Kyselin eilen postaustoiveita IG:n puolella ja ylivoimaisesti eniten toivottiin kahta asiaa; raskaus- ja raksa-postauksia. Mitä ilmeisimmin vauva- ja kotijutut kiinnostavat siis valtaosaa teistä eniten. Sehän minulle sopii paremmin kuin hyvin, sillä kun aihe koskettaa niin lähelle omaa tämän hetkistä arkea, on siitä aika helppo kirjoittaa. Muutenkin oli ihana huomata, miten paljon juurikin niitä arkisia asioita te toivoitte. Näiden kahden mainitun lisäksi mm. ruokareseptejä. Välillä sitä kuvittelee, että tänne pitäisi olla keksimässä koko ajan jotain uutta ja mullistavaa, mutta loppujen lopuksi sekä minä että te siellä nautimme aika yksinkertaisista postauksista.
Raskauteen ja vauvaan liittyviä postauksia on luonnoksissa jo muutama, joten aloitetaan yhdellä niistä. Paljon puhutaan aina siitä energisestä keskiraskaudesta ja nyt ajattelin kertoa, onko se pitänyt omalla kohdallani laisinkaan paikkaansa.
Nyt elellään siis toisen kolmanneksen loppupuolta (mihin tämä aika oikein menee??), jota useimmiten nimitetään keskiraskaudeksi. Tästäkin asiasta on niin monia eri mielipiteitä ja lähteitä, onko se keskiraskaus nyt yhtä kuin toinen kolmannes vai esimerkiksi juurikin viikot 25-30. Itse miellän “oikeaksi” nämä kyseiset viikot. Raskauden viimeisen kolmanneksen alkukin tuntuu lähteistä riippuen vaihtelevan viikosta 26 viikkoon 28. En siis ole varma alkaako omani ensi viikolla vai vasta parin viikon päästä. Mutta maalaisjärjen ja olon perusteella sanoisin, että tämä nyt elettävä hetki on todellakin sitä energistä keskiraskautta.
Kuten edellisessä postauksessa kerroin paljon on tällä hetkellä elämässä meneillään aina työprojekteista taloprojektiin, mutta uskomattoman hyvin olen jaksanut painaa pitkiäkin päiviä. Välillä olen jopa unohtanut olevani raskaana, mutta bebe on onneksi muistuttanut minua asiasta heittämällä voltin aina silloin tällöin. Vauvan liikkeet ovat voimistuneet parin viikon aikana todella paljon ja nyt kutsuisinkin näitä jo potkujen sijaan muljahteluiksi. Ulkopuolelta näyttää kuin pieni meloni seikkailisi päättömästi ympäri vatsaani.
Melonivertaukseen viitaten raskaus on alkanut näkyä selvästi myös ulkopuolelle. Painonnousu on sen sijaan ollut yllättävän maltillista, vaikka eivät ne lukemat edellisellä kerrallaakaan päätä huimanneet. Kiloja tuli ja on tullut nytkin riittävästi ja mikä tärkeintä; vauva kasvaa normaalisti ja syntynee näillä näkymin minin tavoin normaalikokoisena. Raskauskilojen kohdalla ollaan todennäköisesti päätymässä aika samoihin lukemiin kuin viimeksi (+8kg).
Sf-mittaa ei viime neuvolakäynnillä vielä otettu, mutta sen kehityksen näkee sitten muutaman viikon kuluttua. Omasta mielestäni vatsa on isompi kuin viimeksi, mutta on mahdollista, että muistini tekee tässä kohtaa tepposet. Housujen perusteella kasvu on kuitenkin ollut selkeää viime viikkojen aikana, sillä pakkasin juuri pari päivää sitten viimeisetkin ns. normaalit housut muuttolaatikoihin. Niitä tuskin ennen tammikuuta tarvitaan.
Raskausarvista ei ole vielä havaintoja, mutta ajattelin varmuudeksi aloittaa pian vatsan öljyämisen. En tiedä onko siitä todistetusti mitään apua, mutta ainakin se lieventää kutinaa ja kuivuutta, joka tuntuu lisääntyvän viikko viikolta. Viime kerralla säästyin raskausarvilta, mutta saa nähdä miten nyt käy. Arpia enemmän minua mietityttää suonikohjut, jotka ovat meillä sukurasitteena. Edellisellä kerralla sääriini tuli hämäkkimäisiä suonisykkyröitä, eli ei ihan varsinaisia suonikohjuja, mutta mahdollisesti niiden alkuja. Nyt minua huolettaa kehittyvätkö ne tämän raskauden myötä lisää. Onneksi alaraajojen suonikohjuja voi yrittää ehkäistä liikunnan ja tukisukkien avulla. Kuulemma jalkojen ristimistä tuolilla istuttaessa olisi myös hyvä välttää, mutta se tuntuu ainakin minulle olevan ihan mahdoton tehtävä 😀 Tulee luonnoton olo, jos toinen jalka ei olekaan toisen päällä ristikkäin.
Fyysistä muutoksista ja vaivoista voisi tässä kohtaa mainita vielä närästyksen, joka alkaa selkeästi nostaa taas päätään vauvan kasvaessa. Kuukauden takaisesta viikkoja kestäneestä supistavasta tunteesta olen sen sijaan päässyt eroon, kuten myös väsymyksestä ja pahoinvoinnista (bussipahoinvointia lukuunottamatta). Näiden ansiosta tätä keskiraskautta voi kuvailla nimenomaan energiseksi.
Tänään sain työasioiden ohella hoidettua myös tärkeitä vauvaan liittyviä paperiasioita. Neuvolasta saadun raskaustodistuksen avulla pystyin tekemään Kelaan tarvittavat hakemukset. Äitiysavustuksen päädyin tällä kertaa ottamaan rahana äitiyspakkauksen sijaan. En kokenut sitä nyt toisella kertaa enää tarpeelliseksi, joten siksi päädyin tähän ratkaisuun. Tämän vuotinen äitiyspakkaus tosin näytti aika kivalta värien ja kuosien puolesta, kun sitä siskon kautta pääsin ihastelemaan. Siinä tulikin yksi iso uutinen möläytettyä, eli miten mieletöntä onkaan, että saan jakaa raskausajan ilot (ja surut) toisen siskoni kanssa. Viime kerralla paras ystäväni odotti samaan aikaan esikoistaan ja nyt vuorostaan siskoni. On tämä aika hurja yhteensattuma, mutta erittäin ihana sellainen. Minikin on ollut asiasta aivan tohkeissaan, kun sisaruksen lisäksi hän tulee saamaan kuukauden sisään myös serkun 🙂
Tulevina viikkoina minun olisi tarkoitus hoitaa vauvan vakuutusasiat kuntoon ja tarkistaa vielä mitä hankintoja meidän olisi hyvä tehdä ennen vauvan syntymää. Isoimmat hankinnat teimme jo silloin minin kanssa ja suurin osa niistä on odotellut varastossa siltä varalta, että niitä vielä jonain päivänä tarvittaisiin. Jotain pienenpää listalla kuitenkin on ja kyllähän sitä varmasti taas hullaantuu uuden vauvan myötä shoppailemaan muutamia uusia vaatteita. Itse asiassa tein viikonloppuna ensimmäiset vaatehankinnat ja voisin esitellä ne pian blogissa. Sitä ennen minun täytyy kuitenkin yrittää vihdoin saada kuvattua haaveilemani kuvat postaukseen, jossa kerron vauvan sukupuolen. Vaatteiden esittely nimittäin paljastaisi sen aika helposti 😉
Tässä tuli nyt “tiivistettynä” energisen keskiraskauden kuulumiset. Huomenna olen lähdössä Pariisiin, joten edessä on vielä pakkauspuuhia. Huomaa muuten hyvin, miten raskaus on muuttanut myös pakkaustyyliäni. Sen sijaan, että olisin pakannut ensimmäisenä laukkuun Pariisin henkeen sopivia kivoja asuja, olen laittanut sinne paraatipaikalle tukisukat 😀 Niitä tulen tosin tarvitsemaan 100% varmuudella ainakin lentomatkoille.
What do you think?
You must be logged in to post a comment.