Oma tyyli

Tulevan ekaluokkalaisen äidin fiilikset

Posted on

Kaksi yötä esikoisen koulun alkuun ja äitiä vähän jännittää.

Jollain tapaa vähemmän kuin ennen ja jollain tapaa taas paljon enemmän kuin koskaan.

Mihin katosi se äitin pieni nyytti, taapero ja tarhalainen?

Juuri nyt tuntuu siltä, että pikkulapsivuodet jäivät taakse silmän räpäyksessä. Esikoulukin vain humahti ohi sellaisella vauhdilla, että hyvä, jos huomasin sen edes kunnolla alkaneen. Korona veroitti toki kevään eskaripäiviä merkittäväksi ja ehkä siitä syystä pieni paniikki esikoisen koulun alusta nosti päätään jo pari kuukautta sitten. Olenko minä muka jo koululaisen äiti?! En ole valmis, enkä tiedä onko tuo pieni hentoinen olentokaan…

Paniikkiani ei helpottanut se tosiasia, että emme koskaan saaneet eskarin (ja päiväkodin) osalta jättää niitä hellyyttäviä sekä kyynelkanavat niin tehokkaasti aukaisevia jäähyväisiä perinteisten kevätjuhlien muodossa, kun kokoontumisrajoitukset olivat yhä voimassa. Pienehkön päiväkodin ansiosta saimme onneksi eskarivanhempien kanssa yhdessä junailtua minimaalisen kiitos- ja muistelohetken tarhan pihalle. Se toimi vähintään laastarina tälle äidille, joka oli niin kovasti odottanut tätä merkkipaalua esikoisen elämässä. Olin jo varautunut itkemään hullun lailla ja tuntemaan ylitsevuotavaa ylpeyttä meidän tulevasta koululaisen alusta.

Mutta vaikka eskari ei päättynyt meidän esikoisen kohdalla perinteisin juhlamenoin, lähti äiti siitä huolimatta kyynel silmässä päiväkodin pihasta viimeisen kerran. En odottanut siinä kohtaa moista tunneryöppyä itseltäni, mutta katsellessani esikoisen pakkaavan viimeistä kertaa tavaroitaan siellä niin tutussa pienessä ja sympaattisessa eteisessä tunsin itkun nousevan kurkkuuni. Tyttö huuteli iloisena ja reippaana heipat rakkaille hoitajille sekä eskariopelle, mutta äiti ei enää kyennyt pidättelemään kyyneliä. Itkuisella äänellä yritin piipittää kyynelten lomassa, miten kiitollisia olemmekaan hyvästä, lämpöisestä ja kaikin puolin taidokkaasta hoidosta sekä opetuksesta. Minua lohduteltiin sanomalla, että onneksi pikkusisko todennäköisesti seuraa siskon jalanjäljissä ja pääsemme vielä palaamaan tuohon maailmaan lämminhenkisimpään ympäristöön hänen kanssaan. Ja ehkä kuopuksen kohdalla saamme myös todistaa perinteisiä eskarimenoja juhlineen ja todistuksen jakoineen.

Mutta ennen kuin nyt menemme liikaa asioiden edelle, niin palataan hetkeksi itse aiheeseen, eli äidin fiiliksiin tulevasta koulun alusta. Vaikka minulle on kasvanut viimeisinä kuukausina sellainen varma ja luottavainen tunne siitä, että kaikki tulee menemään hienosti ja esikoinen on toden totta täysin valmis hyppäämään uusiin seikkailuihin, kalvaa jokin pieni asia mieltäni. En oikein osaa pukea sitä kunnolla sanoiksi, mutta kaipa se on se irtipäästämisen tunne, joka tämän vatsassa vellovan ja iltaisin hieman valvottavan tunteen saa aikaiseksi. Kokonaanhan tässä, eikä ehkä missään vaiheessa elämää, tarvitse onneksi omasta pienestä irti laskea, mutta niitä naruja on osattava höllentää sekä osasta niistä on, halusi tai ei, päästettävä täysin irti.

Luin vastikään jutun siitä, miten pieni vastasyntynyt vauva kamppailee ensimmäisenä ja vähän sitä seuraavinakin vuosina sen samaisen irtipäästämisen tunteen kanssa. He ovat olleet kiinteä osa äitiä ja nyt olisi aika pikku hiljaa irtautua. Samaan tahtiin kun irtautuminen lapselle helpottuu vaikeutuu se puolestaan monille äidille. Jo nyt huomaan välillä, että pitäisi antaa lapsen vieläkin vapaammin mennä ja tehdä, vaikka sydän sanoo toista. Toivon, että ajan kuluessa löydän sen hyvän kultaisen keskitien, jossa molemmat lapseni kokevat minun pysyttelevän eri elämän vaiheissa sopivan lähellä tukena ja turvana, kuitenkaan liikaa kahlitsematta.

Tulevan koulujen alun osalta olen pyrkinyt luomaan esikoisella mukavan ja innostavan ilmapiirin sekä antanut hänelle tilaa. Jostain luin vinkkinä, että kannattaa kysyä rohkeasti lapselta mietityttääkö häntä jokin koulun alkamisessa ja tarpeen mukaan puhua asiat halki. Viime viikkoina me olemmekin jutelleet monenlaisista asioista ja tänään kysyessäni tytön fiiliksiä hän kertoi olevansa vain innoissaan. Se vastaus sai minullekin mielenrauhan, vaikka yhä edelleen minusta tuntuu, että olen esimerkiksi unohtanut jotain todella oleellista.

Reppu on kuitenkin hankittu ja sen sisällekin on tavarat valmiina. Käyttännönjärjestelyt ovat pitkälti myös selvillä ja ne loputkin selviävät varmasti sitten keskiviikkona. Ensimmäisen päivän vaatteet on jo valittu valmiiksi, joten ehkä sitä pitäisi itsekin vain alkaa nauttia ajatuksesta, että hitsi vie aivan pian meidän kodissa tallustelee pesunkestävä koululainen!

Onko siellä muuten muita samassa tilanteessa olevia äitejä?

Tai aloittaako teidän lapsi/lapset jonkin muun merkittävän uuden taipaleen tässä kohtaa?

Entä onko jollain heittää viime hetken vinkkejä/rohkaisun sanoja äidille (tai lapselle) tässä vaiheessa? :)

kuvat: Hanna Väyrynen

Hei Arki, minä täällä Lomalainen

Posted on

Minä heinäkuun ensimmäisellä viikolla:

“Taidan ottaa heinäkuun hieman rennommin ja lomailla, jos siltä tuntuu sekä olla mahdollisimman paljon lasten kanssa.”

Minä elokuun ensimmäisellä viikolla:

‘”Jaahas heinäkuu oli ja meni :D Näköjään lomailin sen kokonaan, tekipä hyvää.”

Takana on pisin lomaputkeni (blogista) koskaan. Oikeastaan pisin kesälomaputkeni sitten varhaisteinivuosien, jolloin en vielä ollut päässyt kesätöiden makuun, vaan kesät meni kavereiden kanssa ja harrastuksissa. Valehtilisin, jos sanoisin, etten lomalla ole miettinyt blogia ollenkaan, sillä minun teki ajoittain todella kovasti mieli palata tänne ja kirjoittaa kuulumisia. Mutta tiesin, että ne olisivat olleet yhdet satunnaiset kuulumiset ehkä viikon tai kahden sisään ja sitten olisin taas haahuillut menemään Suomen kesässä ja miltei unohtanut WordPressin salasanani.

Blogi on kulkenut matkassani niin kauan, että tuntuu vaikealta olla siitä erossa, mutta samaan aikaan hetkellinen ero tuntuu hyvältä ja on erittäin tarpeellista. Maailma on muuttunut viimeisien vuosien aikana blogienkin osalta ja nyt tuntuu hullulta, että joskus alkuvuosina päivitin tätä useamman kerran päivässä. Ajan kuluessa blogin päivittämisestä on tullut verkkaampaa ja harkitumpaa, joka on täysin ymmärrettävää, kun rinnalle on tullut muita kanavia, jotka vievät oman aikansa ja ovat omalta osaltaan syrjäyttäneet tietyt palaset pois blogeista.

Minusta tämä muutos on ollut ihana. Olen aina tykännyt panostaa blogipostauksiin ja jossain kohtaa koin kovasti painetta siitä, etten pystynyt tuottamaan haluamaani sisältöä tarpeeksi tiuhaan tahtiin. Nyt koen, että verkkaammalla postaustahdilla pystyn ja jaksan panostaa blogijulkaisuihin juuri sen verran kuin haluan. IG:n puolella olen puolestaan aktiivisemmin läsnä (loma-aikoinakin) ja sinne sisällöt syntyvät enemmän lennosta, vähemmällä harkinnalla. Näiden kahden alustan lisäksi myös Podcast-maailma on avautunut minulle tänä vuonna, sekä tuonut uuden ulottuvuuden tehdä töitä alalla. Olen miettinyt kovasti tulevaa syksyä ja sitä mitä haluaisin tehdä ja erityisesti miten haluaisin tehdä. Tuntuu, että IG:n rooli on selvä ajankohtaisten asioiden, lyhyempien kuulumisten ja vaikka asukuvien kanavana. Myös podcast on ottanut oman paikkansa syvällisempien pohdintojen pyhättönä, tosin siellä aiheet rajautuvat äitiyteen ja lapsiarkeen. Mutta entäpä blogi? Millaisen sisällön paikka tämä on?

Tänään mietin parhaan ystäväni kanssa juurikin tätä kysymystä. Minkälaista blogien ja erityisesti omani sisältö nyt on tai voisi tästä edespäin olla? Kymmenen vuotta sitten muotipainotteisena tyyliblogini alkanut Si Moda (johon nimikin viittaa) on tänä päivänä paljon muutakin kuin muotia. Oikeastaan olen miettinyt onko tämä tyylipäivitysten paikka enää laisinkaan vai kuuluvatko “asukuvat” Instagramin puolelle? Olisiko täällä hyvä keskittyä kotiin, talonrakennukseen, sisustamiseen, tuunaukseen, ruokajuttuihin ja sitten niihin syvällisempiin pohdintoihin, jotka eivät podin puolella pääse ääneen?

Valta blogin sisällöstä on aina ollut ja on yhä minulla, mutta arvostan niin kovasti teidän mielipidettänne, että olisi ihana kuulla, mitä TE haluatte täällä nähdä ja lukea? Minkälaiset postaukset ja aiheet saavat teidät palaamaan tänne yhä uudelleen? Entä mitkä sisällöt toivotte mielummin näkevän esimerkiksi Instagramin puolella?

Palaan tässä pikku hiljaa kohti (uutta) normaalia arkea ja odotan kovasti, että se lähtee rullaamaan myös meidän tulevan ekaluokkalaisen koulunkäynnin sekä kuopuksen päivähoidon osalta seuraavan parin viikon sisällä. Heinäkuu oli tarpeellinen tauko täältä, mutta ette tiedäkään miten ihanalta tuntuu kirjoittaa tätä postausta juuri nyt. Vaikka välillä sitä miettii, että onkohan blogien ja erityisesti oman blogini aika jo ohi, niin ainakin vielä palan halusta kirjoittaa ja kuvata tänne asioita, jotka minua koskettaa ja inspiroi juuri nyt.

neule Zara / toppi ja housut Gina Tricot / kengät Vagabond / laukku Elleme / aurinkolasit Gucci

kuvat: Hanna Väyrynen

Vanhat kunnon Converset

Posted on

Korkeavartiset Converset ovat kunnon klassikkokengät. Itselleni niistä tulee aina mieleen tarina, jonka äitini kertoo joka kerta Converset nähdessään. Converset olivat aikoinaan hänen ensimmäiset koriskenkänsä! Ihan hullua kuvitella, että näillä tennareilla sitä juosta mentiin pallon perässä 60-luvulla koripallokentällä. Tämän päivän koripallokengät ovat hieman erinäköiset ja tuntuiset, mutta tämä klassikko kenkä ei koripallokentiltä väistymisestä huolimatta ole kadonnut mihinkään.

Minulle Converset ovat olleet luottotennarit jo 10 vuoden ajan. Kaapista löytyy aina pari Converseja, lähinnä niitä matalavartisia ja ne ovat ne kengät, jotka nappaan kiireessä jalkaani tai pakkaan reissuille mukaan. Nyt innostuin pitkästä aikaa hankkimaan nämä klassikot myös korkeammalla varrella. Niiden piti olla kevään ykköskengät, mutta pandemia iskiessä kuljin kevätkuukausina Conversien sijaan lähinnä crocseissa kodin ja roskiksen/postilaatikon väliä :D Noh onneksi kengille löytyy nyt kesälläkin sekä tulevina kausina varmasti käyttöä. Parhaalta ne näyttää mielestäni tällaisten vaaleiden suoralahkeistan farkkujen kaverina. Kesäisemmän version tästä saa helposti vaihtamalla jakun yksinkertaiseen t-paitaan.

Nyt ajattelin kuvata muutamia työjuttuja sekä seuraavien postauksien materiaaleja tässä sisällä sekä valmistella huomisia ulkokuvauksia. On ollut ihana palata taas kameran taakse (ja eteen). Pikku hiljaa meilläkin on arjen palaset taas liukuneet paikoilleen, vaikka toki sitä vielä hieman poikkeusoloja elellään. Pakko kuitenkin todeta, että tämä kulunut viikko on pitkästä aikaa tuntunut suhteellisen “normaalilta” Helsinkipäivien ja lasten uudelleen startanneiden harrastusten myötä. Ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen taisin jopa unohtaa kytätä päivän uusimpia koronauutisia.

Toki koronauutiset ovat nyt hieman hautautuneet painavien rasismin vastaisten uutisten alle ja niiden varjossa viikko on kieltämättä ollut kaikkea muuta kuin normaali. Viikon tapahtumat ovat ravistelleet omaakin mieltäni rajusti ja antaneet paljon ajattelemisen aihetta. Ennen kaikkea halu kuunnella, tietää ja ymmärtää enemmän on nostanut päätään. Olen miettinyt paljon omaa tekemistäni ja sitä minkälaisen esimerkin annan omille lapsilleni. Alusta asti meille on mieheni kanssa ollut todella tärkeää kasvattaa lapset kunnioittamaan ja kohtelemaan kaikkia ihmisiä tasavertaisesti oli kyse sitten ihon väristä, seksuaalisesta suuntautumisesta, uskonnosta tai ihan vaan elämäntavasta. Suvaitsevaisuus on asia, joka nousee arvomaailmassani todella korkealla ja sen haluan teroittaa myös lapsilleni. Lapset imevät tietoa ja tapoja meiltä aikuisilta kuin sienet ja siitä syystä on erityisen tärkeää, että me kiinnitämme tarkkaan huomiota siihen minkälaisen esimerkin annamme. Niillä opetuksilla nimittäin muutetaan tulevaisuuden maailmaa, jossa toivottavasti on vähemmän syrjintää, kieroon katsomista, eriarvoisuutta sekä siihen liittyvää väkivaltaa. Vastuu on meidän vanhempien, ei lapsien.

bleseri &Other Stories, kengät Converse, laukku Elleme, farkut Gina Tricot

Kesäkuun eka

Posted on

Minne vierähti kevät? Sitä sopii kysyä :D Välistä jäi monta juttua ensin koronan ja sitten sään puolesta. Talvitakeista hypättiin kesämekkoihin ja kevätjuhlat jäivät juhlimatta.

Perinteinen kevätjuhlaviikonloppu meni pihahommissa kesäisessä säässä. Grillattiin ekaa kertaa kunnolla ja voi vitsit miten hyvältä se grilliruoka maistuikaan pitkän talven jälkeen. Tänään kesäkuun ensimmäisenä päivänä keli on ollut aavistuksen viileämpi täällä Itä-Suomessa, mutta edelleen tuoksuu ja näyttää kesältä!

Nämä kesän ensimmäiset jutut ovat kyllä aina niin spesiaaleja ja ylipäätänsä alkukesässä on oma ihana taikansa. Tunnelma on kevyt, myös nyt koronasta huolimatta! Tuntuu siltä, että kaikki on vielä edessä, vaikka kalenteri ammottaakin poikkeuksellisen tyhjänä. Meillä ei ollut tälle kesälle tiedossa häitä tai muita suuria juhlia, enkä festareillekaan ollut sen kummemmin suunnitellut lähteväni, joten en ole osannut surra “menetettyjä” viikonloppuja. Toki sitä ehkä haaveili kesäreissusta tai parista, mutta haikailemisen sijaan olen tuntenut ihanaa vapautta ja rentoutta siitä, että kesän ohjelma on avoin. Mennään päivät ja viikot kerrallaan, tehdään sitä mikä tuntuu juuri sillä hetkellä hyvältä. Heinäkuussa on tarkoitus lomailla enemmän, mutta työt rullaavat kuitenkin tässä taustalla koko ajan. Ennustan, että tulossa on myös hyvällä tavalla erityislaatuinen kesä.

Mitä kesäsuunnitelmia teillä on?

takki Kiomi / farkut &Other stories / kollari Cubus / lippis Peak Performance / laukku ByFar / kengät Converse

Rento (pandemia) asu 1/3

Posted on

Tuuli tuiversi tukassa, minua nauratti ja jollain tapaa vähän nolottikin, aivan kuin olisin ollut ekaa kertaa kameran edessä. Vaikka kameran takana oli tutuista tutuin tyyppi, niin silti minusta tuntui, että olin aivan uuden asian äärellä.

Yllättävän monesta asiasta ihminen vieraantuu parin kuukauden “eristyksen” jälkeen. Varsinkin, jos on tottunut säännöllisesti jotain tekemään. Itse olen yli kymmenen vuoden ajan napsinut asukuvia tasaiseen tahtiin ja päivitellyt niitä viikottain blogiini. Nyt yhtäkkiä väliin tuli (osittain myös omasta tahdostani) kymmenen viikon tauko, sillä viimeksi olin kuvannut asukuvia maaliskuun ekalla viikolla. Sen jälkeen on tapahtunut niin paljon (maailmalla, ei niinkään meillä kotona), että niistä sekä ylipäätänsä arjesta ennen pandemiaa tuntuu olevan ikuisuus.

Alkuhämmennyksen jälkeen onneksi lämpenin taas tutulle puuhalle ja tuntui hauskalta saada kuvaamisen osalta taas rutiineista kiinni. Vaikka ehkä jollain tapaa koenkin, että pandemia on muuttanut myös tässä kohtaa minua. En oikein jaksa uskoa, että oma blogini tai edes koko blogiskene tulisi olemaan tämän jälkeen entisensä. Muutoksen tuulet puhaltaa, mutta sen näen kuitenkin vain hyvänä asiana. Kriiseistä  opitaan ja niiden tuloksena yleensä syntyy uusia luovia ajattelu- ja tekotapoja. Asukuvia kuvaan varmasti jatkossakin, mutta millä tyylillä ja miten ahkerasti se on vielä arvoitus. Muutenkin haluan nyt lasten palattua hoitoon miettiä uudelleen omaa tekemistäni ja sisältöjä. Kääntää tietyllä tapaa uuden sivun ja antaa luovuuden päästä valloilleen.

Asukuvien osalta peli on nyt avattu ja näissä kuvissa vilahtaa hyvin rento “pandemia-ajan tyyli”, jossa olen hiihdellyt menemään viikosta toiseen. Kollariasusta tulee kieltämättä vähän lapsuus mieleen, mutta hitsiläinen miten mukava se on päällä :D Itse kuvaustilanne oli varmasti koomista katsottavaa, kun itse olin pukeutunut näin ja mieheni oli viimeisen päälle hienona puku päällä. Hän nimittäin tarvitsi apua oman kuvausprojektinsa kanssa ja tarjoutui siinä samalla nappaamaan minulle nämä asukuvat. Lapset oli sopivasti molemmat sen päivän hoidossa ja kelikin suosi. Kiipesimme Kotkan komeimman rakennuksen katolle kuvailemaan ja sen jälkeen söimme takeaway lounasta kaksin. Kaikki tämä tuntui pitkän kotona kykkimisen ja 24/7 lasten kanssa vietetyn ajan jälkeen jopa vähän laittomalta, mutta niin hyvältä :D Pakko myöntää, että tämä jokseenkin normaali arki maistuu juuri nyt aivan äärimmäisen hyvältä.

Nyt lähden tästä pihahommiin. Keli suosii taas ja raivattavaa riittää. Aurinkoista viikonloppua sinne!

trenssi KIOMI / kolitsiasu GINA TRICOT / kengät ADIDAS / aurinkolasit LINDEX

Pinnalla nyt: Rento (pandemia) tyyli

Posted on

Runsas kotona oleminen ja kontaktien tietoinen välttely ovat tehneet tehtävänsä myös ihmisten tyyleille. Ryhdikkäämmät työvaatteet ovat vaihtuneet etätoimistoilla mukavampiin oloasuihin. Instagram täyttyy rennoista kotona räpsäistyistä #coronastyle tyylikuvista. Niissä kolitsi on syrjäyttänyt farkun ja korkojen tilalle ovat vaihtuneet mukavat kengät tai ihan vaan reippaat urheilusukat. Kolitsin lisäksi trikoo sekä ribattuna että sileänä on niin ikään ollut se viime kuukausien juttu.

Olen ollut tästä “trendistä” samaan aikaan todella innoissani ja todella ärsyytynyt. Monen muun tapaan olen itsekin hiihdellyt menemään viikko tolkulla rennoissa vaatteissa, joka on ollut toki helppoa ja mukavaa, mutta mitä pidemmälle aika on kulunut, sitä rähjäisemmäksi olen olotilani tuntenut. Vaikka rennoista asuista pidänkin, eivät nekään tunnut pidemmän päälle kivalta, varsinkaan sellaisenaan. Joten siitä syystä olen nyt yrittänyt löytää sopivan kompromissin näistä rennoista pandemia-ajan asuista sekä sitä edeltäneistä.

Suomeksi: olen yhdistänyt rentoihin asuihin elementtejä, jotka tekevät niistä heti hieman siistimpiä. Kolitsiasun päälle trenssi tai trikoiden kaveriksi jakku. Olen myös kaivanut kaapin perukoilta farkut esille (ne mukavat suoralahkeiset) ja yhdistänyt farkut ribbitoppiin tai huppariin. Meikin olen kuitenkin pitänyt yhä minimissä, kuten myös hiustenlaitto. Siihen meikittömyyteen nimittäin jotenkin tottui ja se alkoi näyttää todella freesiltä. Yhtenä päivänä tein entisen “perusmeikkini” ja se näytti niin tunkkaiselta, että minun oli pestävä se samantien pois :D Ja mitä hiuksiin tulee, niin tämän hetken hattumuoti (baseball lippikset ja kalastajanhatut) on sen verran veikeää, että mielummin verhoudun niihin 2 sekunnissa, kun uhraan aikaa ja energiaani hiustenlaittoon.

Tässä alla on nyt koottuna oma 15 tuotteen vaatekaappini, jolla pärjäisin helposti viikoista toiseen. Kuvasin näihin liittyen muutamat asukuvat (ensimmäistä kertaa 2 kuukauteen :D), joten niitä luvassa seuraavaksi! Shortsikelit eivät ihan vielä ole täällä, mutta enköhän niitäkin (rentoja) asuja pääse vielä jossain kohtaa kuvailemaan. Shortseista tulikin mieleen, että nyt vasta ensimmäistä kertaa pyöräilyshortsien uudelleen tulemisen jälkeen olen alkanut lämmetä niille. Edelleenkään en ymmärrä niiden farkkuversioita, mutta sporttiset pyöräilyshortsitrikoot reilun kolitsipaidan kanssa näyttää aika kivalta!

(*mainoslinkkejä)

kengät ADIDAS / trenssitakki ARKET / kolitsipaita ARKET / lippis ARKET / joogatrikoot ARKET / kolitsishortsit ARKET

paitatakki ARKET / t-paita ARKET / kengät CONVERSE 

toppi ARKET / farkut ARKET / pyöräilyshortsit ARKET / kalastajanhattu WEEKDAY / kolitsihousut WEEKDAY

flipflopit ARKET

Tällä viikolla

Posted on

Aikamoinen viikko takana, tai oikeastaan aikamoiset arkipäivät, sillä viikonloppuhan tässä häämöttää edessä. Tällä viikolla on palattu oikein ryminällä arkeen hiihtoloman jälkeen ja sen kyllä huomaa olosta. Vaikka on paljon kivoja juttuja meneillään, niin nopea temmon muutos on kyllä aina sellainen pieni shokki tällaiselle mukavuudenhaluiselle tyypille :D Onnistuin vielä nappaamaan hiihtoloman loppupuolella jonkun pikkuflunssan ja kurkkukivun kanssa piti elää alkuviikko sekä hoitaa kunnialla meidän Äititreffit podin nauhoituksen.

Kävimme tosiaan maanantaia nauhoittamassa taas uutta kuunneltavaa ja tällä kertaa saimme myös ekan vieraan studioon. Sen jakson julkaisuun on vielä muutama viikko, mutta tämän viikon jakso on jo kuunneltavissa ja sekin hieman spesiaalimpi, nimittäin se käsittelee paljon pinnalla ollutta syntyvyyden laskua Suomessa. Käytimme tukimateriaalina teiltä saatuja vastauksia ja saatiin siitä kyllä oikein hyvä ja antoisa keskustelu aikaiseksi Jannin kanssa. Jaksoja voi tosiaan kuunnella nykyisin Spotifysta, Apple Podcastsista sekä SoundCloudista. Instagramin puolella kannattaa ottaa seurantaan @äititreffit tili, jos kaipaatte reaaliaikaista infoa jaksoista sekä haluatte osallistua keskusteluun! Mielellään kuullaan palautetta jo ilmestyneistä jaksoista, jatketaan keskustelua IG:n puolella ja kuullaan kehitysehdotuksia sekä myös toiveita seuraaviin jaksoihin!

Podin lisäksi tällä viikolla on töitä teettänyt monet muut hommat ja oikein tuntuu, että ne ovat kasautuneet juuri tähän yhteen viikkoon. Se ehkä johtunee siitä, että meillä täällä Kotkassa on eri aikaan hiihtolomat ja sen vuoksi viime viikko, joka oli pk-seudulla jo normaali työviikko meni minulta vähän ohitse. Oli miten oli, ihan kunnialla näistä päivistä sekä hommista selvittiin ja nyt perjantaina hymyilyttää jo. Äsken treffattiin vielä Jannin kanssa podcastin seuraavien suunnitelmien osalta ja lounastettiin pitkän kaavan mukaan. Itse söin päälle vielä kunnon perjantaipullan, ai että!

Nyt tuo lähes tulkoon kokonaan harmaana tällä viikolla pysytellyt taivas näyttää vielä kaiken hyvän lisäksi repeilevän, joten taidan sulkeä läppärin ja lähteä lasten kanssa ulos. Mukavaa viikonloppua!

jakku GINA TRICOT / laukku ELLEME / farkut & aurinkolasit MANGO / kengät ADIDAS / pipo LINDEX

kuvat: Janni Ehari

Minilomalla

Täällä ollaan ihan maanantaifiiliksissä, kiitos alkuviikon miniloman. Maanantaiaamuna laiva lähti kohti Tallinnaa ja eilen illalla saavuttiin takaisin kotiin. Tämä yhden yön reissu oli meiltä (minulta ja Jannilta) synttärilahja Saralle. Olemme puhuneet jo vuosia yhteisestä reissusta, mutta aina se on vähän jäänyt. Nyt päästiin reissujen makuun tämän miniloman muodossa, mutta ainakin omasta puolestani voin vannoa, ettei tämä jää viimeiseksi. Meillä oli niin hauskaa!

Palailen vielä Tallinna-tarinoiden kera huomenna, mutta tässä ensin toisen päivän asuni. Se huokuu jo kevättä valkoisine tennareineen ja muutenkin vaaleine sävyineen. Pelkkien lämpöasteiden perusteella tämä oli oikein hyvä asu +7 asteen keliin, mutta raivoisa tuuli teki ilmasta todella paljon viileämmän ja siitä syystä meinasi vilu välillä yllättää. Onneksi ei monia metrejä ulkona tallailtu. Ehkä ensi kuussa uusi yritys vastaavan asun kanssa. Rakastan noiden rentojen farkkujen ja lippisten yhdistelmää sekä tietysti raikasta väripalettia!

ps. Tänään on julkaista uusi Äititreffit-jakso ja sen pääsette kuuntelemaan mm. Spotifysta! Luvassa ekstrapitkä raskaus-spesiaali, jossa sukella kunnolla vauvamaailmaan ja puhutaan mm. raskautumisesta sekä alkuraskauden fiiliksistä.

neule &OTHER STORIES / lippis H&M / farkut GINA TRICOT / takki ELLOS / laukku ELLEME / kengät ADIDAS

kuvat: Sara Vanninen

Aurinkoisia talvipäiviä

Kyllähän nämä kelit pistävät hymyn huulille ihan väkisin! Valoa riittää ja samoin energiaa. Pari päivää on nyt mennyt tässä kotona puuhastellessa, mutta tiistaina kävin pitkästä aikaa Helsingissä töiden merkeissä. Pitkä päivä meni hurauksessa, kun se sisälsi kivoja juttuja aamusta lähtien. On kyllä ollut kova ikävä töiden pariin, pakko myöntää! Ensi viikosta lähtien se töiden teko on onneksi taas paremmin mahdollista, kun kuopus aloittaa hoidossa. Se tuo varmasti hyvää rytmitystä meidän tällä hetkellä melko kaaottiseen ja sekavaan arkeen.

Tällä kertaa ei ole enempää asiaa, joten lopetan jaarittelun ja toivottelen teille mukavaa torstai-illan jatkoa. Tässä kuvituksena se tiistain asu. Kerrankin jotain muuta kuin kotivaatteita :D

farkut MANGO / laukku ELLEME / neule R-COLLECTION / takki NLY / nilkkurit UNISA

 kuvat: Janni Ehari

Kirjainkoruja ja pohdintaa asiakaspalvelusta

Viime vuoden puolella etsiskelin nettikaupoista erilaisia kirjainkoruja. Halusin tytöistäni muistuttavan korun, jota voisin käyttää vaikka joka päivä. Kun sopivaa ei tuntunut löytyvän, kyselin myös teiltä vinkkejä. Moni kehotti kääntymään Nimikoruni puoleen ja näin teinkin. Tilasin sieltä yllä näkyvän korun, jossa yhdistyvät tyttöjen nimien alkutavut. Koru itsessään on ihana ja olen siihen tyytyväinen, mutta saamani palvelu oli kyllä kaikkea muuta kuin hyvää.

Ensinnäkin sain alkuun korun, jossa ei todellakaan lukenut haluamani kirjaimet (tai luki mutta väärässä järjestyksessä) ja sen jälkeen sain odottaa uutta oikein kirjoitettua korua kuukauden päivät, vaikka minulle luvattiin pikatoimituksella uusi. Puolessa välissä kyselin perään ja silloin minulle vastattiin, että olin jo vastaanottanut korun, vaikka ainoa koru, jonka todella olin vastaanottanut oli se väärin kirjoitettu. Oikeanlainen koru saapui lopulta 1.5kk siitä, kun olin tilaukseni tehnyt. Suhteellisen närkästyneenä kyselin mahdollista hyvitystä pilalle menneestä korusta sekä pitkästä odotuksesta ja arvatkaapa mitä minä sain vastaukseksi? Että voisin käyttää seuraavan tilaukseni yhteydessä -50% alekoodin, wau! En tiedä mitä te olette tästä mieltä, mutta itselleni jäi koko hommasta todella huono maku, enkä kyllä ole aikeissa tuota alekoodia käyttää.

Halusin jakaa tämän negatiivissävytteisen tarinan teille siitä syystä, että viime aikoina olemme mieheni kanssa jutelleet useampaankin otteeseen asiakaspalvelusta ja erityisesti siitä, miten firmat kohtelevat asiakkaitaan. Taloprojektin aikana huomasimme, että erityisesti rakennuspiireissä hyvä asiakaspalvelu tuntui välillä todella kaukaiselta, kun meitä rakentajia kohdeltiin välillä todella väliinpitämättömästi. Viesteihin tai puheluihin ei vastailtu, eikä paikalle saavuttu sovittuina aikoina. Tarjouksia sai odottaa ihan tolkuttoman kauan ja kysellä monta kertaa perään. Aikataulut eivät pitäneet, eivätkä lupaukset. Puhuinkin monesti rakennusbisneksen olevan oma villiläntensä, jossa pätevät ihan eri säännöt kuin muualla.

Mutta älkää käsittäkö väärin. Saimme me myös hyvää, suorastaan erinomaistakin palvelua rakennusprojektin aikana. Toisille yrityksille asiakkaat olivat aina ykkösasia ja se näkyi tekemisessä. Heidän kanssaan toimiminen oli kivaa ja heitä olen myös lämmöllä suositellut eteenpäin. Suosituksia antaessa mietin monesti, että eikö niitä vähemmän asiakasystävällisiä yrityksiä kiinnosta se, mitä heistä puhutaan eteenpäin? Puskaradion voima on kuitenkin yhä edelleen aika vahva ja väittäisin, että varsinkin pienemmillä paikkakunnilla sanat kiirivät nopeasti, jos hommat ei toimi. Sen luulisi pitkällä aikavälillä johtavan todella ikävään tilanteeseen, jossa uusien asiakkaiden hankkiminen on vaikeaa.

Virheitä toki sattuu kaikille, mutta se miten niihin suhtaudutaan ja miten ne hoidetaan vaihtelee todella paljon. Virheestä huolimatta asiakkaalle voi jäädä hyvä mieli, jos se korjataan oikein ja ripeästi. Talon kanssa kävi monta kämmiä, mutta muutamat firmat hoitivat erheensä todella ammattimaisesti ja vauhdilla. Se oli ihailtavaa. Toki tässä korutapauksessakin onnellinen loppu tavallaan saatiin, kun haluamani korun sain, mutta se säätö ja vaivannäkö olisi ehkä kannattanut hyvittää jollain muulla kuin alekoodilla. Itse mietin paljon työssäni sitä miten asiakkaiden kanssa toimin ja miten heille jäisi se paras fiilis yhteistyöstämme. Uskon ja toivon, että se juuri on se mikä vie eteenpäin ja pitkälle.

ps. Tässä alla vielä toinen korupari, jonka tilasin tämän episodin keskillä. Kyseessä on aivan ihastuttava firma By Nouck ja tilasin heiltä kivillä koristellut kirjainkorut tyttöjen etukirjaimilla. Tilasin myös kultaisen K-kirjaimen, mutta sen unohdin tähän kuvata. 

Tammikuun käytetyin asu

Tammikuu hurahti ohitse ja se piti sisällään enemmän kotoilua, kuin osasin ehkä odottaa. Ajatuksena oli palata jo vähän paremmin töiden pariin, mutta loppujen lopuksi vietinkin jopa enemmän aikaa kotona, kuin viime vuoden lopulla. Keli oli käytännössä koko tammikuun todella surkea, eikä kuvaaminen (tai ulkoilu muutenkaan) maistunut. Päivät vierähtivät kotona riehakkaan 1veen kanssa nopeasti. Normaalisti käyn pääkaupunkiseudulla töiden vuoksi vähintään sen kerran viikossa, mutta nyt oli useampia viikkoja, jolloin en käynyt Helsingissä kertaakaan. Sinne on jo vähän ikävä ja onneksi asia korjaantuu ensi viikolla :)

Vaikka edellinen kappale voisi antaa sellaisen kuvan, ei kotona hengailu missään nimessä ollut mikään negatiivinen asia. Toki kuun loppupuolella alkoi jo tuntua siltä, että seinät kaatuvat päälle, mutta yleisesti ottaen kuitenkin nautin meidän hitaista aamuista ja aamupäivän rutiineista, joihin kuului mm. Musarullan tahtiin lauleskelu. Vielä näitä aamuja riittää, mutta ei yhtä paljon, sillä kuopus aloittaa osittaisen päivähoidon ensi viikolla.

Pukeutumisen suhteen tammikuu ei ollut mikään luovuuden huipentuma ja se näkyi asukuvien määrässä. Harvase päivä päälle valikoitui mukavat kotivaatteet, joista se ehdoton lemppari näkyy nyt kuvissa. Olen valehtelematta asunut kuukauden päivät tässä neulesetissä. Ihanan pehmoinen ja täydellisen sävyinen neulesetti löytyi Cubukselta joulun jälkeen. Kyseessä on uusi mallisto, joten uskoisin näitä löytyvän vielä. Materiaali tuntuu hintaan nähden tosi laadukkaalta ja värivaihtoehtojakin oli muutama.

Arkiasut ja erityisesti kuvat tästä neulesetistä olivat kovin toivottuja, joten siitä syystä lähdin tätä ikuistamaan ja vieläpä aidossa ympäristössä meillä kotona. Blogin alkuaikoina kuvasin todella paljon kotona ja erittäin arkisia juttuja, mutta nyt viime vuosina kuvauksesta on tullut ammattimaisempaa ja entistä harkitumpaa. Spontaanit kuvaushetket ja kotona sisällä kuvaaminen ovat vähentyneet. Miksi? Luultavasti ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että olen erityisesti lapsien myötä halunnut pitää työn ja muun elämän hieman erillään. En halua heilua kamera kourassa koko ajan ja silloin kun taas kuvaan, haluan olla tehokas.

Tämä ideologia on tietyllä tapaa ollut erittäin toimiva, mutta toisaalta tehnyt lopputulemasta eli näistä julkaisuista hieman “kliinisiä”. Sellainen arkinen aitous katoaa osittain, vaikka sitä kuinka yrittäisi pitää mukana. Kuten jo aiemmin puhuin arkiruokapostauksessa yritän tänä vuonna tsempata kotona kuvaamisen kanssa ja tästä siitä nyt esimakua. Vanha kunnon jalusta ja itselaukaisin pääsivät pitkästä aikaa käyttöön. Kuvasin myös muita juttuja eilen sekä uuden arkireseptin, joka tulee ulos ensi viikolla. Saa nähdä saanko tästä ihan viikottaisen postaussarjan. Se oli kyllä hauskaa ja voisin koota ne jossain kohtaa yhdeksi isoksi arkiruokalistaksi :)

Nyt jatkan vielä muiden töiden parissa hetken. Sitten olisi tarkoitus käydä ruokakaupassa ja illalla leipoa pullaa. Huomenna on luvassa vuoden toinen koripallo-ottelu. Niin hauskaa, vaikka välillä tuntuukin, että pelit vievät tärkeistä viikonlopuista ison siivun. Onneksi nyt kyseessä kotimatsi, niin ei kulu aikaa matkoihin. Kivaa viikonloppua sinne!

neulepaita & neulehousut CUBUS

Mitä minulle kuuluu? 01/2020

Tein viime keväänä tämän jo aika klassikoksi muodostuneen “hei mitä minulle juuri nyt kuuluu?” -postauksen ja äsken tuli olo, että uusi sellainen voisi olla paikallaan. Joten täältä pesee, kuulumisia juuri NYT!

Mitä oikeasti nyt kuuluu?

Isossa mittakaavassa oikein hyvää kiitos. Lapsiperheenarki painaa osittain päälle ja huonot yöunet verottavat yhä sitä parhaista parhainta oloa, mutta olo on kuitenkin pidemmän päälle hyvä ja positiivinen. Sellainen kutina on, että parempia aikoja (ja kevättä!) kohti ollaan koko ajan menossa!

Parisuhde / perhe / ystävät?

Kuten jo mainitsin, niin edelleen nuo melko kehnot yöt tuottavat välillä hieman ärräpäitä ja kitkaa niin perhe-elämään kuin parisuhteeseenkin. Väsyneenä sitä ei aina jaksa antaa itsestään parastaan ja sortuu sanomaan asioita, joita ei tarkoita. Onneksi sitä kuitenkin tietää mistä kenkä puristaa ja tietää myös sen, ettei tämä vaihe kestä ikuisesti. Viime kuukaudet ovat vaatineet todellisia ponnisteluita aika ajoin, että paketti pysyy kasassa, mutta niin kai se välillä vaatii. Onneksi sitä huomaa jo nyt, jos takana on parempi yö, että koko porukka on heti paremmalla tuulella ja hommat luistaa.

Ystäviäni olen nähnyt joulunpyhien jälkeen hieman harvakseltaan, mutta parin viikon päästä järjestettävät syntymäpäiväjuhlat onneksi takaavat sen, että saadaan taas porukka kasaan yhdeksi illaksi.

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Työrintamalla tapahtuu kyllä, mutta mitä, niin en sitä ärsyttävää kyllä voi vielä kertoa. Uusia tuulia kuitenkin kevään tullen tulossa ja se kutkuttaa kivasti mieltä. Meidän nuoremmalle löytyi myös osa-aikainen hoitopaikka, joten pystyn vuoden tauon jälkeen taas pikkuhiljaa palailemaan paremmin töiden pariin. Töitä ja kunnollista työaikaa on kyllä rehellisesti sanoen ollut jo kova ikävä, joten odotan innolla tulevaa.

Harrastukset / Hyvinvointi?

Tästä aiheesta löytyy nyt paljon positiivista sanottavaa, sillä olen kunnostautunut oman hyvinvointini ja liikunnan osalta joulun jälkeen. Kiitos siskoni olen alkanut treenata useamman kerran viikossa. Palasin jo syksyllä koriskentille ja aloitin palloilemaan kerran viikossa, mutta nyt olen sen lisäksi treenannut lihaskuntoa niin ulko- kuin sisätreenienkin muodossa. Sisko vetää meidän koristiimille 1-2 viikossa lihaskuntotreenejä ja ne ovat kyllä tuoneet nopeasti selviä tuloksia. Jaksan paremmin ja voimaa on selkeästi tullut lisää. Näiden lisäksi olen toki jatkanut aktiivista lenkkeilyharrastustani ja itse asiassa eilen juostessa huomasin selkeitä kehittymisen merkkejä viime vuodesta. Askel tuntuu todella pljon kevyemmältä ja jalat ovat vahvistuneet huomattavasti. Ensi kesänä ollaan teräskunnossa, jos tällä menolla jatketaan ja se jos joku tuntuu erittäin motivoivalta!

Inspiroi eniten?

Kyllä tuo äsken mainittu treenaaminen inspiroi tällä hetkellä aika lailla. Ylipäätänsä hyvinvointi kiinnostaa. Sitä huomaa aika nopeasti, miten se omasta olosta huolehtiminen vaikuttaa aivan kaikkeen. Nyt pitää vain yrittää pitää tästä hyvästä vireestä kiinni. Onneksi on sisko potkimassa takapuoleen, jos meinaa treeni-into kadota :D

Treenaamisen lisäksi sisustuskuume on ollut jo tovin korkealla. Kotona on tullut vietettyä paljon aikaa ja sen vuoksi myös varmasti mietittyä tätä sisustusta. Jos lottovoitto napsahtaisi kohdalle pistäisin paikan varmasti kerralla kuntoon. Nyt pitää hieman maltillisemmin tehdä hankintoja, mutta eiköhän tässä tämän vuoden aikana saada koti jo aika hyvälle mallille.

Inspiroi vähiten?

Tätä kohtaa jouduin miettimään kauan, sillä tuntui todella vaikealta keksiä asiaa, joka ei inspiroisi minua yhtään tällä hetkellä. Tarkistin jopa edellisen vastaukseni, joka kuului “matkustus, TV:n katsominen ja talvitakit&asusteet”. Ihan en voi tähän samaistua, mitä nyt tuota telkkaria tulee edelleen katsottua todella vähän. Matkustaa voisin, mutta ei siihenkään mitään pakottavaa tarvetta ole. Ja talvitakin pukisin kyllä paljon mielummin kuin sadetakin. Pikkupakkanen olisi erittäin paikallaan!

 

Mitä syön / katson?

Instastoorini mukaan syön Fazerin suolaista toffeekrokantti -suklaata :D Se voi hyvinkin olla se PARAS suklaa, jota on koskaan valmistettu. Olen myös onnistunut koukuttamaan itseni veriappelsiineihin, jotka taitavat olla juuri nyt parhaimmillaan.

Kuten kerroin, TV:tä on jälleen kerran tullut katsottua todella vähän, mutta iltaisin, tyttöjen mentyä unille avaan Netflixistä vanhan tutun suosikkini Gilmore Girlsin ja ahmin sitä siihen asti, kunnes silmät painuvat kiinni. Siinä on kyllä yksi sarja, jota voi tuijotella kerta toisensa jälkeen kyllästymättä.

Mitä odotan?

Aika persoonatonta aloittaa sää-vastauksella, mutta hitsi vie kyllä minä odotan tämän ikuisen marraskuun päättymistä. On niin pimeää ja koleaa koko ajan, että toivoisin säätilojen tekevän täyskäännöksen joko talveen tai sitten suoraan kevääseen. Tämä välivaihe on todella turhauttava ja tuntuu, että olisi jatkunut jo ikuisuuden.

Odotan myös kovasti tuota kuopuksen hoidon alkua ja toivon, että kaikki menee sen osalta mukavasti. Esikoisen kanssa oli alkuun aika paljon kaikkia haasteita, mutta kuopus vaikuttaa siltä, että hän voisi olla tässä kohtaa helpompi tapaus.

Odottamisen arvoisia pieniä juttuja ovat myös nuo postauksen alkupuolella mainitut syntymäpäiväjuhlat sekä alustavasti suunnitellut pikkureissut. Ylipäätänsä odotan sitä kaikkea mitä tämä vuosi 2020 tuo tullessaan. Mitään suuria jo tiedossa olevia suunnitelmia ei ole, kuten ehkä edellisinä vuosina on ollut ja se tuntuu ihanan jännittävältä.