Missä olet kaukokaipuu?

Lähes poikkeuksetta olen joka vuosi näin marraskuun pimeimpinä hetkinä kokenut suurta kaukokaipuuta. Halua vaihtaa maisemaa ja matkustaa auringon alle hakemaan valoenergiaa. Mieheni vielä pelatessa ammatikseen kävimme vuosittain juurikin tässä ajankohdassa reissussa, sillä jalkapalloilijan ainoat lomat osuivat käytännössä aina näille samoille viikoille. Totuin siis viettämään pari viikkoa tästä kaamosajasta toisella puolella maailmaa, mutta peliuran päätyttyä äkkiseltään tuli meille mahdollisuus matkustella myös muina ajankohtina. Mitään himoreissaajia emme ole viimeisten 5-7 vuoden aikana olleet, mutta kyllä sitä on muutamat reissut per vuosi heitetty.

Harvemmin ne ovat kuitenkaan enää sijoittuneet tälle pimeimmälle vuodenajalle tai kaukokohteisiin ja siitä syystä kaukokaipuuni on syventynyt vuosi vuodelta. Marraskuisina iltoina olen huomannut itseni haaveilevan äkkilähdöstä muiden ihania lomakuvia selatessa somesta, mutta tänä vuonna asiat ovat olleet toisin. Tuntuu etteivät ne muiden lomakuvat enää oikein sykähdytä, saati aiheuta lomakuumetta tai minkäänlaista “kateutta”.

Jokin on muuttunut, mutta mikä? Jäin tässä yhtenä päivänä ihan pohtimaan, että mistähän moinenmuutos mahtaisi johtua. Ehkä siitä, että meillä on tällä hetkellä niin paljon meneillään kiitos taloprojektin tai sitten olen vain jo hyvissä ajoin tuudittautunut siihen ajatukseen, että näin loppuvaiheessa raskautta minulla ei ole edes mahdollisuutta lentää kauas? Mahdollisesti, mutta ei se talo eikä raskaus olisi kuitenkaan estänyt haaveilemasta reissuista tai edes lähtemästä lomalle vielä muutama viikko sitten, joten on tässä taustalla oltava jotain muutakin.

Villi veikkaukseni on, että paljon puhuttanut ilmastoraportti ja lentämisen haitat ovat hillinneet kaukokaipuutani tai jopa onnistunut tukahduttamaan sen kokonaan. Siinä missä aikaisempina vuosina huomasin uneksivani turkoosin sinisistä vesistä ja pehmeästä hiekasta varpaiden alla harvase yö, eivät ne nyt ole eksyneet uniini vielä kertaakaan. En ole myöskään marissut kotimaan pimeistä päivistä ja kehnoista keleistä läheskään siihen malliin kuin yleensä.

Lupasin ottaa asiakseni puhua vielä muutaman julkaisun verran kestävemmistä valinnoista ja maapallon tulevaisuudesta sen aikaisemmin julkaistun Tekstiilialan tulevaisuus -postauksen lisäksi. Luonnoksissa odotteleekin pari postausta viimeistelyä ja harkistin myös ottavani kantaa tähän isosti pinnalla olevaan lentokeskusteluun. Totesin kuitenkin postausta luonnostellessa, ettei minulla ollut siihen tarpeeksi tietämystä. Toki ymmärrän sen haitat ja pyrin omalla toiminnalla minimoimaan lentopäästöt, mutta en koe olevani se oikea ihminen kirjoittamaan aiheesta postausta. Oman tekstin kirjoittamisen sijaan olenkin lukenut toistakymmentä artikkelia niin isoimmilta tahoilta kuin yksittäisiltä vaikuttajiltakin ja saanut paljon uutta informaatiota sekä näkemystä niiden myötä. Mielenkiintoinen ja haastava aihe ehdottomasti.

Tällä hetkellä ison syynin alla aiheesta ovat monet kollegani niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Itse en työni puolesta ole koskaan joutunut/päässyt lentämään mitään älyttömiä määriä, joten on ollut hieman vaikea asettua niiden todella isojen vaikuttajien asemaan, joille näitä mahdollisuuksia ja työkeikkoja olisi tarjolla viikottain. Kuinka kieltäytyä työmatkasta ja mahdollisesta palkkiosta? Missä menee se raja? Löytyykö vielä työmatkoja, joille on perusteltua lähteä? Mitä jos työmatkan lisäksi haluaisi ehkä vielä ihan aidolle lomalle, onko se lainkaan hyväksyttävää  jos takana on jo useampi reissu saman vuoden aikana? Entä riittävätkö lentopäästöjen kompensoinnit alkuunkaan hyvittämään ne toteutuneet päästöt? Voin vain kuvitella minkälainen Rubikin kuutio tämä on ollut niille, joiden työ on aikaisemmin ollut käytännössä yhtä lentämistä ja matkustamista. En epäile, etteikö suurin osa näistä vaikuttajista olisi pohtinut aihetta ja miettinyt päänsä puhki kuinka voisi omalta osaltaan vähentää lentopäästöjä. He käyvät varmasti kovaa kamppailua mielessään, kuten myös ne monet tuhannet liikemiehet, joiden työnkuvaan lentäminen oleellisesti kuuluu.

Pelkkä pohtiminen ei tässä kohtaa kuitenkaan riitä, kuten se ei riitä missään asiassa mikä liittyy tähän polttavaan, koko maapalloamme koskettavaan aiheeseen. Muutoksia on tehtävä, ihan meidän jokaisen. Mutta mitä se sitten tarkoittaa lentämisen kohdalla? Lomamatkat tulevat mitä luultavammin sijoittumaan enemmän lähialueille ja kotimaan matkailusta tulee se uusi kuuma trendi. Toivottavasti ainakin. Mutta mitenkäs tämä työmatkojen lentäminen?

Uskon, että tulevaisuudessa tullaan suosimaan paljon enemmän vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa ja pitää yllä näitä ennen niin paljon lentämistä vaatineita töitä. Skype-palaverit ovat jo nyt arkipäivää, mutta näen, että niiden sekä muiden etätyöskentelymahdollisuuksien käyttöä matkustamisen sijaan tullaan varmasti nostamaan. Uskon myös siihen, että lentämisen tarpeellisuutta kohteesta toiseen työn vuoksi tullaan ylipäätänsä punnitsemaan entistä tarkemmin. Onko se välttämätöntä? Mitä vaihtoehtoisia toteutustapoja tässä on? Vaatiiko työtehtävän suorittaminen todella läsnäolon paikan päällä?

Bongasin tänään artikkelin, jossa kollegallani Elisalla oli yllään virtuaalinen paita. Hän ei siis konkreettisesti omistanut kyseistä paitaa, sillä sitä ei käytännössä ollut olemassakaan, muuta kuin virtuaalimaailmassa. Elisa oli kuitenkin pystynyt “pukemaan” sen ylleen ja ladattua se päällä kuvan omiin kanaviinsa. Artikkelissa puhuttiin tästä innovaatiosta vihreänä tapana esitellä uutta muotia. Mitään uutta tuotetta ei konkreettisesti ole tuotettu, eli siinä oli säästetty aikaa, rahaa ja luontoa niin materiaali-, valmistys- ja logistiikkakustannuksissa. Kyseessä oli täysin digitaalinen muotiluomus. Ensin ajatus digivaatteesta hieman hymyilytti. Tässäkö se ratkaisu tekstiilialan ongelmiin on? Mutta sitten totesin, että hitsi vie tämähän on nerokasta. Olisikohan mahdollista soveltaa vastaavaa myös muihin aloihin ja ongelmakohtiin? Ehkä tulevaisuudessa tehdään enemmän virtuaalimatkoja ja matkatoimittajat lähtevät reissuille kotisohvalta.

En tiedä tullaanko kaikkea lentämistä koskaan korvaamaan digimatkoilla ja muilla, mutta uskon, että blogi- ja somemaailmassakin tullaan varmasti näkemään myös isoja muutoksia liittyen matkusteluun. Osa firmoista on jo selkeästi ottanut uuden linjan ja vähentänyt pressimatkoja, mutta eivät kaikki. Itseäni hieman ihmetyttää, että yhä tänä päivänä isoja vaikuttajia lennätetään yksityiskoneilla alle vuorokauden kestäviin tilaisuuksiin. Omissa silmissäni kaikki se glamour niihin liittyen on kyllä murentunut jo aikapäiviä sitten, mutta mielenkiintoista nähdä kuinka kauan illuusio niiden hienoudesta kestää kaiken tämän ympäristökohun keskellä. En jaksa uskoa, että kovinkaan kauan.

Mitä ajatuksia työhön liittyvä lentomatkailu teissä herättää? Entä minkälaisena näette tulevaisuuden matkustelun? Onko sitä vielä hyväksyttävää lentää lämpöön kaukokaipuun iskiessä?

Lovetowait (Zalando maternity) knit

(Zalando maternity) faux leather pants

Vans shoes

Gucci bag

photos: Hanna Väyrynen, edit: me

lifestyleoutfitsi mamastyle