Oma tyyli

Vastalause synkälle marraskuun alulle

Instan puolelta olettekin varmasti jo saaneet selvillä miksi täällä on ollut näin jäätävän hiljaista viikon ajan. Se taudeista ehkä karmivin eli norovirus iski meidän perheeseen viime perjantaina kaataen ensin sänkyyn nuorimman, sitten vanhemman tytön ja lopuksi meidät vanhemmat – samaan aikaan tottakai.

Lapset tokenivat taudista yhtä nopeasti kuin lapset yleensäkin ja erityisesti nuorempi vaikutti olevan ihan oma itsensä, vaikka välillä huonoa oloa pukkasikin. Sen vuoksi uskalsimme myös antaa hänet isovanhempien huomaan yhdeksi yöksi, sillä juuri tähän samaan sumaan osui myös minun ja mieheni kauan odotettu date night, jonka perumista tietysti mietimme heti alkuun. Mutta koska vauva tosiaan näytti voivan norosta huolimatta ihan hyvin ja viihtyy hyvin isovanhempien kanssa, päätimme varauksemme pitää. Mikä tahansa date night ei ollut nyt kyseessä, vaan meidän 15. vuosipäivä. Sen kunniaksi kävimme perjantaina syömässä lempiravintolassamme Helsingissä ja yövyimme yhden yön hotellissa.

Paremmat yöunet tulivat todella tarpeeseen nimittäin kotona odotti kaikkea muuta kuin seesteinen arki. Seuraavana päivänä mini tosiaan sairastui ja oli selvästi vauvaa voipuneempi. Siitä se maanpäällinen helvetti sitten pääsikin irti, kun uuden viikon alkaessa oli minun vuoroni ottaa tämä tauti vastaan kaikista varotoimista huolimatta.

Samaan aikaan myös mieheni joutui sänkypotilaaksi, joten kiitin sydämestäni, että apujoukkoja oli lähellä. Molemmat lapset saatiin hoitoon ennen kuin tilanne eskaloitui siihen, ettei meistä vanhemmista ollut heidän hoitajiksi. Mieheni selvisi hieman helpommalla, mutta minä en lopulta pystynyt hoitamaan enää itseänikään, vaan mieheni joutui omasta kurjasta olostaan huolimatta kantamaan minua ja tuomaan vettä.

Neljä kertaa olen nyt tämän inhottavan taudin kokenut ja kaikilla kerroilla olo ollut sitä luokkaa, että kuolemaako tässä tehdään. Varsinkin ensimmäinen ja tämä viimeinen kerta olivat kuin painajaisunta. Ensimmäinen norovirus vei minut päivystykseen saakka, kun pyörryin heikon oloni vuoksi. Nyt onneksi pysyin tajuissani ja vaikka olo olikin sieltä järkyttävimmästä päästä. En kyllä muista mitään muuta tautia, jonka vuoksi olisin näin itkenyt. Vertasin sitä pahimmalla hetkellä jopa synnytyskipuihin :D

Näin kovasta taudista toipuminen ottaa tietysti myös aikansa ja yhä edelleen olen vähän puolikuntoinen olo, mutta ei mitään verrattua siihen alkuviikkoiseen. Kyllä tästä taas pikku hiljaa saadaan arjesta kiinni ja ollaan ekstra onnellisia näistä päivistä, kun koko porukka on terveenä :)

Marraskuu ei siis alkanut meidän perheen osalta kovinkaan valoisasti, mutta toivottavasti loppukuu tuo mukanaa ihania asioita. Vastalauseena marraskuun alun ololle ja näille pimeille keleille halusin laittaa tähän postaukseen kuvitukseksi jotain täysin päinvastaista. Ja mikä olisikaan parempi vastakohta kuin valoisat, aurinkoiset ja positiiviset otokset. Näitä fiiliksiä tilaisin nyt tänne seuraaville viikoille. Jos ei sään puolesta, niin ainakin oman olon ja fiiliksen!

Zara saappaat & panta / Mulberry bag / Gina Tricot takki & paitismekko

kuvat: Hanna Väyrynen

Ensimmäisen pakkasviikon asu

Lunta tulee ja pakkanen paukkuu. Mutta hetkonen, nythän on vasta lokakuu?! En oikein osaa vielä käsittää, että ulkona tosiaan on maa jo osittain valkoisena ja taivaalta satelee tällä hetkellä lisää hiutaleita. Vastahan me iloittiin kauniista ruskasta? En pistäisi kyllä pahitteeksi, jos se loskainen pimeä aika jätettäisiin tänä vuonna kokonaan välistä ja hypättäisiin suoraan lumileikkeihin. Pahoin tosin pelkään, että tämä lumi ei ole tullut jäädäkseen…

Ainakin tämän viikon pitäisi onneksi pakkasta ja sitä lunta tänne eteläänkin riittää, joten se tarkoittaa pukeutumisen osalta toppatakkeja, jee! Olen niin äärettömän iloinen tämän hetken talvitakkimuodista, joka on oikeasti käytännöllistä ja lämmintä. Kaukana ovat ne ajat, kun tyylin vuoksi värjöteltiin talvet pitkät ohuissa takeissa. Tällä hetkellä more is more, joten mitä muhkeampi takki sen parempi.

Tämän takin sain pr-lahjana Peak Performancelta* ja kyseessä on tosiaan heidän tämän syksyn muhkea untsikkaparka nimeltä Blanka. Aivan älyttömän lämmin ja niin cool! Erityisesti tykkään kovasti tämän takin kiiltäväpintaisesta materiaalista ja karvahupusta, mutta takki näyttää myös kivalta ilman karvakaulusta. Sen irroittamalla saa kivasti vaihtelua asuihin. Ajattelinkin näyttää teille tulevina viikkoja muutamia eri tapoja pukea tällainen trendikäs, mutta toisaalta myös tosi ajaton ja käytännöllinen puffer-takki.

Ensimmäisenä näette tässä nyt kokomustan asun, jonka voisin rehellisesti pukea päälle joka ikinen päivä. Vaikka asu on yksivärinen, ei se silti ole tylsä erilaisten materiaalien ansiosta. Asu pitää sisällään monia pitkäaikaisia suosikkejani; (teko)nahkapöksyt neljän vuoden takaa, maiharit parin vuoden takaa sekä kuusi vai seitsemän (!) vuotta vanha musta pooloneule, joka on edelleen hyvässä kunnossa. Toivottavasti tästä takista on iloa vähintään yhtä pitkän aikaa.

Peak Performance* takki / Zara kengät / By Far laukku / NLY housut

kuvat: Sara Vanninen

Uusi viikko: syyslomaa ja unikoulua

Uusi viikko on täällä ja se tuo mukanaan osittaisen syysloman isommalle tytölle sekä unikoulun meidän juniorille. Koko viikkoa mini ei valitettavasti pysty vanhempien työhommien vuoksi lomailemaan, mutta muutamana päivänä onneksi kyllä. Toivotaan, että kelit tästä hieman kohenisivat, niin voisi keksiä jotain hauskaa tekemistä myös neljän seinän ulkopuolelta. Tosin ei minua haittaisi pitää leffapäiviä keskellä viikkoa, jos vettä tulee taivaan täydeltä. Fiiliksen ja kelin mukaan mennään.

Ainoa minkä suhteen ei mennä fiiliksen mukaan on tämä samperin unikoulua, jonka vihdoin ja viimein sain aikaiseksi sekä “uskalsin” aloittaa. Kuten esikoisellakin, kuopuksen yöunet heittivät kuperkeikkaa juuri tässä 9-10kk iässä. Ennen tätäkin on ollut huonoja jaksoja, mutta ei näin pitkiä. Väsyneenä sitä myös laiskistuu, ainakin minä. Siitä hyvänä esimerkkinä se, että olemme taas palanneet yösyömiseen, vaikka tyttö pärjäsi aivan mainiosti ilman yömaitoa jo puolivuotiaana. Maitopullosta on vaan tullut taas tapa ja helppo sellainen erityisesti meille vanhemmille. Sen avulla öinen kitinä loppuu heti ja kaikki pääsevät jatkamaan uniaan. Helppoa ja kivaa, mutta niin petollista. Vauvakin oppii aika herkästi kaikkeen tällaiseen mukavaan, kuten myös siihen, että äitin syliin on ihana nukahtaa iltaisin. Tavoista on vaikea päästä eroon ja monesti ne poikivat lisäongelmia. Nyt maitopullon lisäksi halutaankin sitten keskellä yötä kailottaa kovalla äänellä, seisoa, istua, imeskellä pinniksen kaiteita ja taputtaa. Vaikka nukumme mieheni kanssa vuoroöin vauvaa vahtien, niin pikkuhiljaa alkaa molempien energiat hiipumaan. Yhteispäätöksellä aloitimme siis eilen unikoulun, josta toivon olevan apua. Ainakin esikoista se auttoi aikoinaan.

Esikoisen yöunia paransi myös sängyn siirto omaan huoneeseen ja se on nyt myös edessä kuopuksella. Sormet ristiin, että lempeä unikoulu tepsii ja omassa huoneessa vauveli nukkuu levollisemmin. Ainakin viime yö, joka oli nyt unikoulun ensimmäinen, meni ilman sen suurempia huutoja, joten lupaavalta näyttää. Minä sain aloittaa unikoulun nukkumalla toisessa huoneessa 8 tuntia unta putkeen, mutta ensi yönä vastuu vauvan kitinästä siirtyy sitten minulle. Tällaisina hetkinä sitä kyllä on niin äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen, että vierellä on joku jakamassa tämän kaiken.

Nämä kuvat eivät nyt varsinaisesti liity tähän postaukseen, muuta kuin ehkä siten, että tässä olisi erittäin potentiaalinen syyspäivän asu, jos päättäisin tänään lähteä kotitoimistolta…

R-Collection neule / NLY housut / Gucci bag / Ecco shoes / Mango sunnies / Kiomi trenssi

kuvat: Hanna Väyrynen / editointi: minä

Viikon aikana olen…

juonut ihan luvattoman monta kupillista teetä. Olen aika valikoiva teen suhteen ja oikeastaan vain sitrushedelmien tai mintun makuiset maistuvat minulle. Teetä on näinä harmaina ja koleina päivinyt tehnyt mieli ennätys paljon. Niin paljon, että pakko nyt keskeyttää tämä postaus heti alkuunsa ja hakea kupillinen ennen kuin voin jatkaa :D

siivonnut jälleen kerran tyttöjen vaatekaapin perusteellisesti. Pieneksi jääneiden vaatteiden määrästä kyllä aina viimeistään tajuaa, miten aika rientää. Taas sai laittaa kiertoon ison kassillisen pientä vauvanvaatetta ja isommalta tytöltäkin lähti iso pino pois pieneksi jääneitä. Enää en ole säästänyt minin vaatteita kuopukselle ihan muutamia spesiaalijuttuja lukuunottamatta. Huomasin jossain vaiheessa, että vaatteiden säilyttäminen laatikoissa vuosi tolkulla on ensinnäkin aika työlästä ja kaiken kukkuraksi vaatteet tuppaavat vähän nuhjuuntua siellä. Luovutin siis suosiolla, myös siitä syystä, että isomman lapsen vaatteet, joita ahkerammin ja huomattavasti pidempään käytetään, eivät enää ole niin hyvässä kunnossa, että niitä kannattaisi edes säilöä. Vauvanvaatteet ovat asia erikseen ja niitä olikin runsaammin säästössä, mutta mitä isommaksi kuopus kasvaa, sitä vähemmän on enää isosiskon vanhoja vaatteita tallella. Tämän vuoksi olen…

vilkuillut netistä uusia vaatteita erityisesti nuoremmalle. Esikoisen kanssa sitä aina lähdettiin kauppaan asti ostamaan uusia sopivia vaatteita, mutta nyt kahden lapsen kanssa olen kokenut helpommaksi ostaa joko nettikaupasta tai Facebookin kierrätysryhmistä. Nuoremman suhteen ei tarvitse vielä yhtään murehtia siitä, etteikö valitsemani vaatteet kelpaisi, mutta isosisko on alkanut jo selkeästi osoittaa merkkejä omasta vahvasta tyylitajustaan kertomalla minkälaisiin vaatteisiin haluaisi milloinkin pukeutua. Tästä hyvänä esimerkkinä bodymallinen yläosa (joka ei kuitenkaan ole jumppapuku). Mini on haaveillut sellaisesta jo pitkään ja nyt lupasin, että voisimme bodyn hankkia. Mistä lie saanut päähänsä, että sellainen olisi hieno. Nyt on body kuitenkin tilattu ja jännityksellä jo toinen odottaa, että paketti saapuisi.

käynyt taas koristreeneissä. Muutama viikko takaperin päätin vetää parin vuoden tauon jälkeen koriskengät jalkaan ja aloittaa kevyesti pelailemaan. Tarkoituksena oli alkuun vain saada joku viikottainen, peruslenkistä poikkeava treeni kalenteriini, mutta pian huomasinkin jo luvanneeni maksaa linsenssin ja osallistua ihan virallisiin peleihin. Vähän vielä mietityttää miten ne mahtuvat muutenkin tiukkaan kalenteriini, mutta toisaalta taas olen niin täpinöissäni, koska tämä on minulle sitä parasta vastapainoa niin pikkulapsiarkeen kuin työhönikin.

hamstrannut uudesta lähiLidlista pussillisen kaurasydänleipiä ja syönyt ne kaikki yksin. Kuinka moni tietää mistä leivistä puhun? Ne paistopisteen kaurasydämet ovat ehkä maailman parhaita leipiä. Varsinkin paahdettuna ja Kuusamon Juuston Goudalla päällystettynä. Kaurasydänten lisäksi tuo edellä mainittu juusto on aivan parasta arkijuustoa ja olen siihen pahasti koukussa. Parasta on ettei kukaan muu meidän perheessä näistä välitä, joten saan herkutella niillä ihan itsekseni :D

ollut siskolla yötä tyttöjen kanssa. Siskolla on ihana pieni asunto Helsingin keskustassa, jonne me juuri ja juuri mahdumme vauvan retkisänkyineen yökylään. Alkuviikosta vietimme siellä yhden yön, kun minulla oli työjuttuja sekä tiistaina että keskiviikkona. Päätin yhdistää työn ja huvin ottamalla tytöt mukaan. Sisko hoiti lapsia tiistain työjutun ajan ja keskiviikkona otin sitten molemmat mukaan rentoon pressitilaisuuteen, kun sisko suuntasi kouluun. Työjuttujen lomassa teimme jo vähän etukäteen syyslomalle suunniteltuja juttuja. Kotkassahan syysloma on vasta ensi viikolla, kun ilmeisesti ainakin pääkaupunkiseutu lomaili tämän viikon. Sen kyllä huomasi poikkeuksellisesta vilinästä Stockan yläkerran ravintolassa ja HopLopissa, joka oli näin syysloma-aikaan äidin silmissä lähinnä elävä painajainen. Onneksi sieltä selvittiin ja omaa kauhua lievensi tyttöjen ilo. Myös kuopus on oppinut nyt liikkumaan sen verran, että oli aivan haltioissaan HopLopin “pienten puolesta” ja meni taitavasti pehmeitä rappuja ylös ja laski siskon sylissä liukumäistä. En malta odottaa sitä, että he yhdessä kirmaavat kiipeilemään :)

&Other Stories farkut / Lindex neule / H&M pipo

käyttänyt tytöt päiväkodin valokuvauksessa. Minin päiväkodissa oli perjantaina valokuvaus ja päätimme nyt ensikertaa ottaa sisaruskuvan. Tilanne oli juuri niin koominen ja liikuttava kuin osasin odottaa. Liikuttavan hetkestä teki isosiskon ylpeys, joka oikein paistoi minin kasvoilta pidellessä pikkusiskoa sylissä. Kuopus sen sijaan laittoi peliin kaiken huumorinsa, kuten yleensä. Kiemurteli ja virneili tapansa mukaan. Näin kuvaajan näytön ruudulta, että yhtäkään “täydellistä” kuvaa, jossa molemmat hymyilisi ja katsoisi kameraan ei saatu, mutta ei niitä lähdetykään hakemaan. Saatiin juuri sitä mitä haluttiin, eli läjäpäin ihanan aitoja tilannekuvia tästä huikeasta parivaljakosta. En malta odottaa, että saan nähdä koevedokset valituista kuvista.

käynyt teidän seuraajien sekä muiden vaikuttajien kanssa hyvää keskustelua mainoslahjojen tarpeellisuudesta näin herran vuonna 2019. Aihe nousi pinnalle IG-storystäni toissapäivänä ja sen jälkeen olen keskustellut yksityisviestein aiheesta todella monen kanssa. Erittäin hyviä ja mielenkiintoisia ajatuksia sekä kehitysehdotuksia on noussut näissä esille. Pressilahjojen lisäksi monet teistä ottivat esille myös sen tosiasian, että ihan julkisiinkin tapahtumiin ym. tuotetaan todella paljon ns. turhaa mainostavaraa, josta voitaisiin varmasti luopua ja käyttää ne resurssit paremmin. Lahjat voisi jättää kokonaan pois tai mikäli niitä tuotetaan ja varataan osallistuville, olisi hyvä kysyä jo etukäteen halukkuutta ottaa se vastaan. Jos itse tilaisuudessa kieltäydyt vastaanottamasta mainoslahjaa, ei se poista sitä tosiasiaa, että se on jo sinulle varattu ja olemassa. Tämä mainoslahjojen kohtalo ei välttämättä tunnu maailman suurimmalta muutoskohteelta tässä maailmassa, mutta se on mielestäni yksi sellainen pieni asia, johon saisimme halutessamme helposti muutoksen. Ja niitä pieniä muutoksia tarvitaan ihan yhtä lailla kuin niitä suuriakin.

kuvat: Sara Vanninen, editointi: minä

Aitoa iloa, aitoja kuvia

Julkaisin eilen tämän viimeisen kuvan Instassa syvällisen tekstin kera ja en voinut uskoa silmiäni, kun seuraavan kerran avasin puhelimen. Kuva oli analytiikan mukaan 95% tykätympi ja katsotumpi kuin mikään muu kuvistani tällä viikolla. Se tuntu absurdilta, varsinkin, kun en ollut alunperin todellakaan julkaisemassa kuvaa…

Kerroin kuvatekstissä nähneeni otoksessa alunperin vain “tuhat silmäryppyä ja olemattomat huulet”. Kunnes sitten havahduin typerään ajatteluuni ja totesin, että hitto vie tältä minä näytän, kun nauran aidosti ja lujaa. Silmät sirrillään ryppyisinä ja huulet pienenä viiruna. Kuva on kaikessa aitoudessaan ja iloisuudessaan ehkä yksi ihanin kuva, joka minusta on koskaan otettu.

Kuva on otettu pitkän kuvauspäivän päätteeksi, eikä se todellakaan ollut harkittu. Olin jo viemässä Saraa hänen vanhempiensa luokse, kun päätimme pysähtyä vielä siihen lähistölle meidän “vakio ruskakuvauspaikkaan” ja napata pari kuvaa Saralle. En siis itse aikonut edes asettua kameran eteen ensin, mutta pilvien takaa juuri sopivasti esiin kaivautunut syysaurinko innosti minuakin nappaamaan muutamat kuvat itselleni. Tässä viimeisessä kuvassa nauran kornille ruskalehti-kuvalle sekä sille, että eräs tuttu yllätti meidän kuvauspuuhissa veivaamalla auton ikkunan auki ja huutelemalla moikat. Sille, että meillä oli ollut super hauska kuvauspäivä ja sille, että vaihdoimme tässä samaisessa kohdassa kaksi kertaa villapaitoja keskenämme, koska molempien mielestä tämä vaalea neule näytti lehtiä vasten paremmalta. Nauroin sille miten koko päivän oli ollut pilvistä, mutta aurinko kaivautui nyt tällä kyseisellä  hetkellä. Nauroin tälle työlle, joka välillä tuntuu ihan pöllöltä ja hieman huvittavalta hommalta, mutta jota niin kovasti rakastan, varsinkin tällaisilla hetkellä. Kun saan tehdä sitä yhdessä hyvän ystäväni kanssa, ilman mitään estoja, ihan vaan omana itsenäni.

Kiitos Sara jälleen yhdestä ihanasta työpäivästä ja tästä kuvasta!

ps. Kuvissa näkyy poikkeuksellisen vaalea syystukka (päätin sittenkin pitäytyä vaaleissa latvoissa) ja paljon kyselyjä kerryttäneet farkut, jotka ostin muutamia viikkoja sitten &Other Storiesilta. Napsasin farkkujen lahkeista heti kotiin päästyä pari senttiä pois (ihan vaan tylysti keittiösaksilla) ja olen pitänyt niitä melkein joka päivä. Ihan parhaat vaaleat farkut ja sopii myös tosi kivasti syksyyn!

kuvat: Sara Vanninen

Ruskaviikkojen luottoasu

Posted on

Tämä ruskea R-Collection neule ja vaaleat &Other Storiesilta ostetut farkut ovat olleet viime viikkojeni luottoasu. Se sopii ihanasti ruskasesonkiin ja on helppo stailata niin arkiseen tennarilookkiin kuin vähän siistimpäänkin asuun, kuten näissä kuvissa. Ruska on nyt kauneimmillaan, joten siitä on tietysti otettu ilo irti myös kuvausmielessä. Tämä upea vaahtera seisoo Kotkan teatterin kulmalla ja siihen piti tietysti pysähtyä eilen ottamaan asukuvat.

Muutenkin tuli eilen kuvattua koko päivän ajan kotikaupungissani, joka oli aika kivaa vaihtelua pääkaupunkiseutuun. Vaikka Helsingistä löytyy keskustan alueelta paljon upeita lokaatioita, niin välillä ne samat käytetyt nurkat alkavat puuduttamaan ja silloin on kiva hyödyntää vähän erilaisia ympäristöjä täällä kehä kolmosen ulkopuolella. Tänne kun harvemmin kukaan muu bloggaaja tai vaikuttaja eksyy kuvailemaan :D

Nyt aloitan pakkaamaan koriskamoja kassiin, sillä meillä on vielä myöhäisillan treenit tänään. Palasin viime viikolla parketille parin vuoden tauon jälkeen ja vaikka hieman alkukankeutta olikin, niin pelaaminen maistui todella hyvältä. Se on niin ihanaa vastapainoa omalle työlle sekä myös lapsiperheen arjelle. Tunniksi saa heittää aivot narikkaan ja juosta tuttujen tyyppien kanssa pallon perässä. Samalla saa hyvän hien päälle ja sitä tulee treenattua monipuolisemmin kuin mitä pelkkä yksin juostu lenkki antaisi. Saa nähdä innostunko ihan maksamaan lisenssin tälle kaudelle ja ottaa näin ollen osaa matseihin. Osa minusta hinkuu innosta ja osa pohtii riittääkö aika & energiat. Eihän sitä toki joka ottelussa tarvitse mukana olla, mutta katsotaan nyt :) Nyt tossut mukaan ja treeneihin!

Nanso coat / R-collection knit / &Other Stories jeans / Topshop boots / Gucci bag / H&M beanie / Lindex sunnies

photos: Sara Vanninen, edit: me

Vauvan ensimmäinen syksy ja äidin tunteenpurkaus

Posted on

Niin sitä on menty talvesta kevääseen, keväästä kesään ja kesästä syksyyn. Meidän vauvavuoden viimeinen vuodenaika on täällä. Tässä kohtaa pirpana on siis 9kk vanha ja osaa jo tukevasti istua sekä liikkuu vauhdilla joka suuntaan. Juuri äskettäin on opittu myös vähän seisomaan tukea vasten ja tänään neiti päätti ihastuttaa meitä taputustaidollaan. Myös ruokailun puolella tapahtuu jatkuvasti muutoksia, kun tuttipullot vaihtuvat nokkamukeihin ja sileämmät vauvasoseet karkeampiin annoksiin sekä pikku hiljaa kohti samaa ruokaa kuin muu perhe. Vauvajutut jäävät yksitellen taaksensa ja se on samanaikaisesti niin ihanaa ja niin sydäntä särkevää.

Tämä kyseinen ikä ja vaihe tässä vauvavuodessa on ainakin meillä ollut molempien kohdalla hyvin tapahtumantäyteinen ja sellaista jatkuvaa uuden oppimisen juhlaa päivästä toiseen. Onnistumisen ilo näkyy suurena riemuna sekä jatkuvana hymynä vauvan kasvoilta ja uuteen päivään herätään aina innokkaana. Kaikella tällä positiivisella on myös varjopuolensa, sillä hieman salakavalasti nämä uudet taidot hiipivät myös vauvan uniin ja se tarkoittaa suomeksi erittäin levottomia öitä.

Viimeiset viikot täällä on öisin kieritty pitkin pinnasänkyä, heijattu unissaan konttausasennossa samalla kovasti kirkuen, noustu sängyn laitoja vasten ja heitelty tutteja yli laidan. Vauvan tunteet ailahtelevat öisin naurun räkätyksistä sydämet ja korvat särkevään huutoon (joka ei välillä meinaa loppua millään). Välillä itketään ikävää, välillä vatsanpuruja ja välillä pinnasängyn väliin jäänyttä jalkaa. Mutta useimmiten itkulle ei kuitenkaan ole mitään muuta järkevää selitystä kuin ehkä se, että takana on taas yksi erittäin jännittävä päivä ja ne päivän jännittävät jutut ovat tulleet myös vauvan uniin.

Hieman pelonsekaisin tuntein odotin tätä syksyä, sillä vielä viiden vuoden jälkeenkin muistan tämän vaiheen esikoisen ajoilta selvästi. Silmäpussit olivat tuolloin suurimmillaan ja itku äidilläkin väsymyksen vuoksi herkässä. Toisaalta oli ja on taas ihana nähdä vauvan kasvavan, päivärutiinien vakiintuvan ja elämän tietyllä tapaa helpottavan, vaikka tästä alkaakin taas ehkä se kaikista rankin vaihe pikkulapsiarjessa.

Tämän ikäinen lapsi osaa jo vaatia, mutta ei kuitenkaan hallita tunteitaan. Hän osaa jo liikkua, mutta kolauttelee jatkuvasti itseään ja ajautuu muutenkin koko ajan vaaratilanteisiin laittamalla kaiken mahdollisen suuhunsa (tällä viikolla syöty mm. paperia, havunneulasia, terävää muovinpalaa, kiviä ja pärekorinpalasia...). Hän on yhä edelleen vauva, mutta kasvanut jo tempperamenttiseksi taaperon aluksi, joka pistää hanttiin aina, kun pitäisi pukea päälle, syödä tai käydä nukkumaan. Yöllä vauvaa väsyttää, mutta hän on aivan liian utelias nukkumaan koko sitä aikaa, mikä olisi ehkä hänelle suotavaa. Ja sen vuoksi, tälläkin kertaa minä kasvattelin tänä syksynä erittäin komeita silmäpusseja.

Mutta vaikka välillä väsyttää niin maan pirusti, saa kuitenkin jokainen naurun röhähdys tämän pienen nallekarhun suusta minut hetkeksi unohtamaan uupukseni. Jokainen hassu virne vauvan kasvoilla saa tämän äidin hymyilemään ja jokainen helyyttävä katse ojentamaan kädet ja nostamaan vauvan syliin. Jos vauvan tunteet menevät tällä hetkellä varsinkin öisin vuoristorataa, niin menevät myös äidin. Välillä sitä itketään öisin yhdessä, mutta sillä synkimmälläkin hetkellä jokin pieni ääni sisälläni sanoo, että hei, elät juuri nyt elämäsi tähtihetkiä. Unohtumatonta ja korvaamatonta aikaa, jonka tulet muistamaan vielä kiikkustuolissakin.

Joten kiitos, kun olet siinä pieni ystäväni, herättämässä minut joka päivä eloon ja varmistamassa, että tunnen kaikki tunteet voimakkaammin kuin koskaan ennen. Sinä ja siskosi olette ehdottomasti parasta, mitä elämä on minulle antanut.

Kimallepanta päivän pelastaa

Viime viikolla varailin kampaaja-aikaa ja vaikka yleensä sen viikon varoitusajalla Kotkasta saan, niin tällä kertaa en valitettavasti saanut, koska kampaajani lomailee tämän viikon. Purin siis hammasta ja sanoin sinnitteleväni vielä yhden ekstraviikon. Hiukset ovat siis kovasti freesauksen tarpeessa, mutta onneksi on olemassa kimaltavia strassipantoja, jotka pelastavat huonoimmankin hiuspäivän. Tällä tukkatyylillä rokkasin menemään alkuviikosta Helsingissä ja viisi vai jopa kuusi ihmistä tuli erikseen kehumaan pantaani sekä kysymään sen alkuperää. Pannan ostin tosiaan Zarasta loppukesästä ja se on kyllä ollut a. hauska piristys asuun kuin asuun b. todellinen huonojen hiuspäivien pelastaja. Tämä pantatrendi saa minun puolestani pysy pinnalla pidemmänkin aikaa, sillä se sopii kuin nenä päähän tällaiselle laiskalle hiustenlaittajalle.

Pannan lisäksi tuon kyseisen kuvauspäivän pelasti kuvissani näkyvä lämmin Chai Latte. Ensimmäistä kertaa tänä syksynä tuli vilu kuvatessa ja havahduin taas siihen, että kohta ei muuten enää takkia riisutakaan kuvien vuoksi tai kuljeta paljain säärin. Tuntuu ihan käsittämättömän hullulta, että joskus vuosia sitten oli ihan normaalia riisua takki -15 asteen pakkasilla ihan vaan päivän asukuvan vuoksi. Parhaassa tapauksessa jaloissa oli tuolloin vielä avokkaat, joilla ei todellakaan voinut tepastella paria metriä enempää. Jos välillä valitetaan blogimaailman kehittymisestä negatiiviseen suuntaan, niin omasta mielestäni ainakin tässä kohtaa ollaan menty paljon parempaan päin. Nykyisin asut ovat säänmukaisia ja oikeasti sellaisia, joita voisin sillä hetkellä käyttää ja käytänkin.

ps. Viimeinen päivän pelastus oli tuo pieni vaaleanvihreä sydän pari kuvaa alempana, jonka bongasin kadunkulmasta vasta editointivaiheessa. En tiedä miksi, mutta siitä pienestä sydämestä tuli niin hyvä mieli ♥

Gina Tricot blazer & top / &Other Stories knit / Gucci bag / Ecco shoes / NLY pants / Zara headband

photos: Hanna Väyrynen, edit: me

Viikonvaihteen suunnitelmat

Mitä sinne kuuluu? Mitä ajattelitte viikonloppuna tehdä?

Me ajelemme tällä hetkellä takaisin kotiin Helsingistä. Päivä vierähti Habitaressa äidin ja vauvan kanssa. Konkreettisesti mukaan ei tarttunut kuin pari pientä koristejuttua tyttöjen huoneisiin, mutta inspiraatiota ja ideoita sitten senkin edestä. Sisustusintoa piisaa ja haluaisin kovasti saada kotia laitettua valmiiksi nyt syksyn aikana. Erityisesti juuri nuo lastenhuoneet sekä meidän vaatehuone ja makuuhuone ovat työn alla. Messuilta irtosi sisustusjuttujen lisäksi myös rutkasti rakennusideoita rantasaunaan, jota saa kai jo pikku hiljaa ihan luvan kanssa alkaa suunnittelemaan.

Huomenna ei kuitenkaan suunnitella rantasaunaa, vaan jatketaan terassihommia. Pihaa ehtii vielä pari kuukautta tekemään ennen talven tuloa, joten siihen keskitytään nyt. Kaivinkone on jo tehnyt suurimmat maatyöt ja seuraavaksi tuodaankin multaa sekä hiekkaa tontille. Siirtonurmestakin soiteltiin eilen ja sen asennus kuulemma onnistuu loistavasti vielä kuukauden päivät. Olisipa kiva saada nurmikko jo tänä syksynä valmiiksi!

Talojuttujen lisäksi viikonlopuksi ei ole kummempia suunnitelmia. Muutama pieni työjuttu odottelee, mutta muuten viikonvaihde menee lasten kanssa. Omien muksujen lisäksi siskonpoikakin saattaa tulla hetkeksi hoitoon, joten siinä ei paljon muuta sitten tehdäkään, kun sammutellaan “tulipaloja” :D Mukavaa viikonloppua sinne!

&Other Stories skirt / Balmuir x Alexa Dagmar knit / Gina Tricot blazer / Mulberry bag / Zign loafer

photos: Sara Vanninen / edit: me

Syksyn sävyissä – yksi mekko, kolme eri tyyliä

Kaupallinen yhteistyö: Sokos & Indieplace

Täältä tulee taas tuttu sesongin avaus, sillä yhteistyöni Sokoksen kanssa saa jatkoa 3 x erilaista asua postauksen muodossa. Kahtena edellisenäkin kautena olen toteuttanut tämän postauksen ja se on ollut jotenkin todella kiva tapa tutkiskella syystrendejä konkreettisemmin sekä tietysti stailata sen mukaisesti kolme eri tyylistä asukokonaisuutta! Vertailin äsken viime syksyn vastaavaa postausta ja vaikka tyylillisesti siellä näkyikin selvästi sama tyyppi, oli ilme kuitenkin niin eri, kun hiukset olivat monta astetta tummemmat. Nyt mennään melkein blondilla lookilla, mutta mikäs siinä, vaihtelu todellakin virkistää.

Tällä kertaa kokosin asut yhden ja saman vaatekappaleen ympärille. Toiveissa oli, että suosisin yhdistelmissä syksyisiä värejä ja valitsisin avaintuotteeksi mekon. Sokoksella pyöriessä huomasin tämän Andiatan ruusukuvioisen kietaisumekon, joka ei ehkä ihan ensi silmäyksellä ole kuosin puolesta ominta itseäni, mutta maanläheinen värimaailma sai tässä kohtaa villimmänkin kukkakuosin taipumaan tyyliini. Ruusukuosi on tämän syksyn “the kukkakuosi” ja sen vuoksi halusin mekon nostaa tässä kohtaa esille. Halusin myös näyttää miten monikäyttöinen kietaisumekko voi olla ja erityisesti näin syksyllä, kun kesäisemmät kelit ovat jo jääneet taakse.  

ASU 1

Andiata mekko / R-Collection neule 

Ensimmäinen asu on kuin suora kopio viime vuotisesta maksimekkolookista, mutta mitä sitä hyvää yhdistelmää vaihtamaan. Muhkea neule yhdistettynä kevyeeseen helmaan vaan toimii ja on edelleen yksi luottovalinnoistani. Sanoisin, että tässä on aika kelpo syysasu esimerkiksi sunnuntaibrunssille. Tuo R-Collectionin neule vei sydämen sekä minulta että kameran takaa löytyvältä Saralta, joten päätimme molemmat ostaa sen itsellemme kuvausten jälkeen. R-Collection on muuten yksi Sokoksen uusista merkeistä ja oli ihana huomata, miten mm. tämä suomalainen brändi nosti hienosti päätään kaikkien ulkomaalaisten keskellä. Hieno brändiuudistus takana ja tämän syksyn mallisto oli erityisesti omaan mieleeni.

ASU 2

Andiata mekko / Stylein jakku

Toinen stailaamani asu on selkeästi enemmän toimistokäyttöön tai vaikkapa illalliselle. Hieman oversize-mallinen jakku on syksyn 2019 ehdoton hittivaate, varsinkin näin rennosti naiselliseen mekkoon yhdistettynä. Toisaalta jakku on aina hyvin ajaton ja näin ollen myös pitkäaikainen hankinta. Laadukkaaseen, hyvin istuvaan jakkuun panostaminen kannattaa mielestäni ehdottomasti. Kuvissa näkyvä yksilö on niin ikään Sokoksen yhdeltä uutuusbrändiltä nimeltä Stylein. Brändin valikoima ihastutti minua suuresti minimalistisilla malleillaan ja rauhallisella värimaailmaan.

 

ASU 3

Andiata mekko / Sand Copenhagen pooloneule / Stylein housut

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä yhdistelmä, joka on ehkä se paras todiste kietaisumekon monikäyttöisyydestä. Nimittäin solmimalla kietaisunauhan rennosti sisäkautta selän takaa saat mekosta hetkessä pitkän jakun, jonka voi yhdistää housujen tai farkkujen kanssa. Syyssesonki merkitsee itselleni aina nahkahousujen esiin kaivamista ja sen vuoksi halusin tässäkin kohtaa nostaa (keino)nahkapöksyt esille. Ne yhdistettynä pehmoisiin neuleisiin ja vaikkapa juuri naisellisiin kukkakuoseihin luovat ihanaa leikkisyyttä ja kontrastia. Nahkahousujen lisäksi poolokaulukset ovat minulle yhtä kuin viesti syksystä. Tässä Sandin neuleessa on t-paitamittaiset hihat ja sen vuoksi se oli ihan omiaan tämän mekon kanssa. Kotkan Sokokselta bongasin myös erittäin potentiaalisen, pitkähihaisen ja budjettiystävällisen version Pieces-merkiltä. Tämä vinkiksi niille, joilla on musta pooloneule syksyksi haaveissa! Ja mitä tulee vielä kenkävalintaani, niin viime viikolla kuvausten aikaan tarkeni ulkona kulkea avojaloin, mutta yhtä hyvin tähän asuun voisi valita kengiksi vaikkapa teräväkärkiset nilkkurit.

Tähän loppuun haluaisin vinkata teille Sokoksen muotiviikoista, jotka tosiaan alkoivat tämän viikon maanantaina 9.9 ja jatkuvat aina lokakuuhun 6.10 saakka. Tulevana lauantaina 14.9 järjestetään Tampereen Sokoksella tavismallien tähdittämä muotinäytös. Jos Tampeereelle on matkaa, niin näytöksen näkee myös striimattuna muilta Sokoksilta. Kaikissa Sokos-tavarataloissa riittää tulevana lauantaina tapahtumaa!

Ja hei jos ihastuit yhtä palavasti esimerkiksi tuohon R-Collectionin neuleeseen kuin minä ja Sara, niin nyt kannattaa hyödyntää Sokoksen tarjous, jossa kaikki normaalihintaiset paidat, neuleet ja bleiserit ovat -20%. Tarjous voimassa 9.-15.9!

kuvat: Sara Vanninen, editointi: minä

Sadepäivän kotitoimisto ja maailman mukavin oloasu

Posted on

Tämä sateinen perjantai, sääjumalien mukaan välipäivä intiaanikesästä on oikein sopiva hetki laittaa ulos nämä kuvat keskiviikolta, jolloin piipahdin Helsingissä juhlistamassa Alexan syntymäpäivää sekä hänen juuri lanseerattua kashmir-yhteistyömallistoa Balmuirin kanssa. On jotenkin todella hienoa olla kannustamassa kollegoja (ja ystäviä!) heidän saavuttaessaan isoja unelmia omilla urapoluillaan, varsinkin kun on itse kulkenut ja nähnyt tämän alan kehityksen yhtä matkaa heidän kanssaan. Itsellänikin on tulevaisuuden suhteen jos jonkinlaisia haaveita ja niiden joskus toivottaessa toteutuessa haluan ehdottomasti nauttia sekä juhlistaa sitä minulle tärkeiden ihmisten kanssa.

Alexan kashmir-mallistoon kuuluu tosiaan kolme ihanaa mallia; neulehousut, v-aukkoinen neule ja poolokauluksinen t-paita neule, joita on saatavilla kolmessa kauniissa ja erittäin onnistuneessa sävyssä. Oma suosikkini on näistä ivory, jonka näettekin kuvissa päälläni. Myös beige on mieletön ja harmaa kaunis perusväri! Kyllä tähän kelpaa näin sateisena kotitoimistopäivänä kääriytyä ja tehdä töitä. Ei sillä etteikö tämä päällä kehtaisi kotoa poistua, ehdottomasti kehtaa! Tämähän on mitä mainoin asu vaikkapa matkustamiseen. Onnea vielä Alexalle tätäkin kautta!

Mummoneule ja myöhästynyt kolmenkympin kriisi

Posted on

Viime viikolla sivusin tätä aihetta Instagram Storien puolella, kolmenkympin kriisiä nimittäin. Hassua sinänsä puhua kolmenkympin kriisistä, sillä en kokenut sellaista täytettyäni ne maagiset kolmekymmentä vuotta. Se ikä vain tulla tupsahti, eikä mikään oikein muuttunut. En kriiseillyt mistään sen enempää kuin normaalistikaan. Huonoja hius- ja kasvopäiviä tuli ja meni, mutta niinhän meillä kaikilla.

Tänä vuonna, kun mittariin kilahti 31 vuotta jokin muuttui. Mitään radikaalia ei tapahtunut, enkä oikein osaa sanoa miksi ja milloin tarkalleen mielelleni kävi kuten kävi. Ehkä olin vain elänyt kolmekymppisvuoteni onnellisuuden kuplassa, kun 9 kuukautta siitä vierähti raskaana ja vuosi huipentui satumaisella tavalla. Sen rinnalla tämä unettomien öiden ja vähän murheidenkin täyttämä vauva-arki on sitten tuntunut melko raskaalta sekä saanut mielen matalaksi. Olen melko varma, että moni kriiseilyn aiheeni juontaa juurensa juurikin tästä.

Pienen vauvan äitinä sitä on vain useampana päivänä enemmän tai vähän hukassa. Mikään ei oikeastaan ole vialla, mutta siinä väsymyksen, kiireen ja turhautumisen keskellä kaikki vaan tuntuu olevan vähän pielessä. Useampana päivänä sitä näyttää omasta mielestään lähinnä variksen pelättimeltä, kuin varjolta entisestä itsestään. Olo ei siis ole hehkeimmästä päästä, eikä sinulla myöskään ole liiaksi aikaa paikkailla tilannetta. Oma aika on kortilla, joten monesti sitä tehdään vain välttämättömimmät jutut, eikä itsensä puunaamiseen niin sanotusti ole kovinkaan montaa minuuttia. Yövalvomiset ja ylipäätänsä vauva-arki verottaa, joten ei ihme, jos se näkyy myös kasvoilta. Helpottavaa on tietää, että se tulee muuttumaan ja loppujen lopuksi aika pian. Vauvavuosi ei kestä kuin sen yhden vuoden ja vaikka alkuun se tuntuu tahmaiselta rämpimiseltä ikuisuuden suossa, niin loppumatka menee yleensä pikajunan lailla.

Jollain tapaa helpottavaa on myös se tieto, että monesti nämä asiat ovat kriisejä vain pääsi sisällä, eivätkä oikeasti edes näy ulospäin. Mökkihöperöitymisilmiö on sekin melko tavanomainen vauvavuotena. Varsinkin alkuaikoina sitä tulee vietettyä paljon aikaa neljän seinän sisällä vauvan kanssa. Siinä, jos jossain sitä “homehtuu” ihan huomaamattaan. Kun sieltä turvallisesta kotipesästä pitäisi sitten poistua, niin tuntuu ylitsemääsemättömän vaikealta saada itsestään ihmisen näköistä, kun on tottunut asumaan nuhjuisissa kotiasuissa, hiukset mutsiponnarilla ja kasvot meikittä. Herkästi sitä jää vellomaan tähän tilaan, mutta voin vakuuttaa, että useimmissa tapauksissa kotikuoresta ulos tuleminen ja pieni laittautuminen tuntuu siltä, kuin feenikslintu olisi syntynyt uudelleen.

Mutta palataampa vielä siihen, mitä olen oikein kriiseillyt? Jotain tyhjänpäiväistä ja vähän turhaa? Oi kyllä. Olen harmitellut jatkuvaa juurikasvuani ja yrittänyt kasvattaa jo harmaantuneita kutrejani sinnikkäästi esiin, koska oma väri ja luonnollisuus kuulosti niin paljon coolimmalta kuin värjätty pää. Olen murehtinut alati kasvavia silmäpusseja ja muutenkin ihon silmin nähtävää ikääntymistä, kiitos vaan yövalvomisen. Olen kokeillut pitkästä aikaa ripsipidennyksiä ja todennut, että näytän niissä aivan teinitytöltä ja poistanut ne parin päivän jälkeen.

Olen miettinyt miksi minulle tuli raskausarpien sijaan hassuja hämähäkkiverisuonirykelmiä sääriin ja miksi aurinkoinen sää saa ihoni kirjavaksi kuin karttapallo aurinkosuojasta huolimatta. Olen manannut itseäni, että en ole saanut aikaiseksi aloittaa treenaamista raskauden jälkeen. En siksi, että minulla olisi vielä kiloja pudotettavana (ei ole), mutta siksi, että lihasmassani on olematonta ja liikunta tekisi varmasti hyvää monellakin tapaa. Jaksaisin luultavasti paremmin, eivätkä selkäni ja hartiani menisi yhtä pahasti jumiin. Välillä olen turhautunut niin pienistä asioista, kuten kynsinauhojen epäsiisteydestä, että sitä on ihan hävettänyt hetken kuluttua.

Viime viikolla pysähdyin sitten miettimään näitä tyhjänpäiväisiä, mutta toisaalta ihan inhimillisiä ja tärkeitäkin kriisin aiheitani. Ne nimittäin kertovat minulle jotain sellaista, josta olen ikionnellinen. Sen, että minulla on muut asiat elämässä hemmetin hyvin. Se, että ehdin murehtimaan juurikasvuani ja kynsinauhojani, kertoo vain miten onnekas olenkaan. Joskus kauan aikaa sitten totesin täällä blogissa, että kaikilla meillä on aina kriisin aiheita elämässä ja niiden kriisien suuruudet sekä vakavuusasteet riippuvat ihan tasan siitä, minkälainen tilanne meillä elämässä on.

Kun elämä hymyilee muuten ja kaikki asiat ovat itsellä sekä läheisillä hyvin, löytää ihminen herkästi pienistäkin asioista murehtimisen aihetta. Isomman hädän keskellä sitä taas osaa pistää asioita tärkeysjärjestykseen, eikä mieti sekuntiakaan niitä silmäpusseja, saati kynsinauhoja. Tämä on täysin luonnollinen reaktio meille ja sen vuoksi pikkuasioista kriiseilykin on joskus täysin ok, kunhan vain muistaa säilyttää jonkinlaisen suhteellisuuden tajun ja ymmärtää arvostaa sitä totuutta, että jos niin mitättömän pieni juttu on elämäsi suuri kriisi, on sinulla todennäköisesti kaikki paremmin kuin hyvin.

Tänään siis tämmöistä. Pientä ulkonäkökriisiä siis pukkaa, mutta muuten elämä hymyilee, isosti ♥

ps. onko kukaan muu ihastunut tänä vuonna ihan uudella tavalla neuletakkeihin? Ja nimenomaan tällaisiin vähän “mummomallisiin”? Nää on niin parhaita, niin mekkojen kuin housujenkin kaverina!

Pieces dress (Zalando) /  Lindex knit / Gucci bag / Zara shoes / Le Specs sunnies