin paluu, vaikka se olisi kyllä paikkansa siinä ansainnut. Sillä juurikin nämä takit sekä samanhenkiset haalarit ovat nyt kovasti pinnalla ja miellyttävät minunkin silmää. Vinkkinä muuten, että tätä kuvissa näkyvää takkia voi pitää myös paitiksen tapaan ja sitä löytyy myös vihreänä. Se, jos joku muistuttaa tuota 10 vuoden takaista takkiani.

Militarytakin pariksi puin tässä kohtaa vaaleat pitkät, aavistuksen levenevät puvunhousut. Samaanaikaan todella naisellinen, mutta myös todella maskuliininen kokonaisuus. Vaaleat housut ja farkut ovat aina kevään trendikartoissa mukana, mutta erityisen paljon niitä on mielestäni taas tänä keväänä, kun all beige -trendi on vallannut katukuvan. “All beige” on tässä kohtaa ehkä hieman harhaan johtava nimitys, koska eihän tässäkään kyse ole koko beigestä asusta. Ideana onkin ehkä lähinnä yhdistellä erilaisia vaaleita sävyjä keskenään ja ainakin omaan silmääni valkoiset housut ovat mielestäni imartelevammat kuin beiget. Siksi korvaisin ne tässä kohtaa juurikin tällaisilla luunvalkoisilla housuilla, jotka ovat myös hyvin klassinen valinta sesonkiin ja vuoteen katsomatta.

Yhtenä trendinä mainitsin tammikuun postauksessani myös pitsin ja sen uuden tulemisen luovissa ratkaisuissa. Villimmät pitsiasut jätin nyt suosiolla kuitenkin pois ja valitsin tähän esimerkiksi hyvin helposti lähestyttävän vaatekappaleen, klassisen naruolkaintopin, joka on saanut hieman pitsisomistetta ylleen. Tällainen toppi kuuluu vaatekaappini peruspilareihin ja käytän sitä niin arkena avonaisten neuleiden alla ja farkkujen kanssa yhdistettynä kuin juhlavammissakin kokonaisuuksissa.

Tämän hetken ehkä trendikkäin farkkumalli, suoralahkeinen, korkeavyötäröinen ja aavistuksen vajaamittainen lahje toimii tällaisen topin kanssa ihan loistavasti. Jalkaan kelistä riippuen nilkkurit tai avokkaat ja sitä ollaan valmiita monenlaisiin tilaisuuksiin. Tämän setin pakkaan yleensä myös reissuille mukaan, koska kuten edellä totesin, se sopii niin moneen tilanteeseen ja pelastaa usein asukriisiltä.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä erittäin kuumana jo viime syksystä asti roihunut trendi nimittäin eläinkuosi. Leopardihameesta on tässä vuoden aikana tullut jo jonkinlainen statement-vaate, eikä vieläkään ole liian myöhäistä mennä ja hankkia sellaista itselleen. Yhdistelyvinkkejä siihen löytyy mm. Pinterestistä lukematon määrä. Itse tykkään leohameesta niin juhla- kuin arkivaatteenakin. Neuleella ja matalilla kengillä siitä saa tehtyä arkikelpoisin, kun taas pitsitoppi ja korkeakorkoiset saappaat viestivät, että tässä ollaan illalliselle tai ulos lähdössä.

Olen kuullut, että moni hieman arkailee tämän kuosin käyttöä peläten tätimäistä lopputulosta, mutta oma vinkkini tähän on rohkeasti yhdistää siihen vaatekappaleita, jotka tuovat ihan päinvastaisen fiiliksen. Kuten esimerkiksi tämä alussa mainittu militarytakki!


Toivottavasti tykkäsitte tavastani esitellä kauden trendejä konkreettisesti asukuvissa ja näistä irtosi edes hieman inspiraatiota kevätpukeutumiseen, vaikka ulkona onkin kaikkea muuta kuin keväinen sää. Jos joku teistä innostui myös hankkimaan jonkun kuvissa näkyvän vaatekappaleen itselleen, niin huomatkaa, että koodilla KAISA saatte 10% alennusta kaikista Bubbleroomin tuotteista! 

 

Kumman puolen sinä valitset?

On lunta tulvillaan…

Tämä ennennäkemätön lumentulo Etelä-Suomessa ja siitä jatkuva puhuminen on saanut minut pohtimaan yhtä asiaa. Nimittäin sitä, miten ihmiset asettuvat tietylle puolelle aiheessa kuin aiheessa. Toiset valitsevat sen positiivisen ja toiset sitten sen negatiivisen puolen. Esimerkiksi tämä jatkuva lumentulo on toisille yhtä kuin kaaos, lumityöt ja hupenevat parkkipaikat. Toisille taas runsas luminen talvi merkitsee kuvankaunista maisemaa, hyviä talviurheilumahdollisuuksia ja lasten riemua. Useimmiten ne ovat niitä samoja tyyppejä, jotka aina asiasta riippumatta ottavat sen negatiivisen kannan asioihin tai sitten niitä, jotka löytävät synkimmistäkin tapauksista jotain positiivista.

Eihän tämä toki ole näin mustavalkoinen jako, vaan löytyy myös monia, jotka jäävät välimaastoon ja ovat niin sanotusti neutraaleja sekä omistat mielipiteitä puolesta ja vastaan. Itse olen pitkälti ollut se välimaastotyyppi, joka löytää kyllä positiivisia puolia, mutta välillä sitten eksyy negistelemään ja oikein lietsomaan niitä huonoja juttuja. Viime kesän Sveitsin reissu oli itselleni hyvin opettavainen juurikin tässä suhteessa. Tajusin minkälainen voima negatiivisilla ajatuksilla on ja kuinka ne useasti toistettuna saavat muutkin ympärillä ajattelemaan samoin. Negatiivisuus kertaantuu ja paisuu helposti. Välillä voi olla vaikeuksia löytää niitä positiivisia puolia, jos on vaikka todella väsynyt tai stressaantunut ja se on ihan ymmärretävää. Välttääkseen kuitenkin levittämästä negatiivisia ajatuksia ja joutumasta itse negatiivisuuskierteen täytyy itseään hieman tsempata. Päättää, että nyt löydän niitä hyviä juttuja, vaikka alkuun tuntuisi, ettei niitä olekaan.

Kesällä päätin, että pyrin jatkossa vielä paljon kovemmin keskittymään niihin positiivisiin puoliin ja jättää turhat negistelyt pois. Haluan yrittää ylläpitää positiivista ilmapiiriä kaikkialle minne menenkin, sillä se on paljon kannustavampi ja motivoivampi ympäristö toimia oli sitten kyse kodista, harrastuksista tai työpaikasta. Toki itseänikin välillä surettaa ja ottaa niin sanotusti pannuun, mutta sen huonon hetken jälkeen pyrin neutralisoimaan tilanteen ja keskittymään taas niihin positiivisiin. Negatiivisissa ajatuksissa vellominen on nimittäin todella kuluttavaa niin itselle kuin ympärillä oleville ihmisillekin.

Oman muutokseni myötä olen alkanut kiinnittää paljon enemmän huomiota siihen, miten ihmiset oikein valitsevat puolen eri tilanteissa. Kuinka se yksi ja sama tyyppi jaksaa aina olla iloinen oli tilanne mikä tahansa, ja miten taas se toinen velloo negatiivisia ajatuksia ihan mitättömistäkin murheista. En tiedä onko mitään tieteellistä tutkimusta tehty siitä, että positiivisuus pidentäisi elinikää, mutta voisin helposti uskoa, että se niin tekee. Uskon, että oikealla asenteella ihminen voi edesauttaa esimerkiksi omaa parantumistaan jostain sairaudesta. Ja toisaalta myös hidastaa sitä, jos on alati todella negatiivinen ja epäuskoinen. Positiivisuus on kuin ilmainen lisäenergia, jota jokainen voi halutessaan hyödyntää. Itse yritän sitä parhaani mukaan käyttää ja rohkaista myös muita siihen. Vaikka positiivisuus ei olekaan yhtä herkästi laukeava kuin negatiivisuuden kierre, lähtee sekin lopulta kertautumaan, kun sitä tarpeeksi korostaa.

Palatakseni vielä postauksen alkuun ja lumiasiaan, on myönnettävä, että muutaman kerran olen omakotitalon lumitöitä ja huonoa ajokeliä tänä talvena kironnut. Mutta en onneksi niitä muutamia kertoja enempää.  Olen pyrkinyt nauttimaan tästä ihastelemalla ja kuvaamalla poikkeuksellisen lumisia maisemia. Iloinnut valoisuudesta ja siitä lasten aidosta talviriemusta. Pulkkamäkeen en ole vielä minin kanssa kunnolla ehtinyt, mutta sekin täytyy ottaa ohjelmanumeroksi joku päivä. Muutenkin aion kyllä skarpata ulkoilun suhteen, vaikka aikamoinen antitalviurheilija ja -ulkoilija olenkin. Nyt jos koskaan kannattaa kuitenkin ulkoilla ja nauttia täydellisestä talvesta. Tehkäämme siis niin jatkuvan lumesta valittamisen sijaan.

photos: Sara Vanninen, edit: me

Vertaistuen voima ja hienous

Edellisen postauksen jälkeen tuli kyllä taas todistettua minkälainen voima vertaistuessa piilee. Kiitos ihan mielettömästi jokaiselle täällä blogissa ja IG:n puolella tykänneelle, kommentoineelle sekä sähköpostejakin lähettäneelle. Tekstin suosio yllätti, vaikka tiesin, että se varmasti monia koskettaa. Ihan liikutuin teidän tarinoista ja sain vertaistuesta voimia omiin vauva-arjen haasteisiin. Hienoa miten monet kokivat aiheen tarpeelliseksi ja käyttivät aikaa kommentin kirjoittamiseen.

Useat teistä kiittelivät kovasti, että kirjoitin aiheesta ja niihin kiittelyihin vastasin kiitoksella. Nimittäin juurikin teidän kommenttien sekä täällä ja muissa kanavissani käytyjen vuoropuheluiden ansiosta rohkaistun näitä syvällisempiäkin postauksia julkaisemaan. Ilman teidän palautetta ne tuntuisivat mitättömiltä ja hyödyttömiltä. Nyt olen taas himpun verran rohkeampi puhumaan niistä vaikeammistakin asioista ja varmasti tulen jatkossakin julkaisemaan vastaavia postauksia sopivan aiheen tullessa eteen.

Mutta siirrytäämpä vähän keveämpiin aiheisiin, nimittäin päivän kuulumisiin. Tänään ohjelmassa on ollut mm. yhdet kotikuvaukset, kampaamokäynti, kirjanpitoa ja kuvien muokkaamista. Paljon siis k-alkuisia hommia vauva-arjen lisäksi. Välillä työn yhdistäminen tähän elämäntilanteeseen tuntuu lastenleikiltä ja välillä taas maailman kaikkeuden huonoimmalta ja mahdottomimmalta idealta. Etukäteen on mahdotonta tietää millainen päivä on tiedossa, joten yksi päivä ja vuorokausi kerrallaan tässä täytyy mennä.

Huomiseen olen kuitenkin jo henkisesti varautunut, kun pieni saa ensimmäiset rokotteensa. Voi olla, että päivä menee vahvasti sylitellen tai sitten ei. Mini ei kyllä aikoinaan saanut oikein mitään sen kummempia oireita rokotteista, joten toivotaan, että siskolla käy yhtä hyvä tuuri.

ps. Tuntuupa ihanalta kulkea taas omissa farkuissa. Tämän asun olen halunut pukea päälleni loppusyksystä lähtien ja viimein se onnistuu, kun farkun nappi mahtuu kiinni :D Vaalea farkku ja ruskea teddytakki näyttää niin kivalta yhdessä!

Nelly coat

Gina Tricot jeans

Gucci bag

Rosemunde knit

photos: Sara Vanninen, edit: me

Tapahtui tänään

Heräsin aivan silmät ristissä herätyskelloon tasan kahdeksalta. Vauva on pitänyt meitä hereillä monena yönä eikä viime yö ollut poikkeus. Huh sitä on ihan unohtanut miltä väsymys tuntuu.

Puin jalkaani äitiyssukkikset, koska minulla ei ole mitään käryä minne ne “normaalit” ovat muutossa joutuneet. En tosin ole vaivautunut edes etsimään, sillä nämä joustavalla etuosalla varustetut sukkikset ovat ihan älyttömän mukavat jalassa.

Riehuin lumikola kädessä 20 minuuttia ja ennätin siinä ajassa vain ja ainoastaan kauhomaan ison lumivallin pois auton takaa, että pääsin peruuttamaan pihasta. Mistä tätä lunta oikein tulee?!!

Viihdytin uusia naapureitani lumityöesitykselläni, sillä työasuna toimi tämä yllä näkyvä kokonaisuus. Oh yes, kyllä oli naapurit varmasti kummissaan.

Nappasin aamupalaksi Espresson housesta vihersmoothien ja ison Chai Latten. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen miettinyt pitäisikö alkaa juomaan kahvia (ks. ensimmäinen kohta), mutta vielä en ole rohjennut. Joku siinä maussa tökkii ja pahasti, mutta jotain tässä pitää kohta alkaa litkimään, että hereillä pysyy :D

Kuvasin jo ihan perinteeksi muodostuneita lumipyrykuvia Saran kanssa. Miten meidän talvisille kuvaustreffeille pöllähtääkin aina näin mielettömän ihana sää? Ei vaan, en valita. Pöllyävä tiheä lumisade näyttää yllättävän kauniilta kuvissa, vaikka pyryssä seisoskelun jälkeen olo onkin vähemmän kuvauksellinen. Katsokaa nyt vaikka näitä!

Mietin kuvausten lomassa miksi sukkahousuista aina pöllähtää semmoista ihme pölyä (ihoa?), kun niitä kiskoo kesken päivän takaisin ylöspäin.

Pidin kotitoimistoa toista päivää samalla kolmen jengillä. Eli minä, mieheni ja Sara istuimme läppäreidemme kera keittiön saarekkeen ääressä. Keskustelun aiheina mm. Fyre-festivaali, sokerin haitat ja vauvan puklailut. Sovittiin, että otetaan tavaksi pitää tällainen kerran kuussa :D

Nautin äsken hiljaisuudesta ja “yksinolosta” täysillä 60 minuutin ajan minin ollessa jumpalla ja vauvan nukkuessa. Äitiarjen luksusta.

Koin päivän liikuttavimman hetken autossa aamulla matkalla päiväkotiin, kun kävimme minin kanssa seuraavan keskustelun:

-Äiti, miksi sinulla on leopardihame päällä?

– Halusin näyttää tänään kauniilta.

– Mutta äiti, sinähän näytät aina kauniilta. Oli sinulla minkälaiset vaatteet tahansa päällä ♥

photos: Sara Vanninen, edit: me

Ennen H-hetkeä

Joulu (meidän osalta hyvin erityislaatuinen sellainen) on nyt taputeltu ja joulukuvat odottavat editointia. Ennen niiden jakamista ja tämän ihmeellisen joulutarinan kertomista halusin postata tänne bloginkin puolelle nämä puhelimella juuri vähän ennen H-hetkeä räpsäistyt asukuvat. Empä osannut tässä hetkessä, kun olin juuri käynyt mieheni kanssa joululounaalla aavistaa, että synnytys käynnistyisi pian.

Mietin ainoastaan, että nyt kun muutto on saatu pois alta ja pahin hässäkkä sen myötä rauhoittunut, minulla olisi mahdollisuus ikuistaa muutamat asukuvat raskausvatsan kanssa. Mutta kuten yleensä tällaiset suunnitelmat menevät pieleen ja pahasti :D Tämän postauksen otosten lisäksi talteen jäivät tasan yhdet asukuvat viime tiistain Helsingin reissulta.

Onneksi “joulupalloni” äkillinen katoaminen ei ole ollut raskausasukuvien kuvaamisen päättymisen lisäksi millään tavalla harmillinen juttu vaan päinvastoin! Uuden perheen jäsenen kohtaaminen oli maaginen hetki ja häneen tutustumisesta on otettu nyt kaikki ilo irti. Vaikka joulu tuntui humahtavan tässä kaikessa tohinassa pikajunan lailla ohitse, olen silti hyvin onnellinen, että vauvan syntymä sattui juuri tähän ajankohtaan. Lukuisat pyhäpäivät ovat taanneet sen, että meidän yrittäjävanhempien puhelimet ovat pysyneet harvinaisen hiljaisina, eikä työasioista ole tarvinnut stressata yhtään. Olemme pystyneet keskittymään olennaiseen eli uuteen elämänvaiheeseen ja uuteen ihanaan kotiin.

Ei sillä, että olisin tästä muinakaan ajankohtina suinpäin töihin rynnännyt, mutta oman luonteeni tuntien olisi ollut vaikeaa olla vastailematta sähköposteihin ja tekemättä yhtään mitään, jos hommia olisi riittänyt. Minkäännäköistä stressiä töiden pariin palaamisesta en kuitenkaan aio tulevinakaan päivinä tai viikkoina ottaa, vaan olen ottanut sen asenteen, että oma työrytmini tulee mukautumaan vauvan rytmiin sekä hakemaan muotoaan uudelleen ja uudelleen koko ensi vuoden ajan vauvan kasvaessa.

Jos tämä vuosi 2018 oli kaikin puolin uskomaton, niin ensi vuodeksikin on varmasti tiedossa mielettömän hienoja hetkiä ja asioita. Yhden poikkeuksen haluan kuitenkin kuopuksen kohdalla tehdä esikoiseen verrattuna. Nimittäin minin kanssa sitä oikein odottu uusia vaiheita ja vauvan kasvamista, mutta nyt aion pyrkiä nauttimaan enemmän hetkestä ja siitä, että pieni on oikeasti pieni. Nämä vuodet hurahtavat niin hurjaa vauhtia ohitse, että on syytä pysähtyä hetkeksi jos toiseksikin ottamaan niistä kaikki ilo ja ainutlaatuisuus irti.

Gina Tricot coat

Samsoe&Samsoe knit

Zalando maternity faux leather pants

Gucci bag

Ecco shoes (pr-lahja)

Talvinen ruuturouva

Pitkästä aikaa uudempia asukuvia. Bongasin tämän vanhan laiturin huurteisen kaislikon seasta matkalla uudelle talolle ja totesin heti, että tuohon haluan pysähtyä joku päivä kuvaamaan. Kuluneella viikolla siihen avautui viimein tilaisuus ja pyysin miestäni astumaan kameran taakse muutamaa otosta varten.

Olen halunnut kuvata tämän Sandin takin ja tämän asun jo monta viikkoa, sillä se on heittämällä ollut yksi käytetyimpiä. Onneksi päädyin ikuistamaan sen tässä miljöössä, sillä takki pääsi kaislikossa todella oikeuksiinsa! Se on tosiaan tämän syksyn mallistoa ja saatu pressi lahjana. Takki on kerännyt ehkä eniten kysymyksiä ja kehuja kuin mikään muu takkini tai ylipäätänsä vaatteeni koskaan aiemmin. Ei tosin ihme, sillä onhan se k-a-u-n-i-s. Ja kuosilliseksi ruututakiksi erityisen kaunis. Ystäväni äitikin totesi, että harvoin näkee noin kaunista ruututakkia.

Vaikka takissa on isot näyttävät ruudut, ei se silti ole rauhaton. Kiitos vaan maltillisen värimaailman. Mustavalkoruutu on klassikko ja ruskea pehmentää sitä kivasti. Olen pitänyt takkia pääsääntöisesti kokomustien asujen kera, mutta vaatteet ovat vaihdelleen mekoista neuleisiin ja rentoihin huppareihin. Tämän kanssa tuntuu vaan sopivan kaikki!

Mutta takista vielä hetkeksi muihin kuulumisiin. Kävin tänään tutustumassa synnytyssairaalaan, ihan vaan siitä syystä, että se on eri kuin esikoisella. Toki Kotkan keskussairaala on minulle muutoin tuttu paikka, mutta synnytysosastolla en ole siellä aiemmin liioin vieraillut. Kierros oli melko pikainen ja rento, sillä sen veti paras ystäväni, joka toimii kätilönä Koksissa. Aikamoinen etu tässä kohtaa, että niin läheinen ihminen on ensinnäkin harvinaisen perillä kaikesta raskauteen ja synnytykseen liittyvästä sekä tarpeen tullen tukena paikan päällä kun tosi paikka iskee.

Muutoin tämä päivä on mennyt pitkälti muuttoraivausta tehdessä ja ensilumesta nauttien. Mini ei meinannut pysyä pöksyissään aamulla, kun ikkunasta avautui puhtaanvalkoinen lumimaisema. Ei siinä auttanut muu kuin pukea ulkovaatteet päälle, kaivaa pulkka esiin ja vetää neitiä ympäri taloa. Vaikka en mikään talvi-ihminen olekaan, niin kyllä se lumi vaan on kaunista ja sen myötä syntyvä lasten riemu jotenkin todella tarttuvaa.

Nyt jatkan vielä noiden laatikoiden läpi käymistä, ihanaa sunnuntain jatkoa sinne!

Sand Copenhagen coat*

COS knit

Topshop maternity jeans (Zalando)

H&M beanie

Timberland shoes

(*pr-lahja)

Pukeutumisinspiraatiota pakkaskeleille

Ainakin täällä Kotkan suunnalla on pari ihanan kirpeää ja aurinkoista pakkaspäivää takana, mitenkäs muualla Suomessa? Pitkän sumuisen ja sateisen lauhan jakson jälkeen olen oikein nauttinut siitä tunteesta, että aamulla on pitänyt varustautua lämpöisen takin lisäksi myös pipolla ja hanskoilla (sekä aurinkolaseilla!!). Auton ikkunatkin raappasin tänään ensimmäistä kertaa sitten viime talven.

Pakkasia odotellessa kävin läpi kaikki talvitakit ja onnistuneesti myin niistä jo osan eteenpäin. Muuttokaaoksen keskellä olen pyrkinyt karsimaan kaikkea mahdollista ja on kyllä ollut ihana saada vaatekaapinkin puolelle tilaa. Vaikka näitä kaikkia vanhoja kuvissa näkyviä takkeja ei kaapeista enää löydykään, niin saa asuista silti kivasti inspiraatiota pakkaskelien pukeutumiseen.

Yhä edelleen tekoturkikset ja teddytakit viehättää, mutta paljon olen pitänyt myös mustaa sekä ruudullista villakangastakkia tänä syksynä. Nyt parina aamuna päälle on valikoitunut tuo ylempänä kuvissa vilahtava pitkä toppatakki ja se on kyllä yhä edelleen ylivoimaisesti paras takki suojaamaan viimalta ja purevalta pakkaselta. Jos yhdellä takilla pitäisi koko talvi vetää läpi, niin valitsisin kyllä tämän. Kiinnostaisiko teitä muuten nähdä sen ympärille koottuna erilaisia asuyhdistelmiä? Vai minkälaista sisältöä toivoisitte talvipukeutumiseen liittyen?

Tällä hetkellä raskaus hieman rajoittaa pukeutumista, mutta onneksi omat takit mahtuu vielä ja näillä näkymin mahtuvat ihan loppuun asti, niin ei tarvitse sen vuoksi uutta hommata tai miehen kaapille eksyä. Voisi kuitenkin olla ihan kiva ehtiä ikuistamaan muutamat talviasut vauvamasun kanssa, joten katsotaan jos saisin mieheni kameran taakse viimeistään ensi viikolla. Normaalisti kuvailen paljon ristiin bloggaavien kollegojen kanssa, mutta nyt en ole enää uskaltanut sopia kuvaustreffejä, sillä muutamat sovitut olen joutunut oman oloni vuoksi jo perumaan. Välillä olo on energinen ja tietyllä tapaa ihan normaali, mutta sitten tulee niitä päiviä kun kolottelee ja supistelee aamusta lähtien. Toivottavasti vauva malttaa kuitenkin pysyä masussa vielä muutamat viikot ja syntyä täysiaikaisena vasta sitten joulukuun puolen välin jälkeen.

Missä olet kaukokaipuu?

Lähes poikkeuksetta olen joka vuosi näin marraskuun pimeimpinä hetkinä kokenut suurta kaukokaipuuta. Halua vaihtaa maisemaa ja matkustaa auringon alle hakemaan valoenergiaa. Mieheni vielä pelatessa ammatikseen kävimme vuosittain juurikin tässä ajankohdassa reissussa, sillä jalkapalloilijan ainoat lomat osuivat käytännössä aina näille samoille viikoille. Totuin siis viettämään pari viikkoa tästä kaamosajasta toisella puolella maailmaa, mutta peliuran päätyttyä äkkiseltään tuli meille mahdollisuus matkustella myös muina ajankohtina. Mitään himoreissaajia emme ole viimeisten 5-7 vuoden aikana olleet, mutta kyllä sitä on muutamat reissut per vuosi heitetty.

Harvemmin ne ovat kuitenkaan enää sijoittuneet tälle pimeimmälle vuodenajalle tai kaukokohteisiin ja siitä syystä kaukokaipuuni on syventynyt vuosi vuodelta. Marraskuisina iltoina olen huomannut itseni haaveilevan äkkilähdöstä muiden ihania lomakuvia selatessa somesta, mutta tänä vuonna asiat ovat olleet toisin. Tuntuu etteivät ne muiden lomakuvat enää oikein sykähdytä, saati aiheuta lomakuumetta tai minkäänlaista “kateutta”.

Jokin on muuttunut, mutta mikä? Jäin tässä yhtenä päivänä ihan pohtimaan, että mistähän moinenmuutos mahtaisi johtua. Ehkä siitä, että meillä on tällä hetkellä niin paljon meneillään kiitos taloprojektin tai sitten olen vain jo hyvissä ajoin tuudittautunut siihen ajatukseen, että näin loppuvaiheessa raskautta minulla ei ole edes mahdollisuutta lentää kauas? Mahdollisesti, mutta ei se talo eikä raskaus olisi kuitenkaan estänyt haaveilemasta reissuista tai edes lähtemästä lomalle vielä muutama viikko sitten, joten on tässä taustalla oltava jotain muutakin.

Villi veikkaukseni on, että paljon puhuttanut ilmastoraportti ja lentämisen haitat ovat hillinneet kaukokaipuutani tai jopa onnistunut tukahduttamaan sen kokonaan. Siinä missä aikaisempina vuosina huomasin uneksivani turkoosin sinisistä vesistä ja pehmeästä hiekasta varpaiden alla harvase yö, eivät ne nyt ole eksyneet uniini vielä kertaakaan. En ole myöskään marissut kotimaan pimeistä päivistä ja kehnoista keleistä läheskään siihen malliin kuin yleensä.

Lupasin ottaa asiakseni puhua vielä muutaman julkaisun verran kestävemmistä valinnoista ja maapallon tulevaisuudesta sen aikaisemmin julkaistun Tekstiilialan tulevaisuus -postauksen lisäksi. Luonnoksissa odotteleekin pari postausta viimeistelyä ja harkistin myös ottavani kantaa tähän isosti pinnalla olevaan lentokeskusteluun. Totesin kuitenkin postausta luonnostellessa, ettei minulla ollut siihen tarpeeksi tietämystä. Toki ymmärrän sen haitat ja pyrin omalla toiminnalla minimoimaan lentopäästöt, mutta en koe olevani se oikea ihminen kirjoittamaan aiheesta postausta. Oman tekstin kirjoittamisen sijaan olenkin lukenut toistakymmentä artikkelia niin isoimmilta tahoilta kuin yksittäisiltä vaikuttajiltakin ja saanut paljon uutta informaatiota sekä näkemystä niiden myötä. Mielenkiintoinen ja haastava aihe ehdottomasti.

Tällä hetkellä ison syynin alla aiheesta ovat monet kollegani niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Itse en työni puolesta ole koskaan joutunut/päässyt lentämään mitään älyttömiä määriä, joten on ollut hieman vaikea asettua niiden todella isojen vaikuttajien asemaan, joille näitä mahdollisuuksia ja työkeikkoja olisi tarjolla viikottain. Kuinka kieltäytyä työmatkasta ja mahdollisesta palkkiosta? Missä menee se raja? Löytyykö vielä työmatkoja, joille on perusteltua lähteä? Mitä jos työmatkan lisäksi haluaisi ehkä vielä ihan aidolle lomalle, onko se lainkaan hyväksyttävää  jos takana on jo useampi reissu saman vuoden aikana? Entä riittävätkö lentopäästöjen kompensoinnit alkuunkaan hyvittämään ne toteutuneet päästöt? Voin vain kuvitella minkälainen Rubikin kuutio tämä on ollut niille, joiden työ on aikaisemmin ollut käytännössä yhtä lentämistä ja matkustamista. En epäile, etteikö suurin osa näistä vaikuttajista olisi pohtinut aihetta ja miettinyt päänsä puhki kuinka voisi omalta osaltaan vähentää lentopäästöjä. He käyvät varmasti kovaa kamppailua mielessään, kuten myös ne monet tuhannet liikemiehet, joiden työnkuvaan lentäminen oleellisesti kuuluu.

Pelkkä pohtiminen ei tässä kohtaa kuitenkaan riitä, kuten se ei riitä missään asiassa mikä liittyy tähän polttavaan, koko maapalloamme koskettavaan aiheeseen. Muutoksia on tehtävä, ihan meidän jokaisen. Mutta mitä se sitten tarkoittaa lentämisen kohdalla? Lomamatkat tulevat mitä luultavammin sijoittumaan enemmän lähialueille ja kotimaan matkailusta tulee se uusi kuuma trendi. Toivottavasti ainakin. Mutta mitenkäs tämä työmatkojen lentäminen?

Uskon, että tulevaisuudessa tullaan suosimaan paljon enemmän vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa ja pitää yllä näitä ennen niin paljon lentämistä vaatineita töitä. Skype-palaverit ovat jo nyt arkipäivää, mutta näen, että niiden sekä muiden etätyöskentelymahdollisuuksien käyttöä matkustamisen sijaan tullaan varmasti nostamaan. Uskon myös siihen, että lentämisen tarpeellisuutta kohteesta toiseen työn vuoksi tullaan ylipäätänsä punnitsemaan entistä tarkemmin. Onko se välttämätöntä? Mitä vaihtoehtoisia toteutustapoja tässä on? Vaatiiko työtehtävän suorittaminen todella läsnäolon paikan päällä?

Bongasin tänään artikkelin, jossa kollegallani Elisalla oli yllään virtuaalinen paita. Hän ei siis konkreettisesti omistanut kyseistä paitaa, sillä sitä ei käytännössä ollut olemassakaan, muuta kuin virtuaalimaailmassa. Elisa oli kuitenkin pystynyt “pukemaan” sen ylleen ja ladattua se päällä kuvan omiin kanaviinsa. Artikkelissa puhuttiin tästä innovaatiosta vihreänä tapana esitellä uutta muotia. Mitään uutta tuotetta ei konkreettisesti ole tuotettu, eli siinä oli säästetty aikaa, rahaa ja luontoa niin materiaali-, valmistys- ja logistiikkakustannuksissa. Kyseessä oli täysin digitaalinen muotiluomus. Ensin ajatus digivaatteesta hieman hymyilytti. Tässäkö se ratkaisu tekstiilialan ongelmiin on? Mutta sitten totesin, että hitsi vie tämähän on nerokasta. Olisikohan mahdollista soveltaa vastaavaa myös muihin aloihin ja ongelmakohtiin? Ehkä tulevaisuudessa tehdään enemmän virtuaalimatkoja ja matkatoimittajat lähtevät reissuille kotisohvalta.

En tiedä tullaanko kaikkea lentämistä koskaan korvaamaan digimatkoilla ja muilla, mutta uskon, että blogi- ja somemaailmassakin tullaan varmasti näkemään myös isoja muutoksia liittyen matkusteluun. Osa firmoista on jo selkeästi ottanut uuden linjan ja vähentänyt pressimatkoja, mutta eivät kaikki. Itseäni hieman ihmetyttää, että yhä tänä päivänä isoja vaikuttajia lennätetään yksityiskoneilla alle vuorokauden kestäviin tilaisuuksiin. Omissa silmissäni kaikki se glamour niihin liittyen on kyllä murentunut jo aikapäiviä sitten, mutta mielenkiintoista nähdä kuinka kauan illuusio niiden hienoudesta kestää kaiken tämän ympäristökohun keskellä. En jaksa uskoa, että kovinkaan kauan.

Mitä ajatuksia työhön liittyvä lentomatkailu teissä herättää? Entä minkälaisena näette tulevaisuuden matkustelun? Onko sitä vielä hyväksyttävää lentää lämpöön kaukokaipuun iskiessä?

Lovetowait (Zalando maternity) knit

(Zalando maternity) faux leather pants

Vans shoes

Gucci bag

photos: Hanna Väyrynen, edit: me

Lämmin kiitos

Tämän päivän postaus venyi myöhään, mutta halusin vielä tulla kiittämään teitä kaikki, jotka luitte edellisen postauksen, kommentoitte ja lähetitte viestejä ♥ Tsemppauksia ja koskettavia vertaistarinoita on sadellut sunnuntai-illasta lähtien. Olen ollut todella otettu, että niin monet teistä ovat uskaltaneet jakaa myös oman tarinansa ja kokeneet saaneensa tukea postauksestani. Siellä ruudun toisella puolella on niin paljon hienoja ihmisiä ja upeita äitejä. Ilo saada kirjoittaa teille!

Kuvituksena näille sanoille yksi syksyn käytetyimmistä asuista. Äitiysleggarit ovat todellakin olleet se juttu, kuten myös tuo odotukseen/imetykseen soveltuva neule. Takki on tämän syksyn mallistoa, mutta kengät sen sijaan 4 vuoden takaa. Harvemmin säilön kaapissa vaatteita tai asusteita, jos en koe niille olevan enää käyttöä. Jostain syystä näistä kuosillisista Adduista en kuitenkaan ole malttanut luopua ja hyvä niin. Kaivoin lenkkarit suursiivouksen yhteydessä kaapin pohjalta ja olen pitänyt niitä nyt syksyn aikana enemmän kuin silloin aikoinaan ostaessa. Kuosi ja väritys on tuntunut jotenkin todella ajankohtaiselta ja kengän pohja on myös ollut tarpeeksi tukeva näille raskausviikoille, kun olo alkaa olla jo melkoisen kömpelö.

Gina Tricot jacket

Asos maternity leggings

Love to wait (Zalando maternity) knit

RayBan sunnies

Gucci bag

Adidas shoes

 

photos: Sara Vanninen, edit: me

Mitä ajaton ja klassinen vaate minulle merkitsee?

Edellisten vaatteiden ekologisuuteen ja kierrätykseen liittyvien postausten yhteydessä olen painottanut sitä, että varmin valinta tässä haastavassa tekstiilien ekologisuusviidakossa on suosia niin malliltaan kuin materiaaleiltaankin kestäviä tuotteita. Ostamalla laadukkaan klassikon teet hyvän valinnan. Jäin omien kirjoitusteni jälkeen pohtimaan mitä ne klassikot sitten oikein ovat? Minkälaisia vaatteita itse pidän klassisina ja ajattomia? Mihin olen valmis panostamaan?

Oma vaatekaappini on nopealla vilkaisulla aika musta-, valko-, harmaa- ja beige-painotteinen eli minulle selkeästi maltilliset ja maanläheiset värit ovat se varmin, klassisin valinta. Materiaaleista puolestaan ikisuosikkejani ovat silkki- ja villatuotteet. Niiden huolto onnistuu usein vain tuulettamalla ja neulosvaatteiden siistimisellä asianmukaisella kammalla. Malleista yksinkertaiset ja suoralinjaiset vaatekappaleet pitävät yleensä pisimpään pintansa vaatekaapissani, mutta niissäkin toivon aina olevan jotain spesiaalia. Tykkään yhdistellä minimalistisia maskuliinisia vaatteita tyttömäisiin yksityiskohtiin. Tästä hyvänä esimerkkinä näiden kuvien valkoinen kauluspaita, jossa on musta siro rusettiyksityiskohta kauluksessa.

Vastaavanlainen minulla oli aikoinaan lukiossa ja se oli yksi luottovaatteista. Yläosa, joka valikoitui päälle niin kouluun kuin juhlaankin. Yleensä sitä tuli pidettyä mustien kapeiden farkkujen kanssa, jotka ovat muuten toinen ehdoton klassikkovaate kaapissani. Niitä minulta löytyy useampi pari vähän eri mittaisilla lahkeilla ja erilaisilla yksityiskohdilla. Mustat farkut pysyvät hyvänä pitkään, kun niitä pesee maltillisesti (tuuletus usein riittää) ja väärinpäin. Kuivaus kannattaa myös hoitaa mahdollisimman hyvin tasossa, jotta housujen materiaali ei kärsi siinä.

Muita klassisia vaatteita kaapissani ovat mm. pitsisomisteiset silkkitopit/paidat, joita käytän niin juhlavaatteena kuin esimerkiksi arkena v-aukkoisen neuleen alla tuomaan jotain pientä ekstraa asuun. Villaneuleet ovat viime vuosina olleet niitä tuotteita, joihin erityisesti satsaan. Olen suosinut materiaaleissa mm. kashmiria, merinovillaa sekä mohairia. Ne ovat hieman arvokkaampia, mutta ainakin omat valintani ovat kestäneet hyvin käytössä. Pitkäkarvaisista villaneuleista tosin tuppaa alkuun lähtemään paljonkin haituvaa, mutta kevyellä rullauksella tai laittamalla neuleen pakkaseen (ulos tai pakastimeen) karvanlähtöä saa usein hillittyä huomattavasti.

Takkien ja ulkovaatteiden osalta kolme mallia menee itselläni ylitse muiden: trenssi, villakangastakki ja nahkatakki. Nämä klassikot löytyvät kaikki kaapista ja ovat sellasia, joita käytän vuodesta toiseen. Musta villakangastakki ja nahkatakki ovat molemmat useamman vuoden vanhoja, mutta yhä käytössä ja hyvässä kunnossa. Näissä kyllä huomaa, että laadukas sekä ajattoman mallinen takki todella kestää ja siihen kannattaa satsata.

Muita klassikkovaateita itselleni ovat hyvin istuvat jakut, erilaiset setit (jakkupuvut yms) sekä monikäyttöiset mekot, jotka taipuvat niin arkeen kuin juhlaankiin. Kuoseista raita ja leopardi ovat ikisuosikkejani. Asusteissa olen suosinut nahkatuotteita, mutta jatkossa aion kyllä perehtyä paremmin nahkan alkuperään ja työstötapoihin, jos niistä on tietoa saatavilla. Mustat nahkakengät ja musta nahkalaukku ovat kuitenkin yhä edelleen sellaisia, jotka lasken todellisiksi klassikoiksi ja satsaamisen arvoisiksi tuotteiksi. Monesti tällaiset saa myös helposti myytyä eteenpäin, kunhan tuotteita pitää ja huoltaa asianmukaisella tavalla.

Urheilu- ja kotivaatteet ansaitsevat vielä ihan oman mainintansa, sillä niitä tulee suosittua arjessa tosi paljon. Mustat juoksutrikoot, neutraalit hupparit sekä pehmeät neulosoloasut ovat minulle myös klassikoita omalla tavallaan. Vaikka harvoin kuvaan sellaisia asuja blogiin, niin ne ovat kuitenkin yöpuvun lisäksi niitä eniten käytettyjä vaatteita. Käytän urheilu- ja kotivaatteet yleensä niin loppuun, että niitä ei tohdi enää myydä eteenpäin, mutta onneksi tekstiilejä voi kierrättää myös muulla tapaa.

Minkälaisia klassikoita teiltä löytyy kaapista?

all clothes KappAhl Limited Edition (press sample)

hair accessories Glitter

Syksyn rippeet ja muuttoahdistus

Puissa notkuvat enää muutamat harvat lehdet ja se nostattaa pienen haikeuden pintaan. Syksy oli kaunein naismuistiin, mutta kuten tavallista se upein ruska-aika lipui ohi aivan liian nopeasti. Vaikka jouluihmisenä odotankin jo seuraavaa sesonkia innolla, rinnassa on tällä hetkellä enemmänkin ahdistusta kuin iloa. Nimittäin muutto uuteen kotiin on alkanut ahdistaa.

Tai no on se ahdistanut jo jollain tasolla kesästä saakka, olihan meidän alunperin tarkoitus kesällä muuttaa. Tässä on kuitenkin koettu ja nähty jo vähän liiankin monta kertaa, että asiat eivät mene rakennusprojektissa, ainakaan tällaisessa “ei avaimet käteen” tapauksessa aina putkeen. Muutto on viivästynyt monestakin syystä, eikä meillä vieläkään ole ihan tarkkaa muuttopäivää tiedossa. Vitsailtiin joskus, että noh kunhan jouluksi päästään, mutta nyt tuo vitsi on muuttunut ihan todeksi. Toivon sydämeni pohjasta, että pääsemme vielä hyvissä ajoin ennen joulua muuttamaan.

Aiemmin olen onnistunut suhtautumaan muuttoaikataulun venymiseen suhteellisen rennosti, mutta en enää ja nyt kello alkaa tikittämään myös sisälläni. Ja siis ihan kirjaimellisesti, sillä laskettuun aikaan on jäljellä enää alle 10 viikkoa oletuksena siis, että lapsi numero kaksi tulee maailmaan ajallaan. Aikaa on sitäkin vähemmän, jos hän syntyy ennen laskettua aikaa kuten siskonsa. Tästä minulla on pieni (suuri) epäilys, eikä se helpota yhtään muuttoahdistustani.

Mutta kuten monessa muussakin asiassa, ei tässä murehtiminen auta. Kyllä se talo muuttovalmiiksi saadaan ja toivon mukaan pian. Sillä välin yritän keskittyä väliaikaisen asunnon pakkaamiseen ja valmistautua uuteen kotiin siirtymiseen mahdollisimman hyvin. Vauvan tavarat olen käynyt jo aikapäiviä sitten hyvin läpi, eikä mitään oleellista vaippoja ym. pikkujuttuja lukuunottamatta puutu. Se rauhoittaa mieltä edes vähän. Toki toivoisin, että ehtisin hyvissä ajoin kokoamaan vauvalle paikan nukkua ja pesemään pienimmät vaatteet valmiiksi uudessa kodissa, mutta onneksi nukkua voi tässä väliaikaisessakin ja pesukone toimii. Ideaalitilanne on kuitenkin se, että muutamme ennen pienen syntymää ja siihen edelleen tähtäämme. Toivon toki muutenkin kuin muuton kannalta, että vauva malttaa asustella vatsani suojissa vielä useamman viikon ja kasvaa tarpeeksi.

Kokoon liittyen maanantaina minulla on kontrolliaika neuvolaan sf-mitan vuoksi. Tämä onkin tuttua puuhaa edellisestä raskaudesta, enkä siksi osaa olla huolissani. Sirossa vatsassa on paljon plussapuolia, mutta toki sitä pitää aina varmistaa, että onhan vauvalla kaikki hyvin. Hassua muuten miten toisten tuttujen mielestä masuni on kasvanut hurjasti ja toiset toteavat nolostuneina, etteivät edes muista minun olevan raskaana, kun maha on vielä niin huomaamaton. Tähän olen vain naureskellut, että hyvä kun itse muistan ja tunnen olevani raskaana :D

&Other stories mohair knit

Herrlicher (Zalando) cardigan

2hand boots

Asos maternity leggings

Gucci bag

photos: Sara Vanninen, edit: me