Flunssan kanssa painivalla bloggaajalla ei ole nyt tarjota mitään päivän asuja, mutta onneksi joku ihana lukija ehdotti kellopostausta. Laitoin riviin käytössäni olevat nahkahihnaiset kellot (ruskean nahan aitoudesta en kyllä mene takuuseen). Tajusin vasta aloittaessani postausta, että jokainen niistä on ostettu ulkomailta. Ensimmäisen tiedän olevan Aldon kello, mutta muut ovat erilaisista paikallisista pikkuputiikeista ostettu. Vaikka nämä eivät olekaan mitään kuuluisia merkkikelloja, ovat ne toimineet erittäin mallikkaasti arkikäytössä.
Joku fiksumpi ehkä tajuaa, että kolmesta niistä on patteri sanonut itsensä irti. Yhdestä ilmeisesti jo jonkin aikaa sitten, koska koko näyttö on ihan pölyssä. Taidan viedä kaikki kolme nyt samalla kertaa kultasepälle. Uusin tulokas (ja se ainut toimiva) on peräisin Lontoosta. Sain sen siskolta tuljaisiksi reilu viikko takaperin.Pronssinsävyiset näytön reunat ovat kivaa vaihtelua ainaisille hopeille. Näiden kellojen lisäksi tulee käytettyä niitä kahta ranteeseen pujotettavaa metallista mallia. Seuraavanaksi olisi kyllä ihana saada joku hienompi merkkikello tähän kokoelmaan…
Niitty
August 22, 2012Kyllä ! Vie kellot pariston vaihtoon.
Olen aikoinaan ollut kultasepän liikkeessä töisä ja harmittavan usein ihmiset toivat näitä kaapissa pölyttyneiä kelloja vaihtoon. Kun takkannen avas, huomattiin että patteri oli loppunut ja alkanut purkautuu. Jos näin pääsee käymään, on kellon siivoaminen hyvin arvokasta, yleensä kello meninoskiin.
Patteri ei nyt niin paljoa maksa, ettei moista riskiä kannata ottaa.