Kaiken takana Bruksismi?

Nyt on vähän sellainen fiilis, että joka toinen postaukseni on tällä hetkellä pelkkää valitusvirttä ja pahoittelua hiljaiselosta, mutta turha sitä on kieltää, etteikö asiat ja olo olisi olleet vähän huonommalla tolalla viime aikoina. Alamäkeä on menty, mutta tällä viikolla aurinko paistoi kuitenkin vihdoin risukasaan (kuten aina lopulta) ja se fiilis oli jotain niin mieletöntä. Kerrotaan siis pitkästä aikaa hyviä uutisia 🙂

Mutta ennen niitä hyviä, palataan hetkeksi viime viikkoon, joka eskaloitui lopulta lääkärireissuun. Koko marraskuun ajan ja tämän joulukuun alun kärsin tosiaan enemmän tai vähemmän ahdistavasta olosta. Oli sekä fyysisiä että henkisiä oireita ja yksi paniikkokohtauskin koettiin. Olo aaltoili, kuten monesti tällaisissa elämäntilanteissa, mutta koin kivun ja olon olevan kuitenkin hallinnassa, jopa paranemaan päin. Kokeilin akupunktiota ja ekalla kerralla koinkin saavani siitä apua ja piristyin. Toisella kertaa kävi hieman toisin, mutta hyvä, että kävi. Onnistuin nimittäin sen myötä todennäköisesti löytämään syyn kaikkien vaivojeni takana.

Toisesta akupunktiokerrasta leukaperäni ärtyivät niin, että loppuviikosta koko vasen puoleni kasvoista oireili rajusti. Silmän takana tykytti, kaulaa koski ja kuristi, korvaa vihloi ja mikä pahinta, suun sisällä kurkkuun pisti. Ensin vain ajoittain, lopulta jatkuvasti ja se, jos joku pelästytti. Oli lähellä, ettei paniikkikohtauskin uusiutunut sen myötä.

Tottakai tämä kaikki kävi pyhäviikonloppuna, mutta heti maanantaiaamuna hakeuduin sitten lääkäriin. Lääkäri huomasi minun olevan paniikissa ja pyysi rauhoittumaan. En osannut selittää hänelle mihin kohtaan kurkkua minua varsinaisesti koski/painoi/pisti, koska kipu tuntui sinkoilevan vähän sinne sekä tänne ja oli muutenkin todella eriskummallista. Lääkäri tutki kaiken perusteellisesti ja osui lopulta suutani tutkiessa siihen pahimpaan kipupisteeseen. Se sai minut huutamaan ja melkein puremaan lääkäriä sormeen (:D). Diagnoosina erittäin pahasti ärtynyt kieliluun pää ja joku toinen kohta, jota en nyt tähän hätään muista. Kipu tuossa kieliluun päässä oli maanantaina jotain aivan infernaalista ja säteili juurikin ympäri vasentapuolta kasvoistani. Se selitti kaikki silmä-, kurkku-, korva- ja kaula-oireet. Mutta mikä selitti tulehduksen? Niinkin viattomalta kuulostava juttu kuin hampaiden narskuttelu/voimakas yhteenpureminen.

Tämä pirullinen vaiva tunnetaan myös nimellä bruksismi ja sen diagnoosin olen saanut jo lapsena. Ennen tätä päivää en kuitenkaan ole kokenut, että se pahemmin haittaisi elämääni. Lapsuudessani kaverit vain satunnaisesti valittelivat yökylässä, että narskuttelin hampaitani kuin pieni hiiri ja pilasin muiden yöunet. Omia uniani tai mitään muutakaan bruksismi ei koskaan ole pilannut, ei ennen tätä. Nyt kun järjellä ajattelee, niin tyypillisiä bruksismiin liittyviä oireita on minulla ollut jo kauan. Todennäköisesti epäsäännöllisen säännölliset päänsäryt, kaulan ja niskan alueen kivut sekä aamuväsymys ovat juurikin aiheutuneet tästä. Veikkaan, että kivut ovat hiipuneet elämääni pikkuhiljaa, niin vaivihkaa, etten ole sitä edes ymmärtänyt. Ainakaan sen syytä.

Tämän kuluneen ja muutaman edellisen vuoden stressi on varmasti lyönyt vettä myllyyn vielä siinä määrin, että lopulta tilanne sitten eskaloitui näin. Bruksismihan tyypillisesti pahenee stressitilassa. Silloin stressaantunut ihminen puree hampaita öisin yhteen entistä herkemmin ja kovemmin. Siitä seuraa tietysti entistä pahemmat kivut. Tällaiset kaulan ja kurkun alueen kivut saattaavat pahentaa ahdistusta ja laukaista myös paniikkikohtauksen. Jollaisen yllätys yllätys sain itsekin marraskuussa.

Juuri nyt tuntuu siltä, että jokin valtava vyyhti alkaa pikku hiljaa purkautumaan. Lukiessani tietoa bruksismista ja sen oireista olen nyökytellyt lähes jokaisen kohdalla. Miettinyt, että hitto vie, miten isoja ongelma yksi hampaiden narskutellu voikaan saada aikaan. Tänään on jo paljon parempi päivä kuin maanantaina, kiitos lääkekuurin todennäköisesti. Se on vienyt ne pahimmat kivut ja oireet, mutta itse ongelmaa ne eivät vie pois. Minulle on joskus yli 10 vuotta sitten tehty purentakiskot, joita en silloin pystynyt pitämään kovasta yrityksestä huolimatta. Nyt kuitenkin lääkäri oli sitä mieltä, että uuden purentakiskon hankkiminen ja kokeileminen uudelleen olisi ehdottomasti kannattavaa. Niistä voisin saada oikeasti pitkäaikaisen avun ja päästä kokonaan ongelmistani.

Tiedän, että bruksismi ei ole mikään harvinainen juttu, mutta tarinoita siitä tuntuu olevan vähän. Minkälaisia oireita se kelläkin aiheuttaa ja mistä löytää apua? Olisin ikuisesti kiitollinen, jos joku kohtalontoveri siellä haluaisi kertoa omista kokemuksistaan ja vaikka jakaa ne parhaimmat vinkit 🙂 Kaikki leuan rentoutusharjoituksista purentakiskokemuksiin ovat lämpimästi tervetulleita!

Lahjaideoita ja ajatuksia joululahjoista

Hetki sitten tuli ystävän kanssa puheeksi, miten koko joulun merkitys tuntuu muuttuvan lapsien myötä. Jotenkin se heidän ilo ja riemu sekä käsinkoskeltava odotus tarttuu itseenkin. Sitä palaa muistoissa taas niihin lapsuusjouluihin ja toisenlaiset asiat nousevat jälleen ensisijaiseksi. Kuten vaikka joulupukin tulo. Meillä ei käynyt pukkia vuosikausiin, mutta nyt lasten myötä pukki on taas tullut vierailemaan joka vuosi (saa tosin nähdä miten nyt käy).

Lahjakulttuuri sen sijaan on vähän kaksipiippuinen juttu ja mielestäni siihen voi jokainen tehdä omat arvoihinsa sopivat säännöt. Itse nautin tällaisten lahjakollaasien teosta ja lahjojen ideoinnista (sekä tietysti antamisesta), mutta rehellisesti en pistäisi pahaksi, jos päättäisimme joku joulu luopua perheen kesken lahjoista. Aikuisten lahjoista nimenomaan. Lastenlahjat taas, olivat ne sitten pieniä tai suuria, aineettomia tai aineellisia ovat ehkä asia erikseen. Niiden suhteen toivon laadun (= kauniiden ajatusten!) korvaavan määrän, varsinkin kun tytöillä osuu vielä syntymäpäivät pari päivän sisään aatosta.

Peili Ferm Living / kattilat Alessi / lakanat H&M home / viltti Marimekko / vaasi Tivoli / Gubi valaisin / pyyhkeet Hemtex / kirjat Finnish Designshop / kynttelikkö Stoff Copenhagen / sivupöytä Ferm Living

Mieheni kanssa emme ole oikeastaan koskaan päässeet lahjojen antamisen makuun toisillemme ja muistan joskus, miten joku piti tätä outona. Emme ole koskaan tästä mitään päätöstä tehneet, mutta en kyllä ole kokenut oudoksi sitä, ettei minulla ole ollut miehelleni pakettia jouluna tai hänellä minulle. Nyt ihan viime vuosina olen miettinyt pitäisikö meidän keksiä jotain omia jouluperinteitä tämän sijaan. Viime vuonna keksin, että voisimme hankkia toisillemme kirjat, jotka kokisimme juuri sillä hetkellä toisen tarpeelliseksi lukea. Nyt olen miettinyt, että olisi ihanaa, jos jatkossa miettisimme ja keksisimme yhdessä jotain erityistä tähän hiljalleen valmistuvaan taloomme. Jokin spesiaalimpi juttu, joka täydentäisi kotiamme pala palalta, kuten vaikka kaunis design-valaisin!

Minkälaisia joululahjaperinteitä teillä on? Vai onko niitä? 🙂

Kollaaseista puheen ollen, kokosin tähän postaukseen kaksi erilaista “lahja-” tai ehkä ennemminkin inspiraatiokollaasia. Näihin tekisi nyt mieli pukeutua ja näillä sisustaa koti ♥

korvatkorut Gauhar / kaulakoru Mejuri / pörrötossut Lindex / Kashmirneule Arket / Fleecepusakka Aim Sportswear / laukku A.P.C / t-paita Arela / tekoturkistossu Arket / ribbineulostrikoot Aim Sportswear / pipo Arket / kauluri Samsoe&Samsoe / kaulahuivi Arket

Ensimmäinen adventti

Kuinka teidän ensimmäinen adventti on sujunut? 🙂

Me ollaan viikonlopun aikana leivottu ja koristeltu piparkakkutaloa. Nyt on kaikki osat valmiina koristeltuna, mutta vielä pitäisi koota itse talo. Vähän jännittää se sokerin kanssa taiteilu, vaikka muitakin tapoja ilmeisesti on. Minusta se pitää kuitenkin talon parhaiten kasassa, joten sillä mennään. Täytyy vain olla ekstra varovainen.

Moni tuntuu tuoneen kuusen tänään kotiin ja koristelleen sen. Onko teillä jo kuusi siellä? Vai kuulutteko niihin, joiden mielestä kuusi tulee taloon maksimissaan paria päivää ennen joulua? Tai vasta jouluaattona? Meillä kuusi on seissyt olohuoneessa nyt viikonpäivät ja lapset ovat koristelleet sitä pikku hiljaa. Itse ajattelin ottaa osaa tähän puuhaan ensi viikolla joulukuun startatessa ja lähinnä katsoa, että yläoksillekin riittäisi pari koristetta. Tällä hetkellä kun tuo kuusi on hieman alapainotteinen koristeiden osalta 😀 Minusta on ihanaa, kun kuusi on kotona koko joulukuun ajan. Silloin siitä ehtii jotenkin nauttimaan ja se valaisee ihanasti vuoden pimeimpiä päiviä. Joulun jälkeen se joutaakin sitten taas vuodeksi varastoon pois näkyvistä.

Nämä kuvat napsimme viime viikonloppuna, kun maata peitti hentoinen pieni lumi, joka oli kyllä paikka paikoin pelkkää kuuraa. Pehmeän auringonpaisteen kanssa se kuitenkin näytti lumoavalta ja kysyin tytöiltä, josko menisimme viereiseen metsään ottamaan pari joulukuvaa isovanhemmille. Mukaan raahattiin kaikki nalleja myöten ja näitä kuvia tuli niin runsaasti, että voisin taiteilla niistä jonkun joulukirjan. Tästä puuttuu vielä ne varsinaiset joulukorteiksi päätyvät kuvat sekä kuopuksen 2-vuotiskuvat, jotka otin samaan syssyyn isosiskon jo hiippaillessa pois paikalta.

Minusta näissä on jotenkin aivan ihana tunnelma ja sen vuoksi tekee erittäin tiukkaa valita ne parhaat. Pitkään aikaan en ole yhtään kuvaa kehittänyt, mutta nyt taitaa olla paikallaan. Nämä kuvat pitää saada myös konkreettisesti käsiin ihailtavaksi ♥

DIY vedostettu kangastaulu

Instagramin reelseihin (keloihin?) lisäsinkin jo videotutorialin tästä paljon toivotuksesta tuunauksesta ja lupasin siinä yhteydessä vielä laittaa blogiin tarkemmat ohjeet. Ne tulevat siis tässä:

Tarvitset:

Canvas-taulupohjan (myös vanha kuvallinen/maalattu taulu käy, ne peittyvät tämän alle) / remonttitasoitetta / huokoista, harsomaista (joustavaa) kangasta esim. trikoovuorikangas  / levityslastan / pinsetit / siveltimiä / vettä / niittikoneen / sakset / maalia (esim. kalkki)

Teko-ohjeet:

Kiinnitä kangas taulupohjaan yhdeltä sivulta. Vedokset tulevat samaan suuntaan kuin tämä sivu (pystysivu).

Aloita hahmottelemaan vedoksia kiinnittämällä kangas muutamista kohdista viereiseltä sivulta (vaakasivu). Sen jälkeen nido vielä väljästi kangasta toiselta sivulta. Jätä toinen vaakasivuista (alareuna) vielä auki.

Aloita remonttitasoitteen levittäminen lastalla. Tässä kohtaa ei ole tarkoitus pystyä pitämään vedoksia paikallaan tai saada muutenkaan mitään kaunista lopputulosta. Tärkeää on saada massaa mahdollisimman tasaisesti joka puolelle levitettyä. Vedokset muotoillaan lopullisesti vasta tämän jälkeen.

Aloita vedosten muodotaminen pinsettien avulla. Lisää tarvittaessa tasoitetta. Käytä apunasi kosteaa sutia. Sen kanssa saat “siloitettua” taulun pinnan ja tehtyä vedoksista linjakkaat. Kun olen suurin piirtein varma vedoksista kiinni kankaan alareuna. Mitä varmempi ole vedosten muodoista ja mitä valmiimpi taulu on, sitä paremmin voit kankaan kiinnittää.

Tämä työvaihe vaatii aikaa, mutta on sen arvoinen. Tässä kohtaa voit määritellä koko taulun ulkonäön. Itse tykkään siirrellä ja muunnella vedoksia pitkään ennen kuin saan lopullisen haluamani muodon niihin. Tarvittaessa lisään aina tasoitetta ja silottelen uudelleen kohta kohdalta. Pyrin ettei vedoksista tule liian paksuja, eikä niihin jää ilmataskuja. Pienen taulun kanssa on helpompi hahmottaa ensimmäisellä kerralla kuinka paljon kangasta tarvitsee ja miten vedokset tehdään. Tämä on kokoa 100cmx70xm eli melko suuri jo. Suosittelen aloittamaan n. 20-30 senttisestä.

Jos et ole aikeissa kehystää taulua kannattaa myös sivuille levittää tasoitetta ja silottaa ne kostealla siveltimellä. Näin lopputulos on siistimpi ja viimeistellympi. Ennen tasoitteen levittämistä sivuille varmista ettei sillä ole yhtään ylimääräistä kangasta.

Kun remonttitasoite on täysin kuiva (n. 24h) voit siistiä mahdolliset ylimääräiset kankaat taulun takapuolelta ja sitten maalata taulun. Itse tykkään käyttää maalaamiseen kalkkimaalia. Sen kuivattua taulu on valmis.

Pikkujoulubrunssi pienellä porukalla

*Kaupallinen yhteistyö God Morgon

Viimeksi eilen keskustelin ystäväni kanssa joulusta ja erityisesti tästä tulevasta, eriskummallisen vuoden joulusta. Puhuimme siitä, miten tänä vuonna moni tuntuu ottaneen varaslähdön jouluun ja hurahtaneen siihen jo hyvissä ajoin joulukoristeiden, -herkkujen, -laulujen ja -perinteiden muodossa. Ja tiedättekö mitä, hyvä vaan!

Olen sitä mieltä, että tänä vuonna tätä kaikkea tarvitaan erityisen paljon. Enkä tarkoita kuluttamisen näkökulmasta, vaan juurikin sen tunnelman ja fiiliksen. Joulumieli on ainakin itselleni sellainen jokavuotinen apukeino selvitä näistä vuoden pimeimmistä päivistä ja tänä vuonna nämä tuntuvat jotenkin ekstrapimeiltä. Siispä toin jo hyvissä ajoin kuusen kotiin ja annoin lasten koristella sen. Iltatee on vaihtunut glögiin ja suklaapalat pipareihin jo aikoja sitten. Auton radiokin on asetettu jouluradion taajuuksille ja lapsille on hankittu kalenterit valmiiksi.

Ennen varsinaisen joulun juhlallisuuksia olemme aina perinteisesti viettäneet pikkujoulua. Pikkujoulut ovat mielestäni ihana ja jotenkin vaivaton juhla. Niihin ei liity välttämättä mitään sen kummempia velvotteita ja ne voidaan pitää sesongin sisällä oikeastaan koska vaan sekä millaisella porukalla tahansa, paitsi ehkä nyt. Pikkujouluja, lasten eikä aikuisten ole näköpiirissä, joten päätin, että tänä vuonna järjestän vain pienen porukan brunssin pikkujouluhengessä.

Niin kattaus kuin tarjoilutkin henkivät joulun tunnelmaa. Koristelin pöydän havunoksin ja kynttilöin. Tarjolle laitoin itse keitettyä joulupuuroa, kalaa ja munakasta, pipareita ja juustoja sekä skonsseja. Skonssit ovat olleet jo pitkään leipomislistallani ja nyt päätin kokeilla niiden valmistusta. Perinteisten skonssien sijaan tuunasin hieman reseptiä jouluisammaksi ja lisäsin siihen sitrushedelmän mehua. En tiedä olenko ihan yksin tämän asian kanssa, mutta minusta sitrushedelmät kuuluvat joulusesonkiin ihan yhtä oleellisesti kuin vaikka joulupiparit. Mandariinien (klementiinien ja satsumien) ja appelsiinin lisäksi minulle maistuu kirpeä verigreippi. Se on hedelmä, joka jakaa monesti mielipiteet, mutta minulle se on suurta herkkua!

Sesongin ulkopuolella tyynnytän monesti verigreipin himoani God Morgonin Orange Red Grapefruit -mehulla. Muutenkin God Morgonin makeuttamattomat mehut ovat mieleeni ja sieltä löytyy makuvaihtoehtoja joka lähtöön. Meillä on jo useamman vuoden ajan ollut joka päivä kaapissa God Morgonia, enkä tiedä osaisinko enää muita mehuja aamupalalle tai brunssille ostaakaan. Näissä on mielestä paras hintalaatusuhde!

Designuudistuksen jälkeen mehut on jaoteltu kahteen eri sarjaan, joista toinen on ns. Classic -sarja täynnä klassikkomehuja ja sieltä löytyy mm. meidän perheen arkilempparit, appelsiini- ja omenamehu sekä tuo minun suosikkini verigreippi. Toisessa Selected -sarjassa on sitten eksoottisempia makuyhdistelmiä. Uusista pakkauksista käy selkeästi myös brändin vastuullisuus ilmi. Pakkauksen muovikerrokset on korvattu puuöljyllä ja hiilijalanjälki on komensoitu 1 litran pakkauksien osalta.

Kuten kuvista näkyy ja arvata saattaa meidän brunssipöydästä löytyi myös God Morgonia kolmessa eri maussa. Omaa suosikkiani “Orange Red Grapefruit” -mehua käytin myös skonssitaikinaan ja siitä tuli ihana pieni vivahde, joka sopi niin suolaisten kuin makeiden täytteiden kanssa. Laitan skonssireseptin täytteineen päivineen vielä tähän alle. Sitä ennen vähän fiiliskuvia brunssilta.

Tykkäsin jotenkin erityisen paljon tästä kattauksesta, jossa yhdistyi uudet ja vanhat, eri puolilta perityt astiat sekä tutut jouluiset elementit kaikki lempisävyissäni. Veikkaampa, että samalla kattauksella mennään myös jouluna. Silloin tosin meillä pitäisi olla jo isompi ruokapöytä käytössä ja saan tehtyä kattauksesta entistä näyttävämmän. En malta odottaa!

Red Grapefruit -skonssit suolaisella/makealla täytteellä

4 dl vehnäjauhoja / 1 tl leivinjauhetta / 1 tl ruokasoodaa / 1 tl suolaa / 0.5-1 rkl sokeria / 50g voita / 1.5 dl luonnonjugurttia / 0.5 dl God Morgon Orange Red Grapefruit -mehua / (0.5-1dl verigreipin lihaa)

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita kuivat ainekset ja nypi voi jauhoseokseen. Lisää jugurtti ja mehu (sekä verigreipin liha, jos haluat korostaa greipin makua), sekoita rivakasti, mutta älä vaivaa taikinaa turhaan. Mitä nopeammin sekoitettu sen parempi. Ota leivonta-alustalle jauhoja ja kaada taikina siihen. Taputtele jauhoisin käsin taikina n. 3 cm paksuiksesi levyksi. Tee skonssit pyöreällä muotilla (lasilla) ja siirrä leivinpaperin päälle. Paista uunissa n. 8-12 minuuttia.

Täytteet:

Tarjoa suolaisena täytteenä maustamatonta tuorejuustoa, kylmäsavulohta ja ruohosipulilla maustettua munakokkelia.

Makeaksi täytteeksi sopivat esimerkiksi vaniljavaahto ja hillot.

Hirsitalo 2.0 – Yleisimmät kysymykset

Taloon liittyen tulee tasaisena virta kysymyksiä ja monet niistä ovat samoja, viikottain toistuvia. Ajattelin siis, että voisi olla fiksua tehdä tällainen koottu postaus niistä yleisimmistä kysymyksistä. Tästä käy ilmi mm. tiedot meidän lattiasta, saarrekkeen leveydestä ja ulkoseinien sävystä 🙂

Mikä lattia teillä on?

Valtaosassa taloa on Timberwisen tammiparketti sävyssä Cream (öljyvahattu ja classic lajitelma). Alakertaan valitsimme kalanruotoladonnan koossa 185 x 925 mm ja yläkerrasta meillä on samansävyinen parketti suoralla lankkuladonnalla. Täältä löyty vielä ihan oma postaus lattiasta.

Mikä sävy teidän yleisvalaistuksessa on? Ja miksi?

Pahoittelen, ettei tähän ole fiksumpaa kuvaa, mutta tosiaan meillä yleisvalaistus toteutettu ledeillä ja sävy on 4000K. Tätä kysytään uskomattoman usein ja sitten perään päivitellään, että ihanko tosi 4000K 😀 Onhan tämä ehkä epätavallinen ratkaisu omakotitaloon ja joidenkin (ainakin ammattilaisten) mielestä täysin väärä. Mutta me halusimme ehdottomasti kirkkaan valkoisen värisävyn, joka olisi ennemmin hieman kylmä kuin liian lämmin. Emmekä ole katuneet päätöstä hetkeäkään. Itse asiassa meille tuli raksa-aikana vahingossa yksi 3000K ledi, joka ehdittiin asentamaan ja se näytti ihan hirveän keltaiselta täällä. Korostan, että nimenomaan täällä meillä. Valaistuksen lämpösävy kannattaa valita talon sijainnin, tyylin ja sisäpintojen mukaan. Meillä on paljon lämpöistä puuta ja muutenkin pidämme enemmän kylmistä sävyistä, joten tämä on ollut ihanteellinen meille. Hetkeäkään ei ole tuntunut, että olisimme valinneet väärin.

Miten teidän hirret on käsitelty sisäpuolelta?

Hirret on käsitelty Teknoksen Hirsivahalla. Lantrasimme sävyttämätöntä ja sävytettyä, sekä pyyhimme liinalla juuri vahattua seinää. Tarkemmat tiedot prosessista löytyy tästä postauksesta.

Mikä on talon ulkomaalin sävy?

Tikkurilan paperi. Melko poikkeuksellinen valinta, mutta me tykästyttiin siihen. Ei taita yhtään liian siniseen tai keltaiseen.

Minkä kokoinen on keittiön saarreke?

205cm X 125cm

Mistä keittiön saarrekkeen tuolit ja lamput ovat peräisin?

Ellokselta tilattu! Olivat muuten ihan ensimmäiset huonekalut koko talossa 🙂 Tsekkasin, että molempia pitäisi vielä olla valikoimissa.

Mitkä ovat lastenhuoneiden seinien sävyt?

Isomman tytön huoneessa on Tikkurilan “Batisti” ja nuoremman Teknoksen T1727.

Mistä ja minkä nimiset laatat teidän talossa on?

Kaikkia laatat olemme tilanneet ABL-laattojen kautta. Keittiössä, alakerran WC:ssä ja yläkerran kylpyhuoneessa on saman valmistajan laatat. Kyseessä on Marca Coronan laatat ja ne kuuluvat Motif-sarjaan. Alakerrassa on käytetty sävyä Gold ja yläkerrassa Silver. Keittiön laatat ovat kuusikulmionmuotoiset ja saumoihin on upotettu messinkisiä “välikoristeita”. Kylpytiloissa on käytetty isoa 60×60 laattaa (lattiassa matta, seinissä kiiltävä) sekä yläkerran suihkun lattiassa saman sarjan mosaiikkia.

Alakerran kylpyhuoneessa ja kodinhoitohuoneessa on sama laatta (seinissä kiiltävä, lattiassa matta) 60×60 kokoisena. Laatan nimi on All Over White. Erittäin hyvä ja moneen paikkaan sopiva vaaleahko harmaa laatta!

Minkä kokoiset ovat isot ikkunat merelle päin?

N. 2 m x 2.25m ilman karmeja mitattuna.

Mistä teidän ulkoetuovi on?

Ulko-ovesta tulee ehkä eniten kysymyksiä ja se on tosiaan Isoniemen “Iso-Oskar” niminen ovi ja ollut kyllä meidän molempien suosikkijuttuja talossa alusta lähtien! Niin kaunis ja näyttävä!

Mitkä ja mistä ovat väliovet?

Väliovet ovat Jeld-Wenin ja mallinimi Trend 301 (meidän makuuhuoneessa tästä pariovimalli). Painikkeistakin monesti kysytään ja ne ovat tosiaan myös Jeld-Weniltä, mallinimi New York ja väri Gold.

Minkä merkkinen teidän sohva on? Mikä kangas?

Meillä on Pohjanmaan Loft-sohva ja kankaan nimi on Stark11. Näin vajaa kahden vuoden käyttökokemuksella pakko muuten todeta, että on ollut aivan tajuttoman laadukas sohva ja kangas. Istuin- ja selkätyynyt yhä kuin uudet sekä kangas todella helppohoitoinen. Ei ole nukkaantunut yhtään ja liat lähteneet helposti. Lasten kanssa vaalea sohva toki arvelutti, mutta ollaan oltu alusta lähtien tarkkana käsipesujen kanssa, joten pahemmilta sotkuilta on vältytty 🙂 Sävy oli alkuun itselleni jotenkin liian harmaa (tein kompromissin tämän suhteen) , mutta mitä enemmän olen sitä katsellut, niin sitä enemmän olen alkanut siitä pitää! Se tasapainottaa kivasti muita lämpöisiä sävyjä.

Ovatko vaatehuoneen kaapisto Ikean PAX? Miten olette tehneet siihen korkeammat lisäosat?

Vaatehuoneessa (sekä tyttöjen huoneessa) on Ikean PAX kaapistot. Mutta koska halusimme niistä ns. täysikorkeat ja meidän huonekorkeus on normaalia korkeampi päätimme teettää siihen yläkaapit. Ostimme pari ylimääräistä PAX-kaapistoa ja niiden osista puuseppä sahasi ja kokosi meille sopivan kokoiset yläkaapit. Seuraavaksi näihin tulee vielä ovet ja pienet sivulistat kiertämään, jotta kokonaisuus näyttää kiinteältä eikä irralliselta kaapilta 🙂 ps. Jos joku miettii, miksi lattialista puuttuu, niin se johtuu siitä, että huoneen seinät tullaan myös maalaamaan 🙂

Mitkä paneelit saunassa?

Saunassa meillä on Siparilan Vire-paneeli. Se on yhä edelleen yksi lempiasioistani talossa ja koska meillä jäi paneelia hieman yli, mietin pitäisikö se loppu käyttää esimerkiksi alakerran WC:n ikkunaseinän paneloimiseen. Mitä mieltä olette? 🙂

 

Tällaisia vastauksia nyt kokosin tähän. Jos joku jäi vielä mietityttämään, niin vastailen mielelläni kommenttien puolella 🙂

Pysähdy (herkuttelu)hetkeen

*Kaupallinen yhteistyö Castello

“Pysähdy” on ollut minulle parin viimeisen viikon aikana se avainsana. Avain hyvinvointiin, armollisempaan työtahtiin, avain aitoon läsnäoloon. Meidän kaikkien pitäisi osata pysähtyä. Minulle henkilökohtaisesti se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta tähänkin voi oppia ja sitä parhaani mukaan nyt yritän.

Castellon Mini Cheeses kampanja ja sen teema pienistä pysähtymisistä keskellä arkea sekä muita menoja tuli oivaan saumaan. Näitä tehdessä mietin ihan aidosti millaisiin hetkiin minä haluan pysähtyä. Mitkä ovat minulle itselleni niitä ihania pieniä herkutteluhetkiä. Haluanko loikoilla perinteisesti sohvalla pitkän päivän jälkeen vai otanko hetken keskellä päivää, ehkä jossain yllättävässä tilanteessa? Lähdenkö luontoon eväiden kera? Aloitanko joulufiilistelyt jo nyt marraskuussa kesken etätyöpäivän?

Tästä pienestä juustopaketista on kehkeytynyt viime viikkoina monenlaisia ideoita. Ideoita makupareihin ja niihin jo mainittuihin herkutteluhetkiin. Castellon Mini Cheeses -juustot toimivat monessa tilanteessa ja ne on helppo pakata myös mukaan. Koko on juuri sopiva esimerkiksi eväsretkelle tai sitten pieneen herkutteluhetkeen yksin tai ystävän kanssa. Meillä ainakin monesti isot juustopakkaukset tuppaavat menevään hukkaan, joten olen todella innoissani tästä uutuudesta. Castello Mini Cheeses -juustot sisältävät siis pienemmässä pakkauskoossa (5x 20g) useamman Castellon tutun suosikkihomejuuston. Yhden sinihomejuuston, kaksi valkohomejuustoa sekä kaksi valkohomejuustoa chilillä (todellinen yllättäjämaku!). Sen lisäksi, että juustohävikki ainakin meillä pienini oleellisesti, oli näissä sekin hyvä puoli, että sai maistella useaa juustoa yhdestä ja samasta paketista.

Kuluneiden viikkojen aikana olen näyttänyt teille jo useamman pienen herkutteluhetken Instagramin puolella ja nyt ikuistin tähän blogipostaukseen vielä kampanjaan kuuluvan viimeisen hetken. Se oli kuvitteellinen unelmaretkeni soutuveneellä. Kuvitteellinen siksi, että en siis tällä kertaa lähtenyt rantaa kauemmas, mutta ajatus pakata eväät ja lähteä soutelemaan raikkaaseen syyssäähän teki minut superonnelliseksi. Kun olin saanut kuvat kuvattua, istuskelin hetken aikaa ihan hiljaa soutuveneessä kotipihamme rantavedessä hillojuustocroissanttia syöden. Mietin, että elämä on kyllä aika ihmeellinen. Kaikista viime aikojen vastoinkäymisistä huolimatta minulle tuli tuossa hetkessä jotenkin rauhallinen ja luottavainen fiilis, että kaikki järjestyy taas.

Souturetken, ihan oikean ja pitkän sellaisen, haluan toteuttaa vielä joku päivä tässä lähiviikkoina ennen kuin meri jäätyy.

Tähän loppuun ajattelin ottaa vielä pienen äänestyksen erilaisti herkutteluhetkistä ja juustoisista makupareista:

Mikä seuraavista hetkistä on teidän mieleen? Entä mitä makuaparia haluisit testata?

  1. Soutelutreffit syyssäässä – Croissantit, granaattiomenahillo ja Castello Mini Cheeses valkohomejuusto chilillä
  2. Herkkuvälipala arkea piristämään – Patonki, Castello Mini Cheeses valkohomejuusto, omenaviipale, kaneli ja  timjami
  3. Omaa aikaa lasten mentyä nukkumaan – Suolakeksi, Castello Mini Cheeses valkohomejuusto, päärynä, mustikkahillo ja timjami TAI suolakeksi, Castello Mini Cheeses sinihomejuusto, päärynä, pekaanipähkinä, hunaja ja timjami
  4. Joulufiilistelyt keskellä marraskuista etätyöpäivää – joulupipari ja Castello Mini Cheeses sinihomejuusto

Tikkitakissa

Hei ensimmäisenä iso kiitos kaikista viesteistä täällä ja Instan puolella koskien edellistä julkaisuani paniikkikohtauksesta. Viikko on mennyt vähän vaihtelevasti. Mukaan on mahtunut tosi hyviä (ns. normaaleja päiviä) ja sitten semmoisia ok päiviä, mutta myös pari rehellisesti huonompaa. Eihän tässä kukaan odottanutkaan, että heti oltaisiin iskussa, mutta malttamaton luonteeni on aina hyvien päivien jälkeen niin innoissaan hyvästä olosta kropassa, että hetken aikaa sitä kuvittelee prosessin etenevän vauhdilla.

Takapakit ovat kuitenkin täysin normaaleja ja niihin olen loppupeleissä osannut suhtautua yllättävän hyvin. Silloin olen ottanut heti hieman rauhallisemmin ja sanonut ääneen läheisilleni, että hei nyt ei ole se paras olo. Tämä onkin ehkä ollut minulle kaikista haastavinta, myöntää siis, että en pärjää esimerkiksi yksin lasten kanssa koko iltaa. Takaraivossani jyskyttää yhä edelleen ajatus, että minut on luotu pärjäämään ja kyllä tämä tästä, mutta onneksi joku pieni järjen hivenen on onnistunut hivuttautumaan sinne sekaan ja murtaa nämä päähänpinttymät. Avun pyytäminen on jo taito itsessään ja iso askel kohti parempaa.

Tästä asusta minun piti teille vain sanoa, että miten hauskaa onkaan, että tikkitakit ovat tulleet niin isolla volyymilla takaisin. Niistä tulee hyvällä tavalla mieleen lapsuus. Minulla on lapsena samettikauluksinen tikkitakki ja se oli vihreä. Aivan kuten tämäkin takki, joka on muuten osoittautunut todella käytönnölliseksi. Menee ihan sellaisenaan kevyenä takkia, mutta erityisen lämmin yhdistelmä tulee sujauttamalla tämän villakangastakin alle välikerrokseksi. Tykkään myös pidemmästä mallista ja korkeasta kauluksesta! Nahkapöksyjen, neuleen ja maihareiden kanssa siitä syntyy se täydellinen syysasu.

takki KappAhl (pr-gift) / housut Lindex / kengät Zara / neule COS / laukku Elleme

kuvat: Sara Vanninen

Hei paniikkikohtaus – ei ollut ikävä

Kuten olette ehkä huomanneet, olen elellyt melkoista hiljaiseloa täällä blogissa. Siihen on ollut ihan painava syy ja tuntuu, etten voi oikein kirjoittaa mitään fiksua, ennen kuin olen avannut suuni tästä kaikesta. Parempi siis sylkeä sanottavani ulos ja jatkaa sitten vasta muihin aiheisiin.

Paniikkikohtauskylmähiki, huimaus, putoamisen tunne, päänsärky, vapina, puristava tunne rinnassa, kuolema korjaa -fiilis. Siinä oman paniikkikohtaukseni pääpiirteet. Sain sellaisen ensimmäisen kerran vuonna 2013 ja pelästyin suunniltani. Luulin rehellisesti sanoen kuolevani siihen paikkaan. Tai vähintäänkin saavani sydänkohtauksen, joten mieheni kiikutti minut päivystykseen. Päivystyksessä he totesivat kuitenkin melko pian, että ei hätää sinulla on vain paniikkikohtaus. Aika klassinen tilanne ymmärtääkseni.

Paniikkikohtaus kaikessa voimakkuudessaan on ensimmäisellä(kin) kerralla todella pelottava kokemus. Se ottaa täysin vallan kehostasi, jota äsken vielä hallitsit hienosti. Hermostosi tuntuu olevan riekaleina ja vaikka kuinka yrität toitottaa itsellesi, että ei tässä mitään hätää, tuntuu siltä kuin putoaisit mustaan aukkoon. Kohtauksen jälkeen olo on ainakin itselläni, kuin rekan alle jäänyt sekä henkisesti että fyysesti. Palautuminen kestää pitkään ja huonoimmassa tapauksessa kohtauksia tulee seuraavina päivinä tai viikkoina lisää. Vuonna 2013 sain muistaakseni 3-4 kohtausta peräjälkeen, mutta sen jälkeen ne saatiin kuriin tai minä sain psykologin avulla. Siitä lähtien olenkin ollut yli seitsemän vuoden ajan niistä vapaa, kunnes nyt.

Viime viikolla sain paniikkikohtauksen, joka vei jalat alta sekä uskon kaikesta.

Ja mikä pahinta, se tapahtui lasten silmien edessä. Aikaisempia kohtauksiani on todistanut vain mieheni, mutta nyt kaksi pientä uteliasta silmäparia ihmetteli, että mikähän äitille oikein tuli. Kuopus ei onneksi ollut moksiskaan, mutta esikoisen silmistä näkyi sellainen huoli, jota et oman lapsesi silmissä halua nähdä. Minun, jonka piti olla se järkkymätön vuori, tuki ja turva, romahdin keskelle keittiön lattiaa lounasta valmistaessa. Tärisin, vapisin ja itkin lohduttomasti. Kiitän onneani, että mieheni oli myös paikalla ja otti tilanteen haltuun tyynen rauhallisesti.

Myöhemmin samana päivänä toettuani jo kohtauksesta mietin, että mitähän hittoa. Ilman mitään selkeitä ennakkovaroituksia paniikkikohtaus oli ottanut minusta vallan. Eihän minulla ollut edes stressiä enää?! Moni asia oli syksyn edetessä kääntynyt paremmaksi ja olimme juuri edellisellä viikolla viettäneet syyslomaa. Siinäpä se, klassinen tilanne tämäkin. Juuri silloin, kun annat itsellesi luvan hengähtää, eikä ole enää pakottavaa tarvetta jatkuvaan tsemppaukseen saattaa kehosi reagoida näin. Flunssa puskee päälle heti loman alkumetreillä tai minun kohdallani paniikkikohtaus ottaa vallan.

Itse kohtaus on kyllä tehnyt tuloaan jo kauan, mutta olen tsempannut niin saamarin kovasti, että se pirulainen ei ole päässyt päälleni. Ennen kuin nyt, kun sitä vähiten odotin. En lähde tähän avaamaan sen kummemmin syitä omaan romahtamiseeni, sillä parantuminen on yhä kesken ja minun on tärkeää päästä itse jäsentelemään ajatuksia. Miettimään mikä meni vikaan vai oliko se vain elämäntilanne, joka ajoi minut tähän. Liki vuoden unettomuusjaksolla on varmasti ollut osasyy tähän ja siitä haluan teille vielä jossain kohtaa kirjoittaa. Nyt kuitenkin keskityn palautumiseen, joka onneksi on alkupäivien jälkeen lähtenyt mukavasti liikkeelle. Mutta vaikka keho tuntuisi taas omalta ja jokseenkin terveeltä niin tiedän, ettei mieltä korjata noin vain viikossa. Nämä kohtaukset ovat monesti herätyskelloja meille, että kaikki eivät ole ihan kunnossa. Nyt vaaditaan aikaa ja tietynlaista työtä tilanteen korjaamiseksi. Onneksi tässä kohtaa minulla on jo niitä työkaluja ja tiedän, että kohtauksista sekä ahdistuneisuudesta on mahdollista päästä eroon. Kokonaan tai ainakin useiksi vuosiksi.

Kirjoitin tämän tekstin oman mielenrauhani vuoksi, mutta myös siksi, että vuosi 2020 on ollut henkisesti raastava niin monille. Poikkeuksellinen tilanne on vienyt monet meistä ahdinkoon tai jopa hulluuden partaalle, vaikka periaatteessa kaikki olisi ihan ok. Jatkuva epätietoisuudessa ja tietynlaisen paineen alla eläminen on kuitenkin raastavaa, jopa uuvuttavaa. Salakavalasti voimme uupua jopa siihen pisteeseen saakka, että oma kontrolli pettää. Ennakkomerkkejä ei välttämättä aina huomaa, kuten en itsekään huomannut. Ne voivat olla pieniä, melko tavanomaisia oireita, jotka sitten johtavat suurempaan katastrofiin. Tarkkailkaa siis itseänne, mutta ei liikaa. Jos koette olevanne poikkeuksellisen väsyneitä useamman viikon ajan tai oireilevan muuten, koettakaa selvittää mistä väsymys kumpuaa. Onko se oire jostain muusta? Ja vielä viimeiseksi; puhukaa! Perheenjäsenelle tai ammattilaiselle. Tärkeintä on olla jäämättä yksin niiden olojen kanssa.

Tämä julkaisu ei nyt valitettavasti ollut mikään leppoisin toivotus tai lähtö viikonlopun viettoon, mutta kuten paniikkikohtauskin ei tämä postauskaan valinnut sitä optimaalisinta ajankohtaa. Se tuli vähän yllättäen ja juuri silloin, kun sitä vähiten odotti.

Popkornipirtelö suolakaramellillä

Kaupallinen yhteistyö: Nick’s

Ulkona hyinen ja pimeä marraskuu, mutta sohvan nurkassa lämmin. Ainakin, jos siihen linnottautuu peittojen kera. Se on muuten yksi lempparijutuistani, ne peitot sohvalla siis. En oikeastaan tiedä mitään mukavampaa, kuin meidän ekstrapaksut untuvapeitot sohvalle raahattuna. Siihen, kun lisää vielä leffan ja hyvät leffaeväät, niin ollaan melko lähellä täydellisiä viikonloppusuunnitelmia!

Leffaeväinä meidän talossa on viime aikoina nautiskeltu Nick’sin uutuusjäätelöitä, jotka eivät sisällä lainkaan lisättyä sokeria. Tämä ruotsalainen brändi tuli alunperin tutuksi heidän patukoistaan ja varsinkin meidän esikoinen hurahti niihin täysillä. Yhä edelleen hän valitsee useimpina kertoina lauantaiherkuksi Nick’sin keksipatukan! Itsellenikin nämä patukat maistuvat ja siitä syystä odotukset uutuusjäätelöitä kohtaan olivat korkealla.

Jäätelöt lanseerattiin Ruotsissa keväällä 2020 ja meiltä täältä Suomesta jäätelöä löytyy tällä hetkellä kolmea eri makua: Sea Salt Caramel, Cookei Dough sekä Chocolate Brownie. Tiedän, kaikki kolme kuulostavat vähintää yhtä houkuttelevilta, mutta kyllä näistä makupareista tuo Sea Salt Caramel vahvistui jo ensimmäisellä koemaistelulla omaksi suosikikseni. Tämä ei sinänsä ollut mikään yllätys, sillä suolakaramelli on ollut jo pitkään lempijälkiruokani sen kaikissa eri muodoissa. Yllättävää oli ainoastaan se, että vaikka kuinka yritin jäätelöitä maistellessa huomata lisätyn sokerin puuttuvan, en olisi koskaan sitä tajunnut ilman paketin kyljessä olevaa mainintaa. Sokkotestissä nämä olisivat menneet minulle kuin väärä raha 😀

Moni teistä ehkä tässä kohtaa miettii, että onko näissä jäätelöissä sitten käytetty keinotekoisia makeutusaineita, mutta ehei, ei ole. Makeutus saadaan mm. Ksylitolista, Erythritolista ja makeista kuiduista. Lisäksi tuotteet ovat vehnättömiä ja palmuöljyttömiä. Jos arveluttaa voiko näiden jälkeen jäätelöä maistua enää jäätelöltä, niin käykäähän hakemassa oma purnukka kaupasta (tai osallistukaa Instagramini puolella arvontaan). Voin vakuuttaa sydämeni pohjasta, että ette tule pettymään! Nick’s jäätelöt ovat saatavilla hyvin varusteilluista K-kaupoista ja valikoiduista S-kaupoista löytyy kahta makua.

Tätä postausta varten päätin viedän suosikkimakuni vielä askeleen pidemmälle tuunaten siitä kreisin pirtelön popkornien ja kotitekoisen Salted Caramel -kastikkeen avulla. En ole mikään pirtelöiden suurin fani, mutta yllätys yllätys, kun siihenkin lisätään suolakaramellia, niin jo olen kieli pitkälläni odottamassa 😀 Tässä vielä resepti pirtelöön:

Popkornipirtelö suolakaramellillä

Nick’s Sea Salt Caramel jäätelöä

(kaura)maitoa

Salted Caramel kastiketta

kermavaahtoa

popkornia

Valmista suolakaramellikastike. Sekoita jäätelö ja maito sileäksi. Lisää lasin reunoille karamellikastiketta. Kaada juoma lasiin ja lisää kermavaahto. Koristele popkorneilla ja suolakaramellikastikkeella.