Näitä kuvia muokatessa en saanut mieleeni ainuttakaan postausideaa, aihetta, josta näiden yhteyteen kirjottaisin. Voisi luulla, että nämä kuvat otettiin tarkoituksella jotakin tiettyä aihetta varten. Että olisin ajatellut, jo edellisenä päivänä kapuavani tuolle ikkunalaudalle lakana ympärilläni ja leikkinyt katselevani seesteisen näköisenä ikkunasta näkyvää maisemaa. Melko kliseinen poseeraus hotellihuoneessa tämä on vai mitä?
Yleensä tiedän mihin postaukseen kuvani tulen käyttämään ja huomioin sen myös muokkauksessa. Lämpimän sävyisissä aurinkokuvissa on aivan erilainen tunnelma kuin esimerkiksi näissä mustavalkoisissa. Ne sopivat näin ollen myös hyvin erilaisten tekstien kuvitukseksi. Mietin siis aina kuvia muokatessa minkälaista kirjoitusta niillä kuvitan. Nämä kuvat sopisivat näin jälkikäteen ajateltuna postaukseen, jossa aiheena olisi mahdollisesti jokin henkilökohtainen asia tai ehkäpä unettomuus/unet. Jotenkin näistä tulee mieleen myös yksinäisyys. Minulla ei kuitenkaan ole tällä hetkellä mitään kuviin sopivaa kerrottavaa, kuten ehkä jo huomasitte.
Miksi sitten päädyimme kuvaamaan näitä? Kuvien otto oli hetken mielijohde ja koko tilanne oikeastaan melko surrealistinen. Olimme ystäväni kanssa olleet edellisenä iltana juhlimassa aamun pikkutunneille asti ja saapuneet hotellille siinä 5 aikoihin. Ehdimme nukkua yöllä vain muutamat hassut tunnit ennen aamupalalle lähtöä ja sieltä takaisin laahustettuamme läsähdin hetkeksi sängylle makaamaan. Vaatteita vaihtaessa tuli mieleen, että nyt minulla olisi mahdollisuus hyödyntää hotellissa olo ja ikuistaa omat lakanan alla ikkunalaudalla -kuvat.
Ystäväni sanoi olevansa surkea kameran käyttäjä (kuten kuvista huomaa :D), mutta sain hänet suostuteltua ottamaan pari kuvaa. Häntä tosin hieman kummastutti, että halusinko tosiaan hypätä kameran eteen “eilisillä silmillä”. Haha olisi ehkä pitänyt miettiä asiaa vielä uudemman kerran, mutta ilmeisesti koin tämän sunnuntain olevan kaikkien aikojen kaunein hangover -päivä. Eikä tuo väsymys niin pahasti kasvoilta nyt paista, kun ikkunasta tulviva valo peittää sen alleen.
Joku ehkä ihmettelee siellä, että miksi en sitten odottanut hetkeä ja postausta, johon nämä kuvat olisivat sopineet? Hyvä pointti. Olisin toki voinut näin tehdä, mutta sitten en olisi päässyt toteamaan, että joskus täälläkin lyö tyhjää. Nimittäin todella tyhjää. Kursori nakuttaa itsekseen otsikon paikalla toista tuntia ja minä olen puolestani siinä ajassa nakertanut kaikkien kynsinauhat ihan verille. Kirjoitin joskus, että tällaisessa tilanteessa jätän yleensä postaukset postaamatta, mutta tänään tein poikkeuksen. Tämä tyhjänpäiväinen jaarittelu toimii nimittäin loistavana aasinsiltana huomiselle postaukselle.
What do you think?
You must be logged in to post a comment.