Eighteen

Kuka muistaa ystäväkirjat? Ne, joita täytettiin aina lapsena? Minulla oli niitä useampiakin ja ystävien lisäksi niihin oli kirjoittanut allekirjoittanut itse. Joka vuosi uuden version tietenkin.

Näin jälkeenpäin on ollut hauska lukea ja arvuutella mikä elämänvaihe minulla on milloinkin ollut menossa. Ala-asteen viaton urheilijatyttö, ylä-asteelle siirtymässä oleva varhaisteini, se todellinen teini jne. Myöhemmin muistan täyttäneeni vastaavia kyselyitä IRC-galleriassa ja Facebookissa. Olin niistä silloin aivan liekeissä (okei olisin varmasti vieläkin :D). Joku niissä kysymyksissä vaan koukuttaa!

Pari viikkoa sitten bongasin Saran blogista hieman vastaavanlaisen kyselyn/jatka lausetta -tehtävän ja innoissani kopioin kysymykset, jotta pääsin itsekin vastailemaan. Saas nähdä mitä tuumin näistä vastauksista muutaman vuoden kuluttua…

En ymmärrä…miten pystyin nukkumaan vanhan tyynyni ja peittoni kanssa. Päätin toissa viikolla panostaa uuteen täkkiin sekä kunnon tyynyyn ja se on kyllä ollut sen arvoista. Unenlaatu parantunut huomattavasti!

Seuraavaksi ajattelin…maksaa koripallolisenssin ensi kertaa sitten kahdeksaan vuoteen. Viikonloppuna luvassa paluu pelikentille 😀 (apua)

Viime aikoina…sää on sanellut töitäni ja menoja enemmän kuin aikoihin. Miksi minusta tuntuu ettei tällaista talvea ole ollut Etelä-Suomessa vuosikymmeneen?

En osaa päättää…on yleisin lauseeni kaupassa. Niin ruoka- kuin vaatekaupassakin olen aivan järkyttävän surkea tekemään päätöksiä. Pohdin asioita aivan liikaa ja liian tarkkaan.

Muistan ikuisesti…miten mieheni oli ensitreffeiltä myöhässä melkein puolituntia. Nyt vajaa 12 vuotta myöhemmin ymmärrän, että hänellä on tapana myöhästyä 😀

Päivän paras juttu…on toivottavasti vielä tuloillaan, koska tämä aamu on sujunut kirjanpidon ja muiden yhtä inspiroivien juttujen parissa.

Noloa myöntää, mutta…pyyhin meikit usein vauvan “pyllypyyhkeillä” eli wipeseilla. Viimeksi eilen tämä herätti kummastusta kavereiden keskuudessa.

Viikko sitten...makasin sängyssä flunssan kourissa.

Kaikista pahinta on…kuunnella lapsen lohdutonta itkua, jos et voi auttaa häntä sillä hetkellä mitenkään.

Salainen taitoni on…jättää kotiavaimet oveen joka toinen päivä. Eilenkin siskoni tuli sisään ihmetellen miksi avaimeni roikkuvat lukossa.

Jos saisin yhden toiveen se olisi…enemmän matkustelua, uusia maita ja kaupunkeja. Bucket listillä on vaikka mitä mahtavia paikkoja ja olisi ihan mahtavaa päästä ruksimaan ne yksitellen yli.

Minulla on pakkomielle…korjata muiden ihmisten astioita, erityisesti laseja, pois, vaikka he vielä tarvitsisivat niitä.

Söin tänään…aamupalaksi smoothiebowlin sekä pari kurkkuviipaleilla päällystettyä maissiriisikakkua (so good!)

Ärsyttävintä on…kun ihmiset eivät voi sanoa asioita suoraan. Vihaan kiertelyä. Negatiivinenkin totuus on helpompi kestää kuin epämääräinen selittely.

Tekisi mieli…ottaa äkkilähtö. Keho ja mieli kaipaa aurinkoa ja d-vitamiinia enemmän kuin koskaan.

Minusta on söpöä…kun mini leikkii itsekseen ja matkii minua. Milloin hän hoitaa nallea samalla tapaa kuin minä häntä ja milloin kokkaa lohikeittoa lisäillen suolaa ja pippuria. Parhaita ovat suorat lainaukset mm. “odotappa nyt siinä kiltisti paikoillaan”.

Hävetti…kun tajusin sekoittaneeni kaksi henkilöä ja olin puhutellut tätä toista puolituttua ihmistä väärällä nimellä monen tunnin ajan.

Olenko ainoa, jonka mielestä…se emoji-naama, jolla on “puolikuu-silmät” ja hampaat irvessä hymy kuvaa jotain positiivista, hieman veikeää tunnetta 😀 Tämä on aiheuttanut jo melkoisia väärinkäsityksiä kaveripiirissäni, koska muut kokevat sen ilmeen hyvin vastahakoisena ja negatiivisena??

Kuvituksena mustavalkoisia muistoja viime vuoden lempparikuvauksista.

lifestyle