DIY IKEA HACK – nopea vaaterekkihylly

Posted on

Lupasin lisää tuunausjuttuja, joten täältä pesee :) Tarkoitus oli ensin näyttää teille kuinka kävi saumausvaahdotettujen esineiden, mutta en ole vielä löytänyt lamppuun uutta varjostinta, joten niiden esittely saa vielä hetken odottaa. Sitä ennen näytän kuitenkin yhden todella nopean, mutta aika veikeän tuunauksen, jonka tein meidän nuoremman tytön huoneeseen. Kyseessä on tosiaan meikäläisen ensimmäinen IKEA hack eli IKEA tuunaus, jossa hyödynnetään sieltä löytyneitä juttuja uudella tavalla. Tässä tapauksessa tauluhyllystä ja pitkästä lankavetimestä syntyi vaaterekki/hylly. Siihen saa pienen tytön vaatteita kivasti esille ja yläpuolelle tauluja/kirjoja/valokuvia/pienesineitä.

Ajattelin, että voisin koota jokaisesta onnistuneesta ja valmistuneesta tuunauksesta tarvikelistan sekä ohjeet, jos joku muukin haluaa testata. Sellaiset löytyvät nyt tuolta alta Ikean sivuilta lainattujen kuvien kera. Sen verran minun täytyy olla rehellinen, että oma tauluhyllyni ei ole peräisin Ikeasta, vaan vanha löytö muistaakseni Jyskitä. En kuitenkaan halunnut tätä varten ostaa uutta tauluhyllyä. Samantyyppisiä löytyy kuitenkin Ikeasta useissa eri väreissä. Myös vetimestä on vaihtoehtona useampi väri. Itse tykästyin eniten tähän kultaisen ja pehmeän puun yhdistelmään. Istuu kuin nenä päähän meidän kuopuksen huoneeseen, josta muuten voisin näyttää lisää kuvia, sillä sen sisustus on edennyt muutaman askeleen tässä pandemian aikana.

Tarvitset: Målerås tauluhyllyn, Bagganäs Vetimen, 2 ruuvia ja ruuvimeisselin (+ poran)

Tee näin: Mittaa sopivaan kohtaan paikat vetimen ruuveille tauluhyllyn pohjaan. Poraa reiät ja kiinnitä vedin. Kiinnitä tauluhylly seinään. Valmis!

Miltäs tämä tuunaus teistä näyttää? Hitti vai huti?

Tukka hulmuten kohti äitienpäivää

Posted on

*Kaupallinen yhteistyö: Helein

 

Tajusin tuossa vähän aikaa sitten, että vaikka minulta on jäänyt jo kaksi kuukausittaista kampaajakäyntiä välistä, on tukkani yllättävän hyvässä kunnossa. Se on myös venähtänyt pituutta, erityisesti etuhiusten osalta, jotka synnytyksen jälkeen harvenivat merkittävästi. Nyt takaisin kasvaneet hiussuortuvat eivät enää törrötä pystysuoraan ylöspäin, vaan ne sulautuvat jo hyvin osaksi muuta hiusta. Pää on täynnä vahvaa uutta tukkaa ja sen oikein tuntee hiuksia pestessä. Syitä hiusten vahvistumiseen minun ei tarvitse kauaa hakea, sillä kuten aina ennenkin, on vuosittain toistamani biotiinikuuri tehnyt taas tehtävänsä.

Nyt on kulunut vähän päälle kahdeksan viikkoa siitä, kun aloitin apteekeista saatavan Helein Strong Biotin biotiinivalmisteen syömisen. Ensimmäiset merkit kuurin tehosta huomasin jälleen kerran kynsissäni, jotka kasvoivat ennätyksellisen nopeasti ja muuttuuvat supervahvoiksi. Näitä ensimmäisiä merkkejä sain kuitenkin odottaa hetken, sillä mikään sisäisesti nautittava kauneusravintolisä ei anna näkyviä muutoksia päivässä tai kahdessa. Muutamassa viikossa, hiusten ja kynsien kasvun myötä niitä alkaa kuitenkin useimmiten näkymään ja näin kahdeksan viikon jälkeen ero on jo selkeä. Nyt kun vielä pääsisi kampaajan käsittelyyn värjäyttämään ja leikkaamaan ihanan (ja tuuheamman!) kesätukan.

Muutenkin sitä on alkanut tosissaan haaveilla äidin omasta pienestä hemmotteluhetkestä. En tiedä onko se tuo edessä häämöttävä äitienpäivä vai mikä, mutta tällä viikolla on ollut olo, että kunnon hemmottelutuokio tekisi nyt erittäin hyvää! Itsensä hemmottelun suhteen olen kyllä ottanut niin uuden linjan lasten syntymän myötä. Ennen lapsia en oikeastaan koskaan käynyt missään kauneushoidoissa tai edes kampaajalla. Nyt kuukausittainen kampaajahetki tai ihana kasvohoito muutaman kerran vuodessa ovat niitä asioita, joihin mieluusti käytän rahaa. En tiedä tarvitsenko niitä yhtään sen kipeämmin kuin silloin aikoinaan, mutta ainakin henkisesti niillä on omaan olooni iso vaikutus. Ne tuovat samalla tavalla hyvän olon kuin vaikka treenaaminen. Hemmottelun merkitys korostuu myös tässä elämäntilanteessa, jossa itsensä ja oman ulkonäkönsä hoitamiseen jää harvoin kovinkaan montaa minuuttia aikaa.

Mutta vaikka oma aika ja aika itsensä ehostamiseen on ollut viimeiset vuodet kortilla, olen lasten myötä oppinut olemaan stressaamatta liikaa omasta ulkonäöstäni. Tästä hyvänä esimerkkinä se, että vaikka koin molempien tyttöjen syntymän jälkeen voimakasta hiustenlähtöä, ei se tuntunut oikein miltään verrattuna siihen ensimmäiseen isoon hiuskatoon ennen esikoista. Sitä panikoin ja stressasin hullun lailla. Osittain se oli toki aiheellista, mutta koen, että nykyisin osaan kyllä ottaa huomattavasti rennommin oman ulkonäköni suhteen. Olen myös oppinut rakastamaan monia “virheitäni” ja pitämään itsestäni juuri sellaisena kuin olen.

En sano, että olisin tätä ennen ollut täysin tyytymätön itseeni, mutta kyllä tähän pisteeseen pääsyyn liittyy tietynlainen kasvutarina. Omalle äidilleni olen ikuisesti siitä kiitollinen, että sain kasvaa ympäristössä, jossa ulkonäköön ei kohdistettu paineita eikä siihen pahemmin puututtu, ellei joku meistä siskoksista halunnut tehdä jotain ihan järjetöntä :D Itse olen elänyt kaiken maailman tyylivaiheet ja äiti on aina antanut minun olla oma itseni. Siitä poikamaisesta tytöstä, joka ala-asteen viidennellä luokalla vannoi pitävänsä Adidaksen nappiverkkareita koko loppuelämänsä ja kieltäytyi laittamasta ripsiväriä kasvoi loppujen lopuksi nainen, joka rakastaa mekkoja ja pientä ehostusta.

Nyt omien tyttöjeni kohdalla olen monesti toivonut voivani antaa heille mahdollisuuden kasvaa ilman ulkonäköpaineita. Antaa heidän kehittyä ja kasvaa omassa tahdissaan, juuri sellaisiksi kuin he itse toivovat. Pyrin kehumaan heitä, mutta en liikaa ja kannustamaan heitä tekemään valintoja, joista heille itselle tulee hyvä olo. En koskaan halua vähätellä omaa ulkonäköäni peilin edessä heidän kuullen, vaan päinvastoin korostaa, jos jokin asia itsessä näyttää juuri silloin erityisen hyvältä. Minä sain kasvaa aikuiseksi ilman somen valtavia paineita, mutta omat tyttöni joutuvat hyvin erilaisiin haasteisiin omalla matkallaan. Jos voin äitinä auttaa niiden yli pääsyssä edes jonkin verran, koen onnistuneeni tässä(kin) tehtävässä.

ps. Helein antoi minulle äitienpäivän hengessä mahdollisuuden muistaa toista lähipiiristäni löytyvää äitiä ja nyt tässä juuri pohdinkin kenen oven taakse sitä ylläripaketin veisi. Antamisen ilo on kyllä se paras ilo! Muistakaa tekin sunnuntaina äitejä ympärillänne parhaalla näkemällänne tavalla ♥