Laboratoriossa

* Yhteistyössä ACO

Ihonhoitoon keskittyvä yhteistyöni ACO:n kanssa saa nyt jatkoa. Tässä postauksessa kerron matkareportaasin muodossa visiitistäni ACOn laboratorioon ja seuraavalla kerralla paneudutaan sitten niihin teidän esittämiin kysymyksiin.

Viime viikolla matkustin tosiaan Tukholmaan tutustumaan paremmin uudistuneeseen ACO-tuotesarjaan. Presentaatioiden ja yleisen keskustelun lisäksi päivän agendana oli käynti tuotelaboratoriossa. Laboratorion puolella pääsimme yhdessä Pupulandian Jennin kanssa valmistamaan itse omat kasvovoiteemme.

Ennen voiteiden valmistusta saimme testata ihotyyppimme sekä ihomme kunnon. En tiedä oliko syynä edellisen illan ja samaisen aamun poikkeuksellisen ahkera rasvaus vai mikä, mutta sain yllättäen tietää ihoni olevan hyvinkin normaali. Ei siis lainkaan kuiva, kuten olen aina olettanut. Poikkeuksellisen iloinen olin kuitenkin ihoni “kunnosta”, jossa ei testien perusteella näkynyt mitään suurempia viitteitä ihon vaurioitumisesta.

Olen aina käyttänyt ns. kuivalle iholle tarkoitettuja tuotteita ja kysyinkin heti onko nyt sitten syytä vaihtaa tuotteet normaalin ihon tuotteisiin. Vastaus “ei missään nimessä” lohdutti, koska muuten olisin joutunut uusimaan koko repertuaarin. Oma ihoni on kai siis vain hyvin tyytyväinen tämän hetken valintoihini ja voi hyvin! Sekös vasta iloiseksi tekeekin, koska takana on pitkä jakso kaiken maailman hormonimyrskyjen aiheuttamia iho-ongelmia.

Itse voiteen valmistus oli meidän osalta lähinnä ainesten valitsemista oman maun mukaan ja niiden lisäämistä valmiin “peruspohjan” joukkoon. Minä en halunnut voiteesta liian kermaista ja tahmeaa, joten sen perusteella valittiin tietyt “täyteaineet”. Pahoittelen muuten, että en tässä kohtaa käytä ainesosien oikeita nimiä. Kyseisen päivän aikana erilaisia nimiä meni toisesta korvasta monta sataa sisään ja melkein saman verran toisesta ulos. En siis halua lähteä arvuuttelemaan mikä olikaan se valintani. Lopullinen voiteeni muistuttaa kuitenkin hyvin paljon ACOn +25 normaalille iholle tarkoitettua voidetta, joten halutessaan voi sen paketin kyljestä tarkistaa asian.

Mutta kuten sanottua. Me Jennin kanssa lisäilimme vuorotellen ainesosia ja lopulta koko komeus kuumennettiin sopivaan lämpötilaan. Ainesosien määrästä keskusteltiin paljon ja erityisesti siitä, miten monet pitävät mahdollisimman vähäistä määrää optimaalisena. Tutkimus- ja kehitysosaston työntekijä kertoi 7-8 ainesosan olevan lähes poikkeuksetta se minimi, jolla saadaan aikaan a. kasvovoidetta muistuttava lopputulos b. toimiva ja miellyttävä tuote. ACOlta löytyy sarja, jossa on nimenomaan käytetty vain se minimimäärä ainesosia. Ne ovat varmasti omiaan niille, joiden iho on erityisen reaktioherkkä.

Kuumennuksen jälkeen voiteemme laitettiin vatkautumaan kuulemma “hieman” meidän kotiblendereitä tehokkaampaan koneeseen. Siinä se sekottui reilun tunnin ajan ja jäähtyi samalla. Lopuksi testasimme pH:n olevan voitelle sopiva (aavistuksen ihon pH:ta korkeampi) ja lisäsimme kumpikin omat tuoksumme niihin. Itse pähkäilin pitkään raikkaan kukkaistuoksun ja tämän “Apple Juice“-tuoksun kanssa. Päädyin lopulta viehkeään omenatuoksuun, joka mieheni mielestä tuoksui ihan joltain drinkiltä, haha! Ei ihan se sama mielleyhtymä mikä minulle tästä ihanasta tuoksusta tuli. Sovitaanko näin, että tämä kertoo enemmän miesten hieman alkeellisemmasta hajuaistista kuin minun huonosta tuoksumausta…

Päivän päätteeksi pakkasimme laukkuihimme nimikkoetiketeillämme varustetut kasvovoiteet, jotka olimme omin pikku kätösin laboratoriossa valmistaneet ja lähdimme kohti kotia. Takana mielenkiintoinen ja paljon ajatuksia herättänyt päivä. Käteen jäi hienon kokemuksen lisäksi paljon arvokasta tietoa ihonhoidosta yleensä sekä nimenomaan ACOn tuotefilosofiasta. Tästä syystä haluan erikseen kirjoittaa teille asiapitoisemman ja erityisesti paljon ihonhoitoon liittyviä vastauksia sisältävän postauksen ensi viikolla.

Nyt oikein ihanaa pitkää pääsiäisviikonloppua kaikille!

beauty & healthcooperation