Mikä tällä hetkellä vi***taa

Joku teistä kommentoi arvontapostauksiin, että kaiken muun oivan blogisisällön lisäksi olisi kiva kuulla enemmän niitä henkilökohtaisia juttuja. Tai ei välttämättä henkilökohtaisia, mutta jotain rosoisuutta, tarttumapintaa. Jotain ei niin siloiteltu ja kaunista.

Elämä täällä ruudun toisella puolella ei todellakaan ole aina niin ruusuista ja seesteistä miltä vaikuttaa. Siitä syystä päätin kirjoittaa ehkä raflaavimmalla otsikolla koko blogihistoriani aikana mikä minua tällä hetkellä ottaa päähän kaikista eniten, pienellä sarkasmilla höystettynä tietenkin.

Se,  että heräsin tänä aamuna kurkku muurautuneena lähes umpeen ja jalkalihakset sellaisissa kivuissa, kuin minua olisi piesty koko yö. Ei, en ollut eilen salilla. Juuri kun pääsin kehumaan, miten flunssa ei ole vielä saanut minusta otetta, vaikka sitä on pyörinyt perheenkin sisällä jo pari viikkoa, niin eiköhän se iske oikein kunnolla päähän. Tai siis minun tapauksessa jalkoihin. Sanokaa jookos, että muillakin tuntuu flunssa eniten jaloissa/lihaksissa?

Se, että minun piti juuri tänään tai viimeistään huomenna päästä vihdoin kuvailemaan asuja kun a. paukkupakkaset ovat ohi ja b. lumimyräkkäkin laantui.

Se, että meillä ei ole täällä asunnossa yhtään kelloa puhelimen ja läppärin kellon lisäksi. Sehän tietää vaan lisää addiktoitumista näihin välineisiin.

Se, etten ole vieläkään saanut saatettua loppuun viimeisiä remontin rippeitä täällä. Joka päivä ne ovat siinä silmieni edessä, mutta mitään ei vain tapahdu. Väliaikainen majapaikkahan tämä on, mutta silti.

Se, että viimeinen kuukausi on muutenkin ollut yhtä aikaansaamattomuuden juhlaa.

Se, että en enää asu Helsingissä. Hieman yliampuvasti sanottu, mutta kyllä tässä jotain perää on. Tiesin jo muuttaessa, että minulle tulisi ikävä Helsinkiä ja välillä minulle iskeekin kova kaipuu päästä nopeasti keskustaan asioille/ihan vaan hengailemaan. Älkää käsittäkö väärin, muutto Kotkaan oli yksi parhaimmista eli paras päätös, jonka olen elämässäni tehnyt, mutta kaikilla asioilla on myös se harmaa kääntöpuoli. Täällä on talvisin meno melko ankeaa ja autottomana (yksi autoisessa perheessä) sitä jää helpommin kotiin päiväksi, kun lähtee satunnaisilla bussivuoroilla mihinkään. Pääkaupunkiseudulla riitti menoa ja tapahtumia vaikka joka päivälle. Saahan sitä vähän olla ikävä, saahan?

Se, että meidän lähikauppa ei ole mikään lähikauppa vaan sinne on 1,5 kilometriä. Edellisissä kodeissa sitä pystyi juoksemaan vaikka yöpuku päällä hakemaan unohtuneet ainekset.

Se, että menin ostamaan lapselleni joululahjaksi pallomeripallot. Nyt on olohuoneessa kylpyamme ja se täynnä palloja. Sisustus kaikin puolin kohdillaan.

Se, että ompelukoneeni kosti minulle vuoden kestäneestä ompelutauosta lopettamalla toimintansa. Onneksi vika oli kuitenkin vain virtajohdossa ja uuden hankkiminen tuskin tulee kovin kalliiksi.

Se, että minulla on työhuoneessa 5 ikea kassillista kirppistavaraa, mutta en vaan saa aikaiseksi varattua kirppispöytää.

Se, että huomasin (haistoin) eilen ulkovarastossa yhden viinipullon poksahtaneen, mutta en jaksanut tehdä asialle yhtään mitään.

Se, että olen aivan varma, että kyseessä oli punaviinipullo.

Se, että katkeroidun aina toisten reissukuvista, jos itselläni ei ole tiedossa matkaa lämpimään.

Se, että ei ole kesä.

knitweat COS

jeans MONKIearrings ZARA

photos: my sister/edited by me

outfit