Sisustus

Kvartsitasojen käyttö ja huolto

*Kaupallinen yhteistyö: Ylämaan Graniitti

Kotimme kalusteet ja niiden tasot on nyt esitelty perusteellisesti, mutta vielä haluaisin puhua tasojen toimivuudesta käytössä sekä niiden huollosta. Muutamia kysymyksiä teiltä onkin jo tullut tähän liittyen ja useimmat niistä ovat liittyneet juurikin huoltoon. Onko kvartsitasot helppo pitää puhtaana? Sopivatko ne lapsiperheille?

Meidän 9 kuukauden kokemus Ylämaan Graniitin kvartsitasoista on pelkästään positiivinen. Ne tuntuvat kestäviltä ja erittäin helppo hoitoisilta. Niiden pinnoilta on pyyhitty jo kuivahtaneet kahvikupin renkaat sekä sulaneet pakastemustikat ihan tuosta noin vaan astianpesuaineella ja lämpöisellä vedellä. Jälkeäkään ei ole jäänyt, vaikka suositusten mukaan tällaiset tahrat kannattaakin puhdistaa tuoreeltaan. Mutta toisin kuin ehkä marmorin kohdalla, kvartsitason kanssa ei meidän kokemuksen mukaan ole tarvinnut olla yhtään huolissaan tahroista ja niiden pinttymisestä nopeasti kiinni tasoon. Tämä johtunee siitä, että kvartsitasojen vedenimukyky on lähes 0, joten tahrojen on miltei mahdotonta siihen imeytyä.

Huolellinen kannattaa kuitenkin aina olla ja pitää hyvää huolta tasoista ihan samalla tavalla kuin muustakin kodista. Lapsiperheessä toki sattuu ja tapahtuu aina, joten näille meidänkin tasoille on ehtinyt jo tässä lyhyessä ajassa kaatua vaikka mitä. Monesti sitä ajattelee, että ennaltaehkäisy on paras ratkaisu, mutta kvartsitasoon ei minkäälaisia hoito- tai kyllästysaineita suositella eikä niitä pidä käyttää. Niistä saattaa muodostua tason pinnalle kalvo, joka alkaa sitten itse keräämään likaa. Kvartsitaso on niin tiivistä, että se ei ime itseensä näitä aineita, vaan kaikki jäävät siihen pinnalle kalvoksi. Pelkkä neutraalipesuaine esimerkiksi Fairy ja puhdas lämmin vesi riittävät näiden puhdistukseen.

Puhdistuksen lisäksi kannattaa huomioida muutama asia. Vaikka kvartsitasot ovat hyvin kovia ja kestävät lämpöä, niin silti suositellaan käytettävän aina leikkuulautaa ja pannunalusia. Itse en ole kertaakaan laskenut kuumaa pannua tai peltiä suoraan tasolle, vaan alla on aina ollut alunen. Mielessäni ei myöskään ole käynyt ajatus pilkkoa ruokaa ilman alustaa. Sen lisäksi, että pidän leikkaamista ilman leikkuulautaa harvinaisen sotkuisena puuhana, niin leikkaaminen suoraan tason pinnalla tylsistyttää veitsit.

Keittiön tasojen lisäksi myös kylpyhuoneen tasot kaipaavat ajoittain pesua ja huoltoa. Joku teistä on ehkä saattanut miettiä, että kuinkahan nuo kaltevat altaat oikein puhdistetaan ja ajattelin sen vuoksi näyttää, miten tuo päällimmäinen kansi siitä irtoaa. Kalteva allas ei siis oikeasti ole kalteva, vaan siinä on erillinen kalteva osa päällä. Sen saa kätevästi nostettua imukuppien avulla pois ja näin altaan perusteellisemmin puhdistettua. Halutessaan altaita voisi käyttää myös ilman kaltevaa osaa, jolloin ne olisivat ehkä aavistuksen perinteisemmän näköiset. Kylpyhuoneiden tason ja altaiden puhdistukseen olen käyttänyt niin ikään neutraaleja pesuaineita, mutta vaikeimpiin tahroihin olen ottanut avuksi ihmesienen. Siinä on kyllä ihmetuote kerrassaan. Kaikki vaikeimmatkin tahrat ovat aina irronneet sen avulla ja sitä suosittelee myös Ylämaan Graniitti.

Tähän loppuun vielä pieni viesti Ylämaalta. Ylämaan Graniitilta on tullut taas mielettömiä uutuuksia, jotka koskevat kotimaisia luonnonkiviä. Kiviä saa nyt 20mm vahvuisina (kuten meillä) ja pinnaksi voi valita joko mattaisen tai antiikkisen. Erittäin hienoa on, että näissä tuotteissa hiilijalanjälki on pieni. Valikoimista löytyy esimerkiksi mielettömän kaunis musta taso, joka olisi kyllä erittäin potentiaalinen vaihtoehto, jos hypoteettisesti olisimme nyt tasoa valitsemassa.

Kylpyhuoneen ja WC:n kalusteet

Kaupallinen yhteistyö: Keittiömaailma

Nyt, kun keittiö ja kodinhoitohuone on käyty läpi, on jäljellä näistä Keittiömaailman kanssa yhteistyössä toteutetuista kalusteista enää yläkerran kylpyhuoneen sekä alakerran WC:n kalusteet. Sitä ehkä luulisi, että nämä olivat suunnittelun osalta se helpoin nakki, mutta näitä yksinkertaiselta näyttäviä laatikostoja pyöriteltiin loppujen lopuksi ehkä kaikista eniten. Vaihdettiin laatikoiden kokoja, syvyyksiä ja järjestystä sekä koko kalusteen korkeutta. Värejä ja materiaalejakin pohdittiin tovi. Lopulta päädyimme seuraavanlaisiin ratkaisuihin.

Yläkerran kylpyhuoneeseen valikoitui kolmen tasaleveän laatikoston rivi. Etuovet ovat Raspare-sarjaa ja sävynä näissä on valkotammi. Tammi oli nappivalinta harmaansävyisen laatan pariksi, sillä se tuo ihanaa lämpöä tähän tilaan. Kaapin ovet myös kytkevät kylpyhuoneen muuhun taloon, joka on käytännössä kokonaan vuorattu lattian osalta samansävyisellä vaalealla tammiparketilla.

Kylppärin kalusteiden osalta tärkeimmät kriteerimme olivat seinäkiinnitys ja riittävä säilytystilan määrä. Niiden suhteen onnistuttiin kympin arvoisesti, sillä nämä seinään pultatut leveät laatikostot kätkevät sisäänsä ihan uskomattoman paljon tilaa. Ensimmäistä kertaa meillä on kylppärissä ylimääräistä käyttämätöntä säilytystilaa, kun pari laatikkoa on edelleen tyhjillään. Niissä, jo käytössä olevissa laatikoissa purnukat ja muut pysyvät kauniissa järjestyksessä, kiitos erikseen hankittujen säilytyslaatikoiden.

Kylpyhuoneen ja WC:n tasoista tein jo oman postauksen täällä, mutta kertauksena vielä, kyseessä ovat tosiaan Ylämaan Graniitin kautta hankitut Silestonen tasot sävyssä New Extreme Blanco Zeus. Kaltevat altaat sopivat mielestäni täydellisesti laatikostojen minimalistiseen ilmeeseen. Yläkerrassa tykkään myös erityisen paljon siitä, että kalusteet ovat seinästä seinään eikä sivuille jää mitään pientä hajurakoa. Tällä hetkellä käytämme pääsääntöisesti vain yhtä allasta, mutta veikkaampa, että tyttöjen kasvaessa näistä altaista, peileistä ja siitä ylimääräisestä säilytystilasta tullaan vielä taistelemaan.

Alakerran WC:n ilme on huomattavasti yläkertaa lämpöisempi, kiitos lämpimämmän sävyisen laatan sekä messinkisten yksityiskohtien. Tämä on mieheni sanojen mukaan minun valtakuntani ja näyttää juuri siltä, ettei hänellä ole ollut osaa eikä arpaa tämän suunnittelussa. Se voi hyvin pitää paikkansa, mutta oli ehkä ihan reilua, kun minä tätä ylivoimaisesti eniten käytän. Täältä löytyy kaikki meikeistä hiusjuttuihin.

Kuten näette, tänne valikoitui lopulta samanlainen kaksikerroksinen kolmen laatikoston rivi, jonka reunalaatikot ovat tosin mitoituksen vuoksi keskilaatikkoa kapeammat. Säilytystilaa ei siis ole ihan yhtä paljon kuin ylhäällä, mutta meidän tarpeisiin juuri sopivasti. Laatikoiden oviksi valikoitui hyvin eleetön mattainen valkoinen ovi, vaikka harkinnassa oli taas vaikka ja mitä. Olen kyllä nyt loppujen lopuksi ollut erittäin tyytyväinen itseeni siinä mielessä, etten lähtenyt kikkailemaan ovien tai suhteen, vaan pitäydyin hyvin klassisessa ja minimalistisessa tyylissä. Muilla keinoin tiloja saa kuitenkin piristettyä ja muuteltua huomattavasti helpommin.

Ovien vetimiksi valitsin sekä ylä- että alakerrassa pyöreät nuppivetimet. Alas tietysti messinkiset ja yläkertaan kromiset. Mieheni sain keittiön osalta tahtonsa läpi vetimettömistä ovista, mutta tässä kohtaa minä sain sitten päättää. Minusta vetimelliset ovet ovat aina olleet jotenkin kivempia, mutta yhdessä kun rakentaa, niin sitä täytyy välillä (huom välillä :D) tehdä kompromisseja. Huomaisin muuten juuri, että alakerran WC:ssä nupin pyöreä muoto toistuu hieman vahingossa myös peilissä sekä käsipyyhetelineessä. Ihanaa harkitsematonta symmetriaa.

Siinä oli meidän kalustejutut tällä erää. Vaikka nämä saatiin nyt pakettiin, niin kotijuttuja on kuitenkin luvassa viikottain lisää. Itselläni ainakin tämä syksyn tulo on taas herättänyt innon laittaa kotia (ja täällähän sitä laittamista riittää), joten kiva jakaa ideoita ja fiiliksiä myös teidän kesken. Yksi menovinkki aiheeseen liittyen pitää vielä antaa, sillä tällä viikollahan Messukeskuksen valtaa taas Habitare, johon olen itsekin loppuviikosta suuntaamassa. Paikalla on myös yhteistyökumppanini Keittiömaailma ja heidän osastollaan pääsee mm. testaamaan keittiön toiminnallisuuksia osastolle rakennetussa keittiöhaaveilijan karkkikaupassa, Tech labissa.

Siellä voi siis vapaasti painella, vedellä, työntää ja tutustua keittiön toiminnallisuuksiin, innovaatioihin ja mekanismeihin. Tässä kohtaa omaa projektia sitä harmittelee, että olisipa silloin aikoinaan meilläkin ollut mahdollisuus testailla keittiöjuttuja etukäteen. Onneksi me saimme kyllä kaiken tarvittavan avun Keittiömaailmalta muutoin, enkä oikestaan tekisi mitään muutoksia kalusteidemme tekniseen puoleen, jos nyt siihen mahdollisuus tulisi. Kaikki pelaa sen verran mallikkaasti. On kuitenkin hienoa, että tällainen mahdollisuus on ja jos olisin itse vielä suunnitteluvaiheessa, niin käyttäisin tämän kyllä hyväksi!

ps. Jos törmätään Habitaressa, niin tulkaahan moikkaamaan! :)

Kylpyhuoneen liukuovi – vihdoin paikoillaan!

Viikottain kuulen kysymyksen “noh onkos teidän koti jo valmis?” ja usein naurahdan siihen, että “no ei ole todellakaan”. Vaikka muuttopäivästä on jo reippaasti yli puoli vuotta, on täällä silti monta asiaa vielä kesken. Tämä voidaan laskea tekosyyksi, mutta kyllä näiden viimeistely pienen vauvan kanssa ottaa hieman aikansa. Aina tulee jokin tärkeämpi asia eteen ja sitten kotihommat jää. Yksi kodin to do-listan isoimmista jutuista saatiin kuitenkin ruksia viime viikolla yli, kun pesuhuoneen ja kodinhoitohuoneen välinen liukuovi asennettiin vihdoin paikoilleen.

Meillä kävi tämän oven kanssa rakennusvaiheessa vähä ikävästi, nimittäin olimme katsoneet erään ovivalmistajan sivuilta, että he tarjoavat märkätiloihin sopivia lasiliukuovia eri mitoituksilla. Sivuilla olleen mittataulukon mukaan valitsimme sitten mahdollisimman suuren liukuoven ja muurasimme sen mukaan pesuhuoneeseen oviaukon. Ovea tilatessa kävi kuitenkin ilmi, ettei niin suurta ovea ollut saatavilla tavallisiin kotitalouksiin vaan ne olivat ilmeisesti vain teollisuuden käyttöön. Tämä olisi tietysti kannattanut varmistaa ennen aukon muuraamista, mutta siinä vaiheessa, kun ovea tilatiin oli pesuhuone jo melkein laattoja myöten valmis. Piti siis kehitellä suunnitelma B.

Uuden ratkaisun löytäminen ei ollutkaan sitten ihan yksinkertaista. Oviaukko oli sen verran suuri, että valmiina kenelläkään ovivalmistajalla ei ollut sellaista ovea. Märkätila aiheutti myös omat ongelmansa, mutta onneksi apu löytyi lopulta läheltä. Portaamme rakentanut puuseppä sanoi voivansa rakentaa lasin sijaan puusta liukuoven, jos näin halusimme. Hetken tutkittuani puisia liukuovia Pinterestistä innostuin ajatuksesta. Päätimme lopulta tilata häneltä hyvin vähäeleisen puisen liukuoven, jonka mekanismi jäisi piloon. Ei siis mitään industrial-henkisiä viritelmiä, vaan modernia ja minimalistista. Puuksi valikoitui saarni, kuten pesuhuoneen ja saunan katossa. Se päätettiin valkolakata kuten katon virepaneeli.

Ja siinä se nyt kauniisti riippuu. Alunperin oveen suunniteltiin pieni käden mentävä vetoaukko, joka olisi toiminut oven kahvana, mutta se ei teknisesti ollut mahdollista toteuttaa. Nyt pohdinnassa on toisenlainen viritelmä, mutta sen suhteen kaikki on vielä auki. Kodinhoitohuoneen puolelle ei välttämättä mitään edes tarvita, mutta pesuhuoneesta pääsisi kätevämmin pois, jos siellä olisi edes jokin pieni “tarttumakohta”. Olisiko teillä timanttisia ideoita tähän? Entä mitä tuumitte varasuunnitelman toteutuksesta? Olisiko lasinen liukuovi ollut parempi?

ps. Hieman vauhdilla kuvasin nämä tänään ja huomasin vasta editoidessa, että pyykithän ne tuolta saunan ikkunasta kivasti heijastuvat :D Noh ainakin on elämän makuisia kuvia…

Hirsitalo 2.0 kodinhoitohuone

Kaupallinen yhteistyö: Keittiömaailma ja AEG

Tämän lennokkaan pyykkikuvan myötä tervetuloa tutustumaan meidän kodinhoitohuoneeseen! Täällä mieheni pesee pyykit ja minä pidän huolta lasten ulkovaatteista. Tänne tömistellään saappailla sateisen päivän jälkeen aivan kuraisena tai kipitetään varpaat yltä päältä hiekassa iltauinnilta kotirannasta. Täältä nappaan urheiluvaatteet itselleni ennen lenkkiä ja valitsen siivouspäivänä uudet puhtaat lakanat laatikosta. Täällä kuivataan, viikataan, tarvittaessa silitetään tai höyrytetään pyykit. Viimeiset 8,5 kuukautta täällä on myös pidetty vauvan hoitopöytää, mutta pian se aikakausi jää taakse. Kodinhoitohuoneemme on keittiön lailla ehdottomasti yksi käytetyimpiä tiloja.

Jo paljon ennen kuin hirsitalomme nousi tähän tontille oli meille hyvin selvää, että kodinhoitohuone tulisi asettumaan näin. Piirustusvaiheessa painotin useaan otteeseen, että haluan kodinhoitohuoneen olevan kylpyhuoneen yhteydessä ja sisältävän uloskäynnin talon sivulle. Kaiken piti olla erittäin toimivaa ja suoralinjaista. Kun talon perustukset oli tehty, iski pieni huoli. Tuliko kodinhoitohuoneesta sittenkin liian kapea ja ahdas? Mahtuisiko siinä toimimaan, kuten olin kuvitellut? Emme halunneet kodinhoitohuoneeseen hukkaneliöitä, mutta emme myöskään niin ahdasta tilaa, etteikö siellä mahtuisi arkiaskareita toimittamaan.

Seinien noustessa paikalleen mietin yhä miltä lopullinen tila kalusteineen tuntuisi. Tuolloin olimme jo aloittaneet keittiön ohella kodinhoitohuoneen kalusteisen suunnittelun Keittiömaailman kanssa. Heille tilan kapeus ei näyttäytynyt millään tavalla ongelmana, joten päätin tässä (kuten monessa muussakin rakentamiseen liittyvässä asiassa) luottaa suosiolla ammattilaisiin.

Ja hyvä, että luotin. Kodinhoitohuoneesta tuli juuri passelin kokoinen, tehokas ja hyvin toimiva tila. Piirustukset sanelivat kalusteiden asettamisen ulko-ovelta katsottuna vasemmalle, joten sen suhteen ei kenenkään tarvinnut päätä rasittaa. Kaappeja, laatikoita, kodinkoneita ja toimintoja sen sijaa pyöriteltiin pitkään yhdessä Keittiömaailman kanssa. Oli ilmiselvää, että kodinhoitohuoneeseen tulisi sekä pesukone että kuivausrumpu, mutta ei missään nimessä perinteistä tornia. En myöskään halunnut koneita lattiatasoon, vaan hieman korkeammalle, jotta meidän (korjaan mieheni :D) olisi helpompi pyykkiä käsitellä. Päädyimme sijoittamaan kodinkoneet kahden matalan laatikon päälle vierekkäin. Laatikoista tuli samantien pyykkilaatikot, toinen valkoiselle ja toinen kirjavalle pyykille. Tämä ratkaisu on ollut ehkä yksi fiksuimmista ja toimivimmista koko talossa. Pyykit tulee lajiteltua heti ja ne ovat suoraan pyykkikoneen alla. Sen kun vain nosteelee pyykkiä sisään ja laittaa koneen hurisemaan. Pyykinpesukoneesta on myös kätevä siirtää pestyä pyykkiä suoraan kuivuriin, kun ne on sijoitettu näin vierekkäin työskentelytasolle.

Tässä AEG:n kuivurissa on paljon näppäriä toimintoja, kuten esimerkiksi erilliset kustomoidut ohjelmat villalle, silkille ja urheiluvaatteille. Tämän kuivurin myötä perinteisen kuivaustelineen käyttö on vähentynyt huomattavasti ja hyvä niin, sillä emme suunnitteleet telineelle mitään erityistä paikkaa tässä kodinhoitohuoneessa. Tarpeen tullen sen mahtuu kyllä levittämään hyvin tuohon käytävälle, joka ei sitten loppujen lopuksi tuntunutkaan yhtään niin ahtaalta, kuin ennen kalusteiden asennusta pelkäsin. Tilaa on juuri sopivasti ja liukuoven ansiosta kulku pesuhuoneeseen ja pois myös vaivatonta.

Kodinkoneiden ja pyykkilaatikoiden ympärille rakennettiin sitten lopulta tämä muu kalustekokonaisuus. Työskentelytasoa toivoin mahdollisimman runsaasti, mielellään kahdessa eri korkeudessa. Lopulta päädyimme rakentamaan sitä koko matkalta lukuunottamatta huoneen päätyjä, joihin tuli keittiön tapaaan korkeat kaapit “tolpiksi”. Välioven puoleisesta kaapista tuli siivouskaappi ja ulko-oven puoleinen kaappi on puolestaan varattu tyttöjen ulkovaatteille, -kengille ja harrastustavaroille. Meillä oli lapsuudenkodissa aikoinaan vastaavanlainen komero tuulikaapissa ja se oli kyllä fiksu ratkaisu äidiltä. Nyt kun viereisestä laatikosta löytyy vielä kaikki hatut, hanskat ja kaulurit, niin lapsien pukeminen ja riisuminen on helppoa. Sisään tullessa kuraiset kengät voi jättää kiinteälle kuramatolle kuivumaan ja hanskat puolestaan viskata suoraan suureen pesualtaaseen, joka on tosiaan sama kuin keittiössämme. Halusimme tähän myös korkean hanan, jotta esimerkiksi ämpärien täyttö ja vauvan pesu onnistuisi helposti.

Leveän työskentelytason alapuolella oleva kaappirivistö on tosiaan täynnä vetolaatikoita ja niiden lasten asusteiden lisäksi laatikot kätkevät sisäänsä mm. siivoustarvikkeita, minun ja mieheni urheiluvaatteet, kylpypyyhkeet ja lakanat. Pesukoneiden yläpuolelle valitsimme kapeammat yläkaapit, joihin olen tällä hetkellä sijoittanut erilaiset liinat aina vauvan liinoista tyynyliinoihin. Yläkaappien sisennys kapeammaksi oli erittäin fiksu veto, sillä se teki pesukoneiden yläpuolelle jääneestä tasosta heti hyödyllisemmän. Siihen päälle pystyy esimerkiksi kätevästi viikkaamaan puhtaat pyykit.

Kodinhoitohuone oli talomme ainut tila, johon emme halunneet kvartsitasoa. Tänne valikoitui pitkän harkinnan jälkeen mattapintainen nanolaminaattitaso valkoisessa sävyssä. Se on ollut helppo pitää puhtaana ja tuon erittäin mattaisen pinnan ansiosta se ei itse asiassa näytä edes perinteiseltä laminaatilta. Kaapinovet ovat samat kuin keittiössä eli kuuluvat Festa-sarjaan. Tässä huoneessa halusimme jättää hirttä näkyviin puunsävyssä ja se luo minusta todella kivan kokonaisuuden yhdessä vaaleiden kaapistojen kanssa.

Musta ulko-ovi puolestaan kytkee kivasti yhteen kodinkoneet ja tuo syvyyttä tilaan. Kalusteiden vastakkaisella puolella oleva saarnista sekä haavasta valmistettu vaaleapuinen saunaosasto soljuu myös kivasti tähän yhteisen lattialaatan ansiosta. Monissa tiloissa olemme käyttäneet messinkisiä vetimiä ja hanoja, mutta tänne valikoitui kromiset ulko- ja väliovea lukuunottamatta. Viimeisenä silauksena päädyimme laittamaan kalusteisiin rosterisen sokkelin tuonne kaappien alle. Se mätsää näin olle kivasti tilan vetimiin ja hanoihin.

Mitäs siellä tuumataan kodinhoitohuoneesta? Olisitteko te tehneet jotain toisin?

Hirsitalon tasojen valinta ja asennus

Posted on

*Kaupallinen yhteistyö Ylämaan Graniitti

Alkuun on nyt todettava, että olen niin mielettömän iloinen siitä, miten hyvän vastaanoton nämä kotiimme liittyvät postauksen ovat saaneet. Kiitos teille kaikille, jotka olette kommentoineet ja lähettäneet viestiä eri kanavissa. On ollut ilo jakaa omia kokemuksiani ja antaa vinkkejä teidän projekteihin, joita tuntuu olevan useampia. Rakennus- ja remonttibuumi on selkeästi nousussa!

Tässä toisessa Ylämaan Graniitin kanssa kaupallisessa yhteistyössä toteutetussa postauksessa ajattelin nyt kertoa enemmän meidän keittiön tasojen sekä yläkerran kylpyhuoneen ja alakerran WC:n allastasojen valinnasta. Ensimmäisessä osassahan kerroin teille siitä miten ja miksi päädyimme Ylämaalle tasoja etsimään sekä lopulta ostamaan kaikki tasot heiltä. Aivan ensimmäisenä, ennen Ylämaalla vierailua olin tutustunut Ylämaan vallikoimissa olevan Silestonen värimalleihin Kotkan Keittiömaailmassa. Kaikkiin näihin tasoihinhan liittyvät oleellisesti tietysti meidän kalusteet, jotka ovat puolestaan peräisin Keittiömaailmalta, joten luonnollisesti sieltä alkoi myös tasojen suunnittelu ja valinta.

Värimalleja selaillessa ihastuin alun alkaen palavasti Silestonen Snowy Ibiza sävyyn, joka oli itse asiassa hyvin viime metreille saakka se meidän valintamme. Tämä harmaansävytteinen ja melko kirjava sävy vaihtui kuitenkin lopulta ihan lennosta Eternal Calacatta Gold sävyyn, joka vakuutti selkeydellään ja tyylikkyydellään sekä minut että mieheni. Näyttävän ja suuren kuvion omaava Eternal Calacatta Gold istui lopulta huomattavasti paremmin kotimme värimaailmaan. Isompi (ja tietyllä tapaa rauhallisempi) kuviointi oli mielestäni myös oivallisempi pari jykevälle hirsitalolle.

Eternal Calacatta Gold sävy löytyy meillä siis keittiön kvartsitasoista; saarrekkeen päältä ja sivuilta sekä takaseinällä olevalta tasolta. Calacatta Goldin pohjasävy ei ole ihan puhdas valkoinen, mutta istuu todella kauniisti mattaisiin valkoisiin kaapinoviin. Tasot tuotiin meille kokonaisina ja ne asennettiin samaan aikaan keittiön kanssa.

Takaseinällä olevaan tasoon oli upotettu allas valmiiksi ja pyöreitä pistorasioita varten tehty aukot. Tasojen paksuudeksi valitsimme ohuimman mahdollisen eli 20mm. Olimme mieheni kanssa yhtä mieltä siitä, että ohuet, sirommat tasot istuivat keittiöömme paremmin. Reunoissa meillä on niin kutsuttu v-reuna.

Myös yläkerran kylpyhuoneeseen ja alakerran WC:hen valikoitui Silestone-merkin allastaso. Sävy ei kuitenkaan ole sama kuin keittiössä, koska se olisi näyttänyt liian sekavalta märkätiloihin valittujen marmorikuvioisten laattojen rinnalla. Sävyksi allastasoihin valikoitui lopulta ajaton New Extreme Blanco Zeus, jota kuvaillaan Silestonen sivuilla “virheettömän valkoiseksi”.  Mikään silmiinpistävän valkoinen se ei kuitenkaan ole, vaan hyvin kaunis sävy, joka istuu mielestäni molempiin tiloihin hienosti, vaikka niissä värimaailmat poikkeavatkin toisistaan. Altaan mallina meillä on molemmissa tiloissa Armony, jonka suhteen olimme mieheni kanssa hyvin yksimielisiä. Kalteva, minimalistinen muotoilu ole meidän molempien mieleen. Alakerrassa allastasossa on vain yksi allas, mutta yläkertaan halusimme niin sanotun tupla-altaan.

Alakerran WC:n tason koon kanssa ei ollut niin tarkkaa, kun yksialtainen taso mahtui helposti leveytensä puolesta paikoilleen. Yläkerran kylpyhuoneen tason leveyttä sen sijaan mittailtiin viimeiseen saakka ja lopullinen millintarkka mitta pystyttiin varmistamaan vasta, kun seinälaatat olivat paikoillaan. Asennusvaiheessa jännitti sujahtaako jämpti taso paikallensa, mutta siihen se näyttävä kaksialtainen taso liukui jättäen sivuille vain henkäyksen pienet hajuraot. On tämä kivi- ja kvartsitasojen työstä kyllä aikamoista pikkutarkkaa taidetta omalla tavallansa.

Mitä muuten pidätte valinnoistamme ja lopputuloksesta? Onko teillä jollakin jo nyt kotona tai mahdollisesti tulossa uuteen tai remontoitavaan kotiin kvartsitasot? 

Hirsitalo 2.0 keittiö

Posted on

*Kaupallinen yhteistyö Keittiömaailma ja AEG

Tervetuloa meidän keittiöön!

Keittiömme on kliseisesti sanottuna kotimme sydän ja eniten käytetty huone. Huoneeksi sitä ei tosin oikein voi kutsua, sillä keittiö on osa yhtä suurta alakerran tilaa, johon kuuluvat eteinen, portaat, olohuone, ruokailutila & “lounge”. Keittiön huonekorkeus on kolmisen metriä, mutta avaruutta ja tilantuntua lisää heti sen kulmalta avautuva, tuplasti keittiötä korkeampi tila.

Aamuisin keittiöön avautuu siis näkymä yläkerrasta lasikaiteen takaa, kun makuuhuoneesta ulos kömpii. Valehtelisin, jos sanoisin, että minä olen siellä aina ensimmäisenä laittamassa aamiaista ja ottamassa hetken aikaa itselleni. Ehei, se on mieheni, joka tekee keittiössä koko perheelle smoothie bowliet ja keittää itselleen kahvin. Näin aikuisiällä aamu-uniseksi muuttuneena nousen yleensä vanhemman tytön kanssa viimeisenä.

Arkisin, kun mini on lähtenyt eskariin ja mies töihin sekä vauva nukahtanut ensimmäisille unilleen, alkaa oma aikani. Laitan teen tulemaan, kurkkaan sähköpostit puhelimesta ja syön aamiaisen. Ennen kuin meidän ruokapöytä saapui, tein töitä pitkälti keittiön saarrekkeen ääressä, joka itse asiassa oli meidän koko keittiön suunnittelun lähtökohta. Halusimme suuren saarrekkeen keskelle keittiötä. 

Tärkeänä kriteerinä pidimme sitä, että saarrekkeesta löytyisi useammalle ihmiselle istumapaikat, mutta myös paljon säilytystilaa. Saarrekkeeseen haluttiin sijoittaa liesi, mutta ei uunia tai astianpesukonetta. Saarrekkeessa tuli olla runsaasti lasku- ja pöytätilaa, mutta myös väljyyttä sivuilla niin paljon, että sen ympäri pääsisi kiertämään. Tasoon haluttiin sähköpistoke tai pari ja se onnistui kätevästi tuollaisella pyöreällä kahden pistokkeen levyllä, joita meille asennettiin lopulta kolme kappaletta, yksi saarrekkeeseen ja kaksi takatasolle. Tasojen pintamateriaalivalintaa sivusinkin jo täällä aiemmassa postauksessa ja kerroin, että päädyimme lopulta kvartsitasoon. Saarrekkeen päälle halusin vielä asentaa sisustusmielessä riippuvalaisimet. Varsinainen valaistus keittiössä on taattu ledeillä, kuten muuallakin meidän kodissa. Kattoledien lisäksi välitilan yllä olevien kaappien alareunassa kulkee vielä erillinen led-nauha.

Mutta palataampa takaisin keittiön suunnitteluun. Keittiömme on tosiaan suunniteltu ja toteutettu yhteistyössä Keittiömaailman kanssa. Me luonnollisesti asioimme Kotkan Keittiömaailmassa ja tässä kohtaa haluan kiittää, kumartaa sekä lausua pari ylistyssanaa Jaana Rännärille, Kotkan Keittiömaailman kauppiaalle. Tiedättekö, kun jotkut ihmiset ovat vain luotuja asiakapalvelutyöhön? He tekevät sitä niin suurella intohimolla ja mielettömällä asenteella, että asiakkaalle jää AINA hyvä mieli sekä olo, että hänen puolestaan on tehty kaikki mahdollinen ja vielä mahdollisimman hyvin. Jaana on juuri tällainen tyyppi! Tutustuin häneen Yrittäjänaisten kautta ja sen jälkeen on ollut ilo tehdä hänen kanssaan töitä meidän keittiön ja muiden kalusteiden osalta.

Aloitimme kalusteiden suunnittelutyöt hyvissä ajoin rakennusprojektin lähtiessä käyntiin pari vuotta sitten. Meillä oli mieheni kanssa aika tarkka näkemys siitä, minkälaisen keittiön halusimme, mutta rehellisesti sanoen ei se ihan tältä olisi ilman Jaanaa näyttänyt. Tai ainakaan siitä ei olisi tullut yhtä toimiva. Hän auttoi meitä toteuttamaan toiveemme ja näkemään ne mahdollisuudet, joita emme itse osanneet tulla edes ajatelleiksi. Voisikin sanoa, että kotimme keittiö on hyvin onnistunut kokonaisuus, jossa yhdistyy keittiökauppiaan ammattitaito sekä meidän omat toiveet ja vahva näkemys.

Keittiön pohjan osalta meillä oli erityinen toive. Emme halunneet klassista L-muotoista keittiötä, vaikka talon pohjaan se olisi sopinut. Halusimme ainoastaan takaseinän täyteen kaappitilaa, mutta emme missään nimessä toista kaappiriviä sivuseinälle. Kaappitilaa kuitenkin tarvittiin enemmän kuin mitä takaseinälle mahtui, joten ehdotin, että mitä, jos sivuseinään upotettaisiin muutama kaappi. Näin ollen sivulle sijoitetut kaapit eivät veisi keittiön, eivätkä myöskään saarrekkeen leveydestä yhtään senttejä. Ainoa mikä tässä kärsisi olisi eteisen puolen kaapit, mutta niiden kohdalla olin valmis joustamaan. Tämän ratkaisun ansiosta keittiön ilmeestä tuli mielestäni huomattavasti modernimpi.

Mitä tulee keittiön värimaailmaan, niin alkuun en ollut ajatellut valkoista keittiötä laisinkaan. Itse haaveilin ensisijaisesti harmaasta keittiöstä ja mieheni mustasta. Yhdessä vaiheessa pyörittelimme myös mahdollisuutta kaksivärisestä keittiöstä, mutta luojan kiitos tajusimme haudata sen ajatuksen melko pian. Valkoinen keittiöstä siis lopulta tuli ja olemme kyllä olleet siihen todella tyytyväisiä. Nyt tuntuu siltä, että mikä muu sävy meillä muka olisi edes sopinut?! Yhdessä lattian, lamppujen, messinkisten yksityiskohtien ja välitilan laatan kanssa valkoinen keittiö istuu taloomme täydellisesti ja on hyvin klassinen sekä ajaton.

Keittiökalusteiden ovina meillä on minimalistiset Festa-sarjan ovet, joissa on ainoastaan tuollainen pieni vetoura. Mieheni halusi hyvin modernit, yksinkertaiset kaapinovet ilman vetimiä. Itse olin ajatellut “koristeellisempia” ovia, mutta tässä kohtaa minä olin sitten se, joka tuli puolitiehen vastaan. Suurin osa ovista on vetimettömiä, mutta korkeissa kaapeissa on minun toiveestani siro messinkinen Stalan lankavedin.

Vetimettömät saarrekkeen alla olevat kaapit toimivat pompulla ja uralliset tietysti ihan vaan vetämällä. Yläkaapit avautuvat joko ylöspäin tai sivulle ja tasojen alapuolella kaikki muut paitsi saarrekkeen olohuoneen puoleiset kaapit ovat vetolaatikoita. Muutamista laatikoista löytyy superkätevät sisälaatikot, jotka kätkevät itseensä kaikki ruokailu- ja kokkausvälineet. Kaksi korkeaa kaappia on pyhitetty jääkaapille ja pakastimille, mutta viimeiseen korkeaan kaappiin halusimme tilavan ja käytössä näppärästi toimivan kuiva-ainekaapin. Päädyimme asentamaan siihen tuollaisen ulos tulevan mekanismin, joka näkyy postauksen alkupään kuvissa. Se on tässä puolen vuoden aikana täyttynyt jo aika mukavasti, mutta samalla todettu myös erittäin toimivaksi.

Kaappitilaa on siis runsaasti ja ainakin vielä tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikki toiminnot on sijoitettu parhaille mahdollisille paikoilleen. Liesi saarrekkeessa on ehdoton, sillä se takaa mahdollisuuden seurustella muun perheen/vieraiden kanssa kokatessa tai katsella vastakkaiselta takaseinältä löytyvää teeveetä. Vesipisteen sijoittaminen takaseinälle yhdessä astianpesukoneen kanssa on myös todettu toimivaksi. Astianpesukoneesta on näppärä tyhjentää astioita suoraan kaappiin, kun se on integroitu astiakaappien kanssa samaan riviin.

Pesukoneen lisäksi jääkaappi sekä pakastin ovat siis meillä integroituna takaseinään ja toimivat tavallaan “pylväinä” molemmin puolin keittiötä. Tämä oli yksi omista toiveistani, sillä halusin luoda symmetrisen kuvion takaseinälle, johon olin jo suunnitteluvaiheessa löytänyt sen täydellisen välitilan laatan. Hexagon-mallinen laatta on poikinut teiltä ekstra paljon kyselyitä ja kyseessä on tosiaan italialaisen valmistajan Marca Coronan Motif Extra -sarjaan kuuluva Calacatta Gold laatta, jonka löysimme ABL-laattojen kautta.

Kodinkoneemme ovat puolestaan peräisin tutulta ja turvalliselta AEG:lta, jonka koneet meillä oli myös viimeisessä kodissamme pääkaupunkiseudulla. Näkyvät koneet (liesi, mikro ja uuni) halusin kaikki mustassa sävyssä, sillä ne tuovat mukavasti syvyyttä vaaleaan keittiöön. Muut, kuten edellä totesin, on integroitu kaappeihin ja sen ansiosta yleisilme on rauhallinen. Erilaiset kodinkoneet vempaimineen ja nappuloineen luovat ainakin itselleni rauhattoman näköisen ilmeen, joten siksi halusin hyödyntää mahdollisuuden integroida koneet kalusteisiin.

Koneista haluan tässä kohtaa nostaa esille lieden tai oikeastaan keittotason. Kyseessä on yhdistelmätaso, jossa nimensä mukaisesti yhdistyvät induktiokeittotaso ja liesituuletin. Tämä vastasi meidän yhteen suurimpaan kriteeriimme keittiön osalta, nimittäin siihen, ettei erillistä liesituuletinta tarvittaisi. Olimme mieheni kanssa nähneet tämän AEG:n tason sekä muita vastaavia aiemmin messuilla ja vakuuttuneet siitä, että tällainen olisi hankittava myös meidän kotiin.

Yhdistelmätaso antaa niin paljon enemmän vapauksia keittiön suunnitteluun, kun tason voi sijoittaa käytännössä mihin vaan, eikä erillistä liesituulentinta tosiaan tarvita. Nyt, kun keittotasolla on reilut puoli vuotta kokkailtu, en osaisi kuvitellakaan meille mitään muuta hellaa. Keittotaso on nopea (sekä lämpenemään että viilenemään), turvallinen (!), helppo pitää puhtaana ja keskellä oleva liesituuletin harvinaisen tehokas. Tuosta yllä olevasta kuvasta näkyy hyvin, miten tuuletin oikein imee itseensä kattilasta tulevat höyryt!

Täällä me sitten kokkailemme harvase päivä, monta kertaa. Lounaaseen en kovinkaan usein jaksa yksin panostaa, mutta iltapäivällä, kun muu perhe minun ja vauvan lisäksi on myös paikalla tulee usein kokkailtua yhdessä ruokaa. Viikoloppuisin sitten hieman pidemmän kaavan mukaan, kun aikaa ja inspiraatiota on enemmän toteuttaa vaikeampia reseptejä. Usein myös leivomme minin kanssa viikonloppuisin. Hän on todella innokas apuri keittiössä ja monesti raahaa itse jakkaran viereeni, kun olen laittamassa ruokaa.

Hän ylettää kyllä ilman jakkaraakin moniin paikkoihin jo itse ja saa jykevän jääkaapinkin oven auki. Nuorempi tyttö ei onneksi ymmärrä näiden kaappien päälle vielä mitään ja toivottavasti menee vielä tovi ennen kuin keksii, miten ne saadaan auki. Lapsiperheen arki sujuu kyllä melko vaivattomasti tässä keittiössä, kun kaikki toiminnot on tosiaan todella onnistuneesti sijoitettu. Erityisen iloinen olen lapsien kannalta uunin paikasta, joka ei ole perinteisesti alimmaisena lattiatasossa, vaan työskentelytasolla. Tästä on niin paljon helpompi ja turvallisempi siirtää ruokia uuniin tai uunista ulos suoraan saarrekkeelle. Uuni on tuolla korkeudelle myös kätevästi poissa pienempien lasten silmistä.

Sen lisäksi, että meidän keittiö on kätevä lapsiperheen arjessa on se yhdistettynä yhtenäiseen isoon tilaan ihan omiaan vieraiden kestitsemiseen. Tänne muutto on tuonut niin paljon enemmän mahdollisuuksia erilaisten illanistujaisten sekä kutsujen järjestämiseen ja ennen kaikkea tehnyt niistä niin paljon toimivampia ja sosiaalisempia tapahtumia. Nyt on ihana kutsua ihmisiä kylään ja kokkailla isommallakin porukalla!

Päivän päätteeksi pyrimme aina siivoamaan keittiön, sillä on huomattavasti mukavempi herätä ja tulla siistiin keittiöön aamulla. Astianpesukone rullaa meillä yleensä päivällä kerran ja yöllä sitten sen toisen. Ne astiat, joita ei sovi koneeseen laittaa mahtuu vaivattomasti tiskaamaan tuossa Stalan suuressa altaassa. Altaan osalta halusin, että se on nimenomaan tilava ja ehdottomasti yksiosainen. Hanaksi tähän valikoitui Tapwellin messinkinen hana, joka sopii hyvin taustalla olevaan välitilan laattaan ja on näyttävä elementti, kuin kirsikka kakun päällä tässä keittiössä.

Iltaisin, kun keittiö on siivottu ja astianpesukone laitettu rullaamaan sekä lapset saatu unille, voi sitä hetkeksi heittäytyä itse sohvalle katsomaan jotain hyvää sarjaa tai elokuvaa. En ole mikään suurin viinifani, mutta kyllä sitä ajoittain tulee hektisten päivien jälkeen sellainen olo, että nyt voisi napata viinikaapista (joka on siis myös integroitu saarrekkeeseen) hyvän rieslingin, ottaa sitä lasillisen ja ehkä herkutella jollakin hyvällä jälkiruoalla, jota olet koko päivän piilotellut lapsilta. Seuraavana päivänä arkipyörä jatkaa taas pyörimistään, mutta onneksi yksi on meidän puolella tässä välillä kaaostakin muistuttavassa saagassa, nimittäin meidän ikioma, kaunis ja toimiva keittiö!

Astiakaapin päivitys

Posted on

Meillä oli viikonloppuna täällä vähän isommat keittiökuvaukset ja niiden myötä pääsin ottamaan käyttööni nämä Tukholmasta tuodut uudet lautaset. Instan puolella lautaset jo esittelinkin, mutta koska a. olen niin kovin ihastunut näihin ja b. ne näyttivät niin kivoilta ruoka-annosten kanssa, päätin ottaa niistä keittiökuvausten lomassa muutamat otokset. Lautaset ovat tosiaan tämän syksyn Zara Home mallistosta ja googlettelun perusteella näitä löytyy myös leipälautasia ja normaaleja ruokalautasia.

Olin pitkään haaveillut keraamisista lautasista ja kuvitellut ostavani ne jostain ihanan autenttisesta pikkumyymälästä (tai tekeväni itse, haha :D). Näin olisin varmasti tehnytkin, jos sellaiset täydelliset olisivat jossain matkan varrella tulleet vastaan tai minulle olisi luotu keramiikkataiteilijan kädet. Mutta kun ei. Aina oli väärä sävy (liian vihreä, liian violetti tai vaaleanpunainen) tai väärä malli. Näissä lautasissa kaikki natsasi. Väri on kuin tehty meidän kotiin ja muotoilu todella nätti! Ostin reissusta testiin vain kaksi kulhoa ja kaksi syvää lautasta, mutta ajattelin kyllä tehdä isomman tilauksen nettikaupasta mahdollisimman pian.

Meillä on ollut käytössä yli 10 vuoden ajan (eli yhtä kauan kuin olemme yhdessä asuneet) ne samat lautaset, jotka aikoinaan saimme mm. ylioppilaslahjoiksi. Arabian KoKo-sarja oli tuolloin se juttu ja sitähän meille sitten hamstrattiin. Nykyisinkin tuo yksinkertainen ja ajaton muotoilu viehättää silmääni jollain tapaa, mutta kyllä sitä on alkanut kaivata jo jotain vaihtelua. Olen siis haaveillut uusista astioista jonkin aikaa ja nyt tuntuu, että tämä Tukholmasta löytämäni sarja voisi olla se meidän juttu. Mikään klassisin valinta tämä ei tietysti ole, eikä varmasti tule syrjäyttämään valkoista astiastoa, mutta tuo kyllä ehdottomasti sitä kaivattu vaihtelua ja piristää astiakaapin ilmettä.

Astiashoppialuista tuli mieleen, että tämä uusista astioista haaveilu ja niiden hankkiminen tuntuu kyllä harvinaisen aikuismaiselta puuhalta. Eihän tässä toki enää mitään lapsia ollakaan, mutta tuntuu niin hassulta, että muutamia vuosia sitten sitä haaveili lähinnä uusista kengistä ja nyt on tultu siihen, että toivelistan kärjessä keikkuu astioita ja muita kodin juttuja. Iso vaikutus on varmasti ollut meidän uudella talolla, jota tekee koko ajan mieli laittaa ja sisustaa. Tai sitten olen vain yksinkertaisesti niin mummoutunut, että haluan panostaa vain kaikkeen mukavaan ja ihanaan täällä kotona.

Ylämaalta meidän hirsitaloon

Posted on

*Kaupallinen yhteistyö Ylämaan Graniitti

Kesä alkaa olla lopuillaan ja sen huomaa myös kalenterista. Merkintöjä tulee tiuhaan tahtiin ja monet niistä ulottuvat jo pitkälle lokakuuhun. Edessä on mielenkiintoinen syksy ja sitä siivittävät useat eri rakentamiseen ja sisustukseen liittyvät jutut. Tulossa on paljon toivottuja postauksia meidän kodista. Osa näistä on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä meidän mahtavien, tarkkaan harkittujen yhteistyökumppanien kanssa ja osa on sitten muuta, ei kaupallista sisältöä. Toivottavasti olette tästä tulevasti kotipainotteisesta syksystä edes puoliksi yhtä innoissanne kuin minä olen.

Aloitetaan yhdestä onnistuneimmasta valinnastamme kodissamme, nimittäin tasoista. Etsiessämme pintamateriaaleja pidimme tiukasti kiinni muutamista reunaehdoista. Halusimme löytää jotain klassista ja aikaa kestävää, mutta kuitenkin persoonallista ja meidän näköistä. Halusimme panostaa myös laatuun ja mielellään suosia suomalaisia yrityksiä. Sekä minä että mieheni olimme yhtä mieltä siitä, että kiinteisiin pintoihin, kuten juuri tasoihin kannattaa tässä kohtaa panostaa, sillä niitä ei ihan heti olla vaihtamassa.

Näiden tasojen metsästysprojekti vei meidät Keittiömaailman suosituksesta Ylämaalle, Itä-Suomeen. Alle tunnin ajomatkan päässä Kotkasta sijaitseva Ylämaa on tunnettu Ylämaan Graniitista, sen kivimallistosta ja suomalaisena laatutyönä tehdystä kiven työstöstä. Ylämaan Graniitin juuret ulottuvat pitkälle 1950-luvulle, kun Jaakko Tielinen aloitti graniitin louhinnan Ylämaalla ja Kymenlaaksossa. Ensimmäinen graniittilouhimo avattiin 70-luvulla ja itse Ylämaan Graniitti Oy perustettiin 1980 jalostamaan omilta louhimoilta tullutta graniittia ja muuta suomalaista kiveä rakennuskiveksi. Hyvin pian toiminta vaihtui mittatilaustasojen valmistukseen, jota se on yhä tänäkin päivänä.

Ylämaan Graniitin valikoimista löytyy suuret määrät erilaisia luonnonkiviä ja kvartsitasoja. Ainutlaatuinen mallisto on koottu harkiten ja huolella. Mukaan on otettu esteettisesti kauniita mutta eettisesti valmistettuja kivilaatuja maailmalta. Tasojen raaka-aineeksi on hyväksytty vain paras, tasalaatuinen kiviaines. Kotimaisten tuotteiden lisäksi Ylämaan Graniitti työstää myös ulkomaalaisten huippubrändien tuotteita.

Kivitasoa kotiin valitessa lopputulokseen vaikuttaa materiaalin lisäksi oleellisesti myös se, miten taso on työstetty. Kuinka ohut tai paksu se on? Minkälainen on reunan muoto? Ylämaalla pyritään seuraamaan alati vaihtuvia trendejä ja pysymään ajanhengessä vastaamalla asiakkaiden tarpeisiin ja mieltymyksiin innovatiivisilla toteutustavoilla. Esimerkiksi meillä oli inspiraation lähteenä muutamat Pinterest-kuvat, joihin saimme sitten Ylämaalta vastaavat ehdotukset.

Ylämaan Graniitti tarjoaa tasoja niin keittiöön kuin kylpyhuoneeseenkin ja me päädyimme ostamaan heiltä keittiön tasojen lisäksi tasot myös kahteen kylpyhuoneeseen. Ylämaalle tehdyn vierailun aikana kävimme myös tutustumassa ulkokäyttöön soveltuviin pihalaattoihin tulevaa pihaamme ajatellen.

Ylämaan Graniitin kohdalla meidän ostopäätökseen vaikutti heidän tuotteidensa lisäksi se, että he jakoivat meidän kanssa saman ajatuksen siitä, kuinka asumisen taso syntyy huolella valituista materiaaleista. Yksityiskohdat on loppuun asti mietittyjä ja työnjälki viimeisteltyä. Kivi aitona luonnontuotteena kestää kuumuutta ja on vedenpitävä materiaali. Se kestää käytössä sukupolvelta toiselle, kuten toivottavasti kestää meidän vankka hirsitalokin.

Seuraavissa julkaisuissa tulen kertomaan enemmän meidän tasovalinnoista ja siitä miten nämä ovat toimineet meidän arjessa. Tässä kohtaa on varmasti jo selvää, että kovinkaan paljon tyytyväisempiä emme valintaamme voisi olla. Tasot menivät ihan nappiin niin materiaalin, värin kuin muotoilunkin puolesta.

Puoli vuotta hirsitalossa – miltä nyt tuntuu?

Kaupallinen yhteistyö: Honkarakenne

Muistan sen kuin eilisen, kun todella havahduin uuden kotimme ainutlaatuisen materiaalin hienoudesta. Olimme ensi kertaa useamman yön reissulla ja kotiin palatessa, ovesta sisään astuessa puun tuoksu painautui nenään lämpimänä syleilynä. Molemmat, minä ja mieheni totesimme yhteenääneen, että “täällä tuoksuu ihanan puulta”. Puun tuoksusta on tässä puolen vuoden aikana tullut minulle yhtä tärkeä kuin meren tuoksusta. Se tuoksuu kodilta, rauhalta, rentoutumiselta ja turvalta. Massiivipuurakenteisen rakennuksen eli hirsitalon tuoksu ei katoa, vaan ilman täyttää miellyttävä puun tuoksu vielä vuosienkin päästä. Ja se nimenomainen tuoksu tulee aina olemaan minulle kodin ja nimenomaan meidän ikioman, itse rakennuttaman kodin tuoksu.

Nyt olemme asuneet täällä puoli vuotta. Toissa viikolla esittelin teille taloa Home Tour -kuvien muodossa ja nyt olisi tarkoitus hieman kirjoittaa siitä, minkälaista on ollut asua hirsitalossa nämä kuusi kuukautta. Mitä tunteita hirsitalo on meissä herättänyt? Onko asuminen täällä vastannut odotuksiamme? Ja onko hirsitalossa asuminen mahdollisesti poikennut entisiin koteihimme verrattuna? Olenko huomannut selkeitä eroja?

Hirsitaloista puhuttaessa sisäilma nousee monesti ensimmäisenä keskustelun kärkeen ja hyvä näin. Sisäilmanlaatu on vakava asia ja erittäin suuri terveysongelma Suomessa. Ympäristöministeriön mukaan useita satoja tuhansia (600-800t.) suomalaisia altisuu päivittäin kosteus- sekä homevaurioiden aiheuttamille epäpuhtauksille ja Hengitysliiton arvion mukaan n. 200 000 suomalaisella on epäpuhtaan sisäilman aiheuttamia sairauksia. Kuntaliitto puolestaan arvioi vuosikymmenen vaihteessa, että Suomessa on tuhat koulua, joissa on ilmanlaatuongelmia*. Nämä määrät ovat todella hälyyttäviä ja tämä on yksi iso syy, miksi haluan puhua hirsitalojen puolesta. Sisäilmaongelmat ovat merkittävin haaste talonrakentamisessa, mutta ratkaisu löytyy hyvinkin läheltä, meidän omista metsistämme.

Hirsi rakennusmateriaalina on tutkitusti terveellinen ja massiivinen hirsirunko on kosteusteknisesti turvallisin rakenne. Kaikki Honka-kodit valmistetaan PEFC-sertifioidusta suomalaisesta männystä, mikä tarkoittaa, että jokaisen kaadetun puun tilalle istutetaan uusi taimi. Pintamateriaalina mäntypuu on luonnollinen, eikä siitä tutkitusti vapaudu huoneilmaan haitallisia pienhiukkasia. Mäntypuun pinta on myös luonnostaan antibakteerinen, joka omalta osaltaan ennaltaehkäisee taudinaiheuttajien leviämistä hirsirakennuksissa. Honka-kotien turvallisuutta ja sisäilman hyvää tasoa tuetaan myös muilla valinnoilla. Hirsiseiniin ei esimerkiksi käytetä rakenteen hengittävyyden estävää höyrysulkumuovia. Myös lamellihirsien valmistuksessa käytettävä liima on M1-luokiteltua eli sellaista, joka säilyttää puun luonnollisen hengittävyyden eikä päästä haitallisia aineita sisäilmaan.

Monesti tässä sisäilmakeskustelussa korostetaan hirren olevan hengittävä seinärakenne. Tämä on kuitenkin hieman harhaanjohtava ilmaus, sillä tässä kohtaa ei tarkoiteta ilman liikkumista sisään ja ulos, vaan huoneilman ihanteellista kosteustasapainoa, jota massiivipuu itse ylläpitää. Hirsi siis tasaa luonnostaan kosteusvaihteluita; talvipakkasilla se luovuttaa sisäilmaan kosteutta ja ilmankosteuden noustessa puolestaan sitoo sitä. Tämän ansiosta sisäilman suhteellinen kosteustaso pysyy aina terveyden kannalta optimaalisella tasolla ja takaa sen, ettei homeille tai mikrobeille synny otollista kasvuympäristöä. Ihanteellisessa kosteustasapainossa on myös viihtyvyysaspekti. Hirsitalo on asukkaalle miellyttävä sen tuntuessa kesähelteillä raikkaan viileältä ja talvipakkasilla kotoisan lämpimältä. Ja toisin kuin kuvitellaan hirsitaloissa ei tänäpäivänä tarvitse kärsiä vedontunteesta, sillä seinärakenteet ovat tiiviit. Honka-kotien hirret tiivistetään valmiiksi tehtaalla, jolloin ilmanvuoto on minimaalinen ja lämmönpitävyys erinomainen.

Paperille (tai näin tietokoneelle) kirjoitettuna hirsitalon edut ja erot muihin ovat mittavat, mutta miten on ihan tavallisessa arkielämässä? Huomaanko minä eron? Ensimmäisinä viikkoina uudessa kodissa nuuskuttelin menemään aktiivisemmin ja oletin tai siis toivoin kokevani sellaisin ahaa-elämyksen hirsitalon poikkeuksellisen laadukkaassa sisäilmassa. Ahaa-elämystä ensi viikkoina ei kuitenkaan tullut ja asia unohtui. Se palasi kuitenkin kiljuen mieleeni, kun tämä paljon odotettu ahaa-elämys sitten tuli hieman myöhemmin. Tarkemmin sanottuna tuona ensimmäisessä kappaleessa kuvailemani hetkellä, kun palasimme reissusta kotiin. Sen lisäksi, että puun tuoksu silloin huumasi meidät, tajusin myös miten turtunut olin siihen raikkaaseen ja puhtaan tuntuiseen ilmaan, joka kotonamme sisällä on. Täällä on hyvä hengittää, ajattelin.

Eron huomaaminen otti aikaa, sillä se vaati sen, että totuin ja turruin tähän kodissa valitsevaan sisäilmaan. Nykyään huomaan herkästituntevani oloni muualla ahtaaksi ja tunkkaiseksi. Yöunet maistuvat täällä paremmin (kuin mökillä konsanaan) ja ihoni sekä hiukseni kunto pysyvät kotioloissa parempana. Jopa pyykeistä huomaa sisäilman olevan poikkeuksellisen raikas. Täällä sisällä kuivuessa niiden tuoksu on sama kuin ne olisivat ulkona narulla saaneet rauhassa kuivahtaa. Näiden kaikkien edellä mainittujen asioiden uskon johtuvan nimenomaan siitä, että kosteustasapaino täällä on ihanteellinen. Täällä ei ole liian kosteaa eikä liian kuivaa. Myös kotimme avaruus, poikkeuksellinen huonekorkeus ja isoista liukuovista puhaltava raikas meri-ilma sekä mieletön maisema vaikuttavat varmasti sisäilman ohella viihtyvyyteen täällä. Vaikka elämme tällä hetkellä ruuhkavuosien huippuja ja kotimme on usein kaaoksen vallassa, voin silti todeta, että täällä sielu ihan oikeasti lepää.

Sitä onko puulla siihen vaikutusta, en osaa varmasti sanoa, mutta ainakin tutkimusten perusteella puumateriaalien käyttö rakenteissa sekä sisämateriaaleissa vähentää stressiä ja puurakenteisissa ympäristöissä tapahtuu mm. verenpaineen laskua, sydämen sykkeen laskua ja rauhoittumista*. Puu koetaan hyvin miellyttävänä materiaalina niin koskea kuin katsoakin. Massiivipuu myös tuoksuu hyvältä ja on akustisesti hyvä valinta. Hirsirakennus voi olla merkittävä tekijä ihmisten unenlaadun, työtehon ja keskittymiskyvyn parantumisessa.

Viime vuosina hirsi ja puu ovat nousseet todellisiksi trendeiksi rakentamisessa sekä sisustuksessa, eikä ihme. Kaikkien yllä mainittujen positiivisten puolien lisäksi monet ihmiset haluavat tänä päivänä vaihtaa luonnonmukaisempiin ja kestävempiin vaihtoehtoihin usealla eri elämän alueella. Tästä syystä useat valitsevat kotinsa rakennusmateriaaliksi luonnonmukaisen massiivipuun, kuten me.

Hirsitalojen kestävyydestä olen puhunut jo aikaisemmin pidemmän kaavan mukaan täällä, mutta todettakoon vielä tähän loppuun hirsitalon olevan kaiken huipuksi ekologisesti kestävä valinta. Honka-kodit rakennetaan Suomessa kotimaisin voimin uusiutuvasta luonnonvarasta. Puun oma hiilijalanjälki on pieni, sillä se sitoo hiilidioksidia koko elinkaarensa ajan, ja kaiken rakentamisen pohjana on kunnioittava suhtautuminen luontoa kohtaan. Huolella rakennetut ja ylläpidetyt hirsitalot kestävät hyvin aikaa. Kuten vaatteiden ja tekstiilien kohdalla, talonrakennuksen kestävyyttä ja ekologisuutta voidaan myös mitata sillä, kuinka pitkäaikaisia ja kestäviä vaihtoehtoja pystytään tarjoamaan. Hyvin pidetty hirsitalo voi hyvin siirtyä sukupolvelta toiselle pitkän matkaa. Kuka tietää asuuko tässä meidän talossa joskus tulevaisuudessa mahdollinen lapsenlapsemme tai jopa hänen lapsensa.

Valmistellessani tätä postausta, luin Honkarakenteen sivuilta seuraavan lauseen; “Aito, tuoksuva puu luo tunnelman, jota on vaikea määritellä, mutta jonka tuntee kyllä astuessaan hirsitaloon.”. Hiljaa mielessäni nyökyttelin, että juuri tätä ensimmäisessä kappaleessa hain takaa. Puun tuoksu on hirsitalossa enemmän kuin tuoksu. Se on tunnelma, fiilis, olotila, jota on vaikea määritellä. Mutta kuten todettua, sen tuntee astuessa hirsitaloon. Päivittäin täällä ollessa tuoksuun hieman turtuu, mutta jo yhden yön reissun jälkeen tuoksun tuntee taas. Sen ainutlaatuisen tunnelman lisäksi puun tuoksu on minulle hiljainen viesti talon turvallisuudesta, terveellisyydestä ja ekologisuudesta. Olen vahvasti sitä mieltä, että hirsitalojen hienous piilee siinä, että tuijotellessa hirsitalon seinää niin sisältä kuin ulkoakin näet vain sen saman mäntypuun, joka aikoinaan kasvoi meidän omissa metsissä. Siinä ei ole mitään ylimääräistä ja turhaa. Hirsitalossa on meidän perheen hyvä olla.

*Lähteet: Terveellinen ja luonnonmukainen koti / Terveellinen hoiva- ja koulurakentaminen (Honkarakenne)

Hirsitalon ensimmäinen huonekalu

Posted on

(*sohvasta saatu alennusta)

Puoli vuotta asumista takana, eli nyt on oiva hetki esitellä uuteen kotiin ensimmäisenä ostettu huonekalu vai mitä? Itse asiassa minun on ollut tarkoitus tehdä tämä jo aikapäiviä sitten, mutta kuten todettua tässä elämäntilanteessa asiat vain tuppaavat jäämään vähän roikkumaan. Home Tour -postauksen yhteydessä tästä sohvasta tuli kuitenkin sen verran monta kyselyä, että ajattelin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja toteuttaa sohvapostauksen!

Tarina sohvamme takaa menee niin, että ennen kuin ehdin edes miettiä talon tulevia kalusteita olin ihastellut (ja koeistunut) tätä sohvaa lukemattomia kertoja. Ihan ilman syytä en sohvan luona ravannut viikosta toiseen, vaan keittiöasioiden vuoksi kuljin tämän kaunokaisen ohi moneen otteeseen vuoden aikana. Kotkassa Isku ja Keittiömaailma ovat samassa rakennuksessa, joten minulle tarjoitui aina keittiöasioita hoitaessa mahdollisuus vilkuilla tätä. Tai en sitä nyt ihan vilkuiluksi sanoisi, sillä sohva seisoi paraatipaikalla ulko-ovella ja oli niin kutsuvan näköinen, että ilmoitin jo hyvin varhain, että tuosta tulisi meidän kodin sohva.

Viimeistään siinä kohtaa, kun erehdyin istumaan sohvalle oli päätös sinetöity. Tämä PohjanmaanLoft” -niminen sohva on juuri sopiva sekoitus muhkeaa ja pehmeää löhösohvaa sekä skandinaavista, skarppia minimalismia. Minusta parhaita ovat sohvat, joihin voi ihanasti kellahtaa ja vähän “upota”, mutta jotka kuitenkin pysyvät ryhdikkään näköisinä. Näihin “Loft”-sohvan tyynyihin olisi vielä saanut valita erityisen höyhen istuinmukavuuden, mutta me pitäydyimme perinteisessä “medium” mukavuudessa. Jaloiksi valitsimme mustan harjatun teräksen sijaan, sillä se nyt vaan sointui paremmin kotiimme.

Itse sohvan mallia pyöriteltiin paljon, koska emme olleet yhtään varmoja miten rungon rakenne kannattaisi toteuttaa. Periaatteessa kulmasohvalle ei oikein ollut meillä sopivaa seinustaa, mutta sellaisen kuitenkin halusin. Alkuun ajattelimme jättää lyhyemmän sivun avonaiseksi, kuten divaanisohvissa, mutta se ei jotenkin näyttänyt meidän silmiin niin kivalta, kuten ei myöskään näyttänyt irrallinen iso rahi. Päädyimme sitten lopulta rakentamaan sohvan, jossa pitkällä sivulla oli kolme palaa ja lyhyellä kaksi. Pitkä sivu on nyt kolmisen metriä pitkä, mutta mallista olisi ollut saatavilla vielä nelimetrinenkin, joka sekin olisi kyllä meille halutessamme mahtunut. Näyttävä sohva on tässäkin mitassa ja jotenkin ehkä kokonaisuutena mittasuhteiltaan parempi.

Kankaan valinnasta kävimme mieheni kanssa hieman kiivasta keskustelu, vaikka sohva muutoin oli todella meidän molempien mieleen. Kankaan ja erityisesti sävyn valinnassa meillä oli kuitenkin hieman erimielisyyksiä. Mieheni olisi ehdottomasti halunnut harmaan sohvan ja minä taas enemmän beigen, pellavaisen sohvan. Pellavaa emme kuitenkaan valinneet kankaaksi, emmekä myöskään harmaata väriksi, vaan päädyimme sopuratkaisuun, jossa pinta on aavistuksen pellavamainen sekä sävy sekoitus beigeä ja harmaata.

Minun silmiini tämä on yhä välillä aavistuksen liian kylmä ja liian harmaa, mutta tiedän sen olevan hyvä kompromissiratkaisu, joka kunnioittaa molempien toiveita. Lisäksi uskon sohvan hyvänätasapainoittava elementtin’ muutoin hyvin beigessä ja lämpimän kultaisessa sisustuksessa. Parasta sohvassa on ehdottamasti sen istuinsyvyys, muhkeat tyynyt ja konstailettoman kaunis ulkonäkö.

“Loft” sohva POHJANMAAN KALUSTE

(*sohvasta saatu alennusta)

Messinkinen lasipöytä x 7

Viitaten vielä edelliseen postaukseeni ajattelin koota kollaasiin muutamia vastaavia tuotteita sisustusverkkokauppojen valikoimista, sillä monet teistä tuntuivat etsivän Instagramissa lähettämienne viestien perusteella juurikin tällaista kulta/messinkisomisteista lasipöytää. Täysin identtistä oman sivupöytäni tai meidän loungetilan pöydän kanssa ei löytynyt, mutta hyvin lähelle kuitenkin. Ilmeisesti nämä 80-luvun pöydät ovat jälleen kuumaa tavaraa. Onneksi mummoni oma oli vielä säästössä!

Valitsin kollaasiin muutamia hieman eri hintaryhmän tuotteita. Zarrosta löytyy ehkä ne kaikista puhuttelevimmat pöydät ja taatusti myös laadukkaat. Hintaa näillä on tuhannen euron molemmin puolin. Zaran ja Elloksen kotipuolelta sen sijaan löytyy muutamia ihan varteenotettavia budjettivaihtoehtoja, mutta en osaa sanoa kuinka vankkoja nämä ovat. Lasipöydän pitää mielestäni olla tarpeeksi jämäkkä, sellaiset vaappuvat rimpulapöydät eivät ole mistään kotoisin.

Nappasin tähän kollaasiin myös kaksi tarjoiluvaunua, sillä ne ovat omaan silmääni myös todella kivoja ja näppäriä sivupöytiä, kauneudesta nyt puhumattakaan. Ricen tarjoiluvaunu on kuin oma pöytäni pyörillä varustettuna ja sen hinta on vähän päälle 400 euroa. Pienemmän budjetin tarjoiluvaunu sen sijaan löytyy Jotexilta.

Kuvat: Zarro, Jotex, Ellos, Royal Design, Zara Home

Kirppislöytö ja olohuoneen sisustussuunnitelmat

Onkohan sitä mahdollista käyttää liian paljon messinkiä ja kultaa sisustuksessa? Tuskimpa vaan, jos minulta kysytään. Kullanhohto on aina viehättänyt minua ja sen kyllä huomaa nopealla vilkaisulla kotiimme. Mieheni kyseli jo tuossa yhtenä päivänä, että alkaisikohan nämä kultaiset kalusteet ja esineet jo pikku hiljaa riittämään. Minä vastasin siihen hankkimalla jälleen yhden messinkisen kalusteen, kun eteeni tuli Torissa tämä ehkä maailman kaunein sivupöytä.

Instastorissa pöytää jo teille esittelin ja dm-viestien perusteella tekin tykkäsitte siitä vähintään yhtä paljon kuin minä. Ja onhan tuo kaunis. Kaksitasoinen lasipöytä on juuri sopivan siro ja jämäkkä samaan aikaan. Tykkään hurjasti myös rusehtavista laseista. Kantokahvojen avulla pöytää voi siirrellä paikasta toiseen kätevästi. Maksamani 35€ hinta oli todellakin jokaisen euron väärti.

Uusi pöytä löysi nyt ainakin hetkellisesti paikan olohuoneesta sohvan vierestä, mutta saa nähdä mihin sen lopullisesti sijoitan vai pidänkö sitä juurikin sellaisena apupöytänä, joka tarpeen mukaan siirtyy minne tahansa. Olohuoneeseen se ainakin toi kaivattua väriä, sillä tämä sohvanurkkaus on ollut auttamatta aivan liian kliini ja valkoinen meidän silmiin. Harkitsimme jo tuon sohvan takaseinän maalaamista, mutta sitten päätimme kokeilla ensin somistaa seinää tauluin (yhä vaiheessa kuten huomaatte). Taulujen lisäksi maton voisi nyt kevään tullen vaihtaa ja muutenkin tekstiileillä elävöittää tilaa.