Miltei 8 kuukautta vierähti ennen kuin ehdimme mieheni kanssa ottaa oikeasti kahdenkeskistä aikaa ja viettää rehellistä date night-iltaa. Muutamat juhlat ja häät ovat tässä tämän vuoden puolella toki taanneet sen, että sitä on tullut hengailtua vain aikuisten kesken ja oltua myös yhden yön verran kerrallaan erossa tytöistä, mutta muuten olemme olleet aika tiiviisti perheen kesken. Joka on toisaalta ollut ihanaa, mutta kuten varmasti kaikki vanhemmat allekirjoittavat sen, on se oma aika ja vanhempien keskinäinenkin aika mielettömän tärkeää.
Esikoisen kohdalla ensimmäiset treffit mieheni kanssa taisimme järjestää jo muutamien viikkojen jälkeen minin syntymästä ja yökylässäkin hän oli suhteellisen nuorena, kun siihen ei mitään estettä imetyksen kariuduttua ollut. Kuopusta sen sijaan emme raaskineet alkuun yökylään antaa, vaikka hänkin siirtyi jo hyvin varhaisessa vaiheessa pullolle. Alkuvuotta varjostaneet terveydelliset ongelmat kaihersivat sen verran meidän vanhempien mielissä, että tuntui parhaalta pitää tyttö koko ajan molempien tai ainakin toisen vanhemman lähellä. Me tiesimme tarkalleen, miten hieman haastavasti syönyt ja nukkunut vauveli tykkäsi, että asiat tehdään. Siinä kuplassa se meidän vanhempien yhteinen ja oma aika jäi sitten aika pahasti jalkoihin…
Havahduimme tähän alkukesästä ja vannoimme, että nyt kun kaikki oli kuopuksen terveyden osalta kunnossa tulisi tähän muutos. Useampien juhlien siivittelemä kesä ei kuitenkaan oikein tarjonnut mahdollisuutta kunnon irtiottoon, mutta kun lopulta saimme kesän viimeiset häät pakettiin nyt elokuussa, päätimme samantien buukata miniloman Helsinkiin. Aika tarkalleen 24h kestänyt reissu tuntui vähintäänkin pitkältä viikonlopulta. Yhtäkkiä sitä oltiin vain me kaksi ja aikaa tuntui olevan loputtomiin. Vaikka eron yhden versus kahden lapsen kanssa on huomannut jo monessakin kohtaa, tuntui se korostuvan tässä kohtaa erityisesti. Molempien tyttöjen jäädessä tällä kertaa kotiin käytettävissämme ollut aika triplaantui samantien.
Tästä huolimatta tai ehkä nimenomaan tästä syystä meillä ei ollut Helsingissä mitään sen kummempaa aikataulua tai agendaa. Halusimme vain syödä hyvin, ehkä vähän kierrellä kaupungilla ja NUKKUA. Nukkua keskeytyksettömästi vähintään 7 tuntia. Vaikka illallinen YesYesYes:issä oli mielettömän hyvä, maistui treffi-iltana uni kaikista parhaimmalta. Sitä oli jo ihan unohtanut sen, miltä tuntui nukkua niin monta tuntia putkeen heräämättä kertaakaan. Miltä tuntui syödä ilman, että joku repi hihasta, kitisi tai mölysi muuten vaan. Miltä tuntui kulkea kaupungilla ilman vaunuja ja ilman vaippakassia. Niin. Hemmetin. Hyvältä.
Mutta samaan aikaan myös niin tyhjältä ja orvolta. On ihan järjenvastaista, että ensin sitä haikailee joka välissä pienten irtiottojen sekä oman ajan perään ja kun sitä sitten tarjoillaan, niin pitää ensimmäisenä avata puhelimesta lasten kuvat ja videot. Mutta niin se vain menee ja kuuluu tähän yhtä tiukasti kuin ne vaippakassit, vaunut ja illallisten itkupotkuraivarit. Kotimatkalla nauroimme miehen kanssa, miten sitä onkin jo kova ikävä sitä päivittäistä, naurun ja itkun täyteistä kaaosta, joka kotonamme tällä hetkellä vallitsee. Ja josta pystyy tämän treffi-illan ansiosta taas nauttimaan hetken aikaa täysin mutisematta.
ps. Tässä kuvituksena mikäs muukaan kuin itse treffi-illan asu!
Mango jacket & shoes / Zara dress / vintage bag
Huong Quach-Alastalo
August 19, 2019Sulle sopii älyttömän hyvin tuo vaaleampikin tukka. Olet aikamoinen ilmestys ?
Joskus tarvii etäisyyttä, jotta osaa arvostaa oman elämänsä. Irtiotot tekee kaikille hyvää, erityisesti varmasti vanhemmille ❤️
Jii
August 20, 2019Minunkin mielestä nuo hiukset passaa sulle tosi hyvin! Muutenkin ihana lookki ? Mun pitäis myös mieheni kanssa ryhdistäytyä kahdenkeskisten treffien osalta asap! Aina se muka jää…
kaisaturunen
August 20, 2019Voi kiitos 🙂 Niinhän ne tuppaa jäämään ellei ota oikein asiaksi, mutta tästä lähtien täytyy varmaan kalenteriin buukata säännöllisin väliajoin niin ei ihan unohdu miltä toinen näyttää ja kuulostaa isä-roolin ulkopuolella 😀
Henrika
August 20, 2019Mahtavaa että olette päässeet treffeille :)! Ja se on kyllä ehdottoman tärkeää. Antaa myös paljon voimaa arjen pyöritykseen 🙂 Meillä meni todella paljon pidempään, että pääsimme yön yli kahdestaan. Meillä on kaksi tytärtä 3v ikäerolla, ja esikoinen ei ehtinyt kertaakaan yökylään ennen nuoremman syntymistä. Nyt kesällä nuoremman ollessa 1v5kk pystyimme jättää heidät yhdeksi yöksi hoitoon isovanhemmille ja pääsimme viettämään kahdenkeskistä aikaa 🙂 ”pitkä aika” on siis melko suhteellinen käsite ja taitaa monella mennä vielä meitäkin kauemmin. Kannattaa kuitenkin yrittää järjestää kahdenkeskistä aikaa vaikka sitten päivällä jos ei yöksi pysty lapsia jättää 🙂
kaisaturunen
August 20, 2019Tää on kyllä totta, että se on hyvin suhteellista mikä tässä kohtaa on pitkä aika. Pahoittelut, jos tuntui, että korostin sitä liikaa, se ei ollut tarkoitus 🙂 Meidän mittapuulla tämä oli tällä kertaa vähän pidempi odotus, että sitä kahdenkeskistä aikaa tarjoutui, joten siitä tämä tuntemus. Postauksessa en ottanut aihetta puheeksi, mutta otan nyt näin kommentin muodossa, että vaikka sitä omaa aikaa kovasti välillä kaipailee, niin on hyvä muistaa, että joissain tapauksissa sitä ei vain yksinkertaisesti ole mahdollista saada vuosiin. Erinäisistä syistä lapsia ei ole mahdollista laittaa hoitoon ja tuolloin vanhempien on kannettava se ihana, mutta välillä raskas taakka yksin. Vaikka irtiottoihin ei aina ole siis mahdollisuutta, toivon sydämeni pohjasta, että jokainen äiti ja vanhempi voisi kuitenkin saada apua tai edes pienen hengähdyshetken kun sitä kipeästi tarvitsee. Kiitos hyvästä muistutuksesta ja ihanaa syksyn odotusta teidän perheelle! <3
Henrika
August 21, 2019Kiitos :)! Itse ainakin tunnustan että esikoisen aikana en osannut edes kaivata ”yön yli treffejä”, mutta sitten kun toinen syntyi niin sitä alkoi kaivata yllättävän nopeasti :’D osalla tosiaan ei ole kenelle jättää ja osa ei raaski jättää. Kukin tyylillään :)!
kaisaturunen
August 24, 2019Joo siis tuo on kyllä iso ero, että miten esikoista ei meinannut raaskia jättää millään ja silloin kun raaski niin ihan itku kurkussa olit itse 😀 Toista sitten ei raaskinut jättää ihan ymmärrettävistä syistä, mutta nyt kun ei ole enää semmoista vaivaa, niin kyllä lähtee mamma reippaasti viettämään omaa aikaansa eikä murehdi kotiin jäävää vauvaa 😀
Rbka
August 20, 2019Toi tukka on aivan upea! 🙂
Meillä meni 10kk ennen kuin raaskimme antaa tyttäremme mummolaan yökylään. Vierastaminen oli niin hurjaa ja kesti pitkään, ettei yökyläily tätä aikaisemmin olisi tuntunut hyvältä meistä.
Mainitsit muuten aiemmin että raskausaikana kasvoihisi ilmestyi maksaläiskiä. Mikä niiden tilanne on, ovatko häipyneet itsekseen? Millä ihmeellä sait ne peitettyä? Mulla ilmestyi niitä imetysaikana juurikin ylähuulen yläpuolelle eivätkä näytä lähtevän mihinkään. Riittävän peittävä tuote on edelleen hakusessa.
kaisaturunen
August 21, 2019Kiitos 🙂 Meidän esikoinen oli kovempi vierastamaan, mutta kuopus jäisi varmaan naapurillekin yökylään jos antaisimme 😀 Ei ole moksiskaan uusista tyypeistä (ainakaan vielä).
Maksaläiskät tosiaan ilmestyivät keskenmenon ja uuden raskauden alun välissä (varmaan mukana hormonipyörremyrsky ollut) ja pahenivat koko raskauden ajan. Viime talvena ne hävisivät miltei kokonaan, mutta tänä kesänä maksaläiskät ovat tulleet sitkeästi takaisin, mutta ehkä hieman haaleampina. Tosin olen ollut paljon vähemmän auringossa, käyttänyt aina 50 suojakerrointa ja pyrkinyt suojaamaan kasvot hatulla. Kaikesta huolimatta otsa on kuin kartta taas, mutta onneksi peittyy jonkin verran meikin alle. En tykkää käyttää kovinkaan peittäviä tuotteita, joten olen vain suosiolla antanut läiskien kuultaa läpi. Itse en saanut raskausarpia, mutta sain sitten nämä ja totesin, että minkäs sille mahtaa. Jos joku pitää niitä arpia merkkinä tärkeästä ajasta ja elämän ihmeestä, niin minä pidän sitten näitä. Eiväthän ne kivoja ole ja yritän kyllä yhä suosia vaalentavia tuotteita (käytössä Diego Dalla Palman Whitelight sarja), mutta en jaksa stressata asiasta 🙂 Ehkä ne joskus haalistuvat kokonaan tai sitten eivät. Lasertouhuihin en vielä ole valmis, mutta katsotaan sitten vaikka 5 vuoden päästä, jos läiskät alkavat ärsyttämään…
Mukavaa syksyn odotusta sinne!