Oma tyyli

Tällä viikolla

Posted on

Aikamoinen viikko takana, tai oikeastaan aikamoiset arkipäivät, sillä viikonloppuhan tässä häämöttää edessä. Tällä viikolla on palattu oikein ryminällä arkeen hiihtoloman jälkeen ja sen kyllä huomaa olosta. Vaikka on paljon kivoja juttuja meneillään, niin nopea temmon muutos on kyllä aina sellainen pieni shokki tällaiselle mukavuudenhaluiselle tyypille :D Onnistuin vielä nappaamaan hiihtoloman loppupuolella jonkun pikkuflunssan ja kurkkukivun kanssa piti elää alkuviikko sekä hoitaa kunnialla meidän Äititreffit podin nauhoituksen.

Kävimme tosiaan maanantaia nauhoittamassa taas uutta kuunneltavaa ja tällä kertaa saimme myös ekan vieraan studioon. Sen jakson julkaisuun on vielä muutama viikko, mutta tämän viikon jakso on jo kuunneltavissa ja sekin hieman spesiaalimpi, nimittäin se käsittelee paljon pinnalla ollutta syntyvyyden laskua Suomessa. Käytimme tukimateriaalina teiltä saatuja vastauksia ja saatiin siitä kyllä oikein hyvä ja antoisa keskustelu aikaiseksi Jannin kanssa. Jaksoja voi tosiaan kuunnella nykyisin Spotifysta, Apple Podcastsista sekä SoundCloudista. Instagramin puolella kannattaa ottaa seurantaan @äititreffit tili, jos kaipaatte reaaliaikaista infoa jaksoista sekä haluatte osallistua keskusteluun! Mielellään kuullaan palautetta jo ilmestyneistä jaksoista, jatketaan keskustelua IG:n puolella ja kuullaan kehitysehdotuksia sekä myös toiveita seuraaviin jaksoihin!

Podin lisäksi tällä viikolla on töitä teettänyt monet muut hommat ja oikein tuntuu, että ne ovat kasautuneet juuri tähän yhteen viikkoon. Se ehkä johtunee siitä, että meillä täällä Kotkassa on eri aikaan hiihtolomat ja sen vuoksi viime viikko, joka oli pk-seudulla jo normaali työviikko meni minulta vähän ohitse. Oli miten oli, ihan kunnialla näistä päivistä sekä hommista selvittiin ja nyt perjantaina hymyilyttää jo. Äsken treffattiin vielä Jannin kanssa podcastin seuraavien suunnitelmien osalta ja lounastettiin pitkän kaavan mukaan. Itse söin päälle vielä kunnon perjantaipullan, ai että!

Nyt tuo lähes tulkoon kokonaan harmaana tällä viikolla pysytellyt taivas näyttää vielä kaiken hyvän lisäksi repeilevän, joten taidan sulkeä läppärin ja lähteä lasten kanssa ulos. Mukavaa viikonloppua!

jakku GINA TRICOT / laukku ELLEME / farkut & aurinkolasit MANGO / kengät ADIDAS / pipo LINDEX

kuvat: Janni Ehari

Minilomalla

Täällä ollaan ihan maanantaifiiliksissä, kiitos alkuviikon miniloman. Maanantaiaamuna laiva lähti kohti Tallinnaa ja eilen illalla saavuttiin takaisin kotiin. Tämä yhden yön reissu oli meiltä (minulta ja Jannilta) synttärilahja Saralle. Olemme puhuneet jo vuosia yhteisestä reissusta, mutta aina se on vähän jäänyt. Nyt päästiin reissujen makuun tämän miniloman muodossa, mutta ainakin omasta puolestani voin vannoa, ettei tämä jää viimeiseksi. Meillä oli niin hauskaa!

Palailen vielä Tallinna-tarinoiden kera huomenna, mutta tässä ensin toisen päivän asuni. Se huokuu jo kevättä valkoisine tennareineen ja muutenkin vaaleine sävyineen. Pelkkien lämpöasteiden perusteella tämä oli oikein hyvä asu +7 asteen keliin, mutta raivoisa tuuli teki ilmasta todella paljon viileämmän ja siitä syystä meinasi vilu välillä yllättää. Onneksi ei monia metrejä ulkona tallailtu. Ehkä ensi kuussa uusi yritys vastaavan asun kanssa. Rakastan noiden rentojen farkkujen ja lippisten yhdistelmää sekä tietysti raikasta väripalettia!

ps. Tänään on julkaista uusi Äititreffit-jakso ja sen pääsette kuuntelemaan mm. Spotifysta! Luvassa ekstrapitkä raskaus-spesiaali, jossa sukella kunnolla vauvamaailmaan ja puhutaan mm. raskautumisesta sekä alkuraskauden fiiliksistä.

neule &OTHER STORIES / lippis H&M / farkut GINA TRICOT / takki ELLOS / laukku ELLEME / kengät ADIDAS

kuvat: Sara Vanninen

Aurinkoisia talvipäiviä

Kyllähän nämä kelit pistävät hymyn huulille ihan väkisin! Valoa riittää ja samoin energiaa. Pari päivää on nyt mennyt tässä kotona puuhastellessa, mutta tiistaina kävin pitkästä aikaa Helsingissä töiden merkeissä. Pitkä päivä meni hurauksessa, kun se sisälsi kivoja juttuja aamusta lähtien. On kyllä ollut kova ikävä töiden pariin, pakko myöntää! Ensi viikosta lähtien se töiden teko on onneksi taas paremmin mahdollista, kun kuopus aloittaa hoidossa. Se tuo varmasti hyvää rytmitystä meidän tällä hetkellä melko kaaottiseen ja sekavaan arkeen.

Tällä kertaa ei ole enempää asiaa, joten lopetan jaarittelun ja toivottelen teille mukavaa torstai-illan jatkoa. Tässä kuvituksena se tiistain asu. Kerrankin jotain muuta kuin kotivaatteita :D

farkut MANGO / laukku ELLEME / neule R-COLLECTION / takki NLY / nilkkurit UNISA

 kuvat: Janni Ehari

Kirjainkoruja ja pohdintaa asiakaspalvelusta

Viime vuoden puolella etsiskelin nettikaupoista erilaisia kirjainkoruja. Halusin tytöistäni muistuttavan korun, jota voisin käyttää vaikka joka päivä. Kun sopivaa ei tuntunut löytyvän, kyselin myös teiltä vinkkejä. Moni kehotti kääntymään Nimikoruni puoleen ja näin teinkin. Tilasin sieltä yllä näkyvän korun, jossa yhdistyvät tyttöjen nimien alkutavut. Koru itsessään on ihana ja olen siihen tyytyväinen, mutta saamani palvelu oli kyllä kaikkea muuta kuin hyvää.

Ensinnäkin sain alkuun korun, jossa ei todellakaan lukenut haluamani kirjaimet (tai luki mutta väärässä järjestyksessä) ja sen jälkeen sain odottaa uutta oikein kirjoitettua korua kuukauden päivät, vaikka minulle luvattiin pikatoimituksella uusi. Puolessa välissä kyselin perään ja silloin minulle vastattiin, että olin jo vastaanottanut korun, vaikka ainoa koru, jonka todella olin vastaanottanut oli se väärin kirjoitettu. Oikeanlainen koru saapui lopulta 1.5kk siitä, kun olin tilaukseni tehnyt. Suhteellisen närkästyneenä kyselin mahdollista hyvitystä pilalle menneestä korusta sekä pitkästä odotuksesta ja arvatkaapa mitä minä sain vastaukseksi? Että voisin käyttää seuraavan tilaukseni yhteydessä -50% alekoodin, wau! En tiedä mitä te olette tästä mieltä, mutta itselleni jäi koko hommasta todella huono maku, enkä kyllä ole aikeissa tuota alekoodia käyttää.

Halusin jakaa tämän negatiivissävytteisen tarinan teille siitä syystä, että viime aikoina olemme mieheni kanssa jutelleet useampaankin otteeseen asiakaspalvelusta ja erityisesti siitä, miten firmat kohtelevat asiakkaitaan. Taloprojektin aikana huomasimme, että erityisesti rakennuspiireissä hyvä asiakaspalvelu tuntui välillä todella kaukaiselta, kun meitä rakentajia kohdeltiin välillä todella väliinpitämättömästi. Viesteihin tai puheluihin ei vastailtu, eikä paikalle saavuttu sovittuina aikoina. Tarjouksia sai odottaa ihan tolkuttoman kauan ja kysellä monta kertaa perään. Aikataulut eivät pitäneet, eivätkä lupaukset. Puhuinkin monesti rakennusbisneksen olevan oma villiläntensä, jossa pätevät ihan eri säännöt kuin muualla.

Mutta älkää käsittäkö väärin. Saimme me myös hyvää, suorastaan erinomaistakin palvelua rakennusprojektin aikana. Toisille yrityksille asiakkaat olivat aina ykkösasia ja se näkyi tekemisessä. Heidän kanssaan toimiminen oli kivaa ja heitä olen myös lämmöllä suositellut eteenpäin. Suosituksia antaessa mietin monesti, että eikö niitä vähemmän asiakasystävällisiä yrityksiä kiinnosta se, mitä heistä puhutaan eteenpäin? Puskaradion voima on kuitenkin yhä edelleen aika vahva ja väittäisin, että varsinkin pienemmillä paikkakunnilla sanat kiirivät nopeasti, jos hommat ei toimi. Sen luulisi pitkällä aikavälillä johtavan todella ikävään tilanteeseen, jossa uusien asiakkaiden hankkiminen on vaikeaa.

Virheitä toki sattuu kaikille, mutta se miten niihin suhtaudutaan ja miten ne hoidetaan vaihtelee todella paljon. Virheestä huolimatta asiakkaalle voi jäädä hyvä mieli, jos se korjataan oikein ja ripeästi. Talon kanssa kävi monta kämmiä, mutta muutamat firmat hoitivat erheensä todella ammattimaisesti ja vauhdilla. Se oli ihailtavaa. Toki tässä korutapauksessakin onnellinen loppu tavallaan saatiin, kun haluamani korun sain, mutta se säätö ja vaivannäkö olisi ehkä kannattanut hyvittää jollain muulla kuin alekoodilla. Itse mietin paljon työssäni sitä miten asiakkaiden kanssa toimin ja miten heille jäisi se paras fiilis yhteistyöstämme. Uskon ja toivon, että se juuri on se mikä vie eteenpäin ja pitkälle.

ps. Tässä alla vielä toinen korupari, jonka tilasin tämän episodin keskillä. Kyseessä on aivan ihastuttava firma By Nouck ja tilasin heiltä kivillä koristellut kirjainkorut tyttöjen etukirjaimilla. Tilasin myös kultaisen K-kirjaimen, mutta sen unohdin tähän kuvata. 

Tammikuun käytetyin asu

Tammikuu hurahti ohitse ja se piti sisällään enemmän kotoilua, kuin osasin ehkä odottaa. Ajatuksena oli palata jo vähän paremmin töiden pariin, mutta loppujen lopuksi vietinkin jopa enemmän aikaa kotona, kuin viime vuoden lopulla. Keli oli käytännössä koko tammikuun todella surkea, eikä kuvaaminen (tai ulkoilu muutenkaan) maistunut. Päivät vierähtivät kotona riehakkaan 1veen kanssa nopeasti. Normaalisti käyn pääkaupunkiseudulla töiden vuoksi vähintään sen kerran viikossa, mutta nyt oli useampia viikkoja, jolloin en käynyt Helsingissä kertaakaan. Sinne on jo vähän ikävä ja onneksi asia korjaantuu ensi viikolla :)

Vaikka edellinen kappale voisi antaa sellaisen kuvan, ei kotona hengailu missään nimessä ollut mikään negatiivinen asia. Toki kuun loppupuolella alkoi jo tuntua siltä, että seinät kaatuvat päälle, mutta yleisesti ottaen kuitenkin nautin meidän hitaista aamuista ja aamupäivän rutiineista, joihin kuului mm. Musarullan tahtiin lauleskelu. Vielä näitä aamuja riittää, mutta ei yhtä paljon, sillä kuopus aloittaa osittaisen päivähoidon ensi viikolla.

Pukeutumisen suhteen tammikuu ei ollut mikään luovuuden huipentuma ja se näkyi asukuvien määrässä. Harvase päivä päälle valikoitui mukavat kotivaatteet, joista se ehdoton lemppari näkyy nyt kuvissa. Olen valehtelematta asunut kuukauden päivät tässä neulesetissä. Ihanan pehmoinen ja täydellisen sävyinen neulesetti löytyi Cubukselta joulun jälkeen. Kyseessä on uusi mallisto, joten uskoisin näitä löytyvän vielä. Materiaali tuntuu hintaan nähden tosi laadukkaalta ja värivaihtoehtojakin oli muutama.

Arkiasut ja erityisesti kuvat tästä neulesetistä olivat kovin toivottuja, joten siitä syystä lähdin tätä ikuistamaan ja vieläpä aidossa ympäristössä meillä kotona. Blogin alkuaikoina kuvasin todella paljon kotona ja erittäin arkisia juttuja, mutta nyt viime vuosina kuvauksesta on tullut ammattimaisempaa ja entistä harkitumpaa. Spontaanit kuvaushetket ja kotona sisällä kuvaaminen ovat vähentyneet. Miksi? Luultavasti ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että olen erityisesti lapsien myötä halunnut pitää työn ja muun elämän hieman erillään. En halua heilua kamera kourassa koko ajan ja silloin kun taas kuvaan, haluan olla tehokas.

Tämä ideologia on tietyllä tapaa ollut erittäin toimiva, mutta toisaalta tehnyt lopputulemasta eli näistä julkaisuista hieman “kliinisiä”. Sellainen arkinen aitous katoaa osittain, vaikka sitä kuinka yrittäisi pitää mukana. Kuten jo aiemmin puhuin arkiruokapostauksessa yritän tänä vuonna tsempata kotona kuvaamisen kanssa ja tästä siitä nyt esimakua. Vanha kunnon jalusta ja itselaukaisin pääsivät pitkästä aikaa käyttöön. Kuvasin myös muita juttuja eilen sekä uuden arkireseptin, joka tulee ulos ensi viikolla. Saa nähdä saanko tästä ihan viikottaisen postaussarjan. Se oli kyllä hauskaa ja voisin koota ne jossain kohtaa yhdeksi isoksi arkiruokalistaksi :)

Nyt jatkan vielä muiden töiden parissa hetken. Sitten olisi tarkoitus käydä ruokakaupassa ja illalla leipoa pullaa. Huomenna on luvassa vuoden toinen koripallo-ottelu. Niin hauskaa, vaikka välillä tuntuukin, että pelit vievät tärkeistä viikonlopuista ison siivun. Onneksi nyt kyseessä kotimatsi, niin ei kulu aikaa matkoihin. Kivaa viikonloppua sinne!

neulepaita & neulehousut CUBUS

Mitä minulle kuuluu? 01/2020

Tein viime keväänä tämän jo aika klassikoksi muodostuneen “hei mitä minulle juuri nyt kuuluu?” -postauksen ja äsken tuli olo, että uusi sellainen voisi olla paikallaan. Joten täältä pesee, kuulumisia juuri NYT!

Mitä oikeasti nyt kuuluu?

Isossa mittakaavassa oikein hyvää kiitos. Lapsiperheenarki painaa osittain päälle ja huonot yöunet verottavat yhä sitä parhaista parhainta oloa, mutta olo on kuitenkin pidemmän päälle hyvä ja positiivinen. Sellainen kutina on, että parempia aikoja (ja kevättä!) kohti ollaan koko ajan menossa!

Parisuhde / perhe / ystävät?

Kuten jo mainitsin, niin edelleen nuo melko kehnot yöt tuottavat välillä hieman ärräpäitä ja kitkaa niin perhe-elämään kuin parisuhteeseenkin. Väsyneenä sitä ei aina jaksa antaa itsestään parastaan ja sortuu sanomaan asioita, joita ei tarkoita. Onneksi sitä kuitenkin tietää mistä kenkä puristaa ja tietää myös sen, ettei tämä vaihe kestä ikuisesti. Viime kuukaudet ovat vaatineet todellisia ponnisteluita aika ajoin, että paketti pysyy kasassa, mutta niin kai se välillä vaatii. Onneksi sitä huomaa jo nyt, jos takana on parempi yö, että koko porukka on heti paremmalla tuulella ja hommat luistaa.

Ystäviäni olen nähnyt joulunpyhien jälkeen hieman harvakseltaan, mutta parin viikon päästä järjestettävät syntymäpäiväjuhlat onneksi takaavat sen, että saadaan taas porukka kasaan yhdeksi illaksi.

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Työrintamalla tapahtuu kyllä, mutta mitä, niin en sitä ärsyttävää kyllä voi vielä kertoa. Uusia tuulia kuitenkin kevään tullen tulossa ja se kutkuttaa kivasti mieltä. Meidän nuoremmalle löytyi myös osa-aikainen hoitopaikka, joten pystyn vuoden tauon jälkeen taas pikkuhiljaa palailemaan paremmin töiden pariin. Töitä ja kunnollista työaikaa on kyllä rehellisesti sanoen ollut jo kova ikävä, joten odotan innolla tulevaa.

Harrastukset / Hyvinvointi?

Tästä aiheesta löytyy nyt paljon positiivista sanottavaa, sillä olen kunnostautunut oman hyvinvointini ja liikunnan osalta joulun jälkeen. Kiitos siskoni olen alkanut treenata useamman kerran viikossa. Palasin jo syksyllä koriskentille ja aloitin palloilemaan kerran viikossa, mutta nyt olen sen lisäksi treenannut lihaskuntoa niin ulko- kuin sisätreenienkin muodossa. Sisko vetää meidän koristiimille 1-2 viikossa lihaskuntotreenejä ja ne ovat kyllä tuoneet nopeasti selviä tuloksia. Jaksan paremmin ja voimaa on selkeästi tullut lisää. Näiden lisäksi olen toki jatkanut aktiivista lenkkeilyharrastustani ja itse asiassa eilen juostessa huomasin selkeitä kehittymisen merkkejä viime vuodesta. Askel tuntuu todella pljon kevyemmältä ja jalat ovat vahvistuneet huomattavasti. Ensi kesänä ollaan teräskunnossa, jos tällä menolla jatketaan ja se jos joku tuntuu erittäin motivoivalta!

Inspiroi eniten?

Kyllä tuo äsken mainittu treenaaminen inspiroi tällä hetkellä aika lailla. Ylipäätänsä hyvinvointi kiinnostaa. Sitä huomaa aika nopeasti, miten se omasta olosta huolehtiminen vaikuttaa aivan kaikkeen. Nyt pitää vain yrittää pitää tästä hyvästä vireestä kiinni. Onneksi on sisko potkimassa takapuoleen, jos meinaa treeni-into kadota :D

Treenaamisen lisäksi sisustuskuume on ollut jo tovin korkealla. Kotona on tullut vietettyä paljon aikaa ja sen vuoksi myös varmasti mietittyä tätä sisustusta. Jos lottovoitto napsahtaisi kohdalle pistäisin paikan varmasti kerralla kuntoon. Nyt pitää hieman maltillisemmin tehdä hankintoja, mutta eiköhän tässä tämän vuoden aikana saada koti jo aika hyvälle mallille.

Inspiroi vähiten?

Tätä kohtaa jouduin miettimään kauan, sillä tuntui todella vaikealta keksiä asiaa, joka ei inspiroisi minua yhtään tällä hetkellä. Tarkistin jopa edellisen vastaukseni, joka kuului “matkustus, TV:n katsominen ja talvitakit&asusteet”. Ihan en voi tähän samaistua, mitä nyt tuota telkkaria tulee edelleen katsottua todella vähän. Matkustaa voisin, mutta ei siihenkään mitään pakottavaa tarvetta ole. Ja talvitakin pukisin kyllä paljon mielummin kuin sadetakin. Pikkupakkanen olisi erittäin paikallaan!

 

Mitä syön / katson?

Instastoorini mukaan syön Fazerin suolaista toffeekrokantti -suklaata :D Se voi hyvinkin olla se PARAS suklaa, jota on koskaan valmistettu. Olen myös onnistunut koukuttamaan itseni veriappelsiineihin, jotka taitavat olla juuri nyt parhaimmillaan.

Kuten kerroin, TV:tä on jälleen kerran tullut katsottua todella vähän, mutta iltaisin, tyttöjen mentyä unille avaan Netflixistä vanhan tutun suosikkini Gilmore Girlsin ja ahmin sitä siihen asti, kunnes silmät painuvat kiinni. Siinä on kyllä yksi sarja, jota voi tuijotella kerta toisensa jälkeen kyllästymättä.

Mitä odotan?

Aika persoonatonta aloittaa sää-vastauksella, mutta hitsi vie kyllä minä odotan tämän ikuisen marraskuun päättymistä. On niin pimeää ja koleaa koko ajan, että toivoisin säätilojen tekevän täyskäännöksen joko talveen tai sitten suoraan kevääseen. Tämä välivaihe on todella turhauttava ja tuntuu, että olisi jatkunut jo ikuisuuden.

Odotan myös kovasti tuota kuopuksen hoidon alkua ja toivon, että kaikki menee sen osalta mukavasti. Esikoisen kanssa oli alkuun aika paljon kaikkia haasteita, mutta kuopus vaikuttaa siltä, että hän voisi olla tässä kohtaa helpompi tapaus.

Odottamisen arvoisia pieniä juttuja ovat myös nuo postauksen alkupuolella mainitut syntymäpäiväjuhlat sekä alustavasti suunnitellut pikkureissut. Ylipäätänsä odotan sitä kaikkea mitä tämä vuosi 2020 tuo tullessaan. Mitään suuria jo tiedossa olevia suunnitelmia ei ole, kuten ehkä edellisinä vuosina on ollut ja se tuntuu ihanan jännittävältä.

Alelöytöjä ja almannakan metsästystä

Pieni piipahdus takaisin palmujen alle, sillä minulla on vielä muutamat kuvat reissusta julkaisematta. Sellaisenaan nämä asukuvat eivät oikein anna inspiraatiota Suomen sääoloihin, mutta yhdistelemällä mekon toisin saisi tästäkin ihan pesun kestävän talviasun. Mekko onkin tämän postauksen pääpointti, sillä joku teistä kyseli olenko tehnyt mitään alelöytöjä ja tässä näkyy nyt yksi sellainen. Ostin mustan satiinisen mekon hyvästä -75% alesta juuri ennen reissuun lähtöä. Sovituskopissa mallailin sitä nilkkureiden ja neuleen kanssa, mutta reissussa yhdistin sen tottakai kesäisempiin asusteisiin. Tällaiset yksinkertaiset ja monikäyttöiset mekot ovat ehdottomasti suosikkejani. Menevät kesät talvet ja sopivat niin arkeen kuin juhlaankin.

Nykyisin sitä tulee kyllä yhä harvemmin harrastettua “alevaateshoppailua”, ellei jokin ajaton vaatekappale, kuten tämä osu kohdalle. Toki lastenvaatteet ovat sellaisia, joita monesti alesta tulee bongattua, jos uutena ostan. Monena vuonna olen esimerkiksi ostanut talvihaalarin minille juurikin näihin aikoihin. Hänen kohdallaan se on ollut helppoa, kun kasvu on ollut sen verran maltillista, että on uskaltanut varautua jo seuraavaan talviin. Tällä hetkellä en haalaria metsästä, enkä oikeastaan mitään muutakaan lastenvaatteita, mutta sisustus- ja kotijuttuja olen alesta vilkuillut. Mattoja, lamppuja ja jopa huonekaluja. Joululomalla ostin yhden huonekalun käytettynä ja siitä sain taas niin paljon intoa sisustamiseen, että nyt tekisi mieli laittaa heti paikalla koko loppu talo kuntoon. Maltti on tässä kohtaa kuitenkin ollut valttia, sillä pikku hiljaa ovat täällä palaset loksahdelleet kohdilleen ja olen ollut äärimmäisen tyytyväinen. Hätäisellä toiminnalla lopputulos olisi varmasti ollut huonompi.

Alelöytöjä tärkeämpää minun olisi nyt löytää mahdollisimman pian kiva kalenteri täksi vuodeksi. Olen yhä perinteisen kalenterin kannalla, mutta tänä vuonna sen osto on venynyt luvattoman pitkälle. Yritin yhtenä päivänä sellaista Kotkasta metsästää, mutta mikään vaihtoehdoista ei oikein ollut mieleeni. Minulla on kalenterin suhteen muutama vaatimus, kivan ulkonäön lisäksi. Sopiva koko, tietynlaiset sivut ja helppo käytettävyys/taiteltavuus. Mikään ehdoton kapistus se ei minulle ole, kun kaikki menot yms. tulee toki tallennettua puhelimeenkin, mutta pidän niin kovasti perinteisestä kalenterista. Siitä on jotenkin helpompi vilkuilla yleisnäkymää ja kirjoittaa pieniä lisähuomioita tai tehdä nopeaa ideointia. Onko siellä muita, jotka edelleen vannovat paperisen kalenterin nimeen? Entä vinkkejä mistä löytyisi kiva kalenteri vuodelle 2020?

mekko &OTHER STORIES / laukku ELLEME / kengät MANGO / aurinkolasit RAY BAN

Vuoden ensimmäinen asupostaus

Posted on

Tänään oli vuoden ensimmäinen “työpäivä” ja se kesti ruhtinaalliset tunti ja viisikymmentä minuuttia, kun kuopus päätti herätä päiväunilta aivan liian aikaisin :D Ei siinä paljon ehtinyt meilivuoren ja laskujen jälkeen tehdä mitään, joten tämä ensimmäinen työpäivä meni lähinnä kotihommia tehdessä ja lattialla lapsen kanssa leikkien. Yksivuotiaan kanssa on kyllä ihan eri asia yrittää tehdä kotona töitä, kuin esimerkiksi yhdeksän kuukautta vanhan. Valtava muutos siihen, miten syksyllä pystyin vielä töitä tekemään. Osittainen päivähoitopaikka alkaa pian olla pakonsanelema, jotta saan ylipäätänsä yhtään mitään tehtyä…

Työpäivästä puheenollen, tämä kuvissa näkyvä asu ei ollut se ensimmäisen työpäivän asu, vaikka näin ehkä olisinkin toivonut. Mutta vaikka kuvat eivät ihan tuoreita olekaan, ovat ne leutojen kelien myötä ihan relevantteja. Jos olisin kotoa poistunut, olisin voinut pukea tämän setin myös tänään. Todellisuudessa päällä oli jälleen kerran se IG:n puolellakin jo vilahtanut neuleasu, johon olen verhonnut itseni viikonpäivät. Siitä tuli teiltä kovasti kyselyjä ja mietin, että pitäisi kyllä ehdottomasti alkaa kuvailemaan myös näitä rehellisiä kotiasuja teille, vaikka sitten itselaukaisimen avustuksella. Niissä kuitenkin 90% ajasta vietän.

Itselaukaisijaa voisin myös hyödyntää enemmän, kuten joskus menneinä vuosina. Täällä kotosalla kun ei tosiaan ole joka päivä kuvausapua saatavilla tai jos on, niin harvoin valosan aikaan. Kuopuksen päiväunet onneksi sattuvat päivän valoisille tunneille, niin siinä olisi kyllä mahdollisuus räpsiä laukaisimen avulla erilaisia kuvia. Muutenkin mietin, että tässä alkuvuodesta olisi varmasti parempi keskittyä tuottamaan sisältöjä täällä kotona. Sitä paljon toivottua sisustusta ja ehkä pitkästä aikaa ruokajuttujakin. Ennen kuin sen päivähoitopaikan saamme, niin tämä on varmasti se helpoin (lue ainut :D) tapa ylipäätänsä tuottaa yhtään mitään. Toivottavasti se teille passaa! Vai mitä te ylipäätänsä haluaisitte blogissa nähdä? :)

housut MANGO / takki GINA TRICOT / neule LINDEX / laukku ELLEME / kengät UNISA / aurinkolasit RAY BAN

kuvat: Sara Vanninen

Kesämekossa joulukuussa

Kuten varmasti jo suurin osa teistä tietää, viime viikolla maisemat vaihtuivat hetkeksi kylmästä ja pimeästä Suomesta Dubain aurinkoon palmujen katveeseen. Päätimme jo kesällä mieheni kanssa, että loppuvuodesta otamme ihan rehellisen perheloman, johon ei kuulu työjuttuja, vaan pelkkää yhdessäoloa lasten kanssa. Kesälomat meni pitkälti terassia rakentaessa, joten perheen yhteiselle ajalle oli todellakin tarvetta. Maksimoidakseni sen minä matkustin ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen ulkomaille ilman läppäriä. Tuntui harvinaisen oudolta, mutta ehkä oli jo aikakin! Kameran otin mukaan, mutta suurin osa reissun kuvista tallentui puhelimen rullalle, jos sinnekään. Pääsin nimittäin aika hyvään lomamoodiin ja nautin siitä viikon verran täysillä.

Tänään avasin sitten läppärin pitkästä aikaa ja tuntui, että ideoita ihan sinkoili päästäni. Yritän nyt parhaani mukaan järjestellä niitä sekä kirjoittaa ylös. Tiedossa on varmasti muutamia kesäisempiä julkaisuja, mutta yritän myös huomioida sesongin ja nämä Suomen säätilat, joihin ei ehkä kesämekkokuvista inspiraatiota irtoa. Oli kyllä melkoista shokkihoitoa saapua kotiin ja sitä kuvasti eilen hyvin vanhemman tyttöni lohduton huuto kaupan pihalla, kun hän parkui minulle “Äiti mikä tää kylmä ja pimeä sää oikein on? Haluaisin vaan kulkea siinä mun ihanassa kesämekossa!”. Niin minäkin vastasin siihen. Tänään onneksi aurinko paistaa, niin ei kylmyys tunnu niin pahalta ja ulkona tuntuu riittävän vähän valoakin :)

kengät MANGO / mekko GINA TRICOT / laukku ELLEME

Ekaa kertaa kameran edessä kuukauteen

Taisi olla ensimmäinen kerta miltei 10-vuotisen blogiurani aikana, kun en kuukauteen astunut kameran eteen kertaakaan. Kuukausi tuntuu ehkä monesta teistä lyhyeltä ajalta, mutta itselleni se oli pieni ikuisuus. Ei kuitenkaan mitenkään ahdistava tai pakottavalta tuntuva ikuisuus, vaan oikeastaan helpotus. Olen ollut rehellisesti sanoen niin henkisesti kuin fyysisestikin rikki viimeiset viikot kuopuksen huonoista öistä, etten joinain aamuina ole ollut halukas edes peiliin katsomaan.

Siinä kohtaa kameran eteen astuminen on ollut viimeisenä mielessä ja onneksi sitä ei ole ollut oikeastaan pakko tehdä missään vaiheessa. Jokin viisas ääni sisälläni kehotti hiljentämään työtahtia loppuvuotta kohden ja tässä kohtaa se palkittiin. Ei ole tarvinnut stressata kuvauksista, ainakaan oman pärstän. Olen saanut rauhassa rakentaa päiväni, kuten olen halunnut (ihan kuin sitä olisi oikealla äitiyslomalla :D) sekä oman fiiliksen mukaan keskittyä vain kameran takana olemiseen ja ikuistaa hetkiä meidän tytöistä sekä pieniä paloja täältä kodista. Jatkuva itsensä kuvaaminen on tässä blogivuosien karttuessa alkanut ajoittain tuntua hieman turhauttavalta, mutta toisaalta taas asukuvien otto on niin rutiininomainen (ja kiva!) juttu, että sen jäädessä pois sitä alkaa kyllä jonkin ajan kuluttua kaipaamaan.

Eilen kävin pitkästä aikaa työn merkeissä Helsingissä ja palaverin päätteeksi pyysin Jannia ottamaan nämä kuvat. Olo ei vieläkään ole se kaikista freesein, mutta tuntui kivalta pitkästä aikaa olla tämän jo niin tutuksi tulleen puuhan parissa. Miettiä kivoja kuvakulmia ja fiilistellä matalalta tulevaa, kauniisti imartelevaa pehmeää valoa. Myös omien kuvien editoiminen maistui taas pienen tauon jälkeen ihan hyvältä, vaikka ainahan sitä niin kriittisesti näitä katsoo ja löytää olemattomia virheitä. Näen näissä kuitenkin huomattavasti stressivapaamman ihmisen kuin vaikka kuukausi sitten ja se sellainen aito onnellisuus ja ilo kasvoilla tekee kyllä ihmeitä kenelle tahansa.

ps. Kuvissa vilahtaa yksi tämän syksyn parhaita ostoksia eli tuo tuollainen musta puhvihihainen paitapusero, joka on poimutettu useammasta kohtaa kuminauhoin. Olen pitkään etsinyt siistimpää paitaa, jota voisi yhdistellä niin arkisempiin asuihin kuin sitten juhlaan ja nyt sellainen on vihdoin löytynyt. Täydellinen vaate vaikkapa kauden juhliin paljettialaosan tai nahkahousujen kanssa, mutta myös oiva valinta työpäiviin juurikin sinisten farkkujen kaverina. Ryhdikäs, mutta mukava päällä ja helppo asustaa eri tilanteiden mukaan. Lämmin suositus tälle, jos teillä vastaava hakusessa!

saappaat MANGO / paita &OTHER STORIES / farkut H&M / laukku BY FAR / takki ZARA

kuvat: Janni Ehari

Marraskuun tyylinäytteet 2010-2018

Mietin tänään aamulla, että olenkohan potenut edellisinä vuosina tässä samassa ajankohdassa yhtä jäätävää pukeutumisinnon laskua kuin tänä vuonna? Ainoat vaatteet, jotka tekee mieli pukea päälle ovat lämpöiset ja pehmeät kotiasut sekä villasukat. Pieni katsaus edellisvuosien asukuviin kertoi nopeasti kylmää faktaa siitä, että pukeutumisinto on, kuten arvelinkin ollut laskussa muinakin vuosina, sillä asukuvien määrä on suorastaan romahtanut aina tässä vuoden toiseksi viimeisimmän kuun kohdalla. Syy on selvä; päivästä toiseen on kylmää, harmaata ja pimeää. Ihana kamala marraskuu. Jos se ei lannista pukeutumisen (ja kuvaamisen) suhteen, niin mikä sitten?

Omalla kohdallani vettä myllyyn on tänä vuonna lyönyt vauvan huonot yöunet, jotka näyttävät taas parin hyvän yön jälkeen jatkuvan (lisää hampaita tulossa, jee). Hyvä, että sitä ylipäätänsä pääsee edes ylös sängystä. Umpiväsymys yhdistettynä vuoden pimeimpään aikaan on kyllä viimeinen niitti pukeutumisinnolle. Onneksi päätin höllätä töiden suhteen nyt loppuvuodesta, niin sitä saa ihan luvan kanssa viettää verkkaripäiviä viikosta toiseen. Jotta tämä postaus ei olisi yhtä masentava ja melankolinen kuin ulkona vellova sää, niin otetaan tähän kuvitukseksi tyylinäytteet viimeiseltä kahdeksalta (!) blogivuodelta. Miten pukeuduin marraskuussa 2010-2018? 

.

2010

Heti aivan timanttinen asukokonaisuus tähän kärkeen :D Tämä on siis ollut ihan oikeasti päivän asuni vuonna 2010, eikä vain kotipikkujoulujen hilpeä look. Tänään tämä kyllä hilpeyttä herättää ja paljastaa myös todellisen jouluttaja-luonteeni. Mitä jouluun tulee niin MORE IS MORE, marraskuusta lähtien.

2011

Jos edellisvuoden asu oli vähintään hämmentävä on vuoden 2011 marraskuun asu sellainen, jonka voisin pukea vaikka heti huomenna. Pilkkusukkahousut tekevät sopivasti taas tuloaan ja minulla taitaa kaapissa olla yksi pari jäljellä 2010-luvun alkupuolen kultajoilta. Harmaata teddyvillakangastakkia en enää omista (se löysi pari vuotta sitten uuden kodin siskon luota), mutta en kyllä näkisi miksen sellaista voisi pitää. Teddytakit ovat ihania! Musta huivi, nutturakampaus ja mustat kiiltonahkaiset asusteet ovat sen sijaan yhtä kuin minä harvase päivä eli erittäin minun näköinen asukokonaisuus kaiken kaikkiaan myös näin vuonna 2019. Voisinkin kuvata vastaavan asun uudelleen ja katsoa miten se toimii.

2012

Vuosi 2012 ja syksyn kovimmat trendi-ilmiöt eli neonvärit ja lenkkarit nähtävissä selvästi tästä asusta. Lenkkarit läpäisevät tyylitestin, mutta tuo neonvärien käyttö samaan aikaan sekä pipossa että hameessa on vain jotain todella jäätävää. Neonhirvityksen kruunaa pipon malli, joka näyttää sellaiselta, että se kuuluisi ennemminkin 5-vuotiaan tyttäreni päähän kuin omaani.

2013

Olen tässä kuvassa 8. kuulla raskaana ja taidokkaasti taas piilottanut pyöristyneen vatsani. Ei vaineskaan, vaan minulla sattui vain molemmissa raskauksissa olemaan sen verran siro vatsa, että loppupuolella, kun Suomen kelit vaativat verhoutumaan talvitakkeihin, ei masua hirveästi näkynyt. Varsinkin viime raskauden aikaan sain useita viestiä, joissa kummasteltiin mahan piilottelua, mutta ihan rehellisesti ei sitä tarvinnut paljon piilotella. Sinne se hävisi villapaitojen ja talvitakkien sekaan. Nyt eksyin hieman aiheesta, mutta tässä siis tosiaan marraskuinen “raskausasu” esikoisen ajoilta ja ihan onnistunut sellainen. Rakastin tuota villakangastakkia yli kaiken, mutta karvaosuus meni pilalle pesun yhteydessä, arvatkaa vaan harmittiko! Nahkalegginsit ja valkoinen poolo sen sijaan saivat viihtyä kaapissani vuosikaudet ja nuo valkoiset Converset minulta löytyy yhtä.

2014

Tässä vuoden 2015 marraskuun asukuvassa itse asua näkyy melko vähän, mutta halusin nostaa tämän tässä kohtaa esille punaisten huulien vuoksi. Harvoin huulia arkena noin meikkaan, mutta vitsit miten freesin näköinen loppputulos on rentojen laineiden ja muuten hillityn meikin kera. Se mitä asusta saa nyt tämän perusteella selvää näyttää sekin oikein hyvältä, vaikka nykyään suosinkin vähemmän harmaata väriä kuin vuonna 2015.

2015

Nimittäin jo seuraavana vuonna “harmaakaudesta” siirryttiin beigekauteen ja siinä tiukasta pysytään yhä. Mustat keinonahkahousut yhdistettynä mustaan pooloon sekä kamelitakkiin kuulostaa luottoasulta tänäkin talvena. Ainoa mitä en tässä kuvassa ymmärrä on tuo take away -kuppi, joka on selvästi otettu vain rekvisiitaksi mukaan :D  Vai kuka muka hortoilee hylättyjen siltojen alla kuumaa juomaa hörppien?

2016

Militarytakkitalvi. Muistan olleeni aivan hullaantunut tästä takista, joka ei oikeastaan loppupeleissä ole yhtään omaa tyyliäni. Siinä mielessä iso tyylimoka ja harmittaa, että takki jäi tasan yhden talven takiksi. Onneksi se löysi uuden hyvän kodin, mutta silti kirpaisee, koska aika harvassa ovat ne takit, jotka ovat saaneet lähtöpassit vuoden jälkeen. Hyvällä laadukkaalla takilla, kun pärjää monta vuotta putkeen! Yllättävän monessa marraskuun asussa jalassa on muuten ollut nilkkureiden tai saappaiden sijaan lenkkarit. Tuo 2012 alkanut trendiaalto on kyllä ollut yksi parhaista ja mukavimmista trendeistä koskaan. Tänä päivänä en ehkä kutsuisi sitä enää trendiksi, vaan lenkkareilla höystetyt siistimmät asut ovat jo aika klassikko.

2017

Karkkitakkitalvi. Tyylimoka 2. ja myös toinen fast fashion-moka. Söpöhän tuo takki on, mutta ihan rehellisesti, kuvittelinko käyttäväni sitä vuodesta toiseen? En. Tämän ja viime vuoden olen käyttänyt kestävämmän vaatekaapin muodostamiseen, eikä sinne kuulu tällaiset takit. Kaikki muut asun palaset sen sijaan minulta yhä löytyy ja niistä aion pitää kiinni myös jatkossa.

2018

Postauksen toinen raskausasu ja niin ikään 8. kuulta, mutta kuopusta odottaessa. Tätä asua on tullut käytettyä paljon myös raskauden jälkeen ja pidän suuresti sen värimaailmasta, tekstuureista ja helppoudesta. Ostin nämä Adidaksen lenkkarit vuonna 2012 ja alkuun käytin melko harvakseen. Nyt viimeiset pari talvea ne ovat olleet suosikkini paksun pohjan ansiosta. Ja onhan tuo beige-musta-eläinkuosi vaan todella cool. Tämä on näistä vuoden 2012 asun lisäksi oma suosikkini!

Uni revolution ja yksi hieman hitaalla käyvä äiti

Voihan uni sentään! Näinhän siinä aina käy, kun jostain asiasta ääneen valittelee; kuin salaman iskusta alkaa muutoksia tapahtua heti. Samalla lailla kävi myös meidän unikatastrofin kohdalla. Heti sen jälkeen, kun olin avannut suuni täällä pari kuukautta kestäneestä surkeasta unijaksosta, alkoi muutoksen tuulet puhaltaa. Mitään radikaalia ja täysin pysyvää muutosta ei olla vielä saatu aikaiseksi, mutta väläyksiä paremmasta kyllä. Ja luojan kiitos näin, sillä tämä marraskuun pimeys yhdistettynä vauvan katastrofaaliseen unijaksoon vastasi vähintäänkin jotain alkukantaista kidutusmenetelmää. En muista olenko koskaan ollut niin masentunut ja ahdistunut väsymyksen vuoksi kuin viimeisen kuukauden ajan.

Nopeasti ihminen kuitenkin tuollaisesta “kidutusmenetelmästä” toipuu ja unohtaa kuinka kauheaa se olikaan. Me hullut lähdimme vielä mieheni kanssa viime viikonloppuna juhlistamaan jalkapallosensaatiota, Rivelutionia, vaikka alkuun vannoimme, että menisimme ajoissa nukkumaan ja nukkuisimme hotellin rauhassa viikkojen univelkoja pois. En tiedä aavistiko vauva, että puoli kuuteen asti juhlivia vanhempia kannattaisi ehkä hieman sääliä vai mistä oli kyse, mutta jo seuraavana yönä hän alkoi antaa viitteitä paremmista yöunista. Arvelin, että siirto omaan huoneeseen voisi auttaa tässä asiassa, mutta sitä emme itse asiassa ehtineet vielä tehdä.

Sen sijaan muutimme hieman hänen päivärytmiään ja rupesimme tankkaamaan iltaisin enemmän ruokaa maidon sijaan. Maitoa (korviketta) hän saa edelleen suositusten mukaan, mutta enemmän aamu- ja aamupäiväpainotteisesti. Illalla syödään 17-20 välillä kaksi tukevaa ateriaa, sekä niin paljon ekstraa kuin vaan tyttö haluaa (syötiin jo siis ennen tätä, mutta nyt ollaan panostettu tähän entistä enemmän). Yhtiin päiväuniin siirtymistä yritimme jo kuukausi takaperin, mutta silloin vauva taisi olla vielä liian pieni siihen ja nukahteli illalla syliin. Nyt muutos kahdista päikkäreistä yhtiin meni kuitenkin kivuttomasti ja tämä rytmi tuntuu sopivan kaikille paremmin. Muutenkin vauva tuntuu olevan tyytyväisempi, ruokahalu parempi ja yöunetkin ovat tosiaan osoittaneet parannuksen merkkejä. Yhtenä yönä hän posotti yhdellä tutin laitolla 11 tuntia unta putkeen ja se kuulkaas tuntui paremmalta luksukselta kuin mikään hemmotteluhoito tai materia koskaan :D Se, että saa nukkua putkeen useamman tunnin unipätkän, kun hetken aikaa olet nukkunut vain n. tunnin pituisia kevyitä nokosia yöt läpeensä, on jotain niin maata mullistavaa. Kyllä tätä osaa taas arvostaa ihan eri tavalla.

Vielä en kuitenkaan mitään voiton tanssia täällä tanssi, sillä voihan se olla, että uusia huonompia unijaksoja on vielä edessä päin. Jos näin on, niin ne otetaan sitten aikanaan vastaan urhoollisesti taistellen. Naurattaa, että mieheni kanssa käytämme nykyään vauvan unista vain kaikkia sotilaallisia termejä, mutta rehellisesti sanoen, on tämä vauvavuosi aikamoinen sotataistelujentanner :D Me vanhemmat vastaan 0-vuotias on tiukkaa vääntöä koko 12 kuukautta. Ihanaa, palkitsevaa ja ikimuistoista, mutta välillä myös niin uuvuttavaa ja rankkaa sekä henkisesti että fyysisesti. Minusta on ihana antaa kasvot iloiselle vauva-arjelle, mutta haluan myös näillä teksteillä muistuttaa, ettei kaikki päivät lapsiperheen arjessa ole niin autuaita, mitä ehkä some antaa tänä päivänä ymmärtää.

Haluan myös muistuttaa, että me äiditkin ollaan joskus erehtyväisiä, eikä aina (varsinkaan siinä suuren väsymyksen kohdalla) tajuta vetää niistä oikeista naruista. Meilläkin jo toinen lapsi kyseessä, mutta enhän minä pöllö tajunnut, että lisäämällä ruokaa (ja karsimalla illalla maidon litkimistä) voisi ihmeitä tapahtua. Näin jälkeen päin kuulostaa täysin loogiselta ja naurattaa oma hitaan puoleinen järjen juoksu, mutta tällaista tämä on. Täytyy muistaa olla armollinen itselle, meidän kaikkien äitien. Parhaamme varmasti yritetään ja kyllä se lapsi lopulta viestii itse sekä ajaa meidän niiden oikeiden narujen luo, jos ei omat aivot leikkaa.

LE SPEC aurinkolasit / ZALANDO kengät / GINA TRICOT housut ja takki / BY FAR laukku

kuvat: Hanna Väyrynen