My hair story

Minulla ei ole koskaan ollut suurta rakkaussuhdetta hiuksiini. Se on ollut liian lyhyt, liian vaalea, liian tumma, liian pyörteinen, liian kihara, liian suora ja liian ohut. Lähdin pohtimaan hiushistoriaani tarkemmin Indiedaysin ja Pantenen yhteistyökampanjan myötä. Koneelta löytyi kuvia ylä-asteelta asti, jolloin suosikkikampaukseni oli sivujakauksellinen tiukka poninhäntä. Päässä oli oma väri, joka muuttui kesäisin hirveästä maantienruskeasta kauniiksi kullanruskeaksi. Ylä-asteen lopulla päätin tummentaa väriä ja lukion alussa pää oli melkein musta! Virhe numero 1.

Lapsena tukkani oli tikkusuora, mutta se alkoi kihartumaan ennen teini-ikää.  Välillä rakastin luonnonkiharaa tukkaani, mutta useimmiten se aiheutti vain itkupotkuraivareita. Pituutta niihin kertyi joka vuosi lisää ja kävin enää harvoin leikkaamassa sitä. Taino mitä nyt silloin, kun innostuin leikkaamaan otsahiukset. Virhe numero 2. Nykyinen kampaajani ei edes suosittele minulle etuhiuksia. Ihanien pyörteiden ansiosta etutukan pitäminen oli yhtä tuskaa. En tunnetusti ole mikään ahkera hiustenlaittaja, joten joka aamuinen föönaus ei meikäläiselle sopinut. Kasvatin etutukan pois kerta toisensa jälkeen. Nyt olen viime vuodet tajunnut vältellä sitä.

Virhe numero 3. tapahtui vuonna 2007. Silloin se tuntui vielä erittäin hienolta idealta, mutta jälkeenpäin kaduttaa. Päädyin ottamaan silkkisuoristuksen, jonka avulla sain unelmieni pehmeät ja suorat hiukset. Iloa kesti pari vuotta. Suoristus kyllä pysyi, mutta hiukset alkoivat katkeilla ikävästi. Tukka jatkoi kasvuaan ja ulottui muutama vuosi sitten napaan asti. Kolmannen virheen tajusin vasta, kun jouduin leikkaamaan tukkaani reilusti. Lopetin hiusten värjäämisen koko päähän ja värjäsin ainoastaan tyvikasvua parin kuukauden välein. Liukuvärjäys syntyi tästä syystä kuin itsestään.

Hiukset ovat ohentuneet viimeisten vuosien aikana radikaalisti. Silkkisuoristus on ollut yksi syy siihen, mutta varsinainen syy löytyi vasta tänä syksynä. Olin kokeillut hiustuotteiden vaihtoa, käynyt päänahan tutkimuksissa ja yrittänyt elvyttää hiuksiani jättämällä turhat käsittelyt pois. Olin jo menettämässä toivoni, kunnes syy selvisi sairastumisen myötä. Oikean lääkityksen, erilaisten ravintolisien ja kasvua edistävien shampoiden avulla olen jo saanut pieniä tuloksia aikaan. Kampaajakin hehkutti miten koko pää on täynnä uutta kasvavaa hiusta. Pari viikkoa sitten leikkasin vielä viimeiset huonot latvat pois. Tukan pituus tuntuu tällä hetkellä niin kovin lyhyeltä.

Hiukset ovat hiushistoriani aikana tummentuneet ja nyt haluaisin kovasti päästä takaisin hieman vaaleampaan ruskeaan. Taidan myös yrittää päästä eroon selkeästä liukuvärjäyksestä. Olisi niin ihanaa saada pitkä ja tuuhea tukka takaisin.

Haastan nyt pari muuta bloggaajaa kertomaan heidän hiustarinansa. Ensimmäisen haasteen saa Irene, jonka uusi tukka näyttää ihanalta. Toinen haaste menee Jannille, joka tuntuu näyttävän missä tahansa hiusvärissä aina yhtä upealta 🙂

Haaste:

1. Kerro, että olet saanut Pantene-haasteen esitellä vähintään kolme vanhaa hiustyyliäsi. Paljasta myös tarinat lookiesi takana. /2. Kopioi tämä haasteteksti blogiisi ja haasta mukaan vähintään kaksi blogiystävääsi. /  3. Ilmoita bloggaajien kommenttiboksiin, että heidät on haastettu.

ps. vanhoja kuvia selaillessa sai kyllä aikamoiset naurut, mitä tyylejä sieltä löytyikään!

cooperation