Keskikesän juhlaa ja puolet vauvavuodesta

Juhannus tuli ja meni. Niin meni myös puolet vauvavuodesta.

Meidän kuopus syntyi vuoden pimeimpänä päivänä, joten nyt vuoden valoisampana hetkenä tuli mittariin täyteen ne maagiset 6 kuukautta. Tämä puolen vuoden etappi oli itselleni niin esikoisen kuin nyt kuopuksenkin kohdalla sellainen selviytymispiste. Kuusi kuukautta selvitty univelkojen, itkujen, vaippakasojen ja pulauttelujen maailmassa. Toiset mokomat vauvavuodesta vielä jäljellä, mutta todennäköisesti se tulee olemaan helpompaa ja vähemmän intensiivisempää. Tai ainakin sujumaan paremmalla rutiinilla jos ei muuta.

Kuuden kuukauden ikään mennessä on taas koettu vauvan kanssa vaikka ja mitä. Alkuvaikeuksien jälkeen ollaan päästy nauttimaan vauva-arjen iloista, vaikka edelleen välillä väsyttää ja huolettaa. Mutta se on ihan normaalia. Meidän pikkubebe on maailman iloisin vauva tai ainakin siltä tuntuu. Hän on todella kova nauramaan sekä jutustelemaan ja aloittaa ne puuhat välillä jo 5 jälkeen aamulla. Ensimmäinen hammas puhkesi viime viikolla ja ruokailut sujuvat hienosti. Mitä nyt neiti ei piittaa lämpöisestä sapuskasta ollenkaan, vaan haluaa syödä kaikki soseet ja juoda maidot kylmänä 😀

Varpaista pidetään koko ajan kiinni ja lattialla pyöritään hyrränä. Vielä hän ei ole hoksannut, että miten päästään eteenpäin, mutta se ei näin äidin näkökulmasta haittaa yhtään 😀 Isosisko on yhä hänen suuri idolinsa, kuten myös koirat. Parhaiten bebe nukkuu meidän olohuoneen sohvan nurkassa, johon hän päivisin nukahtaa itsekseen. Uni maittaa myös autossa, vaunuissa, veneessä ja sitterissäkin, joten meillä menee siis senkin suhteen hienosti. Bebe on super ylpeä siitä, että osaa nykyisin juoda itse pullosta ja laittaa tutin suuhun. Monesti homma meneekin tästä syystä ihan pelleilyksi, kun hän haluaa vai esitellä taitojaa ja naureskella päälle makeasti.

 

 

Tässä vielä pari kuvaa meidän keskikesän “juhlasta”. Kuten näkyy sitä vietettiin ihan vaan kotona, kun ei tällä kertaa jaksettu lähteä edes 5 minuutin venematkan päässä olevalle mökille tai tehdä muutenkaan mitään erikoista. Ensin podin tästä vähän huonoa omaatuntoa, mutta sitten tajusin, että eihän juhannus = pakko tehdä jotain. Kuten joku teistä ihanista totesikin instan puolella ei juhannuksen tarkoitus ole mennä ja tehdä kauheasti. Juhannus on juuri siellä missä sinäkin ja sitä voi fiilistellä vaikka kotisohvalla pötköttäen. Ei siis tarvitse ottaa paineita hienoista juhannustarjoiluista, -tansseihin lähdöistä tai mistään muustakaan.

Ihan pelkäksi pötköttämiseksi meidän tämän vuoden juhannus ei jäänyt, sillä askartelimmehan me minin kanssa juhannusseppeleet. Tai oikeastaa minä askartelin ne tytöille testimielessä, sillä lupailin, että voisin siskon häihin tällaiset kukkaseppeleet väkertää. Harjoitus tekee mestarin, joten päätin hyvissä ajoin katsoa luonnistuuko tämä ollenkaa. Lopputulos oli ihan ok, mutta ensi kerralla täytyy hommata reilusti enemmän kukkia ja sitoa kukkaseppeleet takaa nauhalla. Minä hölmö tein niistä nyt umpinaiset eikä niitä voinut kunnolla säätää. Pitää myös löytää kukkateippiä jostain. Onko kenelläkään tietoa mistä näitä saisi?

lifestylesi mamasi moda minisummer