*Kaupallinen yhteistyö Arla
Vajaa kaksi kuukautta sitten kerroin lähteneeni mukaan elämäntapamuutokseen ja liikuntahaasteeseen, jonka tavoitteet sanelin täysin itse. Olen puhunut haasteesta ja sen vaiheista enemmän somekanavieni ja erityisesti Instagramin puolella, mutta nyt olisi tarkoitus avata tätä haastettaa myös täällä blogissa. Koko haasteen ja sen viikottaiset tavoitteet pääsette lukemaan täältä, joten en niitä kaikkia lähde tähän erikseen kopioimaan. Poimin sieltä kuitenkin muutamia kohtia ja keskityn erityisesti tähän meneillään olevaan viikkoon numero 8:
Liikunnallinen elämäntapa on palannut
“Kahdeksanteen viikkoon mennessä toivon, että liikunnallinen elämäntapa on tehnyt paluun elämääni. Tässä kohtaa haastetta pysähdyn katsomaan miten aikaisemmin asettamani tavoitteet ovat edistyneet ja tarvitseeko johonkin asiaan paneutua vielä enemmän tai kenties muuttaa hieman suuntaan. Toivon, että minulla ei ole enää tekosyitä jättää treeniä väliin, vaan päinvastoin odotan hetkeä, jolloin pääsen treenaamaan. Olen tuttujen lajien lisäksi innostunut myös uusista ja päässyt eteenpäin tavoitteissani. Taukojumppa työpäivien lomassa tulee jo kuin itsestään ja näen aamutreenin mahdollisuutena enkä uhkana. Jooga on tehnyt hyvää mielelle ja keholle. Teen harjoituksia säännöllisesti ja olen onnistunut kipuamaan jo hieman korkeammalle tasolle. Salitreenien tulokset alkavat myös vähitellen näkyä.
Venyttelystä on toivottavasti tullut niin rutiininomainen osa iltojani, että asetun illalla venyttelemään ilman sen kummempaa muistutusta. Ruokapäiväkirjan ansiosta olen myös saanut ruokavalioni hiottua paremmaksi. Täydellistä siitä ei koskaan tule, mutta se ei ole tarkoituskaan. Pyrin siihen, että syön edelleen niin kuin hyvältä tuntuu, mutta en jämähdä tuttuihin ruokiin ja tapoihin laittaa ruokaa. Viimeiselle neljälle viikolle otan tavoitteeksi puristaa vielä enemmän itsestäni irti. Kokeilla toista uutta harrastusta ja antaa jo niille olemassa oleville kaikkeni. Hyvän treenin lisäksi haastan itseni myös olemaan armollisempi omaa kroppaani kohtaan. Keho ja mieli ansaitsevat aika-ajoin palkinnon oli se sitten kyse herkullisesta jälkiruoasta tai hemmottelevasta hoidosta.”
Kaksi kolmasosaa haasteesta on siis tänään takana ja nyt olisi aika tarkastella miten alussa asettamieni tavoitteiden suhteen on käynyt. Liikunnallinen elämäntapa, joka on ollut tässä taloprojektin ja muiden kiireiden myötä hieman kadoksissa, alkaa pikku hiljaa löytyä, mutta tekemistä sen suhteen vielä riittää. Ensimmäisen kuukauden jälkeen avauduin Instagram Storyn puolella siitä, miten pahasti penkin alle haasteen alkuosa oli mennyt. Sairastelujen vuoksi olin huonommassa jamassa kuin lähtötilanteessa ja se suretti sekä raivostutti minua aivan älyttömästi. Onneksi haasteen toinen kuukausi on ollut paljon parempi ja olen jopa onnistunut saamaan hieman kiinni aikataulusta sekä tavoitteistani.
Olen liikkunut suhteellisen säännöllisesti, n. joka toinen päivä ja se 3-4 treeniä viikossa on tuntunut erittäin sopivalta määrältä tässä kohtaa. Ruokarytmi on myös ollut paremmin hallussa ja olen onnistunut pitämään aterioiden välit maltillisina. Ruokavaliokin on ollut monipuolisempi ja olen tässä kuukauden aikana kokeillut useampaakin uutta reseptiä. Yritin myös aloittaa pienen herkkulakon kokeilumielessä, mutta totesin aika nopeasti ettei se ollut oma juttuni. Siispä vaihdoin lakon maltillisempaan sokerin syöntiin ja annoin itselleni luvan herkutella kerran päivässä, jos mieleni jotain makeaa tekisi. Nyt olen huomannut, että ilman totaalikieltäytymistä saatan jopa olla huomaamattani koko päivän ilman herkkuja. Tämä maltillinen herkuttelu sopii siis minulle paljon paremmin ja tästä pyrin pitämään kiinni jatkossakin.
Mutta jos ruokarytmin ja liikkumisen osalta olen onnistunut ottamaan askeleita kohti parempaa, niin unirytmi on edelleen aika pahasti pielessä. Muutamana iltana olen nukahtanut ennen kello 11, mutta pääsääntöisesti illat venyvät yhä yli puolenyön. Uskoisin tämän vaikuttavan unenlaatuun, vaikka useimmiten yöunieni pituus onkin suositusten mukainen. Huonot yöunet aiheuttavat sen, että aamuisin olo ei ole todellakaan levännyt ja kropan käynnistämiseen menee tovi. Nukkumisen ja erityisesti nukkumaan menemisen suhteen täytyy yrittää siis vielä petrata. Jos teiltä löytyy hyviä vinkkejä unirytmin kääntämiseen, niin antakaahan tulla 🙂
Palataan ruoka- ja unirytmeistä vielä hetkeksi liikuntaan, joka on kuitenkin koko tämän haasteen ydin. Isoimpana maalina on kokonaisvaltainen hyvinvointi ja liikunnallisen elämäntavan uudelleen löytäminen, mutta koska tähän vaikuttaa niin moni asia, olen jakanut liikuntaan liittyvät tavoitteet pienempiin palasiin.
Nyt kun olen löytänyt liikkumisen ilon ja onnistunut liikkumaan säännöllisesti olen alkanut miettiä enemmän missä liikun ja miten liikun. Sisäliikunnan lisäksi olen pyrkinyt liikkumaan myös ulkona enemmän, vaikka en talvesta ja kylmyydestä niin välitäkään. Tutun ja turvallisen juoksemisen lisäksi olen harrastanut myös muuta liikuntaa ja kokeillut uusia lajeja. Joogaan hurahdin jo viime vuoden puolella ja haasteen myötä halusin alkaa harrastamaan sitä enemmän sekä kehittyä siinä. Halusin oppia ymmärtään erilaisia joogaamisen muotoja sekä kokeilla niitä ja löytää ne itselleni sopivimmat treenimuodot.
Eri joogamuotojen nimet eivät ole ihan vielä hallussa, mutta monia on tullut kokeiltua ja erityisen tykästynyt olen niihin, jotka ovat yhden tai useamman sekoituksia sekä sellaisiin, joissa on myös häivähdys pilatesta. Viime viikkoina olenkin tehnyt paljon kiinteyttäviä ja voimaa lisääviä joogatreenejä, mutta myös rauhallisempia kehoa ja mieltä helliviä treenejä. Minulle on aikaisemmin ollut todella tärkeää, että liikunta tuntuu liikunnalta, siinä tulee hiki ja se on rankkaa, mutta nyt olen ymmärtänyt tarvitsevani välillä myös rauhallisempia treenejä. Kaikessa ei aina ole kyse nopeudesta ja voimasta.
Rauhallisempien treenien myötä olen myös alkanut venyttelemään vuosien tauon jälkeen (kyllä, luitte oikein). Tiesin etukäteen olevani jäykässä kunnossa, mutta silti nykyinen liikkuvuuteeni yllätti. Välillä minua on ihan itkettänyt miten järkyttävän huono liikkuvuus entisellä telinevoimistelijalla voikaan olla. Tammikuussa iskenyt jäätävä niskajumi herätti lopulta tilanteen vakavuuteen. Kehoni on kangistunut todella pahasti viimeisten vuosien aikana ja ottaen huomioon päivittäisen työasentoni tietokoneen ääressä on suorastaan ihme, etten ole aikaisemmin kärsinyt pahemmista kolotuksista. Kantapään kautta piti tämä kehonhuollonkin tärkeys oppia ja todeta, että elämäni ensimmäinen hieronta olisi ehkä kannattanut ajoittaa lähemmäksi sitä 25-vuoden ikää kuin kolmeakymppiä. Jos näin kesken haasteen mietitään, mitä hyötyä tästä kaikesta minulle on ollut, niin ainakin nämä edellä mainitut oivallukset ovat olleet elintärkeitä.
Ajattelin tähän loppuun vielä kertoa yleisesti ajatuksiani tästä haasteesta, sillä en olisi koskaan uskonut miten vaikeaa elämäntapamuutoksen aloittaminen ja siinä vauhtiin pääseminen loppujen lopuksi voi olla. Tämä oli minulle täysin uusi tilanne ja samalla myös hyvin opettavainen sellainen. Se tunne, kun et ensimmäisinä viikkoina edisty yhtään, vaan otat lähinnä takapakkia, on musertava. Mutta kuten monen muunkin asian kohdalla, olen todennut tavotteiden ja unelmien ääneen sanominen tai edes niiden ylös kirjoittaminen ovat olennainen asia niiden toteutumisessa.
Ilman sitä takaraivossa jyskyttävää ajatusta siitä, että olen ilmoittanut julkisesti lähteneeni mukaan tällaiseen haasteeseen en todennäköisesti olisi edennyt elämäntapamuutoksessani yhtään. Puhumalla ääneen tai kirjoittamalla tavoitteistaan paperille niistä tulee usein konkreettisempia ja niiden eteen alkaa huomaamattaan tehdä enemmän töitä. Luin joskus jostain, että hyvä keino aloittaa tällainen projekti ja matka kohti omaa unelmaa on ripustaa se paperin palanen, johon tavoitteet on kirjattu itselle nähtäväksi esimerkiksi jääkaapin oveen. Siinä ne muistuttavat joka aamu siitä maalista, jota lähemmäs haluat päivä päivältä päästä.
Minun tavoitteeni on nyt kirjattu ylös niin tänne blogiin, Arlan sivuille, somekanaviini kuin syvälle mieleenikin. Vielä olisi yksi kuukausi haastetta jäljellä ja sen osalta toivon, että tämä meneillään oleva hyvä vire säilyy loppuun asti ja onnistun vielä pääsemään jäljellä oleviin tavoitteisiini. Jos ensimmäisen kuukauden jälkeen olin kaikkea muuta kuin tyytyväinen, niin nyt voin sanoa olevani jo paljon positiivisemmalla mielellä. Minulla ei enää ole tekosyitä jättää treenejä väliin, vaan nyt oikein etsin niille aikaa kalenterista ja odotan hetkeä, jolloin pääsen treenaamaan. Jooga on vienyt minut mukanaan, mutta nautin myös rakkaastan juoksuharrastuksesta edelleen. Seuraavalla viikolla olen haastanut itseni kokeilemaan jotain talvilajia, joten täytyy ehkä kaivaa luistimet esiin tai kysyä suksia lainaksi. Tulevana tiistaina puolestaan palkitsen itseni hieronnalla.
Minulle itselleni se tärkein kysymys tässä kohtaa haastetta on se olenko löytynyt taas liikunnan ilon? Ja vastaus on: KYLLÄ! Tämä merkitsee minulle enemmän kuin ehkä uskottekaan.
ps. Oletteko sattumoisin maistaneet noita kuvissa näkyviä Arlan Protein Greens tuotteita? Oma lempparini on ehdottomasti tuo päärynä-kurkku-hunajajogurtti!
Annukka
March 4, 2018Mielenkiintoista lukea elämäntapamuutoksestasi. Pidän siitä, että olet kuvannut hyvin muutosta ja onnistumisia, mutta myös kehittämisen tarpeessa olevia asioita ja niitä elämän reunaehtoja, joille ei aina voi mitään ja ne saattavat vaikuttaa omiin suunnitelmiin. Olisi muuten kiva saada taas jotain hyvää ruokareseptiä tänne blogiinkin! 🙂
Minusta oli mukava lukea suhtautumisestasi herkutteluun ja sokeriin. Itse olen ollut jo muutaman vuoden suhteellisen pahassa sokerikoukussa ja syyllistänyt itseäni sokerin syönnistä. Ongelmana oli etenkin kliseinen totaalikieltäytyminen. Kun kieltää itseltään sokerin ja herkut, niitä haluaa vaan kahta kauheammin. Ja kun repsahtaa, se tapahtuu kunnolla ja herkkuja menee paljon… ja huono omatunto kaupan päälle. Olen vihdoin ja ensimmäistä kertaa aikuisiälläni oppinut, että sitä ei kannata todellakaan kieltää. Jos tekee mieli, niin voi ajatella, että kyllä saan syödä tänään herkkua. Monesti koko juttu katoaakin mielestä ja sen unohtaa kokonaan ku ei jatkuvasti mieti asiaa ja herkut jää hakematta. Toisaalta silloin kun niitä syö, vähempi määrä riittää kun tietää, että se ei ole kiellettyä myöhemminkään ja vaikka myöhemmin samalla viikolla voi syödä uudelleen jotain hyvää. Toki sokerikoukut on itseni kohdalla mahdollisia tulevaisuudessakin, olemmehan vain inhimillisiä ihmisiä 🙂 Mutta, ainakin toistaiseksi näin on hyvä ja kohtuus kaikessa-mentaliteetillä mennään.
Univinkeistä sen verran, että varmaan olet kokeillut perinteisen päivittäsen ulkoilun, rauhoittavan uni-teen jne. eli ne perus vinkit 😀 Itse olen saanut lomien jälkeen pipariksi menneet unirytmit käännettyä niinkin ”salaisella” niksillä kuin melatoniinilla 😀 Kolmena iltana kun ottaa sitä ja menee väkisin sänkyyn aikaisin ja herää aikaisin niin rytmi kyllä kääntyy 😀 Se väkisin aikaisin herääminen on kyllä melko väkivaltaista, mutta ainakin iltaisin väsyttää. Nukkuminen on kyllä niin yksilöllistä, että jokaiselle toimii varmasti eri kikat.
Aurinkoista ja energistä alkavaa viikkoa!
Kaisa
March 4, 2018Kiva kuulla, että elämäntaparemppa aiheena kiinnostaa 🙂 Ruokajuttuja on itse asiassa tulossa tässä kevään aikana useampiakin ja varmasti sitten kun päästään muuttamaan ja saan vihdoin sen unelmieni keittiön, niin sisäinen kokkini hullaantuu ihan uudella tavalla laittamaan ruokaa ja kuvailemaan niitä tänne blogiinkin!
Mutta vielä tuosta sokerista ja unesta. Mulla siis aivan sama juttu kuin sulla, että totaalikieltäytyminen oli ihan vika tikki. Joskus aikaisemminkin olen herkku(sokeri)lakkoja kokeillut, mutta aina on lopputulema ollut sama. Mulla pysyy herkuttelu ihan maltillisena, jos vaan muistan syödä tarpeeksi usein ruokaa enkä skippaa aterioita. Usein nimittäin se pikkunälkä on se, joka ajaa herkkujen kimppuun 😉 Ja mitä uneen tulee, niin mulla on näin aikuisiällä jotenkin kummallisesti unirytmi muuttunut ja minusta on tullut aamuihmisen sijaan iltaihminen. Tykkään treenata 20-21 välillä ja unten maille menen siinä puolen yön tienoilla. Aamuisin en kuitenkaan jaksa kunnolla herätä tällä rytmillä ennen 8 joten se on vähän ongelmallista. Monet kerrat olen tätä yrittänyt kääntää, mutta parin päivän päästä ollaan taas samassa rytmissä. Tähän elämäntilanteeseen tämä sopii, mutta sitten kun lapsen pitää mennä 9 sijaan 8 kouluu niin pitää ehkä äitinkin herätä aikaisemmin 😀 onneksi meillä on vielä tässä muutamat vuodet aikaa kääntää rytmi ja harjoitella aikaisemmin heräämistä 🙂