Oma tyyli

5x tarinaa eilisen kesäasun takaa

Posted on

Aamulla satoi Kotkassa vettä ja puntaroin pitkään mitä pukea päälle. Sääennusteet lupasivat Helsinkiin aurinkoista kesäkeliä, joten uskaltauduin laittamaan kesämekon. Ovesta ulos astuttuani hämmennyin, sillä siellä ei ollutkaan kolea sateinen keli vaan trooppinen ja hiostava kesäsade. Kesäsateet on niin parhaita!

Ennen kotoa lähtöä toivotin muulle perheelle heipat ja siinä yhteydessä mieheni totesi, että päivän lookkini toi mieleen J-Lon :D Ehkä tuo tiukka poninhäntä yhdistettynä mustiin isompiin aurinkolaseihin ja näyttäviin riippukorviksiin on hänelle yhtä kuin Jennifer Lopez. Upea nainen joka tapauksessa, joten kiitellen otan kaikki pienetkin huomiot yhtenevästä tyylistä vastaan. Vielä kun sitä voisi ikääntyä yhtä upeasti kuin hän!

Kannoin eilen pidemmän matkan sylissäni mustaa laatikkoa ja ihmettelin sen maahan laskettuani, että miksi sormeni ovat ihan likaiset. Kunnes katsahdin ympärilleni ja huomasin, että sormien lisäksi myös kangaskassini ja valkoinen mekkoni olivat aivan mustanharmaan lian peitossa. Laatikko päästi itsestään runsaasti väriä irti ja toi mieleen ne muutamat inhottavat kerrat, kun joku uusi vaate tai asuste on päästänyt itsestään väriä ja sotkenut sitten ihon sekä joissain tapauksissa myös pilannut muut päällä olleet vaatteet. Onni onnettomuudessa, että tämä lika lähti pesussa pois ja ihme kyllä se ei näkynyt kuvissa sen pahemmin…

Nämä mustat tahrat eivät suinkaan olleet ainoat jäljet asussani kuvauksen aikaan, vaan juuri ennen kuvien ottamista kävin testaamassa Sushibarin uutta listaa ja siitä todisteena muutama soijaläikkä rinnuksilla sekä hieman kiristävä vyö. Mietin, että pitäisikö jättää asukuvat ottamatta, kun sitä on tässä kohtaa päivää jo näin rönttöisenä, mutta sitten ajattelin, että noh ompahan ainakin realistinen päivänasu :D

Iltapäivällä kävin kotimatkalla Ikeassa hakemassa muutamia juttuja kotiin ja törmäsin siellä melko poikkeukselliseen ilmiöön. Nimittäin koskaan aikaisemmin ei yhdessä ja samassa tilanteessa ole näin moni työntekijä ole tullut kysymään tarvitsisinko mahdollisesti apua. Tuli sellainen olo, että näytin todella avuttomalta ja heikolta yrittäessäni ensin saada paria isompaa laatikkoa mukaani Ikean valtavasta varastosta ja sen jälkeen roudatessa sekä nostaessa näitä samaisia laatikoita autoon. En tiedä oliko kyse päivän lookistani vai muuten heikon näköisestä olemuksesta, mutta siinä kohtaa kun Ikean työntekijä kiiruhti vielä ulkona auttamaan minua lavakärryjen paikalleen palautuksessa alkoi tilanne jo naurattamaan :D Ja tarkennetaampa nyt vielä tähän loppuun, että kyse ollut mistään nuorista miehistä vaan minua olivat valmiita auttamaan niin naiset kuin miehetkin ja ikähaarukkakin oli varmasti paristakympistä viiteenkymppiin. Eivätkä ne laatikot nyt niin isoja olleet, ettenkö niitä olisi yksinään saanut nostettua. Oli miten oli, toivottavasti he ovat yhtä palvelualttiita kaikkia kohtaan, sillä oli nimittäin avuliainta asiakaspalvelua ikinä!

Zara dress

Mulberry bag

Oakwood leahter jacket

Zign shoes

Le Specs sunnies

H&M earrings

Ilman lapsia -päivän asu

Posted on

Aika harvoin lähden enää nykyisin kotoa ilman lapsia, kun lähes poikkeuksetta on ainakin toinen tytöistä mukana. Useimmiten molemmat heistä ja silloin, jos joskus haluan haluan pukeutua ns. helppoihin asuihin itse. Jalassa on aina tennarit, joiden kanssa jaksaa kävellä koko päivän ja tarvittaessa kirmata yhä karkaamisalttiin minin perään. Yläosaksi valikoituu monesti sellainen, jonka likaantuminen ei ole niin vaarallista ja jonka voi heittää pesukoneeseen heti kotiin päästyään. Erityisesti vauvan kanssa päivää viettäessä suosin sellaisia yläosia, jotka tuntuvat mukavalta vauvankin ihoa vasten. Hän kun viettää vielä todella paljon aikaa sylissä, niin on kivempi ettei omat vaatteeni ärsytä hänen herkkää hipiäänsä.

Näissä kuvissa näette sitten sen asun, jonka valitsen, kun lähden liikkeelle yksin. Jalasta löytyy ehkä tennareiden sijaan korkoa ja yläosaksi on valikoitunut vaikkapa tällainen bukleejakku. Sinisten farkkujen kanssa tämäkin on aika rento asukokonaisuus, mutta ei sellainen, jonka kanssa lasten kanssa koko päivän viettäisin. Sinisistä farkuista tuli muuten mieleen, että ne ovat siinä mielessä harvinainen näky itselläni, että kaikesta klassisuudesta huolimatta en oikein sellaisia osaa käyttää. Yli 90% kerroista valitsen sinisten farkkujen sijaan mustat, valkoiset tai jopa beiget. Joskus sitä tekee kuitenkin mieli valita klassinen sininen denim ja jostain syystä se joskus on yleensä aina näin keväisin. Tämä tekee mieheni aina poikkeuksellisen iloiseksi, sillä hän oikein toivoo välillä, että pukisin siniset farkut ylleni. Ja siis nimenomaan tällaiset tyköistuvammat eikä mitään boyfriend-mallia, jotka taitavat olla jokaisen miehen inhokkilistan kärjessä…

H&M jeans

Flattered shoes

Gucci bag & sunnies

River Island blazer

 

photos: Sara Vanninen, edit: me

Kuinka yhdistää beiget housut? 3/3

Posted on

Viimeinen beigehousuasu uunista ulos! Tämä sopiikin todella hyvin näihin uudelleen lämmenneihin keleihin :) Viimeisessä asussa kääräisin lahkeet, iskin jalkaan lenkkarit (jotka tosin kaipasivat kipeästi pesua) ja valitsin rennoksi yläosaksi valkoisen t-paidan sekä joka kesän luottotakkini. Armytakissa on jotain ihanan rentoa ja skarppia samaan aikaan. Vihreä väri on myös imarteleva ihoa vasten ja sopii mielestäni kivasti myös vaaleampaan hiusväriini. Minulta löytyy sekä pidempi armytakki että tämä lyhyt, joka on kyllä ihan omiaan, jos haluaa korostaa vyötäröä tällaisten housujen tai esimerkiksi mekon/hameen kanssa. Takki saa myös oman 160cm “pitkän” kroppanikin venymään pituutta huomaamatta.

Tämä viikko on ollut aika vauhdikas, kun puolet siitä on vierähtänyt Helsingissä ja muutaman kerran on tullut sahattua motaria edes takaisin. Huomennakin oli alunperin tarkoitus ajaa pk-seudulle, mutta menot siirtyivät alkuviikkoon. Ja ihan hyvä näin! Aurinkoa pitäisi piisata, joten taidampa hakea minin hyvissä ajoin hoidosta ja mennä vaikkapa puistoon jätskille. Se oli viime vuonna helteisen toukokuun joka viikkoinen perjantaitraditiomme ja mieluusti palautan sen taas kalenteriin.

ps. Minkä vaatteen haluisitte nähdä seuraavaksi three ways-postauksissa?

 

Topshop shoes

Lindex sunnies

Gina Tricot pants & jacket

Cubus t-shirt

photos: Hanna Väyrynen, edit: me

1/3 vauvavuodesta ja ne kuuluisat 4kk hulinat

Posted on

Yksi kolmasosa vauvavuodesta takana. Tuntuu yhtä aikaa todella vähältä ja toisaalta taas todella, todella paljolta. Meidän pieni nyytti ei ole enää yhtään niin pieni, vaan hänestä on kasvanut nauravainen, erittäin hyvän ruokahalun omaava pyöreäposkinen tyttö. Ajattelin, että voisin tehdä pientä yhteenvetoa menneistä kuukausista ja kertoa miten meillä nyt oikein menee. Vauvakuulumiset ovat yleensä niitä toivotuimpia, joten täältä pesee nyt!

Kuten tuossa kuukausi takaperin teille kerroin ei meidän alkuvuosi ja vauvan alkutaival ollut mikään helpoin. Yhden täysin terveen vauvan ja lapsen kasvattaneena huomasin jo hyvin aikaisessa vaiheessa (ensimmäisillä viikoilla), ettei kuopuksella ollut kaikki ihan kunnossa. Hänen hengityksensä rohisi jokaisella vedolla ja useamman kerran päivässä hän yskähti hassun kuuloisesti. Tämän lisäksi syöminen tökki. Se tökki pahemmin sekä hieman eri tavalla kuin esikoisen kanssa ja lopulta minun oli luovuttava rintaruokinnasta. Tuolloin en vielä tiennyt, että syynä oli todennäköisesti pienen hengitystievaivat, eikä suinkaan omat maitomääräni. Vauva ei vain huolinnut rintaa lukuisista yrityksistä ja jatkuvasta huudattamisesta huolimatta. Lopulta olimme koko perhe niin väsyneitä, että ratkaisu siirtyä pulloruokintaan pelasti meidät kaikki totaaliselta uupumukselta sekä vauvan isommalta hädältä, sillä olihan lapsen nyt saatava syödä. Muutenkin alle kolmekiloisena syntyneenä sekä sokeriseurannassa olleena oli tärkeää, että vauva sai säännöllisesti ruokaa. Aion vielä kirjoittaa imetyksestä oman postauksen, mutta toimikoon tämä nyt alustuksena sille.

Siirryimme siis jo ensimmäisillä viikoilla pulloruokintaan ja se sujui suhteellisen hyvin siihen asti, kun se ei sitten enää sujunutkaan. Syöttämisestä tuli tarkkaa puuhaa ja oikeastaan vain minä sekä mieheni tiesimme tarkalleen missä asennossa vauvan oli hyvä syödä. Vähänkin väärä asento tai ote aiheutti sen, että rohina yltyi todella kovaksi ja pieni veti maitoa henkeensä. Syöminen myös kesti aina ihan luvattoman kauan ja se tuntui olevan vauvalle työläs tehtävä. Se kuuluisa rohina, joka alkuun oli kuulostanut viattomalta kuorsaukselta ja lähinnä hymyilyttänyt meitä vanhempia, voimistui vauvan kasvaessa. Ihmiset kyselivät jatkuvasti oliko vauva saanut flunssan. Lopulta pikkuinen piti öisinkin niin kovaa ääntä, että mieheni oli pakko mennä toiseen huoneeseen nukkumaan. Samoihin aikoihin huomasin, että vauvan hengitys oli todella työlästä. Tässä kohtaa päätin ottaa yhteyttä lääkäriin ja siitä alkoikin sitten useamman kuukauden tutkimustensarja, jonka aikana kävimme eri lääkäreillä ja yövyimme mm. yhden yön tarkkailussa sairaalassa. Kotkan keskussairaalasta saimme lopulta lähetteen Helsinkiin isompiin tutkimuksiin.

Matkan varrella esiin nousi monia vaihtoehtoisia diagnooseja mm. refluksi. Useampi lääkäri epäili kuitenkin pienin kärsivän malasiasta (joko laryngo- tai trakeomalasiasta eli pehmeydestä kurkun päässä tai henkitorvessa). Mutta vaikka kaikki oireet sekä äänet viittasivat malasiaan, Kotkassa tehty tähystys antoi kuitenkin olettaa, ettei ainakaan ensimmäisenä mainitusta malasiasta olisi kyse. Jos diagnoosi olisi voitu varmistaa tähystyksen yhteydessä, olisin varmasti ollut paljon rauhallisempi kevään aikana, sillä lievänä malasia on melko harmiton vaiva ja korjaantuu yleensä 1-ikävuoteen mennessä.

Tutkimukset kuitenkin jatkuivat ja epätietoisuus sekä siitä aiheutunut stressi varjostivat pitkälti koko vauvan ensimmäistä vuosikolmannesta. Valvoin aivan liian monta yötä miettien, mitä voisin hänen hyväkseen tehdä. Minua ahdisti suunnattomasti, kun en tiennyt mikä pientä oikein vaivasi, kun hänestä niin selkeästi näki, ettei kaikki ollut täysin kunnossa. Lasten keuhkolääkärinkin mielestä oli parempi tutkia asia perinpohjaisesti ja hän määräsi ajan varjoainekuvaukseen sekä isompaan anestesiassa tehtävään tähystykseen. Tutkimuspäiviä kuumeisesti odotellessa vauvan tilassa alkoi pikku hiljaa tapahtua muutoksia. Ensin vauvaa harvemmin näkevät sukulaiset totesivat, että rohina oli hieman helpottanut tai ainakin vaimentunut. Hetken kuluttua me vanhemmatkin huomasimme sen. Syöminen alkoi niin ikään parantua ja kun lopulta tuli aika lähteä tutkimuksiin, mietimme oliko niille enää tarvetta?

Päätös jättää menemättä vauvalle määrättyihin tutkimuksiin tuntui kuitenkin liian suurelta vastuulta meille vanhemille, joten halusimme kuulla vielä vauvaa hoitaneen lääkärin mielipiteen. Meidän helpotukseksemme hän oli lopulta varjoainekuvauksen ja perustutkimuksen jälkeen samaa mieltä, ettei muille tutkimuksille eikä varsinkaan sille isommalle tähystykselle tässä kohtaa ollut akuuttia tarvetta. Pari viikkoa tämän jälkeen lääkärin soitellessa kuulumisia selitin innosta soikeana, että rohina sekä ne hassut yskäisyäänet olivat käytännössä kokonaan kadonneet ja neiti söi nykyisin mielettömän hyvällä ruokahalulla sekä vauhdikkaasti kaikki ateriansa loppuun asti.

Jälkeenpäin olen miettinyt paljon mikä muuttui noina viikkoina niin radikaalisti. Aika teki todennäköisesti tehtävänsä ja tuo pään kannattelemisen jalo taito oli tässä tapauksessa se ratkaiseva virstanpylväs, jonka asiosta vauvan vaivat hävisivät kuin tuhka tuuleen. Tästä syystä uskon jotenkin yhä siihen, että kyse oli kaikesta huolimatta jonkin sortin malasiasta ja mahdollisesti hyvin lievästä sellaisesta, joka saattoi jäädä tähystyksessä huomaamatta. Mikään muu ei oikein selittäisi sitä, miksi tilanne muuttui vauvan kasvaessa ja vahvistuessa.

Nyt 4,5kk vanha vauvelimme on kaikkea muuta kuin rohiseva ja syömisvaikeuksista kärsivä pieni nyytti. Hän on voimakas ja jäntevä, aina yhtä iloinen sekä nauravainen. Ensimmäisinä kuukausina epäilin, että hän tulisi kehittymään ehkä hieman malttillisemmalla tahdilla kuin superjäntevä siskonsa, mutta toisin kävi. Vaikka kuopus oli alkuun selkeästi “lötkömpi” tapaus, hän on yllättänyt meidät kaikki reippaalla kehityksellään. Kun pään kannattelu alkoi lopulta neuvolasta saatujen harjoitusten myötä sujua, ovat kaikki muut kehitysaskeleet seuranneet vauhdikkaasti perässä. Jokeltelun äänet ovat täyttäneet kotimme jo useita viikkoja ja myös tikahduttavasta naurusta olemme saaneet nauttia jo tovin. Vauva pyrkii koko ajan pystyasentoon, eikä makoiluhommat kiinnostaisi enää yhtään. Viime viikolla neiti oppi kääntymään selältä mahalleen ja mahalta selälleen molempiin suuntiin. Myös mini oppi nämä temput äitienpäivän tienoilla, joten hyvin samanlaisella tahdilla ovat tytöt tähän mennessä kehittyneet.

Uusin taito listassa on tällä hetkellä päristys ja siitä vauva on jotenkin erityisen ylpeä. Tätä taitoa on nimittäin esiteltävä aina tilaisuuden tullen, myös kello 05.15 aamulla. Tästä päästäänkin sopivasti nukkumiskuvioihin, jotka ovat tunnetusti jokaisen vanhemman lempipuheenaihe, josta jauhetaan hamaan loppuun saakka. Meillä nukutaan nykyisin huomattavasti paremmin kuin alkuaikoina. Ensimmäiset kuukaudet olivat rohinan ja huonon syömisen vuoksi haastavia niin päivisin kuin öisinkin. Mutta nyt, kun rohina on poissa ja syöminen sujuu, luonnistuu nukkuminenkin paremmin. Parhaimpina öinä neiti posottaa iltaysistä aamukuuteen tai jopa seitsemään saakka syömättä. Useimmiten hän kuitenkin herää siinä 5-6 välissä tankkaamaan ja jatkaa sitten unia seitsemään.

Nyt parin viimeisen viikon aikana olen selkeästi huomannut pientä levottomuutta ja tullut siihen tulokseen, että kyseessä on ne kuuluisat 4 kuukauden hulinat. Vauva ei oikein malta syödä eikä nukkua, vaan sitä saatetaan keskellä yötäkin ruveta jodlaamaan (tai päristämään) ja toivotaan, että siihen heräisi myös muu perhe. Päiväunetkin ovat menneet jonain päivinä vähän plörinäksi, mutta onneksi vauva on kuitenkin pidemmän päälle todella mallikas nukkuja nykyään. Pitkien yöunien lisäksi hänelle maistuu muutamien lyhyempien päiväunipätkien ohella keskimäärin sellaiset 3 tunnin pitkän päikkärit. Näiden pitkien päiväunien ympärille onkin sitten rakentunut suhteellisen pitävä päivärytmi, josta olemme kyllä valmiita aina tarpeen tullen joustamaan.

Joustavuus on ollut molempien lapsien kohdalla se avainsana niin nukkumisessa kuin syömisessäkin. Me vanhemmat emme ole koskaan olleet niin kellontarkkoja, eivätkä sen vuoksi ole todennäköisesti lapsemmekaan. He mukatuvat hyvin menoihin, eivätkä pienet tai isotkaan muutokset päivässä pilaa seuraavaa yötä saati tulevia päiviä. Tämä on meille aivan ihanteellinen tilanne, sillä kahden yrittäjän perheessä kaikki päivät ovat käytännössä erilaisia ja välillä vähän yllättäviäkin. On siis lottovoitto, että niin mini kuin vauvakin ovat valmiita mukatumaan erilaisiin uni- ja ruokarytmeihin tarpeen tullen. Toki pulloruokinta on tässä auttanut paljon ja nyt kun vauva pikku hiljaa on pääsemässä sisään soseiden ihmeellliseen maailmaan tulee tämä varmasti helpottumaan entisestään. Erilaisia mukaan otettavia pussiaterioita kun on tänä päivänä tarjolla vaikka muille jakaa.

Loppuun vielä pari hassua huomiota meidän vauvelista;

  • Hänelle tulee todennäköisesti siniset silmät, kuten raskausaikana uumoilin.
  • Hän kasvaa aavistuksen vauhdikkaammin kuin siskonsa ja oli 4kk tarkastuksessa muutaman sata grammaa painavempi sekä sentin pidempi. Saas nähdä kummasta kasvaa sitten aikuisena pidempi :)
  • Vauva nauraa räkättää kaikelle mitä mini touhuaa. Isosisko taitaa jo nyt olla hänen suurin idolinsa.
  • Päivän yksi parhaista hetkistä on se, kun vauva herää aamun pieniltä unilta ja hänen huulillaan on JOKA IKINEN KERTA maailman suurin hymy. Hän on ihan superaurinkoinen vauva ja hymyilee niin tutuille kuin tuntemattomille todella leveästi.

Näistä kuvista isokiitos neidin kummitädille Saralle!

Kuinka yhdistää beiget housut? 2/3

Posted on

Tämä threeways -postaussarja jäi totaalisen kesken viime viikolla, kun sivustoni ulkoasu lähti remonttiin ja vanha kunnon blogimuutto astui kuvioihin. Joku teistä lukijoista ehtikin jo kommentoida uutta ulkoasua. Erittäin ihanaa, että se näkyy sinnekin ja on toivottavasti mieluinen! Vielä pientä viimeistelyä tänne varmasti teen ja mahdollisesti eri fontteja kokeilen, mutta muuten alkaa sen osalta olla homma purkissa. Jos bongaatte jotain bugeja tai sivusto on muuten vaan kökkö, niin arvostaisin todella paljon teidän kommentteja! Itseltä voi jotain jäädä huomaamatta tai sitä ajattelee, että joku asia olisi lukijaystävällinen, vaikka se ei oikeasti olekaan. Joten kommentoikaa vaan rohkeasti :)

Mitä tulee tuohon blogimuuttoon, niin sellainen tapahtui myös tässä viikon aikana. Viime joulukuussa minulle tuli olo, että kaipasin myös työrintamalla jotain uutta, kun koko muu elämä taloa ja perhettä myöten oli mennyt uusiksi. Päädyin sitten kiittäen ja kumartaen irtisanoutumaan Suomen Blogimedialta, jonka alla olen koko yrittäjän urani ollut. Sieltä lähtö oli vaikea päätös, mutta nyt kaipasin jotain uutta.

Tai en tiedä voiko ratkaisuani sanoa uudeksi, sillä tavallaan tässä yksi ympyrä sulkeutuu, kun palaan Indiedaysin riveihin. Rutkasti uutta intoa sekä paljon kaivattua buustia olen tästä kyllä saanut ja se on tärkeintä. Toivon, että se välittyy myös sinne teille uusien innovaatisempien ja monipuolisempien sisältöjen muodossa, sillä muulla tapaa nämä blogimuutot eivät nykyisin enää lukijoita kovasti kosketa, kun www-osoitteet ynnä muut pysyvät pitkälti samana.

Mutta mennään itse aiheeseen eli toiseen asuun beigen sävyisten housujen kera. Ensimmäisellä kerrallahan yhdistin beiget housut raikkaaseen valkoiseen kauluspaitaan ja nyt ne saivat kaverikseen lisää beigeä. Olen haaveillut tällaisesta “all beige” -asusta koko kevään ja metsästänyt täydellistä beigeä housupukua joka paikasta. Sellaisen löytäminen osoittautui kuitenkin todella haasteelliseksi, joten päädyin ostamaan vain nämä housut.

Kotona minulla kuitenkin välähti, että kirppiskasassa lojui yksi vuosia vanha jakku, joka voisi sopia housujen pariksi. Ja mitens siinä sitten kävikään? Jakku ja housut näyttävät ainakin näin kuvassa ihan siltä, kuin kuuluisivat yhteen. Varsinkin, kun housujen vyötä käyttää jakun päällä. Tällä kertaa yhdistin tähän itse koottuun housupukuun kiiltonahkaiset herrainkengät, mutta kokeilin, että sama asu toimii myös korkojen kanssa ja menee silloin jopa vähän juhlavammasta lookista. Koska tämä ja tuo haasteen ensimmäinen asu olivat melko fiinejä sekä muokattavissa jopa iltamenoihin, otetaan seuraavaksi kehiin selvästi rennompaa vaihtoehtoa.

Nyt sateisen lauantai-illan vietoon, ajateltiin tehdä pitsaa ja ihan vaan olla kotona :)

Ecco shoes

Gauhar hair clips

Gucci sunnies

Gina Tricot pants

Weekday blazer

photos: Hanna Väyrynen, edit: me

Kuinka yhdistää beiget housut? 1/3

Posted on

Ylivoimaisesti eniten on toivottu asukuvia, joissa jokin vaatekappale yhdistetään muutamalla eri tavalla, joten sellainen oli tietysti nyt toteutettava heti, kun mahdollisuus tuli. Viime aikoina minulla on ollut hieman kehnosti aikaa kuvata asuja, mutta nyt sain ihanan Hannan kameran taakse ja kuvattua keväisempää tai voisi sanoa jopa kesäisempää matskua.

Kolmen asun haasteeseen valitsin yhdistäväksi tekijäksi beiget housut, jotka ovat sekä klassinen valinta kevääseen, mutta myös yksi tämän kyseisen kevään isoista trendeistä beigen värin ollessa poikkeuksellisen suuressa suosiossa. Tulevissa postauksissa tulette näkemään kaksi muuta tapaa yhdistää nämä housut, mutta tässä ensimmäinen oma suosikkiyhdistelmäni; rento valkoinen kauluspaita ja sirot matalahkot korot. Tässä asussa voisin hyvin mennä niin viikonloppubrunssille, työpalaveriin kuin terassillekin illalla istuskelemaan ystävien kanssa. Leikkisyyttä muuten aika “toimistomaiseen” asuun tuo rennosti rullatut paidan hihat sekä simpukkakorut, jotka sain siskolta Espanjasta tuljaisiksi.

Viime päivinä on ollut niin lämmintä, että edes takkia ei ole tarvinnut ja kengätkin on voinut riisua jalasta. Näitä kuvia ottaessa asfaltti oikein poltti jalkapohjaa, ihanaa! Eilenkin ilma oli vähintään yhtä kesäinen ellei vielä aavistuksen kesäisempi, kun saavuimme tyttöjen kanssa Tampereelle. Yli kahdenkymmenen asteen helteiseen keliin kesävaatetus oli ainoa sopiva valinta ja jätski paras vaihtoehto välipalaksi. Tänään on hieman viileämpää, mutta aurinko jaksaa yhä paistaa.

Me vietetään vielä pari päivää siskon luona ennen kuin suuntaamme vapuksi takaisin kotiin. Mini olisi halunnut ostaa täältä vappupallon itselleen, mutta hän ei ihan ymmärtänyt miksi sen kuljettaminen autossa pitkän automatkan ajan ei ollut niin hyvä idea :D Jättikokoinen perhonen olisi ehkä aiheuttanut hieman ahtaat oltavat ja häirinnyt kuskin ajamista, joten pallon osto saa nyt odottaa kotiin saakka. Vappupallon sijaan päätettiin hankkia naamiaisasun päiväkodin vappujuhlaan. Veikkaan tosin, että tämä rooli- ja pukeutumisleikkejä rakastava neitokainen pukeutuu maija mehiläiseksi muutoinkin kuin vain vappuna. Hän olisi erittäin mielellään lähtenyt mehiläisasussa jo tänään liikenteeseen…

Flattered x Linda Juhola shoes*

Gina Tricot pants

Stradivarius necklaces

RayBan sunnies

Bulberry bag

(*pr-gift)

photos: Hanna Väyrynen, edit: me

Kesä yllätti

Se, että lämpömittari näyttää +20°C ja kalenteri samaan aikaan huhtikuun kahdettakymmenettäviittä saa hymyn huulille, mutta tuottaa myös hämmennystä. Alkoiko se kesä jo nyt? Ainakin minut lämpö ja aurinko pääsivät yllättämään ja moni asia on vielä ns. talviteloilla.

Kuten esimerkiksi meikäläisen sääret ja jalat muutenkin :D Kantapäät on niin koppuraiset, että hieman hävetti eilen pitää aukinaisia kenkiä. Täytyy käydä pikaisesti ostamassa sellaiset kuorintasukat. Niillä lähtee kyllä kaikki ylimääräinen pois, testattu on! Sheivata ja kuoria täytyy myös kiireesti, jotta sitä kehtaa sääriä vilauttaa hameen alta. Hieman sävyäkin niille voisi purkista laittaa.

Aina ennen olen hoitanut karvanpoiston ja kevyen päivetyksen kotikonsteilla, mutta nyt olen miettinyt, että pitäisikö sitä kokeilla vahausta ja suihkurusketusta. Ensimmäisenä mainittu voisi helpottaa arkea kummasti, kun ei tarvitsisi joka päivä olla höyläämässä. Toinen puolestaan voisi antaa nopeasti tasaisen päivetyksen. Joku siinä suihkurusketuksessa kuitenkin yhä jännittää. Tuleeko lopputuloksesta liian tumma tai epäaidon näköinen? Kuinka nopeasti ja epäsiististi se lähtee pois? Jos siellä on joku suihkurusketuksen vannoutunut käyttäjä, niin kerro ihmeessä missä käyt ja ovatko huoleni turhia? :D

Päivetyksestä tuli mieleen, että täytyy myös käydä aurinkorasvat läpi ja hankkia tarpeen mukaan jotain suojakerrointa sekä itselle että lapsille. Tänä kesänä en halua, että ihoni muistuttaa kirjavaa karttaa, joten kasvoille korkea suojakerroin on ehdoton. Minille täytyy käydää ostamassa joku kätevä spray päiväkotiin, jota hän osaa tarpeen tullen myös itse laittaa.

Kaikki kevät- ja kesävaatteet olen jo melkein saanut esille (pääsiäisenä kaivoin hikihatussa lippiksiä laatikoista), mutta seuraavaksi olisi edessä talvivaatteiden pois pakkaaminen. Ne pitäisi nyt tuulettaa/pestä ja pakata kesän ajaksi laatikoihin. Minusta on ihanaa pitää kaapit tällä keinoin hieman väljempinä, kun siellä ei ole sillä hetkellä tarpeettomia asioita turhaan pyörimässä. Itse en kummempia vaatehankintoja kesälle tarvitse, mutta nuorimmalle tytölle pitää jonkinlainen kevät/kesätakki metsästää.

Yritin tässä vielä miettiä, mitä muita kesään liittyviä asioita to do-listallani oikein olikaan ja mieleen tuli mm. polkupyörät. Minin oma onkin jo varastosta kaivettu ja isäni toimesta huolletta, mutta omani voisin sieltä myös pian hakea. Tosin en tiedä miten ahkerasta tänä kesänä tulee pyöräiltyä, kun vauva ei vielä pyöränistuimessa osaa istua. Mini kyllä yritti ehdottaa meille sellaista kärryä, jossa hän voisi siskon kanssa istua yhdessä, mutta jotenkin en näe itseäni vetämässä moista kapistusta perässäni, haha. Ei sillä, etteikö se olisi kätevä.

Viimeisenä tässä keittiössä istuessani, silmiä kirkkaalta auringonpaisteelta siristellessäni muistin, että nuo meidän ikkunat kaipaavat kipeästi pesua. Ikkunanpesuhommat siis odottavat myös, jos joku ahkera niihin tarttuisi.

Ihanaa aurinkoista KESÄpäivää sinne!

ps. Kuvituksena yksi kesäasu viime vuodelta, joka jäi silloin julkaisematta. Eilen pääsin pitkästä aikaa kuvailemaan uutta materiaalia, joten toivepostausta tulossa sitten seuraavaksi.

Pinnalla nyt: 50 shades of beige

Tuossa aiemmin tulikin jo listattua omia suosikkitrendejäni tähän kevääseen ja mainittua myös tämä kauden ehdoton hittiväri beige. Tämä neutraali, kädenlämpöinen, jopa aavistuksen tylsä väri on tänä keväänä mielenkiintoisempi kuin aikoihin. Mielenkiintoisen siitä tekee eri beigen sävyjen yhdistely. Kerrosta siis beiget vaatteesi yhdeksi vanilla latte kokonaisuudeksi. Leikittele eri materiaaleilla, pinnoilla ja beigen sävyisillä kuoseilla.

Löydä itsellesi se paras beige kokeilemalla eri beigen sävyisiä vaatteita kasvoja vasten. On tärkeää muistaa, että esimerkiksi oliivi-iholle sopii parhaiten hieman erilainen beigen vivahde kuin vaikkapa punertavammalle skandi-iholle. Jos all beige tuntuu liian valjulta, niin beigen kaveriksi sopii hyvin valkoinen, joka raikastaa ihanasti. Kultaisista asusteista ja koruista puolestaan tulee ripaus sitä kaivattua särmää muuten hyvin tasapainoiseen sävymaailmaan.

Tämä on ehdottomasti tämä hetkein trendeistä se oma suosikkini, sillä se istuu omaan tyyliini jo ilman mitään kummempia hankintoja. Näen myös, että tämä on niitä trendejä, joka säilyy pinnalla varmasti pidempään ja tähän liitettävät vaatteet sekä asusteet ovat varmasti sellaisia, jotka ovat ajankohtaisia sesongista toiseen. Tarkoituksena olisi kuvata teille tähän liittyen muutamat asukuvat. Onko teillä toivetta asukuvien suhteen? Rakentaisinko asut jonkin yhden beigen vaatekappaleen ympärille? Minkä?

neuletakki &Other Stories / housut Zara / bleiseri Weekday / laukku JW Anderson

Kevättakissa vuosina 2010-2018

Miltä näytti keväinen asuni vuonna 2010? Entä vuonna 2014? Viime vuonna? Pukisinko enää kyseisiä asuja päälleni? Nämä vanhojen asukuvien muistelot ovat mielestäni olleet niin hauskoja (viimeisimpänä luin juuri Hannan oman), joten päätin toteuttaa omani kevättakkien osalta. Odotin, että tyylini olisi muuttunut hyvinkin radikaalisesti tämän miltein 10 vuotisen taipaleen aikana, mutta yllätysekseni hyvin monet vaatekappaleet voisivat olla ja itse asiassa ovatkin yhä vaatekaapissani sekä aktiivisessa käytössä. Jotain on kuitenkin muuttunut mm. asukuvien asennot ovat normalisoituneet ja kenkien korot madaltuneet ;)

2010

Vallilan kotimme tuuletusparveke oli ensimmäisiä ja ehdottomasti eniten käyttämiäni asukuvauspaikkojani. Kamera jalustalle, ajastin tikittämään, pieni kyyristys ja näin oli asukuvat taltioitu :D Kevään asukuvia oli blogissa jäljellä vain tämä yksi, mutta itse asiassa se on sellainen, jonka voisin pukea myös tänä päivänä. Keinonahkatakin tosin ehkä vaihtaisin aitonahkaiseen, mutta tuota mekkoa rakastin ja rakastaisin varmasti vieläkin yli kaiken, jos se ei olisi aikoinaan kulahtanut runsaasta pesemisestä. Bootsit (eivät nämä ks. kylläkään) ovat yhä osa perusvaatetustani ja beigestä laukusta haaveilen taas. Simpukkakorutkin ovat näin 9 vuoden jälkeen erittäin ajankohtaisia jälleen. Harmi vaan, että tuo kaulassa roikkuva simpukkakasa lähti kierrätykseen jo aikoja sitten…

2011

Seuraava vuonna muutimme Vallilan kodista Vantaan kotiimme, jossa meillä olikin sitten ihan oma parveke. Enää ei tarvinnut kytätä sopivaa väliä, vaan nyt pystyin rauhassa asettelemaan kameran paikoilleen vaikka juuri ennen kouluun lähtöä ja napata asukuvat. Tämän kevään 2011 asun voisin vaatteiden puolesta pukea päälleni vaikka heti huomenna, mutta asusteet kenkiä ja hattua myöten joutaisivat kyllä vaihtoon.

2012

Kevät 2012 ja taas uusi koti Helsingin puolella. Kevään lempparitakkini oli kuvien perusteella ehdottomasti tämä vaaleanpunainen bleiseri. Kyseisen kevään tyyli sen sijaan heitteli laidasta laitaan ja villejä kokeiluja riitti. Tässä ensimmäisessä asussa näette yhden niistä; läpikuultavat housut. Näitä en kyllä enää pukisi, mutta toisen asun farkut ja hauskan printti t-paidan voisinkin pukea. Kissamaiset lasitkin voisin päähäni taas istuttaa.

2013

Nips naps ja tukka olikin seuraavana keväänä lyhyempi kuin koskaan aikaisemmin, jos ei lapsuusvuosia lasketa. Kevään lempparitakkini oli valkoinen kaulukseton pitkähkö bleiseritakki, jonka hinnan (jotain 100euron luokkaa) muistan kirpaisseen todella kovasti opiskelijabudjettia. Alla kaksi yhdistelmää, joissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta korkkareiden käyttö on kyllä jäänyt vähemmälle viime vuosina. En myöskään tiedä olisivatko revityt vihreät collegehousut  enää oikein omaa tyyliäni…

 

2014

Kevääksi 2014 muistan hankkineeni tuon elämäni ensimmäisen kunnon trenssin. Se minulta löytyy edelleen, mutta on juuri nyt hieman pesulan tarpeessa. Alla olevissa yhdistelmissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta taas kerran nuo korot ja erityisesti avonaiset kärjet hieman mietityttää. Lenkkareiden kanssa nämä voisi mennä vielä tänäkin päivänä.

2015 

Tämän kevään asut alkavat jo näyttää tutummalta ja asukuvat normaalimmalta. Itse asiassa luovuin ekan kuvan farkuista ja paidasta vasta tänä vuonna ja muut vaatteet ovat yhä tallella sekä käytössä. Mustasta laukusta olen kyllä luopunut, mutta kaipaisin itse asiassa jotain vastaavaa hieman isompaa nyt myös. Tuohon sujahti kätevästi niin läppäri kuin kamerakin. Tästä keväästä muistan myös selvästi sen miten epävarma olin hiusteni pituudesta. Välillä long bob näytti kivalta (ekassa kuvassa) ja välillä sitten turvauduin pidennyksiin ja pidin hiuksia tiukalla ponnarilla.

2016

Samalla trenssillä mennään edelleenkin ja all white on ilmeisesti ollut kevään 2016 trendi. Molemmat asut voisin pukea myös tänä keväänä. Ensimmäinen kuvista on otettu keväisessä Tukholmassa ja toinen meidän nykyisen olohuoneen paikalla. Kuka olisi tunnistanut?

2017 

Tässä kohtaa voidaan jo todeta tuon vuoden 2014 trenssin olleen erittäin hyvä ostos, sillä asukuvia sen kanssa löytyy menneiltä vuosilta vaikka kuinka. Tällaisia pitäisi vaatteiden ollakin; ahkerasti käytettyjä ja helposti yhdisteltäviä. Tätä trenssiä on pidetty niin kolitsi kuin kauluspaitojenkin kaverina. Jalassa ovat olleet niin korkkarit kuin tennaritkin. Se vaan toimii vuodesta toiseen. Myös nämä alla olevat asut ovat edelleen hyvin ajankohtaisia ja voisin nähdä nämä päälläni ihan koska vaan.

2018

Viime vuonna rakas trenssini sai kilpailijan hieman erilaisesta trenssitakista. Uudessa suosikissani oli näyttävämmät kaulukset, pidempi helma, tummempi sävy sekä rouheampi materiaali. Tämä vetää yhä pidemmän korren näistä kahdesta, mutta koska ne ovat hyvin erilaisia keskenään uskon, että molemmille on paikka vaatekaapissani. Tällä hetkellä trenssityylini on hyvin samanlainen kuin viime keväänä. Yhdistän sen mielelläni vaajamittaisiin väljiin valkoisiin farkkuihin ja kelien salliessa slip on-kenkiin. Myös miniltä löytyy oma trenssi, joten eiköhän me taas joku aurinkoinen päivä pukeuduta mätsäviin kevätasuihin.

Mitä minulle oikein kuuluu?

Tämä useammassa blogissa jo nähty, alun alkaen Julialta lähtenyt “Mitä nyt kuuluu?”-postaus osui silmiini juuri sopivaan aikaan. Olen nimittäin tässä monen viikon ajan halunnut kirjoittaa kuulumisia, mutta en ole oikein osannut muotoilla niitä tai ollut siihen ihan valmis. Useampi viikko onkin ollut täällä blogissa vähän hiljaisempaa. Tarkoituksella ja tahattomasti on jäänyt väliin postauspäiviä, mutta toivottavasti tästä eteenpäin niitä tahattomia ei enää tule niin paljon. Ehdin, voin ja kykenen taas antamaan itsestäni enemmän. Inspiraatiota on ja motivaatiota löytyy, joten enköhän täältä hiljalleen nousta, kuten nuo sinnikkäät leskenlehdet, kevään ensimmäiset kukat, vielä aavistuksen kuuraisesta maasta.

Mitä oikeasti nyt kuuluu?

Hyvää kiitos, tänään kuuluu hyvää. Tänään tuntuu paremmalta, tasapainoisemmalta, helpottuneemmalta ja keveämmältä kuin viikkoihin.

Koko alkuvuoden meidän perhettä on stressannut ja rasittanut kuopuksen hengitysoireet, joita on tutkittu sairaalassa ja eri lääkäreillä useampaan kertaan. Viime viikolla oli määrä olla isojen tutkimusten paikka Lastensairaalassa. Ne aloitettiinkin röntgenin puolella, mutta perjantaille suunniteltu kirurginen toimenpide nukutuksessa päätettiin perua. Ei siksi, että vauva olisi ollut huonovointinen tai sairaalassa olisi tullut jotain akuutimpaa tilalle. Vaan siksi, että kirurgi katsoi ettei niin isolle toimenpiteelle ollut tässä kohtaa tarvetta. Tytön oireet ovat vähentyneet ja kuvat olivat sen verran mallikkaat, että saimme vain kontrolliajan 2kk päähän. Ette tiedäkään miten suuri kivenlohkare putosi siinä kohtaa sydämeltäni. Alkuvuosi ei ollut täynnä surua, pelkoa ja murheita, vaikka niitäkin on riittänyt, mutta se oli kuluttava sanan kaikessa merkityksessään. Niin kuluttava, että olen muutamana iltana purskahtanut hysteeriseen itkuun väsymyksestä ja stressistä.

Vaikka kaikki ei vieläkään ole ihan taputeltu tämän osalta, on oloni huomattavasti kevyempi ja mieli rauhallisempi. Kyllä asiat järjestyy -lause tuntuu taas realistisemmalta ja perusvauva auki helpommalta kuin koskaan aiemmin.

Parisuhde / perhe /ystävät?

Edellisessä kohdassa tulikin käsiteltyä perhettä jo aika lailla, mutta pakko todeta vielä, että huomaamatta nuo negatiiviset asiat ovat tuoneet perhettämme tiiviimmin yhteen ja olemme tehneet paljon enemmän asioita yhdessä kuin ehkä olisimme tehneet ilman kuopuksen vaivoja. Perhe on mennyt kaiken edelle ja menee jatkossakin. Arki kahden lapsen kanssa on alkanut rullaamaan jo ihan kivasti ja nyt en enää edes muista millaista oli elämä yhden tytön kanssa. Näin tämän kuuluikin mennä; neljästään tuntuu siltä, että kaikki palaset ovat vihdoin loksahtaneet kohdilleen.

Parisuhde on puolestaan tällä hetkellä vähän pois paikoiltaan “sivuraiteilla” ja joutunut uuden perheenjäsenen sekä tämän hässäkän myötä taas koetukselle, mutta vaikka yhteistä, kahdenkeskistä aikaa on ollut hyvin vähän tai ei oikeastaan ollenkaan, olemme kumma kyllä hioutuneet mieheni kanssa taas kerran entistä tiiviimmin yhteen. Näin meille tuntuu tapahtuvan aina, kun elämä kolhii ja on jollain tapaa haastavaa jakso menossa. Ehkä on se syy, miksi olemme jo 15 vuoden ajan kulkeneet yhtä matkaa?

Ystäväni ovat olleet alkuvuoden ajan taas kultaakin kalliimpia. On ollut helpottavaa saada puhua ja purkaa stressiä, mutta toisaalta on myös ihana ollut saada muuta ajateltavaa. Esimerkiksi siskoni tulevat häät ovat vieneet ajatukset aivan muualle ja hääpukujen sovitus sekä häiden suunnittelu on ollut täydellistä vastapainoa vauva-arjelle ja sairaalakäynneille.

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Se yleisin kysymys, jota tällä hetkellä kuulen on, että mitenkäs työt? Oletko äitiyslomalla? Pystytkö tekemään töitä? Elelen taas kerran jossain siellä välimaastossa ja se on samanaikaisesti todella haastavaa, mutta myös ihanaa. On mieletöntä pystyä tässä elämäntilanteessa tekemään työtä, jota niin kovasti rakastan, mutta toisaalta on todella haastavaa yrittää sovittaa aikatauluja ja tehdä töitä niin, ettei se aika ole pois lapsiltani.

Monet ovat kauniisti kehottaneet minua ottamaan rennommin ja vähentämään työmäärääni. Näin olen tehnytkin, mutta huvittavaa on se, että juuri nyt töitä olisi enemmän kuin koskaan. Minulle tekee todella tiukkaa sanoa EI, mutta onneksi olen osannut niin tehdä muutamassa kohtaa. Muuten saattaisin hyvinkin olla uupumuksen partaalla nyt. Joskus aikaisemmin välttelin EI-sanan sanomista peläten, että uusia mahdollisuuksia näin yrittäjänä ei enää tulisikaan. Nyt olen kuitenkin saanut todistaa sen, etteivät yksittäiset kieltäytymiset poissulje uusia töitä. Päinvastoin joskus tilanne onkin kääntynyt niin huvittavasti, että töitä on seuraavalla kerralla ollut tarjolla entistä enemmän.

Mutta vaikka hommia riittäisi, haluan tässä elämäntilanteessa tehdä niitä vain sen verran, ettei muu elämä ja läheiseni siitä kärsi, joten olen entistä kriittisempi esimerkiksi kaikkien yhteistyömahdollisuuksien suhteen. Konkreettisesti tämä tarkoittaa monien pienten projektien sijaan keskittymistä pidempiaikaisempiin yhteistöihin, joita olenkin tälle vuodelle onnistunut solmimaan.

Harrastukset / Hyvinvointi?

Juoksin muutama viikko sitten ensimmäiset juoksulenkit raskauden jälkeen ja voi vitsit minkälaisen euforisen tunteen sainkaan aikaiseksi. Juokseminen on aina ollut ja tulee varmasti olemaan se lempiliikkumismuotoni ja olen niin äärimmäisen iloinen, että pystyn taas juoksemaan. Juoksu itsessään ei kuitenkaan ihan riitä ylläpitämään hyvää kuntoa ja kehoni hyvinvointia, vaan tarvitsisin ehdottomasti myös jonkinlaista voimatreeniä. Kynnys salille lähtöön tuntuu kuitenkin vielä suurelta, mutta ehkä siihenkin löytyy motivaatiota ajallaan. Perinteisen salin sijaan minua kiinnostaisi enemmän jooga ja pilates, joten ehkä niistä tuleekin uudet harrastukseni juoksun ohelle?

Inspiroi eniten?

Tukkaprojektini – aloitin uuden hiusprojektin nimeltä harmaiden esiinkasvatus ja vaikka sen suhteen ollaan todella alussa, niin olen tästä todella innoissani ja inspiroitunut uudesta vaalemmasta kuontalosta. Hassua miten vaatteetkin näyttävät ihan erilaiselta päällä tukan sävyn muuttuessa.

Vaalit – en olisi ikinä uskonut vastaavani näin, mutta nyt on vain käynyt niin, että olen yhtäkkiä alkanut etsiä enemmän tietoa ja tutustunut tarkemmin ehdokkaisiin sekä puolueisiin kuin koskaan aiemmin. Ehkä se on tämä maapallomme epävarma tulevaisuus, oma yrittäjän ura ja elämäntilanne kahden lapsen äitinä, joka on ajanut minut tähän. Yhtenä innoittajana on varmasti myös toiminut Nonsense-podcast ja sen takaa löytyvät supertyypit Linda ja Alexa. Ei voi muuta kuin ihailla, miten nämä naiset nappaavat ajankohtaisista ja tärkeistä aiheista sekä ajatuksista kiinni ja tuovat ne meidän korville hyvin arkisessa sekä helposti lähestyttävässä muodossa. Vaikka podcast on nimensä mukaisesti rentoa jutustelua, hölynpölyä on jokaiseen jaksoon kuitenkin aiheesta riippumatta varauduttu erittäin ammattimaisella taustatutkimuksella ja faktoilla, jotka tekevät tästä podista kyllä kaikkea muuta kuin nonsensea. Suosittelen laittamaan kuunteluun, jos ette sitä ole vielä tehneet.

Sisustus ja piha – Jos minulla olisi loputtomasti aikaa ja rahaa, niin hyvin todennäköisesti sisustaisin ja laittaisin pihaamme päivät pitkät viikosta toiseen. Kärsimättömälle luonteelleni tämä ikuisuudelta tuntuva projekti on aikamoinen rasite, mutta onneksi tässä saa myös jatkuvasti näkyviä tuloksia aikaan. Vaikka kokonaiskuva onkin vielä ihan vaiheessa, niin on ihana huomata joka viikko miten hommat etenevät jonkin asian osalta.

Inspiroi vähiten?

Matkustus – En ole matkustanut viime syksyn pientä työreissua lukuunottamatta yli vuoteen ulkomaille. Ennen tällainen olisi saattanut ajaa minut ahdistuksen partaalle, mutta nyt en jostain syystä koe yhtään ahdistusta reissaamattomuudesta eikä matkustus inspiroi minua enää samalla tapaa kuin ennen. En tarkoita tällä sitä, että luopuisin kaikista tulevaisuuden matkoista enkä enää koskaan reissaisi, mutta juuri nyt tuntuu hyvältä olla ihan vaan täällä kotimaassa. Täällä on kaikki mitä tarvitsen; perhe, koti, työ ja ystävät. Varmasti koittaa vielä se päivä, jolloin haikailen rantaloman ja tai pienen kaupunki getawayn perään, mutta sitä ennen nautin tästä.

TV:n katsominen – Myimme muuton yhteydessä meidän vanhan telkkarin ja olemme onnistuneet pitkittämään uuden ostoa näin pitkään. Pari kertaa olemme sitä jo käyneet katsomassa, mutta aina se kyseinen malli on ollut varastolta loppu täällä Kotkassa, emmekä ole jaksaneet vaivautua tilaamaan tai hakemaan kauempaa. Kyse ei tosin ole ollut jaksamisesta, koska eihän tuo tilaaminen toiselta varastolta toiselle ihan hirveästi henkisesti tai fyysisesti rasita. Kyse onkin ollut lähinnä viitsimisestä. Emme ole viitsineet tilata, kun ei oikeastaan ole ollut sellaista tilannetta, että teeveetä olisi oikeasti kaivattu. Kyllä sellainen tähän taloon on vielä jonain päivänä tulossa, mutta nyt ensi kertaa ymmärrän niitä, jotka vapaaehtoisesti valitsevat telkkarittoman elämän.

Talvitakit ja -asusteet – Jos säätiedotuksia on uskominen, niin ajatukseni pakata tällä viikolla talvitakit, -pipot ja -hanskat pois ei olekaan niin hyvä ajatus. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin olen lopen kyllästynyt toppakamoihin, joten ajattelin huomiseen pyryyn varustautua vain kunnon kerrospukeutumisella kevättakin alle. Ei anneta takatalvelle enää mahdollisuuksia vai mitä?!

Mitä syön / katson?

Kasvisruokakokeiluja ja aivan liikaa suklaamunia (kyllä, jo nyt hyvissä ajoin ennen pääsiäistä) – Olemme molemmat mieheni kanssa innostuneet kokeilemaan kasvisruokia ja joka viikko on nyt tullut testattua uusia reseptejä. Mm. munakoisolasagne ja tämän hetken somehitti uunifetapasta ovat jääneet arkiruokalistallemme, eli listaan johon on kerätty hyviä ja toimivia reseptejä arkeen.

Sarjoja iltaisin – Kuten yllä totesin, niin telkkaria ei ole paljon tullut tuijoteltua, mutta puhelimella tai ipadista tulee päivittäin katsottua muutamat jaksot jotain sarjaa. Ruudusta päälle klikkaan jonkun näistä; Greyn Anatomia, The Resident tai Asema 19. Netflixistä katsoin vähän aikaa sitten Frankie&Gracen uusimman tuottarin sekä ykköskauden sarjasta Working Moms. HBO:ta meillä ei ole, mutta tekisi mieli tilata muutamankin eri sarjan vuoksi. Löytyykö teiltä tunnarit siihen? Suosittelisitteko?

Mitä odotan?

Kesää, ihan älyttömästi. Sitä, että pihallemme saataisiin rakennettua terassi ja istutettua nurmikko. Sitä, että lapset voisivat leikkiä siinä ja käydä rannassa uimassa. Sitä, että lokit kirkuisivat, kun grillaamme tuoretta kalaa. Sitä, että voisimme lähteä omasta rannasta veneilemään ja istua laiturin päässä illalla katsomassa auringonlaskua.

Kesän lisäksi odotan meidän ensimmäistä date night-iltaa kuopuksen syntymän jälkeen ja kaikkia niitä häitä, joihin meidät on ensi kesänä kutsuttu. Erityisesti tietysti siskoni!

Nyt odotan sitä, että mieheni tulee kotiin ja pääsen juoksulenkille. Mukavaa viikkoa kaikille!

kuvat: Sara Vanninen, editointi: minä

Ihan(a) kesä(aika)

Tuulettomassa, suojaisassa paikassa seisoessa tuntui tänään ihan kesältä. Ensimmäistä kertaa tuli fiilis, että pitäisikö riisua takkikin? Onneksi en riisunut, sillä seuraavan talon takaa puhalsi viileä merituuli. Mutta tuo ajatus hyvin lähellä olevasta kesästä sai hymyn huulille. Kuten sai myös kesäaikaan siirtyminen, mutta hieman eri syystä. Kellojen siirto nimittäin avitti meitä saamaan vauvan rytmin paremmaksi yhdessä yössä. Kello viiden/kuuden aamuherätykset ovat ainakin hetkellisesti historiaa, sillä vauva on nyt herännyt nyt muutamana aamuna siinä seiskan pintaan. Pitäisipä hän tämän rytmin edes hetken, se sopii nimittäin meille!

Ikuisia nämä vauvojen rytmit eivät missään nimessä koskaan ole, mutta pienillä kikoilla niistä pystyy monesti ylläpitämään hieman paremmin. Näin kesää kohti mentäessä lisääntyvä valon määrä saattaa vaikuttaa oleellisesti vauvan unirytmiin. Ilman kunnollisia verhoja voi illasta ja aamuyöstä tulla yhtä kukkumista, kun pienet ressukat eivät ymmärrä, että yötähän siinäkin eletään. Vain valoisempaa sellaista. Meiltä makuuhuoneen verhot uupuvat vielä täysin, mutta nyt ajattelin toimia rivakasti ennen kuin tämä alkaa enemmän häiritä vauvan unta. Verhoiskoja kävimme jo viikonloppuna katsomassa ja seuraavaksi pitäisi käydä valitsemassa se verhokangas. Veikkaan, että mittatilausverhot ovat tässä kohtaa se paras ja ehkä ainut vaihtoehto, kun tuota huonekorkeutta tosiaan on jonkin verran.

Verhojen lisäksi lähiviikkoina pitäisi viedä yhtä sun toista sisustusprojektia eteenpäin. Moni asia on vielä talossa vaiheessa, mutta nyt otimme nyt mieheni kanssa tavoitteeksi saada edes yhden niistä viikon aikana hoidettua. Se on ihan realistinen tavoite näin vauva- ja yrittäjäarjen keskellä :)

shoes and coat Zalando

jacket Lindex (old) 

jeans Bubbleroom

bag Karu Atelier

hair clip Glitter

photos: Hanna Väyrynen, edit: me

Projektina fiksumpi vaatekaappi

*Kaupallinen yhteistyö Lindex

Joka kevät ja syksy teen vaatekaappiini suursiivouksen. Käyn läpi kaiken ja laitan vaatteet sekä asusteet seuraaviin pinoihin; Kaappiin menevät, eli ne jotka viikkaan nätisti takaisin paikoilleen. Korjausta tai pesua vaativat, eli ne jotka kaipaavat jotain ennen kuin pääsevät kaappiini. Pois lähtevät, eli ne jotka haluan myydä tai antaa eteenpäin. Joka vuosi kiristän kriteerejäni jäävien ja lähtevien kohdalla. Olenko pitänyt vaatetta vuoden aikana? Kuinka monta kertaa? Keksinkö sen ympärille enemmän kuin yhden asun? Onko se yhä sopiva ja siistissä kunnossa? 

Jokaisen muuton yhteydessä olen myös tehnyt ankaraa karsintaa, eikä tämä viimeisin muutto uuteen taloon ollut poikkeus. Tai oikeastaan tietyllä tapaa oli. Tällä kertaa karsin vaatteita kahteen otteeseen, sekä muuttolaatikoihin pakatessa että sieltä purkaessa. Vaikka säilytystilaa on täällä aiempaa enemmän, on minulla nyt rutkasti vähemmän vaatteita. Kuopuksen odotusaika avarsi nimittäin taas silmiäni ja huomasin, että loppujen lopuksi niiden kuukausien aikana, jolloin iso osa vaatteistani oli vauvamahan vuoksi pannassa kaipasin vain harvoja näistä. Ne loput, joiden olemassa oloa tuskin edes muistin, saivat lähteä samantien uusiin koteihin. Minulle on tänä päivänä entistä tärkeämpää, että jokainen vaatteeni ja asusteeni saa käyttöä säännöllisesti eikä vain korista vaatehuoneen hyllyjä tai tankoja.

Viime syksynä kirjoitin blogiini tekstiiliteollisuuden haasteista ja totesin siinä yhteydessä, että loppujen lopuksi se ekologisin vaihtoehto tässä vaateviidakossa on hankkia sellaisia vaatteita, joille varmasti tulee käyttöä. Kertakäyttökulttuuri tuhoaa maapallomme nopeammin kuin uskommekaan. Vaatteiden käyttöaste tulisi olla jokaiselle meistä se yksi suurimmista perusteluista sekä jo olemassa olevia vaatteita karsiessa että uusia hankkiessa. Onneksi tämä on huomioitu viime aikoina myös vaatteiden valmistajien puolesta ja esimerkiksi Lindexin Smart Wardrobe-konsepti perustuu juuri tähän.

“Monet käyttävät vain pientä osaa ostamistaan vaatteista, eikä se ole kestävää. Ajatuksenamme on, että kaikilla olisi vaatekaapissaan vain sellaisia vaatteita, joita he todella rakastavat, huoltavat ja haluavat käyttää pitkään.”

– Lindexin Design ja Buying Manager Pia Ekholm

Smart Wardrobe eli suomeksi fiksu vaatekaappi pitää sisällään tuotteita, jotka miellyttävät itseään aidosti, kestävät aikaa ja käyttöä pitkään sekä tuovat hyvän fiiliksen. Fiksumman vaatekaapin kokoaminen tapahtuu konseptin mukaan kolmessa vaiheessa. Ensin löydetään oma tyyli tutkimalla minkälaiset materiaalit, leikkaukset ja muotokielet miellyttävät itseä eniten. Seuraavaksi selvitetään lempivärit ja katsotaan, että ensimmäisessä kohdassa suosikeiksi valikoituneet vaatteet löytyvät kaapista juurikin näissä väreissä. Lopuksi viimeistellään vaatekaappi muutamilla näyttävillä tuotteilla. Tarkoituksena on, että fiksun vaatekaapin sisällöstä saa rakennettua lukuisia asuja ja että jokainen vaate pääsee mahdollisimman usein käyttöön.

Itse uskon aidosti, että tämä kolmivaiheinen taktiikka toimii, sillä näin minäkin olen edennyt. Oma tyylini on tässä aikuisiällä hahmottunut itselleni paljon paremmin ja nykyisin tiedän erittäin hyvin, jopa ilman sovitusta, minkälaiset mallit minulle sopivat ja mitkä ovat ne itselläni toimivimmat materiaalit. Värienkin suhteen olen hyvin perillä siitä, mitkä väreistä ovat sellaisia, joita rakastan vuodesta toiseen ja jotka sopivat minulle. Pääasiassa hankintani ovat klassisia ja ajattomia, mutta välillä innostun uusista trendeistä ja piristän vaatekaappiani muutamilla erikoisemmilla jutuilla. Näiden avulla pidän mielenkiintoa yllä ja pystyn luomaan ajankohtaisia asuja, vaikka 95% vaatteistani olisikin menneiltä sesongeilta. Koen, että vaatekaappiani voidaan tällä hetkellä pitää jo hyvinkin fiksuna.

Tänä keväänä runsaan karsimisen lisäksi tein pitkästä aikaa listan haavetuotteista, joita kaipasin vaatekaappiini. Ensimmäisenä listalla luki hyvin istuvat vaaleat housut/farkut. Niiden ympärille olin etukäteen suunnitellut monia erilaisia asuja ja miettinyt vaihtoehtoisia käyttötilanteita. Näin ollen löytäessäni hyvän mallin voisin olla varma, että housuille tulisi tarpeeksi käyttöä ja niistä olisi iloa vuosiksi eteenpäin. Kriteerini pitkästä käyttöiästä olisi siis taattu (ellen onnistuisi töhrimään housujani punaviiniin :D).

Smart Wardrobe -konseptin hengessä lähdin etsimään tällaisia housuja Lindexiltä ja ilokseni sellaiset löytyivät. Valkoisten farkkujen ympärille kokosin kolme asua Lindexin tämän hetken valikoimista. Osan lainasin kuvauksia varten, mutta osa on itseasiassa peräisin omasta kaapistani, sillä ennen kuin olin edes tietoinen tästä yhteistyöstä, olin shoppailut Lindexiltä muutamat klassiset perustuotteet kaappiini. Tämä teki asukokonaisuuksien luomisesta monin verroin mieluisampaa, kun tilanne oli tietyllä tapaa aidompi.

Ensimmäisessä asussa yhdistin farkut neuleeseen. Tämä on ehkä se eniten käyttämäni asukokonaisuus vuodenajasta riippumatta. Nyt kevättä kohden jalkoihin valikoituu yhä useammin lenkkarit ja päähän tietysti aurinkolasit. Asussa näkyy myös pilkahdus kevään trendejä tekstillä varustetun pinnin muodossa. Tässä erinomainen osoitus siitä, että perusasu ei vaadi paljon ollakseen ajankohtainen.

Toisessa asussa farkkujen kaveriksi valitsin kauluspaidan. Vaikka tässä asussa tapahtuu paljon (on runsasta hihaa, koruja, erilaisia materiaaleja ja mittasuhteita), on kokonaisuus rauhallinen kiitos hillityn värimaailman, johon kuuluu nimenomaan niitä lempivärejäni.

Viimeisessä asussa farkut on yhdistetty näyttävään printtimekkoon. Tämä osoituksena siitä, miten viimeinen kohta tuosta fiksun vaatekaapin rakennuksesta toimii. Yksi näyttävämpi vaatekappale tuo piristystä ja mielenkiintoa vaatekaappiin. Trendikkäin tapa käyttää tällaista napillista kuosimekkoa tänä keväänä on juurikin näin puoliksi avattuna ja housuihin yhdistettynä. Tämä tyyli on myös yllättävän käytännöllinen Suomen keleihin ja sopii sukkahousuja vihaavalle ;)

Vaatteet, korut, hiusasusteet ja aurinkolasit LINDEX

kuvat: Janni Ehari, editointi: minä