Ei vain päältä kaunis

Olen saanut nyt vuorokauden sisään niin monta kyselyä kahdesta asiasta koskien eilisiä ristiäisiä, että päätin työstää niistä ihan erillisen postauksen 🙂

Eniten uteluita tuli ristiäiskakusta, joka kieltämättä oli myös omaan silmääni erittäin kaunis ja onnistunut. Tällaista kakkua lähdin hakemaan ja sellaisen myös ilokseni saimme. Bongasin jo hyvissä ajoin Pinterestistä “nakukakun”, jonka päällä oli aidoista kukista tehdyt koristeet. Silloin päätin, että yrittäisin tilata vastaavan kuopuksen ristiäisiin. Kakuntekijä löytyi helposti, kun tiesin äitini työkaverin ottavan kakkutilauksia vastaan. Kakun (sekä macaronsit) ostimme siis häneltä (Instassa @paivileipoo) ja hänen suosituksestaan makuyhdistelmäksi valikoitui kookos-valkosuklaa-lime-tropical passion. Täydellisen raikas yhdistelmä makeahkon marenkikreemin kanssa. Kookoksen suurena ystävänä minun oli saatava kakkuun ripaus lempimakuani, mutta se oli tässä sen verran hienostunut, että myös ne vieraat, jotka eivät kookoksesta liioin välitä, tykkäsivät kakusta kovin.

Kakun kukkakoristeidenkin suhteen minulla kävi hyvä tuuri, sillä yksi teistä seuraajistani vinkkasi juuri sopivasti taitavasta kotkalaisesta floristista (Instassa @sammalsydan). Häneltä sain tilattua toiveiden mukaiset kukat kakun päälle ja sivuun. Lisäksi ostin häneltä myös kranssin kastemaljan ympärille. Kakku ja kukat tulivat eri paikasta ja eri aikaan juhlapaikalle, mutta sain ne näppärästi aseteltua paikoilleen juuri ennen tarjoilua.

Nyt kun yhteistöiden oikeaoppinen merkitseminen somessa ja blogissa on ollut paljon pinnalla, niin täytyy tässä kohtaa vielä tarkentaa, että kumpikaan, kakku tai kukat, ei ole osa mitään kaupallista yhteistyötä, vaan tahdoin ihan omasta halustani ja runsaiden uteluiden vuoksi vinkata taitavista paikallisista tekijöistä 🙂 Toivottavasti näistä taitureista on iloa jollekin muullekin!

Kakun lisäksi te kyselitte paljon kattauksessa vilahtaneiden astioiden perään. Nämä kultasomisteiset kukkakahvikupit sekä tässä vanhassa postauksessa jo aikoinaan esitellyt kultaraidalliset kupit ovat minulle hyvin rakkaat, sillä olen perinyt ne mummoltani. Mummo oli, kuten minäkin, melkoinen kultaharakka ja koska muu suku ei ole ehkä ihan yhtä innostunut kullan kimmellyksestä, on minulle suotu mahdollisuus periä monia kauniita kullanhohtoisia asioita. Kuten esimerkiksi uuden kotimme kultakehyksinen lasipöytä sekä nämä astiat.

Samoja astioita siis tuskin saa enää mistään, mutta halusin siitä huolimatta kertoa kuppien alkuperän ja tarinan niiden takaa.  Näiden avulla voin varmistaa, että mummonikin on jollain tavalla vielä tänä päivänäkin läsnä meidän tärkeissä juhlissa ♥

foodlifestyle