Lyhyempi kesätukka ja ystävän luona kylässä

Päätin viime viikon kampaajakäynnillä napsaista reilusti mittaa hiuksista pois ja vitsit mikä ero! Tukka tuntuu ja näyttää sata kertaa paksummalta sekä elinvoimasemmalta. Tyveen laitettiin tuttuun tapaa mahdollisimman luonnollinen ruskeasävy (omien harmaiden kasvatusprojekti tosiaan jäi :D) ja latvoja hieman raidoitettiin. Etuosaan leikattiin myös selkeämmät “sivuverhot” nyt, kun raskauden jäljiltä harventuneet ohimohiukset ovat vihdoin kasvaneet tarpeeksi. Muuten hius on tasamittainen. “Sivuverhot” yhdessä vaaleampien raitojen kanssa tekevät kyllä hiuksista eläväisemmät sekä jotenkin helpommin muotoiltavammat etuosasta. Minulla on luonnostaan taipuisa (jopa hieman kihara) hius ja tämä leikkaus on kyllä siihen se paras mahdollinen.

Nämä kuvat minulle ikuisti ystäväni Hanna, jonka luona heidän uudessa kodissaan pääsin vihdoin koronan hellitettyä käymään. Koti oli kyllä hyvin Hannan näköinen, avara ja kaunis. Yhtä pahana kultaharakkana ihastelin tietysti messinkisi yksityiskohtia, joita riitti vähintään yhtä paljon kuin meillä kotona. Emme olleet Hannan kanssa nähneet puoleen vuoteen, mutta kyläillessäni heillä tuntui kuin olisimme istuneet samassa pöydässä vasta eilen. Juttu lensi vanhaan tuttuun tapaan ja nauru yltyi räkätykseksi saakka.

Kuulumisten vaihtamisen lisäksi käytimme kuvausmahdollisuuden hyödyksi ja nappasimme muutamat kuvat puolin toisin. Edellisistä kuvaustreffeistä oli niin ikään ikuisuus aikaa. Vaikka kotoa käsin, kaukana Helsingistä on ollut ihan kivakin tehdä hommia, niin kyllä tämä visitiitti pk-seudulle taas muistutti, että välillä on ihan hyvä päästä uusiin ympäristöihin sekä kuvailemaan eri tyyppien kanssa. Ne ruokkivat ja elävöittävät luovaa puuhaa taas ihan uudella tavalla.

Nyt viimeistelen vielä viimeiset työhommat ja lähden hakemaan lapsia pyörällä hoidosta. Heilläkin loma häämöttää jo edessä 🙂 Ulkona on jälleen kerran mieletön sää ja hellemekko taitaa olla tänäänkiin se ainut oikea vaatevalinta, joten sillä mennään!