#nofilter

*Yhteistyössä Alko

Kirjoitin reilu vuosi sitten postauksen “Elämänmakuinen blogi“, jossain kerroin kärsineeni hetkellisesti pienestä someahdistuksesta. Olin kokenut painetta julkaista kauniita, tykkäyksiä kerääviä kuvia ja painetta näyttää hyvältä. Tunteet olivat kuitenkin olleet ohimeneviä, koska todellisuudessa tiesin, etteivät ne kuvat kertoneet koko totuutta, kenestäkään. En todellakaan ollut ainut, jonka elämään somen ulkopuolella kuului epäjärjestystä ja epätäydellisyyttä. Tilanteita, joista oli mahdonta saada hienoa, paljon tykättyä kuvaa. Some ja kauniit kuvat olivat vain hetkeksi sokaisseet minut todellisuudelta.

Lokakuussa startannut Alkon #nofilter – Onko vastuullisuus todellisuutta vai kiiltokuvaa? -kampanjassa kiinnitetään nyt erityistä huomiota siihen miten filtteröity todellisuus vaikuttaa meihin ja kuinka paljon se ohjaa asenteitamme ja käyttäytymistämme. Alko haastaa niin kuluttajat kuin muidenkin alojen yritykset #nofilter-viesteillään paljastamaan todellisuuden täydellisen kuvan takana, tarkoituksena herättää avointa keskustelua läpinäkyvyydestä ja sitä kautta vastuullisen toiminnan haasteista. Sen lisäksi, että kuluttajat voivat jakaa ja kertoa totuuden oman täydellisen kuvan takana, voivat myös yritykset paljastaa ne kuvien taustalla tapahtuneet tilanteet.

Vaikka puhutaan filtteröimättömästä läpinäkyvyyshaasteesta, se ei välttämättä tarkoita sitä, että Instagramin feedi täyttyisi seuraavalla viikolla muokkaamattomista kuvista. Omalla kohdallani läpinäkyvyys syntyy siitä muusta ulosannista. Bloggaustyylini tulee varmasti aina perustumaan laadukkaisiin, harkittuihin kuviin, mutta sen vastapainoksia olen oppinut antamaan tekstien kautta rosoisemman palan itsestäni. Uskon tekstien vieneen liiallisen kiiltokuvamaisuuden pois blogistani ja tehneen minusta helpommin lähestyttävän. Kuvan sanotaan kertovan enemmän kuin tuhat sanaa, mutta todellisuudessa se taitaa kertoa paljon vähemmän, ainakin kuvan ottajasta. Instafeedini ei kerro mitä minulle oikeasti kuuluu, mutta täältä rivien välistä ja esimerkiksi Snapchatin puolelta sen voi kyllä aistia.

Hetkellinen someahdistus on ihan inhimillistä ja hyväksyttävää, mutta jos kuvia ei osata tulkita oikein, on vaarana, että hetkellinen ahdistus muuttuu masennukseksi. Vaikka kannatan ehdottomasti läpinäkyvyyttä, erityisesti yritysten toiminnassa, niin haluan kuitenkin todeta, että sen lisäksi, että kannustamme kertomaan todellisuuden täydellisen kuvan takana, on hyvä oppia sekä opettaa lukemaan filtteröityjä kuvia ja somea oikein. Kehitys tällä saralla on ollut hurjaa viime vuosien aikana ja se osakseen on varmasti aiheuttanut someahdistuksia tai jopa niitä masennuksia. En usko kehityksen suunnan tästä muuttuvan, joten on tärkeää, että me aikuiset opimme lukemaan somea ja kuvia sekä opetamme myös nuoremmille/omille lapsillemme ne taidot. Nykyajan lapset tulevat elämään hyvin erilaisessa, somevaltaisessa elämässä kuin me aikoinaan ja sen oikein ymmärtämiseen sekä käsittelyyn he tarvitsevat varmasti aikuisten apua. Ei väliä onko sitä filtteriä vai ei, kunhan ymmärtää, että kuva ei ole koko totuus.

Omat somelukutaitoni ja erityisesti valokuvien lukutaitoni ovat parantuneet vuosien varrella merkittävästi. Samalla kun taitoni valokuvaajana ja kuvien muokkaajana ovat kehittyneet, olen ymmärtänyt miten paljon kuvilla voidaan katselijaa hämätä. Lightroomin käyttöön siirtymisen myötä käsitykseni kuvankäsittelyn voimasta on muuttunut lopullisesti. Kuten alla olevasta kuvasta huomaa, ero alkuperäisen sekä muokatun välillä voi kirjaimellisesti olla kuin yö ja päivä. Myönnän siis harrastavani jonkin verran kuvien muokkausta, mutta onko filtterien käyttö ja kuvien muokkaaminen kuitenkaan pahasta? Mielestäni valojen ja värien korjailussa ei ole mitään pahaa, jos itse kuvaa tai siinä olevaa henkilö ei varsinaisesti lähdetä muokkaamaan.

Nykyisin milteimpä kenellä tahansa on mahdollisuus ja taitoa muokata sekä filtteröidä kuvia. Pienillä asioilla voidaan tehdä valtavan suuri ero kuvan ja todellisuuden välille. Jo pelkästään rajaamalla kuva tiukasti, voidaan jättää sen ulkopuolelle mieletön määrä informaatiota todellisesta tilanteesta. Täydellisesti aseteltu ruoka-annos ei todellakaan kerro onko muu pöytä kaaoksen vallassa vai ei. Kuvia ei välttämättä julkaista reaaliajassa, joten on aivan mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että viimeisen päälle laittautunut nainen kuvassa istuu oikeasti kotisohvalla verkkareissa ilman meikkiä (been there). Palmupuukuviakin voi näppärästi lisätä instaan keskellä Suomen talvea, kunhan käyttää #tb hastagia (done that).

Harkituilla kuvavalinnoilla, muokkauksella sekä täysin mielivaltaisilla julkaisuajankohdilla ja -paikoilla voidaan luoda juuri sellasia feedejä ja mielikuvia kuin itse halutaan. Jopa täysin todellisuuden vastaisia. Minulta on monesti kysytty näyttävätkö esimerkiksi ruoka-annokseni aina yhtä hyviltä kuin kuvissa ja vastaan nauraen, että ei. Minulle valokuvat ovat taidetta ja ne harkitut, harmoniset instafeedit antavat eniten inspiraatiota. Ymmärrän kuitenkin erittäin hyvin sen, että ne kuvat ja feedit eivät ole yhtä kuin tilin omistajan arki. Sama pätee myös omaan feediini. En tosin sano, että kuvani olisivat täysin todellisuuden vastaisia, kyllä niihin mahtuu estetiikan lisäksi paljon aitoja tunteitakin.

Joku ehkä pohtii siellä miksi kuvien ja feedien pitää sitten hipoa täydellisyyttä? Kuten jo totesin, minulle itselleni ne ovat taidetta, toiselle ne ehkä edustavat hyvää fiilistä, paikkaa jonne paeta arkea. Joillekin (myös itselleni) some on työpaikka ja siellä halutaan nimenomaan jakaa ainoastaan niitä siloiteltu ja kauniita kuvia. Kuvien ulkopuolelle jäävät sotkuisat kodit, lasten itkut ja pakastepizzat. Harva sitä missään muussakaan työpaikassa levittää omia luurankojaan ensimmäisenä pöydälle kaikkien nähtäväksi. Oli perustelu harmoniselle feedille mikä tahansa, ei se välttämättä tarkoita sitä, että sillä yritettäisiin vääristää totuutta. Läpinäkyvä voit olla filtteristä huolimatta.

#nofilter-kampanja on osa Alkon vastuullisuustyötä. Alko pyrkii kaikessa toiminnassaan läpinäkyvyyteen ja siihen, että vaikeistakin aiheista tulee voida puhua. Alkon toimintaa leimaa vastuullisuus ja tämä työ ulottuu mm. henkilökunnan hyvinvointiin, alkoholin liikakäytön vähentämiseen sekä ympäristöasioihin omassa toiminnassa (jätteen vähentäminen, kierrätys ja energiansäästö). Alkoholijuomien kannalta pitkät kansainväliset hankintaketjut aiheuttavat suuria haasteita, sillä tuotteita ei välttämättä pystytä jäljittämään alkutuotantoon asti, ja silloin työolot ja ympäristön suojelun taso saattavat jäädä pimentoon. Alko haluaa edistää vastuullista hankintaketjua jatkuvan parantamisen periaatteella ja tekee säännöllisiä auditointeja viinien tuotantolaitosten lisäksi myös viiniviljelmillä sekä ohjeistaa heitä kehittämään työolojaan eettisten periaatteiden mukaiseksi.