Oma tyyli

Loca lokakuu ja koronaväsymys

Mietin tällä viikolla, että tämä lokakuu on ollut jotenkin todella hullu. Noh oikeastaan koko vuosi 2020 on, mutta tämä meneillään oleva on kyllä ollut omassa päässäni ehkä se ristiriitaisin ja hulluin. Mielialani heittelee kuperkeikkaan tuon tuosta, kuin todella pahasti hukassa olevalla teini-ikäisellä. Olo on rauhaton ja se näkyy tekemisessäni tai oikeastaan tekemättömissä asioissa.

Luin äsken Jonnan uusimman postauksen ja kuulumiset, enkä voinut kuin nyökytellä tekstin alusta loppuun. Korona-ahdistus on piru vie taas kavunnut minunkin takaraivooni ja samalla tehnyt todella vaikeaksi ihan tavallisistakin asioista nauttimisen. Niiden, joista kesällä nautin lähes huoletta. Harrastukset, kaupassa käynti, ystävien ja sukulaisten näkeminen, työjutut. Tuntuu, että koko ajan joku hiostaa niskaa ja sitä pitää olla niin tarkkana kaiken kanssa, että keskittymiseni niihin oleellisiin asioihin kärsii.

Keskittymisen lisäksi myös luovuus tuntuu kärsivän tästä takaraivossa jäytävästä pirulaisesta. Pitää ponnistella huomattavasti enemmän, että saa niin sanotusti draivin päälle. Tästä ylimääräisestä ponnistelusta johtuen taitaa kisaväsymys painaa aika pahasti päälle. Normaalitilanteessa harvoin hyydyn, mutta tällä viikolla yksi päivä meni ihan rehellisesti sanoen lepäillessä, koska olin fyysisestikin jotenkin ihan loppu.

Samassa veneessä toki tässä kaikki ollaan ja kaikilla meillä on omat (osalla suuremmat, osalla pienemmät) koronan tuomat murheensa. Tämä vaikuttaa meihin kaikkiin tavalla tai toisella, mutta koen, että ei ole mikään häpeä sanoa olevansa vähän väsynyt tähän kaikkeen ja siksi halusin tästä kirjoittaa. Monet meistä ovat tyyppiä “vaikka läpi harmaan kiven” ja sinnistelevät ikävistä olosuhteista huolimatta, jaksavat väkisin ja näyttävät vielä päälle päin olevan täysin ok. Itsekin olen useimmiten tämä tyyppi, mutta en aina. Välillä on nimittäin erittäin ok laskea se suorittaja maski ja todeta, että hitto vie hapottaa.

Näillä kuvilla ei ole mitään tekemistä postauksen tekstin kanssa, mutta ehkä ne juuri tuovat hyvää vastapainoa tähän. Ulkona riittää vielä ruskaa ihailtavaksi ja tämä oli mielestäni yksi syksyn kivoimmista asuista! Olen muuten julkaissut viime aikoina yllättävän paljon asupostauksia, vaikka kuvittelin jotenkin niiden jääneen/jäävän vähemmälle. Monipuolisuus aiheissa on yleensä ollut valttini, joten pahoittelut siitä, että täällä on nyt ollut hieman yksitoikkoinen meno. Meillä alkoi tänään täällä Kotkassa syysloma, joten ensi viikolle en uskalla vielä luvata kattavampaa sisältöä, mutta ainakin heti meidän syysloman jälkeen tulossa on ruoka-aiheista sisältöä ja pari DIY-juttuakin on pitkästä aikaa tekeillä.

Ihanaa lokakuista viikonloppua sinne!

laukku Elleme, paita, neule & housut Ellos, kengät Zara, aurinkolasit Le Specs

Style Snapshots

Posted on

Edellisen postauksen (asu)kuvat olivat omastakin mielestäni hienot ja onnistuneet, mutta ihan joka päivä tuollaisia ei oteta. Eikä pidäkään ottaa :) Olen nauttinut todella paljon somen muutoksen tuulista takaisin kohti vanhaa ja ns. helpompaa aikaa, jolloin oli enemmän kuin hyväksyttävää räpsäistä asusta kuva puolihuolimattomasti kadun varressa tai vaikka peilin kautta. Otoksia ei tarvittu sataa, lokaation ei tarvinnut olla kummoinen eikä kuvauspeliksi tarvittu järjestelmäkameraa. Puhelin riitti hyvin!

Ei sano, että olisin vaihtamassa kurssiani täysin, mutta minusta on ihanaa ja tietyllä tapaa helpottavaa, että voin niiden tarkkojen (ja harkittujen) järkkärikuvien ohella hyvällä fiiliksellä jakaa myös rennompia. Juuri nyt tuntuu hullulta ajatella, että vielä muutama vuosi takaperin vierastin todella paljon puhelinkuvien julkaisemista blogissani. Nyt sekä rennommilla puhelinkuvilla, että tarkemmilla ja harkittumilla järkkärillä kuvilla on oma paikkansa ja molemmissa piilee oma viehätyksensä.

Tämän postauksen kuvituksena nyt puhelimella räpsittyjä asuja viikkojen ja eri katujen varrelta. Syysmuodin parhaita paloja ovat omasta mielestäni selkeästi kerrostaminen, yksiväritteisyys, ruskean sävyt, klassisuus. Neuleet, farkut, saappaat ja loaferit ovat olleet omat ns. avainvaatteet/asusteeni. Mikä on teidän suosikki?

Syysfiilistelyä

Ikuisen kesänlapsen on kyllä pakko nyt myöntää, että syksy on tuntunut tänä vuonna kertakaikkisen ihanalta vuodenajalta. Ilma on ollut aurinkoinen, mutta silti ihanan raikas. Etelän ruska alkaa päästä pian täyteen loistoonsa ja muutenkin luonto on ollut viime päivinä erityisen upea. Kaikki syksyiset ruoat maistuvat taivaalliselta ja olen syönyt esimerkiksi sieniä ihan älyttömän määrän. Tällä hetkellä tekee eniten mieli kaikkia ihania keittoja, risottoja ja pastaa. Ne lämmittää sekä mieltä että kehoa. Minun on myös tehnyt ihan älyttömästi mieli omenapiirakkaa ja porkkanakakkua, jota en ole leiponut vuosiin. Syötiin miehen kanssa yksi pala sitä viikonloppuna kahvilassa, mutta se ei tyydyttänyt himoani täysin :D Täytyykin kokeilla valmistaa itse porkkanakakkua nyt viikonloppuna. Tai sitten leivon pullaa, koska kansallinen korvapuustipäivä häämöttää edessä ja lämmin pulla, jos joku sopii syyspäiviin.

Syysruuista syyspukeutumiseen, joka on ollut jotenkin ihanan monipuolista hyvien kelien vuoksi. On voinut pitää mekkoja, mutta myös paksumpia neuleita ja kevyitä villakangastakkeja. Neulemekko näyttää superkivalta avonaisempien loafereiden kanssa!

Nyt sesongin vaihtuessa tyhjensin taas kaapit kaikesta ylimääräisestä ja laitoin tarpeettomat eteenpäin. Tänään raivailin myös lastenvaatteita ja kävin erityisesti heidän ulkokamoja läpi. Taas oli monissa vaatteissa liian lyhyet lahkeet ja hihat, joten täytyy niitäkin pistää eteenpäin sekä hankkia sopivaa vaatetta tytöille tilalle. Sanoin juuri aamulla miehelle, että tämäkin vaaterumba vie suhteellisen paljon aikaa, mutta onneksi on esim. erilaisilla kirppiksillä ja kavereiden kesken saa tarpeettomat vaatteet nopeasti liikkeelle.

Minulla ei ollut tänään mitään sen kummempaa asiaa. Halusin vain jakaa nämä ihanat syksyiset, mieheni ottamat kuvat täällä bloginkin puolella (näissä on jotenkin aivan mieletön tunnelma!) ja kertoa vähän syysfiiliksiä :) Mitä teille sinne kuuluu?

mekko ja neule Ellos

Loppuvuoden lomasuunnitelmat uusiksi

Syyskuun ensimmäinen päivä on täällä ja suureksi iloksi se on erittäin kesäinen sellainen. Ainakin täällä Kotkassa. Aurinko paistaa täydeltä terältä ja lämpötilakin on kivunnut nopeasti lähelle 20 astetta. Tähän hetkeen sopii siis loistavasti fiilistellä meidän toissa viikkoista piknikkiä. Puiden katveessa oli hämmentävän lämmin, asuksi kelpasi shortsit sekä toppi ja ampiaisetkin olivat kiinnostuneita meidän eväistä. Tämä on taas yksi niistä hetkistä, joihin haluan pimeän talven keskellä mielessäni palata.

Tänä vuonna ei nimittäin ole näköpiirissä muunlaisia pakokeinoja auringon alle. Tai ainakaan omaan päähäni ei mahdu se itsekäs vaihtoehto lähteä lomatkalle ulkomaille tässä maailmantilanteessa. Minulla ei ole pienessä mielessänikään käynyt alkuvuoden jälkeen varata reissua, ei lähelle eikä kauas. Kotimaan matkailu toki asia erikseen, kuten myös ns. pakolliset ja painavalla syyllä tehnyt matkustukset maiden välillä. Mutta se ei kyllä tule kysymykseen, että tässä hetkessä varaisin perheelleni kivan syysloman auringon alla. Katsotaan tilannetta uudelleen sitten ensi vuonna.

Ulkomaanreissujen jäätyä pois loppuvuoden kuvioista olen yrittänyt keksiä jotain kivaa lapsia ajatellen. Esikoisen toivomuksena olisi päästä uimaan, hotelliin ja hyvälle aamupalalle :D Ehkä tämä tarkoittaa pientä kylpylälomaa tai muuta vastaavaa kotimaassa. Minusta olisi ihana matkustaa pitkästä aikaa pohjoisempaan Suomeen, mutta katsotaan nyt miten tilanne (korona) kehittyy. Talvimaisemista minulla on sieltä useammalta vuodelta kokemusta, mutta pohjoisen ruska on vielä kokematta. Se taitaa tosin olla pian jo käsillä vai mitä?

Miten te olette ajatelleet loppuvuoden lomat viettää? Kotona vai kotimaassa reissaten?

Onko teillä jotain kohteita suositella? :)

toppi Arket / shortsit Lindex

Sekalaisia kuulumisia

Posted on

  • Viimeiset 6kk olen käynyt Helsingissä harvemmin kuin vuosiin ja suureksi yllätyksekseni myös ikävöinyt pk-seudulla asumista paljon aikaisempaa vähemmän. Vaikka vihaan sydämeni pohjasta koronaa ja tätä poikkeuksellista tilannetta, en voi kieltää etteikö se olisi tuonut jotain hyvää. Itselleni tämä poikkeuksellinen aika on kyllä tuonut tietynlaisen mielenrauhan ja varmuuden siitä, että päätös muuttaa tänne ja asua juuri nyt täällä oli oikea. Tiedän, että jokin pala minusta vielä joskus halajaa Helsinkiin, mutta juuri nyt näin on hyvä.

  • Pitkästä aikaa moniin kuukausiin tuntuu siltä, että arki on palannut, vaikka yhä ollaan kaukana normaalista. Tytöt ovat kuitenkin useampana päivänä molemmat poissa kotoa ja minulla on työrauha. Ensimmäiset pari päivää meni sitä hiljaisuutta ihmetellessä, mutta nyt olen pikku hiljaa saanut taas jutun juonesta kiinni. Se mitä tuleva syksy tuo tullessaan pelottaa aika ajoin, mutta yritän pitää fokuksen tässä hetkessä ja olla murehtimatta tulevaa.

  • Viimeisen viikon aikana olen yrittänyt koota isoa infopakettia arkkitehdeille meidän piharakennusten ja pihan toiveista. Päätimme ulkoistaa tämän projektin ammattilaisille ja olen siitä todella innoissani. Tuntuu, että omat rahkeet eivät enää riitä toteuttamaan ja yhdistelemään niitä kaikkia villejä visioita, joita meillä piisaa. Lupaan palailla tähän aiheeseen heti, kun edistystä tapahtuu.

  • Eilen kävin pitkästä aikaa kirppareilla. Sovittelin erilaisia takkeja, jakkuja ja kenkiä. Tarjonnan laatu yllätti positiivisesti ja mietin, että se johtui ehkä oikeasta ajoituksesta. Kirpparitkin kun tuppaavat nykyisin sesonkien vaihtuessa vähän “uudistamaan” mallistoaan ja monesti myös ihmiset ovat tässä kohtaa aktiivisempia viemään tavaraa kierrätykseen. Yhden pellavajakun lisäksi ostin kotiin kaksi kaunista valkeaa astiaa. Täytyy muistaa taas hyödyntää kirppareita enemmän.
  • Eilen kävin myös juoksemassa pitkästä aikaa. Vedimme siskon kanssa n. 8km lenkin ja 5km siitä täydessä kaatosateessa. Alkuun sade ärsytti, mutta loppujen lopuksi se oli todella puhdistavaa ja ihanaa.

Vinkkejä vaaleiden farkkujen ostoon

Posted on

Aina aika ajoin innostun käyttämään vaaleampia farkkuja ja tänä kesänä näitä kuvissa näkyviä valkoisia sekä toisia omistamiani luonnonvalkoisia on tullut käytettyä todella paljon! Valkoisissa farkuissa on mielestäni aina haastellista (haasteellisempaa kuin sinisissä) löytää se aidosti hyvä ja istuva malli. Epäimartelevat valkoiset farkut ovat enemmän sääntö kuin poikkeus ja hyviä pitää oikein metsästämällä metsästää. Minulle parhaat mallit ovat olleet korkeavyötäröisiä, lantiolle asti napakoita, mutta sitten suoralahkeisia tai jopa aavistuksen lahkeista leveneviä. Lahkeen mittana oivallisin on hieman vajaa, jotta kengän ja lahkeensuun välistä näkyy pieni kaistale ihoa.

Nämä valkoiset luottofarkut olen löytänyt Lindexiltä ja ne toiset mainitsemani &Other Storiesilta. Molempien perään kysytään monesti IG:n puolella, joten ajattelin omistaa niille ihan oman postauksensa. Pakko vinkata tähän väliin, että myös siskoni osti pari viikkoa takaperin vaaleat kauniisti istuvat farkut ja vieläpä todella huokeaan hintaan Tiger of Swedenin outlet-myymälästä. Sieltäkin kannattaa siis tsekata, jos vaaleita farkkuja kaipailee.

Tämän postauksen kirjoittaminen on muuten ollut todella haastavaa, koska tuntuu, etten enää osaa sanoa mitään järkevää näihin ns. asupostauksiin, joista joskus vuosia takaperin blogini käytännössä koostui pelkästään. Tästä syystä olin aikeissa siirtää asukuvat kokonaan IG:n puolelle, mutta moni teistä toivoi, etten tekisi niin. Asukuvat siis pysyvät blogin kirjossa, mutta mitenkäs tuo tekstipuoli näissä? Onko teillä jotain toiveita sen suhteen?

Toivoisitteko näiden yhteyteen jotain oikeasti fiksua (syvällisempää) tekstiä? Tyylihöpinöitä? Vai kenties pelkät kuvat?

vaatteet Lindex, kengät Adidas, laukku Gucci

Tulevan ekaluokkalaisen äidin fiilikset

Kaksi yötä esikoisen koulun alkuun ja äitiä vähän jännittää.

Jollain tapaa vähemmän kuin ennen ja jollain tapaa taas paljon enemmän kuin koskaan.

Mihin katosi se äitin pieni nyytti, taapero ja tarhalainen?

Juuri nyt tuntuu siltä, että pikkulapsivuodet jäivät taakse silmän räpäyksessä. Esikoulukin vain humahti ohi sellaisella vauhdilla, että hyvä, jos huomasin sen edes kunnolla alkaneen. Korona veroitti toki kevään eskaripäiviä merkittäväksi ja ehkä siitä syystä pieni paniikki esikoisen koulun alusta nosti päätään jo pari kuukautta sitten. Olenko minä muka jo koululaisen äiti?! En ole valmis, enkä tiedä onko tuo pieni hentoinen olentokaan…

Paniikkiani ei helpottanut se tosiasia, että emme koskaan saaneet eskarin (ja päiväkodin) osalta jättää niitä hellyyttäviä sekä kyynelkanavat niin tehokkaasti aukaisevia jäähyväisiä perinteisten kevätjuhlien muodossa, kun kokoontumisrajoitukset olivat yhä voimassa. Pienehkön päiväkodin ansiosta saimme onneksi eskarivanhempien kanssa yhdessä junailtua minimaalisen kiitos- ja muistelohetken tarhan pihalle. Se toimi vähintään laastarina tälle äidille, joka oli niin kovasti odottanut tätä merkkipaalua esikoisen elämässä. Olin jo varautunut itkemään hullun lailla ja tuntemaan ylitsevuotavaa ylpeyttä meidän tulevasta koululaisen alusta.

Mutta vaikka eskari ei päättynyt meidän esikoisen kohdalla perinteisin juhlamenoin, lähti äiti siitä huolimatta kyynel silmässä päiväkodin pihasta viimeisen kerran. En odottanut siinä kohtaa moista tunneryöppyä itseltäni, mutta katsellessani esikoisen pakkaavan viimeistä kertaa tavaroitaan siellä niin tutussa pienessä ja sympaattisessa eteisessä tunsin itkun nousevan kurkkuuni. Tyttö huuteli iloisena ja reippaana heipat rakkaille hoitajille sekä eskariopelle, mutta äiti ei enää kyennyt pidättelemään kyyneliä. Itkuisella äänellä yritin piipittää kyynelten lomassa, miten kiitollisia olemmekaan hyvästä, lämpöisestä ja kaikin puolin taidokkaasta hoidosta sekä opetuksesta. Minua lohduteltiin sanomalla, että onneksi pikkusisko todennäköisesti seuraa siskon jalanjäljissä ja pääsemme vielä palaamaan tuohon maailmaan lämminhenkisimpään ympäristöön hänen kanssaan. Ja ehkä kuopuksen kohdalla saamme myös todistaa perinteisiä eskarimenoja juhlineen ja todistuksen jakoineen.

Mutta ennen kuin nyt menemme liikaa asioiden edelle, niin palataan hetkeksi itse aiheeseen, eli äidin fiiliksiin tulevasta koulun alusta. Vaikka minulle on kasvanut viimeisinä kuukausina sellainen varma ja luottavainen tunne siitä, että kaikki tulee menemään hienosti ja esikoinen on toden totta täysin valmis hyppäämään uusiin seikkailuihin, kalvaa jokin pieni asia mieltäni. En oikein osaa pukea sitä kunnolla sanoiksi, mutta kaipa se on se irtipäästämisen tunne, joka tämän vatsassa vellovan ja iltaisin hieman valvottavan tunteen saa aikaiseksi. Kokonaanhan tässä, eikä ehkä missään vaiheessa elämää, tarvitse onneksi omasta pienestä irti laskea, mutta niitä naruja on osattava höllentää sekä osasta niistä on, halusi tai ei, päästettävä täysin irti.

Luin vastikään jutun siitä, miten pieni vastasyntynyt vauva kamppailee ensimmäisenä ja vähän sitä seuraavinakin vuosina sen samaisen irtipäästämisen tunteen kanssa. He ovat olleet kiinteä osa äitiä ja nyt olisi aika pikku hiljaa irtautua. Samaan tahtiin kun irtautuminen lapselle helpottuu vaikeutuu se puolestaan monille äidille. Jo nyt huomaan välillä, että pitäisi antaa lapsen vieläkin vapaammin mennä ja tehdä, vaikka sydän sanoo toista. Toivon, että ajan kuluessa löydän sen hyvän kultaisen keskitien, jossa molemmat lapseni kokevat minun pysyttelevän eri elämän vaiheissa sopivan lähellä tukena ja turvana, kuitenkaan liikaa kahlitsematta.

Tulevan koulujen alun osalta olen pyrkinyt luomaan esikoisella mukavan ja innostavan ilmapiirin sekä antanut hänelle tilaa. Jostain luin vinkkinä, että kannattaa kysyä rohkeasti lapselta mietityttääkö häntä jokin koulun alkamisessa ja tarpeen mukaan puhua asiat halki. Viime viikkoina me olemmekin jutelleet monenlaisista asioista ja tänään kysyessäni tytön fiiliksiä hän kertoi olevansa vain innoissaan. Se vastaus sai minullekin mielenrauhan, vaikka yhä edelleen minusta tuntuu, että olen esimerkiksi unohtanut jotain todella oleellista.

Reppu on kuitenkin hankittu ja sen sisällekin on tavarat valmiina. Käyttännönjärjestelyt ovat pitkälti myös selvillä ja ne loputkin selviävät varmasti sitten keskiviikkona. Ensimmäisen päivän vaatteet on jo valittu valmiiksi, joten ehkä sitä pitäisi itsekin vain alkaa nauttia ajatuksesta, että hitsi vie aivan pian meidän kodissa tallustelee pesunkestävä koululainen!

Onko siellä muuten muita samassa tilanteessa olevia äitejä?

Tai aloittaako teidän lapsi/lapset jonkin muun merkittävän uuden taipaleen tässä kohtaa?

Entä onko jollain heittää viime hetken vinkkejä/rohkaisun sanoja äidille (tai lapselle) tässä vaiheessa? :)

kuvat: Hanna Väyrynen

Hei Arki, minä täällä Lomalainen

Posted on

Minä heinäkuun ensimmäisellä viikolla:

“Taidan ottaa heinäkuun hieman rennommin ja lomailla, jos siltä tuntuu sekä olla mahdollisimman paljon lasten kanssa.”

Minä elokuun ensimmäisellä viikolla:

‘”Jaahas heinäkuu oli ja meni :D Näköjään lomailin sen kokonaan, tekipä hyvää.”

Takana on pisin lomaputkeni (blogista) koskaan. Oikeastaan pisin kesälomaputkeni sitten varhaisteinivuosien, jolloin en vielä ollut päässyt kesätöiden makuun, vaan kesät meni kavereiden kanssa ja harrastuksissa. Valehtilisin, jos sanoisin, etten lomalla ole miettinyt blogia ollenkaan, sillä minun teki ajoittain todella kovasti mieli palata tänne ja kirjoittaa kuulumisia. Mutta tiesin, että ne olisivat olleet yhdet satunnaiset kuulumiset ehkä viikon tai kahden sisään ja sitten olisin taas haahuillut menemään Suomen kesässä ja miltei unohtanut WordPressin salasanani.

Blogi on kulkenut matkassani niin kauan, että tuntuu vaikealta olla siitä erossa, mutta samaan aikaan hetkellinen ero tuntuu hyvältä ja on erittäin tarpeellista. Maailma on muuttunut viimeisien vuosien aikana blogienkin osalta ja nyt tuntuu hullulta, että joskus alkuvuosina päivitin tätä useamman kerran päivässä. Ajan kuluessa blogin päivittämisestä on tullut verkkaampaa ja harkitumpaa, joka on täysin ymmärrettävää, kun rinnalle on tullut muita kanavia, jotka vievät oman aikansa ja ovat omalta osaltaan syrjäyttäneet tietyt palaset pois blogeista.

Minusta tämä muutos on ollut ihana. Olen aina tykännyt panostaa blogipostauksiin ja jossain kohtaa koin kovasti painetta siitä, etten pystynyt tuottamaan haluamaani sisältöä tarpeeksi tiuhaan tahtiin. Nyt koen, että verkkaammalla postaustahdilla pystyn ja jaksan panostaa blogijulkaisuihin juuri sen verran kuin haluan. IG:n puolella olen puolestaan aktiivisemmin läsnä (loma-aikoinakin) ja sinne sisällöt syntyvät enemmän lennosta, vähemmällä harkinnalla. Näiden kahden alustan lisäksi myös Podcast-maailma on avautunut minulle tänä vuonna, sekä tuonut uuden ulottuvuuden tehdä töitä alalla. Olen miettinyt kovasti tulevaa syksyä ja sitä mitä haluaisin tehdä ja erityisesti miten haluaisin tehdä. Tuntuu, että IG:n rooli on selvä ajankohtaisten asioiden, lyhyempien kuulumisten ja vaikka asukuvien kanavana. Myös podcast on ottanut oman paikkansa syvällisempien pohdintojen pyhättönä, tosin siellä aiheet rajautuvat äitiyteen ja lapsiarkeen. Mutta entäpä blogi? Millaisen sisällön paikka tämä on?

Tänään mietin parhaan ystäväni kanssa juurikin tätä kysymystä. Minkälaista blogien ja erityisesti omani sisältö nyt on tai voisi tästä edespäin olla? Kymmenen vuotta sitten muotipainotteisena tyyliblogini alkanut Si Moda (johon nimikin viittaa) on tänä päivänä paljon muutakin kuin muotia. Oikeastaan olen miettinyt onko tämä tyylipäivitysten paikka enää laisinkaan vai kuuluvatko “asukuvat” Instagramin puolelle? Olisiko täällä hyvä keskittyä kotiin, talonrakennukseen, sisustamiseen, tuunaukseen, ruokajuttuihin ja sitten niihin syvällisempiin pohdintoihin, jotka eivät podin puolella pääse ääneen?

Valta blogin sisällöstä on aina ollut ja on yhä minulla, mutta arvostan niin kovasti teidän mielipidettänne, että olisi ihana kuulla, mitä TE haluatte täällä nähdä ja lukea? Minkälaiset postaukset ja aiheet saavat teidät palaamaan tänne yhä uudelleen? Entä mitkä sisällöt toivotte mielummin näkevän esimerkiksi Instagramin puolella?

Palaan tässä pikku hiljaa kohti (uutta) normaalia arkea ja odotan kovasti, että se lähtee rullaamaan myös meidän tulevan ekaluokkalaisen koulunkäynnin sekä kuopuksen päivähoidon osalta seuraavan parin viikon sisällä. Heinäkuu oli tarpeellinen tauko täältä, mutta ette tiedäkään miten ihanalta tuntuu kirjoittaa tätä postausta juuri nyt. Vaikka välillä sitä miettii, että onkohan blogien ja erityisesti oman blogini aika jo ohi, niin ainakin vielä palan halusta kirjoittaa ja kuvata tänne asioita, jotka minua koskettaa ja inspiroi juuri nyt.

neule Zara / toppi ja housut Gina Tricot / kengät Vagabond / laukku Elleme / aurinkolasit Gucci

kuvat: Hanna Väyrynen

Vanhat kunnon Converset

Posted on

Korkeavartiset Converset ovat kunnon klassikkokengät. Itselleni niistä tulee aina mieleen tarina, jonka äitini kertoo joka kerta Converset nähdessään. Converset olivat aikoinaan hänen ensimmäiset koriskenkänsä! Ihan hullua kuvitella, että näillä tennareilla sitä juosta mentiin pallon perässä 60-luvulla koripallokentällä. Tämän päivän koripallokengät ovat hieman erinäköiset ja tuntuiset, mutta tämä klassikko kenkä ei koripallokentiltä väistymisestä huolimatta ole kadonnut mihinkään.

Minulle Converset ovat olleet luottotennarit jo 10 vuoden ajan. Kaapista löytyy aina pari Converseja, lähinnä niitä matalavartisia ja ne ovat ne kengät, jotka nappaan kiireessä jalkaani tai pakkaan reissuille mukaan. Nyt innostuin pitkästä aikaa hankkimaan nämä klassikot myös korkeammalla varrella. Niiden piti olla kevään ykköskengät, mutta pandemia iskiessä kuljin kevätkuukausina Conversien sijaan lähinnä crocseissa kodin ja roskiksen/postilaatikon väliä :D Noh onneksi kengille löytyy nyt kesälläkin sekä tulevina kausina varmasti käyttöä. Parhaalta ne näyttää mielestäni tällaisten vaaleiden suoralahkeistan farkkujen kaverina. Kesäisemmän version tästä saa helposti vaihtamalla jakun yksinkertaiseen t-paitaan.

Nyt ajattelin kuvata muutamia työjuttuja sekä seuraavien postauksien materiaaleja tässä sisällä sekä valmistella huomisia ulkokuvauksia. On ollut ihana palata taas kameran taakse (ja eteen). Pikku hiljaa meilläkin on arjen palaset taas liukuneet paikoilleen, vaikka toki sitä vielä hieman poikkeusoloja elellään. Pakko kuitenkin todeta, että tämä kulunut viikko on pitkästä aikaa tuntunut suhteellisen “normaalilta” Helsinkipäivien ja lasten uudelleen startanneiden harrastusten myötä. Ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen taisin jopa unohtaa kytätä päivän uusimpia koronauutisia.

Toki koronauutiset ovat nyt hieman hautautuneet painavien rasismin vastaisten uutisten alle ja niiden varjossa viikko on kieltämättä ollut kaikkea muuta kuin normaali. Viikon tapahtumat ovat ravistelleet omaakin mieltäni rajusti ja antaneet paljon ajattelemisen aihetta. Ennen kaikkea halu kuunnella, tietää ja ymmärtää enemmän on nostanut päätään. Olen miettinyt paljon omaa tekemistäni ja sitä minkälaisen esimerkin annan omille lapsilleni. Alusta asti meille on mieheni kanssa ollut todella tärkeää kasvattaa lapset kunnioittamaan ja kohtelemaan kaikkia ihmisiä tasavertaisesti oli kyse sitten ihon väristä, seksuaalisesta suuntautumisesta, uskonnosta tai ihan vaan elämäntavasta. Suvaitsevaisuus on asia, joka nousee arvomaailmassani todella korkealla ja sen haluan teroittaa myös lapsilleni. Lapset imevät tietoa ja tapoja meiltä aikuisilta kuin sienet ja siitä syystä on erityisen tärkeää, että me kiinnitämme tarkkaan huomiota siihen minkälaisen esimerkin annamme. Niillä opetuksilla nimittäin muutetaan tulevaisuuden maailmaa, jossa toivottavasti on vähemmän syrjintää, kieroon katsomista, eriarvoisuutta sekä siihen liittyvää väkivaltaa. Vastuu on meidän vanhempien, ei lapsien.

bleseri &Other Stories, kengät Converse, laukku Elleme, farkut Gina Tricot

Kesäkuun eka

Posted on

Minne vierähti kevät? Sitä sopii kysyä :D Välistä jäi monta juttua ensin koronan ja sitten sään puolesta. Talvitakeista hypättiin kesämekkoihin ja kevätjuhlat jäivät juhlimatta.

Perinteinen kevätjuhlaviikonloppu meni pihahommissa kesäisessä säässä. Grillattiin ekaa kertaa kunnolla ja voi vitsit miten hyvältä se grilliruoka maistuikaan pitkän talven jälkeen. Tänään kesäkuun ensimmäisenä päivänä keli on ollut aavistuksen viileämpi täällä Itä-Suomessa, mutta edelleen tuoksuu ja näyttää kesältä!

Nämä kesän ensimmäiset jutut ovat kyllä aina niin spesiaaleja ja ylipäätänsä alkukesässä on oma ihana taikansa. Tunnelma on kevyt, myös nyt koronasta huolimatta! Tuntuu siltä, että kaikki on vielä edessä, vaikka kalenteri ammottaakin poikkeuksellisen tyhjänä. Meillä ei ollut tälle kesälle tiedossa häitä tai muita suuria juhlia, enkä festareillekaan ollut sen kummemmin suunnitellut lähteväni, joten en ole osannut surra “menetettyjä” viikonloppuja. Toki sitä ehkä haaveili kesäreissusta tai parista, mutta haikailemisen sijaan olen tuntenut ihanaa vapautta ja rentoutta siitä, että kesän ohjelma on avoin. Mennään päivät ja viikot kerrallaan, tehdään sitä mikä tuntuu juuri sillä hetkellä hyvältä. Heinäkuussa on tarkoitus lomailla enemmän, mutta työt rullaavat kuitenkin tässä taustalla koko ajan. Ennustan, että tulossa on myös hyvällä tavalla erityislaatuinen kesä.

Mitä kesäsuunnitelmia teillä on?

takki Kiomi / farkut &Other stories / kollari Cubus / lippis Peak Performance / laukku ByFar / kengät Converse

Rento (pandemia) asu 1/3

Posted on

Tuuli tuiversi tukassa, minua nauratti ja jollain tapaa vähän nolottikin, aivan kuin olisin ollut ekaa kertaa kameran edessä. Vaikka kameran takana oli tutuista tutuin tyyppi, niin silti minusta tuntui, että olin aivan uuden asian äärellä.

Yllättävän monesta asiasta ihminen vieraantuu parin kuukauden “eristyksen” jälkeen. Varsinkin, jos on tottunut säännöllisesti jotain tekemään. Itse olen yli kymmenen vuoden ajan napsinut asukuvia tasaiseen tahtiin ja päivitellyt niitä viikottain blogiini. Nyt yhtäkkiä väliin tuli (osittain myös omasta tahdostani) kymmenen viikon tauko, sillä viimeksi olin kuvannut asukuvia maaliskuun ekalla viikolla. Sen jälkeen on tapahtunut niin paljon (maailmalla, ei niinkään meillä kotona), että niistä sekä ylipäätänsä arjesta ennen pandemiaa tuntuu olevan ikuisuus.

Alkuhämmennyksen jälkeen onneksi lämpenin taas tutulle puuhalle ja tuntui hauskalta saada kuvaamisen osalta taas rutiineista kiinni. Vaikka ehkä jollain tapaa koenkin, että pandemia on muuttanut myös tässä kohtaa minua. En oikein jaksa uskoa, että oma blogini tai edes koko blogiskene tulisi olemaan tämän jälkeen entisensä. Muutoksen tuulet puhaltaa, mutta sen näen kuitenkin vain hyvänä asiana. Kriiseistä  opitaan ja niiden tuloksena yleensä syntyy uusia luovia ajattelu- ja tekotapoja. Asukuvia kuvaan varmasti jatkossakin, mutta millä tyylillä ja miten ahkerasti se on vielä arvoitus. Muutenkin haluan nyt lasten palattua hoitoon miettiä uudelleen omaa tekemistäni ja sisältöjä. Kääntää tietyllä tapaa uuden sivun ja antaa luovuuden päästä valloilleen.

Asukuvien osalta peli on nyt avattu ja näissä kuvissa vilahtaa hyvin rento “pandemia-ajan tyyli”, jossa olen hiihdellyt menemään viikosta toiseen. Kollariasusta tulee kieltämättä vähän lapsuus mieleen, mutta hitsiläinen miten mukava se on päällä :D Itse kuvaustilanne oli varmasti koomista katsottavaa, kun itse olin pukeutunut näin ja mieheni oli viimeisen päälle hienona puku päällä. Hän nimittäin tarvitsi apua oman kuvausprojektinsa kanssa ja tarjoutui siinä samalla nappaamaan minulle nämä asukuvat. Lapset oli sopivasti molemmat sen päivän hoidossa ja kelikin suosi. Kiipesimme Kotkan komeimman rakennuksen katolle kuvailemaan ja sen jälkeen söimme takeaway lounasta kaksin. Kaikki tämä tuntui pitkän kotona kykkimisen ja 24/7 lasten kanssa vietetyn ajan jälkeen jopa vähän laittomalta, mutta niin hyvältä :D Pakko myöntää, että tämä jokseenkin normaali arki maistuu juuri nyt aivan äärimmäisen hyvältä.

Nyt lähden tästä pihahommiin. Keli suosii taas ja raivattavaa riittää. Aurinkoista viikonloppua sinne!

trenssi KIOMI / kolitsiasu GINA TRICOT / kengät ADIDAS / aurinkolasit LINDEX

Pinnalla nyt: Rento (pandemia) tyyli

Posted on

Runsas kotona oleminen ja kontaktien tietoinen välttely ovat tehneet tehtävänsä myös ihmisten tyyleille. Ryhdikkäämmät työvaatteet ovat vaihtuneet etätoimistoilla mukavampiin oloasuihin. Instagram täyttyy rennoista kotona räpsäistyistä #coronastyle tyylikuvista. Niissä kolitsi on syrjäyttänyt farkun ja korkojen tilalle ovat vaihtuneet mukavat kengät tai ihan vaan reippaat urheilusukat. Kolitsin lisäksi trikoo sekä ribattuna että sileänä on niin ikään ollut se viime kuukausien juttu.

Olen ollut tästä “trendistä” samaan aikaan todella innoissani ja todella ärsyytynyt. Monen muun tapaan olen itsekin hiihdellyt menemään viikko tolkulla rennoissa vaatteissa, joka on ollut toki helppoa ja mukavaa, mutta mitä pidemmälle aika on kulunut, sitä rähjäisemmäksi olen olotilani tuntenut. Vaikka rennoista asuista pidänkin, eivät nekään tunnut pidemmän päälle kivalta, varsinkaan sellaisenaan. Joten siitä syystä olen nyt yrittänyt löytää sopivan kompromissin näistä rennoista pandemia-ajan asuista sekä sitä edeltäneistä.

Suomeksi: olen yhdistänyt rentoihin asuihin elementtejä, jotka tekevät niistä heti hieman siistimpiä. Kolitsiasun päälle trenssi tai trikoiden kaveriksi jakku. Olen myös kaivanut kaapin perukoilta farkut esille (ne mukavat suoralahkeiset) ja yhdistänyt farkut ribbitoppiin tai huppariin. Meikin olen kuitenkin pitänyt yhä minimissä, kuten myös hiustenlaitto. Siihen meikittömyyteen nimittäin jotenkin tottui ja se alkoi näyttää todella freesiltä. Yhtenä päivänä tein entisen “perusmeikkini” ja se näytti niin tunkkaiselta, että minun oli pestävä se samantien pois :D Ja mitä hiuksiin tulee, niin tämän hetken hattumuoti (baseball lippikset ja kalastajanhatut) on sen verran veikeää, että mielummin verhoudun niihin 2 sekunnissa, kun uhraan aikaa ja energiaani hiustenlaittoon.

Tässä alla on nyt koottuna oma 15 tuotteen vaatekaappini, jolla pärjäisin helposti viikoista toiseen. Kuvasin näihin liittyen muutamat asukuvat (ensimmäistä kertaa 2 kuukauteen :D), joten niitä luvassa seuraavaksi! Shortsikelit eivät ihan vielä ole täällä, mutta enköhän niitäkin (rentoja) asuja pääse vielä jossain kohtaa kuvailemaan. Shortseista tulikin mieleen, että nyt vasta ensimmäistä kertaa pyöräilyshortsien uudelleen tulemisen jälkeen olen alkanut lämmetä niille. Edelleenkään en ymmärrä niiden farkkuversioita, mutta sporttiset pyöräilyshortsitrikoot reilun kolitsipaidan kanssa näyttää aika kivalta!

(*mainoslinkkejä)

kengät ADIDAS / trenssitakki ARKET / kolitsipaita ARKET / lippis ARKET / joogatrikoot ARKET / kolitsishortsit ARKET

paitatakki ARKET / t-paita ARKET / kengät CONVERSE 

toppi ARKET / farkut ARKET / pyöräilyshortsit ARKET / kalastajanhattu WEEKDAY / kolitsihousut WEEKDAY

flipflopit ARKET