Ikävä paperikuvia ja valokuva-albumeita

Suunnittelen täällä parhaillaan tämän viikon kuvauksia, joissa tulee näkymään vahvasti ajankohtainen syksyteema. Inspiraatiota kuvauksiin haen milloin mistäkin, mutta tänään satuin eksymään vuoden takaisiin kuviin täällä blogissa. Vitsit miten kivoja ja inspiroivia otoksia tuli napattua silloinkin, vaikka nyt itse sanonkin. Välillä sitä unohtaa jatkuvan kuvaamisen ohella ne vanhat otokset, joista aikoinaan oli niin ylpeä ja nautti suuresti. Kuvaustahtini on hurja ja siitä kertoo jotain se, että en muistanut edes näistä viime syys-lokakuussa otetuista kuvia puoliakaan. Miten voisin sitten muistaa kolme tai viisi vuotta sitten otettuja?

Aikoinaan kuvat kuvattiin filmirullalle ja kuvista teetettiin paperiset versiot, jotka sitten mahdollisesti siirrettiin vielä albumien suojaan. Näin kuvat säilyivät vuodesta toiseen ja albumien sivujakin tuli selattua huomattavasti useammin kuin digitaalisia kuvakansioita koneelta. Vaikka valokuvien kehityksessä filmirulla-ajoista digiaikaan on paljon hyvää, niin joku osa minusta silti hakailee menneiden paperikuvien kulta-aikojen perään.

Siitä syystä haluan ehdottomasti käydä vuosien varrella ikuistamiani kuviani läpi muuton jälkeen ja teettää niistä kaikista suurimmista suosikeista muutamat taulut. Kuten varmasti monella muullakin, minulla kuvat jäävät tänä päivänä todella usein vain ulkoisten kovalevyjen arkistoihin “pölyttymään”, eikä niitä välttämättä tule selailtua enää koskaan. Minin vauva-aika oli tässä suhteessa poikkeus, sillä teetin silloin digikuvista poikkeuksellisen ahkerasti paperiversioita. Se innostus kuitenkin hiipui ja nyt kun näin miten innoissaan mini selasi omaa vauva-albumiaan tuli olo, että täytyy kyllä skarpata uudelleen teettämisen suhteen. Kaikista ei tosiaan tarvitse tauluja tehdä ja laittaa seinälle asti, mutta teettämällä edes pienen osan kovalevyn uumenista löytyvistä otoksista tulee kuvat arkistoitua sen lisäksi ihan konkreettisten kansien väliin ja ehkä selattuakin vähän useammin.

Haluan ehdottomasti, että mini saa joskus itselleen valokuva-albumit lapsuusvuosistaan samalla tapaa, kuin minulla on tallessa oman äitini ja mummojeni tekemät albumit itsestäni. Niissä on jotain todella nostalgista ja arvokasta ♥

Onko teillä tapana teettää kuvista paperiversioita vielä tänä päivänä? Vai vain erikoistapauksissa?

lifestylephotography