Oma tyyli

Yksi asu – kolme eri tyyliä 2/3

Posted on

Tämä asupostaus kertoo hyvin siitä miten epäsäännöllistä ja hajamielistä postaustahtini on viime aikoina ollut. Tämän postaussarjan aloittelin jo kuukausi takaperin tarkoituksena julkaista kaikki kolme asua viikon kuluessa, mutta niin vain se jäi ja sitten unohtui. Tosin säätila vaihtui näistä kesäkuun alun helteistä myös todella paljon viileämpään, joten en oikein osannut päättää olisiko näistä hirveästi inspiraatiota. Nyt sääkartat kuitenkin lupailevat ensi viikolle taas lämpimämpää säätä, joten ehkä sitä voi taas kaivaa shortsiasut esille.

Ensimmäisessä asussa yhdistin haalarin maihareihin sekä armytakkiin ja tällä kertaa mentiin sitten ihan eri suuntaan, kun jalasta löytyi korkoa ja rento takki oli vaihtunut skarppiin jakkuun. Jotta kokonaisuudesta ei olisi tullut liian fiiniä, päätin kietoa hiukset rennolle huivikampaukselle ja vaihtaa käsilaukun vyölaukkuun. Tämä on kyllä suosikkiasuni vähään aikaan, johtuen varmasti lämpöisen beigestä värimaailmasta. Se jotenkin sointuu kivasti yhä vaalenevaan tukkaani.

Hiuksista ja tästä vaalennusprojektista voisikin taas tehdä pian päivitystä, kun muutos lähtötilanteeseen on jo melkoinen. Yhä edelleen mietin välillä, että olikohan tämä nyt paras idea, mutta tässä kohtaa en kyllä raaski vielä kääntää kelkkaa ja vetää tummaksi. Ehkä se päivä vielä koittaa, kun olen tähän vaaleuteen täysin tottunut.

Gina Tricot playsuit

Weekday blazer

Zara heels

Karu Atelier belt bag

grandma’s old scarf

 

photos: Janni Ehari, edit: me

Vilpittömästi onnellinen

Posted on

Viime aikoina olen ollut vilpittömästi onnellinen. En tosin itseni puolesta, vaan muiden.

Olen liikuttunut (onnen) kyyneliin saakka, koska olen ollut niin hemmetin onnellinen toisen ihmisen puolesta. Olen hymyillyt itsekseni, kun olen miettinyt, miten hienoja asioita läheisilleni tapahtuu juuri nyt. Toisten puolesta koettu onni on omalla tavallansa todella kaunista, hienoa ja maagista.

Välillä voi tosin olla vaikea olla onnellinen toisten puolesta, jos omassa elämässä asiat tökkii pahasti. Silloin ei pysty tuntemaan iloa muiden onnistumisista, ei vaikka kuinka haluaisi. Itse tuollaista aikaa eläneenä tiedän mistä puhun. Päässä pyörii vain omat murheet ja kateellisuuskortti nousee esiin, vaikka sitä ei todellakaan haluaisi tuntea niin. Ääni sisällä huutaa miksei minullekin voisi tapahtua hyviä asioita? Sittemmin olen todennut, että useimmille meistä elämä tarjoilee sekä niitä hyviä että huonoja hetkiä, vuorotellen. Ja kun se hyvä hetki koittaa, sitä pystyy huomattavasti paremmin myös iloitsemaan muiden puolesta. Ja se jos joku tuntuu hyvältä.

Tällä hetkellä olen niin äärimmäisen iloinen molempien siskojeni puolesta. Toinen on menossa naimisiin ja toinen saavutti juuri yhden suuren unelmansa saadessaan koulupaikan. Isosiskona sitä kokee tällaisessa tilanteessa ehkä myös pientä ylpeyttä pikkusiskoistaan, sen vilpittömän onnellisuuden tunteen lisäksi.

dress Glamorous (Zalando)

shoes Zara

sunnies Ray Ban

hairclip Zara

The Gold Dress – osa 2

Posted on

Olen julkaissut samalla otsikolla postauksen kerran aikaisemminkin ja silloin esittelin tätä tismalleen samaa mekkoa ensi kertaa. Tuolloin elettiin vuotta 2016. Olin pitkästä aikaa kaivanut ompelukoneen esille ja antanut mielikuvitukseni laulaa. Lopputuloksena syntyi tämä kultainen mekko, jonka puin sitten päälleni Elle-gaalaan.

Kultainen mekko keräsi tuolloin paljon kauniita kommentteja niin gaalassa kuin täällä blogissakin, mutta sen koommin sitä ei kuitenkaan ole päälläni nähty. Lähinnä siitä syystä, ettei sopivaa tilaisuutta pukea tämä mekko ole oikein vastaan tullut. Tänä keväänä kuitenkin päätin, että kaivaisin mekon esille ja fiksaisin sen sopivaksi kesähäitä ajatellen. Kesähäitä kun oli tälle kesälle kertynyt jopa kolmet, joten halusin uusien mekkojen ostamisen sijaan ehdottomasti hyödyntää myös jotain vanhaa.

Mekon tuunauksesta järjestin pienen äänestyksen Instan puolella ja sen suosio hieman yllätti. Äänestäjiä on hurja määrä normaalin verrattuna ja niin oli myös dm-viestejä. Kiitos vaan tuhannesti teille kaikille aktiivisuudesta! Olipa ihanaa käydä teidän kanssa keskustelu niin hääpukeutumisesta kuin ompelujutuistakin. Äänestyksessä olitte lähes yksimielisiä siitä, että minun olisi paras lyhentää mekon hihat, sillä upeat, gaalaan sopivat kellomaiset hihat eivät ehkä olisi kovin käytännölliset hääjuhlassa. Ne olivat myös ehkä hieman talviset ja raskaat kesäjuhlaan, joten lyhentämällä/poistamalla osan hihaa ilme kevenisi huomattavasti. Näin sitten tein ja samalla myös lyhensin helmaa sen verran, että sandaalin kärjet vilkkuivat alta.

Asusteiksi valikoitui tosiaan tällä kertaa jotain huomattavasti kesäisempää ja keveämpää. Remmisandaalit veivät Instan toisessa äänestyksessä voiton avokkaista, joten päädyin laittamaan ne. Laukku puolestaan on mummoni vanha ja sen vuoksi minulle todellinen aarre. Näyttävin asuste löytyi tällä kertaa hiuksista, kun toteutin näihin häihin pitkään haaveilemani helmipinnikampauksen. Tämän hetken isoin hiusasustetrendi näkyi myös vahvasti hääjuhlassa, sillä muutamalla muullakin häävieraalla oli helmipinnit hiuksia koristamassa.

Kuvat eivät nyt tällä kertaa ole ihan loisteliaimmasta päästä, kun näiden kanssa tuli melkoinen hoppu ja ne napattii nopeasti hotellin rappukäytävässä, mutta kyllä näistä mekkoon tehdyt muutokset ja viikonlopun juhlalook käy selväksi. Kiitos vaan äitille, kun uhrauduit kameran taakse siinä hässäkässä!

Tätä mekkoa tuunatessa tuli taas hirveä ikävä ompelua ja vaatteiden tekemistä. Vaikka koen olevani ihan näppärä kameran takana ja nautin siitäkin luovasta hommasta, mutta voi jestas mikä tunne tulee, kun pääsen suunnittelemaan ja kaavoittamaan vaatteita sekä surruttamaan ompelukoneella. Se on ehdottomasti oma kutsumukseni, jos näin nyt voi sanoa.

Yksi asu – kolme eri tyyliä 1/3

Posted on

Teidän toiveesta seuraava three ways -postaussarja on mallia “yksi asu ja kolme eri tyyliä”. Tässä siis ideana se, että itse vaatetus pysyy samana, vain asusteet (ja takki vaihtuu). Pohjalle valitsin tällä kertaa yksiosaisen vaihtoehdon eli haalarin, joka on ollut isosti pinnalla tänä keväänä ja kesänä. Erityisesti tällaisessa army/työhaalari-mallissa. Minulta löytyy tähän trendiin taipuva pitkälahkeinen haalarikin, mutta ajattelin, että ehkä shortsiasu toimii paremmin kesäkeleillä. Seuraavissa postauksissa on nyt tarkoitus näyttää mihin kaikkeen se taipuu.

Aloitaan tällaisella vähän festarihenkisemmällä, jossa haalari on yhdistetty ronskeihin maihareihin ja armytakkiin. Tässä voin kuvitella viilettäväni viikonloppuisin festariareenoilla tai mökkireissulla, mutta myös ihan täällä kotona arkisena kesämaanantaipäivänä. Sellainen hyvä, mukava ja varma asukokonaisuus, jonka voi aamulla kiireessä vetää päälle ja joka kannattaa pakata kesäreissuille mukaan. Ihan vaan varmuuden vuoksi!

Gina Tricot playsuit (*pr-gift)

Superdry jacket

Zara boots

RayBan sunnies

photos: Janni Ehari, edit: me

Hääjuhla-asu 1/3

Posted on

Menin lupailemaan ennakkokuvia näistä tämän kesän hääjuhla-asuista, mutta niinhän siinä kävi, että niiden kuvaaminen jäi vain ajatuksen tasolle viikon ollessa todella hetkinen. Siirtykäämme siis suoraan ensimmäisiin asukuviin, jotka ovat tosiaan peräisin eiliseltä.

Kesän ensimmäistä hääparia saatiin juhlistaa aivan mielettömän upeassa ja helteisessä kesäkelissä täällä Kotkassa. Kuka olisi uskonut, että kesäkuun viikonloppuna on niin lämmin, että häihin voi huoletta lähteä naruolkaimisessa mekossa ja jättää pitkähihaset kotiin. En minä ainakaan. Näin kuitenkin tuli tehtyä ja ainoaksi ongelmaksi pukeutumisen suhteen muodostui se, jo heti alkumetreillä alkanut hikoilu, jolle ei meinannut tulla loppua edes yöllä :D Hiki virtasi reisiä pitkiä koko päivän ja voin vain kuvitella minkälainen soija oli pukuihin sonnustautuneilla miesvierailla ja sulhasella. Kuumalle kelille ja armottomalle hikoilulle osattiin kuitenkin nauraa koko porukan kesken, eikä kukaan ihmetellyt hikiläikkiä tai läpimärkiä paitoja.

Omassa mekossani ei varsinaisia hikiläikkiä ollut, mutta se oli aivan tuhannen rypyssä hikoilun vuoksi. Aina ennen ostopäätöstä varmistan vaatekaupassa, että eihän haluamani vaatteen kangas vain rypisty voimakkaasti. Näin tein tälläkin kertaa ja tyytyväisenä marssin kassalleparin nyrkkiin puristuksen jälkeen. Siinä kuivassa sisäilmassa tehdyn testin aikana en vain osannut ottaa huomioon tänä viikonloppuna vallitsevia sääolosuhteita ja sitä faktaa, että jaloistani virtaisi jatkuvasti nestettä satiiniselle kankaalle. Nämä kuvat on napattu kirkon jälkeen ennen hääjuhlaa ja rypyt ovat jo helposti havaittavissa. Yöllä kotiin lähtiessä mekosta ei olisi kehdannut ottaa enää minkäänlaista kuvaa, sillä se oli kaukana sileästä satiiniunelmasta.

Ensi viikonloppuna on sitten seuraavan hääjuhlan vuoro ja asun vaihto. Nämä kengät ajattelin kyllä ottaa mukaan, sillä kertaakaan ei tullut olo, että pitäisi vaihtaa tai ottaa kengät pois. Ehkä sitä on tullut jotain opittua teinivuosien korkeista koroista, eli siis sen etteivät ne ole minua varten.

Mitäs te tykkäsitte asusta? Oliko liian rento teidän silmiin? Itse halusin pitää tämän hääjuhla-asun hyvin simppelinä. Seuraaviin häihin olisi tarkoitus sitten pukeutua vähän näyttävämpään asuun ja nähdä ehkä hieman enemmän vaivaa myös hiuksien suhteen…

&Other stories mekko

Cult Gaia bag

Mango shoes

Kesähäitä ja maailman kaunein mekko

Posted on

Kesäkuu on täällä ja niin ovat myös kesän ensimmäiset häät! Moneen vuoteen meillä ei ole ollut hääjuhlia, mutta tänä kesänä niitä on kalenterissa jopa kolmet. Ihanaa! Kahdet näistä ovat nyt tulevina peräkkäisinä viikonloppuina ja kolmannet, ne eniten odottamani, sitten kesän huipennuksena elokuussa.

Tällöin naimisiin karkaa toinen siskoistani ja pääsen itse toista kertaa elämässäni toimimaan kaasona. Häät ovat kyllä juhlat vailla vertaa ja se niistä kumpuava positiivinen fiilis tarttuu jo näin valmisteluvaiheessa myös meihin vieraisiin. Varsinkin, kun sitä saa olla mukana suunnittelemassa ja ideoimassa näin kaason roolissa. Tämä kaasona oleminen on myös siitä ihanaa verrattuna omiin häihin, että sitä osaa jotenkin olla paljon rennompi ja aidosti vaan nauttia. Toukokuussa kävimme siskoni kanssa puvun ostoreissulla Tallinnassa ja tässä kuussa olisi tarkoitus matkata taas meren yli etelään viettämään kaasojen yhteistä reissua. Polttaritkin ovat työn alla, mutta niistä en uskalla sanoa sen enempää, sillä tiedän siskoni lukevan haukan lailla näitä postauksia, jos vaikka jotain sattuisin lipsauttamaan :D.

Mutta mitä tulee hääpukeutumiseen, niin sen osalta kahdet ensimmäiset häät ovat nyt hoidossa. Asukuvat ovat varmasti sitten ajallaan tulossa blogiin, mutta voisin esitellä juhlatyylit jo muulla tapaa aikaisemmin. Jotain uutta ja jotain vanhaa luvassa. Sekä jotain itse tehtyä myös! Siskon häihin minulta uupuu vielä asu, mutta sekin on työn alla. Mitä tahansa en ole sinne pukemassa, sillä kaason roolissa pukeudun tietysti siskon toiveiden mukaan. Meillä onkin ollut jo parin kuukauden ajan tutka niin sanotusti sopivien mekkojen varalta päällä muiden kaasojen kanssa, mutta vielä sitä valioyksilöä ei ole tullut vastaan. Toiveena olisi löytää kaikille kolmelle yksi ja sama mieluinen mekko, mutta mikään välttämättömyys tämä ei ole, kunhan värikoodi säilyisi yhtenäisenä. Jos teillä on muuten vinkkejä siitä, mistä kivijalka- tai nettikaupoista voisi löytyä kaasoille asuja, niin vinkatkaa ihmeessä! Tällä kertaa en aio lähteä siihen hullun hommaan, että kaikille kaasoille (ja morsiammelle sekä morsiamen äidille) ompelisin puvut itse. Omissa häissäni sen aikoinaan tein ja se oli kyllä vihoviimeinen kerta, kun semmoisen urakan harteilleni otan, huh :D.

Jotta tämä postaus nyt liittyisi edes hieman näihin kuviin, niin kerrotaan tähän loppuu muutama sana tästä asusta. Kyseessä on nimittäin Elloksen morsiusmalliston mekko, joka sopii mielestäni myös muuhun käyttöön. Tämän upean mekon voisin pukea koska tahansa juhlaan päälle, mutta hääjuhliin se ei oikein sovi ellei sitten ole itse morsiamena. Haaveilen pukevani tämän johonkin gaalaan ym. juhlavampaan tilaisuuteen, kunhan sellainen vain eteen sattuu. Kesän morsiamille voin tätä myös lämmöllä suositella rennommaksi hääpuvuksi tai vaikkapa kakkosmekoksi, joiden käyttö hääjuhlassa on  yleistynyt hurjasti :) Niin kaunis eikä tosiaan hinnalla pilattu!

mekko Ellos (pr-gift)

5x tarinaa eilisen kesäasun takaa

Posted on

Aamulla satoi Kotkassa vettä ja puntaroin pitkään mitä pukea päälle. Sääennusteet lupasivat Helsinkiin aurinkoista kesäkeliä, joten uskaltauduin laittamaan kesämekon. Ovesta ulos astuttuani hämmennyin, sillä siellä ei ollutkaan kolea sateinen keli vaan trooppinen ja hiostava kesäsade. Kesäsateet on niin parhaita!

Ennen kotoa lähtöä toivotin muulle perheelle heipat ja siinä yhteydessä mieheni totesi, että päivän lookkini toi mieleen J-Lon :D Ehkä tuo tiukka poninhäntä yhdistettynä mustiin isompiin aurinkolaseihin ja näyttäviin riippukorviksiin on hänelle yhtä kuin Jennifer Lopez. Upea nainen joka tapauksessa, joten kiitellen otan kaikki pienetkin huomiot yhtenevästä tyylistä vastaan. Vielä kun sitä voisi ikääntyä yhtä upeasti kuin hän!

Kannoin eilen pidemmän matkan sylissäni mustaa laatikkoa ja ihmettelin sen maahan laskettuani, että miksi sormeni ovat ihan likaiset. Kunnes katsahdin ympärilleni ja huomasin, että sormien lisäksi myös kangaskassini ja valkoinen mekkoni olivat aivan mustanharmaan lian peitossa. Laatikko päästi itsestään runsaasti väriä irti ja toi mieleen ne muutamat inhottavat kerrat, kun joku uusi vaate tai asuste on päästänyt itsestään väriä ja sotkenut sitten ihon sekä joissain tapauksissa myös pilannut muut päällä olleet vaatteet. Onni onnettomuudessa, että tämä lika lähti pesussa pois ja ihme kyllä se ei näkynyt kuvissa sen pahemmin…

Nämä mustat tahrat eivät suinkaan olleet ainoat jäljet asussani kuvauksen aikaan, vaan juuri ennen kuvien ottamista kävin testaamassa Sushibarin uutta listaa ja siitä todisteena muutama soijaläikkä rinnuksilla sekä hieman kiristävä vyö. Mietin, että pitäisikö jättää asukuvat ottamatta, kun sitä on tässä kohtaa päivää jo näin rönttöisenä, mutta sitten ajattelin, että noh ompahan ainakin realistinen päivänasu :D

Iltapäivällä kävin kotimatkalla Ikeassa hakemassa muutamia juttuja kotiin ja törmäsin siellä melko poikkeukselliseen ilmiöön. Nimittäin koskaan aikaisemmin ei yhdessä ja samassa tilanteessa ole näin moni työntekijä ole tullut kysymään tarvitsisinko mahdollisesti apua. Tuli sellainen olo, että näytin todella avuttomalta ja heikolta yrittäessäni ensin saada paria isompaa laatikkoa mukaani Ikean valtavasta varastosta ja sen jälkeen roudatessa sekä nostaessa näitä samaisia laatikoita autoon. En tiedä oliko kyse päivän lookistani vai muuten heikon näköisestä olemuksesta, mutta siinä kohtaa kun Ikean työntekijä kiiruhti vielä ulkona auttamaan minua lavakärryjen paikalleen palautuksessa alkoi tilanne jo naurattamaan :D Ja tarkennetaampa nyt vielä tähän loppuun, että kyse ollut mistään nuorista miehistä vaan minua olivat valmiita auttamaan niin naiset kuin miehetkin ja ikähaarukkakin oli varmasti paristakympistä viiteenkymppiin. Eivätkä ne laatikot nyt niin isoja olleet, ettenkö niitä olisi yksinään saanut nostettua. Oli miten oli, toivottavasti he ovat yhtä palvelualttiita kaikkia kohtaan, sillä oli nimittäin avuliainta asiakaspalvelua ikinä!

Zara dress

Mulberry bag

Oakwood leahter jacket

Zign shoes

Le Specs sunnies

H&M earrings

Ilman lapsia -päivän asu

Posted on

Aika harvoin lähden enää nykyisin kotoa ilman lapsia, kun lähes poikkeuksetta on ainakin toinen tytöistä mukana. Useimmiten molemmat heistä ja silloin, jos joskus haluan haluan pukeutua ns. helppoihin asuihin itse. Jalassa on aina tennarit, joiden kanssa jaksaa kävellä koko päivän ja tarvittaessa kirmata yhä karkaamisalttiin minin perään. Yläosaksi valikoituu monesti sellainen, jonka likaantuminen ei ole niin vaarallista ja jonka voi heittää pesukoneeseen heti kotiin päästyään. Erityisesti vauvan kanssa päivää viettäessä suosin sellaisia yläosia, jotka tuntuvat mukavalta vauvankin ihoa vasten. Hän kun viettää vielä todella paljon aikaa sylissä, niin on kivempi ettei omat vaatteeni ärsytä hänen herkkää hipiäänsä.

Näissä kuvissa näette sitten sen asun, jonka valitsen, kun lähden liikkeelle yksin. Jalasta löytyy ehkä tennareiden sijaan korkoa ja yläosaksi on valikoitunut vaikkapa tällainen bukleejakku. Sinisten farkkujen kanssa tämäkin on aika rento asukokonaisuus, mutta ei sellainen, jonka kanssa lasten kanssa koko päivän viettäisin. Sinisistä farkuista tuli muuten mieleen, että ne ovat siinä mielessä harvinainen näky itselläni, että kaikesta klassisuudesta huolimatta en oikein sellaisia osaa käyttää. Yli 90% kerroista valitsen sinisten farkkujen sijaan mustat, valkoiset tai jopa beiget. Joskus sitä tekee kuitenkin mieli valita klassinen sininen denim ja jostain syystä se joskus on yleensä aina näin keväisin. Tämä tekee mieheni aina poikkeuksellisen iloiseksi, sillä hän oikein toivoo välillä, että pukisin siniset farkut ylleni. Ja siis nimenomaan tällaiset tyköistuvammat eikä mitään boyfriend-mallia, jotka taitavat olla jokaisen miehen inhokkilistan kärjessä…

H&M jeans

Flattered shoes

Gucci bag & sunnies

River Island blazer

 

photos: Sara Vanninen, edit: me

Kuinka yhdistää beiget housut? 3/3

Posted on

Viimeinen beigehousuasu uunista ulos! Tämä sopiikin todella hyvin näihin uudelleen lämmenneihin keleihin :) Viimeisessä asussa kääräisin lahkeet, iskin jalkaan lenkkarit (jotka tosin kaipasivat kipeästi pesua) ja valitsin rennoksi yläosaksi valkoisen t-paidan sekä joka kesän luottotakkini. Armytakissa on jotain ihanan rentoa ja skarppia samaan aikaan. Vihreä väri on myös imarteleva ihoa vasten ja sopii mielestäni kivasti myös vaaleampaan hiusväriini. Minulta löytyy sekä pidempi armytakki että tämä lyhyt, joka on kyllä ihan omiaan, jos haluaa korostaa vyötäröä tällaisten housujen tai esimerkiksi mekon/hameen kanssa. Takki saa myös oman 160cm “pitkän” kroppanikin venymään pituutta huomaamatta.

Tämä viikko on ollut aika vauhdikas, kun puolet siitä on vierähtänyt Helsingissä ja muutaman kerran on tullut sahattua motaria edes takaisin. Huomennakin oli alunperin tarkoitus ajaa pk-seudulle, mutta menot siirtyivät alkuviikkoon. Ja ihan hyvä näin! Aurinkoa pitäisi piisata, joten taidampa hakea minin hyvissä ajoin hoidosta ja mennä vaikkapa puistoon jätskille. Se oli viime vuonna helteisen toukokuun joka viikkoinen perjantaitraditiomme ja mieluusti palautan sen taas kalenteriin.

ps. Minkä vaatteen haluisitte nähdä seuraavaksi three ways-postauksissa?

 

Topshop shoes

Lindex sunnies

Gina Tricot pants & jacket

Cubus t-shirt

photos: Hanna Väyrynen, edit: me

1/3 vauvavuodesta ja ne kuuluisat 4kk hulinat

Posted on

Yksi kolmasosa vauvavuodesta takana. Tuntuu yhtä aikaa todella vähältä ja toisaalta taas todella, todella paljolta. Meidän pieni nyytti ei ole enää yhtään niin pieni, vaan hänestä on kasvanut nauravainen, erittäin hyvän ruokahalun omaava pyöreäposkinen tyttö. Ajattelin, että voisin tehdä pientä yhteenvetoa menneistä kuukausista ja kertoa miten meillä nyt oikein menee. Vauvakuulumiset ovat yleensä niitä toivotuimpia, joten täältä pesee nyt!

Kuten tuossa kuukausi takaperin teille kerroin ei meidän alkuvuosi ja vauvan alkutaival ollut mikään helpoin. Yhden täysin terveen vauvan ja lapsen kasvattaneena huomasin jo hyvin aikaisessa vaiheessa (ensimmäisillä viikoilla), ettei kuopuksella ollut kaikki ihan kunnossa. Hänen hengityksensä rohisi jokaisella vedolla ja useamman kerran päivässä hän yskähti hassun kuuloisesti. Tämän lisäksi syöminen tökki. Se tökki pahemmin sekä hieman eri tavalla kuin esikoisen kanssa ja lopulta minun oli luovuttava rintaruokinnasta. Tuolloin en vielä tiennyt, että syynä oli todennäköisesti pienen hengitystievaivat, eikä suinkaan omat maitomääräni. Vauva ei vain huolinnut rintaa lukuisista yrityksistä ja jatkuvasta huudattamisesta huolimatta. Lopulta olimme koko perhe niin väsyneitä, että ratkaisu siirtyä pulloruokintaan pelasti meidät kaikki totaaliselta uupumukselta sekä vauvan isommalta hädältä, sillä olihan lapsen nyt saatava syödä. Muutenkin alle kolmekiloisena syntyneenä sekä sokeriseurannassa olleena oli tärkeää, että vauva sai säännöllisesti ruokaa. Aion vielä kirjoittaa imetyksestä oman postauksen, mutta toimikoon tämä nyt alustuksena sille.

Siirryimme siis jo ensimmäisillä viikoilla pulloruokintaan ja se sujui suhteellisen hyvin siihen asti, kun se ei sitten enää sujunutkaan. Syöttämisestä tuli tarkkaa puuhaa ja oikeastaan vain minä sekä mieheni tiesimme tarkalleen missä asennossa vauvan oli hyvä syödä. Vähänkin väärä asento tai ote aiheutti sen, että rohina yltyi todella kovaksi ja pieni veti maitoa henkeensä. Syöminen myös kesti aina ihan luvattoman kauan ja se tuntui olevan vauvalle työläs tehtävä. Se kuuluisa rohina, joka alkuun oli kuulostanut viattomalta kuorsaukselta ja lähinnä hymyilyttänyt meitä vanhempia, voimistui vauvan kasvaessa. Ihmiset kyselivät jatkuvasti oliko vauva saanut flunssan. Lopulta pikkuinen piti öisinkin niin kovaa ääntä, että mieheni oli pakko mennä toiseen huoneeseen nukkumaan. Samoihin aikoihin huomasin, että vauvan hengitys oli todella työlästä. Tässä kohtaa päätin ottaa yhteyttä lääkäriin ja siitä alkoikin sitten useamman kuukauden tutkimustensarja, jonka aikana kävimme eri lääkäreillä ja yövyimme mm. yhden yön tarkkailussa sairaalassa. Kotkan keskussairaalasta saimme lopulta lähetteen Helsinkiin isompiin tutkimuksiin.

Matkan varrella esiin nousi monia vaihtoehtoisia diagnooseja mm. refluksi. Useampi lääkäri epäili kuitenkin pienin kärsivän malasiasta (joko laryngo- tai trakeomalasiasta eli pehmeydestä kurkun päässä tai henkitorvessa). Mutta vaikka kaikki oireet sekä äänet viittasivat malasiaan, Kotkassa tehty tähystys antoi kuitenkin olettaa, ettei ainakaan ensimmäisenä mainitusta malasiasta olisi kyse. Jos diagnoosi olisi voitu varmistaa tähystyksen yhteydessä, olisin varmasti ollut paljon rauhallisempi kevään aikana, sillä lievänä malasia on melko harmiton vaiva ja korjaantuu yleensä 1-ikävuoteen mennessä.

Tutkimukset kuitenkin jatkuivat ja epätietoisuus sekä siitä aiheutunut stressi varjostivat pitkälti koko vauvan ensimmäistä vuosikolmannesta. Valvoin aivan liian monta yötä miettien, mitä voisin hänen hyväkseen tehdä. Minua ahdisti suunnattomasti, kun en tiennyt mikä pientä oikein vaivasi, kun hänestä niin selkeästi näki, ettei kaikki ollut täysin kunnossa. Lasten keuhkolääkärinkin mielestä oli parempi tutkia asia perinpohjaisesti ja hän määräsi ajan varjoainekuvaukseen sekä isompaan anestesiassa tehtävään tähystykseen. Tutkimuspäiviä kuumeisesti odotellessa vauvan tilassa alkoi pikku hiljaa tapahtua muutoksia. Ensin vauvaa harvemmin näkevät sukulaiset totesivat, että rohina oli hieman helpottanut tai ainakin vaimentunut. Hetken kuluttua me vanhemmatkin huomasimme sen. Syöminen alkoi niin ikään parantua ja kun lopulta tuli aika lähteä tutkimuksiin, mietimme oliko niille enää tarvetta?

Päätös jättää menemättä vauvalle määrättyihin tutkimuksiin tuntui kuitenkin liian suurelta vastuulta meille vanhemille, joten halusimme kuulla vielä vauvaa hoitaneen lääkärin mielipiteen. Meidän helpotukseksemme hän oli lopulta varjoainekuvauksen ja perustutkimuksen jälkeen samaa mieltä, ettei muille tutkimuksille eikä varsinkaan sille isommalle tähystykselle tässä kohtaa ollut akuuttia tarvetta. Pari viikkoa tämän jälkeen lääkärin soitellessa kuulumisia selitin innosta soikeana, että rohina sekä ne hassut yskäisyäänet olivat käytännössä kokonaan kadonneet ja neiti söi nykyisin mielettömän hyvällä ruokahalulla sekä vauhdikkaasti kaikki ateriansa loppuun asti.

Jälkeenpäin olen miettinyt paljon mikä muuttui noina viikkoina niin radikaalisti. Aika teki todennäköisesti tehtävänsä ja tuo pään kannattelemisen jalo taito oli tässä tapauksessa se ratkaiseva virstanpylväs, jonka asiosta vauvan vaivat hävisivät kuin tuhka tuuleen. Tästä syystä uskon jotenkin yhä siihen, että kyse oli kaikesta huolimatta jonkin sortin malasiasta ja mahdollisesti hyvin lievästä sellaisesta, joka saattoi jäädä tähystyksessä huomaamatta. Mikään muu ei oikein selittäisi sitä, miksi tilanne muuttui vauvan kasvaessa ja vahvistuessa.

Nyt 4,5kk vanha vauvelimme on kaikkea muuta kuin rohiseva ja syömisvaikeuksista kärsivä pieni nyytti. Hän on voimakas ja jäntevä, aina yhtä iloinen sekä nauravainen. Ensimmäisinä kuukausina epäilin, että hän tulisi kehittymään ehkä hieman malttillisemmalla tahdilla kuin superjäntevä siskonsa, mutta toisin kävi. Vaikka kuopus oli alkuun selkeästi “lötkömpi” tapaus, hän on yllättänyt meidät kaikki reippaalla kehityksellään. Kun pään kannattelu alkoi lopulta neuvolasta saatujen harjoitusten myötä sujua, ovat kaikki muut kehitysaskeleet seuranneet vauhdikkaasti perässä. Jokeltelun äänet ovat täyttäneet kotimme jo useita viikkoja ja myös tikahduttavasta naurusta olemme saaneet nauttia jo tovin. Vauva pyrkii koko ajan pystyasentoon, eikä makoiluhommat kiinnostaisi enää yhtään. Viime viikolla neiti oppi kääntymään selältä mahalleen ja mahalta selälleen molempiin suuntiin. Myös mini oppi nämä temput äitienpäivän tienoilla, joten hyvin samanlaisella tahdilla ovat tytöt tähän mennessä kehittyneet.

Uusin taito listassa on tällä hetkellä päristys ja siitä vauva on jotenkin erityisen ylpeä. Tätä taitoa on nimittäin esiteltävä aina tilaisuuden tullen, myös kello 05.15 aamulla. Tästä päästäänkin sopivasti nukkumiskuvioihin, jotka ovat tunnetusti jokaisen vanhemman lempipuheenaihe, josta jauhetaan hamaan loppuun saakka. Meillä nukutaan nykyisin huomattavasti paremmin kuin alkuaikoina. Ensimmäiset kuukaudet olivat rohinan ja huonon syömisen vuoksi haastavia niin päivisin kuin öisinkin. Mutta nyt, kun rohina on poissa ja syöminen sujuu, luonnistuu nukkuminenkin paremmin. Parhaimpina öinä neiti posottaa iltaysistä aamukuuteen tai jopa seitsemään saakka syömättä. Useimmiten hän kuitenkin herää siinä 5-6 välissä tankkaamaan ja jatkaa sitten unia seitsemään.

Nyt parin viimeisen viikon aikana olen selkeästi huomannut pientä levottomuutta ja tullut siihen tulokseen, että kyseessä on ne kuuluisat 4 kuukauden hulinat. Vauva ei oikein malta syödä eikä nukkua, vaan sitä saatetaan keskellä yötäkin ruveta jodlaamaan (tai päristämään) ja toivotaan, että siihen heräisi myös muu perhe. Päiväunetkin ovat menneet jonain päivinä vähän plörinäksi, mutta onneksi vauva on kuitenkin pidemmän päälle todella mallikas nukkuja nykyään. Pitkien yöunien lisäksi hänelle maistuu muutamien lyhyempien päiväunipätkien ohella keskimäärin sellaiset 3 tunnin pitkän päikkärit. Näiden pitkien päiväunien ympärille onkin sitten rakentunut suhteellisen pitävä päivärytmi, josta olemme kyllä valmiita aina tarpeen tullen joustamaan.

Joustavuus on ollut molempien lapsien kohdalla se avainsana niin nukkumisessa kuin syömisessäkin. Me vanhemmat emme ole koskaan olleet niin kellontarkkoja, eivätkä sen vuoksi ole todennäköisesti lapsemmekaan. He mukatuvat hyvin menoihin, eivätkä pienet tai isotkaan muutokset päivässä pilaa seuraavaa yötä saati tulevia päiviä. Tämä on meille aivan ihanteellinen tilanne, sillä kahden yrittäjän perheessä kaikki päivät ovat käytännössä erilaisia ja välillä vähän yllättäviäkin. On siis lottovoitto, että niin mini kuin vauvakin ovat valmiita mukatumaan erilaisiin uni- ja ruokarytmeihin tarpeen tullen. Toki pulloruokinta on tässä auttanut paljon ja nyt kun vauva pikku hiljaa on pääsemässä sisään soseiden ihmeellliseen maailmaan tulee tämä varmasti helpottumaan entisestään. Erilaisia mukaan otettavia pussiaterioita kun on tänä päivänä tarjolla vaikka muille jakaa.

Loppuun vielä pari hassua huomiota meidän vauvelista;

  • Hänelle tulee todennäköisesti siniset silmät, kuten raskausaikana uumoilin.
  • Hän kasvaa aavistuksen vauhdikkaammin kuin siskonsa ja oli 4kk tarkastuksessa muutaman sata grammaa painavempi sekä sentin pidempi. Saas nähdä kummasta kasvaa sitten aikuisena pidempi :)
  • Vauva nauraa räkättää kaikelle mitä mini touhuaa. Isosisko taitaa jo nyt olla hänen suurin idolinsa.
  • Päivän yksi parhaista hetkistä on se, kun vauva herää aamun pieniltä unilta ja hänen huulillaan on JOKA IKINEN KERTA maailman suurin hymy. Hän on ihan superaurinkoinen vauva ja hymyilee niin tutuille kuin tuntemattomille todella leveästi.

Näistä kuvista isokiitos neidin kummitädille Saralle!

Kuinka yhdistää beiget housut? 2/3

Posted on

Tämä threeways -postaussarja jäi totaalisen kesken viime viikolla, kun sivustoni ulkoasu lähti remonttiin ja vanha kunnon blogimuutto astui kuvioihin. Joku teistä lukijoista ehtikin jo kommentoida uutta ulkoasua. Erittäin ihanaa, että se näkyy sinnekin ja on toivottavasti mieluinen! Vielä pientä viimeistelyä tänne varmasti teen ja mahdollisesti eri fontteja kokeilen, mutta muuten alkaa sen osalta olla homma purkissa. Jos bongaatte jotain bugeja tai sivusto on muuten vaan kökkö, niin arvostaisin todella paljon teidän kommentteja! Itseltä voi jotain jäädä huomaamatta tai sitä ajattelee, että joku asia olisi lukijaystävällinen, vaikka se ei oikeasti olekaan. Joten kommentoikaa vaan rohkeasti :)

Mitä tulee tuohon blogimuuttoon, niin sellainen tapahtui myös tässä viikon aikana. Viime joulukuussa minulle tuli olo, että kaipasin myös työrintamalla jotain uutta, kun koko muu elämä taloa ja perhettä myöten oli mennyt uusiksi. Päädyin sitten kiittäen ja kumartaen irtisanoutumaan Suomen Blogimedialta, jonka alla olen koko yrittäjän urani ollut. Sieltä lähtö oli vaikea päätös, mutta nyt kaipasin jotain uutta.

Tai en tiedä voiko ratkaisuani sanoa uudeksi, sillä tavallaan tässä yksi ympyrä sulkeutuu, kun palaan Indiedaysin riveihin. Rutkasti uutta intoa sekä paljon kaivattua buustia olen tästä kyllä saanut ja se on tärkeintä. Toivon, että se välittyy myös sinne teille uusien innovaatisempien ja monipuolisempien sisältöjen muodossa, sillä muulla tapaa nämä blogimuutot eivät nykyisin enää lukijoita kovasti kosketa, kun www-osoitteet ynnä muut pysyvät pitkälti samana.

Mutta mennään itse aiheeseen eli toiseen asuun beigen sävyisten housujen kera. Ensimmäisellä kerrallahan yhdistin beiget housut raikkaaseen valkoiseen kauluspaitaan ja nyt ne saivat kaverikseen lisää beigeä. Olen haaveillut tällaisesta “all beige” -asusta koko kevään ja metsästänyt täydellistä beigeä housupukua joka paikasta. Sellaisen löytäminen osoittautui kuitenkin todella haasteelliseksi, joten päädyin ostamaan vain nämä housut.

Kotona minulla kuitenkin välähti, että kirppiskasassa lojui yksi vuosia vanha jakku, joka voisi sopia housujen pariksi. Ja mitens siinä sitten kävikään? Jakku ja housut näyttävät ainakin näin kuvassa ihan siltä, kuin kuuluisivat yhteen. Varsinkin, kun housujen vyötä käyttää jakun päällä. Tällä kertaa yhdistin tähän itse koottuun housupukuun kiiltonahkaiset herrainkengät, mutta kokeilin, että sama asu toimii myös korkojen kanssa ja menee silloin jopa vähän juhlavammasta lookista. Koska tämä ja tuo haasteen ensimmäinen asu olivat melko fiinejä sekä muokattavissa jopa iltamenoihin, otetaan seuraavaksi kehiin selvästi rennompaa vaihtoehtoa.

Nyt sateisen lauantai-illan vietoon, ajateltiin tehdä pitsaa ja ihan vaan olla kotona :)

Ecco shoes

Gauhar hair clips

Gucci sunnies

Gina Tricot pants

Weekday blazer

photos: Hanna Väyrynen, edit: me

Kuinka yhdistää beiget housut? 1/3

Posted on

Ylivoimaisesti eniten on toivottu asukuvia, joissa jokin vaatekappale yhdistetään muutamalla eri tavalla, joten sellainen oli tietysti nyt toteutettava heti, kun mahdollisuus tuli. Viime aikoina minulla on ollut hieman kehnosti aikaa kuvata asuja, mutta nyt sain ihanan Hannan kameran taakse ja kuvattua keväisempää tai voisi sanoa jopa kesäisempää matskua.

Kolmen asun haasteeseen valitsin yhdistäväksi tekijäksi beiget housut, jotka ovat sekä klassinen valinta kevääseen, mutta myös yksi tämän kyseisen kevään isoista trendeistä beigen värin ollessa poikkeuksellisen suuressa suosiossa. Tulevissa postauksissa tulette näkemään kaksi muuta tapaa yhdistää nämä housut, mutta tässä ensimmäinen oma suosikkiyhdistelmäni; rento valkoinen kauluspaita ja sirot matalahkot korot. Tässä asussa voisin hyvin mennä niin viikonloppubrunssille, työpalaveriin kuin terassillekin illalla istuskelemaan ystävien kanssa. Leikkisyyttä muuten aika “toimistomaiseen” asuun tuo rennosti rullatut paidan hihat sekä simpukkakorut, jotka sain siskolta Espanjasta tuljaisiksi.

Viime päivinä on ollut niin lämmintä, että edes takkia ei ole tarvinnut ja kengätkin on voinut riisua jalasta. Näitä kuvia ottaessa asfaltti oikein poltti jalkapohjaa, ihanaa! Eilenkin ilma oli vähintään yhtä kesäinen ellei vielä aavistuksen kesäisempi, kun saavuimme tyttöjen kanssa Tampereelle. Yli kahdenkymmenen asteen helteiseen keliin kesävaatetus oli ainoa sopiva valinta ja jätski paras vaihtoehto välipalaksi. Tänään on hieman viileämpää, mutta aurinko jaksaa yhä paistaa.

Me vietetään vielä pari päivää siskon luona ennen kuin suuntaamme vapuksi takaisin kotiin. Mini olisi halunnut ostaa täältä vappupallon itselleen, mutta hän ei ihan ymmärtänyt miksi sen kuljettaminen autossa pitkän automatkan ajan ei ollut niin hyvä idea :D Jättikokoinen perhonen olisi ehkä aiheuttanut hieman ahtaat oltavat ja häirinnyt kuskin ajamista, joten pallon osto saa nyt odottaa kotiin saakka. Vappupallon sijaan päätettiin hankkia naamiaisasun päiväkodin vappujuhlaan. Veikkaan tosin, että tämä rooli- ja pukeutumisleikkejä rakastava neitokainen pukeutuu maija mehiläiseksi muutoinkin kuin vain vappuna. Hän olisi erittäin mielellään lähtenyt mehiläisasussa jo tänään liikenteeseen…

Flattered x Linda Juhola shoes*

Gina Tricot pants

Stradivarius necklaces

RayBan sunnies

Bulberry bag

(*pr-gift)

photos: Hanna Väyrynen, edit: me