Pandemia: Miten meillä toimitaan?

Posted on

Lupasin palata aiheeseen nimeltä pandemia.

Se vaikuttaa meihin kaikkiin. Kaikkien tekemisiin, suurimman osan talouteen sekä henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen.

Se on asia, jota ei sovi vähätellä, mutta myös asia, jonka suhteen ei kannata lietsoa älytöntä paniikkia (tai ostaa 200 rullaa vessapaperia). Hamstraus ja muut ylilyönnit tekevät tässä kohtaa vain hallaa, mutta sen sijaan järkevä tilanteen vaativa toiminta (turhien tapaamisten ym. välttäminen) on suotavaa. On huomattava, että tilanne eri puolilla Suomea saattaa olla erilainen eri ajankohtina ja muutenkin elää. Siitä syystä on tärkeä seurata päivittäin viranomaisten informaatiota tilanteen kehityksestä sekä noudattaa tätä tulevia ohjeistuksia.

Suositusten kohdalla jokainen tietysti puntaroi itse miten toimii, mutta tässä kohtaa sanoisin, että enemmän on enemmän. Jos pystyt välttelemään turhia ihmiskontakteja ja vaikka tehdä töitä etänä, se kannattaa. Juuri sinä saatat nimittäin olla se merkittävä, sivuun astunut tulitikku, joka pysäyttää alati leviävän palon. Kaikilla tähän ei ole mahdollisuutta esimerkiksi työn luonteen vuoksi, mutta niillä joilla on, kannattaa tilannetta ennakoida, vaikka se tuntuisikin typerältä tai tarpeettomalta. Nyt, jos koskaan on aika ajatella muita ja toki myös itseään. Itsekäs ei kuitenkaan kannata, olla, sillä ne itsekkäät teot voivat tässä kohtaa kostautua moninkertaisesti.

Miten meillä toimitaan tässä poikkeusellisessa tilanteessa?

Sen lisäksi, että noudatamme tietysti edellä mainittuja suosituksia sekä rajoituksia ja pesemme ahkerasti käsiä, päätimme toimia tavalla, jonka töidemme luonne mahdollistaa.

Viime viikonlopulla minä ja mieheni teimme päätöksen etätöihin siirtymisestä. Siinä samassa päätimme myös, että lapset jäävät kotiin, kun siihen kerran mahdollisuus on. Meidän työt (kaksi yrittäjää) tämän sallivat, joten koimme sen järkevimmäksi toimintatavaksi. Turhia ihmiskontakteja kartetaan, kuten myös riskiryhmiin kuuluvien sukulaisten tapaamista. Kaupassa toki käydään yhä sekä hoitamassa välttämättömiä asioita, mutta muuten oleskellaan pitkälti kotona. Seuraavalla kauppareissulla ajattelin tosin jättää lapset kotiin, sillä heidän toimintaansa (lue kärryjen kielellä lipomista ja tahatonta pärskimistä) on välillä mahdotonta rajoittaa.

Lapsia ei kuitenkaan ole teljetty sisällä, vaan heidän kanssaan tehdään asioita kodin lisäksi pihalla ja lähiympäristössä. Puistoissakin ollaan käyty, mutta isompia ruuhkia ollaan niissäkin pyritty välttämään. Muutamia sukulaisia olemme tänä aikana tavanneet ja tänään olisi tarkoitus nähdä yhtä ystävää kotioloissa. Nämä tapaamiset koen ihan turvallisiksi ja fiksuiksi, kun kummallakaan (eikä kummankaan perheessä) ole mitään oireita tai kontakteja ulkomailta tulleisiin. Eikä meistä kukaan varsinaisesti kuulu riskiryhmään. Turhia joukkokokoontumisia tai tarpeettomia asiointeja julkisilla paikoilla olemme kuitenkin mieheni kanssa päättäneet suosiolla ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä välttää ja tämä on tarkoittanut esimerkiksi siirtymistä omatoimiseen treenaamiseen ulkona salien sijaan. Lasten harrastustoiminnat keskeytyivät jo viime viikolla, joten niihin menemistä ei ole tällä viikolla tarvinnut pohtia.

Näiden lisäksi emme ole tehneet sen kummempia järjestelyjä tai valmisteluja. Henkisesti olemme yrittäneet varautua siihen, että tässä tullaan olemaan useamman viikon “karanteenissa” kotona, mutta koska tilanne kuitenkin elää koko ajan, koen järkevimmäksi toimia tilanteen mukaan. Tästä syystä en ole esimerkiksi kokenut tarpeelliseksi hamstrata tarvikkeita ja ruokaa kotiin, vaan tullut siihen tulokseen, että tässä hetkessä pärjäämme tarpeen tullen sillä kotivaralla, joka meiltä muutoinkin kaapista löytyy.

Nähtäväksi jää mitä uusia rajoituksia/suosituksia tämä päivä, saati viikko tuo tullessaan.Moni asia on peruutettu, mutta on myös lukemattomia asioita, jotka ovat ennallaan ja joihin kannattaa nyt tarttua. Oli se sitten perheen yhteinen aika, hyvä kirja, kävelylenkki metsässä tai kaapin siivous. Tästäkin tilanteesta saa omilla valinnoillaan ja hyvällä asenteella tehtyä jollain tasolla mielekkään, vaikka itse pandemia on kaukana positiivisesta.

8x positiivista juttua viime viikoilta

Posted on

Joka tuutista tulee nyt käytännössä huonoja uutisia, joten päätin ottaa tähän sunnuntaihin pienen yhteenvedon niistä positiivisista asioista, joita ympärilläni on viikon aikana tapahtunut. Ennen kuin mennään niihin, niin pikaisesti pari sanaa itse pandemiasta. En ole sitä halunnut mitenkään lakaista maton alle täällä blogissa, mutta myönnän, että alkuviikon kepeän inspiraatiopostauksen jälkeen tuntui hieman vaikealta kirjoittaa uutta postausta ja siitä syystä seuraava julkaisu venyi nyt tähän päivään. Vieläkään en ottanut varsinaisesti härkää sarvista ja painavaa aihetta, joka varmasti meidän kaikkien huulilla nyt on, käsittelyyn, mutta sen aion kyllä tehdä. Omalla tyylilläni ja luultavasti heti huomenna.

Mutta tänään keskitytään vielä muihin, etäisesti pandemiaan liittyviin, positiivisiin juttuihin. Tämä kevyempi postaus toimikoon pienenä muistutuksena uutisähkystä kärsivälle itselleni ja ehkä teille muillekin, jotka mahdollisesti koette pientä ahdistusta siitä negatiivissävytteisestä ilmapiiristä, jonka virus langetti parissa kuukaudessa koko maapallon päälle. Maailmanloppu ei ole käsillä ja näissä poikkeuksellisissa hetkissäkin on paljon hyvää!

Kuten se, että ollaan ulkoiltua tulee ihan ennätys paljon! Ollaan oltu koko porukalla niin pihalla, puistoissa kuin luontopoluillakin. Monet muutkin ovat tähän touhuun intoutuneet ja onneksi kelit ovat suosineet. Metsäretki kuulostaa tällaisina aikoina todella hyvältä idealta ja voin taata, että on myös lasten mieleen.

Ja niin kuulostaa myös grillailu omalla pihalla tai nuotiopaikalla. Grillikauden korkkaamista ei tarvinnut odottaa kesään asti, vaan me päätettiin kokeilla jo nyt, miten rantaan kaavailemamme nuotiopaikka toimii. Ja hyvinhän se pelitti. Kaivuri nosti viime syksynä vanhan kaivonrenkaan osoittamalleni paikalle ja muutenkin myllersi rantaviivaa meidän mieleiseksi. Nyt tuo ympäristö pitäisi vielä siistiä, levittää pohjahiekka ja sen jälkeen miettiä mahdollista kivetystä ja soraa. Kaivonrenkaan tulen maalaamaan mustaksi ja rantaan istutan ehkä hieman lisää siihen sopivia kaisla- ja heinäkasveja reunustamaan. Loppusilauksena meri-ilman kestävät tuolit nuotiopaikan ympärille.

Nuotiopaikan lisäksi olen muutenkin innostunut tässä kotipäivinä suunnittelemaan taloasioita taas eteenpäin. Eilen tilasin pari kangasnäytettä niitä nojatuoleja varten, joista tuli vahingossa kunnon ikuisuusprojekti. Jos näytteistä löytyy sopiva kangas, niin laitan sen tilaukseen ja saan vihdoin ja viimein kaavailemani loungetuolit valmiiksi! Muutama muukin keskeneräinen projekti on tarkoitus saattaa tässä kotipäivien aikana loppuun. Ihanaa kun pystyy ruksimaan asioita to do-listalta pois.

Tuunausten lisäksi olen kunnostautunut kaappien siivoamisessa. Eilen siivosin isomman tytön kaappeja ja sitä edellisenä kuopuksen. Tänään on käyty läpi pakkanen ja kohta ajattelin siivota meikit&kosmetiikat. Kunnon kevätsiivousta siis pukkaa ja hyvä niin. Jos keskeneräisten projektien loppuunsaattamisesta tulee hyvä fiilis, niin tulee myös kunnon siivouksesta! Ihanaa, kun kaikki kaapit on järjestyksessä ja ylimääräinen tavara laitettu kiertoon.

Mutta jos nyt siirrytään siivouksesta ja järjestelystä muihin positiivisiin asioihin, joihin virus on häilyvästi taustavaikuttanut, niin pakko mainita, että kyllä sitä on tullut oltua aivan eri tavalla läsnä lasten kanssa. Erityisesti ehkä kuopuksen, joka on tässä viime viikkoina ja päivinä kehittynyt monessakin jutussa todella paljon. En tiedä johtuuko se siitä, että nyt on taas jokin superkehitysvaihe menossa vai siitä, että ollaan oltu ennätyspaljon kotona ja sitä kautta paremmin läsnä, vaikka toki siihen aina pyritään, kuten myös opettamaan sekä kannustamaan häntä eri virstanpylväiden kohdalla. Oli miten oli, nyt olemme saaneet todistaa päivittäin hänen kehittymistään. Pottahommat rullaavat jo ihan kivasti (pelkästään isän kanssa tosin :D) ja niin tekee myös kävely. Hän on oppinut syömään itse lusikalla ja haarulla paremmin sekä olemaan muutenkin omatoimisempi ruokailun suhteen. Sanoja tulee koko ajan lisää ja hän myös yrittää toistella kaikkea mitä me sanomme. “Hauva” tulee kun apteekin hyllyltä, jos koirasta näkyy kuva tai vilaus ulkona. Yksi hellyyttävä virstanpylväs tähän täytyy vielä lisätä ja se on oman navan löytäminen :D Aina kun kysyn missä napa, niin hän innoissaan etsii sitä pienten “vatsamakkaroidensa” alta ja on joka kerta niin onnellinen sen löytymisestä. Ehkä suloisin näky IKINÄ!

Esikoisen kanssa on puolestaan käyty syvällisiä (mutta myös aika hulvattomia) keskusteluja. Hän on kovin innoissaan syksyllä alkavasta koulusta ja imee tietoa kuin sieni. Eilen hän kertoi tohkeissaan siitä, miten puhelinverkot toimivat ja samaan syssyyn ilmoitti, että lasten tiedeohjelmat on parasta mitä hän tietää! Ihan kuin minä pienenä :D Hänen kanssaan on tässä kotipäivinä leivottu, katsottu leffoja, piirretty ja pelattu. Pyörikausikin korkattiin kunnolla, kun itsekin hyppäsin pitkästä aikaa satulaan.

Jos läheiseni ovat saaneet minut hymyilemään, niin ovat myös tuntemattomat ihmiset, jotka pyrkivät omalla toiminnallaan tuomaan ihmisille hyvän mielen. Parvekkeiltaan ryhmälaulua harrastavat italilaiset ovat tästä yksi hyvä esimerkki. Kuten myös ne monet täällä kotimaassa oma-aloitteisesti apuaan tarjonneet, jotka ovat mm. naapurin vanhukselle viestittäneet, että kauppareissut hoituvat heidän toimesta, jos tarvetta on. Moni kollegani on myös kunnostautunut tässä kehittelemään ajanvietettä kotipäiville ja kokoamaan yhteen ideoita, joilla voi jokainen omalla toiminnaallaan ehkäistä viruksen jälkimaininkien talousongelmia. Näistä ja monista muista on tullut hyvä fiilis ja luotto siihen, että loppujen lopuksi ihminen on laumaeläin, joka hädän hetkellä turvautuu toisiinsa ja auttaa heikompiaan.

Loppuun vielä pakko todeta, että vaikka tämä pandemia on kaikkea muuta kuin naurunasia, niin omaa mieltäni on kyllä ajoittain kohentanut ne lukuisat memet mm. vessapaperin hamstraamisesta, koska mikä muukaan meidät pitäisi järjissään haastavina aikoina kuin huumori? Toki on ihmisiä, joita nämä ei naurata tippaakaan, mutta jos omaa oloasi nämä halvan huumorin memet helpottavat niin naura pois. Ainakin itselleni tulee edes hetkeksi kevyempi olo. Tästä alla olevasta aution näköisestä nuotiopaikasta yhdellä nakilla höystettynä saisi myös hyvän pandemiamemen kehiteltyä. Saa käyttää, jos tahtoo :D