Tämä useammassa blogissa jo nähty, alun alkaen Julialta lähtenyt “Mitä nyt kuuluu?”-postaus osui silmiini juuri sopivaan aikaan. Olen nimittäin tässä monen viikon ajan halunnut kirjoittaa kuulumisia, mutta en ole oikein osannut muotoilla niitä tai ollut siihen ihan valmis. Useampi viikko onkin ollut täällä blogissa vähän hiljaisempaa. Tarkoituksella ja tahattomasti on jäänyt väliin postauspäiviä, mutta toivottavasti tästä eteenpäin niitä tahattomia ei enää tule niin paljon. Ehdin, voin ja kykenen taas antamaan itsestäni enemmän. Inspiraatiota on ja motivaatiota löytyy, joten enköhän täältä hiljalleen nousta, kuten nuo sinnikkäät leskenlehdet, kevään ensimmäiset kukat, vielä aavistuksen kuuraisesta maasta.
Mitä oikeasti nyt kuuluu?
Hyvää kiitos, tänään kuuluu hyvää. Tänään tuntuu paremmalta, tasapainoisemmalta, helpottuneemmalta ja keveämmältä kuin viikkoihin.
Koko alkuvuoden meidän perhettä on stressannut ja rasittanut kuopuksen hengitysoireet, joita on tutkittu sairaalassa ja eri lääkäreillä useampaan kertaan. Viime viikolla oli määrä olla isojen tutkimusten paikka Lastensairaalassa. Ne aloitettiinkin röntgenin puolella, mutta perjantaille suunniteltu kirurginen toimenpide nukutuksessa päätettiin perua. Ei siksi, että vauva olisi ollut huonovointinen tai sairaalassa olisi tullut jotain akuutimpaa tilalle. Vaan siksi, että kirurgi katsoi ettei niin isolle toimenpiteelle ollut tässä kohtaa tarvetta. Tytön oireet ovat vähentyneet ja kuvat olivat sen verran mallikkaat, että saimme vain kontrolliajan 2kk päähän. Ette tiedäkään miten suuri kivenlohkare putosi siinä kohtaa sydämeltäni. Alkuvuosi ei ollut täynnä surua, pelkoa ja murheita, vaikka niitäkin on riittänyt, mutta se oli kuluttava sanan kaikessa merkityksessään. Niin kuluttava, että olen muutamana iltana purskahtanut hysteeriseen itkuun väsymyksestä ja stressistä.
Vaikka kaikki ei vieläkään ole ihan taputeltu tämän osalta, on oloni huomattavasti kevyempi ja mieli rauhallisempi. Kyllä asiat järjestyy -lause tuntuu taas realistisemmalta ja perusvauva auki helpommalta kuin koskaan aiemmin.
Parisuhde / perhe /ystävät?
Edellisessä kohdassa tulikin käsiteltyä perhettä jo aika lailla, mutta pakko todeta vielä, että huomaamatta nuo negatiiviset asiat ovat tuoneet perhettämme tiiviimmin yhteen ja olemme tehneet paljon enemmän asioita yhdessä kuin ehkä olisimme tehneet ilman kuopuksen vaivoja. Perhe on mennyt kaiken edelle ja menee jatkossakin. Arki kahden lapsen kanssa on alkanut rullaamaan jo ihan kivasti ja nyt en enää edes muista millaista oli elämä yhden tytön kanssa. Näin tämän kuuluikin mennä; neljästään tuntuu siltä, että kaikki palaset ovat vihdoin loksahtaneet kohdilleen.
Parisuhde on puolestaan tällä hetkellä vähän pois paikoiltaan “sivuraiteilla” ja joutunut uuden perheenjäsenen sekä tämän hässäkän myötä taas koetukselle, mutta vaikka yhteistä, kahdenkeskistä aikaa on ollut hyvin vähän tai ei oikeastaan ollenkaan, olemme kumma kyllä hioutuneet mieheni kanssa taas kerran entistä tiiviimmin yhteen. Näin meille tuntuu tapahtuvan aina, kun elämä kolhii ja on jollain tapaa haastavaa jakso menossa. Ehkä on se syy, miksi olemme jo 15 vuoden ajan kulkeneet yhtä matkaa?
Ystäväni ovat olleet alkuvuoden ajan taas kultaakin kalliimpia. On ollut helpottavaa saada puhua ja purkaa stressiä, mutta toisaalta on myös ihana ollut saada muuta ajateltavaa. Esimerkiksi siskoni tulevat häät ovat vieneet ajatukset aivan muualle ja hääpukujen sovitus sekä häiden suunnittelu on ollut täydellistä vastapainoa vauva-arjelle ja sairaalakäynneille.
Mitä tapahtuu työrintamalla?
Se yleisin kysymys, jota tällä hetkellä kuulen on, että mitenkäs työt? Oletko äitiyslomalla? Pystytkö tekemään töitä? Elelen taas kerran jossain siellä välimaastossa ja se on samanaikaisesti todella haastavaa, mutta myös ihanaa. On mieletöntä pystyä tässä elämäntilanteessa tekemään työtä, jota niin kovasti rakastan, mutta toisaalta on todella haastavaa yrittää sovittaa aikatauluja ja tehdä töitä niin, ettei se aika ole pois lapsiltani.
Monet ovat kauniisti kehottaneet minua ottamaan rennommin ja vähentämään työmäärääni. Näin olen tehnytkin, mutta huvittavaa on se, että juuri nyt töitä olisi enemmän kuin koskaan. Minulle tekee todella tiukkaa sanoa EI, mutta onneksi olen osannut niin tehdä muutamassa kohtaa. Muuten saattaisin hyvinkin olla uupumuksen partaalla nyt. Joskus aikaisemmin välttelin EI-sanan sanomista peläten, että uusia mahdollisuuksia näin yrittäjänä ei enää tulisikaan. Nyt olen kuitenkin saanut todistaa sen, etteivät yksittäiset kieltäytymiset poissulje uusia töitä. Päinvastoin joskus tilanne onkin kääntynyt niin huvittavasti, että töitä on seuraavalla kerralla ollut tarjolla entistä enemmän.
Mutta vaikka hommia riittäisi, haluan tässä elämäntilanteessa tehdä niitä vain sen verran, ettei muu elämä ja läheiseni siitä kärsi, joten olen entistä kriittisempi esimerkiksi kaikkien yhteistyömahdollisuuksien suhteen. Konkreettisesti tämä tarkoittaa monien pienten projektien sijaan keskittymistä pidempiaikaisempiin yhteistöihin, joita olenkin tälle vuodelle onnistunut solmimaan.
Harrastukset / Hyvinvointi?
Juoksin muutama viikko sitten ensimmäiset juoksulenkit raskauden jälkeen ja voi vitsit minkälaisen euforisen tunteen sainkaan aikaiseksi. Juokseminen on aina ollut ja tulee varmasti olemaan se lempiliikkumismuotoni ja olen niin äärimmäisen iloinen, että pystyn taas juoksemaan. Juoksu itsessään ei kuitenkaan ihan riitä ylläpitämään hyvää kuntoa ja kehoni hyvinvointia, vaan tarvitsisin ehdottomasti myös jonkinlaista voimatreeniä. Kynnys salille lähtöön tuntuu kuitenkin vielä suurelta, mutta ehkä siihenkin löytyy motivaatiota ajallaan. Perinteisen salin sijaan minua kiinnostaisi enemmän jooga ja pilates, joten ehkä niistä tuleekin uudet harrastukseni juoksun ohelle?
Inspiroi eniten?
Tukkaprojektini – aloitin uuden hiusprojektin nimeltä harmaiden esiinkasvatus ja vaikka sen suhteen ollaan todella alussa, niin olen tästä todella innoissani ja inspiroitunut uudesta vaalemmasta kuontalosta. Hassua miten vaatteetkin näyttävät ihan erilaiselta päällä tukan sävyn muuttuessa.
Vaalit – en olisi ikinä uskonut vastaavani näin, mutta nyt on vain käynyt niin, että olen yhtäkkiä alkanut etsiä enemmän tietoa ja tutustunut tarkemmin ehdokkaisiin sekä puolueisiin kuin koskaan aiemmin. Ehkä se on tämä maapallomme epävarma tulevaisuus, oma yrittäjän ura ja elämäntilanne kahden lapsen äitinä, joka on ajanut minut tähän. Yhtenä innoittajana on varmasti myös toiminut Nonsense-podcast ja sen takaa löytyvät supertyypit Linda ja Alexa. Ei voi muuta kuin ihailla, miten nämä naiset nappaavat ajankohtaisista ja tärkeistä aiheista sekä ajatuksista kiinni ja tuovat ne meidän korville hyvin arkisessa sekä helposti lähestyttävässä muodossa. Vaikka podcast on nimensä mukaisesti rentoa jutustelua, hölynpölyä on jokaiseen jaksoon kuitenkin aiheesta riippumatta varauduttu erittäin ammattimaisella taustatutkimuksella ja faktoilla, jotka tekevät tästä podista kyllä kaikkea muuta kuin nonsensea. Suosittelen laittamaan kuunteluun, jos ette sitä ole vielä tehneet.
Sisustus ja piha – Jos minulla olisi loputtomasti aikaa ja rahaa, niin hyvin todennäköisesti sisustaisin ja laittaisin pihaamme päivät pitkät viikosta toiseen. Kärsimättömälle luonteelleni tämä ikuisuudelta tuntuva projekti on aikamoinen rasite, mutta onneksi tässä saa myös jatkuvasti näkyviä tuloksia aikaan. Vaikka kokonaiskuva onkin vielä ihan vaiheessa, niin on ihana huomata joka viikko miten hommat etenevät jonkin asian osalta.
Inspiroi vähiten?
Matkustus – En ole matkustanut viime syksyn pientä työreissua lukuunottamatta yli vuoteen ulkomaille. Ennen tällainen olisi saattanut ajaa minut ahdistuksen partaalle, mutta nyt en jostain syystä koe yhtään ahdistusta reissaamattomuudesta eikä matkustus inspiroi minua enää samalla tapaa kuin ennen. En tarkoita tällä sitä, että luopuisin kaikista tulevaisuuden matkoista enkä enää koskaan reissaisi, mutta juuri nyt tuntuu hyvältä olla ihan vaan täällä kotimaassa. Täällä on kaikki mitä tarvitsen; perhe, koti, työ ja ystävät. Varmasti koittaa vielä se päivä, jolloin haikailen rantaloman ja tai pienen kaupunki getawayn perään, mutta sitä ennen nautin tästä.
TV:n katsominen – Myimme muuton yhteydessä meidän vanhan telkkarin ja olemme onnistuneet pitkittämään uuden ostoa näin pitkään. Pari kertaa olemme sitä jo käyneet katsomassa, mutta aina se kyseinen malli on ollut varastolta loppu täällä Kotkassa, emmekä ole jaksaneet vaivautua tilaamaan tai hakemaan kauempaa. Kyse ei tosin ole ollut jaksamisesta, koska eihän tuo tilaaminen toiselta varastolta toiselle ihan hirveästi henkisesti tai fyysisesti rasita. Kyse onkin ollut lähinnä viitsimisestä. Emme ole viitsineet tilata, kun ei oikeastaan ole ollut sellaista tilannetta, että teeveetä olisi oikeasti kaivattu. Kyllä sellainen tähän taloon on vielä jonain päivänä tulossa, mutta nyt ensi kertaa ymmärrän niitä, jotka vapaaehtoisesti valitsevat telkkarittoman elämän.
Talvitakit ja -asusteet – Jos säätiedotuksia on uskominen, niin ajatukseni pakata tällä viikolla talvitakit, -pipot ja -hanskat pois ei olekaan niin hyvä ajatus. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin olen lopen kyllästynyt toppakamoihin, joten ajattelin huomiseen pyryyn varustautua vain kunnon kerrospukeutumisella kevättakin alle. Ei anneta takatalvelle enää mahdollisuuksia vai mitä?!
Mitä syön / katson?
Kasvisruokakokeiluja ja aivan liikaa suklaamunia (kyllä, jo nyt hyvissä ajoin ennen pääsiäistä) – Olemme molemmat mieheni kanssa innostuneet kokeilemaan kasvisruokia ja joka viikko on nyt tullut testattua uusia reseptejä. Mm. munakoisolasagne ja tämän hetken somehitti uunifetapasta ovat jääneet arkiruokalistallemme, eli listaan johon on kerätty hyviä ja toimivia reseptejä arkeen.
Sarjoja iltaisin – Kuten yllä totesin, niin telkkaria ei ole paljon tullut tuijoteltua, mutta puhelimella tai ipadista tulee päivittäin katsottua muutamat jaksot jotain sarjaa. Ruudusta päälle klikkaan jonkun näistä; Greyn Anatomia, The Resident tai Asema 19. Netflixistä katsoin vähän aikaa sitten Frankie&Gracen uusimman tuottarin sekä ykköskauden sarjasta Working Moms. HBO:ta meillä ei ole, mutta tekisi mieli tilata muutamankin eri sarjan vuoksi. Löytyykö teiltä tunnarit siihen? Suosittelisitteko?
Mitä odotan?
Kesää, ihan älyttömästi. Sitä, että pihallemme saataisiin rakennettua terassi ja istutettua nurmikko. Sitä, että lapset voisivat leikkiä siinä ja käydä rannassa uimassa. Sitä, että lokit kirkuisivat, kun grillaamme tuoretta kalaa. Sitä, että voisimme lähteä omasta rannasta veneilemään ja istua laiturin päässä illalla katsomassa auringonlaskua.
Kesän lisäksi odotan meidän ensimmäistä date night-iltaa kuopuksen syntymän jälkeen ja kaikkia niitä häitä, joihin meidät on ensi kesänä kutsuttu. Erityisesti tietysti siskoni!
Nyt odotan sitä, että mieheni tulee kotiin ja pääsen juoksulenkille. Mukavaa viikkoa kaikille!
kuvat: Sara Vanninen, editointi: minä
What do you think?
You must be logged in to post a comment.