Valkoinen ihmemaa, sitä hämmästeli niin esikoinen kuin kuopuskin. Tänä talvena ei täällä Etelä-Suomessa ole lumesta saatu kovinkaan montaa minuuttia nauttia, joten voitte vaan kuvitella lasten (tai lähinnä vanhemman lapsen) riemun, kun juna viime perjantaina saapui Kajaaniin. Lunta tuprutti tuutin täydeltä ja ajomatka Vuokattiin oli jokseenkin hirvittävä. Onneksi siitä selvittiin ja keli kirkastui loman edetessä upeaksi aurinkoiseksi talvikeliksi.
Vajaa viikon verran saimme siis nauttia lumesta näissä tutuissa Vuokatin maisemissa, joissa lapsesta asti olen käynyt vanhempieni kanssa. Nyt niistä saivat ottaa ilon irti omat lapseni. Vanhempi tyttö halusi kokeilla kaiken maailman talviurheilulajit aina hiihdosta, lasketteluun ja luisteluun, pulkkamäkeä unohtamatta. Kylpylässäkin ehdittiin pariin otteeseen käymään. Melkoinen aktiivi”loma” siis takana ja se tuntuu kyllä kropassa, vaikka omat urheilut jäivätkin tällä kertaa minimiin. Tärkeintä oli antaa tytöille mahdollisuus tehdä ja kokeilla mahdollisimman paljon, etenkin sellaisia asioita, joihin ei tänä talvena täällä kotona ole ollut mahdollisuutta.
Viime yönä kurvasimme takaisin yhä yhtä lumettoman kotimme pihaan. Kuvittelin, että kotiinpaluutaktiikkamme olisi ollut parempi, kuin menomatkalle varaamani kuuden tunnin junakyyti, mutta miten väärässä olinkaan. Lapset eivät tosiaan nukkuneet kiltisti koko matkaa, kuten olin kuvitellut, mutta näinhän se aina menee, kun mukamas on pommin varmat suunnitelmat taskussa. Ei ne lasten kanssa IKINÄ ole.
Tänään olisi kyllä uni aamulla maittanut, mutta tytöt olivat toista mieltä. Onneksi pystyin pitämään kotitoimistoa ja ottamaan muutenkin hieman rennommin. Varsinaista hiihtolomaahan meillä on vielä muutama päivä jäljellä. Mitään erityisiä suunnitelmia loppulomalle ei ole ja hyvä näin. Kiva olla vaan kotona ja puuhastella juttuja fiiliksen mukaan. Ilmat tuntuvat vihdoin suosivan, vaikka se lumi yhä uupuukin. Kivaa aurinkoista loppuviikkoa sinne!
What do you think?
You must be logged in to post a comment.