Päätös rakentaa

Olen pohtinut mitä kertoisin päätöksestämme ryhtyä rakentaa. Se ei ole päätös, joka syntyy hetkessä, vaikka meidän kohdalla asiat menivätkin ulkopuolisen silmin hyvinkin nopeasti.

Aloitetaan vaikka sillä, että olen jossain sisimmässäni jo pidemmän aikaa tiennyt haluavani joskus asua taas omakotitalossa. Elämäni ensimmäiset melkein 20 vuotta asuin omakotitaloalueella (paritalossa tosin). Kasvoin siinä ympäristössä ja opin rakastamaan kaikkia sen parhaita puolia. Pihoja, hiljaisempia katuja, rauhallisuutta ja tilaa. Opin toki myös vihaamaan niitä ja siitä syystä mm. Helsingin keskustassa tai sen lähellä asutut vuodet kerrostaloasunnossa olivat ja ovat edelleen minulle hyvin tärkeä kokemus. Puolet minusta kokee olevansa kaupunkityttö ja puolet minusta rakastaa rauhaisampaa eloa hieman syrjemmässä. Enkä tällä tarkoita nyt sitä, että haluisin asua maalla. Sen verran urbaanilapsi olen, että kyllä sen omakotitalon pitää kuitenkin sijaita max. 10km päässä keskustasta.

Myös mieheni on tässä kohtaa kanssani täysin samaa mieltä. Meillä on melko samanlaiset taustat ja arvostamme arjessa samoja asioita. Hänkin nauttii kaupungin hulinasta ja siitä, että kaikki tapahtumat ja palvelut ovat lähellä. Mutta kaupungin keskustassa asumisessa on myös puolensa ja ne negatiiviset puolet on helppo välttää, jos ei esimerkiksi koe autoa tarpeelliseksi. Meillä on ollut auto aina, muutamaa “välivuotta” lukuunottamatta. Nuo välivuodet selvisimme hienosti, vaikka välillä otti aivoon kulkea pidempiä matkoja julkisilla. Minin syntymän jälkeen auto on kuitenkin ollut taas ihan must, enkä luopuisi siitä enää. Koska parkkipaikkaa ollaan saatu tässä elämässä etsiä jo ihan tarpeeksi monta kertaa oli selvää, että tulevaisuudessa meillä on omapiha ja siinä autopaikka.

Oman pihan ja autopaikan olemme jo “saavuttaneet” rivitaloasumisen muodossa, mutta vielä janoamme sitä ihka omaa taloa. Miksi sitten halusimme sellaisen rakentaa, emmekä ostaa valmiina? Ensinnäkin sekä minä että mieheni olemme listanneet jo pitkään asioita, joita haluamme joskus kodissa olevan. Näiden kaikkien löytyminen saman katon alta valmiina ja talon vielä sijaitsevan meille mieluisassa paikassa olisi luultavasti mahdotonta. Toki monta asiaa voi jälkeenpäin taloon korjauttaa ja rakentaa uutta, mutta se mikä on sitten järkevää saneeraamista on asia erikseen. Itse koen, että jos talo on melko uusi ja puitteet hyvät, on turha maksaa siitä ja sen jälkeen repiä osia irti ja vaihtaa mieluisampaan, josta joutuu taas maksamaan lisää. Tupla työ ja tupla hinta.

Alunperin olimmekin etsimässä vain tyhjää tonttia, jolle unelmiemme talon voisi rakentaa. Yksi tontti meni meiltä ohi suun, mutta sitten tuli vastaan tämä oma tonttimme. Se ei ollut ihan sitä mitä olimme ajatelleet, lähinnä siksi, että siinä nökötti talo. Kaikki muu sijainnista ilmansuuntaan kuitenkin täsmäsivät, joten minä ehdotin miehelleni, että harkitsisimme edes asiaa.

Koska rakennusoikeutta oli vielä yli puolet jäljellä, pääsisimme toteuttamaan myös rakennusunelmaamme saneerauksen ohella. Koska emme olleet innostuneita valmistalopaketeista oli tämä oikeastaan meidän pelastus. Täysin tyhjä tontti olisi antanut jopa liian vapaat kädet meille, mutta nyt talo sanelee edes jotain raameja rakentamiseen. Se on kuitenkin sen verran huonossa kunnossa, että emme tässä kohtaa maksaneet “turhasta”, koska kaikki pitää kuitenkin laittaa uusiksi.

Lisäksi pääsemme yhdistelemään uutta ja vanhaa, joka on upea mahdollisuus luoda uniikki koti. Nyt tullaankin siihen merkittävimpään seikkaan, miksi oikein rakennamme. Olemme mieheni kanssa kovia yrittämään ja jopa hieman uhkarohkeasti kokeilemaan asioita elämässä. Meidän valinnat eivät ole ehkä niitä yleisimpiä, mutta siitä syystä niistä olemmekin ylpeitä. Tykkäämme tehdä omaperäisiä ja haastavia ratkaisuja. Monessa asiassa olemme tulleet siihen tulokseen, että parempi kokeilla kuin katua myöhemmin, että emme edes yrittäneet. Ei siis ole sattumaa, että molemmat olemme yrittäjiä. Vaikka tämä projekti on haastava, rankka ja kaikin puolin paljon ottava, emme kuitenkaan epäile omia rahkeitamme. Toki apua tarvitaan ja sitä osaamme pyytää.

Monet ovat minulle sanoneet tontin oston onnittelujen lomassa, että he eivät jaksaisi ryhtyä moiseen projektiin. Onhan tämä iso pala kakkua ja jos heti alkuun epäilee omaa jaksamistaan rakennusprojektin suhteen, niin kannattaa ehkä miettiä kahdesti. Tämä on monen muun asian tavoin niitä juttuja, jotka viedään loppuun suurella intohimolla ja tahdonvoimalla. Meilläkin on varmasti edessä paljon hampaiden kiristelyä, mutta olen siitä tietoinen ja ehdottomasti sitä mieltä, että lopputulos tulee olemaan sen arvoinen.