Oma tyyli

Mummoneule ja myöhästynyt kolmenkympin kriisi

Posted on

Viime viikolla sivusin tätä aihetta Instagram Storien puolella, kolmenkympin kriisiä nimittäin. Hassua sinänsä puhua kolmenkympin kriisistä, sillä en kokenut sellaista täytettyäni ne maagiset kolmekymmentä vuotta. Se ikä vain tulla tupsahti, eikä mikään oikein muuttunut. En kriiseillyt mistään sen enempää kuin normaalistikaan. Huonoja hius- ja kasvopäiviä tuli ja meni, mutta niinhän meillä kaikilla.

Tänä vuonna, kun mittariin kilahti 31 vuotta jokin muuttui. Mitään radikaalia ei tapahtunut, enkä oikein osaa sanoa miksi ja milloin tarkalleen mielelleni kävi kuten kävi. Ehkä olin vain elänyt kolmekymppisvuoteni onnellisuuden kuplassa, kun 9 kuukautta siitä vierähti raskaana ja vuosi huipentui satumaisella tavalla. Sen rinnalla tämä unettomien öiden ja vähän murheidenkin täyttämä vauva-arki on sitten tuntunut melko raskaalta sekä saanut mielen matalaksi. Olen melko varma, että moni kriiseilyn aiheeni juontaa juurensa juurikin tästä.

Pienen vauvan äitinä sitä on vain useampana päivänä enemmän tai vähän hukassa. Mikään ei oikeastaan ole vialla, mutta siinä väsymyksen, kiireen ja turhautumisen keskellä kaikki vaan tuntuu olevan vähän pielessä. Useampana päivänä sitä näyttää omasta mielestään lähinnä variksen pelättimeltä, kuin varjolta entisestä itsestään. Olo ei siis ole hehkeimmästä päästä, eikä sinulla myöskään ole liiaksi aikaa paikkailla tilannetta. Oma aika on kortilla, joten monesti sitä tehdään vain välttämättömimmät jutut, eikä itsensä puunaamiseen niin sanotusti ole kovinkaan montaa minuuttia. Yövalvomiset ja ylipäätänsä vauva-arki verottaa, joten ei ihme, jos se näkyy myös kasvoilta. Helpottavaa on tietää, että se tulee muuttumaan ja loppujen lopuksi aika pian. Vauvavuosi ei kestä kuin sen yhden vuoden ja vaikka alkuun se tuntuu tahmaiselta rämpimiseltä ikuisuuden suossa, niin loppumatka menee yleensä pikajunan lailla.

Jollain tapaa helpottavaa on myös se tieto, että monesti nämä asiat ovat kriisejä vain pääsi sisällä, eivätkä oikeasti edes näy ulospäin. Mökkihöperöitymisilmiö on sekin melko tavanomainen vauvavuotena. Varsinkin alkuaikoina sitä tulee vietettyä paljon aikaa neljän seinän sisällä vauvan kanssa. Siinä, jos jossain sitä “homehtuu” ihan huomaamattaan. Kun sieltä turvallisesta kotipesästä pitäisi sitten poistua, niin tuntuu ylitsemääsemättömän vaikealta saada itsestään ihmisen näköistä, kun on tottunut asumaan nuhjuisissa kotiasuissa, hiukset mutsiponnarilla ja kasvot meikittä. Herkästi sitä jää vellomaan tähän tilaan, mutta voin vakuuttaa, että useimmissa tapauksissa kotikuoresta ulos tuleminen ja pieni laittautuminen tuntuu siltä, kuin feenikslintu olisi syntynyt uudelleen.

Mutta palataampa vielä siihen, mitä olen oikein kriiseillyt? Jotain tyhjänpäiväistä ja vähän turhaa? Oi kyllä. Olen harmitellut jatkuvaa juurikasvuani ja yrittänyt kasvattaa jo harmaantuneita kutrejani sinnikkäästi esiin, koska oma väri ja luonnollisuus kuulosti niin paljon coolimmalta kuin värjätty pää. Olen murehtinut alati kasvavia silmäpusseja ja muutenkin ihon silmin nähtävää ikääntymistä, kiitos vaan yövalvomisen. Olen kokeillut pitkästä aikaa ripsipidennyksiä ja todennut, että näytän niissä aivan teinitytöltä ja poistanut ne parin päivän jälkeen.

Olen miettinyt miksi minulle tuli raskausarpien sijaan hassuja hämähäkkiverisuonirykelmiä sääriin ja miksi aurinkoinen sää saa ihoni kirjavaksi kuin karttapallo aurinkosuojasta huolimatta. Olen manannut itseäni, että en ole saanut aikaiseksi aloittaa treenaamista raskauden jälkeen. En siksi, että minulla olisi vielä kiloja pudotettavana (ei ole), mutta siksi, että lihasmassani on olematonta ja liikunta tekisi varmasti hyvää monellakin tapaa. Jaksaisin luultavasti paremmin, eivätkä selkäni ja hartiani menisi yhtä pahasti jumiin. Välillä olen turhautunut niin pienistä asioista, kuten kynsinauhojen epäsiisteydestä, että sitä on ihan hävettänyt hetken kuluttua.

Viime viikolla pysähdyin sitten miettimään näitä tyhjänpäiväisiä, mutta toisaalta ihan inhimillisiä ja tärkeitäkin kriisin aiheitani. Ne nimittäin kertovat minulle jotain sellaista, josta olen ikionnellinen. Sen, että minulla on muut asiat elämässä hemmetin hyvin. Se, että ehdin murehtimaan juurikasvuani ja kynsinauhojani, kertoo vain miten onnekas olenkaan. Joskus kauan aikaa sitten totesin täällä blogissa, että kaikilla meillä on aina kriisin aiheita elämässä ja niiden kriisien suuruudet sekä vakavuusasteet riippuvat ihan tasan siitä, minkälainen tilanne meillä elämässä on.

Kun elämä hymyilee muuten ja kaikki asiat ovat itsellä sekä läheisillä hyvin, löytää ihminen herkästi pienistäkin asioista murehtimisen aihetta. Isomman hädän keskellä sitä taas osaa pistää asioita tärkeysjärjestykseen, eikä mieti sekuntiakaan niitä silmäpusseja, saati kynsinauhoja. Tämä on täysin luonnollinen reaktio meille ja sen vuoksi pikkuasioista kriiseilykin on joskus täysin ok, kunhan vain muistaa säilyttää jonkinlaisen suhteellisuuden tajun ja ymmärtää arvostaa sitä totuutta, että jos niin mitättömän pieni juttu on elämäsi suuri kriisi, on sinulla todennäköisesti kaikki paremmin kuin hyvin.

Tänään siis tämmöistä. Pientä ulkonäkökriisiä siis pukkaa, mutta muuten elämä hymyilee, isosti ♥

ps. onko kukaan muu ihastunut tänä vuonna ihan uudella tavalla neuletakkeihin? Ja nimenomaan tällaisiin vähän “mummomallisiin”? Nää on niin parhaita, niin mekkojen kuin housujenkin kaverina!

Pieces dress (Zalando) /  Lindex knit / Gucci bag / Zara shoes / Le Specs sunnies

Ripaus syksyä Tukholman kesässä

Posted on

Näiden kuvien perusteella ei varmasti kukaan uskoisi, että Tukholmassa oli torstaina lämmin ja kesäinen sää. Muut viilettivät sandaaleissa ja kesämekoissa, mutta itse olin vilukissana valinnut aamulla päälleni villajakun sekä farkut. Onneksi alla oli vain ohut silkkitoppi, niin en paahtunut ihan täysin. Kesäiseen katukuvaan asuni ei kuitenkaan oikein istunut, joten pyysin Lindaa ikuistamaan sen tässä kirkkoon johtavalla käytävällä, joka oli pudonneiden lehtien ansiosta jo hyvin syksyisen näköinen.

Voisin kuvitella kulkevani tässä asussa päivästä toiseen. Farkut sekä tuo silkkitoppi ovat olleet luottovaatteitani jo parin vuoden ajan ja pressilainaan haetusta jakusta povaan kyllä tämän syksyn suosikkia. Hento ja siro ruutukuosi on ihanan naisellinen, mutta malli puolestaan hyvinkin maskuliininen oversize. Jakkuun kuuluu vielä vyökin, jolla ilmeen saa muutettua totaalisesti. Kauppoihin tämä ihanuus tulee muistaakseni muutaman viikon kuluttua!

Nyt meillä alkaa maalauspuuhat minin kanssa, joten suljen läppärin. Mukavaa lauantaita sinne!

Topshop shoes & jeans / Gina Tricot blazer (*pressilaina) / Gucci bag / Geztus silk top 

photos: Linda Juhola, edit: me

Ensimmäiset treffit vauvan syntymän jälkeen

Posted on

Miltei 8 kuukautta vierähti ennen kuin ehdimme mieheni kanssa ottaa oikeasti kahdenkeskistä aikaa ja viettää rehellistä date night-iltaa. Muutamat juhlat ja häät ovat tässä tämän vuoden puolella toki taanneet sen, että sitä on tullut hengailtua vain aikuisten kesken ja oltua myös yhden yön verran kerrallaan erossa tytöistä, mutta muuten olemme olleet aika tiiviisti perheen kesken. Joka on toisaalta ollut ihanaa, mutta kuten varmasti kaikki vanhemmat allekirjoittavat sen, on se oma aika ja vanhempien keskinäinenkin aika mielettömän tärkeää.

Esikoisen kohdalla ensimmäiset treffit mieheni kanssa taisimme järjestää jo muutamien viikkojen jälkeen minin syntymästä ja yökylässäkin hän oli suhteellisen nuorena, kun siihen ei mitään estettä imetyksen kariuduttua ollut. Kuopusta sen sijaan emme raaskineet alkuun yökylään antaa, vaikka hänkin siirtyi jo hyvin varhaisessa vaiheessa pullolle. Alkuvuotta varjostaneet terveydelliset ongelmat kaihersivat sen verran meidän vanhempien mielissä, että tuntui parhaalta pitää tyttö koko ajan molempien tai ainakin toisen vanhemman lähellä. Me tiesimme tarkalleen, miten hieman haastavasti syönyt ja nukkunut vauveli tykkäsi, että asiat tehdään. Siinä kuplassa se meidän vanhempien yhteinen ja oma aika jäi sitten aika pahasti jalkoihin…

Havahduimme tähän alkukesästä ja vannoimme, että nyt kun kaikki oli kuopuksen terveyden osalta kunnossa tulisi tähän muutos. Useampien juhlien siivittelemä kesä ei kuitenkaan oikein tarjonnut mahdollisuutta kunnon irtiottoon, mutta kun lopulta saimme kesän viimeiset häät pakettiin nyt elokuussa, päätimme samantien buukata miniloman Helsinkiin. Aika tarkalleen 24h kestänyt reissu tuntui vähintäänkin pitkältä viikonlopulta. Yhtäkkiä sitä oltiin vain me kaksi ja aikaa tuntui olevan loputtomiin. Vaikka eron yhden versus kahden lapsen kanssa on huomannut jo monessakin kohtaa, tuntui se korostuvan tässä kohtaa erityisesti. Molempien tyttöjen jäädessä tällä kertaa kotiin käytettävissämme ollut aika triplaantui samantien.

Tästä huolimatta tai ehkä nimenomaan tästä syystä meillä ei ollut Helsingissä mitään sen kummempaa aikataulua tai agendaa. Halusimme vain syödä hyvin, ehkä vähän kierrellä kaupungilla ja NUKKUA. Nukkua keskeytyksettömästi vähintään 7 tuntia. Vaikka illallinen YesYesYes:issä oli mielettömän hyvä, maistui treffi-iltana uni kaikista parhaimmalta. Sitä oli jo ihan unohtanut sen, miltä tuntui nukkua niin monta tuntia putkeen heräämättä kertaakaan. Miltä tuntui syödä ilman, että joku repi hihasta, kitisi tai mölysi muuten vaan. Miltä tuntui kulkea kaupungilla ilman vaunuja ja ilman vaippakassia. Niin. Hemmetin. Hyvältä.

Mutta samaan aikaan myös niin tyhjältä ja orvolta. On ihan järjenvastaista, että ensin sitä haikailee joka välissä pienten irtiottojen sekä oman ajan perään ja kun sitä sitten tarjoillaan, niin pitää ensimmäisenä avata puhelimesta lasten kuvat ja videot. Mutta niin se vain menee ja kuuluu tähän yhtä tiukasti kuin ne vaippakassit, vaunut ja illallisten itkupotkuraivarit. Kotimatkalla nauroimme miehen kanssa, miten sitä onkin jo kova ikävä sitä päivittäistä, naurun ja itkun täyteistä kaaosta, joka kotonamme tällä hetkellä vallitsee. Ja josta pystyy tämän treffi-illan ansiosta taas nauttimaan hetken aikaa täysin mutisematta.

ps. Tässä kuvituksena mikäs muukaan kuin itse treffi-illan asu!

Mango jacket & shoes / Zara dress / vintage bag

Hääkuvauspaikkaa etsimässä

Posted on

Lindex jeans

Zara hair clips & bag

Eilen hoidettiin taas hääasioita ja yksi tärkeä juttu to do-listalla oli hääkuvauspaikan löytäminen. Siskolle tulee kirkkoon ja hääjuhlaan kuvaaja, mutta olemme sopineet, että minä kuvaan aamupäivällä varsinaiset hääpotretit. Sitä varten metsästimme eilen sitten kuvauspaikkaa ja kävimme mm. tällä suloisella kukkapellolla, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Miksei kukaan kertonut, että Kotkasta (tai oikeastaan Pyhtäältä) löytyy tällainen aarre! Luvatta emme täällä kuvanneet, sillä pellolle on pystytetty ihan erillinen kyltti, joka kertooi, että siinä on lupa kuvata. Muutamat muutkin pellosta vihiä saaneet olivat eksyneet paikalle ikuistamaan tämän kukkaloiston.

Vaikka kukkapelto oli kaunis, niin hääkuvauspaikaksi sitä ei kuitenkaan valittu. Tämä väriloisto oli ehkä hieman liikaa hääparin makuun ja pellolla pörräävät ampiaiset olisivat saattaneet tehdä kuvaustilanteesta inhottavan. Onneksi muitakin ideoita on ja niistä varmasti löytyy hyvä paikka. Nyt kun vaan sää suosisi eikä tarvisi sadetta pelätä :)

ps. näissä muuten näkyy tuo IG:n puolella kriiseilemäni “harmaa” tukka, joka ei todellakaan näytä harmaalta näin auringonvalossa :D Parempia kuvia hiuksista ja päivitystä harmaiden kasvatusprojektista tulossa myöhemmin :)

Yksi asu – kolme eri tyyliä 2/3

Posted on

Tämä asupostaus kertoo hyvin siitä miten epäsäännöllistä ja hajamielistä postaustahtini on viime aikoina ollut. Tämän postaussarjan aloittelin jo kuukausi takaperin tarkoituksena julkaista kaikki kolme asua viikon kuluessa, mutta niin vain se jäi ja sitten unohtui. Tosin säätila vaihtui näistä kesäkuun alun helteistä myös todella paljon viileämpään, joten en oikein osannut päättää olisiko näistä hirveästi inspiraatiota. Nyt sääkartat kuitenkin lupailevat ensi viikolle taas lämpimämpää säätä, joten ehkä sitä voi taas kaivaa shortsiasut esille.

Ensimmäisessä asussa yhdistin haalarin maihareihin sekä armytakkiin ja tällä kertaa mentiin sitten ihan eri suuntaan, kun jalasta löytyi korkoa ja rento takki oli vaihtunut skarppiin jakkuun. Jotta kokonaisuudesta ei olisi tullut liian fiiniä, päätin kietoa hiukset rennolle huivikampaukselle ja vaihtaa käsilaukun vyölaukkuun. Tämä on kyllä suosikkiasuni vähään aikaan, johtuen varmasti lämpöisen beigestä värimaailmasta. Se jotenkin sointuu kivasti yhä vaalenevaan tukkaani.

Hiuksista ja tästä vaalennusprojektista voisikin taas tehdä pian päivitystä, kun muutos lähtötilanteeseen on jo melkoinen. Yhä edelleen mietin välillä, että olikohan tämä nyt paras idea, mutta tässä kohtaa en kyllä raaski vielä kääntää kelkkaa ja vetää tummaksi. Ehkä se päivä vielä koittaa, kun olen tähän vaaleuteen täysin tottunut.

Gina Tricot playsuit

Weekday blazer

Zara heels

Karu Atelier belt bag

grandma’s old scarf

 

photos: Janni Ehari, edit: me

Vilpittömästi onnellinen

Posted on

Viime aikoina olen ollut vilpittömästi onnellinen. En tosin itseni puolesta, vaan muiden.

Olen liikuttunut (onnen) kyyneliin saakka, koska olen ollut niin hemmetin onnellinen toisen ihmisen puolesta. Olen hymyillyt itsekseni, kun olen miettinyt, miten hienoja asioita läheisilleni tapahtuu juuri nyt. Toisten puolesta koettu onni on omalla tavallansa todella kaunista, hienoa ja maagista.

Välillä voi tosin olla vaikea olla onnellinen toisten puolesta, jos omassa elämässä asiat tökkii pahasti. Silloin ei pysty tuntemaan iloa muiden onnistumisista, ei vaikka kuinka haluaisi. Itse tuollaista aikaa eläneenä tiedän mistä puhun. Päässä pyörii vain omat murheet ja kateellisuuskortti nousee esiin, vaikka sitä ei todellakaan haluaisi tuntea niin. Ääni sisällä huutaa miksei minullekin voisi tapahtua hyviä asioita? Sittemmin olen todennut, että useimmille meistä elämä tarjoilee sekä niitä hyviä että huonoja hetkiä, vuorotellen. Ja kun se hyvä hetki koittaa, sitä pystyy huomattavasti paremmin myös iloitsemaan muiden puolesta. Ja se jos joku tuntuu hyvältä.

Tällä hetkellä olen niin äärimmäisen iloinen molempien siskojeni puolesta. Toinen on menossa naimisiin ja toinen saavutti juuri yhden suuren unelmansa saadessaan koulupaikan. Isosiskona sitä kokee tällaisessa tilanteessa ehkä myös pientä ylpeyttä pikkusiskoistaan, sen vilpittömän onnellisuuden tunteen lisäksi.

dress Glamorous (Zalando)

shoes Zara

sunnies Ray Ban

hairclip Zara

The Gold Dress – osa 2

Posted on

Olen julkaissut samalla otsikolla postauksen kerran aikaisemminkin ja silloin esittelin tätä tismalleen samaa mekkoa ensi kertaa. Tuolloin elettiin vuotta 2016. Olin pitkästä aikaa kaivanut ompelukoneen esille ja antanut mielikuvitukseni laulaa. Lopputuloksena syntyi tämä kultainen mekko, jonka puin sitten päälleni Elle-gaalaan.

Kultainen mekko keräsi tuolloin paljon kauniita kommentteja niin gaalassa kuin täällä blogissakin, mutta sen koommin sitä ei kuitenkaan ole päälläni nähty. Lähinnä siitä syystä, ettei sopivaa tilaisuutta pukea tämä mekko ole oikein vastaan tullut. Tänä keväänä kuitenkin päätin, että kaivaisin mekon esille ja fiksaisin sen sopivaksi kesähäitä ajatellen. Kesähäitä kun oli tälle kesälle kertynyt jopa kolmet, joten halusin uusien mekkojen ostamisen sijaan ehdottomasti hyödyntää myös jotain vanhaa.

Mekon tuunauksesta järjestin pienen äänestyksen Instan puolella ja sen suosio hieman yllätti. Äänestäjiä on hurja määrä normaalin verrattuna ja niin oli myös dm-viestejä. Kiitos vaan tuhannesti teille kaikille aktiivisuudesta! Olipa ihanaa käydä teidän kanssa keskustelu niin hääpukeutumisesta kuin ompelujutuistakin. Äänestyksessä olitte lähes yksimielisiä siitä, että minun olisi paras lyhentää mekon hihat, sillä upeat, gaalaan sopivat kellomaiset hihat eivät ehkä olisi kovin käytännölliset hääjuhlassa. Ne olivat myös ehkä hieman talviset ja raskaat kesäjuhlaan, joten lyhentämällä/poistamalla osan hihaa ilme kevenisi huomattavasti. Näin sitten tein ja samalla myös lyhensin helmaa sen verran, että sandaalin kärjet vilkkuivat alta.

Asusteiksi valikoitui tosiaan tällä kertaa jotain huomattavasti kesäisempää ja keveämpää. Remmisandaalit veivät Instan toisessa äänestyksessä voiton avokkaista, joten päädyin laittamaan ne. Laukku puolestaan on mummoni vanha ja sen vuoksi minulle todellinen aarre. Näyttävin asuste löytyi tällä kertaa hiuksista, kun toteutin näihin häihin pitkään haaveilemani helmipinnikampauksen. Tämän hetken isoin hiusasustetrendi näkyi myös vahvasti hääjuhlassa, sillä muutamalla muullakin häävieraalla oli helmipinnit hiuksia koristamassa.

Kuvat eivät nyt tällä kertaa ole ihan loisteliaimmasta päästä, kun näiden kanssa tuli melkoinen hoppu ja ne napattii nopeasti hotellin rappukäytävässä, mutta kyllä näistä mekkoon tehdyt muutokset ja viikonlopun juhlalook käy selväksi. Kiitos vaan äitille, kun uhrauduit kameran taakse siinä hässäkässä!

Tätä mekkoa tuunatessa tuli taas hirveä ikävä ompelua ja vaatteiden tekemistä. Vaikka koen olevani ihan näppärä kameran takana ja nautin siitäkin luovasta hommasta, mutta voi jestas mikä tunne tulee, kun pääsen suunnittelemaan ja kaavoittamaan vaatteita sekä surruttamaan ompelukoneella. Se on ehdottomasti oma kutsumukseni, jos näin nyt voi sanoa.

Yksi asu – kolme eri tyyliä 1/3

Posted on

Teidän toiveesta seuraava three ways -postaussarja on mallia “yksi asu ja kolme eri tyyliä”. Tässä siis ideana se, että itse vaatetus pysyy samana, vain asusteet (ja takki vaihtuu). Pohjalle valitsin tällä kertaa yksiosaisen vaihtoehdon eli haalarin, joka on ollut isosti pinnalla tänä keväänä ja kesänä. Erityisesti tällaisessa army/työhaalari-mallissa. Minulta löytyy tähän trendiin taipuva pitkälahkeinen haalarikin, mutta ajattelin, että ehkä shortsiasu toimii paremmin kesäkeleillä. Seuraavissa postauksissa on nyt tarkoitus näyttää mihin kaikkeen se taipuu.

Aloitaan tällaisella vähän festarihenkisemmällä, jossa haalari on yhdistetty ronskeihin maihareihin ja armytakkiin. Tässä voin kuvitella viilettäväni viikonloppuisin festariareenoilla tai mökkireissulla, mutta myös ihan täällä kotona arkisena kesämaanantaipäivänä. Sellainen hyvä, mukava ja varma asukokonaisuus, jonka voi aamulla kiireessä vetää päälle ja joka kannattaa pakata kesäreissuille mukaan. Ihan vaan varmuuden vuoksi!

Gina Tricot playsuit (*pr-gift)

Superdry jacket

Zara boots

RayBan sunnies

photos: Janni Ehari, edit: me

Hääjuhla-asu 1/3

Posted on

Menin lupailemaan ennakkokuvia näistä tämän kesän hääjuhla-asuista, mutta niinhän siinä kävi, että niiden kuvaaminen jäi vain ajatuksen tasolle viikon ollessa todella hetkinen. Siirtykäämme siis suoraan ensimmäisiin asukuviin, jotka ovat tosiaan peräisin eiliseltä.

Kesän ensimmäistä hääparia saatiin juhlistaa aivan mielettömän upeassa ja helteisessä kesäkelissä täällä Kotkassa. Kuka olisi uskonut, että kesäkuun viikonloppuna on niin lämmin, että häihin voi huoletta lähteä naruolkaimisessa mekossa ja jättää pitkähihaset kotiin. En minä ainakaan. Näin kuitenkin tuli tehtyä ja ainoaksi ongelmaksi pukeutumisen suhteen muodostui se, jo heti alkumetreillä alkanut hikoilu, jolle ei meinannut tulla loppua edes yöllä :D Hiki virtasi reisiä pitkiä koko päivän ja voin vain kuvitella minkälainen soija oli pukuihin sonnustautuneilla miesvierailla ja sulhasella. Kuumalle kelille ja armottomalle hikoilulle osattiin kuitenkin nauraa koko porukan kesken, eikä kukaan ihmetellyt hikiläikkiä tai läpimärkiä paitoja.

Omassa mekossani ei varsinaisia hikiläikkiä ollut, mutta se oli aivan tuhannen rypyssä hikoilun vuoksi. Aina ennen ostopäätöstä varmistan vaatekaupassa, että eihän haluamani vaatteen kangas vain rypisty voimakkaasti. Näin tein tälläkin kertaa ja tyytyväisenä marssin kassalleparin nyrkkiin puristuksen jälkeen. Siinä kuivassa sisäilmassa tehdyn testin aikana en vain osannut ottaa huomioon tänä viikonloppuna vallitsevia sääolosuhteita ja sitä faktaa, että jaloistani virtaisi jatkuvasti nestettä satiiniselle kankaalle. Nämä kuvat on napattu kirkon jälkeen ennen hääjuhlaa ja rypyt ovat jo helposti havaittavissa. Yöllä kotiin lähtiessä mekosta ei olisi kehdannut ottaa enää minkäänlaista kuvaa, sillä se oli kaukana sileästä satiiniunelmasta.

Ensi viikonloppuna on sitten seuraavan hääjuhlan vuoro ja asun vaihto. Nämä kengät ajattelin kyllä ottaa mukaan, sillä kertaakaan ei tullut olo, että pitäisi vaihtaa tai ottaa kengät pois. Ehkä sitä on tullut jotain opittua teinivuosien korkeista koroista, eli siis sen etteivät ne ole minua varten.

Mitäs te tykkäsitte asusta? Oliko liian rento teidän silmiin? Itse halusin pitää tämän hääjuhla-asun hyvin simppelinä. Seuraaviin häihin olisi tarkoitus sitten pukeutua vähän näyttävämpään asuun ja nähdä ehkä hieman enemmän vaivaa myös hiuksien suhteen…

&Other stories mekko

Cult Gaia bag

Mango shoes

Kesähäitä ja maailman kaunein mekko

Posted on

Kesäkuu on täällä ja niin ovat myös kesän ensimmäiset häät! Moneen vuoteen meillä ei ole ollut hääjuhlia, mutta tänä kesänä niitä on kalenterissa jopa kolmet. Ihanaa! Kahdet näistä ovat nyt tulevina peräkkäisinä viikonloppuina ja kolmannet, ne eniten odottamani, sitten kesän huipennuksena elokuussa.

Tällöin naimisiin karkaa toinen siskoistani ja pääsen itse toista kertaa elämässäni toimimaan kaasona. Häät ovat kyllä juhlat vailla vertaa ja se niistä kumpuava positiivinen fiilis tarttuu jo näin valmisteluvaiheessa myös meihin vieraisiin. Varsinkin, kun sitä saa olla mukana suunnittelemassa ja ideoimassa näin kaason roolissa. Tämä kaasona oleminen on myös siitä ihanaa verrattuna omiin häihin, että sitä osaa jotenkin olla paljon rennompi ja aidosti vaan nauttia. Toukokuussa kävimme siskoni kanssa puvun ostoreissulla Tallinnassa ja tässä kuussa olisi tarkoitus matkata taas meren yli etelään viettämään kaasojen yhteistä reissua. Polttaritkin ovat työn alla, mutta niistä en uskalla sanoa sen enempää, sillä tiedän siskoni lukevan haukan lailla näitä postauksia, jos vaikka jotain sattuisin lipsauttamaan :D.

Mutta mitä tulee hääpukeutumiseen, niin sen osalta kahdet ensimmäiset häät ovat nyt hoidossa. Asukuvat ovat varmasti sitten ajallaan tulossa blogiin, mutta voisin esitellä juhlatyylit jo muulla tapaa aikaisemmin. Jotain uutta ja jotain vanhaa luvassa. Sekä jotain itse tehtyä myös! Siskon häihin minulta uupuu vielä asu, mutta sekin on työn alla. Mitä tahansa en ole sinne pukemassa, sillä kaason roolissa pukeudun tietysti siskon toiveiden mukaan. Meillä onkin ollut jo parin kuukauden ajan tutka niin sanotusti sopivien mekkojen varalta päällä muiden kaasojen kanssa, mutta vielä sitä valioyksilöä ei ole tullut vastaan. Toiveena olisi löytää kaikille kolmelle yksi ja sama mieluinen mekko, mutta mikään välttämättömyys tämä ei ole, kunhan värikoodi säilyisi yhtenäisenä. Jos teillä on muuten vinkkejä siitä, mistä kivijalka- tai nettikaupoista voisi löytyä kaasoille asuja, niin vinkatkaa ihmeessä! Tällä kertaa en aio lähteä siihen hullun hommaan, että kaikille kaasoille (ja morsiammelle sekä morsiamen äidille) ompelisin puvut itse. Omissa häissäni sen aikoinaan tein ja se oli kyllä vihoviimeinen kerta, kun semmoisen urakan harteilleni otan, huh :D.

Jotta tämä postaus nyt liittyisi edes hieman näihin kuviin, niin kerrotaan tähän loppuu muutama sana tästä asusta. Kyseessä on nimittäin Elloksen morsiusmalliston mekko, joka sopii mielestäni myös muuhun käyttöön. Tämän upean mekon voisin pukea koska tahansa juhlaan päälle, mutta hääjuhliin se ei oikein sovi ellei sitten ole itse morsiamena. Haaveilen pukevani tämän johonkin gaalaan ym. juhlavampaan tilaisuuteen, kunhan sellainen vain eteen sattuu. Kesän morsiamille voin tätä myös lämmöllä suositella rennommaksi hääpuvuksi tai vaikkapa kakkosmekoksi, joiden käyttö hääjuhlassa on  yleistynyt hurjasti :) Niin kaunis eikä tosiaan hinnalla pilattu!

mekko Ellos (pr-gift)

5x tarinaa eilisen kesäasun takaa

Posted on

Aamulla satoi Kotkassa vettä ja puntaroin pitkään mitä pukea päälle. Sääennusteet lupasivat Helsinkiin aurinkoista kesäkeliä, joten uskaltauduin laittamaan kesämekon. Ovesta ulos astuttuani hämmennyin, sillä siellä ei ollutkaan kolea sateinen keli vaan trooppinen ja hiostava kesäsade. Kesäsateet on niin parhaita!

Ennen kotoa lähtöä toivotin muulle perheelle heipat ja siinä yhteydessä mieheni totesi, että päivän lookkini toi mieleen J-Lon :D Ehkä tuo tiukka poninhäntä yhdistettynä mustiin isompiin aurinkolaseihin ja näyttäviin riippukorviksiin on hänelle yhtä kuin Jennifer Lopez. Upea nainen joka tapauksessa, joten kiitellen otan kaikki pienetkin huomiot yhtenevästä tyylistä vastaan. Vielä kun sitä voisi ikääntyä yhtä upeasti kuin hän!

Kannoin eilen pidemmän matkan sylissäni mustaa laatikkoa ja ihmettelin sen maahan laskettuani, että miksi sormeni ovat ihan likaiset. Kunnes katsahdin ympärilleni ja huomasin, että sormien lisäksi myös kangaskassini ja valkoinen mekkoni olivat aivan mustanharmaan lian peitossa. Laatikko päästi itsestään runsaasti väriä irti ja toi mieleen ne muutamat inhottavat kerrat, kun joku uusi vaate tai asuste on päästänyt itsestään väriä ja sotkenut sitten ihon sekä joissain tapauksissa myös pilannut muut päällä olleet vaatteet. Onni onnettomuudessa, että tämä lika lähti pesussa pois ja ihme kyllä se ei näkynyt kuvissa sen pahemmin…

Nämä mustat tahrat eivät suinkaan olleet ainoat jäljet asussani kuvauksen aikaan, vaan juuri ennen kuvien ottamista kävin testaamassa Sushibarin uutta listaa ja siitä todisteena muutama soijaläikkä rinnuksilla sekä hieman kiristävä vyö. Mietin, että pitäisikö jättää asukuvat ottamatta, kun sitä on tässä kohtaa päivää jo näin rönttöisenä, mutta sitten ajattelin, että noh ompahan ainakin realistinen päivänasu :D

Iltapäivällä kävin kotimatkalla Ikeassa hakemassa muutamia juttuja kotiin ja törmäsin siellä melko poikkeukselliseen ilmiöön. Nimittäin koskaan aikaisemmin ei yhdessä ja samassa tilanteessa ole näin moni työntekijä ole tullut kysymään tarvitsisinko mahdollisesti apua. Tuli sellainen olo, että näytin todella avuttomalta ja heikolta yrittäessäni ensin saada paria isompaa laatikkoa mukaani Ikean valtavasta varastosta ja sen jälkeen roudatessa sekä nostaessa näitä samaisia laatikoita autoon. En tiedä oliko kyse päivän lookistani vai muuten heikon näköisestä olemuksesta, mutta siinä kohtaa kun Ikean työntekijä kiiruhti vielä ulkona auttamaan minua lavakärryjen paikalleen palautuksessa alkoi tilanne jo naurattamaan :D Ja tarkennetaampa nyt vielä tähän loppuun, että kyse ollut mistään nuorista miehistä vaan minua olivat valmiita auttamaan niin naiset kuin miehetkin ja ikähaarukkakin oli varmasti paristakympistä viiteenkymppiin. Eivätkä ne laatikot nyt niin isoja olleet, ettenkö niitä olisi yksinään saanut nostettua. Oli miten oli, toivottavasti he ovat yhtä palvelualttiita kaikkia kohtaan, sillä oli nimittäin avuliainta asiakaspalvelua ikinä!

Zara dress

Mulberry bag

Oakwood leahter jacket

Zign shoes

Le Specs sunnies

H&M earrings

Ilman lapsia -päivän asu

Posted on

Aika harvoin lähden enää nykyisin kotoa ilman lapsia, kun lähes poikkeuksetta on ainakin toinen tytöistä mukana. Useimmiten molemmat heistä ja silloin, jos joskus haluan haluan pukeutua ns. helppoihin asuihin itse. Jalassa on aina tennarit, joiden kanssa jaksaa kävellä koko päivän ja tarvittaessa kirmata yhä karkaamisalttiin minin perään. Yläosaksi valikoituu monesti sellainen, jonka likaantuminen ei ole niin vaarallista ja jonka voi heittää pesukoneeseen heti kotiin päästyään. Erityisesti vauvan kanssa päivää viettäessä suosin sellaisia yläosia, jotka tuntuvat mukavalta vauvankin ihoa vasten. Hän kun viettää vielä todella paljon aikaa sylissä, niin on kivempi ettei omat vaatteeni ärsytä hänen herkkää hipiäänsä.

Näissä kuvissa näette sitten sen asun, jonka valitsen, kun lähden liikkeelle yksin. Jalasta löytyy ehkä tennareiden sijaan korkoa ja yläosaksi on valikoitunut vaikkapa tällainen bukleejakku. Sinisten farkkujen kanssa tämäkin on aika rento asukokonaisuus, mutta ei sellainen, jonka kanssa lasten kanssa koko päivän viettäisin. Sinisistä farkuista tuli muuten mieleen, että ne ovat siinä mielessä harvinainen näky itselläni, että kaikesta klassisuudesta huolimatta en oikein sellaisia osaa käyttää. Yli 90% kerroista valitsen sinisten farkkujen sijaan mustat, valkoiset tai jopa beiget. Joskus sitä tekee kuitenkin mieli valita klassinen sininen denim ja jostain syystä se joskus on yleensä aina näin keväisin. Tämä tekee mieheni aina poikkeuksellisen iloiseksi, sillä hän oikein toivoo välillä, että pukisin siniset farkut ylleni. Ja siis nimenomaan tällaiset tyköistuvammat eikä mitään boyfriend-mallia, jotka taitavat olla jokaisen miehen inhokkilistan kärjessä…

H&M jeans

Flattered shoes

Gucci bag & sunnies

River Island blazer

 

photos: Sara Vanninen, edit: me