Sisustus

Kodin säilytys: Keittiö

Huh tämän postauksen kuvaaminen otti aikaa ja energiaa, mutta vihdoin kaikki keittiön nurkat ja kaapin perukat on ikuistettu. Suosittu postaussarja meidän kodin säilytyksestä saa siis jatkoa tänään. Siirrytään kodinhoitohuoneesta ja kylpyhuoneista keittiöön, jossa kaappeja ja säilytystilaa riittää.

Keittiötä suunnitellessa halusimme maksimoida säilytystilan, sillä meillä keittiö on se eniten käytössä oleva huone. Tykkäämme laittaa ruokaa kotona ja muutenkin monet päivän askareet alkavat täältä ja loppuvat tänne. Mutta pikimmittä puheitta kurkistetaan kaappeihin ja aloitetaan vaikka noista ekassa jo valmiiksi auki olevista ylimmistä kaapeista.

Alkuun kerrottakoon, että nämä ylimmäiset kaapit ovat sellaisella korkeudella, että myös lähemmäs 190 cm pitkä mieheni joutuu ottamaan jakkaran avukseen, jossa täältä jotain alas haluaa. Itse yletän näihin vain baarijakkaroille kavutessani, mutta se ei haittaa, sillä näissä säilytetään pitkälti sellaisia asioita, jotka ovat vain harvoin käytössä. Kuten esimerkiksi tavallista kahvinkeitintä, skumppalaseja, joulutarvikkeita, kakkulautasia ja kakkulapioita. Löytyypä näiden sisältö myös servetit ja juhlatilpehöörit sekä pari perintöastiastoa, jotka olen mummolta saanut. Kaiken turhan olen pyrkinyt karsimaan ja karsin yhä, jos huomaan, ettei jollekin ole käyttöä enää ollenkaan.

Ylimmäisten kaappien ovissa on normaalit saranat ja ne aukeat sivulle. Ovimallin uravedin on kätevästi kaappien alareunassa, joten avaaminen käy helposti lyhyemmältäkin tyypiltä. Vaikka kaapistot tosiaan kohoavat melko korkealle ja osittain meikäläisen ulottumattomiin, niin minusta on aivan ihanaa, että kaapistot ovat kattoon saakka eikä yläpuolelle jää mitään potentiaalisia pölynkerääjä paikkoja. Ne juuri ovat kauhukuva lapsuudestani, kun aikoinaan putsasimme joka joulu siskojen kanssa lapsuuden kotimme keittiön kaappien päälliset vuoden pölyistä :D Muutenkin minusta tällaiset kattoon asti tulevat kaapistot näyttävät jotenkin viimeistellymmiltä.

Mutta tullaampa sitten askel alemmas. Keskimmäiset kaapit takaseinällä eroavat muista ovista eniten aukeamissuunnallaan. Ne nousevat suoraan ylöspäin ja ovat myös muita kaappeja matalampia. Me halusimme ehdottomasti tarpeeksi tilaa ja avaruutta välitilaan, jotta kenenkään ei tarvisisi kyyristellä tai varoa päätään siinä puuhastellessa. Näiden matalampien kaappien ansiosta se onnistui loistavasti.

Lähimmäksi jääkaappia olen näihin sijoittanut ns. vähän paremmat kupit ja lasit, joita kumminkin päivittäin käytetään. Tähän hyllylle minäkin yletän ilman apuvälineitä, mutta lapset eivät, joten minun ei tarvitse pelätä näiden menevän rikki. Seuraavasta kaapista löytyy lisää kahvi- ja teekuppeja.

Kolmannessa kaapissa on puolestaan hieman erikoinen yhdistelmä keittiöpyyhkeitä ja blenderiä. Tällekin on selityksensä, sillä keittiöpyyhkeitä tarvitsee juurikin tuossa kohtaa, kun oikealla kädellä kurkottelee pyyhettä kohti, vasemman ollessa vielä tiskialtaassa. Blenderin kannu puolestaan on sen verran korkea, että se ei muualle oikein mahdu. Tai ainakaan sellaiseen kaappiin, josta sen kätevästi joka päivä saisi esille.

Blenderistä tuli mieleen, että olen miettinyt pitkään olisiko meidän sittenkin pitänyt tehdä aamiaiskaappi keittiöön, mutta vieläkään en ole täysin vakuuttunut sen tarpeellisuudesta. Se on nyt kovasti ollut pinnalla, mutta saa nähdä muuttuuko trendi pian. En kiistä etteikö se voisi olla käytännöllinen ja erittäin tarpeellinen, mutta jos pitää valita sen ja esimerkiksi ison kuiva-ainekaapin väliltä, niin päädyn kyllä jälkimmäiseen. Löytyykö teiltä aamiaiskaappia kotoa?

Nyt ajatukseni lähtivät hieman harhailemaan aiheesta, joten palataampa takaisin kaappien sisältöön. Viimeisessä kaapissa tässä rivissä seisoo viini- ja muut kristallilasit. Nämä voisivat periaatteessa olla myös yläkaapissa ja olen harkinnut niiden siirtämistä, mutta katsotaan vielä hetken aikaa onko se tarpeellista.

Edellisessä sarjan postauksessa selitinkin, että minulla on tapana katsoa hetken aikaa mikä toimii ja mikä ei. Sen mukaan sitten vaihtelen järjestystä, välillä useastikin. Olen aika pedantti tällaisissa asioissa ja ehdottomasti sitä mieltä, että kaappien järjestys on asia, jolla voi huomattavasti helpottaa ja nopeuttaa arkea. Tilanteet myös muuttuvat ja sitä kautta uudelleen järjestely saattaa olla tarpeen. Siitä hieman lisää seuraavaksi.

Kuiva-ainekaappimme olettekin jo aikaisemmin nähneet. Se on iso ja tilava, mutta silti aina täpöten täynnä. Kuukausi sitten minulla meni hermot sen kanssa ja päätin samantien valjastaa yhden saarrekkeen laatikoista myös kuivamuonille. Nyt hetken aikaa tätä järjestelyä testanneena olen tullut siihen tulokseen, että todennäköisesti myös tämän laatikon yläpuolella oleva vetolaatikko tulee muuttumaan ns. leipälaatikoksi piakkoin, kun pääsemme lopullisesti eroon muovisista lasten astioista kuopuksen kasvaessa. Nyt murojen ja muiden yläpuolelta löytyy siis vielä viimeisiä muovikuppoja ja -kippoja, jotka ovat yhä tarpeen villieläintä muistuttavalla 1,5 -vuotiaalla. Hänestä ei koskaan tiedä mikä päivä lautanen tai juomakuppi lentää äkkiarvaamatta alas pöydältä.

Kuopuksen astialaatikon sisällä on myös niin kutsuttu sisälaatikko, joka onkin sitten yksi murheenkryynini meidän keittiössä. Lähinnä siitä syystä, että en vain ole saanut aikaiseksi hankkia sinne sisälaatikoita ja ilman sitä se on jatkuvan kaaoksen vallassa. Tämän laatikon lastoja, kauhoja sekä leivinpapereit ym. tarvitaan päivittäin ja siitä syystä sen siistinä pitäminen tuntuu mahdottomalta. Ehkä tämän postaus antaa minulle vihdoin vauhtia asian loppuun saattamiseen.

Äskeisissä kuvissa näkyi vilaus uunia, joten siirrytään seuraavaksi sen alla olevaan vetolaatikkoon. Sieltä löytyy omasta mielestäni loogisesti kaikki uuni- ja leivontavuoat. Uunin yläkaappia en muistanut näköjään kuvata, mutta siellä säilytetään mm. vitamiineja!

Uunista hyppäys liedelle ja takaisin saarrekkeeseen, joka tosiaan kätkee sisäänsä uskomattoman paljon säilytystilaa. Moni on kysynyt kuinka paljon saarrekkeen säilytystilaa pienentää integroitu liesituuletin ja siihen yksiselitteinen vastaus on: yllättävän vähän. Nimittäin heti liesitason alta meiltä löytyy laatikko täynnä leikkuulautoja, alustoja ja patalappuja yms. Tähän laatikkoon ei mahdu mitään kovin korkeaa, mutta näille tämä on juuri passeli ja tästä on todella näppärä napata sekä leikkuulauta että patakinnas kokkailujen lomassa.

Näiden lisäksi olen jemmannut saarrekkeeseen mm. pieniä kodinkoneita, joita monesti tarvitaan nimenomaan saarrekkeen päällä työskennellessä. Tähän laatikkoon en aikoinaan ottanut sisälaatikkoa ja nyt se harmittaa, koska niitä ei yksinkertaisesti voi koskaan olla liikaa! Tämä vinkkinä niille, jotka mahdolllisesti keittiötä juuri nyt suunnittelette :)

Kattilat, pannut ja padat löytyvät meiltä niin ikään otollisesta paikasta heti lieden alta alemmasta laatikosta. Tätä laatikkoa venkslataan edes takaisin monta kertaa päivässä ja raskaista astioista huolimatta se kulkee ihanan pehmeästi!

Saarrekkeen toisella puolella ei välttämättä ole aina säilytystilaa, mutta minä halusin maksimoida tämänkin. Tänne puolelle suunniteltiin kaksi metrin levyistä, n. 30cm syvää kaappia pariovilla. Alkuun suunnittelin laittavani kaappiin mm. maljakoita, mutta se ei näin lapsiperheessä ollutkaan niin loistava ajatus. Joten päädyin tekemään ihan toisenlaisen ratkaisun ja sijoittamaan kaappiin mm. lasten piirustus- ja askarteluvälineet.

Meillä tytöt ovat kovia piirtämään ja isompi askartelee melkeimpä päivittäin jotain. Koskaan hän ei kuitenkaan omassa huoneessaan näitä puuhastele, vaan aina tässä keittiössä tai ruokapöydällä. Oli siis erittäin fiksu veto tehdä alakertaan tällainen puuhakaappi, jonka sisältä löytyy kaikki värityskirjoista vesiväreihin ja muovaluvahoista tusseihin. Nyt myös kuopus on innostunut piirustuspuuhista ja tämä kaappi pelastaa monesti tilanteen, jos minun täytyy keksiä tytöille puuhaa esimerkiksi ruoanlaitoin ajaksi.

Ainoa vaara tässä on, että kuopus oppii itse hakemaan täältä tusseja ja seinämme saavat pian uutta väriä pintaan. Tähänkin yritin aikoinaan varautua ja välttääkseni moisen katastrofin valitsin näihin kaappehin pomppusalvat, eli näissä ei ole uraa eikä vedintä laisinkaan.

Mennään vielä lopuksi takaisin takaseinälle, josta löytyy ne meidän ehdottomasti eniten käytetyt laatikot. Jääkaapin vieressä, meidän kaikkien, myös esikoisen ulottuvilla ovat arkilasit, -lautaset ja -kulhot. Sisälaatikosta löytyvät aterimet, joten kaiken tarvittavan ruokapöydän kattamiseen saa kätevästi samasta kohdasta.

Pakastimen vierestä keittiön toiselta laidalta löytyy isommat kulhot sekä sisälaatikosta veitset, joille onnistuin vihdoin hankkimaan sopivan säilytyslaatikon. Nyt ei ole enää pelkoa, että terä tökkäisi sormeen sopivaa veistä etsiessä!

Viimeisenä näytän teille hieman todellisuutta siitä, että täälläkään ei kaikki ole todellakaan aina järjestyksessä. Nämä kaksi laatikkoa odottavat yhä edelleen 1.5 vuoden asumisen jälkeen järjestelyä. Nyt siellä lojuu sulassa sovussa muoviastioita, leivontakulhoja ja -tarvikkeita sekä mm. pihviveitsiä, salaatinottimia ja juomapulloja. Loogista vai mitä? Noh ehkä nämä ennen joulua löytävät itselleen loogisemman paikan…

ps. Jos joku ihmettelee pientä reikää katossamme ikkunan lähellä, niin sen tekeminen oli vähän aikaa sitten välttämätöntä, kun meidän oli pakko päästä kurkistamaan välipohjaan. Nyt ennen reiän umpeen laittamista päätämme mitä teemme verhojen suhteen. Mahdollisuus olisi tässä kohtaa rakentaa verhoille pieni syvennys tai sitten vain laittaa reikä umpeen ja virittää verhokisko nykyiselle korkeudelle kattoon.

Siirtonurmikko takapihalle

Posted on

Meidän pihalla on vihdoin jotain vihreää ja vehreää. Nimittäin siirtonurmi!

Alkuvuoden suunnitelmat pihan suhteen meni uusiksi kiitos koronan, mutta emme ole antaneet sen pahemmin vaivata. Päätimme, että teemme pihaa sen verran kuin rahkeet riittävät tänä kesänä ja sillä hyvä. Aika paljon olemme omin voimin saaneet pihalla tehtyä, mutta valitettavasti epäonnea koronan lisäksi on myös ollut vaihteeksi matkassa. Luottotyömiehemme joutui nimittäin jäämään pitkälle sairauslomalle, juuri kun olimme saaneet pohjatyöt valmiiksi terassin jatkoa varten. Siitä syystä nurmikon reunaa pitkin kiertävä terassialue/kulkureitti rantaan jäi tekemättä.

Nyt olemme onneksi saaneet sovittua syyskuulle uuden tekijän ja sormet ristiin, että tämä terassin jatko saataisiin vielä maaliin alkusyksyn aikana. Ajattelin tehdä pihasta toisenkin postauksen, joten kerron siinä lisää suunnitelmistamme. Tämän postauksen aiheena oli nurmikko, joten pari sanaa siitä.

Päädyimme tosiaan tilaamaan siirtonurmikon sen helppouden ja nopeuden vuoksi. Tuntuu, että siirtonurmi on tänä päivänä se järkevin vaihtoehto, eikä kovinkaan moni enää istuta nurmikkoa pihalleen siemenistä. Siirtonurmea myyvistä yrityksistä sain teiltä paljon vinkkejä ja päädyimme lopulta tilaamaan siirtonurmen suhteellisen läheltä, Loviisasta. Ennen siirtonurmen asentamista teimme useamman päivän maatöitä, sillä tonttimme ei todellakaan ollut alun alkaen valmis alusta nurmelle. Meidän piti rajata, tiivistää sekä tasoittaa alue mahdollisimman hyvin. Heinäkuussa vuokrasimme nosturin, jonka avulla teimme raskaimmat maatyöt eli kivien siirtämiset. Päädyimme muotoilemaan kivistä kvartaalinmallisen alueen terassin eteen ja jakamaan alueen niin, että suurin osa tästä tulisi olemaan nurmea ja muutoin sitä peittäisi terassi. Muutama pieni alue päätettiin myös jättää istutuksille, jotka ovat itse asiassa myös työlistalla tässä loppukesästä.

Rajatun alueen pohjamaa on pitkälti ruopattua merenpohjaa, joka rakennusaikana siihen nostettiin. Kahden vuoden ajan annoimme maan painua ja tiivistyä. Nyt loppusilauksena tasasimme sen huolella ja poistimme kaikki vähänkään isot kivet tieltä, jotta nurmikko saisi mahdollisimman tasaisen pohjan. Pyrimme myös tekemään kaadot niin, ettei keskelle nurmikkoa syntyisi vettä kerääviä syvennyksiä. Kun pohja oli valmiina, tilasimme mullat. Alunalkaen nurmialueen piti olla helposti rajattavissa terassialueeseen, mutta koska se on yhä vaiheessa piti keksiä jotain muuta.

Tilasin netistä vahvaa nurmikon/istutusalueen rajausnauhaa, jonka sai metallipiikeillä kiinnitettyä maahan. Tämän avulla saimme muotoiltua nurmialueesta juuri sellaisen kuin halusimme. Siirtonurmelle sopivan mullan määrän kanssa meillä kävi joku kömmähdys, sillä jouduimme tilaamaan sitä toisen mokoman satsin (rekkalavallisen) lisää. Olimme kyllä kysyneet ohjeet mullan määrästä ja tilanneet niiden mukaan, mutta ehkä meillä oli käynyt pieni laskutoimitusvirhe tai sitten se kävi toisessa päässä. Onneksi mullan toimittanut firma oli niin ystävällinen, että saimme vielä saman päivän aikana uuden satsin pihalle, eikä tästä koitunut sen kummempaa vahinkoa kuin muutaman tunnin siesta työntekoon. Mullan levityksen jälkeen mieheni vielä tasoitti ja tiivisti mullan perusteellisesti.

Sitten saapui nurmi. Olimme tilanneet sen mullan toimituksesta seuraavalle viikolle ja hieman huolestuneina katsoimme, kun sääkartat lupailivat todella helteisiä kelejä. Siirtonurmi kun on todella herkkää tavaraa asennusvaiheessa, eikä saisi kuivahtaa yhtään. Onneksi mitään superhellettä ei tullut ja saimme avuksemme joukon sukulaisia nurmikonlevitystalkoisiin, joten homma sujui todella rivakasti. Siirtonurmi on levitettävä paikalleen samanpäivän aikana tai muuten se kuolla kupsahtaa. Yksin tuo urakka olisi ollut mahdoton, mutta porukalla se meni ihan näppärästi. Nurmen määrä onnistuttiin arvioimaan paremmin, vaikka muutamat neliömetrit sitä jäikin yli. Onneksi näin päin! Ennen asennusta ja heti asennuksen jälkeen olemme kastelleet nurmea ahkerasti, useamman kerran päivässä. Ohjeiden mukaan olemme myös pyrkineet välttämään kovaa kulutusta (pelailua nurmella yms.) ja antaneet nurmikolle kasvurauhan. Kaksi ensimmäistä viikkoa ovat tässä ne kriittisimmät.

Vaikka nurmella ei ole vielä hirveästi pelailtu tai leikitty on tuo vehreys kyllä tehnyt ihmeitä pihalle. Tällä viikolla se leikataan ensimmäisen kerran ja vitsit miten odotankaan sitä vastaleikatun nurmen tuoksua! En malta odottaa, että saamme tämän osan pihasta viimeisteltyä; terassin kiertämään nurmea ja kaavailemamme istutusaltaat tehtyä. Sen jälkeen tämän vuoden pihahommat taitaa olla paketissa. Ensi vuodelle on isot suunnitelmat, mutta niistä lisää myöhemmin :)

Kylpyhuoneen rimaseinä/naulakko

Posted on

Monet teistä toivoivat jokunen aika sitten IG:n puolella, että tekisin erillisen blogipostauksen tästä yläkerran kylpyhuoneen rimaseinästä/naulakosta ja sehän minulle tietysti sopi, mutta seinästä puuttui tuolloin vielä muutama lista ja halusin odottaa, että ne ovat paikallaan ennen kuin lähden tätä ikuistamaan. Viime viikolla puuttuvat listat saatiin vihdoin paikalleen ja otin kameran heti esiin. Joku voisi ajatella, että olemme tarkoituksella, sisustussuunnitelmiemme teettäneet tähän rimaseinän, mutta tämä kyseinen kokonaisuus ei tosiaan kuulunut millään tapaa meidän alkuperäiseen talosuunnitelmaan. Tälle seinälle piti tulla jotain aivan muuta.

Miksi rimaseinä sitten tähän tuli?

Tarina alkaa ihan sieltä rakennusajan alkumetreiltä, kun olin lomamatkalla viikon ajan. Tuo oli pisin aika, jonka oikeastaan olimme pois tontilta ja sen aikana sitten tapahtui tämä “pieni” kömmähdys, jonka seurauksena kylpyhuoneen suunnittelu piti laittaa vähän uusiksi. Palatessamme reissusta yläkerran lattiavalut oli tehty valmiiksi ja nyt odoteltiin niiden kuivumista. Katsahdus kylpyhuoneeseen aiheutti kuitenkin pienen paniikkireaktion, sillä keskellä seinää, jossa ei piirustusten mukaan kuulunut olla yhtikäs mitään oli valtava aukko epämääräisine vipuineen ja nappuloineen. “Aukko” paljastui nopeasti jakotukkikaapiksi, joka on varmasti muille rakentajille/omakotitaloasujille tuttu, mutta selvennettäköön vielä, että kyseessä on siis lattialämmityksen säätelemiseen tarkoitettu keskus.

Tämä vempele harvemmin (lue: ei koskaan) on missään näkyvällä paikalla, vaan varsinkin uudisrakennuksissa se piilotetaan kätevästi vaatekaappien ym. taakse, sellaiseen paikkaan, josta sitä tarpeen tullen pääsee kuitenkin säätämään. Meillä se oli kuitenkin keskellä kylpyhuoneen seinää ja minä olin raivoissani. Mitä helvettiä minä tuon peitoksi keksisin? Kerrotaan vielä, että jakotukkikaapille oli tosiaan piirretty alkuperäiseen suunnitelmaamme paikka kylpyhuoneen takaseinän toiselle puolella, jolloin se olisi jäänyt kätevästi (ja oppikirjamaisesti) lastenhuoneen kaapiston taakse. Kömmähdyksen vuoksi se ei kuitenkaan siellä ollut, vaan erittäin näkyvällä paikalla aiheuttamassa ensimmäistä rakennusajan romahdustani.

Viikkojen vieriessä mieleni onneksi tasaantui, mutta en siltikään keksinyt kuinka tuon rumiluksen piilottaisin tekemättä mitään tyhjänpäiväistä koteloa muuten niin viihtyisään kylppäriimme. Viikot vaihtuivat kuukausiksi ja lopulta muuttopäivän koittaessa en enää jaksanut murehtia rumaa jakotukkikaappia kylppärin seinää koristamassa. Halusin vain muuttaa ja keksiä ratkaisun (toivottavasti hyvän sellaisen) ajan kanssa.

Vajaa vuosi muuton jälkeen rimaseinät ja niiden erilaiset visiot alkoivat nousta isosti pinnalle ja itsekin bongasin lehdistä sekä Pinterestistä muutamia todella kauniita toteutuksia. Näytin miehelleni yhtä kuvaa ja siinä se oli. Täydellinen ratkaisu meidän ongelmiin, kaunis ja käytännöllinen. Konsultoimme puuseppää, jonka käsialaa ovat myös talomme portaat sekä alakerran kylpyhuoneen liukuovi ja hän lupasi toteuttaa visiomme. Rimaseinästä tulisi kaksiosainen ja sen alaosan pystyisi irroittamaan, jos jakotukkikaapille olisi päästävä. Jakotukkikaapin reunat viimeisteltiin rimaseinän sävyisillä ohuilla listoilla, jolloin rumilus hukkui entistä paremmin rimaseinän uumeniin. Seinää ei haluttu vain koristamaan kylppäriä, vaan sille tehtiin myös ihan kunnon funktio. Siitä tuli naulakko. Iso ja monipuolinen sellainen. Kuten näette, rimaseinässä on koko matkalla, joka riman välissä ripustuskoukku. Niitä on mahdollista käyttää kaikkia samaan aikaan tai sitten voi vapaasti valita, mitkä koukut ovat milloinkin käytössä. Koko seinän ilme muuttuu hetkessä, kun käytössä olevien koukkujen määrää säätelee.

Loppu hyvin kaikki hyvin siis tälläkin kertaa. Rakennusaikana mokia usein sattuu, mutta onneksi useammat niistä pystytään paikkaamaan. Ja vieläpä näin tyylikkäästi. Me olemme tähän supertyytyväisiä ja nyt en ole murehtinut jakotukkikaapin väärää paikkaa enää yhtään. Päinvastoin olen tyytyväinen, että se pakotti meidät keksimään tämän ratkaisun, joka teki kylppäristä heittämällä mielenkiintoisemman. Mitään järkeviä teko-ohjeita en osaa tähän antaa, mutta jos teitä vastaavanlainen ratkaisu houkuttelee voitte varmasti olla yhteydessä käyttämäämme puuseppään Poju Weckmaniin (PJW-Puutyöt Oy).

Kodin säilytys: Kodinhoitohuone

Posted on

Ensimmäinen osa kodin säilytyksestä (WC ja yläkerran KPH) kirvoitti sen verran tykkäyksiä, että postaussarja saa nyt jatkoa. Ilmeisesti teitä ja ihmisiä yleensä kiinnostaa harvinaisen paljon se missä ja miten porukka tavaroitaan säilyttää :D Omasta mielestänikin tämä on ihanan arkinen, mutta mielenkiintoinen aihe, joten jatketaan tällä. Nyt siirrytään vain huoneesta toiseen eli meidän kodinhoitohuoneeseen. Tällä huoneella on pyykkäämisen lisäksi muitakin tarkoituksia. Tästä kuljetaan päivittäin ulos ja sisälle sekä tietysti suihkuun ja saunaan. Tämän huoneen laatikoita olen pyöritellyt muuton jälkeen ehkä eniten ja viimeksi eilen näitä kuvia ottaessa tein viimeisimmät siirrot. Tarpeet sekä tilanteet elävät lapsiperheessä koko ajan ja sen huomaa kyllä täällä kodinhoitohuoneessa ehkä parhaiten. Mutta niistä lisää alla, aloitetaan laatikodien avaaminen oleellisimmasta eli pyykeistä!

Kuten jo kodinhoitohuoneen esittelypostauksessa kerroinkin meillä ns. pyykkikorit on sijoitettu koneiden alle. Toiseen menee vaaleat ja toiseen tummat/kirjavat. Tämä oli oma toiveeni kodinhoitohuonetta suunnitellessa ja täytyy kyllä tässä vähän itseään kehua, nimittäin nämä laatikot ovat olleet ehkä yksi parhaista päätöksistä rakennusaikana. Niin kätevät kaikin puolin. Ja parasta tässä on se, että jos laatikot meinaavat täyttyä liiaksi, eivätkä mahdu enää kiinni umpeutuu samalla myös kulkuväylä kapean kodinhoitohuoneen läpi, joten silloin sitä on vain pakko pyykätä :D Fiksua vai mitä? Puhtaista pyykeistä vielä sen verran, että ne kiikutetaan yläkertaan yleensä tuossa ekassa kuvassa näkyvässä isossa kangaskassissa. Kassin ostin Anno-merkiltä ja se on ihan paras pyykkäyskassi!

Mutta siirrytään pyykeistä toiseen oleelliseen osaan kodinhoitohuonetta eli pesu- ja siivousvälineisiin/aineisiin. Nämä olivat vielä eilen hieman eri paikoissa, mutta turvallisuussyistä siirsin ne nyt yläkaappeihin. Meillä kuopus on nyt vihdoin saanut sen verran voimaa ja hoksannut, kuinka hän saa nämä uralliset laatikot vedettyä auki. Kuten ikään kuuluu hän on aika utelias ja käy mielellään vaivihkaa tutkimassa kaikkea. Oli siis korkea aika tehdä kodinhuoneesta aavistuksen turvallisempi paikka, jos vaikka neiti sattuu tänne yksin eksymään. Lavuaarin alla olevaan ns. siivouslaatikkoon, jossa aikaisemmin iso osa pesuaineista oli jäi enää siivousvälineitä, roskis, ämpärit ym. Jos joku muuten miettii, että näyttääkö nämä kaikki kaapit OIKEASTI KOKO AJAN tältä, niin ei. Siivoilen laatikoita ja kaappeja ahkerasti aina tarpeen mukaan, mutta harvoin ne kaikki näyttävät yhtä aikaa näin siistiltä. Yhden kun on saanut siivottua on toinen jo sotkussa!

Tässä yllä näkyy vielä koko komeudessaan meidän pyykkäyspiste pesuaineineen, pyykkikoneineen ja -koreineen. Väliin jäävä korkea laskutaso on myös aika kätevä ja onnistunut veto. Jos nyt pitäisi suunnitella kodinhoitohuone uudelleen tekisin tismalleen samanlaisen ratkaisun! Myös yläkaappien päälle sijoitetut vanhat säilytyslaatikot mätsäävät kokonaisuuteen hyvin ja niistä löytyy mm. lasten uimaleluja ja -laseja sekä kylpysuolaa ja saunatuoksuja yms. Suomeksi sanottuja tavaroita, joita ei ihan joka päivä tarvita.

Kylpypyyhkeitä sen sijaan tarvitaan ja ne olen sijoittanut ensimmäiseen isoon vetolaatikkoon pesukoneiden viereen. Tähän ne on helppo viikata ja tästä ne on myös helppo napata suihkuun mennessä (tai sieltä tullessa). Pienemmät pyyhkeet ja saunan laudealiinat siirsin juuri korkeaan sivukaappiin, jossa ennen oli niitä pahamaineisia pesuaineita. Nyt on pieni mahdollisuus, että joku alle metrin mittainen käy nämä kiskomassa hyllyltä alas, mutta se on huomattavasti parempi skenaario kuin pesuaineilla leikkiminen.

Samasta korkeasta kaapista löytyy alahyllyltä neidin vaipat sekä ylempää vartalonpesuaineet ja shampoot. En voi sietää shampoopullorivejä kylpyhuoneessa, joten olen laittanut niille oman paikan tähän kaappiin. Nopeasti sitä tottui siihen, että tästä ottaa aina tarvittavat aineet pesuhuoneen puolelle ja palauttaa ne siihen. Näiden yläpuolelta löytyy vielä silitysvälineitä ja mapillinen kodinkoneinen ohjekirjoja yms. Jos joku miettii miksi kaappi on näin kapea (syvyys suunnassa) niin takana kulkee isot putkistot yläkertaan ja tämä oli se maksimi syvyys, joka tähän saatiin. Halusin kuitenkin käyttää sen, sillä kyllä tähän yllättävän paljon saa tavaraa, vaikka hyllysyvyys pieni onkin.

Kodinhoitohuoneen toisessa päässä, loogisesti oven vieressä on lasten ulkovaatekeidas. Tänne kätkeytyy kaikki kurahaalareista, tarhareppuihin, lenkkareihin ja luistimiin. Laatikoissa säilytetään asusteita, kangaskasseja, saippuakuplia, heijastimia eli kaikkea oleellista. Niiden alla majailee ohuemmat takit sekä housut, fleeceasut ja sen sellaiset. Korkeassa kaapissa roikkuu haalarit ja seisoo saappaat. Alahyllylle laitoin äskettäin ylimääräisen säilytyslaatikon, koska pieniä kenkiä tuntui olevan mahdoton pitää minkäänlaisessa rivissä. Nyt ne kaikki laatikossa sikin sokin, mutta ainakin parit on tallella! Ylähyllyllä tosiaan tyttöjen ns. urheilutavaraa (luistimet, kypärät, monot) ja päiväkotireput.

Lastenvaatteiden lisäksi tänne on tällä hetkellä sijoitettu sekä minun että mieheni urheilu- ja ulkoiluvaatteet. Me molemmat urheillaan suhteellisen paljon ja välillä tulee kiirellisiä lähtöä ulos, joten oli loogista sijoittaa ne nyt tänne. Tästä saa nopeasti vedettyä vaatteet niskaan. Meillä lapsuudenkodissa äiti säilytti (ja säilyttää edelleen) omia ja isän treenivaatteita kodinhoitohuoneen yhteydessä, joten ehkä tämä on jokin päähän pinttymä tai sitten vaan erittäin fiksu opittu malli sieltä. Joka tapauksessa se toimii hyvin meidän arjessa juuri nyt ja tehostaa sitä. Saa nähdä miten kodinhoitohuoneen laatikoiden sisällöt muuttuvat lasten kasvaessa ja meidän autotallin valmistuessa.

Seuraavaksi hypätään keittiön pariin ja ehkä kurkataan sen jälkeen vielä yläkerran vaatesäilyksiä, jos ne teitä kiinnostaa?

DIY keraaminen maljakko – uusi ilme struktuurimaalilla

Posted on

Olin suunnitellut tänään postaavani muuta sisältöä, mutta aamulla julkaisemani kuva IG:ssä inspiroi sittenkin kertomaan tästä tuunausprojektista, jonka aloitin toukokuun puolella. Intouduin tosiaan ensin kokeilemaan villiä vaahtosaumaustrendiä (lue lisää täältä), mutta totesin sen lopulta aika hasardiksi hommaksi + lopputulos oli enemmän epämääräinen kuin hyvällä tavalla erikoinen ja hieno. Olin ostanut tuunattavat esineet edullisesti kirpparilta, mutta tarkkana tyttönä en halunnut heittää niitä hukkaan epäonnistuneen tuunauksen jälkeen, joten “purkasin” vaahtopursotukset sekä maljakon että lampun päältä ja annoin niille uuden elämän tekemällä toisen tuunauksen päälle.

Lamppuun en ole vieläkään löytänyt sopivaa varjostinta (saa vinkata, jos joku tietää mistä löytyisi!), mutta maljakko on ollut jo tovin käytössä. Ensin ajattelin, että esittelen nämä samalla kertaa valmiina, mutta maljakosta kirposi nyt sen verran paljon kyselyitä, että päätin näyttää lopputuloksen nyt heti ja kertoa samalla, miten tämän näköiseen lopputulokseen päädyttiin.

Tässä yllä näette käyttämäni tuotteet; valkoinen akryylimaali & struktuuripasta.

Siistittyäni maljakon parhaani mukaan epämääräisen saumausvaahdon jäljiltä (kaikkea en saanut irti), päätin kokeilla peittää tuon ei niin mieluisan kukkakuosin maalaamalla. Valkoisen akryylimaalin ansiosta maljakko muuttuikin hetkessä, mutta kukkakuosi paistoi yhä läpi (ks. kuva yllä). Toisessa vaiheessa lisäsin päälle reilusti struktuuripastaa, jota ostin Tigerista. Siellä on myytävänä tätä muistaakseni kolmessa eri “laadussa”. Yksi on melko sileää ja kaksi muuta aina asteen verran rakeisempaa.

Tähän käytin sitä kaikista rakeisinta, jotta sain alkuperäisen kuvioinnin ja saumausvaahdon rippeet peitettyä. Lopuksi sivelin vielä maalia päälle, koska arvelin struktuurin pysyvän paremmin maljakkossa kiinni, jos sen “kiinnittää” maalilla. Tuunaukselle tuli hintaa n. 5 euroa maljakkoineen päivineen, jos sitä epäonnistunutta välivaihetta ja sen kuluja ei lasketa. Struktuuripastasta innostuin sen verran kovin, että kokeilin sitä myös lamppuun ja kanvastauluun. Toimii ihanasti niissäkin!

Yllä näkyy vielä ennen ja jälkeen kuvat. Melkoinen muutos käynyt ja pakko sanoa, että sen epämääräisen vaahtosaumakokeilun jälkeen en kyllä olisi uskonut, että tästä maljakosta saa vielä katseenkestävän :D Mutta hyvin kävi vai mitäs mieltä te olette?

Kodin säilytys: WC ja KPH

Posted on

Sain muutama viikko sitten hieman erikoisemman postaustoiveen ja se kuulosti omaan korvaani sen verran potentiaaliselta, että päätin lähteä tätä toteuttamaan. Yksi teistä nimittäin kyseli, että missä meillä täällä uudehkossa kodissa säilytetään ja mitäkin. Suomeksi; mitä meillä kaapit ja laatikostot kätkevätkään sisäänsä? Vallitseeko niissä kaaos vai täydellinen järjestys? Millä loogikalla tavaroita säilytetään missäkin? Kuka meillä siivoaa kaapit?

Viimeiseen kysymykseen on helppo vastata, sillä minähän se meillä ne kaapit siivoan ja olen aikamoinen siivousfriikki, mutta lähinnä kaappien osalta. Minulle on todella tärkeää tietää missä on mitäkin ja löytää alle 10 minuutissa vaikka ala-asteen 5. luokan todistukseni, jos sitä satun tarvitsemaan. Kaapit siivoan säännöllisesti, toiset harvemmin ja toiset useammin. Osa kaapeista kaipaa nimittäin järjestelyä melkein viikottain, mutta onneksi useammille riittää siivous pari kertaa vuodessa.

Miehelleni kaappien siisteys ei ole niin sydämen asia, mutta hän on meillä sitten muuten se siivouspoliisi, eikä kestä yhtään kaaosta. En tiedä miksi, mutta minä taas pystyn sulkemaan sen kaappien ulkopuolella olevan kaaoksen tarpeen tullen mielestäni, jos en vaikka jostain syystä jaksa/ehdi sitä heti siivoamaan. Lasten myötä koti on kyllä muuttunut huomattavasti sotkuisemmaksi, mutta haluan uskoa siihen, että muutamien vuosien päästä meilläkin pysyvät paikat paremmin järjestyksessä taas :D Sitä ennen tyydyn sammuttelemaan tulipaloja siellä täällä ja antamaan itselleni anteeksi, jos kaikki ei aina ole tiptop.

Nyt tässä pandemian aikana olen käynyt läpi oikeastaan kaikki kaapit meillä kotona. Osalle on tehty normaali viikottainen/kuukausittainen siivous ja osan kävin nyt ensimmäistä kertaa muuton jälkeen läpi. Yllättävän paljon turhaa tavaraa lähti taas kerran kiertoon, vaikka olin mukamas muutossa karsinut puolet omaisuudestamme. Siivoamisen ja karsimisen lisäksi siirtelin myös tavaroita mielestäni loogisemmille paikoille.

Olen nimittäin nyt huomannut, että osa niistä järjestelyistä mitä silloin muuton yhteydessä tehtiin ei toimi arjessa yhtään. Keittiö on tässä suhteessa hyvä esimerkki, sillä siellä tavarat ovat hakeneet koko tämän ajan paikkaansa. Nyt vihdoin tuntuu, että se paras järjestys on löytynyt ja arki rullaa! Mutta palataan siihen vähän myöhemmin, sillä aloitan tämän minipostaussarjan WC:stä ja yläkerran kylpyhuoneesta.

Ensimmäisenä yläkerran kylpyhuone, josta tosiaan löytyy koko seinän levyinen allaskaapisto. Näissä isoissa laatikoissa on todella paljon tilaa ja vaikka tämä näyttää aikamoiselta purnukkakaaokselta, on kaikilla oma selkeä paikkansa. Ylälaatikoita en tässä nyt sen kummemmin esittele, sillä ensimmäisessä on siivoustarvikkeita, toisessa wc-paperi ja kolmas on itse asiassa vielä aika tyhjillään. Saa nähdä mitä siihen tulevaisuudessa laitetaan. Kyllä se viimeistään siinä kohtaa täytyy, kun tytöt alkavat kaivata omille tavaroilleen tilaa.

Nämä isot vetolaatikot ovat ihanat, mutta eivät kovin käytännölliset sellaisenaan, joten suurimpaan osaan laatikoista olen ostanut sisälle muovisia valkoisia säilytyslaatikoita, joihin saa myös halutessaan kannet. Todella näppäriä ja helposti tarpeen tullen pinottavia. Ja ovat myös helppo puhdistaa. Merkkiä en nyt muista, mutta ihan perus Prismasta olen näitä ostanut :)

Alalaatikoista keskimmäinen on minun oma valtakuntani. Sieltä löytyy sievässä järjestyksessä kynsilakat, kasvonaamiot ja itseruskettavat sekä kaikki ihonhoitotuotteeni. Tuotteiden määrä näyttää nyt yhteen kuvaan kuvattuna jotenkin valtaisalta, mutta sitä selittänee ehkä se, että työni puolesta saan testata paljon tuotteita, mutta pidän myös siitä, että tuotteissa on vaihtuvuutta eri sesonkien ja ihon kunnon mukaan. Empiirisen tutkimukseni perusteella olen nyt päätynyt sijoittamaan kasvojen pesuaineet, öljyt, voiteet ja seerumit tähän yhteen samaan paikkaan yläkertaan, sillä useimmiten tarvitsen  näitä ensimmäisenä aamusta sekä viimeisenä illalla. Täällä yläkerran kylppärissä on myös enemmän tilaa esimerkiksi rasvailla, joten siitäkin syystä on loogisempaa pitää niitä täällä.

Oman laatikkoni oikealla puolella ns. matkakosmetiikkalaatikko, josta löytyy aurinkorasvojen lisäksi erilaisia kosmetiikkapussukoita sekä matkakoossa olevia tuotteita. Täältä on kätevä napsia reissuun lähtiessä tuotteet mukaan. Aurinkorasvojen määrä näyttää niin ikään aika hurjalta ja myönnän, että en ole jaksanut käydä niitä vielä läpi. Joukossa on varmasti sellaisia, jotka eivät ole enää ns. hengissä, vaan joutavat pois.

Viimeisestä alalaatikosta, joka on suihkun edessä lyötyy pesutarvikkeita sekä mieheni partakonetta yms. Aika harvakseltaan vielä peseydymme täällä ylhäällä, mutta eiköhän tämänkin suihkun käyttö kasva tyttöjen kasvaessa!

Yläkerran kylpyhuoneesta tosiaan löytyivät ihonhoitotuotteet, matkakosmetiikat ja peseytymistarpeet, vessapaperin sekä siivoustarvikkeiden lisäksi. Tästä voi päätellä, että oma meikkauspisteeni on tätänykyä alakerrassa. Alunperin olin suunnitellut sen tänne ylös, mutta ihan rehellisesti on ollut paljon helpompaa meikata alakerrassa nyt, kun nuorempi tyttö on vielä niin pieni. Mitä luultavammin tulen siirtämään meikit jossain kohtaa yläkertaan, mutta ainakin vielä jonkin aikaa jatkan kaunistautumista alakerran WC:ssä.

Sieltä löytyvät myös korut ja hiusklipsit, joita useimmiten käytän. Niille olen ostanut nämä kaksi säilytysrasiaa, joista tuo rusehtava on muistaakseni Jyskista ja tuo isompi H&M home -liikkeestä. En ikinä ehtisi aamuisin hakemaan korujani yläkerran vaatehuoneesta, joten olen todennut parhaaksi vaihtoehdoksi säilyttää rakkaimpia sekä eniten käytettyjä tässä. Jälleen kerran ihan vaan käytännön syistä.

Korujen vierestä löytyy meikkilaatikkoni, joka näyttää tältä. Jälleen kerran tavaraa on melkoisesti ottaen huomioon, että en ole kovinkaan ahkera meikkaaja. Mutta silloin, kun meikkaan tykkään miksailla monia eri tuotteita. En siis välttämättä yhdellä ja samalla meikkauskerralla, vaan eri päivinä saatan esimerkiksi meikkipohjaan käyttää hyvinkin erilaisia tuotteita. Joskus riittää pelkkä heleyttävä pohjustustuote, joskus värillinen päivävoide ja joskus taas haluan peittävämpää lopputulosta meikkivoiteilla, joita niitäkin tykkään sekoittaa useampia keskenään. Reissuun lähtiessä tämä on monesti ongelmallista, sillä minulta ei oikein löydy sitä yhtä vakio meikkisettiä, jolla pärjäisin esimerkiksi viikon verran. Tahtoisin aina saada isomman repertuaarin mukaan, ihan vaan siksi, että olisi valinnanvaraa :D

Meikkilaatikkoni lisäksi alakerrasta löytyy ns. perustarvikelaatikko, jossa on laastarit, pumpulipuikot ja vanulaput, hampaiden pesuun tarvittavat välineet sekä arkiset perusrasvat kuten käsivoiteet, huulirasvat yms. Eli siis sellaiset asiat, joita tarvitaan usein ja monesti kiireessä. Alakerran WC:n isoin laatikko on puolestaan varattu hiustuotteille ja muotoiluvälineille. Samasta syystä kuin meikkaaminenkin on tämä hiustenlaittopiste siirtynyt yläkerrasta tähän alas. Täällä minulla on edes jonkinlainen mahdollisuus ehtiä aamuisin itseäni vähän laittamaan. Useimmiten tilanne on se, että samalla, kun minä yritän laittautua, täytyy kuopukselle kehittää jotain ohjelmaa tähän vessan lattialle. Sitä varten nuo papiljotit ovat erittäin hyviä :D

Viimeisenä laatikko, joka varmasti monista naisvaltaisista tai ylipäätänsä pitkähiuksisten ihmisten asuttamasta kodista löytyy eli hiuspampula, -harja, -pinni ja -panta laatikko. Tämä on se laatikko jo on jo viikon jälkeen aika kaaoksessa, kun mini käy joka aamu tai parhaassa tapauksessa useamman kerran päivässä kaivelemassa itselleen sopivia kampaustarvikkeita, mutta onneksi tämä on aika nopea siivota. Ja mikä parasta, tämän siivous on lapsistakin hauska aktiviteetti. Hupi ja hyöty yhdistyy.

Olisi hei ihana kuulla mitä mieltä olitte tämän tyyppisestä kotipostauksesta? Haluatteko nähdä lisää säilytysratkaisuja? Painakaa vaikka tykkäysnappia, jos ette ehdi kommenttia jättää ♥ Kiitos!

DIY IKEA HACK – nopea vaaterekkihylly

Posted on

Lupasin lisää tuunausjuttuja, joten täältä pesee :) Tarkoitus oli ensin näyttää teille kuinka kävi saumausvaahdotettujen esineiden, mutta en ole vielä löytänyt lamppuun uutta varjostinta, joten niiden esittely saa vielä hetken odottaa. Sitä ennen näytän kuitenkin yhden todella nopean, mutta aika veikeän tuunauksen, jonka tein meidän nuoremman tytön huoneeseen. Kyseessä on tosiaan meikäläisen ensimmäinen IKEA hack eli IKEA tuunaus, jossa hyödynnetään sieltä löytyneitä juttuja uudella tavalla. Tässä tapauksessa tauluhyllystä ja pitkästä lankavetimestä syntyi vaaterekki/hylly. Siihen saa pienen tytön vaatteita kivasti esille ja yläpuolelle tauluja/kirjoja/valokuvia/pienesineitä.

Ajattelin, että voisin koota jokaisesta onnistuneesta ja valmistuneesta tuunauksesta tarvikelistan sekä ohjeet, jos joku muukin haluaa testata. Sellaiset löytyvät nyt tuolta alta Ikean sivuilta lainattujen kuvien kera. Sen verran minun täytyy olla rehellinen, että oma tauluhyllyni ei ole peräisin Ikeasta, vaan vanha löytö muistaakseni Jyskitä. En kuitenkaan halunnut tätä varten ostaa uutta tauluhyllyä. Samantyyppisiä löytyy kuitenkin Ikeasta useissa eri väreissä. Myös vetimestä on vaihtoehtona useampi väri. Itse tykästyin eniten tähän kultaisen ja pehmeän puun yhdistelmään. Istuu kuin nenä päähän meidän kuopuksen huoneeseen, josta muuten voisin näyttää lisää kuvia, sillä sen sisustus on edennyt muutaman askeleen tässä pandemian aikana.

Tarvitset: Målerås tauluhyllyn, Bagganäs Vetimen, 2 ruuvia ja ruuvimeisselin (+ poran)

Tee näin: Mittaa sopivaan kohtaan paikat vetimen ruuveille tauluhyllyn pohjaan. Poraa reiät ja kiinnitä vedin. Kiinnitä tauluhylly seinään. Valmis!

Miltäs tämä tuunaus teistä näyttää? Hitti vai huti?

DIY – Testissä saumausvaahtotrendi

Posted on

Viime viikolla valittelin, etten muka aikapulan vuoksi ehdi luovan tekemisen pariin. Aika on toki kortilla, kun tytöt ovat kotona, mutta kyse oli taas kerran priorisoinnista. Sama homma treenamisen kanssa, sille löytyy kyllä aikaa, jos vain haluaa. Niin myös luovalle tekemiselle!

Oma työni mahdollistaa näiden kahden yhdistämisen, joten päätin, että tuunauksista ja muista luovista puuhista tulee nyt välillä osa 3 tunnin työpäiviä. Mieheni on sanonut jo useamman vuoden, että minun pitäisi keskittyä kanavissani luovaan tekemiseen ja erilaisiin tuunauksiin ja tutorialeihin. Ihan vaan siksi, että se olisi minunnäköistä sisältöä. Ja luultavasti myös teitä seuraajia kiinnostavaa. Siinä on kyllä ihan perää, sillä aikoinaan tekemästäni farkkujen tuunausvideosta tuli Youtubessa todellinen hitti. Menestyksestä huolimatta en tuunauksien jakamisesta innostunut, mutta ehkä nyt on niiden aika. Ainakin sisustustuunauksien!

Aloitetaan tuunaukset jo kerran täällä mainitusta saumausvaahtotrendistä. Tuo hämmentävä foam/fogskum -trendi herätti mielenkiintoni Instagramissa ja Pinterestissä jokunen viikko sitten. Hetken menoa katseltuani totesin, että minun on PAKKO saada tietää, mistä tässä on kyse. Ensin piti vain käydä hakemassa saumausvaahtoa ja hommata tuunattava esine.

Ruotsalaiset ovat uusineet puolet huonekaluista tällä trendillä, mutta itse päätin aloittaa jostain pienemmästä ja hyvä, että aloitin. “Uhreiksi” joutuivat parin euron kirppislamppu ja -vaasi. Tuunausta varten tein ulos pienen tuunauspajan ja suojasi käteni sekä kasvoni. Tätä pidän kyllä ensiarvoisen tärkeänä tässä, enkä missään nimessä suosittele tekemään hommaa sisätiloissa. Saumausvaahto ei nyt pahemmin haise miltään, mutta eipä tuota tee mieli hirveästi tuoksutella. Tuskin on terveellistä. Suojakäsineet ovat myös ehdottomat, jos ei halua iho-oireita.

Ensimmäisenä pursotin lampun ja nauroin kippurassa lopputulokselle. Eihän tässä ole mitään järkeä, totesin. Mieheni katseli puuhia ikkunan läpi ja pyöritteli päätään. Nainen on lopullisesti seonnut, hän taisi ajatella. Annoin teoksen kuitenkin kuivua seuraavaan päivään ja ikuistin sen vielä sille ajatellulla paikalla. Uutta varjostinta en nyt lähtenyt tähän hankkimaan, mutta kyllä tästä varmasti jonkinlaisen kuvan saa. Mieheni nimesi teoksen “lörtsyksi” :D

Seuraavaksi testasin saumausvaahtoa vaasiin. Se näytti ensin aivan järkyttävältä, mutta tuohon pöydälle asetettuna heinien kera jopa ihan hauskalta. En kuitenkaan lämmennyt tälle trendille niin palavasti, että olisin halunnut nämä tuotoksen säilyttää, joten näiden kuvien jälkeen päädyin purkaushommiin.

Purkasin molemmat tavarat alkuperäiseen kuntoon tai niin lähelle kuin mahdollista. En halunnut heittää tekeleitä suinpäin roskikseen, vaan mietin, jos niistä vielä jotain saisi irti. Uusi idea on jo mielessä ja siitä näkyy pieni vilaus oikealla. Molemmat on nyt pohjamaalattu ja hommat jatkuvat heti, kun saan vähän lisää tarvikkeita kaupasta. Vaasi ja lamppu jatkavat siis matkaansa kohti uutta ulkomuotoa. Pysykäähän kuulolla, jos lopputulos kiinnostaa :)

ps. Mitä mieltä olette tämän jälkeen saumausvaahtotrendistä?

pps. Jos teillä on jokin hauska tuunaus mielessä, jota minä voisin kokeilla ja täällä esitellä, niin kertokaa ihmeessä!

Tuunausideoita sisustukseen

Posted on

Maalaaminen on ollut ehdottomasti yksi korona-ajan hiteistä ja hieman haikeudella olen katsonut tätä monien aloittamaa harrastusta. Minunkin tekisi mieli kaivaa siveltimet esiin ja heittäytyä luovaan tilaan keskellä kirkasta päivää. Isommasta tytöstä saisi kyllä siihen puuhaan kaverin, mutta pienempi on aika pahassa iässä, jos miettii rentouttavaa maalaushetkeä :D Ylipäätänsä sana rentouttava ei kyllä kuulu miltei 1,5-vuotiaan lapsen vanhemman arkipäiviin muuta, kuin päivä- ja yöuniaikaan. Maalaushommat ovat siis toistaiseksi vielä jääneet, mutta ehkä jonain päivänä ehdin kuopuksen vedellessä hirsiä kaivaa vanhat kouluaikaiset maalaustarvikkeeni esille.

Sitä ennen jatkan muiden maalauksien fiilistelyä. Ihanaa, että ihmiset ovat löytäneet luovien puuhien pariin! Maalaushommien lisäksi olen törmännyt tässä viime viikkoina myös muutamiin loistaviin tuunausideoihin, joita tekisi mieli niinikään testata. Näitä kaikkia diy-projekteja yhdistää rakennustarvikkeiden hyödyntäminen eli rautakaupan kautta vie tie näiden tekoon. Tässä alla kolme mielenkiintoisinta, aloitetaan siitä omituisimmasta…

Saumausvaahtotrendi

Tämä totta tosiaan on yksi omituisimmista tuunaustrendeistä hetkeen. Tarvitaan vain tuunattava esine (olen nähnyt tätä käytettävän pöytiin, peileihin, kynttilänjalkoihin ja tauluihin) ja saumausvaahtoa. Vaahtoa pursutetaan ympäri valitun esineen ympäri ja annetaan kuivua. Sen jälkeen tuotoksen voi halutessaan maalata. Lopputuloksena “popkornitaidetta”. En rehellisesti tiedä mitä tästä ajatella, mutta palan halusta kokeilla :D

Huonekalujen kaakelointi

Tämä ei taida olla mikään uusi trendi, mutta sattumalta olen nyt viime viikkoina törmännyt useampiin huonekaluihin, jotka ovat saaneet uuden ulkoasun laattojen ansiosta. Tuo kuvassa näkyvä beige sivupöytä näyttää ihan todella kivalta ja tekisi mieli kopioida vastaava itsellekin. Sopisi loistavasti meidän makkariin yöpöydäksi :)

Laastimaalaus

Maalauksella aloitettiin, joten lopetetaan tämä postaus myös siihen. Perinteisten maalaustekniikoiden lisäksi olen ihastellut ns. laastimaalausta, jossa hyödynnetään nimensä mukaisesti rakennuslaastia. Myös muuta rouheaa materiaalia on käytetty näissä tauluissa elävän lopputuloksen saamiseksi. Tällaisen taulun haluan ehdottomasti yrittää toteuttaa itsekin, joten täytyy ehkä lähteä sinne rautakauppaan. Ja toivoa, että kuopus vetää jonain päivänä megapitkät päikkärit, kun näihin hommiin rupean :D

Terassikalustekaupoilla

Posted on

Mainitsinkin jo viimeksi, että keväiset kelit ovat saaneet meidät pakertamaan pihan parissa. Siinä riittää hommaa usealle vuodelle, mutta jostain pitää aloittaa. Onneksi saimme viime kesänä tehtyä isoimman terassin talon eteen. Se tulee helpottamaan kesäarkea huomattavasti, kun siinä on tilaa syödä ja seurustella. Terassista puheen ollen ihan niiden konkreettisten pihahommien lisäksi olen uhrannut aikaa terassikalusteiden valintaan. Kaupoilla on “käyty” monena iltana eli pyöritty netin syövereissä ja etsitty niitä parhaita vaihtoehtoja. Kuvittelin tämän olevan nopea ja helppo homma, mutta jostain syystä ulkotilojen sisustaminen onkin huomattavasti hankalempaa kuin sisätilojen.

Talon sisällä minulla on selkeä kuva siitä, minkälaiseen sisustustyyliin pyrin ja mitä lopputulosta haen. Ulkopuolella nämä suunnitelmat ovat vielä avoinna. Aivan totaalisen hukassa en ole, mutta pieni valinnanvaikeus meinaa iskeä, kun kaksi hyvin erilaista tyyliä miellyttää silmääni. Toisaalta pidän hyvin boheemista tyylistä; puusta, rottingista, rusehtavan eri sävyistä höystettynä raikkaalla valkoisella. Toisaalta taas suoremmat linjat, minimalistisuus ja skandinaavisuus on enemmän minua. Mustissa puutarhakalusteissa on jotain kivaa, mutta mietin ovatko ne liian jyrkät valkeaa taloa vasten. Tuossa kuvassa mustan talon edustalla ne näyttävät superkivoilta! Rusehtavat ja beiget sävyt sen sijaan näyttävät ihanalta valkoisen talon rinnalla, mutta pelkään niiden kohdalla liian boheemia ja “pehmeää” ilmettä. Ehkä joku näiden kahden tyylin sekoitus voisi toimia?

Yksi asia on kuitenkin varmaa, pidän puusta. Yllättävä tieto sinänsä, kun hirsitalossa asutaan. Puu tuo aina ripauksen pehmeyttä ja lämpöä, joten sitä haluan myös terassin sisustukseen. Tarkoituksena olisi tehdä itse (tai siis pyytää meidän luottotyömiestä tekemään) kuvassa vilahtavasta ruokapöydästä oma versio. Meillä jäi aika reilusti yli leveää lehtikuusilankkua ja se halutaan tietysti hyötykäyttää. Haaveilen myös tuollaisesta kiinteämmästä sohvakalusteesta, johon voisi sitten itse laittaa patjat ja tyynyt. Saa nähdä mihin puutavara riittää.

Ruokapöydän ympärille meiltä löytyy jo mummoltani perityt ulkotuolit (valkoiset), mutta nyt pitäisi tosiaan valita kaksi nojatuolimaista istumapaikkaa. Terassilla on tilaa niin sohvaryhmälle, ruokapöydälle kuin aurinkotuoleillekin, mutta näin alkuun haluaisin saada tuon ruokailupaikan ja oleskeluosan valmiiksi. Jälkimmäistä varten tilasin tänään kuvassa näkyvän kevyen, terrassille tarkoitetun tulisijan. Nyt pitäisi enää vain valita ne kalusteet siihen ympärille.

Minkälaiset tuolit te valitsisitte? Boheemimmat vai minimalistiset? Vaaleat vai tummat?

Tuolit: Ellos / Veke / Kodin 1 / Jotex / Jysk

Tulisija: Mökkimies

Hirsitalo 2.0 – Ihana kamala rakennusprojekti

Posted on

Tiedättekö kuinka kauan tämän niminen postaus on ollut luonnoksissani? Yli vuoden…

Entä arvaatteko kuinka vanha yllä oleva kuva on? Kesältä 2015. Taloblogin ensimmäinen kuva!

On ollut jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa aloittaa kirjoittamaan rakennusprojektista. Projektista, joka venyi kolmen vuoden mittaiseksi. Projektista, joka söi energiaa ja euroja enemmän kuin mikään muu elämässämme aiemmin. Kaiken kukkuraksi tämä projekti sai meidät riitelemään mieheni kanssa aivan uudessa mittakaavassa, mutta samaan aikaan se sitoi meidät entistä tiukemmin yhteen. Rakennusprojekti oli monella tapaa haastava, mutta myös opettavainen ja ikimuistoinen. Jos minun pitäisi yhdellä sanalla sanoen kuvailla rakennusurakkaa olisi se tunteikas.

Tunteikkaita ollaan myös me rakennuttajat. Olemme molemmat mieheni kanssa aikamoisia heittäytyjiä, riskienottajia, suurenhulluja, tulisieluja ja enemmän tai vähemmän päästämme sekaisin :D Kuulostaa melko vaaralliselta yhdistelmältä haastavan taloprojektin kanssa, mutta tämä oli jotain sellaista, mitä me molemmat palasimme halusta kokeilla. Se olimmeko siihen ihan valmiit vuonna 2015 on hyvä kysymys, mutta kuten elämässä yleensä, meillä on tapana heittäytyä hetken vietäväksi ja luottaa siihen, että asiat napsahtelevat kohdalleen. Niin kuin ne ovat tähän asti aina tehneet mutkien kautta tai ilman.

Tässä postauksessa ajatteli kertoa teille tarinan muodossa, miten rakennusprojekti eteni ja lopulta meni. Tämän lisäksi haluan tehdä pian toisen postauksen, johon kokoan kohta kohdalta kaikki ns. virheet ja pieleen menneet asiat, jotka nyt pyrkisimme tietysti välttämään ja tekemään toisin. Niistä ovat monet kyselleet, joten haluan pyhittää niinkin hauskan kuuloiselle aiheelle oman postauksen :D (Kyllä, huumori auttaa minua hankalissa tilanteissa). 

Mutta aloitetaan tarina vuodesta 2015. Kesäkuussa teimme ison (ja melko nopean, elämämme mullistavan) päätöksen. Bongasimme Kotkasta harvinaisen etelän suuntaan avautuvan ison merenrantatontin ja se kiikarissamme laitoimme alle vuosi sitten ostetun rivitaloasuntomme pääkaupunkiseudulla myyntiin. Muutamassa päivässä olimme jo alustavasti sopineet merenrantatontin kaupasta ja heti, kun saisimme rivarikolmion myytyä pois alta, olisi tontti meidän. Siinä kului tarkalleen kuusi päivää, kun kaupat kaupat sinetöitiin ja minä seisoin hölmönä ihmettelemässä, että tässäkö sitä nyt ollaan tekemässä muuttoa takaisin synnyinseudulleni. Sitä ei todellakaan oltu suunniteltu (ainakaan vielä tässä vaiheessa) ja kaikki tapahtui jotenkin niin nopeasti, että pää ei meinannut pysyä perässä. Vauhtia projektille antoi tietysti tontin ainutlaatuisuus ja se, että olimme jo aiemmin “hävinneet” tarjouskilvan viereisestä tontista. Tämä oli alueen viimeinen ja vastaavia ei ollut Kotkaan lähivuosina tulossa. Ota tai jätä-tilanne sai meidät toimimaan. Kesällä 2015 ostimme siis tontin, jossa meidän hirsitalo nyt miltei 4 vuotta myöhemmin seisoo. Tontti ei kuitenkaan alkujaan ollut yhtä tyhjä kuin tässä kuvassa, vaan sillä seisoi 1900-luvun alussa rakennettu vanha hirsitalo.

Tuo vanha talo oli alueen ensimmäinen rakennus ja rakennettu rantaviivassa korkeimmalle kohdalle. Alunperin emme olleet ajatelleet ostaa tonttia, jolle olisi jo rakennettu jotain, mutta kun tyhjät menivät niin sanotusti alta, jäi meille tämä. Yhtä nopeasti kuin oli syntynyt ajatus ostaa merenrantatontti syntyi myös haave kunnostaa vanha talo. Jo tästä tapahtumaketjusta voi aistia spontaaniuden, joka meidän perheessä on hyvinkin vahva piirre. Miehelläni ehkä vielä tuplasti vahvempi.

Ajatus kunnostaa talo sekä laajentaa siitä meidän tarpeisiin sopivan kokoinen eli noin vuoden päivät ennen kuin se lopulta kuopattiin. Vaikka olimme rynnäänneet projektiin aika vauhdikkaasti, tässä kohtaa maltoimme kuitenkin tehdä tutkimustyötä ja laskea budjettia. Laajennus- ja kunnostusprojekti olisi loppupeleissä tullut aivan liian kalliiksi sekä todennäköisesti muodostunut niin monimutkaiseksi, että päädyimme lopulta vaihtoehtoon B; purkaa vanha hirsitalo ja rakennuttaa täysin uusi tilalle. Tämä valinta mahdollisti sen, että pystyimme rakentamaan unelmiamme vastaava talon ja valita kaikki pienetkin yksityiskohdat alusta lähtien itse. Alueen rakennusehtojen lisäksi vain taivas olisi tässä kohtaa rajana. Voisimme käytännössä rakentaa millaisen talon halusimme, kivestä, puusta tai elementeistä.  Jokin pieni ääni sisällä kehotti meitä kunnioittamaan vanhan talon historiaa ja siitä syystä lähdimme ensimmäisenä tutkimaan hirsitalovalmistajia. Mitä enemmän asiaa tutkimme, sitä vakuuttuneita olimme. Hirsi terveellisenä, ympäristöystävällisenä ja kestävänä rakennusmateriaalina oli hurmannut meidät, ennen lähinnä kivitalosta haaveilleen pariskunnan.

Kesken talopohdiskelujen meihin otti aivan sattumalta yhteyttä Honkarakenne, joka etsi keväällä 2016 vaikuttajaa rakennuttamaan heidän kanssaan yhteistyössä hirsitalo. Tässä kohtaa meille oli jo muodostunut parempi visio siitä minkälaisen talon tyyliltään halusimme ja mitä toivoimme esimerkiksi pohjaratkaisulta. Honkarakenteelta sattui löytymään näitä visioita vastaava talomalli, Lounatuuli, josta lähdimme sitten neuvottelujen jälkeen luonnostelemaan meille omaa uniikkia muutosmallia. Tammikuussa 2017 meidän talo, Hirsitalo 2.0, oli piirretty puhtaaksi paperille. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty oli (ja on yhä) mottoni ja tässä kohtaa olin hyvin luottavainen, että olimme ottaneet kaiken huomioon ja tehneet niin virheetöntä työtä kuin mahdollista.

Seuraava haaste oli saada rakennuslupa. Paperisodan määrä tällaisessa projektissa oli yksi ehkä eniten yllättäneistä asioista ja varsinkin tässä alkuvaiheessa piti toimittaa ja täyttää vaikka minkälaista lomaketta. Onneksi mieheni on lomakkeiden suhteen huomattavasti näppärämpi kuin minä ja hän hoitikin kaikki nämä käytännönasiat projektin osalta. Itse keskityin yllätys yllätys luovaan puoleen, joka toki oli sekin aivan yhtä tärkeää. Me emme päätyneet ottamaan talopakettia, vaan ainoastaan pelkän “ulkokuoren” Honkarakenteelta. Muut työt tulisimme hoitamaan itse ja palkkaamaan eri ammatti-ihmisiä esimerkiksi sisätöihin. Kaikki, korostan aivan kaikki langat tulisivat olemaan meidän omissa käsissä ja saisimme valita esimerkiksi pintamateriaalit ilman minkäälaisia ulkopuolisia rajoituksia. Tämäkin ajatus tuntui alkuun mielettömän hienolta ja toimivalta, mutta kuten äänestäni (tai kirjoituksestani) jo ehkä arvaa, ei se ihan niin ollut. Taloprojektista muodostui kahden vuoden valtava, pikkutarkka ja hermoja kiristävä palapeli, josta puuttui milloin mikäkin palanen. Ilman luottotyöntekijäämme ja vastaavaa mestaria en tiedä missä olisimme nyt. Heidän ansiostaan me ensikertalaiset pääsimme kuin pääsimmekin rakennusurakan kanssa maaliin kaikkien villien vaiheiden jälkeen.

Mutta jatketaampa tarinaa. Rakennusluvan kanssa meni meillä huomattavasti odotettua pidempään ja tästä syystä alkukesälle kaavailtu talon pystytys siirtyi syksyyn. Vaikka luvan odotus tuntui ikuisuudelta, ei tämä kuitenkaan latistanut mieltä. Toukokuussa purimme vanhan hirsitalon ja myimme sen moitteettomassa kunnossa olleet hirret eteenpäin. Jäljelle jäi tyhjä maapläntti, johon oli nyt mahdollisuus rakentaa mitä tahansa. Kun rakennuslupa vihdoin irtosi lähtivät pyörät pyörimään. Maatyöt tehtiin kesähelteillä ja elokuussa valettiin perustukset. Ensimmäinen lasti hirsiä saapui tontille syyskuussa. Kaksikerroksinen talo kohosi koko komeuteensa nopeammin kuin olisin osannut kuvitella. Siitä löytyy muuten videopätkää täältä ja täältä.


Tämä yllä oleva kuva on yksi omia rakennusaikaisia lemppareitani. Silloin hahmottui ensimmäistä kertaa se näkymä, joka avautuu meille sisään tullessa ja jota saamme ihastella joka päivä. Se on yhtä maaginen näiden kaikkien vuosienkin jälkeen ja joka päivä sekä kuukausi se muuttaa muotoaan luonnon eläessä. Melko runollinen pätkä tähän väliin, mutta tarpeellinen. Tuo näkymä on ollut yksi niitä kantavimpia voimia, joka on saanut meidät tekemään töitä tämän talon eteen rakennusaikana sekä nyt sen jälkeen.

Mutta palataampa tarinaan. Kun talon runko oli syksyllä 2017 pystytetty uhkuin itsevarmuutta ja olin todella innoissani. Kaikki tulisi menemään hyvin ja suunnitelmien mukaan. Kohtahan tämä olisi jo valmis, ajattelin. Hyvin vähän tuossa kohtaa tiesin tai osasin edes aavistaa. Rakennusprojektin rankkuus ja haastavuus tuli esille vasta seuraavan vuoden aikana.

Alunperin meidän oli tarkoitus muuttaa uuteen kotiin kesäkuussa 2018. Vuoden mittainen rakennusurakka tällaisessa on aika normaali ja yleensä aikataulu pitää suurinpiirtein paikkaansa. Meidän kohdalla se ei pitänyt, sen te jo tiedätte, sillä muutimme sisään vasta joulukuussa 2018. Mitä tässä välissä oikein tapahtui? Siitä pieni selostus seuraavaksi.

Pystytysurakka saatii hyvin aikataulussa pakettiin ja ikkunat paikalleen juuri sopivasti ennen syysmyrskyjä. Kuvittelin, että tästä olisi melko lyhyt matka siihen vaiheeseen, kun pääsisi jo asentamaan niitä pitkään harkittuja ja huolella valittuja pintamateriaaleja. Mutta miten väärässä olinkaan taas kerran. Rakennusurakan alussa kuvittelin ehkä tietäväni rakentamisesta jotain ja olevani valmis projektiin, mutta nyt hieman viisastuneena nauran kyllä näille ajatuksille. En rehellisesti sanoen tiennyt yhtään mitään.

Jos alkusyksystä tontilla oli tapahtunut paljon ja näytettävää oli vaikka millä mitalla, oli loppuvuosi sen vastakohta. Paljon kyllä saatiin aikaiseksi, mutta näkyikö se? Ei näkynyt. Työmiehet tekivät tontilla viikko toisensa jälkeen töitä, mutta joka kerta sinne palatessa minun piti varmistaa, että mitä nyt oikein olikaan saatu valmiiksi. Se näkymätön työ, joka oleellisesti rakennusprojektiin kuuluu, tuli aika yllätyksenä. Kuinka paljon menee aikaa kaikkeen siihen, joka jää silmiltä piiloon. Maan ja pintamateriaalien alle. LVI-työt, eristykset, lämmitykset, sähköt ym. Ne vievät paljon aikaa ja myös euroja.

Olimme budjetoineet näihin omasta mielestämme hyvin rahaa, mutta silti yllätyskuluja tuli reippaasti. Budjetin tekeminen ja siitä kiinni pitäminen on mitä luultavimmin huomattavasti helpompaa talopaketin kohdalla. Meidän palapelin kanssa tilanne oli eri. Sitä piti koko ajan päivittää, muuttaa ja viilata. Mistä karsia? Mihin panostaa? Spotaaniudelle ei tässä kohtaa ollut tilaa, vaikka sitä meiltä verestä löytyy. Oli oltava äärimmäisen järjestelmällinen ja tarkka. Ennakoitava ja mukauduttava. Budjetti paukkui ja virhearviointeja tehtiin. Jos nyt aloittaisimme projektin, tekisimme monen asian kohdalla varmasti toisin, mutta niinhän sitä sanotaan, että tekemällä oppii. Me opimme muuten aivan älyttömästi ja vähän kantapään kautta.

Budjetista takaisin projektin kulkuun. Miten työt sitten etenivät? Marraskuun 2017 kohdalle olen kirjannut mm. sen, että lattialämmitys on valmis asennettavaksi. Putkisto on myös melkein valmis ja sähkötyöt on aloitettu. Sisätyöt etenivät, mutta vielä oltiin melko kaukana siitä, että päästäisiin pintamateriaaleja asentamaan. Muutto kesällä 2018 oli kuitenkin yhä realistinen. Aika kului sisätilojen suunnitteluun, kun viimeistelimme kalustesuunnitelmia sekä tilasimme pintamateriaaleja. Toimitusajat sijoittuivat keväälle, joten ehtisimme hyvin juhannukseksi uuteen kotiin.

Joulukuussa 2017 meillä näytti tältä. Sisätilat alkoivat yläkerran lattian noustua hahmottua entistä paremmin. Alakerran lattia oli jo valettu ja sisäkatto oli villoja vaille valmis. Talossa oli sähköt ja seuravaksi oli tarkoitus lähteä tekemään väliseiniä. Ne nousivat pystyyn jo tammikuuhun mennessä ja niiltä ajoilta löytyy myös videopätkää, jos kiinnostaa kurkistaa.

Alkuvuodesta puhallettiin myös villat välipohjaan ja saatiin taloon lämmöt päälle. Sen myötä päästiin muuraamaan kylpyhuoneiden seinät. Maaliskuussa asennettiin lattialämmitysputket myös yläkertaan ja valettiin yläkerran kylpyhuoneen lattia. Loppukuusta yläkerta oli pintoja ja vesikalusteita vaille valmis. Tässä kohtaa pääsimme vihdoin maalikaupoille etsimään täydellisiä sävyjä seiniin.

Huhtikuussa pääsimme jo aloittamaan maalaushommat ja toukokuuhun mennessä miltei kaikki pinnat oli tasoitettu ja maalattu valmiiksi. Yleisvalaistus oli rakenteilla ja sähkötyöt muutoinkin loppusuoralla. Keittiö ja muut kalusteet oli saatu suunniteltua loppuun ja lähdössä tilauksen. Niiden toimitus tulisi kesäkuun alkupuolelle ja jos hyvin kävisi juhannusmuutto olisi yhä realistinen. Muutoinkin kaikki tarvittavat pintamateriaalit olivat nyt matkalla ja kaikki näytti melko valoisalta projektin loppuunsaattamisen osalta.

Puhuin tuon kevään aikana myös paljon jo tulevista pihatöistä ja se naurattaa kyllä melkoisesti nyt :D sarkastisella tavalla. Yhä edelleen piha on yksi kaaos, mutta pikku hiljaa senkin kanssa edetään. Lääniä riittää, joten osissa tämä on tehtävä. Nyt tälle kesälle 2020 suunnitellut projektit saattavat siirtyä taas hamaan tulevaisuuteen, koska koronakriisi koettelee meidänkin yrittäjäperheen taloutta aika rankalla tavalla.

Takaisin vuoteen 2018 ja niihin suurimpiin kompastuskiviin, joihin rakennusaikana törmäsimme. Hyvän alkuvuoden jälkeen toukokuussa alkoi alamäki. Vastoinkäymisiä, suoranaisia iskuja vasten kasvoja tuli joka suunnalta. Tähän saakka olimme onnistuneet palkkaamaan melko hyviä tyyppejä töihin ja tavaratoimitukset olivat menneet suhteellisen nappiin, mutta kuka olisi osannut odottaa mitä seuraavien kuukausien aikana tapahtuisi. En halua mustamaalata tekstissäni ketää yhtä tekijää tai firmaa, vaan todeta yleisesti, että rakennusbisnes on aikamoinen villilänsi verrattuna moneen muuhun toimialaan. Tuntuu, ettei siinä aina päde samat lainalaisuudet eikä ihmisillä ole samanlaista moraalia kuten muilla aloilla. Töihin ei aina ilmestytä, eikä niitä tehdä huolella. Aikataulut venyvät ja tyhjät lupaukset ovat peruskauraa.

Meillä ensimmäinen isku osui lattian asennukseen, jonka oli määrä alkaa toukokuun lopulla. Päivää ennen meille kuitenkin ilmoitettiin, ettei betonivalu ollut tarpeeksi kuiva, vaikka aikaa oli kulunut reilusti yli suositusajan. Meille kerrottiin todisteeksi mittaustuloksia ja uskoimme niihin sokeasti. Jälkeenpäin on herännyt epäilys, että meitä viilattiin tässä kohtaa pahasti linssiin ja asennusfirma ei vain pystynyt hoitamaan keikkaa ja pelasi tällä tavalla aikaa itselleen. Lattian viivästyttyä korttitalo romahti täydellisesti.

Seuraava isku odotti jo kulman takana ja se osui laatoitushommiin. Laatat saapuivat meille ajallaan ja olimme jo valmiita aloittamaan asennustyöt, mutta sitten yks kaks kauan sitten jo palkattu työmies ilmoitti, ettei ollut käytettävissä. Viikon aikataululla oli lähes mahdotonta löytää hyvää laatoittajaa, joka ottaisi näin ison urakan vastuulleen ja osaisi käsitellä suuren suuria laattoja. Siinä sitä oltiin isot kuormat laattoja ja parkettia valmiina odottamassa asennusta, joiden alkamisajankohdasta ei yhtäkkiä ollut tietoakaan. Ilman lattiaa ja laatoituksia emme voineet asentaa kalusteita, emmekä tehdä montaa muutakaan asiaa. Loppujen lopuksi kiinteitä kalusteitamme kuljettanut rekka piti kesäkuussa käännyttää takaisin ja haaveet muuttaa juhannukseksi kotiin kuopata.

Kesäkuu meni kiroillessa ja ottaessa aikalisää taloprojektiin kirjaimellisesti. Piti hyväksyä se, ettei muutto uuteen kotiin tapahtuisi aikataulussa eikä edes vähän myöhässä. Itse olin tuossa kohtaa jo miltei puolessa välissä raskaana kuopuksesta ja voitte vaan kuvitella minkälaisen stressin kourissa kärvistelin samalla yrittäen pitää huolta sisälläni kasvavasta vauvasta. Elin ehdottomasti elämämme yhtä haastavinta aikaa, sillä samalla oli myös paiskittava pitkiä päiviä töissä, jotta saimme kurottua umpeen yli paisunutta rakennusbudjettia.

Heinä-elokuussa alkoivat raksahommat onneksi vihdoin taas rullaamaan. Saimme lattian asennettua ja uuden mielettömän laattamiehen palkattua töihin. Talo sai ulkopuolelta väriä ylleen ja näimme sen ensikertaa valkoiseen huntuun pukeutuneena. Myös kiinteitä kalusteitamme kuljettanut rekka saapui vihdoin tontille ja kalusteita päästiin asentamaan. Kaikki näytti nyt valoisalta syksyn muuttoa varten. Jouluna oltaisiin jo asetuttu hyvin taloksi.

Kesäkuussa päällemme laskeutunut synkkä varjo hiipi kuitenkin taas salakavalasti yllemme syksyllä. Tärkeät tavarantoimitukset menivät ulkopuolisten toimesta pieleen ja osaa pintamateriaaleista tarvittiin ennakoitua enemmän, vaikka menikit oli tarkistettu moneen kertaan ennen tilausta. Loppuvuosi oli kuin ikuisuudelta tuntuva maraton. Joka viikko odotettiin, että joko nyt kaikki viimeisetkin palaset loksahtaisi kohdilleen ja pääsisimme muuttamaan. Yllä oleva kuva on lokakuulta, kun saunaa viimeisteltiin. Se on aika hämärä ja kolkko, kuten oli tilannekin. Pimeä marraskuu tuntui jatkuvan loputtomiin ja samalla olin viimeisilläni raskaana.

Yhtä päättäväisenä kuin olin projektiin alunperin lähtenyt päätin myös, että muuttaisimme uuteen kotiin ennen joulua ja toisen lapsen syntymää. Me saimme kuin saimmekin muuttolupaan tarvittavat puuttuvat palaset talolle joulukuun alussa ja siltä istumalta kaivoin muuttolaatikot esiin aloittaakseni raivoisan pakkauksen. Ystävät ja sukulaiset tarjosivat meille apuaan tässä (ja monessa muussaki  kohtaa). Äitini ja tätini hinkkasivat suurimman osan talosta puhtaaksi rakennuspölystä ja olen siitä ikuisesti heille kiitollinen. Oma kuntoni ei tuossa raskausviikolla 36 oikein enää antanut myöten siivota hullunlailla ja keikkua korkeilla rakennustelineillä pesemässä meidän yläikkunoita.

Viikkoa myöhemmin, raskausviikolla 37 ja tarkalleen joulukuun 14.päivä tapahtui sitten se kauan odotettu hetki, kun meille lätkäistiin käteen muuttolupa. Viikonlopun aikana kannoimme muuttolaatikot sisään ja nukuimme ensimmäisen yön uudessa kodissa. Moni pieni asia oli yhä viimeistelmättä, mutta me olimme kotona. Vihdoin. Eikä päivääkään liian aikaisin, sillä alle viikko muutosta kuopus ilmoitti halustaan tulla seuraksemme fiilistelmään uutta kotia ja tasan viikko muutosta hän syntyi. Jouluaattona pääsin sairaalasta kotiin ja siellä sitä oltiin. Upouudessa talossa ja upouusi vauva sylissä. Melko nopeatempoista jopa meiltä :D

Tässä yllä näkyy fiiliksiä viime vuodelta. Ensimmäiseltä kokonaiselta vuodelta, kun olemme talossa asuneet. Se on ollut niin ikään vaiherikas, mutta eri tavalla. Se oli samalla myös kuopuksen vauva-vuosi, joka omalta osaltaan vei energiaa, mutta toi myös niin paljon iloa. Oli ihana aloittaa elämä neljän hengen perheenä tässä kodissa, näiden seinien sisällä. Siksi en kadu tiukkaa loppurutista ja sitä, että moni pikkujuttu jäi siinä muuttohässäkässä tekemättä. Osa näistä on yhä tekemättä, mutta alkuahdistuksen jälkeen en ole enää halunnut ottaa niistä paineita. Ne tehdään kyllä valmiiksi aikanaan. Kuten tehdään piha, autotalli ja rantasaunakin. Niiden suhteen meillä on aika villejä unelmia (yllätys) ja ne vaativat aikaa sekä euroja.

Vitsailimme alkuun, että tästä tulee kymmenen vuoden projekti, mutta se ei tunnu enää yhtään epärealistiselta. Vuonna 2015 aloitettu projekti voi hyvin jatkua vielä vuoteen 2025. Projektin loppuun saattamisen määrittelee moni asia, ennen kaikkea resussit ja meidän työtilanne. Tällaiselle malttamattomalle tyypille on ollut melkoinen kasvunpaikka hyväksyä, että kaikki ei todellakaan tule valmiiksi sormia napsauttamalla, ainakaan jos kyse on rakennusprojektista. Tämä vaatii paljon niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kaikilta projektissa mukana olevilta ja kaikelta siihen liittyvältä. Ehkä juuri sen ja meidän rakennuttajien luonteen vuoksi kuvailisin projektia sanalla tunteikas. Sillä sitä tämä todella oli ja on edelleen. Tunteiden vuoristorataa, jossa toisessa kohdassa haluat heittää hanskat tiskiin ja toisessa elät unelmaasi.

Tämä oli meidän rakennustarina, yhtä vaiherikas ja viva

Eteisen sisustus etenee

Vihdoin se löytyi! Eteisen puuttuva palanen nimittäin…

ja tätä ollaan kuulkaas etsitty. Kissojen ja koirien kanssa. Minulta meinasi mennä jo usko tämän suhteen, kun sitä sopivaa kaappia ei meinannut löytyä mistään. Etsintöjä toki hankaloitti hieman se, että tiesin tavallaan mitä halusin, mutta en sitten kuitenkaan. Tiesin, että halusin eteiseen säilytystilaa, mutta en ihan tarkalleen minkälaista. Mittoihin oli toki omat rajoitteensa ja erityisesti syvyyden suhteen tässä piti olla tarkkana. Ihanteellisin syvyys kaapille oli 30cm ja sellaiset tuntuivat olevan harvassa. Hetkellisesti tässä seisoi Ikean puinen Ivar-kaappi, joka on juurikin sen 30cm syvä, mutta en loppujen lopuksi ollut siihen tyytyväinen tässä kohtaa. Ivar on hinta-laatusuhteeltaan oiva kaappi ja sittemmin löytänyt meillä uuden paikan minin huoneesta kirjakaappina, mutta eteiseen se ei sopinut.

Tähän tarvittiin jotain spesiaalimpaa ja tulin lopulta siihen tulokseen, etten löydä sellaista uutena kaupasta. Halusin uniikin vintagekaapin, sellaisen johon katse kiinnittyisi heti sisään astuttua. Loppuvuodesta minulla välähti, että eihän sen tarvitsisi olla perinteinen senkki vaan se voisi olla myös vitriini. Ne ovat useammiten myös melko kapeita. Pari päivää myöhemmin silmiini osui sitten tämä kaunokainen Torissa. Olen ostanut sieltä yhden toisenkin ihanuuden tänne meille kotiin, enkä voinut uskoa, että taas osuin kultasuoneen. Kaappi oli moitteettomassa kunnossa ja jälleen kerran naurettavan edullinen. Pyöriteltyäni useamman kuukauden ajan kalliita, monen sadan euron kaappeja nettikaupoissa, oli aika huojentavaa löytää näin kaunis kaluste vaivaisella kuudellakympillä.

Eikä minun tarvinut tinkiä mistään. Ulkonäöstä, kaapin koosta, ei mistään. Kaappi on täydellisen kokoinen, muotokieli ihastuttava ja väri kaunis tummanruskea. Kulumaa pinnassa on ja alkuun mietin, että maalaisinko kaapin kesän tullen, mutta nyt jotenkin nautin siitä, että kaapissa on myös vähän ajanpatinaa. Vitriinin lisäksi tässä on yksi kolmihyllyinen pystykaappi ja sinne saa hyvin jemmattua kaiken sälän mitä eteisessä aina pyörii. Aika passeli tähän meidän eteiseen vai mitä?

Nyt pitäisi enää vain rakentaa muu sisustus tämän ympärille. Haluaisin kaapin viereen jonkin ihanan tuolin, yläpuolelle tai hieman viistoon peilin sekä päälle kauniin, aavistuksen isomman pöytävalaisimen. Tein tähän alle “upean” havainnollistavan kuvan suunnitelmistani. Jos teillä on ideoita tai suosituksia sopivista lampuista, peileistä tai tuoleista, niin antakaahan tulla. Teiltä aina niitä saan ja ne ovat kullanarvoisia!

Kun isommat elementit on saatu paikoilleen järjestelen vielä vitriiniin sisälle tulevat tavarat paremmin ja katson mitä jätän tai lisään kaapin päälle. Ainakin nuo äidiltä saadut patsaat sekä uusi keraaminen maljakko saavat jäädä. Niitä kauniita kirjoja minun täytyy lähteä metsästämään mahdollisimman pian!