Hyvää joulun odotusta!

Alkuun jättimäisen suuri kiitos teille kaikille, jotka olette ottaneet osaa mukaan bruksismi-keskusteluun! En muista milloin olisin saanut viimeksi yhtä paljon kommentteja ja viestejä. Kyllä teidän tuomaan vertaistukeen asiassa kuin asiassa voi AINA luottaa! Kiitos!

Vaikka kokemuksia oli monenlaisia ja neuvoja myös, niin tuntuu, että löysin niistä itselleni ne parhaat avaimet tässä alkuu lähteä ratkomaan omia ongelmiani. Faktahan on se, että kaikki ei toimi kaikilla, vaan kokeilemalla tähänkin asiaan löytyy keinot. Lohdullista oli se, että myös ne, joilla ei esimerkiksi kiskoista ollutkaan lopulta apua olivat löytäneet avun muualta. Ja mitä tulee kirjaviin oireisiin, niin tosi moni täällä ja IG:n puolella kertoi kärsineestä yhtä ahdistavista ja pelottavista oireista kuin minä ja pääseen niistä lopulta eroon. Tästä olen jotenkin niin fiiliksissä, vaikka edelleen oireita piisaa. Nyt kuitenkin uskon siihen, että niitä voidaan helpottaa ja mitä luultavimmin päästä kokonaan eroon. Näen jo silmissäni sen päivän, kun herään ensimmäistä kertaa vuosikausiin OIKEASTI pirteänä :)

Nyt viikon lääkekuurin jälkeen olo on oikeasti jo sata kertaa pirteämpi ja parempi, joten kyllä tämä taas tästä! Joulupuuhia olen pikku hiljaa aloitellut ja paketoinut ensimmäiset lahjat. Ensi viikolla ajattelin leipoa muutamia jouluviemisiä lasten kanssa ja hoitaa ne loput lahjat, netistä mieluiten. Yritän pysytellä tämä reilun viikon ennen joulua mahdollisimman paljon kotona sekä vain lähimmäisten seurassa, että päästäisiin viettämään joulua turvallisin mielin :)

Oikein ihanaa joulun odotusta sinne teille! Mitä luultavimmin palailen vielä ennen joulua (ehkä kertomaan edistysaskelista bruksismin suhteen), mutta varmuudeksi nyt nämä aikaiset toivotukset. Moni suositteli pitämään stressitasot nyt mahdollisimman matalalla, joten siihen pyrin, enkä ota paineita esimerkiksi blogin suhteen, vaikka tämä onkin minulle enemmän terapeuttista kuin stressiä aiheuttavaa :)

Kaiken takana Bruksismi?

Nyt on vähän sellainen fiilis, että joka toinen postaukseni on tällä hetkellä pelkkää valitusvirttä ja pahoittelua hiljaiselosta, mutta turha sitä on kieltää, etteikö asiat ja olo olisi olleet vähän huonommalla tolalla viime aikoina. Alamäkeä on menty, mutta tällä viikolla aurinko paistoi kuitenkin vihdoin risukasaan (kuten aina lopulta) ja se fiilis oli jotain niin mieletöntä. Kerrotaan siis pitkästä aikaa hyviä uutisia :)

Mutta ennen niitä hyviä, palataan hetkeksi viime viikkoon, joka eskaloitui lopulta lääkärireissuun. Koko marraskuun ajan ja tämän joulukuun alun kärsin tosiaan enemmän tai vähemmän ahdistavasta olosta. Oli sekä fyysisiä että henkisiä oireita ja yksi paniikkokohtauskin koettiin. Olo aaltoili, kuten monesti tällaisissa elämäntilanteissa, mutta koin kivun ja olon olevan kuitenkin hallinnassa, jopa paranemaan päin. Kokeilin akupunktiota ja ekalla kerralla koinkin saavani siitä apua ja piristyin. Toisella kertaa kävi hieman toisin, mutta hyvä, että kävi. Onnistuin nimittäin sen myötä todennäköisesti löytämään syyn kaikkien vaivojeni takana.

Toisesta akupunktiokerrasta leukaperäni ärtyivät niin, että loppuviikosta koko vasen puoleni kasvoista oireili rajusti. Silmän takana tykytti, kaulaa koski ja kuristi, korvaa vihloi ja mikä pahinta, suun sisällä kurkkuun pisti. Ensin vain ajoittain, lopulta jatkuvasti ja se, jos joku pelästytti. Oli lähellä, ettei paniikkikohtauskin uusiutunut sen myötä.

Tottakai tämä kaikki kävi pyhäviikonloppuna, mutta heti maanantaiaamuna hakeuduin sitten lääkäriin. Lääkäri huomasi minun olevan paniikissa ja pyysi rauhoittumaan. En osannut selittää hänelle mihin kohtaan kurkkua minua varsinaisesti koski/painoi/pisti, koska kipu tuntui sinkoilevan vähän sinne sekä tänne ja oli muutenkin todella eriskummallista. Lääkäri tutki kaiken perusteellisesti ja osui lopulta suutani tutkiessa siihen pahimpaan kipupisteeseen. Se sai minut huutamaan ja melkein puremaan lääkäriä sormeen (:D). Diagnoosina erittäin pahasti ärtynyt kieliluun pää ja joku toinen kohta, jota en nyt tähän hätään muista. Kipu tuossa kieliluun päässä oli maanantaina jotain aivan infernaalista ja säteili juurikin ympäri vasentapuolta kasvoistani. Se selitti kaikki silmä-, kurkku-, korva- ja kaula-oireet. Mutta mikä selitti tulehduksen? Niinkin viattomalta kuulostava juttu kuin hampaiden narskuttelu/voimakas yhteenpureminen.

Tämä pirullinen vaiva tunnetaan myös nimellä bruksismi ja sen diagnoosin olen saanut jo lapsena. Ennen tätä päivää en kuitenkaan ole kokenut, että se pahemmin haittaisi elämääni. Lapsuudessani kaverit vain satunnaisesti valittelivat yökylässä, että narskuttelin hampaitani kuin pieni hiiri ja pilasin muiden yöunet. Omia uniani tai mitään muutakaan bruksismi ei koskaan ole pilannut, ei ennen tätä. Nyt kun järjellä ajattelee, niin tyypillisiä bruksismiin liittyviä oireita on minulla ollut jo kauan. Todennäköisesti epäsäännöllisen säännölliset päänsäryt, kaulan ja niskan alueen kivut sekä aamuväsymys ovat juurikin aiheutuneet tästä. Veikkaan, että kivut ovat hiipuneet elämääni pikkuhiljaa, niin vaivihkaa, etten ole sitä edes ymmärtänyt. Ainakaan sen syytä.

Tämän kuluneen ja muutaman edellisen vuoden stressi on varmasti lyönyt vettä myllyyn vielä siinä määrin, että lopulta tilanne sitten eskaloitui näin. Bruksismihan tyypillisesti pahenee stressitilassa. Silloin stressaantunut ihminen puree hampaita öisin yhteen entistä herkemmin ja kovemmin. Siitä seuraa tietysti entistä pahemmat kivut. Tällaiset kaulan ja kurkun alueen kivut saattaavat pahentaa ahdistusta ja laukaista myös paniikkikohtauksen. Jollaisen yllätys yllätys sain itsekin marraskuussa.

Juuri nyt tuntuu siltä, että jokin valtava vyyhti alkaa pikku hiljaa purkautumaan. Lukiessani tietoa bruksismista ja sen oireista olen nyökytellyt lähes jokaisen kohdalla. Miettinyt, että hitto vie, miten isoja ongelma yksi hampaiden narskutellu voikaan saada aikaan. Tänään on jo paljon parempi päivä kuin maanantaina, kiitos lääkekuurin todennäköisesti. Se on vienyt ne pahimmat kivut ja oireet, mutta itse ongelmaa ne eivät vie pois. Minulle on joskus yli 10 vuotta sitten tehty purentakiskot, joita en silloin pystynyt pitämään kovasta yrityksestä huolimatta. Nyt kuitenkin lääkäri oli sitä mieltä, että uuden purentakiskon hankkiminen ja kokeileminen uudelleen olisi ehdottomasti kannattavaa. Niistä voisin saada oikeasti pitkäaikaisen avun ja päästä kokonaan ongelmistani.

Tiedän, että bruksismi ei ole mikään harvinainen juttu, mutta tarinoita siitä tuntuu olevan vähän. Minkälaisia oireita se kelläkin aiheuttaa ja mistä löytää apua? Olisin ikuisesti kiitollinen, jos joku kohtalontoveri siellä haluaisi kertoa omista kokemuksistaan ja vaikka jakaa ne parhaimmat vinkit :) Kaikki leuan rentoutusharjoituksista purentakiskokemuksiin ovat lämpimästi tervetulleita!