Mikä tällä hetkellä vi***taa

SI MODA 14-1-2016 3

Joku teistä kommentoi arvontapostauksiin, että kaiken muun oivan blogisisällön lisäksi olisi kiva kuulla enemmän niitä henkilökohtaisia juttuja. Tai ei välttämättä henkilökohtaisia, mutta jotain rosoisuutta, tarttumapintaa. Jotain ei niin siloiteltu ja kaunista.

Elämä täällä ruudun toisella puolella ei todellakaan ole aina niin ruusuista ja seesteistä miltä vaikuttaa. Siitä syystä päätin kirjoittaa ehkä raflaavimmalla otsikolla koko blogihistoriani aikana mikä minua tällä hetkellä ottaa päähän kaikista eniten, pienellä sarkasmilla höystettynä tietenkin.

SI MODA 14-1-2016 4

Se,  että heräsin tänä aamuna kurkku muurautuneena lähes umpeen ja jalkalihakset sellaisissa kivuissa, kuin minua olisi piesty koko yö. Ei, en ollut eilen salilla. Juuri kun pääsin kehumaan, miten flunssa ei ole vielä saanut minusta otetta, vaikka sitä on pyörinyt perheenkin sisällä jo pari viikkoa, niin eiköhän se iske oikein kunnolla päähän. Tai siis minun tapauksessa jalkoihin. Sanokaa jookos, että muillakin tuntuu flunssa eniten jaloissa/lihaksissa?

Se, että minun piti juuri tänään tai viimeistään huomenna päästä vihdoin kuvailemaan asuja kun a. paukkupakkaset ovat ohi ja b. lumimyräkkäkin laantui.

Se, että meillä ei ole täällä asunnossa yhtään kelloa puhelimen ja läppärin kellon lisäksi. Sehän tietää vaan lisää addiktoitumista näihin välineisiin.

Se, etten ole vieläkään saanut saatettua loppuun viimeisiä remontin rippeitä täällä. Joka päivä ne ovat siinä silmieni edessä, mutta mitään ei vain tapahdu. Väliaikainen majapaikkahan tämä on, mutta silti.

Se, että viimeinen kuukausi on muutenkin ollut yhtä aikaansaamattomuuden juhlaa.

SI MODA 14-1-2016 2

Se, että en enää asu Helsingissä. Hieman yliampuvasti sanottu, mutta kyllä tässä jotain perää on. Tiesin jo muuttaessa, että minulle tulisi ikävä Helsinkiä ja välillä minulle iskeekin kova kaipuu päästä nopeasti keskustaan asioille/ihan vaan hengailemaan. Älkää käsittäkö väärin, muutto Kotkaan oli yksi parhaimmista eli paras päätös, jonka olen elämässäni tehnyt, mutta kaikilla asioilla on myös se harmaa kääntöpuoli. Täällä on talvisin meno melko ankeaa ja autottomana (yksi autoisessa perheessä) sitä jää helpommin kotiin päiväksi, kun lähtee satunnaisilla bussivuoroilla mihinkään. Pääkaupunkiseudulla riitti menoa ja tapahtumia vaikka joka päivälle. Saahan sitä vähän olla ikävä, saahan?

Se, että meidän lähikauppa ei ole mikään lähikauppa vaan sinne on 1,5 kilometriä. Edellisissä kodeissa sitä pystyi juoksemaan vaikka yöpuku päällä hakemaan unohtuneet ainekset.

SI MODA 14-1-2016 1

Se, että menin ostamaan lapselleni joululahjaksi pallomeripallot. Nyt on olohuoneessa kylpyamme ja se täynnä palloja. Sisustus kaikin puolin kohdillaan.

Se, että ompelukoneeni kosti minulle vuoden kestäneestä ompelutauosta lopettamalla toimintansa. Onneksi vika oli kuitenkin vain virtajohdossa ja uuden hankkiminen tuskin tulee kovin kalliiksi.

Se, että minulla on työhuoneessa 5 ikea kassillista kirppistavaraa, mutta en vaan saa aikaiseksi varattua kirppispöytää.

Se, että huomasin (haistoin) eilen ulkovarastossa yhden viinipullon poksahtaneen, mutta en jaksanut tehdä asialle yhtään mitään.

Se, että olen aivan varma, että kyseessä oli punaviinipullo.

Se, että katkeroidun aina toisten reissukuvista, jos itselläni ei ole tiedossa matkaa lämpimään.

Se, että ei ole kesä.

SI MODA 14-1-2016 5

knitweat COS

jeans MONKIearrings ZARA

photos: my sister/edited by me

XOXO
signature

What do you think?

14 Comments
  • Riina
    January 14, 2016

    Kiitos tästä! En tiedä onko oikein sanoa, mutta tälläistä minä ainakaan kaipasin, että elämä ei aina ole täydellistä:)

    • Kaisa
      January 15, 2016

      Heh, ehkä vähän itsekin kaipasin tätä? 🙂

  • m
    January 14, 2016

    Just tämäntyylisiä postauksia blogisi kaipaa! Milloin tulee remonttiblogiin uutta postausta? 🙂

    • Kaisa
      January 15, 2016

      Kiitos! Remppablogi on ollut hieman lomalla, koska näin keskitalvella siellä ei ole tapahtunut yhtikäs mitään. Tällä hetkellä muutenkin ainoa työ, jota olemme talon eteen tehneet on aivotyötä. Kerrottavaa tai ainakaan konkreettista näytettävää ei siis tällä hetkellä oikein ole, mutta inspiraatiopostauksia kyllä voisi tehdä. Mutta mietin kiinnostaako sellaiset “tällaisesta keittiöstä haaveilen” yms postaukset ketään? 😀

  • Sara
    January 14, 2016

    Kiva postaus! Niin samanlaiset fiilikset täälläkin. Vi***taa, että en voi vaan ottaa ja lähtee ulkomaille, koska joudun kärvistelemään vielä pari kuukautta täys läjä työharjoittelupaikassa. Kevättä odotellessa…

    • Kaisa
      January 15, 2016

      Mulla olisi periaatteessa vapaus lähteä koska vain, mutta jotenkin se on niin eri asia lähteä nyt lapsen kanssa kuin ilman. Mutta juuri tuossa puhuttiin miehen kanssa, että joku äkkilähtö lopputalvesta voisi olla enemmän kuin kohdillaan…

  • sisi
    January 14, 2016

    Jep, täälläkin tuntuu kaktus kurkussa ja varmaan viikonloppu meneekin kipeenä:( Pakko vaan ottaa sitten sairaslomaa jos tosi pahaksi menee… Myös työharjottelussa josta jää pari sataa euroa käteen, en kuitenkaan ehdi opiskella joten laina rahalla varmaan pakko kikkailla seuraavat 3kk… Työtehtävät on myös huomattavasti vaatimattomampia kuin edellisessä harjoittelupaikassa jossa maksettiin kohtuullista harjottelupalkkaa, mutta näillä mennään! Kohta taas kevät Kaisa:)<3

    • Kaisa
      January 15, 2016

      Voi että, tsemppiä sinne! Meidän alalla taisteltiin palkattomistakin harjoittelupaikoista kynsin hampain. Oli sekin aikaa se. Mutta onneksi nimenomaan kevättä kohti ollaan menossa. Mukavaa viikonloppua sinne <3

  • Paula
    January 15, 2016

    Ihan paras postaus! 🙂 Tsemppiä!!

    • Kaisa
      January 15, 2016

      Kiitos <3 mukavasti puhdisti mieltä tämä avautuminen 😀

  • Minna
    January 15, 2016

    Kun blogisi viimeisin postaus avautui, hiukan ehkä sätkähdin otsikkoa. Oli niin erilainen normaalista sisällöstä tai kirjoitustyylistä 🙂 Hyvin toteutettu postaus ja samalla tuntui että sai myös omat turhautumisen tunteet poistettua 🙂 Hymyilytti kun luin! Kiitos!

    • Kaisa
      January 15, 2016

      Haha aivan tietoinen veto tuo otsikko. Oma sarkastinen perusluonteeni ei ehkä näy aina blogista, joten tämä oli ehkä hyvä veto tuoda sitä todellista Kaisaa vähän esille 😉

  • Rii
    January 17, 2016

    Niin se avautuminen avartaa, hih. 🙂

    Tykkäsin tosi paljon postauksen kuvista! Varsinkin tuosta kolmannesta, jossa katsot suoraan kameraan.

    Tsemppiä Kotkaan, pian on taas kesä! 😉

    • Kaisa
      January 17, 2016

      Kiitos 🙂 Ja hah kiva kuulla! Kasvot suoraan kameraan kuvat on mulle yleensä ehdoton ei, koska niistä huomaa miten vino nenä mulla todellisuudessa on 😀 haha! Lensin lapsena päin puupölkkyä ja siitä muistona tämä. Ei se elämää haittaa, mutta jännästi sitä on jumahtanut tällaisiin tapoihin etteivät muut huomaisi asiaa 😉

Previous
At the moment