Harmaahiusprojekti – osa 1

Instagramin puolella minua seuraavat ovatkin jo varmasti paremmin perillä aloittamastani uudesta hiusprojektista, mutta nostetaan aihe nyt esille myös täällä blogissa. Kyselin teiltä alkuviikosta mielipidettä siitä, pitäisikö minun värjätä tukka keskiviikon kampaajakäynnillä tutulla tummahkolla ruskealla vai mennä villillä kortilla eli aloittaa projekti nimeltä oman värin (eli siis tässä kohtaa harmaiden) esiin kasvatus. Villikortti sai kannatusta lähes 80% vastanneista ja siihen aloin lopulta kallistua itsekin. Päätöstä harkitsin kuitenkin ihan tasan siihen saakka, kun astelin kampaamoon sisälle.

Juteltuani yhdessä kampaajani Jennyn kanssa tulimme siihen tulokseen, että joo lähdetään projektiin, mutta maltillisesti. Ei siis lähdetä vain kasvattamaan itsepintaisesti harmaahapsujani esiin ja näytetä seuraavaa paria vuotta todella epämääräiseltä kiitos luotisuoran tyvikasvun, vaan annetaan hiuksille ja erityisesti omalle peilikuvalleni vähän armoa toteuttamalla homma osissa. Minulla ei nimittäin ole mikään kiire saada täysin harmaita kutreja, mutta olen lopen kyllästynyt katsomaan parin viikon jälkeen esiin puskevaa tyvikasvua, joten jokin muutos tähän oli nyt tultava. Hiuksiin liittyen sain teiltä paljon viestejä sekä ennen kampaajaa että sen jälkeen ja osa toivoi kovasti, että kertoisin tästä projektista lisää. Tämä olkoon nyt sitten ensimmäinen osa harmaahiusprojektini dokumentointia.

Varsinaista lähtötilannekuvaa minulla ei tähän hätää ole tänne blogiin laittaa, mutta ajattelin tehdä Instagramiin storyn aiheesta ja tallentaa sen sinne kohokohtiin, jotta jokainen voi halutessaan käydä sieltä kurkkimassa miten projekti etenee. Näin sanallisesti kerrottuna lähtötilanteessa minulla tosiaan oli keskiruskeat hiukset ja n. 4cm harmaa tyvikasvu. Hiukseni kasvavat aika vauhdikkaasti (jopa 3cm kuussa), joten voitte kuvitella miten nopeasti se harmaa on sieltä aina kampaajakäynnin jälkeen esiin puskenut. Tämä oli se suurin syy, miksi halusin tähän projektiin nyt ryhtyä.

Toivon, että projektin myötä kriiseilyni tiheistä kampaajakäynneistä ja värjäämiskierteestä katoaisivat. Olisi upeaa pystyä olemaan ihan vaan sillä omalla tukalla, ihka omassa värissä, mutta vielä en tiedä onko minusta siihen, ettei hiuksissani ole mitään väriä edes raitojen muodossa. Malttinen startti on siis varmasti se oikea ratkaisu omalla kohdallani ja ainakin nyt koen, että ihannelopputulos tässä olisi se, että tyvestä kasvaisi oma väri (oli se sitten täysin harmaa tai jotain harmaan ja ruskean väliltä) ja latvat olisi raidoitettu elävän lopputuloksen saamiseksi. Aika näyttää miten tässä tulee käymään.

Kerrotaan tähän loppuun vielä tarkempi selostus siitä, mitä tällä ensimmäisellä kampaajakäynnillä oikein tapahtui;

Ihan ensimmäiseksi päätimme luopua siitä aiemmin käyttämästäni peittävästä kestotyviväristä kokonaan ja siirtyä käyttämään läpikuultavaa vaihtoehtoa, joka on huomattavasti lempeämpi hiusten kasvaessa. Värjätyn ja värjäämättömän hiuksen raja ei tämän kanssa tule olemaan läheskään niin luotisuora, vaan uusi hius sulautuu paremmin joukkoon. Tämä yksinään ei kuitenkaan riitä häivyttämään tyvikasvuani, sillä aiemmin käyttämäni väri on tietenkin tätä nykyistä omaa harmaata väriäni tummempi. Siitä syystä meidän piti saada koko yleisilmettä vaaleammaksi ja myös kylmemmäksi. Hiukset raidoitettiin kauttaaltaan ohuilla, hyvin luonnollisilla vaaleilla radoilla, jotka sitten pesupaikalla viilennettiin taittovärillä. Lopputuloksena tästä projektista oli tämä yllä näkyvä hyvin huurteisen sävyinen vaaleanruskea tukka.

Vaikka jännitin kovasti sitä miten viihtyisin vaaleammassa tukassa, kun tumma on ollut ns. tavaramerkkini jo vuosia, niin  yllätyin kyllä todella positiivisesti. Kasvojeni väritys heräsi kummasti henkiin ja hiukset ovat paljon eloisamman näköiset. Vaikka vielä ei ollakaan lähelläkään sitä nykyistä omaa väriäni ja projektin päätöstä, niin uskon kyllä jo tämän perusteella vahvasti siihen, että loppujen lopuksi se oma väri on suurimalle osalle meistä imartelevin. Vai mitä olette mieltä?

beauty & healthlifestyle