Kodin säilytys: Keittiö

Huh tämän postauksen kuvaaminen otti aikaa ja energiaa, mutta vihdoin kaikki keittiön nurkat ja kaapin perukat on ikuistettu. Suosittu postaussarja meidän kodin säilytyksestä saa siis jatkoa tänään. Siirrytään kodinhoitohuoneesta ja kylpyhuoneista keittiöön, jossa kaappeja ja säilytystilaa riittää.

Keittiötä suunnitellessa halusimme maksimoida säilytystilan, sillä meillä keittiö on se eniten käytössä oleva huone. Tykkäämme laittaa ruokaa kotona ja muutenkin monet päivän askareet alkavat täältä ja loppuvat tänne. Mutta pikimmittä puheitta kurkistetaan kaappeihin ja aloitetaan vaikka noista ekassa jo valmiiksi auki olevista ylimmistä kaapeista.

Alkuun kerrottakoon, että nämä ylimmäiset kaapit ovat sellaisella korkeudella, että myös lähemmäs 190 cm pitkä mieheni joutuu ottamaan jakkaran avukseen, jossa täältä jotain alas haluaa. Itse yletän näihin vain baarijakkaroille kavutessani, mutta se ei haittaa, sillä näissä säilytetään pitkälti sellaisia asioita, jotka ovat vain harvoin käytössä. Kuten esimerkiksi tavallista kahvinkeitintä, skumppalaseja, joulutarvikkeita, kakkulautasia ja kakkulapioita. Löytyypä näiden sisältö myös servetit ja juhlatilpehöörit sekä pari perintöastiastoa, jotka olen mummolta saanut. Kaiken turhan olen pyrkinyt karsimaan ja karsin yhä, jos huomaan, ettei jollekin ole käyttöä enää ollenkaan.

Ylimmäisten kaappien ovissa on normaalit saranat ja ne aukeat sivulle. Ovimallin uravedin on kätevästi kaappien alareunassa, joten avaaminen käy helposti lyhyemmältäkin tyypiltä. Vaikka kaapistot tosiaan kohoavat melko korkealle ja osittain meikäläisen ulottumattomiin, niin minusta on aivan ihanaa, että kaapistot ovat kattoon saakka eikä yläpuolelle jää mitään potentiaalisia pölynkerääjä paikkoja. Ne juuri ovat kauhukuva lapsuudestani, kun aikoinaan putsasimme joka joulu siskojen kanssa lapsuuden kotimme keittiön kaappien päälliset vuoden pölyistä 😀 Muutenkin minusta tällaiset kattoon asti tulevat kaapistot näyttävät jotenkin viimeistellymmiltä.

Mutta tullaampa sitten askel alemmas. Keskimmäiset kaapit takaseinällä eroavat muista ovista eniten aukeamissuunnallaan. Ne nousevat suoraan ylöspäin ja ovat myös muita kaappeja matalampia. Me halusimme ehdottomasti tarpeeksi tilaa ja avaruutta välitilaan, jotta kenenkään ei tarvisisi kyyristellä tai varoa päätään siinä puuhastellessa. Näiden matalampien kaappien ansiosta se onnistui loistavasti.

Lähimmäksi jääkaappia olen näihin sijoittanut ns. vähän paremmat kupit ja lasit, joita kumminkin päivittäin käytetään. Tähän hyllylle minäkin yletän ilman apuvälineitä, mutta lapset eivät, joten minun ei tarvitse pelätä näiden menevän rikki. Seuraavasta kaapista löytyy lisää kahvi- ja teekuppeja.

Kolmannessa kaapissa on puolestaan hieman erikoinen yhdistelmä keittiöpyyhkeitä ja blenderiä. Tällekin on selityksensä, sillä keittiöpyyhkeitä tarvitsee juurikin tuossa kohtaa, kun oikealla kädellä kurkottelee pyyhettä kohti, vasemman ollessa vielä tiskialtaassa. Blenderin kannu puolestaan on sen verran korkea, että se ei muualle oikein mahdu. Tai ainakaan sellaiseen kaappiin, josta sen kätevästi joka päivä saisi esille.

Blenderistä tuli mieleen, että olen miettinyt pitkään olisiko meidän sittenkin pitänyt tehdä aamiaiskaappi keittiöön, mutta vieläkään en ole täysin vakuuttunut sen tarpeellisuudesta. Se on nyt kovasti ollut pinnalla, mutta saa nähdä muuttuuko trendi pian. En kiistä etteikö se voisi olla käytännöllinen ja erittäin tarpeellinen, mutta jos pitää valita sen ja esimerkiksi ison kuiva-ainekaapin väliltä, niin päädyn kyllä jälkimmäiseen. Löytyykö teiltä aamiaiskaappia kotoa?

Nyt ajatukseni lähtivät hieman harhailemaan aiheesta, joten palataampa takaisin kaappien sisältöön. Viimeisessä kaapissa tässä rivissä seisoo viini- ja muut kristallilasit. Nämä voisivat periaatteessa olla myös yläkaapissa ja olen harkinnut niiden siirtämistä, mutta katsotaan vielä hetken aikaa onko se tarpeellista.

Edellisessä sarjan postauksessa selitinkin, että minulla on tapana katsoa hetken aikaa mikä toimii ja mikä ei. Sen mukaan sitten vaihtelen järjestystä, välillä useastikin. Olen aika pedantti tällaisissa asioissa ja ehdottomasti sitä mieltä, että kaappien järjestys on asia, jolla voi huomattavasti helpottaa ja nopeuttaa arkea. Tilanteet myös muuttuvat ja sitä kautta uudelleen järjestely saattaa olla tarpeen. Siitä hieman lisää seuraavaksi.

Kuiva-ainekaappimme olettekin jo aikaisemmin nähneet. Se on iso ja tilava, mutta silti aina täpöten täynnä. Kuukausi sitten minulla meni hermot sen kanssa ja päätin samantien valjastaa yhden saarrekkeen laatikoista myös kuivamuonille. Nyt hetken aikaa tätä järjestelyä testanneena olen tullut siihen tulokseen, että todennäköisesti myös tämän laatikon yläpuolella oleva vetolaatikko tulee muuttumaan ns. leipälaatikoksi piakkoin, kun pääsemme lopullisesti eroon muovisista lasten astioista kuopuksen kasvaessa. Nyt murojen ja muiden yläpuolelta löytyy siis vielä viimeisiä muovikuppoja ja -kippoja, jotka ovat yhä tarpeen villieläintä muistuttavalla 1,5 -vuotiaalla. Hänestä ei koskaan tiedä mikä päivä lautanen tai juomakuppi lentää äkkiarvaamatta alas pöydältä.

Kuopuksen astialaatikon sisällä on myös niin kutsuttu sisälaatikko, joka onkin sitten yksi murheenkryynini meidän keittiössä. Lähinnä siitä syystä, että en vain ole saanut aikaiseksi hankkia sinne sisälaatikoita ja ilman sitä se on jatkuvan kaaoksen vallassa. Tämän laatikon lastoja, kauhoja sekä leivinpapereit ym. tarvitaan päivittäin ja siitä syystä sen siistinä pitäminen tuntuu mahdottomalta. Ehkä tämän postaus antaa minulle vihdoin vauhtia asian loppuun saattamiseen.

Äskeisissä kuvissa näkyi vilaus uunia, joten siirrytään seuraavaksi sen alla olevaan vetolaatikkoon. Sieltä löytyy omasta mielestäni loogisesti kaikki uuni- ja leivontavuoat. Uunin yläkaappia en muistanut näköjään kuvata, mutta siellä säilytetään mm. vitamiineja!

Uunista hyppäys liedelle ja takaisin saarrekkeeseen, joka tosiaan kätkee sisäänsä uskomattoman paljon säilytystilaa. Moni on kysynyt kuinka paljon saarrekkeen säilytystilaa pienentää integroitu liesituuletin ja siihen yksiselitteinen vastaus on: yllättävän vähän. Nimittäin heti liesitason alta meiltä löytyy laatikko täynnä leikkuulautoja, alustoja ja patalappuja yms. Tähän laatikkoon ei mahdu mitään kovin korkeaa, mutta näille tämä on juuri passeli ja tästä on todella näppärä napata sekä leikkuulauta että patakinnas kokkailujen lomassa.

Näiden lisäksi olen jemmannut saarrekkeeseen mm. pieniä kodinkoneita, joita monesti tarvitaan nimenomaan saarrekkeen päällä työskennellessä. Tähän laatikkoon en aikoinaan ottanut sisälaatikkoa ja nyt se harmittaa, koska niitä ei yksinkertaisesti voi koskaan olla liikaa! Tämä vinkkinä niille, jotka mahdolllisesti keittiötä juuri nyt suunnittelette 🙂

Kattilat, pannut ja padat löytyvät meiltä niin ikään otollisesta paikasta heti lieden alta alemmasta laatikosta. Tätä laatikkoa venkslataan edes takaisin monta kertaa päivässä ja raskaista astioista huolimatta se kulkee ihanan pehmeästi!

Saarrekkeen toisella puolella ei välttämättä ole aina säilytystilaa, mutta minä halusin maksimoida tämänkin. Tänne puolelle suunniteltiin kaksi metrin levyistä, n. 30cm syvää kaappia pariovilla. Alkuun suunnittelin laittavani kaappiin mm. maljakoita, mutta se ei näin lapsiperheessä ollutkaan niin loistava ajatus. Joten päädyin tekemään ihan toisenlaisen ratkaisun ja sijoittamaan kaappiin mm. lasten piirustus- ja askarteluvälineet.

Meillä tytöt ovat kovia piirtämään ja isompi askartelee melkeimpä päivittäin jotain. Koskaan hän ei kuitenkaan omassa huoneessaan näitä puuhastele, vaan aina tässä keittiössä tai ruokapöydällä. Oli siis erittäin fiksu veto tehdä alakertaan tällainen puuhakaappi, jonka sisältä löytyy kaikki värityskirjoista vesiväreihin ja muovaluvahoista tusseihin. Nyt myös kuopus on innostunut piirustuspuuhista ja tämä kaappi pelastaa monesti tilanteen, jos minun täytyy keksiä tytöille puuhaa esimerkiksi ruoanlaitoin ajaksi.

Ainoa vaara tässä on, että kuopus oppii itse hakemaan täältä tusseja ja seinämme saavat pian uutta väriä pintaan. Tähänkin yritin aikoinaan varautua ja välttääkseni moisen katastrofin valitsin näihin kaappehin pomppusalvat, eli näissä ei ole uraa eikä vedintä laisinkaan.

Mennään vielä lopuksi takaisin takaseinälle, josta löytyy ne meidän ehdottomasti eniten käytetyt laatikot. Jääkaapin vieressä, meidän kaikkien, myös esikoisen ulottuvilla ovat arkilasit, -lautaset ja -kulhot. Sisälaatikosta löytyvät aterimet, joten kaiken tarvittavan ruokapöydän kattamiseen saa kätevästi samasta kohdasta.

Pakastimen vierestä keittiön toiselta laidalta löytyy isommat kulhot sekä sisälaatikosta veitset, joille onnistuin vihdoin hankkimaan sopivan säilytyslaatikon. Nyt ei ole enää pelkoa, että terä tökkäisi sormeen sopivaa veistä etsiessä!

Viimeisenä näytän teille hieman todellisuutta siitä, että täälläkään ei kaikki ole todellakaan aina järjestyksessä. Nämä kaksi laatikkoa odottavat yhä edelleen 1.5 vuoden asumisen jälkeen järjestelyä. Nyt siellä lojuu sulassa sovussa muoviastioita, leivontakulhoja ja -tarvikkeita sekä mm. pihviveitsiä, salaatinottimia ja juomapulloja. Loogista vai mitä? Noh ehkä nämä ennen joulua löytävät itselleen loogisemman paikan…

ps. Jos joku ihmettelee pientä reikää katossamme ikkunan lähellä, niin sen tekeminen oli vähän aikaa sitten välttämätöntä, kun meidän oli pakko päästä kurkistamaan välipohjaan. Nyt ennen reiän umpeen laittamista päätämme mitä teemme verhojen suhteen. Mahdollisuus olisi tässä kohtaa rakentaa verhoille pieni syvennys tai sitten vain laittaa reikä umpeen ja virittää verhokisko nykyiselle korkeudelle kattoon.

homelifestyle