Niin hurahti ohi ensimmäinen pandemian sävyttämä juhlapyhä. Vaikka se meni meillä ihan mukavasti, toivon hartaasti, että tämä jäisi ainakin nyt hetkiksi ainutkertaiseksi. Miltei kuusi viikkoa ollaan oltu kotona omalla porukalla ja vaikka lasin läpi ollaan mm. isovanhempia nähty alkaa kyllä olla jo kova ikävä sukulaisia ja ystäviä. Ja varmasti siellä on monella muullakin, mutta vielä pitää jaksaa. Täytyy yrittää iloita täysillä siitä, että on mahdollisuus olla oman perheen kesken. Sekään ei ole itsestäänselvyys tässä kohtaa.
Mutta hypätään vielä hetkeksi kuluneen juhlapyhän eli pääsiäisen tunnelmiin. Se meni hyvin pitkälti niin, kuin olimme suunnitelleet. Otettiin aika rennosti perheen kesken, tehtiin porukalla hyvää ruokaa ja leivottiin pääsiäisherkkuja. Kerroinkin teille jo aiemmin, että olen aika perso pääsiäisruuille ja -herkuille, joten ei ollut mikään yllätys, että pyhät olivat yhtä syömistä. Isäni toi vielä oven taakse itse savustamansa suuren lohen, jota riitti meille useammaksi päiväksi. Savulohi (se iskän savustama nimenomaan) maistuu niin kesälle! Varsinkin tuoreen parsan kera tarjoiltuna.
Sunnuntaina teimme vielä ison pääsiäisbrunssin, jonka onnistuimme (ihme ja kumma) syömään koko porukalla ilman sen kummempaa sirkusta. Brunssia varten kokeilin Jonnan ohjeella herkullista Chia-kookos-vanukasta ja paistoin amerikkalaisia pannukakkuja. Sunnuntai-iltana pidimme leffaillan, joka oli hyvä tekosyy syödä brunssilta yli jääneet herkut loppuun.
Syömisen lisäksi ollaan askarreltu, pelattu korttipelejä ja leikitty sisällä. Ollaan myös oltu paljon ulkona, pyöräilty ja tehty pihahommia. 1-vuotiaan kanssa se on vielä vähän hasardia hommaa varsinkin, kun mereen on suora pudotus pihalta, mutta kyllä hänenkin kanssaan saa jo hetken aikaa jotain puuhasteltua. Tällä kertaa siivosimme rantaa kaisloista ja poltimme kuivat kaislat tulevalla grillipaikallamme. Kannoimme myös ison kasan kiviä rantaviivaa koristamaan. Se meni jo melkein treenistä, joten voi hyvällä omalla tunnolla sanoa vähän huhkineensa kaiken sen syömisen vastapainoksi 😀
Kuopuksen päiväuniajat tein joko töitä tai lepäilin isomman tytön kanssa. Muutamana päivänä innostiun myös siivoamaan kaappeja isommalla kädellä ja myymään tarpeettomia nettikirppiksellä. Hyvin onnistui muuten myynti ilman turhia kontakteja. Myymättä jääneet kävin tänään viemässä kierrätyskeskuksen keräysastiaan. Jos jotain hyvää tästä kriisitilanteesta pitää löytää, niin kotia ja siihen liittyviä asioita on kyllä tullut edistettyä normaalia ripeämmin. Tilanne pysynee tällaisena varmasti vielä tovin, joten hyvin on vielä aikaa saada ne muutamat, ikuisuuden to do-listalla roikkuneet asiat tehtyä.
Toivottavasti pyhät sujuivat siellä mukavasti! Täällä satelee juuri lunta, joka hieman latistaa tunnelmaa, mutta toivotaan, että tämä takatalvi on kevään viimeinen. Nyt lähden vielä hoitamaan yhden työjutun ja sitten iltapuuhiin lasten kanssa.
What do you think?
You must be logged in to post a comment.