Sisustus

Terassikalustekaupoilla

Posted on

Mainitsinkin jo viimeksi, että keväiset kelit ovat saaneet meidät pakertamaan pihan parissa. Siinä riittää hommaa usealle vuodelle, mutta jostain pitää aloittaa. Onneksi saimme viime kesänä tehtyä isoimman terassin talon eteen. Se tulee helpottamaan kesäarkea huomattavasti, kun siinä on tilaa syödä ja seurustella. Terassista puheen ollen ihan niiden konkreettisten pihahommien lisäksi olen uhrannut aikaa terassikalusteiden valintaan. Kaupoilla on “käyty” monena iltana eli pyöritty netin syövereissä ja etsitty niitä parhaita vaihtoehtoja. Kuvittelin tämän olevan nopea ja helppo homma, mutta jostain syystä ulkotilojen sisustaminen onkin huomattavasti hankalempaa kuin sisätilojen.

Talon sisällä minulla on selkeä kuva siitä, minkälaiseen sisustustyyliin pyrin ja mitä lopputulosta haen. Ulkopuolella nämä suunnitelmat ovat vielä avoinna. Aivan totaalisen hukassa en ole, mutta pieni valinnanvaikeus meinaa iskeä, kun kaksi hyvin erilaista tyyliä miellyttää silmääni. Toisaalta pidän hyvin boheemista tyylistä; puusta, rottingista, rusehtavan eri sävyistä höystettynä raikkaalla valkoisella. Toisaalta taas suoremmat linjat, minimalistisuus ja skandinaavisuus on enemmän minua. Mustissa puutarhakalusteissa on jotain kivaa, mutta mietin ovatko ne liian jyrkät valkeaa taloa vasten. Tuossa kuvassa mustan talon edustalla ne näyttävät superkivoilta! Rusehtavat ja beiget sävyt sen sijaan näyttävät ihanalta valkoisen talon rinnalla, mutta pelkään niiden kohdalla liian boheemia ja “pehmeää” ilmettä. Ehkä joku näiden kahden tyylin sekoitus voisi toimia?

Yksi asia on kuitenkin varmaa, pidän puusta. Yllättävä tieto sinänsä, kun hirsitalossa asutaan. Puu tuo aina ripauksen pehmeyttä ja lämpöä, joten sitä haluan myös terassin sisustukseen. Tarkoituksena olisi tehdä itse (tai siis pyytää meidän luottotyömiestä tekemään) kuvassa vilahtavasta ruokapöydästä oma versio. Meillä jäi aika reilusti yli leveää lehtikuusilankkua ja se halutaan tietysti hyötykäyttää. Haaveilen myös tuollaisesta kiinteämmästä sohvakalusteesta, johon voisi sitten itse laittaa patjat ja tyynyt. Saa nähdä mihin puutavara riittää.

Ruokapöydän ympärille meiltä löytyy jo mummoltani perityt ulkotuolit (valkoiset), mutta nyt pitäisi tosiaan valita kaksi nojatuolimaista istumapaikkaa. Terassilla on tilaa niin sohvaryhmälle, ruokapöydälle kuin aurinkotuoleillekin, mutta näin alkuun haluaisin saada tuon ruokailupaikan ja oleskeluosan valmiiksi. Jälkimmäistä varten tilasin tänään kuvassa näkyvän kevyen, terrassille tarkoitetun tulisijan. Nyt pitäisi enää vain valita ne kalusteet siihen ympärille.

Minkälaiset tuolit te valitsisitte? Boheemimmat vai minimalistiset? Vaaleat vai tummat?

Tuolit: Ellos / Veke / Kodin 1 / Jotex / Jysk

Tulisija: Mökkimies

Hirsitalo 2.0 – Ihana kamala rakennusprojekti

Posted on

Tiedättekö kuinka kauan tämän niminen postaus on ollut luonnoksissani? Yli vuoden…

Entä arvaatteko kuinka vanha yllä oleva kuva on? Kesältä 2015. Taloblogin ensimmäinen kuva!

On ollut jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa aloittaa kirjoittamaan rakennusprojektista. Projektista, joka venyi kolmen vuoden mittaiseksi. Projektista, joka söi energiaa ja euroja enemmän kuin mikään muu elämässämme aiemmin. Kaiken kukkuraksi tämä projekti sai meidät riitelemään mieheni kanssa aivan uudessa mittakaavassa, mutta samaan aikaan se sitoi meidät entistä tiukemmin yhteen. Rakennusprojekti oli monella tapaa haastava, mutta myös opettavainen ja ikimuistoinen. Jos minun pitäisi yhdellä sanalla sanoen kuvailla rakennusurakkaa olisi se tunteikas.

Tunteikkaita ollaan myös me rakennuttajat. Olemme molemmat mieheni kanssa aikamoisia heittäytyjiä, riskienottajia, suurenhulluja, tulisieluja ja enemmän tai vähemmän päästämme sekaisin :D Kuulostaa melko vaaralliselta yhdistelmältä haastavan taloprojektin kanssa, mutta tämä oli jotain sellaista, mitä me molemmat palasimme halusta kokeilla. Se olimmeko siihen ihan valmiit vuonna 2015 on hyvä kysymys, mutta kuten elämässä yleensä, meillä on tapana heittäytyä hetken vietäväksi ja luottaa siihen, että asiat napsahtelevat kohdalleen. Niin kuin ne ovat tähän asti aina tehneet mutkien kautta tai ilman.

Tässä postauksessa ajatteli kertoa teille tarinan muodossa, miten rakennusprojekti eteni ja lopulta meni. Tämän lisäksi haluan tehdä pian toisen postauksen, johon kokoan kohta kohdalta kaikki ns. virheet ja pieleen menneet asiat, jotka nyt pyrkisimme tietysti välttämään ja tekemään toisin. Niistä ovat monet kyselleet, joten haluan pyhittää niinkin hauskan kuuloiselle aiheelle oman postauksen :D (Kyllä, huumori auttaa minua hankalissa tilanteissa). 

Mutta aloitetaan tarina vuodesta 2015. Kesäkuussa teimme ison (ja melko nopean, elämämme mullistavan) päätöksen. Bongasimme Kotkasta harvinaisen etelän suuntaan avautuvan ison merenrantatontin ja se kiikarissamme laitoimme alle vuosi sitten ostetun rivitaloasuntomme pääkaupunkiseudulla myyntiin. Muutamassa päivässä olimme jo alustavasti sopineet merenrantatontin kaupasta ja heti, kun saisimme rivarikolmion myytyä pois alta, olisi tontti meidän. Siinä kului tarkalleen kuusi päivää, kun kaupat kaupat sinetöitiin ja minä seisoin hölmönä ihmettelemässä, että tässäkö sitä nyt ollaan tekemässä muuttoa takaisin synnyinseudulleni. Sitä ei todellakaan oltu suunniteltu (ainakaan vielä tässä vaiheessa) ja kaikki tapahtui jotenkin niin nopeasti, että pää ei meinannut pysyä perässä. Vauhtia projektille antoi tietysti tontin ainutlaatuisuus ja se, että olimme jo aiemmin “hävinneet” tarjouskilvan viereisestä tontista. Tämä oli alueen viimeinen ja vastaavia ei ollut Kotkaan lähivuosina tulossa. Ota tai jätä-tilanne sai meidät toimimaan. Kesällä 2015 ostimme siis tontin, jossa meidän hirsitalo nyt miltei 4 vuotta myöhemmin seisoo. Tontti ei kuitenkaan alkujaan ollut yhtä tyhjä kuin tässä kuvassa, vaan sillä seisoi 1900-luvun alussa rakennettu vanha hirsitalo.

Tuo vanha talo oli alueen ensimmäinen rakennus ja rakennettu rantaviivassa korkeimmalle kohdalle. Alunperin emme olleet ajatelleet ostaa tonttia, jolle olisi jo rakennettu jotain, mutta kun tyhjät menivät niin sanotusti alta, jäi meille tämä. Yhtä nopeasti kuin oli syntynyt ajatus ostaa merenrantatontti syntyi myös haave kunnostaa vanha talo. Jo tästä tapahtumaketjusta voi aistia spontaaniuden, joka meidän perheessä on hyvinkin vahva piirre. Miehelläni ehkä vielä tuplasti vahvempi.

Ajatus kunnostaa talo sekä laajentaa siitä meidän tarpeisiin sopivan kokoinen eli noin vuoden päivät ennen kuin se lopulta kuopattiin. Vaikka olimme rynnäänneet projektiin aika vauhdikkaasti, tässä kohtaa maltoimme kuitenkin tehdä tutkimustyötä ja laskea budjettia. Laajennus- ja kunnostusprojekti olisi loppupeleissä tullut aivan liian kalliiksi sekä todennäköisesti muodostunut niin monimutkaiseksi, että päädyimme lopulta vaihtoehtoon B; purkaa vanha hirsitalo ja rakennuttaa täysin uusi tilalle. Tämä valinta mahdollisti sen, että pystyimme rakentamaan unelmiamme vastaava talon ja valita kaikki pienetkin yksityiskohdat alusta lähtien itse. Alueen rakennusehtojen lisäksi vain taivas olisi tässä kohtaa rajana. Voisimme käytännössä rakentaa millaisen talon halusimme, kivestä, puusta tai elementeistä.  Jokin pieni ääni sisällä kehotti meitä kunnioittamaan vanhan talon historiaa ja siitä syystä lähdimme ensimmäisenä tutkimaan hirsitalovalmistajia. Mitä enemmän asiaa tutkimme, sitä vakuuttuneita olimme. Hirsi terveellisenä, ympäristöystävällisenä ja kestävänä rakennusmateriaalina oli hurmannut meidät, ennen lähinnä kivitalosta haaveilleen pariskunnan.

Kesken talopohdiskelujen meihin otti aivan sattumalta yhteyttä Honkarakenne, joka etsi keväällä 2016 vaikuttajaa rakennuttamaan heidän kanssaan yhteistyössä hirsitalo. Tässä kohtaa meille oli jo muodostunut parempi visio siitä minkälaisen talon tyyliltään halusimme ja mitä toivoimme esimerkiksi pohjaratkaisulta. Honkarakenteelta sattui löytymään näitä visioita vastaava talomalli, Lounatuuli, josta lähdimme sitten neuvottelujen jälkeen luonnostelemaan meille omaa uniikkia muutosmallia. Tammikuussa 2017 meidän talo, Hirsitalo 2.0, oli piirretty puhtaaksi paperille. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty oli (ja on yhä) mottoni ja tässä kohtaa olin hyvin luottavainen, että olimme ottaneet kaiken huomioon ja tehneet niin virheetöntä työtä kuin mahdollista.

Seuraava haaste oli saada rakennuslupa. Paperisodan määrä tällaisessa projektissa oli yksi ehkä eniten yllättäneistä asioista ja varsinkin tässä alkuvaiheessa piti toimittaa ja täyttää vaikka minkälaista lomaketta. Onneksi mieheni on lomakkeiden suhteen huomattavasti näppärämpi kuin minä ja hän hoitikin kaikki nämä käytännönasiat projektin osalta. Itse keskityin yllätys yllätys luovaan puoleen, joka toki oli sekin aivan yhtä tärkeää. Me emme päätyneet ottamaan talopakettia, vaan ainoastaan pelkän “ulkokuoren” Honkarakenteelta. Muut työt tulisimme hoitamaan itse ja palkkaamaan eri ammatti-ihmisiä esimerkiksi sisätöihin. Kaikki, korostan aivan kaikki langat tulisivat olemaan meidän omissa käsissä ja saisimme valita esimerkiksi pintamateriaalit ilman minkäälaisia ulkopuolisia rajoituksia. Tämäkin ajatus tuntui alkuun mielettömän hienolta ja toimivalta, mutta kuten äänestäni (tai kirjoituksestani) jo ehkä arvaa, ei se ihan niin ollut. Taloprojektista muodostui kahden vuoden valtava, pikkutarkka ja hermoja kiristävä palapeli, josta puuttui milloin mikäkin palanen. Ilman luottotyöntekijäämme ja vastaavaa mestaria en tiedä missä olisimme nyt. Heidän ansiostaan me ensikertalaiset pääsimme kuin pääsimmekin rakennusurakan kanssa maaliin kaikkien villien vaiheiden jälkeen.

Mutta jatketaampa tarinaa. Rakennusluvan kanssa meni meillä huomattavasti odotettua pidempään ja tästä syystä alkukesälle kaavailtu talon pystytys siirtyi syksyyn. Vaikka luvan odotus tuntui ikuisuudelta, ei tämä kuitenkaan latistanut mieltä. Toukokuussa purimme vanhan hirsitalon ja myimme sen moitteettomassa kunnossa olleet hirret eteenpäin. Jäljelle jäi tyhjä maapläntti, johon oli nyt mahdollisuus rakentaa mitä tahansa. Kun rakennuslupa vihdoin irtosi lähtivät pyörät pyörimään. Maatyöt tehtiin kesähelteillä ja elokuussa valettiin perustukset. Ensimmäinen lasti hirsiä saapui tontille syyskuussa. Kaksikerroksinen talo kohosi koko komeuteensa nopeammin kuin olisin osannut kuvitella. Siitä löytyy muuten videopätkää täältä ja täältä.


Tämä yllä oleva kuva on yksi omia rakennusaikaisia lemppareitani. Silloin hahmottui ensimmäistä kertaa se näkymä, joka avautuu meille sisään tullessa ja jota saamme ihastella joka päivä. Se on yhtä maaginen näiden kaikkien vuosienkin jälkeen ja joka päivä sekä kuukausi se muuttaa muotoaan luonnon eläessä. Melko runollinen pätkä tähän väliin, mutta tarpeellinen. Tuo näkymä on ollut yksi niitä kantavimpia voimia, joka on saanut meidät tekemään töitä tämän talon eteen rakennusaikana sekä nyt sen jälkeen.

Mutta palataampa tarinaan. Kun talon runko oli syksyllä 2017 pystytetty uhkuin itsevarmuutta ja olin todella innoissani. Kaikki tulisi menemään hyvin ja suunnitelmien mukaan. Kohtahan tämä olisi jo valmis, ajattelin. Hyvin vähän tuossa kohtaa tiesin tai osasin edes aavistaa. Rakennusprojektin rankkuus ja haastavuus tuli esille vasta seuraavan vuoden aikana.

Alunperin meidän oli tarkoitus muuttaa uuteen kotiin kesäkuussa 2018. Vuoden mittainen rakennusurakka tällaisessa on aika normaali ja yleensä aikataulu pitää suurinpiirtein paikkaansa. Meidän kohdalla se ei pitänyt, sen te jo tiedätte, sillä muutimme sisään vasta joulukuussa 2018. Mitä tässä välissä oikein tapahtui? Siitä pieni selostus seuraavaksi.

Pystytysurakka saatii hyvin aikataulussa pakettiin ja ikkunat paikalleen juuri sopivasti ennen syysmyrskyjä. Kuvittelin, että tästä olisi melko lyhyt matka siihen vaiheeseen, kun pääsisi jo asentamaan niitä pitkään harkittuja ja huolella valittuja pintamateriaaleja. Mutta miten väärässä olinkaan taas kerran. Rakennusurakan alussa kuvittelin ehkä tietäväni rakentamisesta jotain ja olevani valmis projektiin, mutta nyt hieman viisastuneena nauran kyllä näille ajatuksille. En rehellisesti sanoen tiennyt yhtään mitään.

Jos alkusyksystä tontilla oli tapahtunut paljon ja näytettävää oli vaikka millä mitalla, oli loppuvuosi sen vastakohta. Paljon kyllä saatiin aikaiseksi, mutta näkyikö se? Ei näkynyt. Työmiehet tekivät tontilla viikko toisensa jälkeen töitä, mutta joka kerta sinne palatessa minun piti varmistaa, että mitä nyt oikein olikaan saatu valmiiksi. Se näkymätön työ, joka oleellisesti rakennusprojektiin kuuluu, tuli aika yllätyksenä. Kuinka paljon menee aikaa kaikkeen siihen, joka jää silmiltä piiloon. Maan ja pintamateriaalien alle. LVI-työt, eristykset, lämmitykset, sähköt ym. Ne vievät paljon aikaa ja myös euroja.

Olimme budjetoineet näihin omasta mielestämme hyvin rahaa, mutta silti yllätyskuluja tuli reippaasti. Budjetin tekeminen ja siitä kiinni pitäminen on mitä luultavimmin huomattavasti helpompaa talopaketin kohdalla. Meidän palapelin kanssa tilanne oli eri. Sitä piti koko ajan päivittää, muuttaa ja viilata. Mistä karsia? Mihin panostaa? Spotaaniudelle ei tässä kohtaa ollut tilaa, vaikka sitä meiltä verestä löytyy. Oli oltava äärimmäisen järjestelmällinen ja tarkka. Ennakoitava ja mukauduttava. Budjetti paukkui ja virhearviointeja tehtiin. Jos nyt aloittaisimme projektin, tekisimme monen asian kohdalla varmasti toisin, mutta niinhän sitä sanotaan, että tekemällä oppii. Me opimme muuten aivan älyttömästi ja vähän kantapään kautta.

Budjetista takaisin projektin kulkuun. Miten työt sitten etenivät? Marraskuun 2017 kohdalle olen kirjannut mm. sen, että lattialämmitys on valmis asennettavaksi. Putkisto on myös melkein valmis ja sähkötyöt on aloitettu. Sisätyöt etenivät, mutta vielä oltiin melko kaukana siitä, että päästäisiin pintamateriaaleja asentamaan. Muutto kesällä 2018 oli kuitenkin yhä realistinen. Aika kului sisätilojen suunnitteluun, kun viimeistelimme kalustesuunnitelmia sekä tilasimme pintamateriaaleja. Toimitusajat sijoittuivat keväälle, joten ehtisimme hyvin juhannukseksi uuteen kotiin.

Joulukuussa 2017 meillä näytti tältä. Sisätilat alkoivat yläkerran lattian noustua hahmottua entistä paremmin. Alakerran lattia oli jo valettu ja sisäkatto oli villoja vaille valmis. Talossa oli sähköt ja seuravaksi oli tarkoitus lähteä tekemään väliseiniä. Ne nousivat pystyyn jo tammikuuhun mennessä ja niiltä ajoilta löytyy myös videopätkää, jos kiinnostaa kurkistaa.

Alkuvuodesta puhallettiin myös villat välipohjaan ja saatiin taloon lämmöt päälle. Sen myötä päästiin muuraamaan kylpyhuoneiden seinät. Maaliskuussa asennettiin lattialämmitysputket myös yläkertaan ja valettiin yläkerran kylpyhuoneen lattia. Loppukuusta yläkerta oli pintoja ja vesikalusteita vaille valmis. Tässä kohtaa pääsimme vihdoin maalikaupoille etsimään täydellisiä sävyjä seiniin.

Huhtikuussa pääsimme jo aloittamaan maalaushommat ja toukokuuhun mennessä miltei kaikki pinnat oli tasoitettu ja maalattu valmiiksi. Yleisvalaistus oli rakenteilla ja sähkötyöt muutoinkin loppusuoralla. Keittiö ja muut kalusteet oli saatu suunniteltua loppuun ja lähdössä tilauksen. Niiden toimitus tulisi kesäkuun alkupuolelle ja jos hyvin kävisi juhannusmuutto olisi yhä realistinen. Muutoinkin kaikki tarvittavat pintamateriaalit olivat nyt matkalla ja kaikki näytti melko valoisalta projektin loppuunsaattamisen osalta.

Puhuin tuon kevään aikana myös paljon jo tulevista pihatöistä ja se naurattaa kyllä melkoisesti nyt :D sarkastisella tavalla. Yhä edelleen piha on yksi kaaos, mutta pikku hiljaa senkin kanssa edetään. Lääniä riittää, joten osissa tämä on tehtävä. Nyt tälle kesälle 2020 suunnitellut projektit saattavat siirtyä taas hamaan tulevaisuuteen, koska koronakriisi koettelee meidänkin yrittäjäperheen taloutta aika rankalla tavalla.

Takaisin vuoteen 2018 ja niihin suurimpiin kompastuskiviin, joihin rakennusaikana törmäsimme. Hyvän alkuvuoden jälkeen toukokuussa alkoi alamäki. Vastoinkäymisiä, suoranaisia iskuja vasten kasvoja tuli joka suunnalta. Tähän saakka olimme onnistuneet palkkaamaan melko hyviä tyyppejä töihin ja tavaratoimitukset olivat menneet suhteellisen nappiin, mutta kuka olisi osannut odottaa mitä seuraavien kuukausien aikana tapahtuisi. En halua mustamaalata tekstissäni ketää yhtä tekijää tai firmaa, vaan todeta yleisesti, että rakennusbisnes on aikamoinen villilänsi verrattuna moneen muuhun toimialaan. Tuntuu, ettei siinä aina päde samat lainalaisuudet eikä ihmisillä ole samanlaista moraalia kuten muilla aloilla. Töihin ei aina ilmestytä, eikä niitä tehdä huolella. Aikataulut venyvät ja tyhjät lupaukset ovat peruskauraa.

Meillä ensimmäinen isku osui lattian asennukseen, jonka oli määrä alkaa toukokuun lopulla. Päivää ennen meille kuitenkin ilmoitettiin, ettei betonivalu ollut tarpeeksi kuiva, vaikka aikaa oli kulunut reilusti yli suositusajan. Meille kerrottiin todisteeksi mittaustuloksia ja uskoimme niihin sokeasti. Jälkeenpäin on herännyt epäilys, että meitä viilattiin tässä kohtaa pahasti linssiin ja asennusfirma ei vain pystynyt hoitamaan keikkaa ja pelasi tällä tavalla aikaa itselleen. Lattian viivästyttyä korttitalo romahti täydellisesti.

Seuraava isku odotti jo kulman takana ja se osui laatoitushommiin. Laatat saapuivat meille ajallaan ja olimme jo valmiita aloittamaan asennustyöt, mutta sitten yks kaks kauan sitten jo palkattu työmies ilmoitti, ettei ollut käytettävissä. Viikon aikataululla oli lähes mahdotonta löytää hyvää laatoittajaa, joka ottaisi näin ison urakan vastuulleen ja osaisi käsitellä suuren suuria laattoja. Siinä sitä oltiin isot kuormat laattoja ja parkettia valmiina odottamassa asennusta, joiden alkamisajankohdasta ei yhtäkkiä ollut tietoakaan. Ilman lattiaa ja laatoituksia emme voineet asentaa kalusteita, emmekä tehdä montaa muutakaan asiaa. Loppujen lopuksi kiinteitä kalusteitamme kuljettanut rekka piti kesäkuussa käännyttää takaisin ja haaveet muuttaa juhannukseksi kotiin kuopata.

Kesäkuu meni kiroillessa ja ottaessa aikalisää taloprojektiin kirjaimellisesti. Piti hyväksyä se, ettei muutto uuteen kotiin tapahtuisi aikataulussa eikä edes vähän myöhässä. Itse olin tuossa kohtaa jo miltei puolessa välissä raskaana kuopuksesta ja voitte vaan kuvitella minkälaisen stressin kourissa kärvistelin samalla yrittäen pitää huolta sisälläni kasvavasta vauvasta. Elin ehdottomasti elämämme yhtä haastavinta aikaa, sillä samalla oli myös paiskittava pitkiä päiviä töissä, jotta saimme kurottua umpeen yli paisunutta rakennusbudjettia.

Heinä-elokuussa alkoivat raksahommat onneksi vihdoin taas rullaamaan. Saimme lattian asennettua ja uuden mielettömän laattamiehen palkattua töihin. Talo sai ulkopuolelta väriä ylleen ja näimme sen ensikertaa valkoiseen huntuun pukeutuneena. Myös kiinteitä kalusteitamme kuljettanut rekka saapui vihdoin tontille ja kalusteita päästiin asentamaan. Kaikki näytti nyt valoisalta syksyn muuttoa varten. Jouluna oltaisiin jo asetuttu hyvin taloksi.

Kesäkuussa päällemme laskeutunut synkkä varjo hiipi kuitenkin taas salakavalasti yllemme syksyllä. Tärkeät tavarantoimitukset menivät ulkopuolisten toimesta pieleen ja osaa pintamateriaaleista tarvittiin ennakoitua enemmän, vaikka menikit oli tarkistettu moneen kertaan ennen tilausta. Loppuvuosi oli kuin ikuisuudelta tuntuva maraton. Joka viikko odotettiin, että joko nyt kaikki viimeisetkin palaset loksahtaisi kohdilleen ja pääsisimme muuttamaan. Yllä oleva kuva on lokakuulta, kun saunaa viimeisteltiin. Se on aika hämärä ja kolkko, kuten oli tilannekin. Pimeä marraskuu tuntui jatkuvan loputtomiin ja samalla olin viimeisilläni raskaana.

Yhtä päättäväisenä kuin olin projektiin alunperin lähtenyt päätin myös, että muuttaisimme uuteen kotiin ennen joulua ja toisen lapsen syntymää. Me saimme kuin saimmekin muuttolupaan tarvittavat puuttuvat palaset talolle joulukuun alussa ja siltä istumalta kaivoin muuttolaatikot esiin aloittaakseni raivoisan pakkauksen. Ystävät ja sukulaiset tarjosivat meille apuaan tässä (ja monessa muussaki  kohtaa). Äitini ja tätini hinkkasivat suurimman osan talosta puhtaaksi rakennuspölystä ja olen siitä ikuisesti heille kiitollinen. Oma kuntoni ei tuossa raskausviikolla 36 oikein enää antanut myöten siivota hullunlailla ja keikkua korkeilla rakennustelineillä pesemässä meidän yläikkunoita.

Viikkoa myöhemmin, raskausviikolla 37 ja tarkalleen joulukuun 14.päivä tapahtui sitten se kauan odotettu hetki, kun meille lätkäistiin käteen muuttolupa. Viikonlopun aikana kannoimme muuttolaatikot sisään ja nukuimme ensimmäisen yön uudessa kodissa. Moni pieni asia oli yhä viimeistelmättä, mutta me olimme kotona. Vihdoin. Eikä päivääkään liian aikaisin, sillä alle viikko muutosta kuopus ilmoitti halustaan tulla seuraksemme fiilistelmään uutta kotia ja tasan viikko muutosta hän syntyi. Jouluaattona pääsin sairaalasta kotiin ja siellä sitä oltiin. Upouudessa talossa ja upouusi vauva sylissä. Melko nopeatempoista jopa meiltä :D

Tässä yllä näkyy fiiliksiä viime vuodelta. Ensimmäiseltä kokonaiselta vuodelta, kun olemme talossa asuneet. Se on ollut niin ikään vaiherikas, mutta eri tavalla. Se oli samalla myös kuopuksen vauva-vuosi, joka omalta osaltaan vei energiaa, mutta toi myös niin paljon iloa. Oli ihana aloittaa elämä neljän hengen perheenä tässä kodissa, näiden seinien sisällä. Siksi en kadu tiukkaa loppurutista ja sitä, että moni pikkujuttu jäi siinä muuttohässäkässä tekemättä. Osa näistä on yhä tekemättä, mutta alkuahdistuksen jälkeen en ole enää halunnut ottaa niistä paineita. Ne tehdään kyllä valmiiksi aikanaan. Kuten tehdään piha, autotalli ja rantasaunakin. Niiden suhteen meillä on aika villejä unelmia (yllätys) ja ne vaativat aikaa sekä euroja.

Vitsailimme alkuun, että tästä tulee kymmenen vuoden projekti, mutta se ei tunnu enää yhtään epärealistiselta. Vuonna 2015 aloitettu projekti voi hyvin jatkua vielä vuoteen 2025. Projektin loppuun saattamisen määrittelee moni asia, ennen kaikkea resussit ja meidän työtilanne. Tällaiselle malttamattomalle tyypille on ollut melkoinen kasvunpaikka hyväksyä, että kaikki ei todellakaan tule valmiiksi sormia napsauttamalla, ainakaan jos kyse on rakennusprojektista. Tämä vaatii paljon niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kaikilta projektissa mukana olevilta ja kaikelta siihen liittyvältä. Ehkä juuri sen ja meidän rakennuttajien luonteen vuoksi kuvailisin projektia sanalla tunteikas. Sillä sitä tämä todella oli ja on edelleen. Tunteiden vuoristorataa, jossa toisessa kohdassa haluat heittää hanskat tiskiin ja toisessa elät unelmaasi.

Tämä oli meidän rakennustarina, yhtä vaiherikas ja viva

Eteisen sisustus etenee

Vihdoin se löytyi! Eteisen puuttuva palanen nimittäin…

ja tätä ollaan kuulkaas etsitty. Kissojen ja koirien kanssa. Minulta meinasi mennä jo usko tämän suhteen, kun sitä sopivaa kaappia ei meinannut löytyä mistään. Etsintöjä toki hankaloitti hieman se, että tiesin tavallaan mitä halusin, mutta en sitten kuitenkaan. Tiesin, että halusin eteiseen säilytystilaa, mutta en ihan tarkalleen minkälaista. Mittoihin oli toki omat rajoitteensa ja erityisesti syvyyden suhteen tässä piti olla tarkkana. Ihanteellisin syvyys kaapille oli 30cm ja sellaiset tuntuivat olevan harvassa. Hetkellisesti tässä seisoi Ikean puinen Ivar-kaappi, joka on juurikin sen 30cm syvä, mutta en loppujen lopuksi ollut siihen tyytyväinen tässä kohtaa. Ivar on hinta-laatusuhteeltaan oiva kaappi ja sittemmin löytänyt meillä uuden paikan minin huoneesta kirjakaappina, mutta eteiseen se ei sopinut.

Tähän tarvittiin jotain spesiaalimpaa ja tulin lopulta siihen tulokseen, etten löydä sellaista uutena kaupasta. Halusin uniikin vintagekaapin, sellaisen johon katse kiinnittyisi heti sisään astuttua. Loppuvuodesta minulla välähti, että eihän sen tarvitsisi olla perinteinen senkki vaan se voisi olla myös vitriini. Ne ovat useammiten myös melko kapeita. Pari päivää myöhemmin silmiini osui sitten tämä kaunokainen Torissa. Olen ostanut sieltä yhden toisenkin ihanuuden tänne meille kotiin, enkä voinut uskoa, että taas osuin kultasuoneen. Kaappi oli moitteettomassa kunnossa ja jälleen kerran naurettavan edullinen. Pyöriteltyäni useamman kuukauden ajan kalliita, monen sadan euron kaappeja nettikaupoissa, oli aika huojentavaa löytää näin kaunis kaluste vaivaisella kuudellakympillä.

Eikä minun tarvinut tinkiä mistään. Ulkonäöstä, kaapin koosta, ei mistään. Kaappi on täydellisen kokoinen, muotokieli ihastuttava ja väri kaunis tummanruskea. Kulumaa pinnassa on ja alkuun mietin, että maalaisinko kaapin kesän tullen, mutta nyt jotenkin nautin siitä, että kaapissa on myös vähän ajanpatinaa. Vitriinin lisäksi tässä on yksi kolmihyllyinen pystykaappi ja sinne saa hyvin jemmattua kaiken sälän mitä eteisessä aina pyörii. Aika passeli tähän meidän eteiseen vai mitä?

Nyt pitäisi enää vain rakentaa muu sisustus tämän ympärille. Haluaisin kaapin viereen jonkin ihanan tuolin, yläpuolelle tai hieman viistoon peilin sekä päälle kauniin, aavistuksen isomman pöytävalaisimen. Tein tähän alle “upean” havainnollistavan kuvan suunnitelmistani. Jos teillä on ideoita tai suosituksia sopivista lampuista, peileistä tai tuoleista, niin antakaahan tulla. Teiltä aina niitä saan ja ne ovat kullanarvoisia!

Kun isommat elementit on saatu paikoilleen järjestelen vielä vitriiniin sisälle tulevat tavarat paremmin ja katson mitä jätän tai lisään kaapin päälle. Ainakin nuo äidiltä saadut patsaat sekä uusi keraaminen maljakko saavat jäädä. Niitä kauniita kirjoja minun täytyy lähteä metsästämään mahdollisimman pian!

Sisustusinspiraatiota kevääseen 2020

Edellisessä postauksessa jo ohimennen mainitsinkin, että sisustusjutut kuumottelevat tällä hetkellä aika kovasti. Kodin haluisin saada”valmiiksi” mahdollisimman pian, mutta kuitenkin niin, etten joutuisi tinkimään suunnitelmistani. Kerrankin, kun sitä pääsee itse alusta asti vaikuttamaan kaikkeen, haluaa silloin kaiken myös olevan just eikä melkein. Ajattelin nyt kertoa teille tässä kootusti hieman tämän hetken sisustushimotuksistani, mitä kaikkea kotiin haaveilen. Osan olen ajatellut hankkia käytettynä, osan uutena. Osa menee ehkä enemmän tämän hetken trendi -kategoriaan, mutta suurin osa on kuitenkin ajattomia, pitkäaikaisia juttuja, joiden hankkimisesta olen varmasti tyytyväinen vielä vuosienkin päästä.

Lisää mustaa – muuttaessamme tähän taloon hieman arkailin mustan värin käyttöä, sillä sitä oli tullut buustattua edellisissä kodeissa vähän liikaakin. Nyt kuitenkin tuntuu, että pehmeä ja lämmin puu sekä raikas valkoinen kaipaavat rinnallensa mustaa. Varsinkin meidän makuuhuone, joka tuntuu aivan liian romanttiselta tällä hetkellä. Sinne on nyt tulossa mustat vaatekaapit, mustaa tasoa sekä pitkään harkinnan jälkeen myös mustat lasiovet vaatehuoneen ja makuuhuoneen väliin. Makkarin fiilis tulee muuttumaan täysin, mutta siihen olemme molemmat valmiita. Voi olla, että päädymme vielä maalaamaan seinätkin uudelleen toisella sävyllä, sillä ne vaativat joka tapauksessa uudelleen kerroksen maalia edellisten työmiehien epätasaisen ja hieman huolimattoman jäljen vuoksi. Sävy on vielä auki, mutta jokin melko vaalea ja lähellä nykyistä se tulee olemaan.

Hotellifiilis – Jatketaan vielä makuuhuoenella, kun kerran alkuun päästiin. Mustien yksityiskohtien lisäksi makkariin halutaan nyt hotellitunnelmaa ja sen olemme päättäneet tuoda tuollaisella kampauspöytätasolla, joka asettuu makuuhuoneessa sängyn vastaiselle seinälle. Kokonaisuus rakentuu siis kaappitasoista, pöytälevystä, kauniista peilistä (koko seinä tai kaunis muoto?) ja nojatuolista. Lisäksi haluamme makkariin tunnelmalliset ja melko painavan oloiset verhot. Verhokiskojen hankinta on siis etusijalla.

Lasivitriinit – En tiedä onko tämä jokin outo 30 kriisi vai mikä, mutta olen alkanut himoitsemaan lasivitriinejä :D  Loppuvuodesta minulle minulle tuli niihin kauhea pakkomielle ja selailin läpi kaiken maailman kaupat, kuitenkaan sitä täydellistä löytämättä. Vitriinien suhteen olen aika valikoiva, eli mikä tahansa ei kelpaa. Olin jo luovuttamassa vitriinihaaveet, kunnes löysin torista juuri passelin! Näytän sen teille pian.

Epäsymmetriset peilit – Vitriineistä siirrytään peileihin, nimittäin niin ikään loppuvuodesta sain päähän pinttymän erilaisista ja nimenomaan epäsymmetrisistä peileistä. Täältä kotoa löytyy jo neliskanttista, pyöreää ja ovaalia peiliä, mutta nyt haaveilen eteiseen jotain vähän villimpää. Yksi erittäin potentiaalinen on jo kiikarissa ja taidankin laittaa sen tällä puheella tilaukseen.

Keramiikka ja ihmispatsaat – Keraamisiin astioihin ja esineisiin ihastuin jo viime vuoden puolella ja se ihastus pitää tiukasti pintansa. Ostin vastikään uuden maljakon paikallisen sisustusliikkeen alesta ja sen näette, kun esittelen tuon vitriinin. Vitriinin sisään ja päälle haaveilen myös toisentyyppistä koristusta, nimittäin patsaita! Mielellään valkoisia ja nakuja :D Onneksi äitini kätköistä löytyy juuri sopivia. Äiti teki aikoinaan töitä kosmetologina ja hänen työpaikkaansa koristivat aistikkaat naispatsaat. Soittelin jo äidille, että olisiko ok, jos ottaisin ne itselleni ja äänestä kuului, että hän oli erittäin valmis luopumaan patsaista. Nyt täytyy vain käydä valikoimassa, mitkä pääsevät meidän vitriinin sisään tai sen päälle kököttämään.

Kirjoja koristeeksi – Somisteilla jatkekaan, nimittäin patsaiden ja keraamisten juttujen lisäksi haluaisin löytää tänne kotiin muutamia kauniita ja sisustukseen sopivia kirjoja. Lukemistarkoitukseenkin olisi kiva löytää kirjoja, mutta nyt etusijalla ovat nimenomaan nämä esteettisessä mielessä hankittavat. Pitäisi ehkä käydä viikonloppuna muutamassa vanhantavaran liikkeessä, niistä voisi löytyä sopivia vintage(muoti)kirjoja!

Väännettävät ja käännettävät lamput – Lampputarpeita meillä on yhä melkein joka huoneessa ja tällä hetkellä eniten silmää miellyttää kaikki väännettävät ja käännettävät kisko/väkäslamput. Vielä parempi, jos siinä on useampi liikutettava lamppu samassa. Musta ja messinki (yllätys yllätys) ovat edelleen ykkössävyjä lampuissakin.

Pörröinen nojatuoli – Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä erittäin iso ahaa-elämys. Olen yli vuodenpäivät pohdiskellut minkälaisella kankaalla päällystäisin vanhat, jo osiksi purkamani tuolit ja nyt ennen joulua minulla välähti. Ruskeiden jalkojen ja kädensijojen kaveriksi sopii ihan täydellisesti vaalea pörröinen teddy/bucklee -materiaali. Nyt pitää vaan löytää sopivaa kangasta kaupasta ja saattaa tuunaus päätökseen. En malta odottaa!

Onko siellä sisustuskuumetta havaittavissa? Entä löytyykö samoja himotuksen kohteita?

Pientä pintaremonttia uudessa talossa

Harvase viikko tai oikeastaan päivä minulta kysellään onko meidän talo nyt kokonaan valmis ja aina naurahdan siihen, että ehei, ei ole. Täällä puuhaa riittää edelleen ja vauvavuosi on hidastanut menoa sekä muuttanut hieman suunnitelmiamme. Hieman vajaa vuosi sitten muutimme aikamoisella rytinällä tänne jouluksi, sillä minulla oli erittäin vahva kutina siitä, että vauvakin haluaisi tulla maailmaan ennen pyhiä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että jouluaattona uuden kodin lisäksi meillä oli uusi perheenjäsen. Siinä kohtaa ne kaikki ajatukset viimeistellä uusi koti unohtui ja siirtyi jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Vuoden varrella monia asioita on onneksi ehditty jo saattaa loppuun, mutta paljon on vielä kesken.

Päätin ottaa loppuvuoden töiden osalta rennommin ja käyttää vauvan päiväuniajat ennemminkin kodin laittoon kuin tietokoneella nakuttamiseen. Se on tuottanut jo hieman tulosta ja toivottavasti jouluun mennessä saadaan isompia kokonaisuuksia valmiiksi. Keskeneräisten juttujen lisäksi täällä asuessa on tullut esille jotain kohtia, jotka kaipaavat ihan suoraan sanottuna muutosta ja korjausta. Ensikertalaisina onnistuimme rakennusprojektissa ihan hyvin, mutta silti jotain asioita jäi huomioimatta ja lopun kova tahti vaati veronsa heijastuen mm. hieman hätäisiin valintoihin. Hätäisillä valinnoilla tarkoitan nyt esimerkiksi maalisävyjä ja tiettyjä viimeistelyitä, joita olemme nyt mieheni kanssa yhdessä tuumin päättäneet muuttaa.

 

Ensimmäisenä muutoskohteena on ollut työhuoneeksi alunperin ajateltu yläkerran kolmas makuuhuone. Siitä tehdään kuin tehdäänkin nyt vauvalle oma huone. Tässä alla näette realistiset otokset siitä, miltä huone on nämä 11 kuukatta näyttänyt. Purkamattomia muuttolaatikoita pitkin lattioita ja ilmapatja varapetinä meille vanhemmille vauvan huonojen yöunien vuoksi. Tulostin nököttää yhdessä nurkassa ja piiloon jäävää seinää vasten nojaavat epämääräiset kaapit, jonka hyllyt notkuvat pölyyntynyttä toimistotavaraa. Työpöydän ehdimme jo täältä raivata ennen kuvien ottoa, mutta ei se paljon tilannetta olisi pelastanut. Tämä on karu totuus kaikkien niiden kauniin sisustukuvien takaa.

Kolmas makuuhuone on siis vajaan vuoden toiminut lähinnä varastona sen sijaan, että siitä olisi missään vaiheessa kuoriutunut se upea kotitoimisto, josta alkujaan haaveilimme. Syyt tähän ovat yksinkertaiset; minun kotitoimistoni on muuttopäivästä alkaen ollut keittiönpöydän ääressä ja mies tekee töitä omalla toimistollaan Kotkan keskustassa. Meillä ei siis lopulta ollutkaan käyttöä työhuoneelle kotona ja siitä syystä päätimme nyt muuttaa huoneen ilmeen totaalisesti sekä tehdä siitä kotoisan paikan kuopukselle.

Aivan ensimmäiseksi huone raivattiin kaikista tavaroista ja sen jälkeen se maalattiin. Seinät oli ennen muuttoa sudittu samalla hennolla “höyhen”-sävyllä kuin yläkerran aula, sillä ajatuksella, että se toimisi neutraalina kuvaustaustana minulle. Yhtäkään kuvaa en kuitenkaan ole tuossa huoneessa ottanut (krhm miksiköhän) ja koska kyseinen sävy tuntui vähän tylsältä sekä kylmältä lastenhuoneeseen, päätimme vaihtaa sen. Päädyimme (lue: minä päädyin :D) lopulta hieman lämpöisempään sävyyn verrattuna esimerkiksi toiseen lastenhuoneeseen, jonka seinät ovat selkeästi harmaat.

Tämä “harmaabeigeksi” kutsumani lämpöisempi sävy toistui useissa pinnaamissani inspiraatiokuvissa ja sellaista lähdin tänne tavoittelemaan. Mieheni ei alkuun innostunut sävystä yhtään ja kieltämättä päivä maalauksen jälkeen aloin itsekin epäröimään oliko valintani liian tumma tai liian beige, mutta nyt pari päivää huonetta katseltuani ja muutamia huonekaluja soviteltuani olen alkanut todella lämmetä tälle. Näistä kuvista näkee hyvin, miten sävy on auringonvalossa melko lämmin beige, mutta sitten varjossa selkeästi harmaampi. Olen yhä sitä mieltä, että asteen vaaleampi sävy olisi ollut myös kokeilemisen arvoinen, mutta nyt täytyy ajatella niin, että kerrankin uskaltauduin laittamaan syvemmän värin seinään sekä välttelemään kunnolla sitä kokovalkoista sisustusta, joka aikoinaan oli niin trendikäs. Ja onhan tämä sävy esimerkiksi meidän lattian parina todella hyvä match!

Nyt kun maalausurakka on ohi, täytyy enää vain kantaa kalusteet sisään, asentaa kaapistot ja antaa pikkuisen tulla nuuhkimaan uuden kolonsa tuoksuja. Sen jälkeen voin sitten alkaa leikkimään sisustuksen kanssa. Lupaan postailla tänne lisää kuvia, kun huoneeseen saadaan vähän enemmän ilmettä :)

ps. Myös muita kotiin liittyviä postaustoiveita saa mielellään esittää, sillä niihin on helppoa paneutua tässä kohtaa, kun ne asiat pyörivät jo valmiiksi päivittäin päässä!

En rakenna enää mitään, paitsi ehkä yhden rantasaunan

Talonrakennus ja remppapuuhat ovat kuin raskaus ja synnytys. Kuukausi ja viikko tolkulla kuumeista odottamista, sekä fyysisesti että henkisesti rankkaa vääntöä, yllättäviä tilanteita ja sitten se hirveä loppukiri sekä -huipennus muuttopäivän ja lasketunajan lähestyessä. Sen loppurutistuksen jälkeen, sekä synnytyksen että muuton, olen vannonut, että ei muuten enää ikinä kiitos. Tätä fiilistä on kestänyt aina jonkin aikaa, mutta sitten, kun aikaa on kulunut tarpeeksi, olen alkanut varovasti lämmetä ajatukselle, että ehkä joskus sitä olisi taas valmis uuteen koitokseen. Ja tämä sama kaava toistuu aina. Ensin sitä vähän leppyy ajatukselle, että ehkä jonain päivänä ja sitten lopulta sitä uutta kierrosta janoaa kuumeisesti.

Selvennettäköön nyt, että uutta vauvaa en taloon nyt halua, mutta rakentaa kyllä voisin yhden rantasaunan. Nyt, kun pahin rakennuspöly on laskeutunut viime vuoden lopulta ja mieleni kirkastunut kaikesta siitä ahdingosta. Ahdingosta, jossa viimeisillään raskaana kirosin joka ikinen päivä tämän projektin ja vannoin, että en muuten rakenna enää koskaan yhtikäs mitään (en edes niitä suunnittelemiamme piharakennuksia). Mutta niin vain ihmismieli ajan kuluessa taas heltyi ja aika kultasi muistot.

En olisi uskonut vuosi sitten, että sanon ääneen tai kirjoitan tänne haluavani taas virittäytyä siihen suunnitteluprojektiin ja lähteä rakentamaan jotain, mutta tässä sitä taas ollaan. Pinterest laulaa ja luonnoksia syntyy paperille. Vielä ei ole tarkkaa ajankohtaa tiedossa, milloin rantasaunan rakentaminen todella alkaa, sillä meidän täytyy ensin saada valmiiksi muutamat muut piharakennukset ja piha ylipäätänsä, mutta suunnitellahan aina saa. Ja hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty vai mitä?

Nyt yhden talon rakentaneena ymmärrän vieläkin paremmin sen, miksi rakennusprojektissa on tärkeää suunnitella kaikki pieniä yksityiskohtia myöten ennakkoon. Ensimmäinen projektimme opetti sekä minua että miestäni niin paljon ja nyt olemme huomattavasti valmiimpia lähtemään mihin tahansa raksa- ja remonttipuuhiin kuin ennen sitä. Edellisestä viisastuneena olen varma, ettemme toista enää samoja virheitä rantasaunan kohdalla. Niistä on otettu opiksi! Onneksi mitään radikaaleja virheitä ei talossakaan tapahtunut ja monet niistä pienistä oli helposti korjattavissa, mutta vaativat tietysti aikaa ja euroja. Paremmalla ja huolellisemmalla suunnittelulla päästään nopeammin sekä edullisemmin toivottuun lopputulokseen ja siitä syystä haluan olla kunnolla valmistautunut, kun rantasaunan valmiit piirustukset lyödään pöytään ja urakka alkaa.

Vaikka minua kutkuttaa ajatus suunnitella uutta projektia, on minulla yksi pieni jarru tässä matkassa. Olen nimittäin luvannut miehelleni, että hänellä on saunan suhteen veto-oikeus ja annan hänen kädenjälkensä näkyä siinä omaani enemmän, sillä talon osalta mies oli se joka jousti useammassa kohtaa. En kuitenkaan malta olla fiilistelemättä tulevaa rantasaunaa, joten tässä kollaasissa vähän minun näkemyksiä siitä, minkälainen kokonaisuus siitä olisi tulossa. Helpotuksekseni tiedän, että värityksen ja materiaalivalintojen osalta ollaan miehen kanssa samoilla linjoilla, joten niiden suhteen tämä kollaasi pitänee paikkansa. Tarkempien yksityiskohtien ja loppusilausten osalta mieheni saa kuitenkin olla kapellimestarina tällä kertaa ja minä esitän vain ideoita sekä toiveita.

Ainoa tällä hetkellä olemassa oleva iso toiveeni (joka on jo kuultu ja luvattu toteuttaa) rantasaunassa on kylpyamme, joka sijoitetaan suuren ikkunan eteen niin, että siitä avautuu merimaisema. Muistatte ehkä miten kylpyamme jäi aikoinaan uupumaan itse talosta, koska en löytänyt sille mieleistä ja toimivaa paikkaa. Välillä ammeen puuttuminen on hieman harmittanut, mutta tieto siitä, että rantasaunaan sellainen tulee on helpottanut. Ja oikeastaan nyt kun tiedän minkälaiselle paikalle se siellä tulee, ei minua harmita enää tippaakaan. Kuka sitä nyt haluaisi kylpeä ikkunattomassa kylpyhuoneessa, kun vaihtoehtona on amme merimaisemalla. Just saying.

Loppuun vielä pari sanaa kollaasista. Kuten ehkä näette, poiketen kotimme sävymaailmasta tulee rantasaunasta tumma. Musta on pääväri sekä ulko- että sisäpuolella. Vastakohtien yhdistely on parasta mitä tiedän ja siitä syystä olen niin innoissani rakentamassa tummanpuhuvaa rantasaunaa vaalean talomme rinnalle. Myös muiden piharakennusten väritys on pitkälti musta, joten ne tulevat sointumaan kauniisti yhteen.

Materiaalina tulemme taas käyttämään pitkälti puuta ja varmasti osa puusta jää myös luonnollisen sävyiseksi, sillä se luo kivasti pehmeyttä mustan rinnalle. Muutoin materiaaleissa nähdään kiveä ja ehkä myös marmorikuvioitua laattaa, kuten talossakin. Ikkunan pokat tulevat olemaan mustat talosta poiketen. Samaten monet kiinteät kalusteet. Talossa käytettiin paljon valkoista, ehkä jopa kyllästymiseen asti, joten nyt on luvassa paljon tummaa vastapainoksi. Ikkunapinta-alaa haluamme tähänkin rakennukseen mahdollisimman paljon, koska kuka nyt haluaisi kaunista maisemaa piiloon laittaa. Avaruus ja minimalistuus tulevat myös varmasti olemaan avainsanoja rantasaunassa.

Itse saunan (lauteiden yms.) värityksestä en vielä osaa sanoa, mutta olen ollut ihan äärimmäisen tyytyväinen meidän talon saunaan ja erityisesti sen muotokieleen, joten siitä varmasti lähdetään suunnittelun osalta nyt liikkeelle ja mietitään jotain vastaavaa ratkaisua. Jos vielä jotain asioita haluaisin tässä kohtaa nostaa esille, joihin aion tällä kertaa paneutua enemmän, niin ehdottomasti valaistus, erilaiset rakenteelliset ratkaisut (upotukset, vesien vedot yms.) tulevat olemaan sellaisia, joita harkitsen tarkkaan ja suunnittelen taloa paremmin. Haluan myös tuoda enemmän käytännöllisiä ja toimivia kiinteitä ratkaisuja saunarakennukseen, ettei niitä tarvitse sitten jälkikäteen alkaa miettimään. Talo oli projektina niin suuri ja ainutlaatuinen ensikertalaisuudessaan, että tällaiseen viimeistelyyn ei oikein enää ollut paukkuja eikä ehkä osaamistakaan, mutta nyt kun saa rauhassa suunnitella ja kokemusta on jo jonkin verran, niin pystymme varmasti huomioimaan myös pienimmät yksityiskohdat paremmin.

Onko siellä muuten muita rakentajia/remppaajia kuulolla? Minkälaisia projekteja teillä on meneillään? Olisi kiva kuulla :)

Ensimmäinen kurkistus lastenhuoneeseen

*Kaupallinen yhteistyö Desenio & Indieplace

Monet ovat toivoneet postausta lastenhuoneesta ja nyt pääsette tämän postauksen myötä vihdoin kurkistamaan sinne. Meillähän on tosiaan yläkerrassa kolme isohkoa makuuhuonetta, joista yksi on meidän vanhempien ja toinen isomman tytön. Kolmas on tähän saakka toiminut työhuoneena (lue varastona). Olimme ajatelleet, että vauva siirtyisi kasvaessaan isosiskonsa kanssa samaan huoneeseen ja näin ollen minin huoneesta tulisi tyttöjen yhteinen.

Se oli kaunis ajatus, mutta käytännössä ei kuitenkaan kovin toimiva. Vauva ei nimittäin ole mikään paras nukkuja, joten häntä ei kannata siirtää häiritsemään siskon unia. Nämä vajaa 11kk hän on nukkunut meidän huoneessa ja johonkin pisteeseen saakka se tuntuikin hyvin toimivalta ratkaisulta. Viime kuukaudet ovat öiden osalta kuitenkin olleet aika kaaottisia ja sen vuoksi haluamme tähän nyt muutoksen. Olemme mieheni kanssa joutuneet nukkumaan aivan liian monta viikkoa vuoroöin muualla vauvan häiritessä myös meidän vanhempienkin unta.

Todennäköisesti tämä on taas yksi ohimenevä vaihe, mutta kokemuksesta tiedän, että tähän voi myös löytyä muutakin apua kuin pelkkä aika. Isosiskolla oli nimittäin suurin piirtein samassa iässä vastaavanlaiset yöhulinat päällä ja hänen (sekä meidän vanhempien) yöunia paransi välittömästi siirto omaan huoneeseen. Tästä syystä olemme nyt päättäneet siirtää myös kuopuksen omiin oloihinsa ja tehdä työhuoneesta hänelle makuuhuoneen. Ennen siirtoa haluamme kuitenkin hieman fiksata huonetta ja tällä hetkellä se odottaakin maalareita saapuvaksi. Pian saadaan siis myös toinen lastenhuone taloon, mutta sitä ennen keskitytään tähän jo olemassa olevaan.

Ja tässä se nyt on, minin huone, jonka sisustus ja väritys ovat hieman puolivahingossa syntyneitä. Alkuun haaveilin nimittäin koristeellisemmasta harmaan, kullan ja vaaleanpunaisen täyttämästä huoneesta, mutta sitten ihastuin boheemimpiin, kauniilla puun sävyille höystettyihin hieman yksinkertaisempiin lastenhuoneen sisustuksiin. Lopputulos on tällä hetkellä vähän jotain siltä väliltä. Värejä en edelleenkään osaa sisustuksessa kovin rohkeasti käyttää, mutta lastenhuoneeseen olen onnistunut niitä edes hieman tuomaan. Väripilkkuina täällä toimivat tuo muhkean marjapuuron sävyinen samettisohva sekä kolmivärinen viskoosimatto. Viime viikolla seinät ammottivat vielä tyhjyyttään, mutta viikonloppuna saimme vihdoin asennettua kaikki seinille tarkoitetut jutut.

Naulakon ja hyllyn lisäksi paikoilleen kiinnitettiin muutama koriste sekä tuo katos, jonka päätin katon sijaan kiinnittää puisella kulmatelineellä seinään. Siitä tuli loppujen lopuksi aika kiva noin! Viimeisenä silauksena lähdin asettelemaan huoneeseen tauluja. Niitä olin tilannut jo olemassa olevien valokuvien ym. lisäksi Deseniolta yhteistyön merkeissä. Tarkoitus oli jakaa taulut tyttöjen huoneisiin, mutta kuopuksen oman odottaessa vielä valmistumistaan sijoitin ne nyt hetkellisesti kaikki minin huoneeseen. Ajattelin alkuun, että tauluja olisi liikaa yhteen ja samaan huoneeseen, mutta niitä oli itse asiassa juuri sopivasti! Näiden lisäksi haluan kyllä teettää vielä muutaman tuoreemman valokuvan ministä sekä yhteiskuvan tytöistä. Sopiva sekoitus omia valokuvia ja julisteita toimii mielestäni parhaiten.

Mutta kerrotaampa vielä hieman näistä julisteita. Ihan sokkona en niitä nimittäin valinnut. Aloitan lemppareistani, “A Bigger World” -nimisistä tauluista, joissa kummassakin seikkailee yksi tyttö ja yksi eläin. Nämä nähdessäni olin käydä itkemään, sillä ne kuvastavat meidän tyttöjä niin täydellisesti. “A Bigger World No1” -taulussa seisoo tyttö suuren jäniksen vierellä ja kuvaa katsoessa mietin meidän esikoista. Tunteikasta, hieman arkaa ja vähän pelokastakin tyttöä, joka on nopea käänteissään ja todellinen ikiliikkuja. Hän on kuin vikkelä kinttuinen jänis, joka aina välillä pistää päänsä pensaaseen, mutta lähtee sitten taas vauhdilla eteenpäin loikkimaan. Kaiken kukkuraksi hänen rakkain pehmolelunsa on pupu, mikäs mukaan.

Toinen taulu “A Bigger World No2” sen sijaan on kuin piirros meidän kuopuksesta. Pieni tyttö valtavan leijonan kaulassa. Hän on ehkä fyysisesti vielä heikko, mutta sisältä vahva kuin leijona, ollut syntymästä asti. Hän ei pienistä hetkahda ja kulkee tarpeen tullen vaikka läpi harmaan kiven. Hän on todella kovaääninen ja karjuu kuin leijona, jos sille päälle sattuu. Näihin tauluihin kirjoitan molemmille pienet omistuskirjoitukset ja toivon heidän pitävän nämä mukanaan vielä sittenkin, kun täältä kodista joskus lähtevät.

Tunteikkaiden eläin&tyttö-taulujen lisäksi halusin valita huoneeseen vähän väriä. Mini toivoi jotain vaaleanpunaista (tottakai), joten päädyin tuohon veikeään “Candyfloss” hattaratauluun sekä abstraktiin “Old Pink Wall” -tauluun. Jälkimmäisestä valitsin vielä isoimman koon, sillä huone kaipasi jotain suurempaa värikästä pintaa huonekorkeuden ollen yläkerrassakin normaalia korkeampi. Tästä tulikin mieleen, että kattolamppu meiltä vielä lastenhuoneesta uupuu ja se onkin seuraavaksi hankintalistalla. Kuten ovat myös vaatekaappien ovet, verhot sekä päiväpeitto!

Pinkkien väripilkkujen lisäksi valitsin Deseniolta muutaman neutraalimman taulun, joista suosikkini on varmasti tuo planeettataulu “JOY”. Pilvien somistamaa “Good Night World” -taulua olin ajatellut vauvan huoneeseen, mutta se löysi nyt ainakin hetkellisesti paikkansa minin sängyn yläpuolelta. Kuten myös tuo pieni “Cotton Plant” -kasvitaulu, joka kultakehyksineen toi kivasti eloa sängyn yläpuolelle asennettuun puuhyllyyn.

Osan näistä tauluista olin tosiaan ajatellut siirtää kuopuksen huoneeseen, kunhan se valmistuu, mutta saa nähdä raaskinko luopua muista kuin tuosta vauvalle nimenomaan tarkoitetusta tyttö&leijona -taulusta, joka hänen huoneen ovea jo kolkuttelee. Toisesta lastenhuoneesta on tulossa neutraalimman sävyinen, joten ainakin kaikki pinkit jutut jäävät minin huoneeseen. Neutraalimpi siksi, että arvelen minin haluavan muutaman vuoden päästä karsia vaaleanpunaisten asioiden määrää huoneessaan ja vaihtaa mahdollisesti tähän toiseen ns. vähän isomman tytön huoneeseen, jossa on ranskalainenparveke ja merinäköala.

Siinä kohtaa taas ehkä nuorempi on “pinkkiä sen olla pitää” -vaiheessa ja huoneiden vaihto päittäin on molemmille erittäin tervetullut idea. Mutta siihen on vielä aikaa ja tässä välissä ehdin varmasti pyöräyttää molempien tyttöjen huoneiden järjestyksen muutaman kerran ympäri. Huoneiden edistymistä on tarkoitus kuvata tänne nyt hieman ahkerammin ja heti, kun saamme vauvan huone maalattua, niin otan teidän mukaan sen sisustamiseen. Tästäkin huoneesta täytyy sitten tehdä uusi postaus, kun kaikki puuttuvat palat on saatu paikoilleen.

Loppuun vielä alennuskoodi Deseniolle, mikäli teilläkin on taulutarpeita vaikka juuri lastenhuoneeseen. Taulut ovat mielestäni myös oiva joululahja vaikkapa kummilapselle! Koodilla KAISA30 saatte -30% alennuksen Desenion sivuilta. Alekoodi on voimassa tästä päivästä eteenpäin kaksi päivää (12.-14.11). Alennus ei koske kehyksiä eikä premium eli Handpicked- tai “persoonallisia” julisteita.

Hirsitalo 2.0 – Kalusteiden suunnittelu ja toteutus videolla

Posted on

*Kaupallinen yhteistyö: Keittiömaailma

Pitkä ja ihana yhteistyö Keittiömaailman kanssa huipentuu nyt tähän viimeiseen julkaisuun, joka on muista poiketen videomuodossa! Videolla pääsette näkemään kalusteiden suunnittelu- ja toteusprojektin pikakelauksella sekä hieman fiilistelemään meidän arkea näiden upeiden kalusteiden ympäröimänä. Tässä kohtaa haluan kiittää Keittiömaailmaa ja myös teitä, kun olette ottaneet nämä julkaisut niin mielettömän positiivisella tavalla vastaan, kommentoineet ahkerasti sekä lähettäneet viestejä. Kiitos!

Videon alla vielä kootusti kaikki julkaisut kalusteisiimme liittyen, jos jollain heräsi videon pohjalta kysymyksiä. Toki saa edelleen laittaa viestiä ja kommentoida ellei vastausta löydy postauksista :) Mukavaa syksyistä viikon jatkoa kaikille!

p.s. Muistakaahan asettaa videon laatu parhaaksi mahdolliseksi!

Muut kalusteisiin liittyvät julkaisut:

Keittiö

Kodinhoitohuone

Kylpyhuone ja WC

Tasojen valinta ja asennus

Kvartsitasojen käyttö ja huolto

Kvartsitasojen käyttö ja huolto

*Kaupallinen yhteistyö: Ylämaan Graniitti

Kotimme kalusteet ja niiden tasot on nyt esitelty perusteellisesti, mutta vielä haluaisin puhua tasojen toimivuudesta käytössä sekä niiden huollosta. Muutamia kysymyksiä teiltä onkin jo tullut tähän liittyen ja useimmat niistä ovat liittyneet juurikin huoltoon. Onko kvartsitasot helppo pitää puhtaana? Sopivatko ne lapsiperheille?

Meidän 9 kuukauden kokemus Ylämaan Graniitin kvartsitasoista on pelkästään positiivinen. Ne tuntuvat kestäviltä ja erittäin helppo hoitoisilta. Niiden pinnoilta on pyyhitty jo kuivahtaneet kahvikupin renkaat sekä sulaneet pakastemustikat ihan tuosta noin vaan astianpesuaineella ja lämpöisellä vedellä. Jälkeäkään ei ole jäänyt, vaikka suositusten mukaan tällaiset tahrat kannattaakin puhdistaa tuoreeltaan. Mutta toisin kuin ehkä marmorin kohdalla, kvartsitason kanssa ei meidän kokemuksen mukaan ole tarvinnut olla yhtään huolissaan tahroista ja niiden pinttymisestä nopeasti kiinni tasoon. Tämä johtunee siitä, että kvartsitasojen vedenimukyky on lähes 0, joten tahrojen on miltei mahdotonta siihen imeytyä.

Huolellinen kannattaa kuitenkin aina olla ja pitää hyvää huolta tasoista ihan samalla tavalla kuin muustakin kodista. Lapsiperheessä toki sattuu ja tapahtuu aina, joten näille meidänkin tasoille on ehtinyt jo tässä lyhyessä ajassa kaatua vaikka mitä. Monesti sitä ajattelee, että ennaltaehkäisy on paras ratkaisu, mutta kvartsitasoon ei minkäälaisia hoito- tai kyllästysaineita suositella eikä niitä pidä käyttää. Niistä saattaa muodostua tason pinnalle kalvo, joka alkaa sitten itse keräämään likaa. Kvartsitaso on niin tiivistä, että se ei ime itseensä näitä aineita, vaan kaikki jäävät siihen pinnalle kalvoksi. Pelkkä neutraalipesuaine esimerkiksi Fairy ja puhdas lämmin vesi riittävät näiden puhdistukseen.

Puhdistuksen lisäksi kannattaa huomioida muutama asia. Vaikka kvartsitasot ovat hyvin kovia ja kestävät lämpöä, niin silti suositellaan käytettävän aina leikkuulautaa ja pannunalusia. Itse en ole kertaakaan laskenut kuumaa pannua tai peltiä suoraan tasolle, vaan alla on aina ollut alunen. Mielessäni ei myöskään ole käynyt ajatus pilkkoa ruokaa ilman alustaa. Sen lisäksi, että pidän leikkaamista ilman leikkuulautaa harvinaisen sotkuisena puuhana, niin leikkaaminen suoraan tason pinnalla tylsistyttää veitsit.

Keittiön tasojen lisäksi myös kylpyhuoneen tasot kaipaavat ajoittain pesua ja huoltoa. Joku teistä on ehkä saattanut miettiä, että kuinkahan nuo kaltevat altaat oikein puhdistetaan ja ajattelin sen vuoksi näyttää, miten tuo päällimmäinen kansi siitä irtoaa. Kalteva allas ei siis oikeasti ole kalteva, vaan siinä on erillinen kalteva osa päällä. Sen saa kätevästi nostettua imukuppien avulla pois ja näin altaan perusteellisemmin puhdistettua. Halutessaan altaita voisi käyttää myös ilman kaltevaa osaa, jolloin ne olisivat ehkä aavistuksen perinteisemmän näköiset. Kylpyhuoneiden tason ja altaiden puhdistukseen olen käyttänyt niin ikään neutraaleja pesuaineita, mutta vaikeimpiin tahroihin olen ottanut avuksi ihmesienen. Siinä on kyllä ihmetuote kerrassaan. Kaikki vaikeimmatkin tahrat ovat aina irronneet sen avulla ja sitä suosittelee myös Ylämaan Graniitti.

Tähän loppuun vielä pieni viesti Ylämaalta. Ylämaan Graniitilta on tullut taas mielettömiä uutuuksia, jotka koskevat kotimaisia luonnonkiviä. Kiviä saa nyt 20mm vahvuisina (kuten meillä) ja pinnaksi voi valita joko mattaisen tai antiikkisen. Erittäin hienoa on, että näissä tuotteissa hiilijalanjälki on pieni. Valikoimista löytyy esimerkiksi mielettömän kaunis musta taso, joka olisi kyllä erittäin potentiaalinen vaihtoehto, jos hypoteettisesti olisimme nyt tasoa valitsemassa.

Kylpyhuoneen ja WC:n kalusteet

Kaupallinen yhteistyö: Keittiömaailma

Nyt, kun keittiö ja kodinhoitohuone on käyty läpi, on jäljellä näistä Keittiömaailman kanssa yhteistyössä toteutetuista kalusteista enää yläkerran kylpyhuoneen sekä alakerran WC:n kalusteet. Sitä ehkä luulisi, että nämä olivat suunnittelun osalta se helpoin nakki, mutta näitä yksinkertaiselta näyttäviä laatikostoja pyöriteltiin loppujen lopuksi ehkä kaikista eniten. Vaihdettiin laatikoiden kokoja, syvyyksiä ja järjestystä sekä koko kalusteen korkeutta. Värejä ja materiaalejakin pohdittiin tovi. Lopulta päädyimme seuraavanlaisiin ratkaisuihin.

Yläkerran kylpyhuoneeseen valikoitui kolmen tasaleveän laatikoston rivi. Etuovet ovat Raspare-sarjaa ja sävynä näissä on valkotammi. Tammi oli nappivalinta harmaansävyisen laatan pariksi, sillä se tuo ihanaa lämpöä tähän tilaan. Kaapin ovet myös kytkevät kylpyhuoneen muuhun taloon, joka on käytännössä kokonaan vuorattu lattian osalta samansävyisellä vaalealla tammiparketilla.

Kylppärin kalusteiden osalta tärkeimmät kriteerimme olivat seinäkiinnitys ja riittävä säilytystilan määrä. Niiden suhteen onnistuttiin kympin arvoisesti, sillä nämä seinään pultatut leveät laatikostot kätkevät sisäänsä ihan uskomattoman paljon tilaa. Ensimmäistä kertaa meillä on kylppärissä ylimääräistä käyttämätöntä säilytystilaa, kun pari laatikkoa on edelleen tyhjillään. Niissä, jo käytössä olevissa laatikoissa purnukat ja muut pysyvät kauniissa järjestyksessä, kiitos erikseen hankittujen säilytyslaatikoiden.

Kylpyhuoneen ja WC:n tasoista tein jo oman postauksen täällä, mutta kertauksena vielä, kyseessä ovat tosiaan Ylämaan Graniitin kautta hankitut Silestonen tasot sävyssä New Extreme Blanco Zeus. Kaltevat altaat sopivat mielestäni täydellisesti laatikostojen minimalistiseen ilmeeseen. Yläkerrassa tykkään myös erityisen paljon siitä, että kalusteet ovat seinästä seinään eikä sivuille jää mitään pientä hajurakoa. Tällä hetkellä käytämme pääsääntöisesti vain yhtä allasta, mutta veikkaampa, että tyttöjen kasvaessa näistä altaista, peileistä ja siitä ylimääräisestä säilytystilasta tullaan vielä taistelemaan.

Alakerran WC:n ilme on huomattavasti yläkertaa lämpöisempi, kiitos lämpimämmän sävyisen laatan sekä messinkisten yksityiskohtien. Tämä on mieheni sanojen mukaan minun valtakuntani ja näyttää juuri siltä, ettei hänellä ole ollut osaa eikä arpaa tämän suunnittelussa. Se voi hyvin pitää paikkansa, mutta oli ehkä ihan reilua, kun minä tätä ylivoimaisesti eniten käytän. Täältä löytyy kaikki meikeistä hiusjuttuihin.

Kuten näette, tänne valikoitui lopulta samanlainen kaksikerroksinen kolmen laatikoston rivi, jonka reunalaatikot ovat tosin mitoituksen vuoksi keskilaatikkoa kapeammat. Säilytystilaa ei siis ole ihan yhtä paljon kuin ylhäällä, mutta meidän tarpeisiin juuri sopivasti. Laatikoiden oviksi valikoitui hyvin eleetön mattainen valkoinen ovi, vaikka harkinnassa oli taas vaikka ja mitä. Olen kyllä nyt loppujen lopuksi ollut erittäin tyytyväinen itseeni siinä mielessä, etten lähtenyt kikkailemaan ovien tai suhteen, vaan pitäydyin hyvin klassisessa ja minimalistisessa tyylissä. Muilla keinoin tiloja saa kuitenkin piristettyä ja muuteltua huomattavasti helpommin.

Ovien vetimiksi valitsin sekä ylä- että alakerrassa pyöreät nuppivetimet. Alas tietysti messinkiset ja yläkertaan kromiset. Mieheni sain keittiön osalta tahtonsa läpi vetimettömistä ovista, mutta tässä kohtaa minä sain sitten päättää. Minusta vetimelliset ovet ovat aina olleet jotenkin kivempia, mutta yhdessä kun rakentaa, niin sitä täytyy välillä (huom välillä :D) tehdä kompromisseja. Huomaisin muuten juuri, että alakerran WC:ssä nupin pyöreä muoto toistuu hieman vahingossa myös peilissä sekä käsipyyhetelineessä. Ihanaa harkitsematonta symmetriaa.

Siinä oli meidän kalustejutut tällä erää. Vaikka nämä saatiin nyt pakettiin, niin kotijuttuja on kuitenkin luvassa viikottain lisää. Itselläni ainakin tämä syksyn tulo on taas herättänyt innon laittaa kotia (ja täällähän sitä laittamista riittää), joten kiva jakaa ideoita ja fiiliksiä myös teidän kesken. Yksi menovinkki aiheeseen liittyen pitää vielä antaa, sillä tällä viikollahan Messukeskuksen valtaa taas Habitare, johon olen itsekin loppuviikosta suuntaamassa. Paikalla on myös yhteistyökumppanini Keittiömaailma ja heidän osastollaan pääsee mm. testaamaan keittiön toiminnallisuuksia osastolle rakennetussa keittiöhaaveilijan karkkikaupassa, Tech labissa.

Siellä voi siis vapaasti painella, vedellä, työntää ja tutustua keittiön toiminnallisuuksiin, innovaatioihin ja mekanismeihin. Tässä kohtaa omaa projektia sitä harmittelee, että olisipa silloin aikoinaan meilläkin ollut mahdollisuus testailla keittiöjuttuja etukäteen. Onneksi me saimme kyllä kaiken tarvittavan avun Keittiömaailmalta muutoin, enkä oikestaan tekisi mitään muutoksia kalusteidemme tekniseen puoleen, jos nyt siihen mahdollisuus tulisi. Kaikki pelaa sen verran mallikkaasti. On kuitenkin hienoa, että tällainen mahdollisuus on ja jos olisin itse vielä suunnitteluvaiheessa, niin käyttäisin tämän kyllä hyväksi!

ps. Jos törmätään Habitaressa, niin tulkaahan moikkaamaan! :)

Kylpyhuoneen liukuovi – vihdoin paikoillaan!

Viikottain kuulen kysymyksen “noh onkos teidän koti jo valmis?” ja usein naurahdan siihen, että “no ei ole todellakaan”. Vaikka muuttopäivästä on jo reippaasti yli puoli vuotta, on täällä silti monta asiaa vielä kesken. Tämä voidaan laskea tekosyyksi, mutta kyllä näiden viimeistely pienen vauvan kanssa ottaa hieman aikansa. Aina tulee jokin tärkeämpi asia eteen ja sitten kotihommat jää. Yksi kodin to do-listan isoimmista jutuista saatiin kuitenkin ruksia viime viikolla yli, kun pesuhuoneen ja kodinhoitohuoneen välinen liukuovi asennettiin vihdoin paikoilleen.

Meillä kävi tämän oven kanssa rakennusvaiheessa vähä ikävästi, nimittäin olimme katsoneet erään ovivalmistajan sivuilta, että he tarjoavat märkätiloihin sopivia lasiliukuovia eri mitoituksilla. Sivuilla olleen mittataulukon mukaan valitsimme sitten mahdollisimman suuren liukuoven ja muurasimme sen mukaan pesuhuoneeseen oviaukon. Ovea tilatessa kävi kuitenkin ilmi, ettei niin suurta ovea ollut saatavilla tavallisiin kotitalouksiin vaan ne olivat ilmeisesti vain teollisuuden käyttöön. Tämä olisi tietysti kannattanut varmistaa ennen aukon muuraamista, mutta siinä vaiheessa, kun ovea tilatiin oli pesuhuone jo melkein laattoja myöten valmis. Piti siis kehitellä suunnitelma B.

Uuden ratkaisun löytäminen ei ollutkaan sitten ihan yksinkertaista. Oviaukko oli sen verran suuri, että valmiina kenelläkään ovivalmistajalla ei ollut sellaista ovea. Märkätila aiheutti myös omat ongelmansa, mutta onneksi apu löytyi lopulta läheltä. Portaamme rakentanut puuseppä sanoi voivansa rakentaa lasin sijaan puusta liukuoven, jos näin halusimme. Hetken tutkittuani puisia liukuovia Pinterestistä innostuin ajatuksesta. Päätimme lopulta tilata häneltä hyvin vähäeleisen puisen liukuoven, jonka mekanismi jäisi piloon. Ei siis mitään industrial-henkisiä viritelmiä, vaan modernia ja minimalistista. Puuksi valikoitui saarni, kuten pesuhuoneen ja saunan katossa. Se päätettiin valkolakata kuten katon virepaneeli.

Ja siinä se nyt kauniisti riippuu. Alunperin oveen suunniteltiin pieni käden mentävä vetoaukko, joka olisi toiminut oven kahvana, mutta se ei teknisesti ollut mahdollista toteuttaa. Nyt pohdinnassa on toisenlainen viritelmä, mutta sen suhteen kaikki on vielä auki. Kodinhoitohuoneen puolelle ei välttämättä mitään edes tarvita, mutta pesuhuoneesta pääsisi kätevämmin pois, jos siellä olisi edes jokin pieni “tarttumakohta”. Olisiko teillä timanttisia ideoita tähän? Entä mitä tuumitte varasuunnitelman toteutuksesta? Olisiko lasinen liukuovi ollut parempi?

ps. Hieman vauhdilla kuvasin nämä tänään ja huomasin vasta editoidessa, että pyykithän ne tuolta saunan ikkunasta kivasti heijastuvat :D Noh ainakin on elämän makuisia kuvia…

Hirsitalo 2.0 kodinhoitohuone

Kaupallinen yhteistyö: Keittiömaailma ja AEG

Tämän lennokkaan pyykkikuvan myötä tervetuloa tutustumaan meidän kodinhoitohuoneeseen! Täällä mieheni pesee pyykit ja minä pidän huolta lasten ulkovaatteista. Tänne tömistellään saappailla sateisen päivän jälkeen aivan kuraisena tai kipitetään varpaat yltä päältä hiekassa iltauinnilta kotirannasta. Täältä nappaan urheiluvaatteet itselleni ennen lenkkiä ja valitsen siivouspäivänä uudet puhtaat lakanat laatikosta. Täällä kuivataan, viikataan, tarvittaessa silitetään tai höyrytetään pyykit. Viimeiset 8,5 kuukautta täällä on myös pidetty vauvan hoitopöytää, mutta pian se aikakausi jää taakse. Kodinhoitohuoneemme on keittiön lailla ehdottomasti yksi käytetyimpiä tiloja.

Jo paljon ennen kuin hirsitalomme nousi tähän tontille oli meille hyvin selvää, että kodinhoitohuone tulisi asettumaan näin. Piirustusvaiheessa painotin useaan otteeseen, että haluan kodinhoitohuoneen olevan kylpyhuoneen yhteydessä ja sisältävän uloskäynnin talon sivulle. Kaiken piti olla erittäin toimivaa ja suoralinjaista. Kun talon perustukset oli tehty, iski pieni huoli. Tuliko kodinhoitohuoneesta sittenkin liian kapea ja ahdas? Mahtuisiko siinä toimimaan, kuten olin kuvitellut? Emme halunneet kodinhoitohuoneeseen hukkaneliöitä, mutta emme myöskään niin ahdasta tilaa, etteikö siellä mahtuisi arkiaskareita toimittamaan.

Seinien noustessa paikalleen mietin yhä miltä lopullinen tila kalusteineen tuntuisi. Tuolloin olimme jo aloittaneet keittiön ohella kodinhoitohuoneen kalusteisen suunnittelun Keittiömaailman kanssa. Heille tilan kapeus ei näyttäytynyt millään tavalla ongelmana, joten päätin tässä (kuten monessa muussakin rakentamiseen liittyvässä asiassa) luottaa suosiolla ammattilaisiin.

Ja hyvä, että luotin. Kodinhoitohuoneesta tuli juuri passelin kokoinen, tehokas ja hyvin toimiva tila. Piirustukset sanelivat kalusteiden asettamisen ulko-ovelta katsottuna vasemmalle, joten sen suhteen ei kenenkään tarvinnut päätä rasittaa. Kaappeja, laatikoita, kodinkoneita ja toimintoja sen sijaa pyöriteltiin pitkään yhdessä Keittiömaailman kanssa. Oli ilmiselvää, että kodinhoitohuoneeseen tulisi sekä pesukone että kuivausrumpu, mutta ei missään nimessä perinteistä tornia. En myöskään halunnut koneita lattiatasoon, vaan hieman korkeammalle, jotta meidän (korjaan mieheni :D) olisi helpompi pyykkiä käsitellä. Päädyimme sijoittamaan kodinkoneet kahden matalan laatikon päälle vierekkäin. Laatikoista tuli samantien pyykkilaatikot, toinen valkoiselle ja toinen kirjavalle pyykille. Tämä ratkaisu on ollut ehkä yksi fiksuimmista ja toimivimmista koko talossa. Pyykit tulee lajiteltua heti ja ne ovat suoraan pyykkikoneen alla. Sen kun vain nosteelee pyykkiä sisään ja laittaa koneen hurisemaan. Pyykinpesukoneesta on myös kätevä siirtää pestyä pyykkiä suoraan kuivuriin, kun ne on sijoitettu näin vierekkäin työskentelytasolle.

Tässä AEG:n kuivurissa on paljon näppäriä toimintoja, kuten esimerkiksi erilliset kustomoidut ohjelmat villalle, silkille ja urheiluvaatteille. Tämän kuivurin myötä perinteisen kuivaustelineen käyttö on vähentynyt huomattavasti ja hyvä niin, sillä emme suunnitteleet telineelle mitään erityistä paikkaa tässä kodinhoitohuoneessa. Tarpeen tullen sen mahtuu kyllä levittämään hyvin tuohon käytävälle, joka ei sitten loppujen lopuksi tuntunutkaan yhtään niin ahtaalta, kuin ennen kalusteiden asennusta pelkäsin. Tilaa on juuri sopivasti ja liukuoven ansiosta kulku pesuhuoneeseen ja pois myös vaivatonta.

Kodinkoneiden ja pyykkilaatikoiden ympärille rakennettiin sitten lopulta tämä muu kalustekokonaisuus. Työskentelytasoa toivoin mahdollisimman runsaasti, mielellään kahdessa eri korkeudessa. Lopulta päädyimme rakentamaan sitä koko matkalta lukuunottamatta huoneen päätyjä, joihin tuli keittiön tapaaan korkeat kaapit “tolpiksi”. Välioven puoleisesta kaapista tuli siivouskaappi ja ulko-oven puoleinen kaappi on puolestaan varattu tyttöjen ulkovaatteille, -kengille ja harrastustavaroille. Meillä oli lapsuudenkodissa aikoinaan vastaavanlainen komero tuulikaapissa ja se oli kyllä fiksu ratkaisu äidiltä. Nyt kun viereisestä laatikosta löytyy vielä kaikki hatut, hanskat ja kaulurit, niin lapsien pukeminen ja riisuminen on helppoa. Sisään tullessa kuraiset kengät voi jättää kiinteälle kuramatolle kuivumaan ja hanskat puolestaan viskata suoraan suureen pesualtaaseen, joka on tosiaan sama kuin keittiössämme. Halusimme tähän myös korkean hanan, jotta esimerkiksi ämpärien täyttö ja vauvan pesu onnistuisi helposti.

Leveän työskentelytason alapuolella oleva kaappirivistö on tosiaan täynnä vetolaatikoita ja niiden lasten asusteiden lisäksi laatikot kätkevät sisäänsä mm. siivoustarvikkeita, minun ja mieheni urheiluvaatteet, kylpypyyhkeet ja lakanat. Pesukoneiden yläpuolelle valitsimme kapeammat yläkaapit, joihin olen tällä hetkellä sijoittanut erilaiset liinat aina vauvan liinoista tyynyliinoihin. Yläkaappien sisennys kapeammaksi oli erittäin fiksu veto, sillä se teki pesukoneiden yläpuolelle jääneestä tasosta heti hyödyllisemmän. Siihen päälle pystyy esimerkiksi kätevästi viikkaamaan puhtaat pyykit.

Kodinhoitohuone oli talomme ainut tila, johon emme halunneet kvartsitasoa. Tänne valikoitui pitkän harkinnan jälkeen mattapintainen nanolaminaattitaso valkoisessa sävyssä. Se on ollut helppo pitää puhtaana ja tuon erittäin mattaisen pinnan ansiosta se ei itse asiassa näytä edes perinteiseltä laminaatilta. Kaapinovet ovat samat kuin keittiössä eli kuuluvat Festa-sarjaan. Tässä huoneessa halusimme jättää hirttä näkyviin puunsävyssä ja se luo minusta todella kivan kokonaisuuden yhdessä vaaleiden kaapistojen kanssa.

Musta ulko-ovi puolestaan kytkee kivasti yhteen kodinkoneet ja tuo syvyyttä tilaan. Kalusteiden vastakkaisella puolella oleva saarnista sekä haavasta valmistettu vaaleapuinen saunaosasto soljuu myös kivasti tähän yhteisen lattialaatan ansiosta. Monissa tiloissa olemme käyttäneet messinkisiä vetimiä ja hanoja, mutta tänne valikoitui kromiset ulko- ja väliovea lukuunottamatta. Viimeisenä silauksena päädyimme laittamaan kalusteisiin rosterisen sokkelin tuonne kaappien alle. Se mätsää näin olle kivasti tilan vetimiin ja hanoihin.

Mitäs siellä tuumataan kodinhoitohuoneesta? Olisitteko te tehneet jotain toisin?