Oma tyyli

Viikonvaihteen suunnitelmat

Mitä sinne kuuluu? Mitä ajattelitte viikonloppuna tehdä?

Me ajelemme tällä hetkellä takaisin kotiin Helsingistä. Päivä vierähti Habitaressa äidin ja vauvan kanssa. Konkreettisesti mukaan ei tarttunut kuin pari pientä koristejuttua tyttöjen huoneisiin, mutta inspiraatiota ja ideoita sitten senkin edestä. Sisustusintoa piisaa ja haluaisin kovasti saada kotia laitettua valmiiksi nyt syksyn aikana. Erityisesti juuri nuo lastenhuoneet sekä meidän vaatehuone ja makuuhuone ovat työn alla. Messuilta irtosi sisustusjuttujen lisäksi myös rutkasti rakennusideoita rantasaunaan, jota saa kai jo pikku hiljaa ihan luvan kanssa alkaa suunnittelemaan.

Huomenna ei kuitenkaan suunnitella rantasaunaa, vaan jatketaan terassihommia. Pihaa ehtii vielä pari kuukautta tekemään ennen talven tuloa, joten siihen keskitytään nyt. Kaivinkone on jo tehnyt suurimmat maatyöt ja seuraavaksi tuodaankin multaa sekä hiekkaa tontille. Siirtonurmestakin soiteltiin eilen ja sen asennus kuulemma onnistuu loistavasti vielä kuukauden päivät. Olisipa kiva saada nurmikko jo tänä syksynä valmiiksi!

Talojuttujen lisäksi viikonlopuksi ei ole kummempia suunnitelmia. Muutama pieni työjuttu odottelee, mutta muuten viikonvaihde menee lasten kanssa. Omien muksujen lisäksi siskonpoikakin saattaa tulla hetkeksi hoitoon, joten siinä ei paljon muuta sitten tehdäkään, kun sammutellaan “tulipaloja” :D Mukavaa viikonloppua sinne!

&Other Stories skirt / Balmuir x Alexa Dagmar knit / Gina Tricot blazer / Mulberry bag / Zign loafer

photos: Sara Vanninen / edit: me

Syksyn sävyissä – yksi mekko, kolme eri tyyliä

Kaupallinen yhteistyö: Sokos & Indieplace

Täältä tulee taas tuttu sesongin avaus, sillä yhteistyöni Sokoksen kanssa saa jatkoa 3 x erilaista asua postauksen muodossa. Kahtena edellisenäkin kautena olen toteuttanut tämän postauksen ja se on ollut jotenkin todella kiva tapa tutkiskella syystrendejä konkreettisemmin sekä tietysti stailata sen mukaisesti kolme eri tyylistä asukokonaisuutta! Vertailin äsken viime syksyn vastaavaa postausta ja vaikka tyylillisesti siellä näkyikin selvästi sama tyyppi, oli ilme kuitenkin niin eri, kun hiukset olivat monta astetta tummemmat. Nyt mennään melkein blondilla lookilla, mutta mikäs siinä, vaihtelu todellakin virkistää.

Tällä kertaa kokosin asut yhden ja saman vaatekappaleen ympärille. Toiveissa oli, että suosisin yhdistelmissä syksyisiä värejä ja valitsisin avaintuotteeksi mekon. Sokoksella pyöriessä huomasin tämän Andiatan ruusukuvioisen kietaisumekon, joka ei ehkä ihan ensi silmäyksellä ole kuosin puolesta ominta itseäni, mutta maanläheinen värimaailma sai tässä kohtaa villimmänkin kukkakuosin taipumaan tyyliini. Ruusukuosi on tämän syksyn “the kukkakuosi” ja sen vuoksi halusin mekon nostaa tässä kohtaa esille. Halusin myös näyttää miten monikäyttöinen kietaisumekko voi olla ja erityisesti näin syksyllä, kun kesäisemmät kelit ovat jo jääneet taakse.  

ASU 1

Andiata mekko / R-Collection neule 

Ensimmäinen asu on kuin suora kopio viime vuotisesta maksimekkolookista, mutta mitä sitä hyvää yhdistelmää vaihtamaan. Muhkea neule yhdistettynä kevyeeseen helmaan vaan toimii ja on edelleen yksi luottovalinnoistani. Sanoisin, että tässä on aika kelpo syysasu esimerkiksi sunnuntaibrunssille. Tuo R-Collectionin neule vei sydämen sekä minulta että kameran takaa löytyvältä Saralta, joten päätimme molemmat ostaa sen itsellemme kuvausten jälkeen. R-Collection on muuten yksi Sokoksen uusista merkeistä ja oli ihana huomata, miten mm. tämä suomalainen brändi nosti hienosti päätään kaikkien ulkomaalaisten keskellä. Hieno brändiuudistus takana ja tämän syksyn mallisto oli erityisesti omaan mieleeni.

ASU 2

Andiata mekko / Stylein jakku

Toinen stailaamani asu on selkeästi enemmän toimistokäyttöön tai vaikkapa illalliselle. Hieman oversize-mallinen jakku on syksyn 2019 ehdoton hittivaate, varsinkin näin rennosti naiselliseen mekkoon yhdistettynä. Toisaalta jakku on aina hyvin ajaton ja näin ollen myös pitkäaikainen hankinta. Laadukkaaseen, hyvin istuvaan jakkuun panostaminen kannattaa mielestäni ehdottomasti. Kuvissa näkyvä yksilö on niin ikään Sokoksen yhdeltä uutuusbrändiltä nimeltä Stylein. Brändin valikoima ihastutti minua suuresti minimalistisilla malleillaan ja rauhallisella värimaailmaan.

 

ASU 3

Andiata mekko / Sand Copenhagen pooloneule / Stylein housut

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä yhdistelmä, joka on ehkä se paras todiste kietaisumekon monikäyttöisyydestä. Nimittäin solmimalla kietaisunauhan rennosti sisäkautta selän takaa saat mekosta hetkessä pitkän jakun, jonka voi yhdistää housujen tai farkkujen kanssa. Syyssesonki merkitsee itselleni aina nahkahousujen esiin kaivamista ja sen vuoksi halusin tässäkin kohtaa nostaa (keino)nahkapöksyt esille. Ne yhdistettynä pehmoisiin neuleisiin ja vaikkapa juuri naisellisiin kukkakuoseihin luovat ihanaa leikkisyyttä ja kontrastia. Nahkahousujen lisäksi poolokaulukset ovat minulle yhtä kuin viesti syksystä. Tässä Sandin neuleessa on t-paitamittaiset hihat ja sen vuoksi se oli ihan omiaan tämän mekon kanssa. Kotkan Sokokselta bongasin myös erittäin potentiaalisen, pitkähihaisen ja budjettiystävällisen version Pieces-merkiltä. Tämä vinkiksi niille, joilla on musta pooloneule syksyksi haaveissa! Ja mitä tulee vielä kenkävalintaani, niin viime viikolla kuvausten aikaan tarkeni ulkona kulkea avojaloin, mutta yhtä hyvin tähän asuun voisi valita kengiksi vaikkapa teräväkärkiset nilkkurit.

Tähän loppuun haluaisin vinkata teille Sokoksen muotiviikoista, jotka tosiaan alkoivat tämän viikon maanantaina 9.9 ja jatkuvat aina lokakuuhun 6.10 saakka. Tulevana lauantaina 14.9 järjestetään Tampereen Sokoksella tavismallien tähdittämä muotinäytös. Jos Tampeereelle on matkaa, niin näytöksen näkee myös striimattuna muilta Sokoksilta. Kaikissa Sokos-tavarataloissa riittää tulevana lauantaina tapahtumaa!

Ja hei jos ihastuit yhtä palavasti esimerkiksi tuohon R-Collectionin neuleeseen kuin minä ja Sara, niin nyt kannattaa hyödyntää Sokoksen tarjous, jossa kaikki normaalihintaiset paidat, neuleet ja bleiserit ovat -20%. Tarjous voimassa 9.-15.9!

kuvat: Sara Vanninen, editointi: minä

Sadepäivän kotitoimisto ja maailman mukavin oloasu

Posted on

Tämä sateinen perjantai, sääjumalien mukaan välipäivä intiaanikesästä on oikein sopiva hetki laittaa ulos nämä kuvat keskiviikolta, jolloin piipahdin Helsingissä juhlistamassa Alexan syntymäpäivää sekä hänen juuri lanseerattua kashmir-yhteistyömallistoa Balmuirin kanssa. On jotenkin todella hienoa olla kannustamassa kollegoja (ja ystäviä!) heidän saavuttaessaan isoja unelmia omilla urapoluillaan, varsinkin kun on itse kulkenut ja nähnyt tämän alan kehityksen yhtä matkaa heidän kanssaan. Itsellänikin on tulevaisuuden suhteen jos jonkinlaisia haaveita ja niiden joskus toivottaessa toteutuessa haluan ehdottomasti nauttia sekä juhlistaa sitä minulle tärkeiden ihmisten kanssa.

Alexan kashmir-mallistoon kuuluu tosiaan kolme ihanaa mallia; neulehousut, v-aukkoinen neule ja poolokauluksinen t-paita neule, joita on saatavilla kolmessa kauniissa ja erittäin onnistuneessa sävyssä. Oma suosikkini on näistä ivory, jonka näettekin kuvissa päälläni. Myös beige on mieletön ja harmaa kaunis perusväri! Kyllä tähän kelpaa näin sateisena kotitoimistopäivänä kääriytyä ja tehdä töitä. Ei sillä etteikö tämä päällä kehtaisi kotoa poistua, ehdottomasti kehtaa! Tämähän on mitä mainoin asu vaikkapa matkustamiseen. Onnea vielä Alexalle tätäkin kautta!

Mummoneule ja myöhästynyt kolmenkympin kriisi

Posted on

Viime viikolla sivusin tätä aihetta Instagram Storien puolella, kolmenkympin kriisiä nimittäin. Hassua sinänsä puhua kolmenkympin kriisistä, sillä en kokenut sellaista täytettyäni ne maagiset kolmekymmentä vuotta. Se ikä vain tulla tupsahti, eikä mikään oikein muuttunut. En kriiseillyt mistään sen enempää kuin normaalistikaan. Huonoja hius- ja kasvopäiviä tuli ja meni, mutta niinhän meillä kaikilla.

Tänä vuonna, kun mittariin kilahti 31 vuotta jokin muuttui. Mitään radikaalia ei tapahtunut, enkä oikein osaa sanoa miksi ja milloin tarkalleen mielelleni kävi kuten kävi. Ehkä olin vain elänyt kolmekymppisvuoteni onnellisuuden kuplassa, kun 9 kuukautta siitä vierähti raskaana ja vuosi huipentui satumaisella tavalla. Sen rinnalla tämä unettomien öiden ja vähän murheidenkin täyttämä vauva-arki on sitten tuntunut melko raskaalta sekä saanut mielen matalaksi. Olen melko varma, että moni kriiseilyn aiheeni juontaa juurensa juurikin tästä.

Pienen vauvan äitinä sitä on vain useampana päivänä enemmän tai vähän hukassa. Mikään ei oikeastaan ole vialla, mutta siinä väsymyksen, kiireen ja turhautumisen keskellä kaikki vaan tuntuu olevan vähän pielessä. Useampana päivänä sitä näyttää omasta mielestään lähinnä variksen pelättimeltä, kuin varjolta entisestä itsestään. Olo ei siis ole hehkeimmästä päästä, eikä sinulla myöskään ole liiaksi aikaa paikkailla tilannetta. Oma aika on kortilla, joten monesti sitä tehdään vain välttämättömimmät jutut, eikä itsensä puunaamiseen niin sanotusti ole kovinkaan montaa minuuttia. Yövalvomiset ja ylipäätänsä vauva-arki verottaa, joten ei ihme, jos se näkyy myös kasvoilta. Helpottavaa on tietää, että se tulee muuttumaan ja loppujen lopuksi aika pian. Vauvavuosi ei kestä kuin sen yhden vuoden ja vaikka alkuun se tuntuu tahmaiselta rämpimiseltä ikuisuuden suossa, niin loppumatka menee yleensä pikajunan lailla.

Jollain tapaa helpottavaa on myös se tieto, että monesti nämä asiat ovat kriisejä vain pääsi sisällä, eivätkä oikeasti edes näy ulospäin. Mökkihöperöitymisilmiö on sekin melko tavanomainen vauvavuotena. Varsinkin alkuaikoina sitä tulee vietettyä paljon aikaa neljän seinän sisällä vauvan kanssa. Siinä, jos jossain sitä “homehtuu” ihan huomaamattaan. Kun sieltä turvallisesta kotipesästä pitäisi sitten poistua, niin tuntuu ylitsemääsemättömän vaikealta saada itsestään ihmisen näköistä, kun on tottunut asumaan nuhjuisissa kotiasuissa, hiukset mutsiponnarilla ja kasvot meikittä. Herkästi sitä jää vellomaan tähän tilaan, mutta voin vakuuttaa, että useimmissa tapauksissa kotikuoresta ulos tuleminen ja pieni laittautuminen tuntuu siltä, kuin feenikslintu olisi syntynyt uudelleen.

Mutta palataampa vielä siihen, mitä olen oikein kriiseillyt? Jotain tyhjänpäiväistä ja vähän turhaa? Oi kyllä. Olen harmitellut jatkuvaa juurikasvuani ja yrittänyt kasvattaa jo harmaantuneita kutrejani sinnikkäästi esiin, koska oma väri ja luonnollisuus kuulosti niin paljon coolimmalta kuin värjätty pää. Olen murehtinut alati kasvavia silmäpusseja ja muutenkin ihon silmin nähtävää ikääntymistä, kiitos vaan yövalvomisen. Olen kokeillut pitkästä aikaa ripsipidennyksiä ja todennut, että näytän niissä aivan teinitytöltä ja poistanut ne parin päivän jälkeen.

Olen miettinyt miksi minulle tuli raskausarpien sijaan hassuja hämähäkkiverisuonirykelmiä sääriin ja miksi aurinkoinen sää saa ihoni kirjavaksi kuin karttapallo aurinkosuojasta huolimatta. Olen manannut itseäni, että en ole saanut aikaiseksi aloittaa treenaamista raskauden jälkeen. En siksi, että minulla olisi vielä kiloja pudotettavana (ei ole), mutta siksi, että lihasmassani on olematonta ja liikunta tekisi varmasti hyvää monellakin tapaa. Jaksaisin luultavasti paremmin, eivätkä selkäni ja hartiani menisi yhtä pahasti jumiin. Välillä olen turhautunut niin pienistä asioista, kuten kynsinauhojen epäsiisteydestä, että sitä on ihan hävettänyt hetken kuluttua.

Viime viikolla pysähdyin sitten miettimään näitä tyhjänpäiväisiä, mutta toisaalta ihan inhimillisiä ja tärkeitäkin kriisin aiheitani. Ne nimittäin kertovat minulle jotain sellaista, josta olen ikionnellinen. Sen, että minulla on muut asiat elämässä hemmetin hyvin. Se, että ehdin murehtimaan juurikasvuani ja kynsinauhojani, kertoo vain miten onnekas olenkaan. Joskus kauan aikaa sitten totesin täällä blogissa, että kaikilla meillä on aina kriisin aiheita elämässä ja niiden kriisien suuruudet sekä vakavuusasteet riippuvat ihan tasan siitä, minkälainen tilanne meillä elämässä on.

Kun elämä hymyilee muuten ja kaikki asiat ovat itsellä sekä läheisillä hyvin, löytää ihminen herkästi pienistäkin asioista murehtimisen aihetta. Isomman hädän keskellä sitä taas osaa pistää asioita tärkeysjärjestykseen, eikä mieti sekuntiakaan niitä silmäpusseja, saati kynsinauhoja. Tämä on täysin luonnollinen reaktio meille ja sen vuoksi pikkuasioista kriiseilykin on joskus täysin ok, kunhan vain muistaa säilyttää jonkinlaisen suhteellisuuden tajun ja ymmärtää arvostaa sitä totuutta, että jos niin mitättömän pieni juttu on elämäsi suuri kriisi, on sinulla todennäköisesti kaikki paremmin kuin hyvin.

Tänään siis tämmöistä. Pientä ulkonäkökriisiä siis pukkaa, mutta muuten elämä hymyilee, isosti ♥

ps. onko kukaan muu ihastunut tänä vuonna ihan uudella tavalla neuletakkeihin? Ja nimenomaan tällaisiin vähän “mummomallisiin”? Nää on niin parhaita, niin mekkojen kuin housujenkin kaverina!

Pieces dress (Zalando) /  Lindex knit / Gucci bag / Zara shoes / Le Specs sunnies

Ripaus syksyä Tukholman kesässä

Posted on

Näiden kuvien perusteella ei varmasti kukaan uskoisi, että Tukholmassa oli torstaina lämmin ja kesäinen sää. Muut viilettivät sandaaleissa ja kesämekoissa, mutta itse olin vilukissana valinnut aamulla päälleni villajakun sekä farkut. Onneksi alla oli vain ohut silkkitoppi, niin en paahtunut ihan täysin. Kesäiseen katukuvaan asuni ei kuitenkaan oikein istunut, joten pyysin Lindaa ikuistamaan sen tässä kirkkoon johtavalla käytävällä, joka oli pudonneiden lehtien ansiosta jo hyvin syksyisen näköinen.

Voisin kuvitella kulkevani tässä asussa päivästä toiseen. Farkut sekä tuo silkkitoppi ovat olleet luottovaatteitani jo parin vuoden ajan ja pressilainaan haetusta jakusta povaan kyllä tämän syksyn suosikkia. Hento ja siro ruutukuosi on ihanan naisellinen, mutta malli puolestaan hyvinkin maskuliininen oversize. Jakkuun kuuluu vielä vyökin, jolla ilmeen saa muutettua totaalisesti. Kauppoihin tämä ihanuus tulee muistaakseni muutaman viikon kuluttua!

Nyt meillä alkaa maalauspuuhat minin kanssa, joten suljen läppärin. Mukavaa lauantaita sinne!

Topshop shoes & jeans / Gina Tricot blazer (*pressilaina) / Gucci bag / Geztus silk top 

photos: Linda Juhola, edit: me

Ensimmäiset treffit vauvan syntymän jälkeen

Posted on

Miltei 8 kuukautta vierähti ennen kuin ehdimme mieheni kanssa ottaa oikeasti kahdenkeskistä aikaa ja viettää rehellistä date night-iltaa. Muutamat juhlat ja häät ovat tässä tämän vuoden puolella toki taanneet sen, että sitä on tullut hengailtua vain aikuisten kesken ja oltua myös yhden yön verran kerrallaan erossa tytöistä, mutta muuten olemme olleet aika tiiviisti perheen kesken. Joka on toisaalta ollut ihanaa, mutta kuten varmasti kaikki vanhemmat allekirjoittavat sen, on se oma aika ja vanhempien keskinäinenkin aika mielettömän tärkeää.

Esikoisen kohdalla ensimmäiset treffit mieheni kanssa taisimme järjestää jo muutamien viikkojen jälkeen minin syntymästä ja yökylässäkin hän oli suhteellisen nuorena, kun siihen ei mitään estettä imetyksen kariuduttua ollut. Kuopusta sen sijaan emme raaskineet alkuun yökylään antaa, vaikka hänkin siirtyi jo hyvin varhaisessa vaiheessa pullolle. Alkuvuotta varjostaneet terveydelliset ongelmat kaihersivat sen verran meidän vanhempien mielissä, että tuntui parhaalta pitää tyttö koko ajan molempien tai ainakin toisen vanhemman lähellä. Me tiesimme tarkalleen, miten hieman haastavasti syönyt ja nukkunut vauveli tykkäsi, että asiat tehdään. Siinä kuplassa se meidän vanhempien yhteinen ja oma aika jäi sitten aika pahasti jalkoihin…

Havahduimme tähän alkukesästä ja vannoimme, että nyt kun kaikki oli kuopuksen terveyden osalta kunnossa tulisi tähän muutos. Useampien juhlien siivittelemä kesä ei kuitenkaan oikein tarjonnut mahdollisuutta kunnon irtiottoon, mutta kun lopulta saimme kesän viimeiset häät pakettiin nyt elokuussa, päätimme samantien buukata miniloman Helsinkiin. Aika tarkalleen 24h kestänyt reissu tuntui vähintäänkin pitkältä viikonlopulta. Yhtäkkiä sitä oltiin vain me kaksi ja aikaa tuntui olevan loputtomiin. Vaikka eron yhden versus kahden lapsen kanssa on huomannut jo monessakin kohtaa, tuntui se korostuvan tässä kohtaa erityisesti. Molempien tyttöjen jäädessä tällä kertaa kotiin käytettävissämme ollut aika triplaantui samantien.

Tästä huolimatta tai ehkä nimenomaan tästä syystä meillä ei ollut Helsingissä mitään sen kummempaa aikataulua tai agendaa. Halusimme vain syödä hyvin, ehkä vähän kierrellä kaupungilla ja NUKKUA. Nukkua keskeytyksettömästi vähintään 7 tuntia. Vaikka illallinen YesYesYes:issä oli mielettömän hyvä, maistui treffi-iltana uni kaikista parhaimmalta. Sitä oli jo ihan unohtanut sen, miltä tuntui nukkua niin monta tuntia putkeen heräämättä kertaakaan. Miltä tuntui syödä ilman, että joku repi hihasta, kitisi tai mölysi muuten vaan. Miltä tuntui kulkea kaupungilla ilman vaunuja ja ilman vaippakassia. Niin. Hemmetin. Hyvältä.

Mutta samaan aikaan myös niin tyhjältä ja orvolta. On ihan järjenvastaista, että ensin sitä haikailee joka välissä pienten irtiottojen sekä oman ajan perään ja kun sitä sitten tarjoillaan, niin pitää ensimmäisenä avata puhelimesta lasten kuvat ja videot. Mutta niin se vain menee ja kuuluu tähän yhtä tiukasti kuin ne vaippakassit, vaunut ja illallisten itkupotkuraivarit. Kotimatkalla nauroimme miehen kanssa, miten sitä onkin jo kova ikävä sitä päivittäistä, naurun ja itkun täyteistä kaaosta, joka kotonamme tällä hetkellä vallitsee. Ja josta pystyy tämän treffi-illan ansiosta taas nauttimaan hetken aikaa täysin mutisematta.

ps. Tässä kuvituksena mikäs muukaan kuin itse treffi-illan asu!

Mango jacket & shoes / Zara dress / vintage bag

Hääkuvauspaikkaa etsimässä

Posted on

Lindex jeans

Zara hair clips & bag

Eilen hoidettiin taas hääasioita ja yksi tärkeä juttu to do-listalla oli hääkuvauspaikan löytäminen. Siskolle tulee kirkkoon ja hääjuhlaan kuvaaja, mutta olemme sopineet, että minä kuvaan aamupäivällä varsinaiset hääpotretit. Sitä varten metsästimme eilen sitten kuvauspaikkaa ja kävimme mm. tällä suloisella kukkapellolla, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Miksei kukaan kertonut, että Kotkasta (tai oikeastaan Pyhtäältä) löytyy tällainen aarre! Luvatta emme täällä kuvanneet, sillä pellolle on pystytetty ihan erillinen kyltti, joka kertooi, että siinä on lupa kuvata. Muutamat muutkin pellosta vihiä saaneet olivat eksyneet paikalle ikuistamaan tämän kukkaloiston.

Vaikka kukkapelto oli kaunis, niin hääkuvauspaikaksi sitä ei kuitenkaan valittu. Tämä väriloisto oli ehkä hieman liikaa hääparin makuun ja pellolla pörräävät ampiaiset olisivat saattaneet tehdä kuvaustilanteesta inhottavan. Onneksi muitakin ideoita on ja niistä varmasti löytyy hyvä paikka. Nyt kun vaan sää suosisi eikä tarvisi sadetta pelätä :)

ps. näissä muuten näkyy tuo IG:n puolella kriiseilemäni “harmaa” tukka, joka ei todellakaan näytä harmaalta näin auringonvalossa :D Parempia kuvia hiuksista ja päivitystä harmaiden kasvatusprojektista tulossa myöhemmin :)

Yksi asu – kolme eri tyyliä 2/3

Posted on

Tämä asupostaus kertoo hyvin siitä miten epäsäännöllistä ja hajamielistä postaustahtini on viime aikoina ollut. Tämän postaussarjan aloittelin jo kuukausi takaperin tarkoituksena julkaista kaikki kolme asua viikon kuluessa, mutta niin vain se jäi ja sitten unohtui. Tosin säätila vaihtui näistä kesäkuun alun helteistä myös todella paljon viileämpään, joten en oikein osannut päättää olisiko näistä hirveästi inspiraatiota. Nyt sääkartat kuitenkin lupailevat ensi viikolle taas lämpimämpää säätä, joten ehkä sitä voi taas kaivaa shortsiasut esille.

Ensimmäisessä asussa yhdistin haalarin maihareihin sekä armytakkiin ja tällä kertaa mentiin sitten ihan eri suuntaan, kun jalasta löytyi korkoa ja rento takki oli vaihtunut skarppiin jakkuun. Jotta kokonaisuudesta ei olisi tullut liian fiiniä, päätin kietoa hiukset rennolle huivikampaukselle ja vaihtaa käsilaukun vyölaukkuun. Tämä on kyllä suosikkiasuni vähään aikaan, johtuen varmasti lämpöisen beigestä värimaailmasta. Se jotenkin sointuu kivasti yhä vaalenevaan tukkaani.

Hiuksista ja tästä vaalennusprojektista voisikin taas tehdä pian päivitystä, kun muutos lähtötilanteeseen on jo melkoinen. Yhä edelleen mietin välillä, että olikohan tämä nyt paras idea, mutta tässä kohtaa en kyllä raaski vielä kääntää kelkkaa ja vetää tummaksi. Ehkä se päivä vielä koittaa, kun olen tähän vaaleuteen täysin tottunut.

Gina Tricot playsuit

Weekday blazer

Zara heels

Karu Atelier belt bag

grandma’s old scarf

 

photos: Janni Ehari, edit: me

Vilpittömästi onnellinen

Posted on

Viime aikoina olen ollut vilpittömästi onnellinen. En tosin itseni puolesta, vaan muiden.

Olen liikuttunut (onnen) kyyneliin saakka, koska olen ollut niin hemmetin onnellinen toisen ihmisen puolesta. Olen hymyillyt itsekseni, kun olen miettinyt, miten hienoja asioita läheisilleni tapahtuu juuri nyt. Toisten puolesta koettu onni on omalla tavallansa todella kaunista, hienoa ja maagista.

Välillä voi tosin olla vaikea olla onnellinen toisten puolesta, jos omassa elämässä asiat tökkii pahasti. Silloin ei pysty tuntemaan iloa muiden onnistumisista, ei vaikka kuinka haluaisi. Itse tuollaista aikaa eläneenä tiedän mistä puhun. Päässä pyörii vain omat murheet ja kateellisuuskortti nousee esiin, vaikka sitä ei todellakaan haluaisi tuntea niin. Ääni sisällä huutaa miksei minullekin voisi tapahtua hyviä asioita? Sittemmin olen todennut, että useimmille meistä elämä tarjoilee sekä niitä hyviä että huonoja hetkiä, vuorotellen. Ja kun se hyvä hetki koittaa, sitä pystyy huomattavasti paremmin myös iloitsemaan muiden puolesta. Ja se jos joku tuntuu hyvältä.

Tällä hetkellä olen niin äärimmäisen iloinen molempien siskojeni puolesta. Toinen on menossa naimisiin ja toinen saavutti juuri yhden suuren unelmansa saadessaan koulupaikan. Isosiskona sitä kokee tällaisessa tilanteessa ehkä myös pientä ylpeyttä pikkusiskoistaan, sen vilpittömän onnellisuuden tunteen lisäksi.

dress Glamorous (Zalando)

shoes Zara

sunnies Ray Ban

hairclip Zara

The Gold Dress – osa 2

Posted on

Olen julkaissut samalla otsikolla postauksen kerran aikaisemminkin ja silloin esittelin tätä tismalleen samaa mekkoa ensi kertaa. Tuolloin elettiin vuotta 2016. Olin pitkästä aikaa kaivanut ompelukoneen esille ja antanut mielikuvitukseni laulaa. Lopputuloksena syntyi tämä kultainen mekko, jonka puin sitten päälleni Elle-gaalaan.

Kultainen mekko keräsi tuolloin paljon kauniita kommentteja niin gaalassa kuin täällä blogissakin, mutta sen koommin sitä ei kuitenkaan ole päälläni nähty. Lähinnä siitä syystä, ettei sopivaa tilaisuutta pukea tämä mekko ole oikein vastaan tullut. Tänä keväänä kuitenkin päätin, että kaivaisin mekon esille ja fiksaisin sen sopivaksi kesähäitä ajatellen. Kesähäitä kun oli tälle kesälle kertynyt jopa kolmet, joten halusin uusien mekkojen ostamisen sijaan ehdottomasti hyödyntää myös jotain vanhaa.

Mekon tuunauksesta järjestin pienen äänestyksen Instan puolella ja sen suosio hieman yllätti. Äänestäjiä on hurja määrä normaalin verrattuna ja niin oli myös dm-viestejä. Kiitos vaan tuhannesti teille kaikille aktiivisuudesta! Olipa ihanaa käydä teidän kanssa keskustelu niin hääpukeutumisesta kuin ompelujutuistakin. Äänestyksessä olitte lähes yksimielisiä siitä, että minun olisi paras lyhentää mekon hihat, sillä upeat, gaalaan sopivat kellomaiset hihat eivät ehkä olisi kovin käytännölliset hääjuhlassa. Ne olivat myös ehkä hieman talviset ja raskaat kesäjuhlaan, joten lyhentämällä/poistamalla osan hihaa ilme kevenisi huomattavasti. Näin sitten tein ja samalla myös lyhensin helmaa sen verran, että sandaalin kärjet vilkkuivat alta.

Asusteiksi valikoitui tosiaan tällä kertaa jotain huomattavasti kesäisempää ja keveämpää. Remmisandaalit veivät Instan toisessa äänestyksessä voiton avokkaista, joten päädyin laittamaan ne. Laukku puolestaan on mummoni vanha ja sen vuoksi minulle todellinen aarre. Näyttävin asuste löytyi tällä kertaa hiuksista, kun toteutin näihin häihin pitkään haaveilemani helmipinnikampauksen. Tämän hetken isoin hiusasustetrendi näkyi myös vahvasti hääjuhlassa, sillä muutamalla muullakin häävieraalla oli helmipinnit hiuksia koristamassa.

Kuvat eivät nyt tällä kertaa ole ihan loisteliaimmasta päästä, kun näiden kanssa tuli melkoinen hoppu ja ne napattii nopeasti hotellin rappukäytävässä, mutta kyllä näistä mekkoon tehdyt muutokset ja viikonlopun juhlalook käy selväksi. Kiitos vaan äitille, kun uhrauduit kameran taakse siinä hässäkässä!

Tätä mekkoa tuunatessa tuli taas hirveä ikävä ompelua ja vaatteiden tekemistä. Vaikka koen olevani ihan näppärä kameran takana ja nautin siitäkin luovasta hommasta, mutta voi jestas mikä tunne tulee, kun pääsen suunnittelemaan ja kaavoittamaan vaatteita sekä surruttamaan ompelukoneella. Se on ehdottomasti oma kutsumukseni, jos näin nyt voi sanoa.

Yksi asu – kolme eri tyyliä 1/3

Posted on

Teidän toiveesta seuraava three ways -postaussarja on mallia “yksi asu ja kolme eri tyyliä”. Tässä siis ideana se, että itse vaatetus pysyy samana, vain asusteet (ja takki vaihtuu). Pohjalle valitsin tällä kertaa yksiosaisen vaihtoehdon eli haalarin, joka on ollut isosti pinnalla tänä keväänä ja kesänä. Erityisesti tällaisessa army/työhaalari-mallissa. Minulta löytyy tähän trendiin taipuva pitkälahkeinen haalarikin, mutta ajattelin, että ehkä shortsiasu toimii paremmin kesäkeleillä. Seuraavissa postauksissa on nyt tarkoitus näyttää mihin kaikkeen se taipuu.

Aloitaan tällaisella vähän festarihenkisemmällä, jossa haalari on yhdistetty ronskeihin maihareihin ja armytakkiin. Tässä voin kuvitella viilettäväni viikonloppuisin festariareenoilla tai mökkireissulla, mutta myös ihan täällä kotona arkisena kesämaanantaipäivänä. Sellainen hyvä, mukava ja varma asukokonaisuus, jonka voi aamulla kiireessä vetää päälle ja joka kannattaa pakata kesäreissuille mukaan. Ihan vaan varmuuden vuoksi!

Gina Tricot playsuit (*pr-gift)

Superdry jacket

Zara boots

RayBan sunnies

photos: Janni Ehari, edit: me

Hääjuhla-asu 1/3

Posted on

Menin lupailemaan ennakkokuvia näistä tämän kesän hääjuhla-asuista, mutta niinhän siinä kävi, että niiden kuvaaminen jäi vain ajatuksen tasolle viikon ollessa todella hetkinen. Siirtykäämme siis suoraan ensimmäisiin asukuviin, jotka ovat tosiaan peräisin eiliseltä.

Kesän ensimmäistä hääparia saatiin juhlistaa aivan mielettömän upeassa ja helteisessä kesäkelissä täällä Kotkassa. Kuka olisi uskonut, että kesäkuun viikonloppuna on niin lämmin, että häihin voi huoletta lähteä naruolkaimisessa mekossa ja jättää pitkähihaset kotiin. En minä ainakaan. Näin kuitenkin tuli tehtyä ja ainoaksi ongelmaksi pukeutumisen suhteen muodostui se, jo heti alkumetreillä alkanut hikoilu, jolle ei meinannut tulla loppua edes yöllä :D Hiki virtasi reisiä pitkiä koko päivän ja voin vain kuvitella minkälainen soija oli pukuihin sonnustautuneilla miesvierailla ja sulhasella. Kuumalle kelille ja armottomalle hikoilulle osattiin kuitenkin nauraa koko porukan kesken, eikä kukaan ihmetellyt hikiläikkiä tai läpimärkiä paitoja.

Omassa mekossani ei varsinaisia hikiläikkiä ollut, mutta se oli aivan tuhannen rypyssä hikoilun vuoksi. Aina ennen ostopäätöstä varmistan vaatekaupassa, että eihän haluamani vaatteen kangas vain rypisty voimakkaasti. Näin tein tälläkin kertaa ja tyytyväisenä marssin kassalleparin nyrkkiin puristuksen jälkeen. Siinä kuivassa sisäilmassa tehdyn testin aikana en vain osannut ottaa huomioon tänä viikonloppuna vallitsevia sääolosuhteita ja sitä faktaa, että jaloistani virtaisi jatkuvasti nestettä satiiniselle kankaalle. Nämä kuvat on napattu kirkon jälkeen ennen hääjuhlaa ja rypyt ovat jo helposti havaittavissa. Yöllä kotiin lähtiessä mekosta ei olisi kehdannut ottaa enää minkäänlaista kuvaa, sillä se oli kaukana sileästä satiiniunelmasta.

Ensi viikonloppuna on sitten seuraavan hääjuhlan vuoro ja asun vaihto. Nämä kengät ajattelin kyllä ottaa mukaan, sillä kertaakaan ei tullut olo, että pitäisi vaihtaa tai ottaa kengät pois. Ehkä sitä on tullut jotain opittua teinivuosien korkeista koroista, eli siis sen etteivät ne ole minua varten.

Mitäs te tykkäsitte asusta? Oliko liian rento teidän silmiin? Itse halusin pitää tämän hääjuhla-asun hyvin simppelinä. Seuraaviin häihin olisi tarkoitus sitten pukeutua vähän näyttävämpään asuun ja nähdä ehkä hieman enemmän vaivaa myös hiuksien suhteen…

&Other stories mekko

Cult Gaia bag

Mango shoes