Ilman lapsia -päivän asu

Aika harvoin lähden enää nykyisin kotoa ilman lapsia, kun lähes poikkeuksetta on ainakin toinen tytöistä mukana. Useimmiten molemmat heistä ja silloin, jos joskus haluan haluan pukeutua ns. helppoihin asuihin itse. Jalassa on aina tennarit, joiden kanssa jaksaa kävellä koko päivän ja tarvittaessa kirmata yhä karkaamisalttiin minin perään. Yläosaksi valikoituu monesti sellainen, jonka likaantuminen ei ole niin vaarallista ja jonka voi heittää pesukoneeseen heti kotiin päästyään. Erityisesti vauvan kanssa päivää viettäessä suosin sellaisia yläosia, jotka tuntuvat mukavalta vauvankin ihoa vasten. Hän kun viettää vielä todella paljon aikaa sylissä, niin on kivempi ettei omat vaatteeni ärsytä hänen herkkää hipiäänsä.

Näissä kuvissa näette sitten sen asun, jonka valitsen, kun lähden liikkeelle yksin. Jalasta löytyy ehkä tennareiden sijaan korkoa ja yläosaksi on valikoitunut vaikkapa tällainen bukleejakku. Sinisten farkkujen kanssa tämäkin on aika rento asukokonaisuus, mutta ei sellainen, jonka kanssa lasten kanssa koko päivän viettäisin. Sinisistä farkuista tuli muuten mieleen, että ne ovat siinä mielessä harvinainen näky itselläni, että kaikesta klassisuudesta huolimatta en oikein sellaisia osaa käyttää. Yli 90% kerroista valitsen sinisten farkkujen sijaan mustat, valkoiset tai jopa beiget. Joskus sitä tekee kuitenkin mieli valita klassinen sininen denim ja jostain syystä se joskus on yleensä aina näin keväisin. Tämä tekee mieheni aina poikkeuksellisen iloiseksi, sillä hän oikein toivoo välillä, että pukisin siniset farkut ylleni. Ja siis nimenomaan tällaiset tyköistuvammat eikä mitään boyfriend-mallia, jotka taitavat olla jokaisen miehen inhokkilistan kärjessä…