Elämänviiva

Tiedättekö sen inhottavan sisällä vellovan olon, joka ei johdu siitä, että söit liikaa? Välillä se katoaa ja hetken ajan motivaatio kaikkeen tekemiseen on taas huipussaan, mutta sitten se olo tulee takaisin. Stressi nimittäin.

Tiedän olevan aika altis stressille. Se on varmasti osittain geeneissäni enkä voi sille mitään, mutta onneksi stressin lievitystä voi harjoittaa kuka vain. Nykyisin osaan jo vetää jarrut kiinni, kun tunnen pahan olo kertyvän sisälle. Se mikä stressin aiheuttaa vaihtelee aina. Viime vuonna puhuin teille ura-ahdistuksesta ja pari viikkoa sitten riittämättömyyden tunteesta. Oikeastaan mikä vain negatiivinen asia tai tapahtuma voi laukaista stressireaktion. Harvoin se iskee heti päälle, vaan useimmiten negatiiviset asiat kerryttävät itseään kokoon lumipallon lailla ja lopulta stressi vyöryy päälle.

Ennalta ehkäisevät toimet ovat hyviä ja jokaiselta meistä löytyy varmasti omia keinoja lievittää stressiä. Toisia auttaa musiikki, toisia liikunta. Toiset tarvitsevat kunnon adrenaliinipiikin, toiset taas hiljaisuutta ja rentoutumista. Mutta siinä vaiheessa, kun stressi on jo ehtinyt vyöryä päälle, voi olla vaikea löytää sitä sopivaa tapaa rentoua. Se tilanne saattaa vaatii hieman erilaisen lähestymistavan ja ehkä aavistuksen enemmän työtä, jotta siitä inhottavasta tunteesta pääsee eroon.

Minä tunnen itseni niin hyvin, että tiedän tarvitsevani sellaisena hetkenä pienen tauon. Se ei tarvitse olla pitkä hetki, mutta minun on otettava aika itseäni varten, kuunneltava mikä on hätänä ja tehtävä tarvittavat korjausliikkeet. Monesti erilaiset harjoitukset ovat auttaneet minua pahimman olon yli. Yksinkertainen tehtävä, jossa listataan ahdistusta tuottavat asiat ja pyritään miettimään niille ratkaisua (jos sellaisia edes on) toimii usein kevyemmissä stressitilanteissa. Vaikeammissa tapauksissa asioita on usein lähestyttävä hitaammin ja pohdiskeltava syvemmin. Tähän sopii esimerkiksi Elämänviiva-harjoitus, jonka ideana on piirtää kirjaimellisesti viiva, johon merkitään erilaisia asioita elämäsi varrelta, riippuen hieman siitä mihin harjoituksella pyritään.

Yleisesti ottaen Elämänviiva-harjoituksen tavoitteena on hahmottaa omaa elämää ja sen merkityksellisiä kohtia pitkällä aikavälillä. Jos harjoitus tehdään esimerkiksi työuran näkökulmasta on sinne hyvä merkitä opiskelut, työkokemukset ja muut urakehitykseen liittyneet asiat. Jos taas kyseessä on kokonaisvaltaisempi harjoitus, jossa on tarkoitus tutkia laajemmin omaa elämää, omaa minuuttaan ja sitä mitkä asiat ovat johtaneet henkilön siihen pisteeseen, jossa hän nyt on, voi viivalle merkitä kaikki tärkeät tapahtumat.

Muistan varmasti ikuisesti sen hetken, kun tein ensimmäistä kertaa tämän harjoituksen. Se oli se kevät, kun hiustenlähtöepisodini oli pahimmillaan eli siitä on nyt aika tarkalleen 4 vuotta aikaa. Muistan piirtäneeni viivaa ja itkeneeni välissä asioille, joita oli tapahtunut. Aluksi oli vaikea uskoa, että viivasta olisi minulle mitään hyötyä. Ja rehellisesti sanoen harjoituksen päätyttyä fiilis oli yhä sama. Mutta kun aikaa kului ja olo helpottui, tajusin tämän harjoituksen olleen yksi käännekohta koko episodissa. Olin purkanut sen ahdistuksen paperille ja itkenyt vuolaasti pahaa oloa pois. Olin miettinyt elämääni, kaikkia niitä ihania sekä kamalia asioita, joita olin siihen mennessä kokenut.

Muistan harjoituksen aikana verranneeni merkitsemiäni tapahtua keskenään. Mikä oli se kaikista merkityksellisin tapahtuma? Minkä koin suurena ilona ja onnistumisena? Entä mikä asia tuotti minulle eniten tuskaa? Se oli hyvää pohdiskelua. Harjoitus antoi perspektiiviä sen hetken ongelmiin ja haasteisiin. Se loi omalla tavallaan uskoa siihen, että kaikki järjestyy. Kuten viiva näytti, alamäen jälkeen tulee usein se ylämäki.

Olen tehnyt Elämänviiva harjoituksen pari kertaa uudestaan tämän jälkeen, mutta hyvin erilaisissa merkeissä kuin 4 vuotta sitten. Olen jopa nauranut välillä ja ehkä siinä tämän harjoituksen hienous piileekin. Sen avulla pystyy pohtimaan niin monenlaisia asioita. Se voi aivan yhtä hyvin toimia apuna traumaattisen kokemuksen käsittelyssä tai olla osa urasuunnitelman tekoa. Sen voi tehdä myös ihan muuten vaan, ilman varsinaista ongelmaa. Kuten jo totesin, pelkkä viivan tekeminen auttaa usein suhteuttamaan asioita ja laittamaan ne tärkeysjärjestykseen.