Ekaa kertaa kameran edessä kuukauteen

Taisi olla ensimmäinen kerta miltei 10-vuotisen blogiurani aikana, kun en kuukauteen astunut kameran eteen kertaakaan. Kuukausi tuntuu ehkä monesta teistä lyhyeltä ajalta, mutta itselleni se oli pieni ikuisuus. Ei kuitenkaan mitenkään ahdistava tai pakottavalta tuntuva ikuisuus, vaan oikeastaan helpotus. Olen ollut rehellisesti sanoen niin henkisesti kuin fyysisestikin rikki viimeiset viikot kuopuksen huonoista öistä, etten joinain aamuina ole ollut halukas edes peiliin katsomaan.

Siinä kohtaa kameran eteen astuminen on ollut viimeisenä mielessä ja onneksi sitä ei ole ollut oikeastaan pakko tehdä missään vaiheessa. Jokin viisas ääni sisälläni kehotti hiljentämään työtahtia loppuvuotta kohden ja tässä kohtaa se palkittiin. Ei ole tarvinnut stressata kuvauksista, ainakaan oman pärstän. Olen saanut rauhassa rakentaa päiväni, kuten olen halunnut (ihan kuin sitä olisi oikealla äitiyslomalla :D) sekä oman fiiliksen mukaan keskittyä vain kameran takana olemiseen ja ikuistaa hetkiä meidän tytöistä sekä pieniä paloja täältä kodista. Jatkuva itsensä kuvaaminen on tässä blogivuosien karttuessa alkanut ajoittain tuntua hieman turhauttavalta, mutta toisaalta taas asukuvien otto on niin rutiininomainen (ja kiva!) juttu, että sen jäädessä pois sitä alkaa kyllä jonkin ajan kuluttua kaipaamaan.

Eilen kävin pitkästä aikaa työn merkeissä Helsingissä ja palaverin päätteeksi pyysin Jannia ottamaan nämä kuvat. Olo ei vieläkään ole se kaikista freesein, mutta tuntui kivalta pitkästä aikaa olla tämän jo niin tutuksi tulleen puuhan parissa. Miettiä kivoja kuvakulmia ja fiilistellä matalalta tulevaa, kauniisti imartelevaa pehmeää valoa. Myös omien kuvien editoiminen maistui taas pienen tauon jälkeen ihan hyvältä, vaikka ainahan sitä niin kriittisesti näitä katsoo ja löytää olemattomia virheitä. Näen näissä kuitenkin huomattavasti stressivapaamman ihmisen kuin vaikka kuukausi sitten ja se sellainen aito onnellisuus ja ilo kasvoilla tekee kyllä ihmeitä kenelle tahansa.

ps. Kuvissa vilahtaa yksi tämän syksyn parhaita ostoksia eli tuo tuollainen musta puhvihihainen paitapusero, joka on poimutettu useammasta kohtaa kuminauhoin. Olen pitkään etsinyt siistimpää paitaa, jota voisi yhdistellä niin arkisempiin asuihin kuin sitten juhlaan ja nyt sellainen on vihdoin löytynyt. Täydellinen vaate vaikkapa kauden juhliin paljettialaosan tai nahkahousujen kanssa, mutta myös oiva valinta työpäiviin juurikin sinisten farkkujen kaverina. Ryhdikäs, mutta mukava päällä ja helppo asustaa eri tilanteiden mukaan. Lämmin suositus tälle, jos teillä vastaava hakusessa!