Hetkessä

Myönnän olevani hieman huono elämään hetkessä. Olen malttamaton, olen aina ideoimassa seuraavaa projektia, vaikka edellinen olisi yhä kesken ja minun on poikkeuksetta tehtävä vähintäänkin kahta asiaa samaan aikaan (tälläkin hetkellä kirjoitan postausta, katson tv:tä ja syön iltapalaa). Heikkouteni on ajanut minuun monesti tilanteisiin, jotka olisin mieluusti välttänyt. Usein tavaroiden rikkoutuminen on yhteydessä pahaan tapaani tehdä montaa asiaa samanaikaisesti ja malttamattomuuteni saa muut raivon partaalle. Siskoni eivät enää mieli kanssani shoppailemaan, koska en malta odottaa, jos he haluavat kierrellä jossain liikkeessä pidempään kuin minä. Nyt, kun sanon tämän ääneen, se tuntuu naurettavalta. En ehkä ole aikaisemmin miettinyt, miten itsekkäältä se vaikuttaa. Todellisuudessa kyse ei ole siitä, etteikö minua kiinnostaisi, että ehkä heille voisi löytyä kyseisestä liikkeestä jotain mieluista, vaan olen ajatellut, että siellä kulutettu aika menisi minulta hukkaan. Kaikista paheistani pahin onkin haluni suorittaa, tehdä tulosta, ihan mitä vaan, kunhan en vain ole.

Nyt olen viimeisen neljän päivän aikana “vain ollut” suurimman osan ajasta. Katsellut ikkunasta tätä upeaa talvimaisemaa ja kuunnellut pienen tytön tuhinaa. En ole kovien pakkasten vuoksi voinut lähteä edes ulkoilemaan vaunujen kanssa. Aluksi tunsin ahdistusta siitä, etten saanut mitään aikaiseksi, mutta nyt olotilani on kaikkea muuta kuin ahdistunut. Ilmeisesti siihen, että minä opin elämään hetkessä tarvittiin niinkin suuri elämänmuutos kuin vauva. Tuo pieni ihminen, joka tuijottelee minua tarkkaavaisena ja vaatii kaiken huomioni. Jos keskityn hetkeksikin johonkin muuhun kuin häneen, hän huomaa sen. Kolmen viikon vanha lapsi on opettanut minulle asian, jota en vielä 25-vuoden ikään mennessä ollut oppinut. Huomaan keskittyväni tähän yhteen ainoaan asiaan täysillä ja antavani muiden asioiden lipua ohitse. Elän vihdoin hetkessä ja miten kaunis tämä hetki onkaan.

Tämä hetkessä eläminen on näkynyt myös blogin puolella pitkänä hiljaisuutena. Ennen olisin ottanut asiasta paineita, mutta en ota enää. Seuraavan postauksen kirjoitan ehkä huomenna tai sitten en. En aio suunnitella sitä etukäteen. Maltan odottaa huomiseen ja katsoa mitä se tuo tullessaan. Harvoin kirjoitan mitään syvällisempää blogiin, mutta kun kirjoitan se tulee yhtä suunnittelemattomasti kuin tämäkin postaus. Tämän tarkoituksena ei ollut selitellä hiljaisuutta, vaan muistuttaa teitä lukijoitakin nauttimaan juuri tästä hetkestä. Sisälsi se sitten suuria tai pieniä asioita, on se nauttimisen ja kaiken huomiosi arvioinen.

lifestylerandom