*Yhteistyössä If & Laura Juslin
Aikuisiällä ja varsinkin äitinä sitä vasta ymmärtää miksi vanhemmat jaksoivat jauhaa niin heijastimista, kypäristä, turvavöistä kuin pelastusliiveistäkin. Ihan vaan lapsen ja oman turvallisuutensa vuoksi. Myönnän, että kuuluin teini-iässä juuri niihin tyyppeihin, jotka ajelivat pyörällä ilman kypärää (piilottivat kypärät kotitien pusikkoon) ja vähät välittivät heijastimista.
Ehkä siksi omaa äitiäni hieman hymyilytti, kun olimme eräänä iltana lähdössä pyöräilemään takaisin kotiin vanhempieni luota. Kiinnitin minin haalariin ja omaan takkiini lisäheijastimia niiden kiinni olevien lisäksi. Päähäni iskin otsalampun ja sen päälle vielä kypärän. Siitä me sitten lähdettiin core-tex kamppeissa ja kaiken maailman suojavarusteet päällä polkemaan pimeille kaduille. Oli pakko jakaa Snapchatin puolellekin videokuvaa tästä älyttömän “tyylikkäästä” päivänasusta.
Joskus minua olisi hävettänyt suunnattomasti ja ainakin kypärän olisin heivannut roikkumaan ohjaustankoon, mutta en enää. Nykyään minulle on ihan sama miltä näytän pimeässä pyöräillessä. Kunhan autoilijat ja muut liikkujat minut sekä pyöräni siellä näkevät.
Heijastimien käyttö pyöräillessä ja lenkkeillessä on siis tullut jäädäkseen, mutta mitenkäs sen käyttö noin muuten arjessa? Tajusin näitä kuvia ottaessa, että en oikeastaan käytä heijastimia ns. normaalivaatteissani. Aika älytöntä. Ihan yhtä pimeää siellä on lenkkeilit, pyöräilit tai kävelit sitten korkkareilla. Tosin ehkä ne otsalamput ja käsivarsiheijastimet eivät olisi kovinkaan kaunis näky fiinimmän takin ja korollisten kenkien kaverina.
Jos ylipäätänsä puhutaan katseenkestävistä ja kauniista heijastimista, niin ainakin oma pääni lyö melko tyhjää. Tai tarkemmin sanottuna löi ennen sitä hetkeä, kun pääsin tutustumaan Laura Juslinin Ifille suunnittelemaan mallistoon. Kyseessä on kokoelma tyylikkäitä vaatteita ja asusteita, joissa on käytetty heijastavia materiaaleja. Takki on valmistettu kokonaan heijastavasta kankaasta ja pipoon on kudottu heijastavaa lankaa. Nerokasta! Omaksi suosikikseni nousi tuo kuvissa näkyvä pipo, joka sopii muutenkin omaan tyyliini. Ei siis enää tekosyitä, miksi en käyttäisi heijastinta lenkkipolun ulkopuolella.
Juslinin suunnitteleman malliston tarkoituksena ei ainoastaan ole näyttää, että on mahdollista valmistaa tyylikkäitä heijastavia vaatteita, vaan ylipäätänsä kannustaa ihmisiä heijastimen käyttöön. Täällä Kotkassa olen ajanut autoa enemmän kuin moniin vuosiin Helsingissä ja huomannut miten suuri merkitys heijastimilla onkaan. Autoilijan on lähes mahdontonta erottaa pimeässä jalankulkijoita ja pyöräilijöitä, joilla heijastimia ei ole. Siitä syystä parempi pukea heijastin aina hämärän aikaan liikkuessa. Se voi parhaassa tapauksessa pelastaa hengen.
saara
November 11, 2015Itse oon vähät välittäny heijastimista oikeestaan tähän asti. Syynä ei oo niinkää ollut se, että ne olisi “noloja”, vaan ennemmin se, että ne on lähes aina niitä hakaneulalla kiinnitettäviä roikkuvia juttuja, jotka tarttuu joka paikkaan ja repii vaatteet rikki tai sitten koko heijastin katoaa. Tässä tänä syksynä autolla ajaessa ja bussin kyydissä olen kiinnittänyt huomiota, kuinka heikosti jalankulkijat näkyvätkään. Paria läheltä piti-tilannettakin olen joutunut näkemään. Pitäisi siis pikimmiten suunnistaa kaupoille ja etsiä käytännöllinen heijastin tai vaate, missä on käytetty juuri heijastavaa nauhaa/lankaa tms. Koiralle myös! 🙂
Kaisa
November 11, 2015Tää on kyllä kumma ilmiö, koska mullekin tää on iskostunut päähän oikeastaan vasta nähtyäni juurikin pari läheltä piti tilannetta. Onneksi ei ole sattunut mitään vakavempaa! Ajattelin toteuttaa pienen tutorialin eräästä helposta itse valmistettavasta heijastimesta, johon ei nimenomaan tule hakaneulaa, oleppa kuulolla 🙂
Anniina
November 12, 2015Itsekin kuulun niihin jotka teininä skippasivat pyöräilykypärät ja heijastimet… Nyt aikuisena niiden tärkeyden ymmärtää ja heijastinongelman olenkin ratkaissut niin, että jokaisesta takista löytyy heijastin! Olen sen kiinnittänyt joko verhonipsulla tai ihan siihen tarkoitukseen tarkoitetulla nipsulla takin taskuun. Kirkkaalla ilmalla päivisin ja shoppaillessa heijastimen voi sujauttaa taskuun ja heti kun alkaa hämärtää niin ottaa sen vain taskusta pois. Näin heijastin on aina mukana mihin ikinä lähteekään 🙂
Kaisa
November 12, 2015Olipa näppärä vinkki! Kiitos, että jaot 🙂
abcd
November 12, 2015Itselleni valkeni vasta ajokortin saamisen jälkeen kypärän ja heijastimen tärkeys. Kun itse näkee kuskin paikalta sen, kuinka läheltä pyöräilijää taajamaan ulkopuolella joutuu ajamaan, ja kuinka vaikeaa on nähdä jalankulkijoita ilman heijastimia, niin sen oikeasti tajusi! Paasasin kavereille samaa asiaa, kun he ihmettelivät miksi laitan heijastinliiviä päälle kun lähden maantielle pyöräilemään, mutta samaa asiaa hekin alkoivat sanomaan vasta kortin saamisen jälkeen. Tämä on yksi syistä miksi autokoulu on hyvä, vaikkei näköpiirissä olekaan päivittäistä autoilua (vaikka pirun kallis koulu onkin), sen jälkeen pystyy olemaan “parempi jalankulkija” eli arvioimaan autoilijoiden toimintaa paremmin. Onneksi kortin saamisesta on vasta vuosi – viisastuin tarpeeksi ajoissa ennen kuin itselleni sattui jalankulkijana mitään vakavampaa. Ja tällaisille heijastinmallistoille iso peukku ylöspäin, olisi ihan mahtavaa jos vaikka esimerkiksi H&M:n kaltainen yritys tarttuisi ideaan ja suunnittelisi yhteistyömallistona takkeja meille pohjoismaalaisille, jossa olisi hienosti käytetty heijastinkangasta!
Qjs
November 16, 2015luin et musta heijastin ja innostuin jo! eli joo, kyllä tyylikkäille heijastinratkaisuille olisi kysyntää. musta taitaa vaan olla huono ja heijastamaton väri heijastimeen.. mutta ylipäätään; miksi ne vaatteisiin integroidut heijastimetkin pitää aina olla niin rumia? esim. kerran näin kuvat, missä farkkujen saumaan oli ommeltu heijastinnauhaa ja kun pyöräilijä kääräisi lahkeen rullalle jalkoihin tuli saumoijen heijastimet näkyviin. enemmän ton tyylisiä ratkaisuja! en halua erikseen ostaa taas yhtä pipoa, joka sitten heijastaisi ja on olisi aina pakko käyttää sitä samaa.