Mustavalkoista

Viime aikoina kaikki on ollut melko mustavalkoista. Olen julkaissut poikkeuksellisen paljon mustavalkoisia kuvia, mutta myös mielessäni monet asiat ovat olleet mustavalkoisia. Joko todella kivoja, hyviä, iloisia, innostavia ja aurinkoisia tai puolestaan surkeita, surullisia, masentavia ja harmaita. Ihan kuin sitä eläisi taas ailahtelevaa murrosikää, jolloin ei osannut päättää suuttuisiko äidille ja kapinoisi olemattomista asioista vai olisiko iloinen, että saisi lähteä kaverille yöksi.

Epäilen, ettei tällä kertaa ole kyse murrosiästä tai mistään muustakaan hormonaalisesta asiasta, joten syytän pimenevää vuodenaikaa tästä ailahtelevasta olotilastani. Ainahan sitä joku syypää pitää olla, ainakin minulla. Olen läheisteni mukaan aivan äärimmäisenä etevä keksimään JOKA tilanteeseen jonkin selityksen. Mikään unohdukseni, epäonnistumiseni tai väärä tekoni ei johdu missään nimessä laiskuudesta tai välinpitämättömyydestä. Kaikkeen on aina joku syy. Tämä suorastaan jo huvittaa läheisiäni ja he oikein odottavat minkä “tekosyyn” keksin seuraavalla kerralla. Sanokaa, että joku teistäkin on kova selittämään 😀

Tätä postausta aloittaessa mieli on juurikin niin ärtynyt kuin alussa kuvailin, mutta kappas nyt hymyilyttää. Ehkä joku liikuntamuoto palauttaisi balanssin mielelleni?

Sekalaisen selityksen päätteeksi totean vain, että kuvat ovat parin viikon takaa. Kokomusta toimii aina ja uusimmat nilkkurini ovat juuri niin monikäyttöiset kuin ostohetkellä ajattelin!

It’s been quite black and white during the past few weeks. Not only in the blog (I’ve published way too many BW photos) but in my mind too! One moment I’m the happiest girl on earth and the next crying out loud and refusing to do anything else than laying in the bed. Just like a teenage girl 😀 Well, I don’t think this has anything to do with hormones. More likely the reason is upcoming winter and the fact that there is less daylight everyday…