Oma tyyli

Kirppistelyä ja lainaamiskulttuuria

Edeltävän, melko painavaa asiaa sisältäneen julkaisun jälkeen on tuntunut hieman haastavalta aloittaa uutta kevyempää postausta, mutta jostain sitä on lähdettävä liikkeelle. Aloitetaan siis asupostauksella, mutta puhutaan vielä hetki samasta aiheesta ja nimenomaan niistä pienistä keinoista, joilla voimme omassa arjessamme keventää tekstiilien osalta hiilijalanjälkeä.

Vaatteiden kierrättämisestä paljon puhutaan ja monet sitä tuntuvatkin ahkerasti harrastavan. Kirpputoreilla myyminen on näkemykseni mukaan suomalaisilla hyvin hallussa ja iso osa meistä ostaa myös asioita käytettyinä. Siitä kertoo jo pelkästään nettikirppisten ja -sovellusten suuri suosio. Itse olen käyttänyt paljon mm. Tori.fi palvelua huonekalujen hankinnassa ja Zadaa:ta vaatteiden myymiseen. Olen myös mukana muutamassa Facebookin kirppisryhmässä ja käyn säännöllisen epäsäännöllisesti läpi paikalliset kirppikset, vanhantavaran liikkeet ja kierrätyskeskukset. Aikaisemmin nämä kirppiskierrokset kuuluivat ihan viikottaiseen rutiiniini, mutta nyt olen siitä ikävästi lipsunut. Edellisessä postauksessa tartuinkin jo tähän asiaan ja kerroin, että haluan ehdottomasti aktivoitua kirppistelyn osalta uudelleen ja yritän petrata myös lastenvaatteiden kierrätyksen suhteen. Olisi hauska kuulla millaisia vaatteiden kierrättäjiä te olette? Ja entä mitä nettikirppiksiä tai -sovelluksia te suositte? Jospa niiden joukosta löytyisi itsellekin uusia hyödyllisiä tuttavuuksia.

Kirppistely, niin kätevää ja ennen kaikkea järkevää sekä ekologista kuin onkin, tuntuu kuitenkin välillä haasteelliselta. Ainakin minusta. Tavaroiden läpikäyminen, luopumisprosessi ja hinnoittelu yms. vaativat aikaa. Liian usein törmään omalla, mutta myös muiden kohdalla siihen, että aika ei vain riitä. Tätä varten on toki olemassa täydenpalvelun kirppiksiä, jota itse asiassa Saran kanssa kesällä testasin hyvin tuloksin. Ne sopivat juurikin niille kiireisille, jotka eivät ehdi hinnoitella ja kuvata omia myytäviä tuotteita tai käydä järjestelemässä kirppispöytää. Mutta mitä jos ongelmaksi koituu se, että sitä ei oikein osaa luopua jostain, joka toisaalta on ollut hyvin vähällä käytöllä? Tai jos sitä tarvitsee uutta vaatetta tai tavaraa vain hetkelliseen käyttöön, ehkä jonkin tilaisuuden tai loman ajaksi? Kun ostaminen tai myyminen ei tule kuuloon, jää vaihtoehdoksi ja erittäin hyväksi sellaiseksi lainaaminen.

Lainaamiskulttuuri on asia, jota haluaisin ehdottomasti enemmän itse suosia ja myös puhua sen hyvistä puolista muille. Kavereiden kesken tämä on jo tuttua. Tähänkin asuun lainasin Saralta hänen upeaa punaista laukkua ja Sara puolestaan on lainannut pariin otteeseen tuota kuvissa näkyvää punaista neulettani. Kaikkea ei tarvitse omistaa ja ostaa itselleen, varsinkaan, jos käyttötarve on lyhytaikainen. Ystävältä on helppo pyytää lainaksi asioita, mutta mitenkäs kaverin kaverilta tai sitten ihan tuntemattomilta? Tässä kohtaa minulla on petrattavaa, sillä jotenkin vierastan lainaamista henkilöltä tai henkilölle, jota en tunne. Onneksi te ja monet muut mm. Facessa ovat rohkaisseet minua tässä asiassa. Tulen hyvin iloiseksi aina, kun vaikkapa Facebookin feediin ilmestyy kysely olisiko jollain lainata asiaa x tietylle ajan jaksolle tai teiltä lukijoilta kilahtaa sähköpostiin meili, jossa kysytään mahdollisuutta lainata vaikkapa jotain vaatetta tai asustetta. Oli kyse sitten korviksista tai suksista lapsen hiihtoloman ajaksi, on kaikki tämä kotiin päin. Win-win-tilanne, jossa voittaa sekä lainaaja (joka saa kaappiin hetkeksi tilaa), lainannut (joka ei hanki tavaraa lopullisesti itselleen) sekä äiti maa (joka ei kärsi siitä, että taas tuotettiin uutta materiaa VAIN hetkelliseen käyttöön).

Pohdin tässä voisivatko bloggaajat ja vaikuttajat lainaamiskulttuurin avulla hyödyntää järkevällä tavalla omaa asemaansa ja samalla hieman puhdistaa sitä tummaa epäekologisen kuluttamisen verhoa, joka meidän ympärillä leijuu? Vaikuttajien vaatekaapit, sisustukset ym. ovat työn puolesta esitelty hyvinkin laajasti somessa, joten sieltä on helppo bongailla tuotteita, joita mahdollisesti haluisi itselleenkin. Monesti meitä kuitenkin moititaan siitä, että kannustamme tällä ihmisiä jatkuvaan kuluttamiseen. Mitä jos asian näkisikin niin, että kannustamme seuraajia myös soveltamaan ja lainaamaan niitä asioita, joita kanavissamme esittelemme? Ei ole enää mitenkään harvinaista, että esimerkiksi bloggaaja lainaa korvikset tai jonkin pienen kodin esineen hetkellisesti lukijalle. Sellaisessa tapauksessa seuraaja on inspiroitunut vaikuttaja sisällöstä ja esittelemästä tuotteesta sekä rohkeasti kysynyt mahdollisuutta lainata sitä hetkellisesti itselleen. Tämä skenaario, jos joku, on kaikkea muuta kuin simputuksen arvoinen.

Vaikka nämä lainaamiset bloggaajalta ovat tänä päivänä vielä ehkä harvassa ja laskettavissa yksittäistapauksiksi, niin kuka sanoi, etteikö tässä voisi olla hyvä suunta ja visio tulevaisuutta ajatellen? Mistä sitä tietää, ettei vaikuttajilla tule lähitulevaisuudessa olemaan kanavissaan omaa “lainaamissivustoa”, jonka kautta kellä tahansa olisi mahdollisuus lainata asioita, vähän samaan tapaan kuin me lainaamme showroomilta kuvauksia varten. Toki näitä lainaamispalveluita on jo nyt olemassa muiden kuin vaikuttajien taholta, mutta tässä kohtaa leikittelinkin ajatuksella, jonka avulla pääsisimme edes jonkin verran eroon niistä negatiivista kulutusta tukevista ajatuksista, joita vaikuttajien työhön yksinomaan liitetään. Miltä tämä teistä kuulostaa? Utopinen hölmö ajatus vai kiinnostaisiko teitä kokea “bloggaajan showroom”?

Sandro knit

Mango skirt

Gucci sunnies

L’intervalle shoes

Gucci bag (Sara’s)

photos: Sara Vanninen, edit: me

Villaneulemekko – odotusajan paras vaate syksyllä ja talvella

Jos minun pitäisi valita yksi vaate, jolla pärjätä loppu odotusaika olisi se ehdottomasti villainen neulemekko. Siihen kiteytyy mielestäni ne parhaat ominaisuudet, mitä odotusajan vaatteelta voi toivoa ainakin näin syksyisin ja talvisin. Se on lämmin, pehmeä, mukava ja joustava. Se sopii monenlaisiin tilaisuuksiin ja on helppo asustaa eri tavoin. Neulemekon ei tarvitse välttämättä olla varsinainen odotusvaate, vaan useimmiten myös ne ns. normaalipuolelta ostetut neulemekot sopivat hyvin kasvavan vatsan peitoksi. Tämä kuvissa näkyvä mekko on juurikin sellainen ja jo useamman vuoden vanha, eli sitä on tullut pidettyä ahkerasti myös aikaa ennen raskautta.

Tänä syksynä on pärjännyt poikkeuksellisen pitkään ilman sukkahousuja, mutta nyt on ehkä aika kaivaa nekin esille. Löysin laatikon pohjalta yhdet raskaussukkikset, joita käytin 5 vuotta sitten miniä odottaessa ja totesin niiden olevan edelleen ihan priimakunnossa. Sukkisostoksille ei siis tarvitse ainakaan vielä lähteä.

ps. Kiersin pitkästä aikaa kirpputoreja ja kuvissa näkyy kierroksen paras saaliini eli nuo mokkanahkaiset ruskeat saappaat. Olen katsellut vastaavia nettikaupoissa koko syksyn, mutta en ole raaskinut ostaa niitä täydellä hinnalla. Nyt näiden kirppiskenkien seitsemän euron hinnasta sai vielä puolet pois, joten aivan naurettavan edulliseksi tuli lopulta saappaiden hankinta. Ja kaiken lisäksi vielä huomattavasti ekologisemmaksi. Kuten varmasti moni muukin, on sitä viimeisen viikon aikana tullut mietittyä omaa hiilijalanjälkeään ja kulutustottumuksiaan ihan uudella tavalla. Eivät yhdet kierrätyksestä ostetut saappaat tätä maailmaa pelasta, mutta pienistä teoista kaikki lähtevät. Aion varmasti palata tähän aiheeseen uudelleen, kunhan saan ajatukseni järjesteltyä paremmin.

Anecdote knitted dress 

Gina Tricot jacket

2hand boots

Gucci bag

RayBan sunnies

photos: Sara Vanninen, edit: me

Viikko ilman tärkeää työvälinetta – mikä fiilis jäi?

Reilu viikko sitten puhelimeeni tuli vieraaksi häiriötila, joka oli minulle ennestään tuttu, sillä se on käynyt kylässä aikaisemminkin tässä puolen vuoden aikana. Aikaisemmilla kerroilla vika on kuitenkin mennyt matkoihinsa ennen kuin olen ehtinyt asiaan sen kummemmin reagoida, mutta tällä kertaa se tuli ilmeisesti jäädäkseen. Häiriötilassa näytön värit vääristyivät oudon vihreiksi, vaikka puhelin muuten pelittikin hienosti. Luuri parkani näytti siltä kuin olisi voinut pahoin, ihan kuin se pahoinvoiva emoji! Tämä ei onneksi estänyt soittamista ja viestittelyä, mutta kuvien kannalta työskentely oli mahdotonta. Viikon aikana tajusin miten tärkeä työväline puhelin olikaan nimenomaan kuvien osalta minulle.

Jo pelkästään kuvien ottaminen oli haasteellista, kun värissävyt olivat niin pahasti vääristyneet. Kauniiden ruskakuvien ja -videoiden, joita pursuaa nyt joka tuutista, ottaminen oli ihan mahdotonta, kun kaunis luonto näytti oman puhelimeni näytöllä lähinnä sairaalta. Onneksi nämä ovat pieniä murheita, mutta yllättävän ison ongelman tämä pieni vika onnistui luomaan viikottaisiin työrutiineihini. Viikon aikana en ottanut enkä muokannut puhelimella yhtään kuvaa. En päivittänyt instastooria kahta tekstipätkää lukuunottamatta ja kuviakin päivitin tasan kaksi mieheni puhelimella. Instagramin käyttö omalla puhelimella oli käytännössä mahdotonta, kun minulla ei ollut mitään hajua miltä julkaistavat kuvat ja videot näyttivät oikeasti.

Moni varmasti jo pyörittelee siellä päätään, että hyvä nainen on sinulla ja ongelmat. Mutta tästä päästäänkin siihen todelliseen pointtiini. Vaikka koin ajoittain pientä ahdistusta puhelimeni vihertaudista, niin viime viikko oli jotenkin todella virkistävä. Jälkeenpäin olen harmitellut etten omista sitä appia, joka mittaa puhelimen käyttöaikaa, sillä siinä olisi varmasti ollut mieletön ero verrattuna edellisiin viikkoihin. Nykyään sitä tulee roikottua ihan liikaa puhelimella myös niiden työjuttujen lisäksi, että “pakollinen” tauko teki erittäin hyvää. Viime viikolla en käyttänyt puhelinta kuin tärkeisiin soittoihin/viesteihin sekä satunnaisiin googletteluihin ja olin todella positiivisesti yllättynyt siitä fiiliksestä, joka minulle lopulta viikon jälkeen jäi. Päätin siltä istumalta ottaa tavaksi pitää tällaisia päiviä ja jopa viikkoja useamminkin, vaikka uusi puhelimeni nyt toivon mukaan pysyttelee terveenä pitkään.

Kuvissa näkyvä villapaita on muuten varmasti se eniten kyselyitä viimeisen vuoden aikana kerännyt vaatekappale. Valkoinen muhkea neule on ostettu alkuvuodesta Zarasta ja ollut niin kovassa käytössä et se kaipasi jo tuuletuksen lisäksi muutakin huoltoa. Villapaidan hihansuihin on tullut pientä nyppyyntymään (joka on siis ihan tyypillistä villavaatteelle), mutta onneksi ne saa poistettua helposti. Muutoin neule on edelleen priimakunnossa ja hyvä todiste siitä, että välillä joku edullisempikin tuote voi olla kovassa käytössä melko kestävä. Laatu ei aina tule hinnan mukana. Muutama huomattavasti arvokkaampi neuleeni on ollut paljon maltillisemman käytön jälkeen paljon huonommassa kunnossa. Tästä vanhasta postauksestani löytyy muuten paljon infoa neuleiden eri materiaaleista ja niiden hyvistä sekä huonoista ominaisuuksista. Siitä kannattaa napata vinkit talteen neuleostoksille!

ps. Lupailin viime viikolla neuvolan jälkeen raskauskuulumisia, mutta neuvola siirtyikin tälle päivälle, joten palataan niihin huomenna :)

Zara knit

ASOS faux leather leggings (maternity)

L’intervalle shoes

Mango belt

Gucci bag

Cubus headband

photos: Sara Vanninen, edit: me

Helmat hulmuten

Tämän kuvissa hulmuavan mekon olette nähneet täällä blogissa jo aiemmin syyskampanjan yhteydessä, mutta kuten tuossa postauksessa kerroin, päätin lunastaa mekon itselleni kuvausten jälkeen. Kampanjakuvissa olin yhdistänyt mekon muhkeaan neuleeseen, mutta Pariisin helteisessä syyssäässä sitä pystyi hyvin käyttämään ihan ilman neuletta. Vyön avulla mekkoon saa kurottua kauniisti muotoja, kun taas sellaisenaan se on aika suoranmallinen. Normaalisti tykkään pitää vyötä tuossa navan korkeudella, mutta nyt sitä on pitänyt jostain kumman syystä hilata vähän ylemmäs :D En kauheasti välitä odotusasuista, joissa mahaa korostetaan vyöllä, mutta tällaisissa tapauksissa se toimii.

Odotuksesta puheen ollen täällä voidaan ihan hyvin :) Ajattelin kirjoittaa tämän viikon neuvolan jälkeen pidempiä kuulumisia, mutta lyhykäisesti sanottuna tämä raskauden viimeinen kolmannes on alkanut seesteisissä merkeissä. Ainoa inhottavampi vaiva on edelleen se paluun tehnyt närästys ja ahtauden tunne tuolla kylkiluiden alla. Villi veikkaukseni tosin on, että nämä molemmat vaivat ovat tulleet jäädäkseen ja pahenevat tässä tulevina viikkoina. Syykin näihin on päivänselvä. En ole mikään älyttömän lyhyt (160cm), mutta minulla on niin lyhyt yläkroppa, että kasvutilaa vauvalla on todella vähän. Vauvav alkaa siis jo näillä viikoilla olemaan tuolla kylkiluissa kiinni ja siitä johtuu tuo ahtauden tunne, paine ja inhottavaakin inhottavampi närästys. Onneksi voin yhden kokemuksen perusteella melko varmasti sanoa näiden kaikkien oireiden häviävän heti synnytyksen jälkeen.

Neuvolan lisäksi tällä viikolla on ohjelmassa kampaajakäyntiä, yökyläreissua Helsinkiin, paljon talojuttuja, kuvauspäivä ja kirjanpitoa. Tänään keli on ollut murheellisen synkkä ja sateinen, mutta huomisesta alkaen pitäisi taas syksy antaa parastaan. Erittäin hyvä juttu kuvausten kannalta.

Seuraavaksi ajattelin kokeilla miten tämä mekko taipuu viilenneisiin syyssäihin ja se tarkoittaa todennäköisesti sukkahousuja, neuloksia ja jotain takkia. En yleensä innostu näin värikkäistä ja kuosillisista vaatteista, mutta jokin tässä hienostuneessa kukkakuosissa ja oranssihtavan punaisessa kreppikankaassa viehättää. Mekon malli on myös ihanan boheemi ja taipuu sen vuoksi niin arkisempiin asuihin kuin juhlaankin.

Part Two dress

L’intervalle shoes (Zalando)

Mulberry bag

Mango belt

photos: Hanna Väyrynen, edit: me

Huonojen hiuspäivien pelastaja

Kaksi asiaa tulee mieleen kuvanmukaisesta hiuspannasta:

  1. Tarhakuvani 25 vuoden takaa. Paksut kangaspannat olivat kova hitti ysärin alkupuolella ja äiti päällysti niitä meille milloin mistäkin kankaasta. Mieleen tulee ainakin nalle- ja ruutukuviolliset pannat, taisivat olla lemppareitani.
  2. Blair Waldorf. Olen juuri päättelemässä toista kierrosta Gossip Girliä, joten pantatyylistään tunnettu Blair on hyvin vahvasti mielessä. Vaikka hänen tyylinsä pantoja lukuunottamatta ei ihan iske, on hän kuitenkin ylivoimainen lempparini koko GG:stä ja pystyn hyvin samaistumaan häneen. Samaan aikaan ihanan vahva ja tulinen, mutta kuitenkin herkkä tyyppi. Voitteko muuten kuvitella, että katsoin GG:tä ensimmäisen kerran vasta viime vuonna??

Mutta takaisin pantoihin. Kesällä tuli pidettyä harvase päivä erilaisia pantoja ja hiusnauhoja rannalla uima-asujen kera, mutta nyt syksyllä olen laajentanut niiden käyttöä ihan tavallisiin asuihin. Ne piristävät kivasti asukokonaisuutta ja mikä parasta, pelastavat huonot hiuspäivät ja antavat mahdollisuuden lykätä pesua vielä yhdellä päivällä. Nyt syksyllä pantojen materiaali on vaihtunut hieman syksyisempään ja tämän hetken lempparini on tämä musta samettinen panta. Pakko kehua, että kerrankin löytyi panta, joka istuu pieneen päähän, eikä litistä sitä entisestään.

Sellaiset kumpparilla varustetut ympyräpannat tuppaavat aina tekemään päästäni todella pienen näköisen ja lätistämään hiukset. Kaiken kukkuraksi ne aina luiskahtavat pois paikoiltaan, joka on todella turhauttavaa. Tämä Cubuksen panta on malliltaan ihan kuin ne meidän ysäripannat eli muovinen kaareva pantaosa on vain vuorattu samettisella kankaalla. Näitä olisi myös ollut herkullisissa syysväreissä, mutta niin villiksi en vielä ole uskaltanut heittäytyä. Saa nähdä pääseekö innostunko niistä vielä ja päästän sisäisen Blairini valloilleen.

Gina Tricot skirt 

Drykorn knit (Zalando)

L’intevalle shoes (Zalando)

Mulberry bag

Cubus headband

PS. TALOBLOGISSA UUSI POSTAUS!

photos: Hanna Väyrynen, edit: me

3 x Trendikäs syystyyli mekossa

*Kaupallinen yhteistyö Sokos

Muistatte ehkä miten toteutin huhtikuussa 3 x kevättyyli -postauksen yhteistyössä Sokoksen kanssa. Tämä yhteistyö saa nyt jatkoa ja olen siitä kovin iloinen. Sokokselta löytyy monia suosimiani skandimerkkejä kuten Y.A.S, Tiger of Sweden, Filippa K ja Sand, joten mielelläni lähdin taas katsastamaan mitä ihania syysuutuksia heiltä löytyykään.

Tämän kertaiseksi teemaksi valikoitui syystrendit ja päätin toteuttaa sen pohjalta kolme erilaista trendikästä syysasua, joissa kaikissa on pääosassa mekko. Alkusyksystä kirjoitin teille syksyn suurimmista trendeistä ja kerroin kuinka monet niistä toimivat nimenomaan hienosti mekkojen muodossa. Oli siis luonnollista lähteä rakentamaan näitäkin asuja mekkojen ympärille.

Valitsemani mekot ovat keskenään hyvin erilaisia ja olen yrittänyt parhaani mukaan myös asustaa ne eri tavoin. Monesti mekkoja pidetään enemmän kesävaatteina, mutta itse tykkään käyttää niitä ympäri vuoden. Muutamalla näppärällä vinkillä kesän suosikkimekolle saa rutkasti lisää käyttöaikaa. Erikseen ovat sitten vielä muhkeat neulemekot, jotka ovat jo sellaisenaan omiaan syys- ja talvikeleille.

Aloitetaan omalla suosikkimekollani, jonka päätin itse asiassa myös lunastaa itselleni kuvauslainoja palauttaessa. Kyseessä on siis tämä Part Two:n kukkakuosillinen, rouheasta kreppikankaasta valmistettu maksimekko, joka ei liioin rypisty. Suosin tällaisia mekkoja erityisesti reissuilla, koska näitä ei tarvitse alkaa silittämään määränpäähän saavuttua ja ne sopivat hyvin monenlaisiin tilanteisiin.

Tässä kyseisessä mekossa on ihana syksyyn sopiva, ruosteen punainen sävymaailma, jota halusin vielä korostaa Tiger of Swedenin oranssinpunaisella neuleella. Tässä muuten näkyy ehkä se trendikkäin tapa pukea mekko tänä syksynä; mekko yhdistettynä muhkeaan neuleeseen. Materiaaleilla leikittely on tässä kohtaa avainsana, jolloin neuleen ja mekon kontrastit pääsevät vielä paremmin esille. Kreppimekon lisäksi esimerkiksi pitkä satiinimainen mekko toimisi yhtä hyvin neuleen alla.

neule TIGER OF SWEDEN (EAN 5713112607726)

mekko PART TWO (EAN 5713344426133)

Toiseen asuun valitsi neuleen sijaan neuloksesta valmistetun mekon. Neulemekko on vuodesta toiseen klassinen valinta ja tänä syksynä erityisesti tällaiset oversize-malliset neuleet, jotka menevät pituudensa puolesta mekosta ovat trendikkäitä. Lyhyehkön mekon pariksi sopii parhaiten pitkät saappaat, jotka jättävät ihoa/sukkahousua näkyviin vain hitusen.

Mitä pidemmälle syksyä mennään, sitä paljaammalta v-aukko saattaa joistakin meistä tuntua. Kaula ja dekoltee kaipaavat jo suojaa viimalta, mutta vielä ei ehkä tee mieli kaivaa villahuiveja esille. Helppo kikka saada v-aukkoisille paidoille ja mekoille lisää käyttöaikaa kylmillä keleillä on pukea alle pooloneule. Tässä asussa yhdistin mustaan neulemekkoon ruskean pooloneuleen. Ruskea on ehdottomasti yksi kauden suurimmista trendiväreistä ja se toimii hienosti myös yhdistettynä klassiseen mustaan. Sandin pooloneule oli muuten juuri sopivan ohutta neulosta puettavaksi mekkojen ja muiden alle, myös ruskean sävy on mielestäni tässä ihan nappi.

Tähän asuun olen näköjään onnistunut upottamaan useammankin tämän syksyn trendin ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä täytyy nostaa vielä esille tuo leopardikuosinen tekoturkis. Eläinkuosit ovat ehdottomasti se isoin kuositrendi tänä syksynä ja etunenässä tulee tämä villikissakuosi, joka toimii niin sisä- kuin päällysvaatteissakin, asusteista puhumattakaan. Itseltäni leokuosinen tekoturkis löytyy jo ennestään, mutta tässä hyvä vinkki niille, jotka omaansa vielä metsästävät.

neulemekko STEFANEL (EAN 8059782951620)

pooloneule SAND (EAN 5702539618033)

tekoturkis FRANSA (EAN 5713346899584)

Viimeiseen asukokonaisuuteen päädyin valitsemaan mekon yhdeltä lempibrändiltä eli Y.A.S:ilta. Tässä on mielestäni hyvä esimerkki oikeasti monikäyttöisestä mekosta. Musta pitsisomisteinen mekko on helppo asustaa arkisempiin menoihin tai juhlavaan tilaisuuteen. Se toimii ympäri vuoden, niin kesäkuumalla kuin talvellakin. Neuleen, sukkahousujen, korollisten nilkkureiden ja korujen kera voisin pukea tämän kylmemmän kauden juhlaan. Arkisemmilla asusteilla siitä saisi muokattua sopivan työasun. Kesällä mekon kaveriksi sopisi puolestaan sirot sandaalit ja olkihattu. Festareillekin tämä kävisi, kun pitsimekon parittaisi maiharien kanssa.

Tällä kertaa tarkoituksena oli kuitenkin koota syyssäihin sopiva asu, joten päätin pukea mekon kanssa pidemmän neuletakin ja nilkkurit. Kerrospukeutuminen on aina yhtä trendikästä kuin myös kannattavaa ilmojen viiletessä, mutta siinä on syytä olla tarkkana mittasuhteiden kanssa. Tässä asussa neuletakki loppuu juuri sopivaan kohtaan, kuten myös nilkkureiden varsi. Jos ne olisivat olleet yhtään pidemmät tai lyhyemmät olisi kokonaisuudesta tullut liian raskas.

mekko Y.A.S (EAN 5713744013558)

neuletakki THE LAB (EAN 5702539463367)

Olisi kiva kuulla taas mikä näistä asuista oli teidän suosikki?

photos: Alexa Dagmar, edit: me

Pariisin kaduilla

Palataan vielä muutaman postauksen ajaksi Pariisilaisiin maisemiin, sillä jemmassa on useammatkin asukuvat reissulta. Siellä ruska tuntui olevan jopa jo hieman pidemmällä kuin täällä meillä ja kaunis kaupunki oli herännyt vielä upeampaan loistoon sen myötä. Kelit vaihtelivat reissun aikana +30°C helteestä aina sateiseen +15°C asteen aamulukemiin, mutta ehkä se kaikista miellyttävin keli oli juurikin lähtöpäivänä, jolloin nämä kuvat on napattu. Ilmassa oli selkeästi syksyn tuntua, eivätkä nahkahousut ja kevyt villaneule tuntuneet yhtää liioitelluilta. Aurinko kuitenkin paistoi ja käytännössä ulkona olisi myös pärjännyt kesäisemmissä vetimissä. Tällaiset säät ovat kyllä niitä ihanteellisimpia pukeutumisen kannalta ja yksi syy miksi rakastan matkustaa Keski- ja Etelä-Eurooppaan keväisin sekä syksyisin. Harmi vain, että täällä meillä Suomessa nämä ihannekelit jäävät maksimissaan muutaman viikon pituisiksi jaksoiksi ilmojen viiletessä sen jälkeen rajummin.

Kotiin on kuitenkin aina kiva palata ja oikeastaan ainoa asia, jonka vuoksi olisin voinut jäädä kaupunkiin vielä hetkeksi, on juuri startanneet muotiviikot. Paris Fashion Week on roikkunut “must visit”-listallani jo pitkään, joten olisi ollut ihana jäädä vielä täksi viikoksi fiilistelemään muotiviikkojen menoa. Pariisin kadut tuntuvat olevan aina täynnä tyylikkäitä ihmisiä oli fashionweek tai ei ja muutenkin ilmassa on sellainen muodin mekan tunnelma. En osaa siis kuvitellakaan mitä se on sitten muotiviikkojen aikaan. Tällä kertaa täytyy kuitenkin tyytyä ihastelemaan PFW:n katutyylejä ja näytöksiä Instagramin välityksellä, mutta ehkä ensi vuonna pääsen ruksimaan tämän kohdan haavelistaltani.

 

Supermom pants (Zalando Maternity*)

Drykorn knit (Zalando*)

L’intervalle shoes (Zalando*)

Gucci bag

photos: Hanna Väyrynen, edit: me

*gifted

Se epäkäytännöllisin sadepäivän asu

Yleensä tarkastan aina reissuun lähtiessäni säätiedotuksen, oli reissu miten lyhyt tahansa. Tykkään mielummin olla varautunut kaikkeen, kuin vain ottaa rennosti vastaan sen mitä tuleman pitää. Tällä kertaa katsoin ajatuksissani ainoastaan tulopäivän sään, joka oli ihanteellinen tekoturkiksien käytön korkkaamisille tänä syksynä. Seuraavana aamuna samainen pörrötakki ei kuitenkaan tuntunut enää millään tapaa ajankohtaiselta, vaan olisin kaivannut kunnon vedenpitävää sadetakkia. Muita vaihtoehtoja ei tietenkään mukana ollut, vaan minun oli tänään pakko viipottaa erittäin epäkäytännöllisessä asussa koko päivä pitkin syyssateen riepottelemia Helsingin katuja. Ylläni oli tosiaan tuo pehmoinen tekoturkis, joka todennäköisesti imi vettä paremmin kuin parhaat talouspaperit.

Syysmyräkästä huolimatta saimme Saran kanssa kivat ja ajankohtaiset kuvat otettua, joten päätin jakaa ne heti täällä. Niin harvoin tulee enää jaettua päivänasuja reaaliajassa, joten tästä piti ottaa ilo irti. Äitiyspuolelta hankitut nahkalegginsit olivat minin odotusaikana ne eniten käytetyimmät “housuni” ja sama kaava näyttää toistuvan tässäkin raskaudessa. Ilmojen vihdoin viiletessä olen huomannut aamuisin tarttuvani ensimmäisenä juurikin näihin leggareihin ja muhkeaan neuleeseen. Päivän ohjelmasta riippuen jalassa on ollut joko maltillisella korolla varustetut tukevat nilkkurit tai tennarit.

Instastooriin laitoinkin jo vinkkiä, että nyt on tulevina viikkoina luvassa reippaasti raskausaikaan sopivaa pukeutumisinspiraatiota, joten jos sellainen kiinnostaa, niin kannattaa pysyä kuulolla :) Toki mukaan mahtuu myös asuja, jotka toimivat hyvin raskausajan ulkopuolellakin, joten ihan pelkästään odottaville äideille nämä tulevat postaukset eivät ole missään nimessä suunnattu.

Gina Tricot jacket

H&M knit

Asos maternity leggings

L’intervalle shoe (Zalando*)

photos: Sara Vanninen, edit: me

(*gifted)

Reissuvinkki: syö paikallisten suosimassa ravintolassa

En ole mikään älyttömän kova reissaaja, mutta kuitenkin sen verran matkustellut elämäni aikana, että jotain vinkkejä minulla siihen taskussa on. Yksi antoisimmista ja eniten käyttämistäni matkailuvinkeistä löytyy tämän postauksen otsikosta; syö paikallisten suosimassa ravintolassa.

Vieraassa kaupungissa ravintolaa etsiessä sitä monesti valitsee paikan ulkokuoren ja ruokalistan perusteella. Nälän yllättäessä tai muuten vaan kiireessä sijainti on myös tärkeä osassa ja usein ravintola valikoituu silloin keskeiseltä paikalta ns. turistialueelta. Ne todelliset ruokapaikkojen helmet ovat kuitenkin mitä todennäköisemmin jossain ihan muualla, eivätkä ulospäin näytä kummoisilta.

Paikallisten suosimat ravintolat sijaitsevat usein hieman syrjemmässä ja ovat sisustukseltaan jopa hieman nuhjuisia. Ruokalistakin saattaa alkuun kuulostaa korvaan suppealta, vaikka loppujen lopuksi näistä paikoista saa lähes poikkeuksetta unohtumattoman makuelämyksen, kulttuurikokemuksesta puhumattakaan. Tällaiset ravintolat ovat yleensä joka ilta täpötäynnä, joten jos hyvällä tuurilla paikan onnistuu saamaan tai jonottamaan itselleen, niin siinä ruokaelämyksen ohella saa samalla tuntea paikallisten ravintolakulttuuria parhaimmillaan.

Me muistelimme Pariisissa Hannan kanssa meidän parhaimpia ravintolakokemuksia ulkomailta ja itselleni tuli mieleen mm. muutamat ravintolat Espanjasta, joihin olen eksynyt paikallisen oppaan eli meidän suomalaisen mökkinaapurin opastuksella. Helpoiten nämä kätketyt helmet löytyvät juurikin paikallisten avustamana, mutta onneksi myös some tarjoaa tänä päivänä paljon vinkkejä hyvien paikkojen löytämiseen.

Pariisilaista paikallisopasta minulla ei ole vielä aikaisemmin ollut, mutta Hannalta sellaisia löytyy sen sijaan sellaisia useampikin. Heidän ansiostaan pääsimme jälleen nauttimaan paikallisen suosimasta ravintolasta, kun torstai-iltana istuuduimme samaan pöytään Hannan serkkujen kanssa. Itse pöytää jouduimme jonottamaan arki-iltana hetken aikaa, mutta aika sujui leppoisasti iloisen puheensorinan keskellä. Jonossa oli meidän lisäksi niin pariskuntia kuin isoja sukulaisryhmiäkin, joissa ikähaarukka vaihteli vauvasta vaariin.

Ravintolan listalta löytyi tasan yksi alku- ja pääruoka, jotka olivat siis kaikille ruokailijoille samat. Pähkinäsalaatin jälkeen tarjoiltiin naudan sisäfilettä yrttisessä kastikkeessa ranskalaisten kera. Oman lautaseni viimeisteltyä olin jo valmis siirtymään jälkiruokiin, mutta sen aika ei ollutkaan vielä. Tarjoilija tuli uudelleen pöytämme viereen ja kauhoi lisää pääruokaa jokaiselle yhdeltä isolta hopeavadilta rentoon tyyliin. Tämä kuvasti mielestäni hyvin juurikin sitä tunnelmaa, joka tällaisissa paikoissa monesti vallitsee. Vaikka kattaus ja miljöö olivat täällä suhteellisen siistin oloisia valkoisine pöytäliinoineen, oli fiilis kuitenkin hyvin rempseä. Näissä paikallisten suosimissa paikoissa harvoin hienostellaan turhia, vaan keskitytään oleelliseen eli ruokaan ja sosiaaliseen tapahtumaan yhdessä perheen sekä ystävien kanssa.

Niin mekin teimme ja ihanan illallisen päätti tietenkin jälkiruoat, joita oli listalla kaikkien odotusten vastaisesti uskomattoman määrä. Päädyimme tilaamaan neljä erilaista suklaista annosta, joista Hannan mielettömän korkea suklaatorni vei kyllä ehkä voiton ja aiheutti minussa pienen annoskateuden. Ehkä maistan sitä ensi kerralla, kun Pariisiin tulen. Nyt osaan sinne itse tai muiden matkustaessa suositella ravintolaa nimeltä Le Restaurant de l’Entrecôte, joita löytyy ilmeisesti ympäri Ranskaa ja myös sen ulkopuolelta useampia.

ps. Sain Pariisissa vihdoin kuvattua hieman ajankohtaisempaa kuvamateriaalia ja tulevina viikkoina onkin tarjolla enemmän inspiraatiota ranskauspukeutumiseen.

Pomkin skirt (Zalando maternity)*

Gina Tricot shirt

Vans shoes

Gucci sunnies & bag

H&M earrings

 

photos: Hanna Väyrynen, edit: me

*gifted

Viikon kuulumiset: On/off flunssaa ja neuvolakäyntejä

Ajattelin, että voisin tänään lauantaina ihan vaan rehellisesti kertoa viikostani. Takki on nimittäin niin tyhjä, vaikka viikkoa olisi vielä yksi päivä jäljellä, että mitään sen syvällisempää tekstiä on turha yrittää tuottaa. Toisaalta joskus on ihan kivakin vain höpistä tavallisia kuulumisia eikö?

Joten täältä pesee. Ensin ne hyvät ja sitten huonot:

+

Olen saanut kuvattua 99% kaikista viikolle suunnitelluista kuvista. Lista oli pitkä, mutta nyt stressi niiden suhteen helpottaa.

Mini palasi telinevoimistelusaliin parin viikon tauon jälkeen ja oli niin ihanaa hänet onnellisena uuden harrastuksen parissa! Hän kokeili kesällä ensimmäistä telinevoimistelua ja innostui siitä niin, että meidän piti virittää trampoliinit, patjat ja roikkumismahdollisuudet tänne kotiinkin. Onneksi sain napattua hänelle paikan myös tästä syksyn ryhmästä ja harrastus saa jatkua.

Torstaina kävin neuvolassa 24. viikon tarkastuksessa, jota ilmeisesti kutsutaan myös “Kela-käynniksi”. Siellä kaikki onneksi hyvin, vaikka hemoglobiini olikin pudonnut lähtötilanteesta. Verenpaineet sen sijaan olivat nyt paremmalla tolalla ja sen on kyllä huomannut olosta, kun ei ole tarvinnut aamuisin kulkea pitkin seiniä. Painoa oli tullut ihan riittävästi ja vauva vaikuttaa voivan hienosti runsaan liikkumisen perusteella. Seuraava käynti onkin sitten kuukauden päästä, mutta sitä ennen täytyy käydä mm. sokerirasituksessa, jota minulta ei edellisessä raskaudessa otettukaan. Olen kuullut siitä vaikka mitä kauhujuttuja, mutta ei kai se nyt niin paha voi olla?

Vietin torstain ja perjantain välisen yön Saimaalla kylpylässä. Saattaa kuulostaa ihanan rentouttavalta, mutta aivan sitä se ei kuitenkaan ollut, ainakaan itselleni :D Ideana oli nimittäin viedä mini ja hänen paras ystävänsä pienelle tyttöjen reissulle. Kahden vauhdikkaan 4-vuotiaan kanssa sitä sai olla koko ajan silmät tarkkana ja selvittelemässä heidän sisarusmaisia nahistelujaan. Tytöillä tuntui kuitenkin olevan todella hauskaa, joka oli tietysti tärkeintä. Enkä voi nyt kieltää, etteikö reissu olisi saanut minuakin hyvälle tuulelle. Tytöt ovat loistava parivaljakko ja jutut aina ihan hulvattomia!

Viikko on ollut niin hetkinen, että välillä olen seonnut sanoissani ja levittänyt erehdyksissä voita omenan päälle leivän sijaan. Nautin siitä, että on paljon hommaa, mutta joskus sekin määrä menee ylitse.

Olen kärsinyt nyt 1,5vk on/off-flunssasta. Tiedättekö sellainen suhteellisen kevyt flunssa, joka ei kaada sänkyyn, mutta vie kuitenkin 30-40% voimistasi. Olen yrittänyt vitamiinikuuria, kuumia keittoja sekä sitruunaa ja inkivääriä, mutta sitkeässä on. En tosin yhtään ihmettele tämä vauhdikkaan elämäntilanteen vuoksi. Keskiviikkona, kun flunssa oli pahimmillaan oli työlista tietysti pisimmillään ja päiväkotipäivä lyhimmillään. Ei auttanut muu kuin hoitaa juoksevia asioita mini toisessa kädessä ja nenäliina toisessa. Kaiken kukkuraksi tontille tullut paneelilähetys aiheutti pientä hämmennystä.

Viikon hektisyydestä kertoo myös se, että maanantaina aloittamani vaatekaapin siivous on edelleen kesken ja suurin osa vaatteista hujan hajan. Tällainen pieni asia saa minut ihan hermoraunioksi, joten pakko saada homma huomenna hoidettua, että voin aloittaa uuden viikon ns. puhtaalta pöydältä. Tarkoituksena on jättää vaatekaappiin enää ne vaatteet, joita todella tarvitsen (ja jotka mahtuvat päälle :D). Loput saavat joko odotella muuttopäivää laatikoissa tai lähteä kirpputorille.

Huomenna olisi siivoilun lisäksi tarkoitus käydä pitkästä aikaa luontopolulla retkellä koko perheen voimin. Siitä saan ehdottomasti vielä yhden plussan lisää viikkooni, joten kaikesta kiireestä ja stressistä huolimatta voin varmasti sunnuntain päätteeksi todeta tämän olleen onnistunut viikko.

H&M dress

Mango belt

Gucci bag

Syster P necklace

 

photos: Metti Forssell, edit: me

Keskiraskauden vaatetus – kuminauhatemppuja ja muita

Nämä kuvat ovat toukokuulta. Ajalta, jolloin farkut istuivat vielä hyvin, nappi meni kiinni, eikä mikään puristanut mistään. Nyt raskausviikolla 23 näistä housuista tai siis lähinnä niiden päälle pukemisesta on saanut vain haaveilla. Vai onko? Kuten jo aikaisemmin kerroin koko kesä meni käytännössä mekkoihin verhoutuneena kiitos superhelteiden. Farkuista olen alkanut haaveilemaan vasta nyt viime viikkoina ja samalla havahtunut tähän pieneen “ongelmaan”.

Jotenkin kuvittelin, että ainut vaihtoehtoni olisi hankkia ihan perinteiset äitiysfarkut, mutta sitten mieleeni tuli pari kikkaa, joista muutamat kaverit ovat vinkanneet. Minin raskaudessa en ymmärtänyt hyödyntää näitä ollenkaan ja kuljin koko raskauden loppuajan muutamissa legginseissä ja sukkahousuissa. Ja nämä kehutut kikat ovat siis kuminauha-/ponnaritemppu sekä perinteinen belly belt. Molemmissa idea on täysin sama eli omien farkkujen napitusta “venytetään” niin, että ne mahtuvat myös pyöristyneen vatsan kanssa jalkaan. Onko joku teistä nyt raskaana olevista tai joskus raskaana olleista tykännyt käyttää näitä kikkoja niiden varsinaisten äitiyshousujen sijaan? Vai onko teillä muita vastaavanlaisia vinkkejä?

Omaan korvaani nämä kikkakolmoset kuulostavat tosi fiksuilta, sillä niiden avulla on mahdollista pärjätä koko raskausaika omilla farkuilla/housuilla, eikä erillisiä äitiyshousuja välttämättä tarvitse hankkia. Ihanteellista tämä olisi säästösyiden lisäksi myös siksi, että omat housut luultavasti istuvat huomattavasti paremmin kuin ne mammafarkut, joissa vatsaosan lisäksi tuntuu olevan enemmän väljyyttä muuallakin kuin vatsan kohdalla. Tai ainakin kaikissa niissä oli, joita miniä silloin aikoinaan odottaessa sovittelin. Toki jos jollain on kokemusta hyvin istuvista äitiysfarkuista, niin niistäkin kuulen mielelläni vinkkejä!

Gina Tricot jeans

Selected Femme t-shirt

Weekday blazer

Flattered shoes

Cult Gaia bag

 

photos: Sara Vanninen, edit: me

Sujuvaa valehtelua netissä

Törmäsin pitkästä aikaa yhteen minulle uuteen blogihaasteeseen ja se kolahti jotenkin erityisen vahvasti juuri nyt. Kyseessä on siis “Näin valehtelen netissä” -haaste, jossa vastataan niihin kliseisiin ja arveluttaviin väittämiin koskien bloggaajaa ja hänen toimintatapojaan. Paljon on viime aikoina ollut puhetta siitä, mikä bloggaajien elämässä on kulissia ja mikä ei? Onko ok lavastaa kuvia? Missä menee se mauttomuuden raja? Mm. näitä asioita sivuan seuraavissa vastauksissani…

“Menen niihin hotelleihin, ravintoihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olla some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.”

Pääasiassa en, mutta joskus kyllä. En ole esimerkiksi kertaakaan perustanut hotellivalintaani sille, että majapaikastani saa kauniita kuvia. Mutta jos miettii tätä vähän avarakatseisemmin, niin useinhan ne esteettisesti upeat, kuvaukselliset hotellit saattaavat myös tarkoittaa viihtyisämpää majoitusvaihtoehtoa. Ja näitä win-win-tilanteita on kyllä sattunut. On valittu miellyttävä majoitus ja samalla on saatu otettu helposti muutamat kivat kuvat.

Mitä tapahtumiin tulee, niin ne valitsen kyllä täysin sen mukaan kiinnostaako tapahtuman järjestävä brändi ja sen tuotteet minua. Eli tässäkään tapauksessa ei kivat kuvat ole se lähtökohta, vaikka toki upeasti järjestetyt tilaisuudet monesti poikivat kaunista kuvamateriaalia.

Viimeisenä otan kantaa ravintoloihin ja myönnän, että valitsen usein uuden ravintolan esimerkiksi kauniiden instakuvien perusteella. En kuitenkaan lähtökohtaisesti mene ravintolaan upeiden otosten toivossa, vaan kyllä sieltä aina lähdetään sitä ruokaelämystä hakemaan. Jos ruoka ensimmäisellä käynnillä tökkii pahasti, niin en palaa ravintolaan uudelleen, vaikka paikka olisi miten nätti. Mutta jos ruoka sekä miljöö miellyttävät, saatan joskus valita paikan myös kuvausmielessä.

“Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.”

Tähänkin on vastattava sekä kyllä että ei. Kattauksia teen suhteellisen paljon kuvien vuoksi jo ihan siitä syystä, että teen kuukausittain erilaisia ruokakampanjoita ja tuotan sisältöä isolle suomalaiselle elintarvikebrändille. Harvemmin kuitenkaan kattaukset menevät “hukkaan”, sillä yritän aina päästä myös nauttimaan niistä itse tai kutsua ystäviä kylään.

Asukuvani ovat tänä päivänä juurikin niitä asuja, joita käytän muutenkin. Mutta täytyy myöntää, että jossain vaiheessa trendinä oli kuvata niitä vähän epäkäytännöllisempiä asuja ja myös itse harrastin avokkailla kipittelyä -10°C pakkasessa, vaikka kaikki tiesivät varmasti hyvin, ettei kukaan hullu oikeasti valinnut talvikelillä sellaisia kenkiä jalkaansa. Onneksi tämä trendi tuntuu olevan menneen talven lumia ja näistä “valheista” on päästy eroon.

“En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.”

Voi kyllä otan, olen kuvannut useammat storyt ilman meikkiä ja julkaissut myös meikittömiä kuvia.

“Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.”

Hmm. tätä piti miettiä oikein pitkään. Toki olen tehnyt paljonkin asioita, jotka tukevat yritykseni toimintaa ja brändiäni, mutta en koe tätä millään tavalla valehteluksi. Olen esimerkiksi hyvin tietoisesti viime vuodet panostanut valokuviin ja pitänyt niiden laadusta kiinni, koska olen halunnut sen olevan erittäin iso ja tärkeä osa brändiäni. Se on kannattanut, sillä hyvät kuvat ovat poikineet minulle lisää upeita työtilaisuuksia, joten en oikein näe miten tämä olisi paha asia?

Yhteistöiden osalta pidän myös tiukkaa brändini mukaista linjaa ja kriteerinä yhteistyölle on aina se, että pystyn seisomaan yrityksen palveluiden tai tuotteiden takana. Minulla pitää mielellään olla niistä jo etukäteen kokemusta tai sitten haluan toteuttaa testijakson ennen yhteistyön alkua. Mitään showta täällä ei siis pidetä pystyssä, vaan tuodaa esille asioita, joihin itse uskon ja jotka vastaavat arvojani.

“Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.”

Olisiko hieman outoa sanoa, että ei, käsittelen kuvani niin, että näytän rumemmalta? Jep, tuskin kukaan niin tekee, mutta kaunistelevatko bloggaajat sitten omia kuviaan? Jos kyllä, niin kuinka paljon? Missä menee taas se mauttomuuden raja? Itse pyrin aina käsittelemään kuvani niin, että näytän mahdollisimman paljon itseltäni. Tottakai valitsen otettujen kuvien joukosta aina ne, joissa omasta mielestäni näytän parhaimmalta. Luultavasti ihan kaikki, oli sitten bloggaaja tai ei, tekevät näin. Kuvankäsittelyssäkin kaikilla niin ammattilaisilla kuin amatööreilläkin on varmasti tavoitteena korostaa niitä omia parhaita puoliaan. Se missä menee raja siinä korostetaanko omia parhaita puolia vai kaunistellaanko totuutta on hyvä kysymys. Itse näen, että mikäli henkilökuvissa ei lähdetä muuttamaan kasvojen piirteitä tai muita ns. pysyviä ominaisuuksia kehossa liikutaan turvallisilla vesillä. Sama pätee myös maisemakuviin eli kunhan ei poisteta olemassa olevia rakennuksia tai siirrellä luonnon elementtejä mielivaltaisesti. Eri asia on sitten mahdollisten häiritsevien finnien, mustelmien tai vaikkapa maassa olevien roskien editointi, joka on minusta ihan ok. Tarkoittaako tämä sitten sitä, että kaunistelen kuviani? Sen saa jokainen itse päättää.

“Silottelen elämääni somessa.”

Tietyllä tapaa kyllä. En ole koskaan halunnut blogini olevan se päiväkirjamainen paikka, jonne purkaan kaikki ilot ja surut, näytän koko elämäni ja paljastan pienimmätkin yksityiskohdat. Tietyt henkilökohtaisuudet olen halunnut ja haluan edelleen pitää omana tietonani, enkä tuoda niitä täällä julki. Jos minulla on ollut kurja päivä, niin harvemmin siitä täällä kerron. Tämä on minulle paikka, jossa puhutaan enemmän niistä iloisista, esteettisistä ja inspiroivista jutuista. Joskus toki avaudun syvemmin ja puhun suuni puhtaaksi, mutta silloinkin kerron asioista, jotka koskettavat vain itseäni, eivätkä esimerkiksi ketään kolmatta osapuolta. Jos olen allapäin tai juttu ei muuten vaan luista, niin jätän monesti blogipostaukset tekemättä. Joskus kuitenkin sellaiselle huonommalle päivälle on sattunut vaikkapa yhteistyöpostaus ja se on ollut pakko hoitaa. Siinä kohtaa ei mielestäni ole ollut millään tapaa soveliasta avautua murheista, joten homma on sen osalta saattanut mennä silotteluksi. Tämä tosin on verrattavissa mihin tahansa työhön. Ei sitä voi muuallakaan alkaa työnantajalle kesken tärkeän palaverin marmattamaan ikävistä asioista kotona, vaan on pidettävä kiinni ammattimaisuudesta ja hoidettava työt kunnialla.

“Bloggaajien elämä on glamourista.”

En tiedä miksi, mutta naurahdin tämän kohdalla :D Ajatteleeko joku tosiaan, että bloggaajien elämä on glamourista. Mitä se glamour ylipäätänsä on? Hienoja tilaisuuksia, skumppalaseja, pressimatkoja ja -lahjojako? Ehkä joskus muinoin  bloggaamisen alkuaikoina nämä tilasuudet tuntuivat luksukselta, mutta hyvin nopeasti niistä tuli arkirutiinia, osa työtä. Nykyisin niihin mennään asenteella, että tässä on nyt mahdollisuus tutustua mielenkiintoiseen brändiin ja sen edustajiin, jotka mahdollisesti voisivat jonain päivänä olla yhteistyökumppaneitani. Mitä skumppaa tulee, niin sitä en ole koskaan juonut ja pressimatkoista olen oppinut sen verran, että ne ovat tiukkaan aikataulutettuja kiireisiä TYÖreissuja, joissa glamouria enemmän on läsnä paine tuottaa sisältöä eli suomeksi sanottuna tehdä töitä. Tämän pohjalta sanoisin, että ainakaan se glamour ei tule niistä kliseisistä asioista, joita blogeihin ja bloggaajiin monesti liitetään. Minulle tämän työn glamouria ovat vapaus ja luovuus.

ps. Näissä kuvissa näkyy aito tilanne Pariisin kadulta, aito auringonlasku ja aito päivän asu. Kaikki ei todellakaan ole lavastettua, siloiteltua ja epäaitoa valehtelua, vaikka kuvat olisivat kauniita ja harkittuja.

PPS. TALOBLOGI PÄIVITETTY!