Olen luonnostellut jo useamman päivän ajan postausta aiheesta miltä tuntui muuttaa pois Helsingistä. Sanottavaa aiheesta on paljonkin, mutta yksi watsup keskustelu Jannin kanssa sai minut tajuamaan mitä todella tällä hetkellä ajattelen;
Janni: Miten Kotkas menee?
Minä: Oikeastaan tosi hyvin! Välillä kaipaan sitä, että pääsis nopeasti hakemaan kaupoille sitä mitä tarvitsee, mutta muuten ei valittamista. Oon todellinen lähiöäiti nykyään. Poljen coretex-asussa lapsi tarskilla joka paikkaan 😀
Janni: Kuulostaa just ihanan rennolta, mäki haluisin painaa vaan coretex-asussa.
Minä: Joo, ihana kun voit halutessaan polkea iltapäivällä porukoiden luokse ja istuskella siellä pari tuntia. Lapsi voi leikkiä isovanhempien kanssa ja itse saat relata hetken. Sit siitä takas omaan kotiin. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta tässä elämän tilanteessa just what I need…
Janni: Ei kuulosta yhtään tylsältä!
Minä: Eihän tää mitään glamour elämää ole, mutta oikeastaan aika sympaattista ja mielelle hyvää tekevää.
♥ ♥ ♥
Hassua, että päätös muuttaa tuntuu tänään paremmalta kuin muuttohetkellä. Pelkäsin sen menevän toisin päin. Moni asia mietitytti, vaikka uskoin ja uskon edelleen vankasti siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Hyvin näyttävät palaset loksahtelevan paikoilleen tälläkin kertaa.
Murheistani ehkä se pienin, mutta työni kannalta melko oleellinen asia oli pelko sopivien kuvauspaikkojen löytämisestä. Minusta on tullut näiden vuosien varrella melko nirso taustojen suhteen, enkä vaan yksinkertaisesti pysty kuvaamaan kuvia kotipihalla ellei tarkoitus ole puhua haravoimisesta tai pihatöistä. Rakastan etsiä uusia innovatiivisia kuvauspaikkoja ja sovittaa asut kauniisti niihin.
Tykkään kuvata niin vehreässä luonnossa kuin betonilaatikkojenkin keskellä. Erityisesti mieleeni ovat vanhat upeat rakennukset, joita Helsingistä löytyy monia. Epäilin alkuun löytyisikö vastaavia Kotkasta, mutta miten väärässä olinkaan. Luulin tuntevani kaupungin kuin omat taskuni, mutta mitä vielä! Olemme siskon kanssa löytäneet upeita kuvauspaikkoja ja olen ollut niistä tavattoman fiiliksissä. Näihin kuviin taltioitui kivan taustan lisäksi ihana syysauringonpaiste. Jatkuisipa näitä kelejä vielä pitkään!
Jaana
October 11, 2015Välillä on kivaa elää sitä “tylsää” elämää 🙂 Jos mulla on paljon menoja, en osaa niiden keskellä pysähtyä olemaan lapsille läsnä. Ja sit kaikki ne pienet hetket menee ihan ohi. Just tänään heräsin taas tähän asiaan.
Ihana kuulla että uusi vaihe tuntuu hyvältä <3
Ja ihan aiheen vierestä, sanoit sc:ssä et sul on keijukaisen (menninkäisen?) korvat. Nii mullakin. Kaikki sanoo niin 😀
Kaisa
October 13, 2015Ihan totta puhut! 🙂 Ainakin nyt elo täällä tuntuu hyvältä ja oikealta. Ja haha 😀 kyllä semmoset keijukorvat löytyy täältä ettei järkeä. Muodon lisäksi ne ovat vielä paperinohuet, joka ihan kammoksuttaa ihmisiä :DD