Kuulun niihin, joka on vaalinut samoja jouluperinteitä vuodesta toiseen. Ne ovat niitä kotoa opittuja juttuja, joiden ansiosta joulu tuntuu minun mielestäni joululta. Välillä ihan huvittaa miten kiintynyt niihin tapoihin oikein olen. Vaikka olemme mieheni kanssa olleet lähemmäs 15 vuotta yhdessä, en ole oikein omaksunut mitään jouluperinteiltä häneltä. Mieheni tosin tietää miten äärimmäisen tärkeä joulu minulle on, joten ehkä hän on suosiolla luovuttanut aivopesun ja antanut minun touhuta rauhassa 😀
Vielä tähän päivään mennessä en ole ollut halukas viettämään joulua poissa kotoa, poissa perheeni, vanhempieni tai siskojeni luota. Ennen minin syntymää vietin joulut aina kokonaisuudessaan lapsuudenkodissani ja kävin korkeintaan tervehtimässä pikaisesti mieheni perhettä. Luonnollisesti mini on kuitenkin pikku hiljaa muuttanut minunkin vankkoja jouluperinteitä. Nyt Kotkassa asuessa heräämme jouluaamuisin ihan omasta kodistamme ja käymme sitten aaton aikana sekä minun vanhempien että mieheni vanhempien luona. Tällaisella kaavalla mennään ainakin vielä tämä vuosi, mutta tiedä sitten miten tehdään ensi vuonna, kun meidän talo on vihdoin valmis. Minusta jotenkin tuntuu, että se talo tulee olemaan iso tekijä tässä jouluperinteiden murroksessa. Vietetäänkö me tulevaisuudessa joulut siellä? Missä vaiheessa tilanne kääntyy niin, että vanhemmat tulevatkin meille jouluksi? En usko, että ihan pian, sillä siskoni pitävät yhä tiukasti (välillä vähän liiankin tiukasti :D) kiinni lapsuusjouluista, mutta uskokaa tai älkää ymmärrän heitä täysin!
Itse olen pikku hiljaa huomannut liukuvani pois niistä, joka on ehkä ihan ok näin kolmenkympin lähestyessä. Joku minusta olisi kuitenkin halunnut pitää lapsuusjouluista kiinni ikuisesti, vaikka innolla odotankin minkälaiset jouluperinteet meidän omalle pienelle perheelle tässä vuosien varrella syntyy. Ehkä mini tykästyy niihin niin kovasti, että hän tahtoo pitää lapsuusjoulumuistoista yhtä lujasti kiinni kuin äitinsä.
Kuvitukseni muutama otos keskiviikolta, jolloin vietettiin minin kanssa kahdestaan aikaa Helsingissä. Käytiin Tuomaan markkinoilla, ihasteltiin Stockan jouluikkunaa ja syötiin yhdessä lounasta sekä käytiin Muumikahvilassa. Miksei tästäkin voisi kehkeytyä pieni jouluperinne meille?
PS. Vielä ehtii osallistua leffalippujen ja tuotepaketin arvontaa täällä!
K-M
December 22, 2017Pystyn niin samaistumaan noihin sinun mietteisiin. Haluttaisi kovasti pitää kiinni lapsuusjouluista, mutta samalla myös rakentaa meidän perheen omaa joulua ja omia perinteitä.
Kyllä siis taitaa meidänkin joulut hiljalleen siirtyä omaan tänne omaan kotiin 🙂
MS
December 23, 2017Eikä kuinka tutun kuuloista! Meillä on ollut kanssa perheen kesken samat (ihanat ja ah niin “oikeat”) perinteet aina ja tästä saa kiittää myös nuorempia siskoja. Ollaan siskon kanssa naurettukkin, että varmaan vielä keski-ikäisenäkin pakataan lapset ja kimpsut mukaan ja huikataan puolisoille että heippa lähetään iskälle joulun viettoon 😀 Nyt tosin muutosten tuulia tiedossa – vietetään kuudes joulu vihdoin yhdessä meidän perheen luona. Kuinka innoissaan oonkaan kun pääsee näyttämään ja jakamaan perinteet toiselle! Meilläkin varmasti perinteet muuttuu kun on lasten aika, vaikka tilannetta hankaloittaa kaksi eri kotikaupunkia.
Ihanaa joulua ja uutta vuotta todella pitkäaikaiselta lukijalta 🙂