Eilinen aamupäivä oli ihan tavallinen. Tai oikeastaan se poikkesi ihanasti perusarjesta, mutta kaikki oli kuitenkin tavallisesti, hyvin. Vietettiin minin kanssa Helsinki-päivää. Tehtiin rennolla asenteella “töitä” ja samalla vietettiin laatuaikaa yhdessä. Eli suomeksi päivään mahtui pari showroomilla käyntiä, pikaiset kuvaukset ja lihapullalounas. Ensimmäistä kertaa minin syntymän jälkeen tuli olo, että tässä sitä vietetään nyt sitä äidin ja isoksi kasvaneen tyttären laatuaikaa. Kaikki taaperoiän uhmat olivat jääneet kotiin ja kuljimme molemmat hymyssä suin. Edes hätävaraksi ottamaani “lohdutus-keksiä” ei tarvinnut repusta kaivaa. Fiilis oli mahtava.
Sitten kuulin uutisen, joka teki minut entistä iloisemmaksi. Miten vilpittömän onnellinen olinkaan toisen puolesta. Jos se olisi ollut päivän viimeinen uutinen olisin varmasti ylistänyt tätä perjantaita viikon tai jopa kuukauden parhaaksi. Mutta kuten ehkä arvaattekin näin ei käynyt.
Yksi lause tuli ja tuhosi iloisen fiiliksen. Aurinkoiset ajatukset vaihtuivat suruun ja hämmennykseen. Mielen valtasi vain yksi kysymys. Miksi? Miksi helvetissä elämän pitää olla samanaikaisesti niin ihana ja kamala? Että yhdessä hetkessä kaikki on paremmin kuin hyvin ja tulevaisuus näyttää valoisemmalta kuin kirkas auringonpaiste. Seuraavassa sitten taas pudotaan 150m pystysuoraa pudostusta kalliolta.
Vaikka oma pudotukseni oli tällä kertaa pieni verrattuna moniin muihin, tuli silti olo, että on pakko pysähtyä hetkeksi. Vetää syvään henkeä, miettiä mikä oikeasti on tärkeää ja jättää ne mitättömät typerät riidanaiheet sekä jupinat tuonnemaksi. Olla läsnä hetkessä ja kertoa läheisilleni kuinka heitä rakastankaan. Ehkä se, että muistaisimme näin tehdä, on ainoa järkevä selitys sille, miksi maailma välillä on niin epäreilu.
Olkaa tekin tänään läsnä rakkaimmillenne, edes pienen hetken ajan ♥
Halooo
October 1, 2016Mikä tän postauksen pointti nyt oli? Eka vähän niinku kerrotaa jotain ja sit ei kerrotakkaa? Ilmeisesti jotain henkilökohtasta ni miks sit ylipäätään tulla jakamaan sellasta tänne blogiin? Olisit ennemmin jutellu aiheesta sit vaikka jonku ystävän kanssa..
Kaisa
October 1, 2016Postauksen idea oli kertoa, että joskus elämä heittää kuperkeikkaa ja sillä hetkellä sitä usein muistaa mitkä asiat todella merkitsee. Monesti saan kuulla, että blogini on liian siloiteltu ja tällaisista elämän makuisista postauksista on pidetty kivana vastapainona. Mun mielestä fiiliksistä voi kertoa, vaikka ei varsinaista syytä niille tarkasti kertoisikaan. Oudompaa olisi mielestäni ollut postata jotkut asukuvat ja höpistä muodista, kun ne ei todellakaan ole olleet päällimäisenä mielessä.
millamainen
October 1, 2016Tsemppiä sinne! <3 Tuo elämän ennalta-arvaamattomuus on samalla parasta ja pelottavaa.
Nina
October 2, 2016Välillä nuo vaikeudet myös tuovat jotain korvaamatonta mukanaan. Sen saattaa huomata hetkessä tai ajan kuluessa. Onneksi elämä on monimuotoinen 🙂
Kaisa
October 2, 2016Totta puhut! Olen monta kertaa sanonut, että ellen olisi käynyt muutamaa rankempaa vaihetta elämässäni koskaan läpi, en olisi tässä pisteessä kuin nyt (en olisi muutenkaan, jos asiat olisivat menneet vähänkin toisin). Mutta siis hyvä pointti! Kaikella on vaan tarkoitus, myös niin erittäin ikävillä asioilla.
Aurora
October 2, 2016Tätä on aina hyvä muistuttaa <3 arjen kiireessä se liian helposti unohtuu
Kaisa
October 2, 2016Eipä tätä varmasti voi liikaa nostaa esille. Kaikille meille tulee varmasti hetkiä, jolloin tajuamme, että ei vitsit nämähän ne asiat ovat, jotka oikeasti merkitsevät jotain. Kivaa viikonlopun jatkoa sinne <3