Eilinen päivä ei sitten sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Mini nappasi itselleen viikonlopuksi jonkun vatsapöpön, joka päätti hyökätä päälle heti lauantain juhlien jälkeen. Minun oli tarkoitus tehdä eilen tehokas työpäivä ja pikkuneidin viettää laatuaikaa isovanhemilla, mutta suunnitelmat vedettiin takaisin siltä istumalta.
Täytyy olla iloinen, että olemme saaneet viettää tässä yllättävän pitkän pätkän terveinä koko perhe, mutta kyllä se sairastelu ottaa aina päähän. Tuntuu, että hommat alkavat kerääntyä heti lumipallon lailla, kun hetkeksi joutuu seisahtumaan. Onneksi tämä tauti oli melko lievää sorttia ja sain päivän aikana siivottua sylittelyjen lomassa. Ei sillä, että siivoaminen olisi yhtä tärkeää kuin lapsen terveys. Minun puolestani saa vaikka koko kämppä lahota ympäriltä kunhan lapsella on kaikki hyvin.
Mutta niin, varsinaiseen aiheeseen. Lauantaina tosiaan juhlittiin ylioppilaita ja itse sain vieraana olemisen lisäksi myös käydä kuvaamassa ylioppilaita. Se oli kyllä kivaa vaihtelua lapsien kuvaamiselle! Juhlien asua tuli pohdittua pidemmän kaavan mukaan Snapchatin puolella ja päätin lopulta Jannin kannustamana ahtautua (kirjaimellisesti) tähän kuusi vuotta sitten ompelemaani mekkoon. Yritin löytää vanhoja blogikuvia siitä, mutta ne taitavat ulottua niin kauaksi, ettei niitä valitettavasti ole enää nähtävillä. Sattuuko joku teistä muistamaan tämän mekon?
Mahtavilla röyhelöillä varustettu vihertävä mekko tuntui jotenkin hyvin ajankohtaiselta taas. Suuret frillat ovat nousseet taas tänä keväänä erityisen trendikkäiksi ja vihreä väri on ollut suosikkini neutraalien sävyjen lisäksi jo useamman vuoden ajan. Ainoa mikä mekossa mietitytti oli helman pituus. Huomasin vanhoja mekkojani sovitellessa, että niitä yhdisti yksi, ei niin mieluinen asia. Nimittäin erityisen lyhyt helma.
Tämä kyseinen mekko ei todellakaan ollut pahimmasta päästä ja puettuani alushameen alle, tunsin olevani ihan turvallisilla vesillä. Hassua miten sitä iän myötä haluaakin hameen helman olevan hieman pidempi, vaikka vieläkin minihameista tykkään. Nyt minimitta ei vaan enää tarkoita vesirajaa hipovaa järkyttävän lyhyttä helmaa, vaan sivistynyttä, hieman reittä paljastavaa pituutta. Vanhenemisen myötä pukeutumiseni ei siis ehkä ole muuttunut yhtään aremmaksi vaan enemmänkin järkeväksi ja paremmin katseen kestäväksi.
dress DIY / necklace SYSTER P* / shoes NLY / earrings LUMOAVA*
(*gifted)

Katsku
June 6, 2016Onpa kaunis mekko, niinkuin kantajansakin 🙂
Kaisa
June 7, 2016Kiitos 🙂
Heli
June 11, 2016Ensimmäinen kuva on taideteos. En välitä merkeistä, en vaatteista. Mutta monet kuvat blogeissa ovat hienoja. Seuraan monia blogeja vain ja ainoastaan kauniiden, taydellisyyttä hipovien kuvien vuoksi, ja nyt olet onnistunut. Värisyttävän hieno otos.
Kaisa
June 11, 2016Voi kiitos <3 Tällaiset kommentit saa kyllä ihan värisyttävän olon itselleenkin. Tulee olo, että on sitä jossain kehitytty näiden vuosien aikana 🙂
Qjs
June 13, 2016muistan tämän! hieno mekko on edelleen ja kauniisti laitettu tukka myös sinulla.