Mitä töitä olen elämässäni tehnyt?

Minulla on jo pidemmän aikaa pyörinyt luonnoksissa tämä monissa muissakin blogeissa nähty postaus omasta työhistoriasta. Mielestäni on ollut todella mielenkiintoista lukea muiden urapoluista, siitä miten kaikki alkoi ja miten nuorena. Jokaisen tarina on ollut erilainen ja hyvä osoitus siitä, että ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa polkua tai valintaa. Yllättäviäkin juttuja on tullut tehtyä ja suuntia vaihdettu lennosta, ennen kuin se oma paikka on löytynyt. Mutta nyt pitemmittä puheitta omaan työhistoriaani:

Kesällä 2005 aloitin virallisesti ensimmäistä kertaa töiden tekemisen jäätelökioskin myyjänä. Olen monesti miettinyt, että olin melko “vanha”, kun ensimmäiseen palkkatyöhöni lukion ykkösen jälkeen menin, mutta kuten todettua jokaisella meillä on omat polkumme. Itse harrastin nuorena todella aktiivisesti kilpatasolla koripalloa ja se vei koulun ohella käytännössä kaiken vapaa-aikani. Vanhempieni luona yhä asuessa pystyin keskittymään vain ja ainoastaan niihin lukukauden ajan ja aloittamaan työt vasta kesällä koulujen loman alettua. Tästä iso kiitos heille!

Jäätelökojussa tuli istuttua useampana kesänä peräkkäin, mutta yhtenä kesänä muistan lukiossa olleeni toimistotyöntekijänä paikallisessa tehtaassa. Tämä on jäänyt niin elävästi mieleeni, koska ensimmäisenä päivänä minua kehoitettiin ystävällisesti siirtymään ulkotöihin, jossa kaikki alle 16-vuotiaat olivat töissä. Itse taisin tuolloin olla 18-vuotias, mutta kasvojen perusteella ilmeisesti ikäistäni nuorempi. Harmi ettei tänä päivänä ole enää tätä “ongelmaa” :D.

Lukion jälkeen muutin Turkuun opiskelemaan ja ensimmäisenä kesänä työskentelin puhelinyhtiössä vuokrajohtojen reititysten parissa. Tämä on ollut yksi erikoisisimmista duuneista, joita olen ikinä tehnyt. Nopean koulutuksen jälkeen opin reitittämään johtoja tietokoneohjelmalla ja niissä hommissa vierähti se kesä. Opiskelin Turussa vain vuoden, koska pääsin sen jälkeen Helsinkiin opiskelemaan vaatetusalaa.

Ennen uuden koulun alkua kesällä 2008 olin töissä Kotkassa pankkiapulaisena. Jälleen kerran oli uusi työympäristö ja uusi työkokemus. Kesän jälkeen muutin kuitenkin Helsinkiin ja pankkityöt jäivät taakse.

Näihin aikoihin olimme seurustelleet mieheni kanssa jo melkein neljä vuotta ja asuneet yhdessä pidemmän aikaa. En ehtinyt opiskella Helsingissä kuin vajaa puoli vuotta, kun hän muutti töidensä perässä ulkomaille. Itse tasapainoilin lukukauden loppuun olemalla osan aikaa Suomessa ja osan hänen kanssaan Norjassa. Kesän koittaessa muutin Norjaan pysyvästi ja sain onneksi heti töitä paikallisesta “Stockan herkusta”, vaikka kielitaitoni pohjautuikin lähinnä ruotsinkieleen. Opin kuitenkin norjaa suhteellisen nopeasti ja nimenomaan sitä alueelle tyypillistä sognamålia, joka on aika mongerusta verrattuna esimerkiski siihen norjaan, jota Oslossa puhutaan.

Olisimme varmasti viihtyneet Norjassa pidempäänkin ja itse suunnittelin jo opintojeni lykkäämistä, mutta sitten jalkapalloilijan työ osoitti taas kerran sen haastavimman puolensa, kun mieheni vaihtoi seuraa ja samalla maata jo ennen kuin kesä ehti päättyä. Kauas emme onneksi lähteneet, sillä kotimaaksi vaihtui naapurimaa Ruotsi. Yritin mukautua nopeasti vaihtuviin suunnitelmiin ja löysin kuin löysinkin läheltä asuinkaupunkiamme Falkenbergia vaihtokoulun Boråsista. Borås on tunnettu muodin- ja vaatetusalan kaupunki Ruotsissa ja siellä sijaitsee tänä päivänä ymmärtääkseni mm. Gina Tricotin ja Nellyn pääkonttorit. Monesti olen miettinyt, että olisi ollut mieletöntä opiskella tuolla hetken aikaa ja ehkä sitä kauttaa tehdä uraa naapurimaassa, jossa muotibisnes kukoistaa hieman eri tavalla kuin Suomessa.

Rivien välistä kuitenkin varmasti jo luitte, että näin ei kuitenkaan käynyt. Mieheni loukkaantumisen myötä palasimme Suomeen ja minä opiskelemaan Helsinkiin. Ensimmäisen varsinaisesti alaani liittyvän työpaikan sain toisen opiskeluvuoteni loppupuolella, kun aloitin työt vaateliikkeessä. Näihin aikoihin tienasin myös ensimmäiset eurot blogityöstäni. Se oli jännittävää aikaa, vaikka minulla ei ollut mitään aavistusta siitä mihin se tie tulisi johtamaan.

Lopetin työt vaateliikkeessä, kun edessä häämöttivät pakolliset harjoittelujaksot koulun puolesta. Vaatetusalalla nämä harjoittelut ovat lähes poikkeuksetta palkattomia ja siitä hieman inhottavia, koska harvemmin sitä pystyi samaan aikaan muita töitä tekemään. Itse pyrin rahoittamaan opiskelijaelämääni aikasempien kesätöiden palkoilla siinä suhteellisen hyvin onnistuen. En ollut niitä tyyppejä, jotka kävivät ahkerasti ulkona juhlimassa tai syömässä ja vaateostoksetkin tein monesti kirpparilta tai ompelin vaatteeni itse. Välillä sitä oikein miettii näitä aikoja taaksepäin ja ihailee miten luova sitä olikaan, kun rahaa oli käytössä hyvin rajallinen määrä.

Vaikka harjoittelujaksot palkattomia olivatkin, olen kuitenkin aina laskenut harjoittelutkin työkokemukseksi, joten jaetaan nekin nyt tässä samalla. Tein tosiaan kahtena opiskeluvuotena peräkkäin useamman kuukauden pituisen harjoittelujakson, joiden molempien aikana toimin suunnittelijan assistenttina. Ensimmäisen harjoittelun tein isossa suomalaisessa vaatefirmassa ja toisen vielä silloin pienen yrittäjän assistenttina, kun ihana Katri Niskanen otti minut suojiinsa. Työharjoittelu Katrin assarina on ollut yksi opettavaisimmista työkokemuksista ja vaikuttanut ehkä eniten siihen polkuun, jonka lopulta valitsin opintojen jälkeen.

Opiskelujen päätyttyä sain heti töitä siitä isosta suomalaisesta vaatefirmasta, johon olin aikoinaan harjoittelun tehnyt. Toimin siellä ostopäällikön assarina, kunnes tuli se hetki, että jäin äitiyslomalle. Ihan täysin lomaksi en kuitenkaan tätä seuraavaa ajanjaksoa elämässäni ole koskaan kutsunut, sillä näihin aikoihin blogi oli jo noussut selkeästi kakkostyökseni ja puoli vuotta minin syntymän jälkeen perustin oman yritykseni.

Vuodesta 2014 lähtien olen siis toiminut yrittäjänä. “Äitiysloman” ajan vain bloggaajana, mutta sen jälkeen olen hiljalleen pyrkinyt laajentamaan oman yritykseni palveluita myös blogin ulkopuolelle. Tällä hetkellä teen blogin ja omien somekanavieni lisäksi töitä myös valokuvaajana. Pääsääntöisesti kuvaan valokuvia yrityksille, mutta satunnaisesti myös yksityishenkilöille. Jos joku olisi minulta kysynyt muutamia vuosia sitten mitä töitä tulen tekemään vuonna 2018, niin en olisi ikinä osannut aavistaakaan olevani tällaisella polulla.

Se mihin tämä polku tulee johtamaan vuoden, viiden tai kymmenen kuluttua on todellinen arvoitus, mutta jollain tapaa se ajatus kiehtoo minua. Olen tehnyt työurallani monia pienempiä pätkiä palkkatöitä toisten alaisena ja nyt parin neljän yrittäjävuoden jälkeen huomannut, että tämä soveltuu minulle paljon paremmin. Riskejähän tässä on ja ehkä jonain päivänä haikailen takaisin palkkatöiden pariin, mutta ainakin nyt pyyhkii hyvin ja nautin tästä.

Mainitsin tuossa äsken, että olen tehnyt paljon lyhyitä pätkiä töitä ja se on ehkä sellainen asia, jota olen näin vanhempana miettinyt paljon. Olisinko pystynyt jatkamaan jossain työssä pidempää, jos olisin oikeasti halunnut ja kovasti yrittänyt? Ehkäpä. Koen, että olin nuorena vähän mukavuudenhaluinen ja vasta minin syntymän jälkeen minussa syttyi todellinen liekki työntekoon. En sano, että olisin ollut laiska, en missään nimessä, mutta olen itse huomannut selkeän eron siihen minkälainen motivaatio työntekoa kohtaa minulla on tänä päivä, kuin oli esimerkiksi parikymppisenä. Ihailen niitä, jotka ovat aloittaneet työuran nuorena ja porskuttaneet töitä ahkerasti teinivuosista lähtien, mutta en silti kadu omia valintoja. Tämä on ollut minun urapolkuni ja luultavasti tällainenkin kasvu on ihan normaalia sekä inhimillistä 🙂

ps. TALOBLOGISSA UUSI POSTAUS LIITTYEN KEITTIÖN KALUSTEISIIN!

blogginglifestyle