Monet puhuvat siitä, miten kaikki surkeat, maanantaina tapahtuneet asiat voi laittaa sen piikkiin, että oli vain yksinkertaisesti se viikon ensimmäinen päivä, se kaiken pahan alku, se maanantai. Itselläni ei oikeastaan ole koskaan aikaisemmin ollut varsinaisia “maanantai-fiiliksiä” tai “maanantai-masennuksia”. Ehkä se johtuu siitä, että viikonloppuna tulee harvoin juhlittua sellaisella tahdilla, ettei maanantaina meinaa päästä ylös sängystä.
Tänään oli poikkeuksellinen maanantai.
Ulkona satoi kaatamalla vettä. Aamutoimiin meni suunnitellun puolen tunnin sijaan puolitoista tuntia. Eihän tässä vielä mitään, näin voi sattua myös tiistaisin tai torstaisin. Mutta mitä, jos lisätään tähän se, että kaaduin portaissa ilman mitään järkevää syytä. Siinä samalla heitin kauniissa kaaressa lounaani pitkin käytävää.
Töistä päästyäni ajoin neljän ruuhkassa pääkaupunkiseudun toiselta laidalta ydinkeskustaan. Tiesin sen jo alkujaan olevan huono ajatus, mutta julkisilla en olisi ehtinyt mitenkään. Loppujen lopuksi kolmasosa matkastani meni siihen, että pyörin edestakaisin pitkin Töölön yksisuuntaisia pikkukatuja, koska yleensä niin mahtavasti toimiva suuntavaistoni petti totaalisesti. Lopulta pääsin määränpäähäni ja totesin ensimmäisenä, että minulla oli tasan yksi euro rahaa ja se riittäisi puoleksi tunniksi parkkimittariin. Onneksi löytyi ystävä, joka lainasi muutaman roposen tälle onnettomalle naiselle. Lainatut kolikot eivät kuitenkaan riittäneet koko iltaa maksamaan, joten päätin surutta ottaa vastaan ne parkkisakot, jos joku vielä haluaisi ne minulle tänään antaa. Hermot olivat tässä kohtaa jo sen verran riekalaina, että yhdet parkkisakot olisivat vain piste i:n päälle.
Mutta kuinka ollakkaan, parkkisakkoa en saanut. Kotiin ajaessa muistin, etten ollut ehtinyt postata pariin päivään, eikä minulla taaskaan olisi mitään järkevää kirjoitettavaa, saati kuvia otettuna. Joten päätin poikkeuksellisesti kirjoittaa päivästäni, joka ei sujunut yhtään niin kuin piti, mutta jonka avulla sain kuitenkin sisältöä blogiini. Kuvitukseksi valitsin elokuussa kuvatut asukuvat, joita en aikoinaan julkaissut, koska näytin niissä omasta mielestäni “niin raskaana olevalta”. Tämän hetkiseen ulkomuotoon verrattuna, näytän näissä erittäin solakalta.
tunika H&M trend (vanha) // shortsit BikBok* // bomberjakku Monki* // kengät Zara // laukku Aldo
(*saatu blogin kautta)
M A R T A
November 4, 2013I like this pretty outfit. You look adorable!
http://www.MARTASFASHIONDIARY.com/
casey
November 6, 2013Thanks!
Jenni Marina
November 5, 2013Kaaduit portaissa? 😮 Eihän vauvalle tapahtunut kuitenkaan mitään?
casey
November 6, 2013Juu näin kävi! Vauvalla ei onneksi hätää, kai sitä osaa tällaisissa tilanteessa laskea irti ei tärkeistä asioista (lounaasta ja puhelimesta) ja suojella pientä 🙂
Jenni Marina
November 6, 2013No näin on. Kyllä äiti aina omaa lastaan suojelee vaikka mikä olisi! Ihana kuulla, että kaikki on kunnossa 🙂
qjs
November 6, 2013voi ei :/ joskus on vaan tollasia päiviä, mulla sellanen tänään. ei kyllä ehkä niinkään epäonninen, mutta tiedätkö sellainen, että kaikki menee vaan pieleen, itkettää, harmittaa, tuntuu että on ihan loser eikä osaa mitään ja näyttääkin kamalalta. mut onneksi, sulle ei sattunut mitään eikä vauvallekaan! ..huomenna on uusi päivä, vanha mantra mutta ei auta kuin yrittää sillä lohduttautua 🙂
casey
November 7, 2013Aivan niin. Sillä hetkellä ei helpota yhtään, jos joku sanoon “huomenna on päivä uus”, mutta kummasti seuravana aamuna tuntuu jo paremmalta 🙂