Selviytymisopas: pikkulapset + pandemia

Posted on

Päivät kotona venyvät nyt viikoiksi ja se alkaa näkyä ainakin täällä meillä satunnaisena pinnan kiristymisenä sekä “seinien kaatumisena päälle”. Tilannetta helpottamaan olen yrittänyt ideoida uutta monipuolisempaa tekemistä sekä rytmittää päiviä paremmin, vaikka suoraan sanottuna tarkat päivärytmit ovat minulle melkoinen kirosana. Olen luonteeltani aika luova, taiteellinen tapaus ja sen vuoksi tarkkojen päivärytmien sijaan tykkään mennä enemmän fiiliksen mukaan ja soveltaa. Mieheni on onneksi (!) tässä kohtaa minun vastakohtani ja olenkin suosiolla antanut hänen tietyllä tapaa johdattaa arkipäiviä. Häneltä tarkempi aikataulutus sekä sen noudattaminen luonnistuu, kun taas itse olen parempi esimerkiksi keksimään uutta, hauskaa tekemistä.

Näinä haastavina aikoina lapset kaipaavat molempia. Kun arkirutiinit ovat heittäneet kärrynpyörää, tarvitaan jotain pysyvää sekä turvaa tuovaa, kuten aikatauluja. Mutta koen, että pelkillä aikatauluilla tästä ei selvitä. Ahdistava ja pelottava uusi tilanne voi nimittäin myös latistaa tunnelmaa niin pahasti, että vaaditaan jotain kannustavaa ja ehkä normaalista poikkeavaa hauskaa toimintaa. Tällaiset ekstrajutut saavat sekä isojen että pienten mielen kohoamaan ja niistä on jo nyt tullut meille iso henkireikä.

Näillä keinoin pyrimme itse pysymään jokseenkin järjissämme, mutta pitämään myös lapset tyytyväisinä. Kuopus ei juuri ymmärrä tilanteen päälle, mutta hän kaipaa juurikin niitä rutiineja ja sen vuoksi pyrimme esimerkiksi ulkoilemaan kahdesti päivässä sekä pitämään muutenkin yllä päiväkodeille tyypillistä aikataulua ainakin arkipäivinä. Isomman tytön kanssa rutiineja tarvitaan toki myös, mutta enemmän haasteita hänen kanssaan on nyt tuottanut harrastusten, eskarin ja leikkitreffien jääminen pois kuvioista. Ajoittain niistä aiheutunut tuska on purkautunut lohduttomana itkuna ja tätä tilannetta on pitänyt yrittää selventää kuusivuotiaalle. En tiedä onko siellä joku muu äiti tai isä joutunut samaan tilanteeseen, mutta jos on olisi kiva kuulla, miten te olette näitä asioita käsitelleet yhdessä lasten kanssa? “Tyhmä Korona” on kuulemma pilannut kaiken (niin kuin onkin), mutta sen selittäminen ja avaaminen eskari-ikäiselle tuntuu välillä todella haastavalta.

Keskustelemisen lisäksi tämän ison pienen tytön elämää on yritetty helpottaa palauttamalla edes jotain hänen normaaliin arkeensa kuuluvia palasia takaisin uudella tyylillä. Eskarin virkaa on saanut toimittaa päivittäiset tehtävät (kiitos vaan serkulleni, joka toi ekan luokan kirjoja meille, ne ovat olleet hitti!!). Harrastusten osalta futis on ollut helppo järjestää isän kanssa pallopelejä pelaillen ja voimistelu taas omalla tramboliinilla, lähileikkipuiston kiipelytelineillä sekä kotona patjan voimin. Kaverit tai siis niiden puuttuminen ovat olleet ehkä se suurin murheen aihe. Siskosten viiden vuoden ikäero on tässä kohtaa harmillinen juttu, sillä varsinaista leikkiseuraa heille ei toisistaan vielä ole, vaikka he ihanasti päivän mittaan useampaan kertaan yhdessä toimivatkin. Isompi tyttö kuitenkin kaipaa kovasti omanikäistensä seuraa, kun on tottunut olemaan eskarissa viisi päivää viikossa sekä sen lisäksi näkemään muita ystäviä vapaa-ajalla ja harrastuksissa.

Nyt parina viimeisenä päivänä olemme ottaneet ohjelmaan leikkitreffit videopuhelun välityksellä ja ne ovat olleet kyllä iso hitti. Esikoinen vierasti ensi ajatusta leikkiä puhelimen välityksellä, mutta ensimmäisen rohkaisun jälkeen leikkejä syntyy nyt liukuhihnalta ja ne ovat ajoittain niin liikuttavia, että meinaa ihan itse herkistyä lasten luovuudesta. Ehkä näiden avulla selvitään tämän alkushokin yli ja tulevat viikot (kuukaudet) edes hieman paremmin.

Tsempatakseni teitä muita vanhempia siellä ruudun toisella puolella, kokosin tähän alle nyt ideoita erilaisiin leikkeihin ja puuhiin. Muutamat ideat nappasin ihanilta kollegoilta heidän insta stooreistaan ja muut meidän viime päiviltä. Vitsit miten luovia kaikki ovat olleet näinä viikkoina! Toivottavasti näistä on iloa teille muille lapsiperheille:

Temppu/tehtävärata – pitkin kotia kiemurteleva reitti, joka pitää sisällään erilaisia tehtäviä, ne voivat olla liikunnallaisia tai sitten jotain ihan muuta :) Tehtäviä voi olla eri tasoisia eri ikäisille lapsille

Korttijumppa – Tän idean varastin Saralta. Otetaan korttipakka, valitaan neljä liikettä ja aina korttia nostamalla selviää liike (maa) ja määrä (numero). Nerokasta! Tulee liikuttua samalla!

Disco – Volat kaakkoon ja kaikki tanssimaan. Tää on ihan meidän tyttöjen suosikki. Tunnelmaa voi parantaa valaistuksella ja asianmukaisella vaatetuksella/rekvisiitalla.

Konsertti – Jos ei musiikkia halua soittaa kaiuttimista voi sitä tehdä itse. Kaikki musisoimaan yhdessä. Soittimetkin voi itse kehitellä jos oikein innostuu.

Eläinhahmoja sormiväreillä – Tehtiin äidilleni syntymäpäivälahjaksi kukkaruukku, johon tytöt olivat painaneet käden kuvat. Käsistä muodostui iso ja pieni norsu. Erilaisia eläimiä on helppo muodostaa sekä käsillä että jaloilla painamalla. Parhaat vinkit olen löytänyt Pinterestistä!

Kotityöt yhdessä – Niitäkin on pakko tässä tilanteessa tehdä, joten miksi ei ottaisi lapsia mukaan? Meillä kuopus rakastaa pyykkäämistä mieheni kanssa ja isompi tyttö on innokas auttamaan keittiössä.

Uudenlaiset legoleikit – Legot ovat klassikko, mutta niidenkin kanssa voi soveltaa uusia leikkejä. Meillä legot ovat milloin mitäkin ruokaa, jäätelöä, marjoja jne. Niiden kanssa voi leikkiä kauppaa tai ravintolaa (sopivaa “syötävää” myös taaperolle). Legoista on rakennettu myös eksoottisempia juttuja kuten matkailuautoja, joilla legoukot ovat lähteneet mielikuvitusmatkalle.

Metsäbingo/Ikkunabingo – Tämän idean nappasin Metiltä :) Metsäbingo tai vastaavasti ikkunabingo, jos metsään ei pääse on hauska leikki koko porukalle. Bingoon voi laittaa erilaisia potentiaalisia bongauksia ja voittajaksi selviytyy tietty se, joka bongaa nämä ensimmäisenä.

Taidepaja syötävän maalin (viiliä+mehukeittoa) ym. kanssa – Tämä homma sopii hyvin perheen pienimmille, mutta kannattaa siirtää kylppäriin ja vähentää vaatteet minimiin. Siellä lapsen voi huoletta päästää taiteilemaan ja pesukin sujuu kätevästi taideteosten valmistuttua.

Taidenäyttely – Tekniikka vapaa, kaikki taide kootaa esille ja pidetään näyttely. Tähän voi yhdistää myös lipunmyynnin ja vaikka tarjoilut :)

Valokuvauksen harjoittelu – Isompaa tyttöä kiinnostaa jostain kummasta kuvaaminen (mutta ei itsensä). Hän haluaa kuvata ympäristöään ja olenkin antanut hänen harjoitella sitä. Hänen mielestään on ihana selata kuvia, joita hän on itse ottanut ja sitten kertoa niistä minulle :)

Aarteenmetsästys – Aarre piiloon, kartta kehiin ja menoksi. Tätä voi muuten harrastaa myös puhelimen välityksellä kaverin kanssa. Vanhemmat voivat sopia piilopaikat ja laittaa aarteet piiloon. Sitten lapset voivat auttaa johdattamaan toisiaan aarteiden luo :)

Leipomista ja ruoanlaittoa – Oli pakko ottaa tämä erikseen tähän, sillä tämän on minun ja esikoisen ihan ehdoton suosikkipuuha yhdessä. Nyt olen antanut hänen selailla leipomisvaihtoehtoja leivontakirjoista tai nettisivuilta. Reseptisivustolla hän oppii samalla vähän lukemaan ja kirjoittamaan, kun joutuu hakusanoja käyttämään.

Oma kioski pystyyn – Viitaten edelliseen, leivonnaiset voidaan myydä omassa kioskissa. Toki voi käyttää myös valmiita tarjottavia tai sitten leikkiruokaa. Kauppakassit vaan mukaan ja ostoksille.

Kauneussalonki – Lettejä, kampauksia, kauneushoitoja ja meikkauksia. Pieninkin osaa jo vähän harjata tukkaa, joten tätä voi harrastaa koko porukalla.

Arvausleikit – Hyvää viihdettä vaikka saunan lauteille. Eläinarvoitus on meidän suosikki! Siinä pitää aina keksiä eläin ja muut kysyvät kysymyksiä joihin saa vastata vain kyllä tai ei. Tyylillä “asuuko se metsässä?”, “onko sillä pitkä häntä?”.

Kirjeenvaihtoa – Kirjoittakaa kirje kaverille tai isovanhemmille. Jos sitä ei voi postittaa siitä voi ottaa kuvan ja lähettää puhelimella :) Isovanhemmat vastaanottavat mielellään myös piirustuksia yms.

Oman kirjan kirjoittaminen – Tämäkin on ollut iso hitti meidän perheessä. Esikoinen keksii itse tarinan ja piirtää sen papereille, jotka nidotaan yhteen. Sitten kirjoitetaan yhdessä voimin tarina ja luetaan tätä sitten iltasatuna. Kaksi kirjaa on jo valmistunut ja kuulemma idea kolmanteen valmiina :)

Eläinsairaala – Jälleen yksi hittileikki eli eläinsairaala. Pehmoleluihin tuppaa aina välillä tulla pieniä reikiä ja niiden paikkaamiseen ei oikein koskaan tunnu olevan aikaa. Eläinsairaalaleikin myötä sekin aika löytyi. Isompi tyttö kokoaa yhteen parsittavat eläimet ja minä korjaan ne ompelemalla. Sitten hän yhdessä kuopuksen kanssa hoitaa eläimiä “sairaalan osastolla”. Useimmiten leikki alkaa sillä, että joku eläinäiti soittelee huolissaan puhelimella, että nyt pitäisi päästä sairaalaan :D

Majanrakennusta ja mielikuvitusmatka – Maja pystyyn tai taikamatto olohuoneen lattialle. Majassa voi asustella vaikka peikkoperhe ja taikamatolla voi matkustaa maailman ääriin. Näihin leikkeihin voi hyvin yhdistää välipalahetken, koska eväät on yleensä se paras osa :)

 

Minkälaisia aktiviteetteja teillä on harrastettu? Vinkatkaa kommentilla parhaat! :)

Tilannepäivitys

Posted on

Ompahan ollut viikko. Joka aamu herätessäni toivon, että tilanne olisi jotenkin yön aikana palautunut ennalleen ja maailma olisi taas entisensä. Hetken aikaa tuijotellessani ikkunasta ulos sekä kuunnellessa lasten juttuja kaikki tuntuukin täysin normaalilta. Ensimmäiset uutiset luettuani kuitenkin herään taas todellisuuteen. Siihen faktaan, että pandemia on yhä vahvasti läsnä meidän kaikkien elämässä ja jopa entistä voimakkaampana kuin eilen. Jokainen päivä on tuonut eteensä muutoksia ja uutta informaatiota. Uusia tapoja toimia tai olla toimimatta. Ne “meidän perheen toimintatavat“, joista puhuin alkuviikosta eivät ole enää kaikilta osin relevantteja.

Nyt sunnuntaina 22.3.2020 olemme tilanteessa, jossa koko Suomi on poikkeustilassa. Valmiuslaki on otettu käyttöön, koulut on suljettu, ihmiset ovat siirtyneet laajalla rintamalla etätöihin ja kaikki muu paitsi välttämätön toiminta kodin ulkopuolella on korkeimmalta taholta käsin pyydetty lopettamaan. Nämä kaikki siksi, että välttäisimme niitä paljon puhuttuja turhia kontakteja, jotka avaavat estottoman väylän näkymättömälle viholliselle levittäytyä.

En halua tehdä tästä postauksesta uutisten toistoa tai synkkää tarinaa, sillä meillä on tällä hetkellä täällä kotona kaikki hyvin. Realiteetit kuitenkin ymmärrän, kuten myös sen, että vaikka täällä kotona kaikki on hienosti, on tuolla ulkopuolella tilanne eri. Moni henkilö on menettänyt tai menettämäisillään työnsä ja sitä kautta tulonsa. Moni yksinhuoltaja kamppailee kotona lasten etäkoulun ja muiden haasteiden kanssa. Moni ns. eturintamaan kuuluva uhmaa virusta päivittäin menemällä töihin ja taistelemaan sitä vastaan. Sairaaloissa kiire vain lisääntyy ja resurssipula uhkaa. Ainoa asia, jonka minä voin tässä kohtaa tehdä ja joka minun kuuluu tehdä on pysyä kotona.

Koin, että pieni tilannepäivitys oli nyt paikallaan. Täällä, toivottavasti sielläkin, on tiukennettu omia toimia. Emme enää tapaa ystäviä, emmekä sukulaisia. Heihin ollaan oltu maanantaista saakka yhteydessä vain puhelimitse. Aikaa vietetään nyt vain oman perheen kesken kotona ja pihalla. Kaupassa ollaan kerran viikossa käyty ja sekin ajateltiin ensi viikosta alkaen ulkoistaa kauppakassipalvelulle!

Tänään on 10. päivä, kun olemme lasten kanssa kotona (aloitettiin siis etätyöt jo viime perjantaina). Kaikki on sujunut muutamia pieniä turhautumisia lukuunottamatta hyvin. Päivät täyttyvät ulkoilusta ja lasten kanssa puuhastelusta. Kerran päivässsä yritämme ottaa miehen kanssa kumpikin omaa aikaa esimerkiksi urheilemalla. Nyt juuri tuntuu hullulta ajatella, että elämä jatkuisi tällaisena vielä kuukausia, mutta siihen on varauduttava. Ei auta, kuin ottaa tilanne sellaisena kuin se on. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin.

Mietin tuossa viikolla, että voisi olla oman mielenterveyden kannalta ihan fiksua alkaa huumorimielessä tehdä pientä pandemia päiväkirjaa IG-Storyn puolelle. Positiivisia hetkiä näiltä päiviltä, videoita ja kuvia. Näin olen nyt tehnyt ja aion tätä jatkaa. Sitten joskus, kun se kaunis päivä koittaa ja tämä pahin vaihe on jäänyt taakse sekä elämä palannut jokseenkin normaaliksi nämä taltioidut hetket toimivat hyvänä muistuksena minulle itselleni. Ajasta, jolloin kaikilla oli yksi ja sama tavoite. Kaikki puhalsivat yhteen hiileen ja kaikki aseet riisuttiin tuntemattoman uhan edessä. Ajasta, jolloin läheiset, ystävät ja kaikki muutkin ihmiset ympärille olivat tärkeintä, mutta heihin oli pidettävä etäisyyttä. Ajasta, jolloin vietin sain viettää enemmän aikaa kotona lasten kanssa kuin koskaan ja tehdä heidän kanssaan asioita, joihin muuten ei muka olisi ollut aikaa.

Kun pandemian savu hälvenee, me pikku hiljaa taas unohdamme sitä varten tehdyt rajoitukset ja palaamme entisiin elämäntyyleihimme, osittain tai kokonaan. Siinä kohtaa nämä ja ne muut kuvat sekä videot toimikoon muistuksena siitä, että mitään, ei yhtikäs mitään tule pitää itsestäänselvyytenä. Ei ravintolassa käymistä, matkustelua, urheiluharrastuksia, ei edes läheisten tapaamista tai ulkona vapaasti liikkumista. Näitä kuvia katsellessa muistan, että pienetkin asiat merkitsevät ja voivat tehdä päivästä hyvän.