Elämäni hienoin ja haastavin vuosi

Ajattelin ensin, etten tällä kertaa tekisi minkäänlaista koostetta ohitse vierähtäneestä vuodesta, mutta selattuani kalenteria ja kuvasaldoa kuukausia taaksepäin totesin, että haluan sittenkin sellaisen tehdä, ihan vaikka vain itseäni varten. Vuosi 2018 oli nimittäin elämäni tähän astisesti hienoin, mutta samalla haastavin. Käytännössä joka osa-alueella koettiin onnistumisia ja vuodatettiin ilon kyyneleitä, mutta ei ilman koettelemuksia ja haastavia hetkiä. Nämä hetket haluan muistaa, niin ne hyvät kuin huonotkin.

TYÖ

Viime vuonna tein töitä enemmän kuin koskaan. Ihan niitä konkreettisia töitä, mutta myös muita ponnisteluja oman onnellisuuteni eteen. Moni asia oli pitkään junnannut paikoillaan, mutta vihdoin vuonna 2018 alkoi tapahtua. Ponnisteluni palkittiin lopulta asiassa kuin asiassa ja usein ruhtinaallisesti. Oli kyse sitä työstä, perheestä tai vapaa-ajasta.

Töiden osalta merkittävimpiä saavutuksia oli mm. pitkäaikaiset yhteistyöt isojen yritysten kanssa sekä alkuvuodesta lanseerattu Vilan SS18 kampanja, jonka kasvona sain kunnian toimia. Sen lisäksi ne monet kuvatuotannot, joita olen blogityön ja omien somekanavieni ohessa työstänyt olivat todella palkitsevia. Pitkäaikaisimman asiakkaani kanssa lähdin myös kehittelemään cinemagrafeja ja onnistuin siinä samalla hankkimaan yhden cv:hen kirjattavan taidon itselleni lisää. Tänä vuonna on tarkoitus laajentaa osaamistani vieläkin pidemmälle ja olen siitä hyvin innoissani.

Työn merkeissä pääsin viime vuonna myös hieman matkustelemaan ja tieto raskaudesta teki näistä matkoista entistä antoisampia. Tiesin, että vuoden vaihteessa elämäni tulisi taas hieman muuttumaan, eikä mahdollisuutta lähteä pitkille viikon työreissuille enää hetkeen olisi, joten päätin ottaa kaiken irti vuoden varrelle tarjoutuneista reissuista.

Sen lisäksi, että vietin lukuisia öitä Helsingissä matkustin myös kesäkuussa viikoksi Sveitsiin Visit Switzerlandin vieraana ja syyskuussa kävin Hannan kanssa kuvailemassa syksyisillä Pariisin kaduilla.

Nautin viime vuonna työn teosta enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja motivaationi pysyi korkealla loppuun saakka, vaikka fyysinen oloni ja jaksamiseni raskauden myötä hieman kärsikin. Jos joku olisi minulle alkuvuodesta sanonut, että sen lisäksi, että saatte viimeisteltyä talon, muutettua ja selviät 9 kuukauden odotuksesta sekä synnytyksestä hienosti, tulet vielä tekemään yrityksellesi kaikkien aikojen parhaan tuloksen olisin nauranut ääneen. Mutta niin vain kävi. Tulos koheni aikaisempiin vuosiin nähden huimasti.

Vaikka kyseessä on yhden henkilön pyörittämä yritys, koen silti olevani kiitoksen velkaa myös ympärillä oleville ihmisille. Ilman heitä moni asia olisi jäänyt tekemättä ja saavuttamatta. Mieheni lisäksi kollegoiden tuki ja apu oli taas kerran korvaamatonta. Puolin ja toisin jaetut vinkit sekä tarjotut kuvausavut mahdollistivat monta juttua. Myös lähipiirin tarjoama lastenhoitoapu oli apu vailla vertaa. Ja veikkaampa, että tänä vuonna tulen olemaan nimenomaan tästä avusta erityisen kiitollinen.

KOTI

Työkuvioiden lisäksi vuoden 2018 suurimpiin saavutuksiin kuuluu ehdottomasti taloprojekti ja sen valmistuminen. Tulen vielä erikseen kirjoittamaan aiheesta lisää, mutta tiivistettynä voin jo tässä kohtaa todeta, että talon rakentaminen on ollut projektina ehdottomasti se elämäni haastavin, työläin ja raskain. Niin monta sataa työtuntia siihen saatiin kulumaan, vaikka ei itse konkreettisesti rakennettukaan. Niin monta tuskaista ja epätoivoista hetkeä käytiin läpi, kun asiat menivät kerta toisensa jälkeen pieleen tai budjetti paukkui yllättävistä kuluista. Vielä meillä riittää tässä talossa ja erityisesti pihamaassa työnsarkaa, mutta juuri nyt en tunne mitään muuta kuin kiitollisuutta siitä, että saimme muuttoluvan ja saamme asua unelmiemme kodissa.

Muutto itsessään oli projektina melkoinen. Ei se missään tilanteessa ole helppo ja mukava lisä arkeen, mutta viimeisiin raskausviikkoihin yhdistettynä muutto menee kyllä kategoriaan “ei enää ikinä, kiitos”. En tiedä mistä kaivoin sen kaiken energian, jolla sain kuin sainkin käytyä tavarat läpi, pakattua, siivottua ja viimeisteltyä asiat uudella talolla aikataulussa sekä kaiken sen ohessa pyöritettyä tavalliset arkikuviot ja työasiat. Ehkä ihmisillä on vain tilanteen vaatiessa taipumus venyä ja kyetä asioihin, joihin ei egkä paperille kirjoitettuna alkuun uskoisi. Tästä(kin) selvittiin kuitenkin lopulta hienosti.

Mitä nyt muuttoaikataulumme muuttui matkan varrella ainakin 10 kertaa ja loppujen lopuksi se ikuinen vitsi “jouluksi kotiin” kävi toteen. Mutta onneksi kävi, sillä kuten tiedätte, pääsimme muuttamaan juuri sopivasti ennen kuopuksen syntymää ja asettumaan edes hieman aloillemme (eli kokoamaan sängyt ja varmistamaan, että kaapeissa on ruokaa).

VAPAA-AIKA

Työntäysteisten, jopa uuvuttavien asioiden lisäksi vuoteen 2018 mahtui myös paljon ihania, kepeitä asioita, joista sain voimaa paahtaa taas täysillä eteenpäin. Lomareissut olivat yksiä näistä ja niitä tulikin tehtyä muutamia vuoden aikana. Ei liikaa, mutta juuri sopivasti. Yksi pidempi ja lyhyempi ulkomaanreissu sekä pientä kotimaanmatkailua. Alkuvuodesta kävimme perheen kanssa viettämässä hiihtolomaa pohjoisemmassa sekä rentoutumassa 10 päivän ajan Dubain auringon alla. Kesällä teimme mieheni kanssa muutaman yön reissu Pariisiin ihan kaksistaan. Tai oikeastaan kolmistaan, kun kuopus matkusti mukana masussa. Tuolloin kerroin myös raskaudesta täällä blogin puolella.

Lomareissujen lisäksi pidin tänä vuonna ihka ensimmäisen kesälomani yrittäjänä. Päätin jo hyvissä ajoin, että aion pyhittää heinäkuusta pari viikkoa ihan vaan minille ja perheen yhteiselle ajalle. Halusin irtautua hetkeksi somesta ja jättää tietokoneen avaamatta. Ne olivat yhdet vuoden hienoimmista viikoista. Kesä oli muutenkin kelien puolesta upea ja ensimmäistä kertaa taisin saada jopa saada tarpeekseni lämmöstä ja auringosta kotimaassa. Olisipa ensi kesä yhtä mieletön!

Yksi vuoden kohokohdista oli myös 30-vuotissyntymäpäiväni helmikuussa, vaikka mitään sen kummempaa ei tuona ajankohtana tehtykään. Tarkoitus oli alunperin järjestää isot juhlat, mutta ne kaatuivat mm. aikatauluhaasteisiin, kun sopivaa ajankohtaa ja paikkaa ei löytynyt. Nyt tekisi mieli järjestää tänä vuonna ikimuistoiset 31v. synttärit korvaamaan nuo välistä jääneet juhlat. Täytyykin laittaa asia samantien työlistalle.

PERHE

Viimeinen kategoria ei paljon selityksiä kaipaa. Vuosi oli rakkauden täyteinen kaikin puolin ja täynnä unohtumattomia hetkiä perheen kanssa. Alkuvuodesta rämmin vielä keskenmenon jälkeisessä masennuksen suossa, mutta pikku hiljaa aurinko alkoi paistaa risukasaan ja huhtikuun lopussa, kun sain tietää odottavani kuopusta olin tietysti onneni kukkuloilla. Seuraavat yhdeksän kuukautta meni leveästi hymyillen, vaikka muut asiat elämässä eivät aina sujuneet toivotulla tavalla.

Moneen otteeseen esimerkiksi taloprojektin kohdalla totesimme, että aivan sama kunhan meillä perheenä ja vauvalla asiat olivat hyvin. Keskemeno sekä uusi raskaus olivat tuoneet perspektiiviä elämään ja olin jälleen kerran oppinut arvostamaan enemmän niitä oikeasti tärkeitä asioita. Vaikka vuoden takainen menetys oli raskas ja ikävä kokemus, ajattelen kuitenkin niin, että kaikella oli tarkoituksensa. En ehkä olisi ollut yhtä vahva ja rohkea kokemaan kaikkea tähän vuoteen 2018 mahtunutta ilman sitä.

Syksy ja loppuvuosi kuluivat pitkälti yllä mainittujen projektien parissa sekä vauvaa odottaen. Syyskuussa kerroin, että perheemme tulee kasvamaan toisella tytöllä. Sisko oli ehdottomasti se kuumin puheenaihe meidän kotona koko loppuvuoden ajan ja yhä edelleen mini suhtautuu suurella rakkaudella pikkusiskoa kohtaan, vaikka pientä mustasukkaisuutta onkin havaittavissa.

Raskaus sujui kaiken kaikkiaan hyvin, vaikka alussa pelko uudesta keskemenosta olikin vahvasti läsnä ja loppupuolella taas huoli painoi ennenaikaisen syntymän osalta. Kaikista ennakkomerkeistä sekä yhdestä päivystyskäynnistä huolimatta kuopus jaksoi kuitenkin sinnitellä mahassa oikein turvallisille viikoille asti ja saapui ihastuttamaan meitä vasta joulun kynnyksellä, kuten olin koko raskauden aavistellutkin. Toinen jouluvauva kruunasi kyllä tämän kaikin puolin hienon vuoden.

Viimeiseen kuvaan tiivistyykin sitten koko vuoden hienoin ja ikimuistoisin hetki. Näiden kahden kohtaamisesta olen haaveillut kauan ja miettinyt mielessäni miltä se tuntuisi. Minusta itsestäni on aikoinaan otettu vastaavanlainen kuva pikkusisko sylissäni enkä oikeastaan ennen tätä ole koskaan miettinyt, miten tunteikas hetki se oli silloin aikoinaan myös äidilleni. Ensitapaaminen sisaruksen kanssa painuu varmasti syvälle mieliin, oli sitten minkä ikäinen tahansa. Tämä rakkaustarina kahden siskon välillä on vasta alussa, mutta uskallan väittää, että siitä tulee hieno, elämänmittainen matka.

Kiitos vuosi 2018, kun opetit sekä annoit niin paljon ja vähän enemmänkin.

lifestyle