Vintage sisustuslöytöjä

Myönnän, olin se ärsyttävä stereotyyppinen bloggaaja, joka kertoi jostain “ihanan jännittävästä jutusta” kertomatta siitä kuitenkaan yhtään mitään. Olin tehnyt kirppislöydön, mutta en esitellyt sitä. Vielä. Rehellinen syy tähän oli se, että löytöni painoi niin tuhottomasti, että tämän siirtämiseen autosta kotiimme tarvittiin ehdottomasti kaksi ihmistä tai ainakin minua vahvempi ihminen. Siispä venyi pitkälle iltaan ennen kuin sain löytöni paikoilleen ja oikeastaan vasta seuraavana päivänä asettelin pöydän siihen sijoille, mihin olin sen kierrätyskeskuksessa kuvitellut.

Enhän minä uutta sohvapöytää olisi tarvinnut, mutta kun tämä oli niin pirun nätti. Rusehtavaa kiveä (marmoria oletan), priimakunnossa, täydellisen kokoinen ja naurettavan hintainen. Myyjä antoi minulle vielä viisi euroa alennustakin ja maksoin pöydästä lopulta 35 euroa. Tässä paraatipaikalla korkeassa tilassa on aikaisemmin ollut isoäitini vanha lasipöytä, josta en tietenkään ole valmis luopumaan, joten päätin heittää koko olohuoneen järjestyksen uusiksi. Nyt meille mahtuu yhden sohvapöydän sijasta kaksi ja vitsit olen fiiliksissä! Näissä kuvissa ei uusi järjestys olohuoneen puolella vielä näy, mutta kuvaan senkin mahdollisimman pian.

Olkkariin sekä tähän korkeaankin tilaan on vielä tulossa pieniä muutoksia, mm. ne yhä tekeillä olevat nojatuolit (ikuisuusprojekti) ja uusi/uudistettu tv-taso, joten täytyy ottaa toiset kuvaukset joka tapauksessa. Pikku hiljaa hyvä tulee on ollut mottoni talon sisustuksen suhteen ja nyt alkaa ensimmäistä kertaa tuntua siltä, että tästä ihan oikeasti tulee hyvä!

Intoni vintage kalusteisiin ja kierrätyskeskusten koluamiseen on alunperin lähtenyt ihan rahasyistä. Sieltä voi tehdä edullisia löytöjä, eikä sisustamiseen tarvita muhkeaa lompakkoa. Ajan myötä näistä löydöistä ja kirppistelystä on myös tullut itselleni keino luoda omannäköinen sisustus. Vintage-aarteet tuovat persoonallisuutta ja niiden tuominen kotiin on aina yhtä kutkuttavaa. Mieltä lämmittää myös ajatus siitä, ettei aina tarvitse ihan oikeasti ostaa uutta. En sano, että pitäytyisin nykyisessä linjassani, enkä tältä istumalta hankkisi kaikkia ihania design-unelmia uutena, jos siihen yhtäkkiä olisi mahdollisuus. Mutta sen sanon, että en ole lainkaan harmissani siitä, ettei sisustus tule meille sormia napsauttamalla. Se muovautuu pikku hiljaa ja on kiehtova yhdistelmä uutta sekä vanhaa.

Tästä pöydästä piti vielä sanoa sen verran, että vaikka sitä ja eritoten sen pöytälevyä ihannoin, en ole vielä ihan täysin vakuuttunut pöydän jalasta. Metallijalka on kyllä erikoinen ja näyttävä, mutta sopiiko se tähän ja meille siitä en ole varma. En myöskään siitä, että jätänkö sen tällaiseksi vai tuunaanko hieman. Mietin nimittäin ihan ensimmäiseksi pöydän nähtyäni, että spray-maali voisi tehdä jalasta paremman näköisen, mutta nyt en enää ole varma. Paras vaihtoehto olisi ehkä kuitenkin vaihtaa koko jalka, mutta kysymys kuuluukin millaiseksi? Mitä te olette mieltä? Onko hyvä näin vai kaipaisiko toisenlaista jalkaa/jalkoja? Ideoita saa heitellä ilmaan!

Ps. Myös kuvien pieni kynttilän jalka ja taustalla näkyvä valaisin ovat uusia kirppislöytöjä! Valaisin on itse asiassa tulossa yläkertaan, mutta pääsi nyt kuviin mukaan tähän 🙂

Sadepäivän asu

Tässä yksi sateisen ja harmaan päivän asu, johon olen turvautunut tänä syksynä useamman kerran. Lippis on ollut tämän vuoden luottoasusteeni ja tehnyt minusta entistä laiskemman hiustenlaittajan 😀 Tämän alle on niin helppo piiloutua! Ja tämä malli on kyllä ollut paras kokeilemistani, tekisi mieli tilata toisessakin värissä.

Trenssi puolestaan on vuosia vanha löytö Zalandolta, mutta yhä edelleen sen oversize-malli ja täydellinen hiekan sävy viehättää. Tämä tulee olemaan varmasti niitä vaatekappaleita, jotka säilyvät kaapissani vuosia ja jopa vuosikymmeniä. Tajusin muuten tässä kuvia lataillessa, että olen ikuistanut tämän trenssi jo kerran aikaisemminkin prikulleen samassa kohdassa keväällä 2018. Asu on aika vastaava, vaikka hieman keväisempi. Selkeästi olen pysynyt uskollisena tyylilleni jo useamman vuoden ajan.

farkut Arket / paita ja kengät Zara / takki Kiomi / lippis Polo Ralph Lauren / laukku Elleme

kuvat: Sara Vanninen

Loca lokakuu ja koronaväsymys

Mietin tällä viikolla, että tämä lokakuu on ollut jotenkin todella hullu. Noh oikeastaan koko vuosi 2020 on, mutta tämä meneillään oleva on kyllä ollut omassa päässäni ehkä se ristiriitaisin ja hulluin. Mielialani heittelee kuperkeikkaan tuon tuosta, kuin todella pahasti hukassa olevalla teini-ikäisellä. Olo on rauhaton ja se näkyy tekemisessäni tai oikeastaan tekemättömissä asioissa.

Luin äsken Jonnan uusimman postauksen ja kuulumiset, enkä voinut kuin nyökytellä tekstin alusta loppuun. Korona-ahdistus on piru vie taas kavunnut minunkin takaraivooni ja samalla tehnyt todella vaikeaksi ihan tavallisistakin asioista nauttimisen. Niiden, joista kesällä nautin lähes huoletta. Harrastukset, kaupassa käynti, ystävien ja sukulaisten näkeminen, työjutut. Tuntuu, että koko ajan joku hiostaa niskaa ja sitä pitää olla niin tarkkana kaiken kanssa, että keskittymiseni niihin oleellisiin asioihin kärsii.

Keskittymisen lisäksi myös luovuus tuntuu kärsivän tästä takaraivossa jäytävästä pirulaisesta. Pitää ponnistella huomattavasti enemmän, että saa niin sanotusti draivin päälle. Tästä ylimääräisestä ponnistelusta johtuen taitaa kisaväsymys painaa aika pahasti päälle. Normaalitilanteessa harvoin hyydyn, mutta tällä viikolla yksi päivä meni ihan rehellisesti sanoen lepäillessä, koska olin fyysisestikin jotenkin ihan loppu.

Samassa veneessä toki tässä kaikki ollaan ja kaikilla meillä on omat (osalla suuremmat, osalla pienemmät) koronan tuomat murheensa. Tämä vaikuttaa meihin kaikkiin tavalla tai toisella, mutta koen, että ei ole mikään häpeä sanoa olevansa vähän väsynyt tähän kaikkeen ja siksi halusin tästä kirjoittaa. Monet meistä ovat tyyppiä “vaikka läpi harmaan kiven” ja sinnistelevät ikävistä olosuhteista huolimatta, jaksavat väkisin ja näyttävät vielä päälle päin olevan täysin ok. Itsekin olen useimmiten tämä tyyppi, mutta en aina. Välillä on nimittäin erittäin ok laskea se suorittaja maski ja todeta, että hitto vie hapottaa.

Näillä kuvilla ei ole mitään tekemistä postauksen tekstin kanssa, mutta ehkä ne juuri tuovat hyvää vastapainoa tähän. Ulkona riittää vielä ruskaa ihailtavaksi ja tämä oli mielestäni yksi syksyn kivoimmista asuista! Olen muuten julkaissut viime aikoina yllättävän paljon asupostauksia, vaikka kuvittelin jotenkin niiden jääneen/jäävän vähemmälle. Monipuolisuus aiheissa on yleensä ollut valttini, joten pahoittelut siitä, että täällä on nyt ollut hieman yksitoikkoinen meno. Meillä alkoi tänään täällä Kotkassa syysloma, joten ensi viikolle en uskalla vielä luvata kattavampaa sisältöä, mutta ainakin heti meidän syysloman jälkeen tulossa on ruoka-aiheista sisältöä ja pari DIY-juttuakin on pitkästä aikaa tekeillä.

Ihanaa lokakuista viikonloppua sinne!

laukku Elleme, paita, neule & housut Ellos, kengät Zara, aurinkolasit Le Specs

Style Snapshots

Edellisen postauksen (asu)kuvat olivat omastakin mielestäni hienot ja onnistuneet, mutta ihan joka päivä tuollaisia ei oteta. Eikä pidäkään ottaa 🙂 Olen nauttinut todella paljon somen muutoksen tuulista takaisin kohti vanhaa ja ns. helpompaa aikaa, jolloin oli enemmän kuin hyväksyttävää räpsäistä asusta kuva puolihuolimattomasti kadun varressa tai vaikka peilin kautta. Otoksia ei tarvittu sataa, lokaation ei tarvinnut olla kummoinen eikä kuvauspeliksi tarvittu järjestelmäkameraa. Puhelin riitti hyvin!

Ei sano, että olisin vaihtamassa kurssiani täysin, mutta minusta on ihanaa ja tietyllä tapaa helpottavaa, että voin niiden tarkkojen (ja harkittujen) järkkärikuvien ohella hyvällä fiiliksellä jakaa myös rennompia. Juuri nyt tuntuu hullulta ajatella, että vielä muutama vuosi takaperin vierastin todella paljon puhelinkuvien julkaisemista blogissani. Nyt sekä rennommilla puhelinkuvilla, että tarkemmilla ja harkittumilla järkkärillä kuvilla on oma paikkansa ja molemmissa piilee oma viehätyksensä.

Tämän postauksen kuvituksena nyt puhelimella räpsittyjä asuja viikkojen ja eri katujen varrelta. Syysmuodin parhaita paloja ovat omasta mielestäni selkeästi kerrostaminen, yksiväritteisyys, ruskean sävyt, klassisuus. Neuleet, farkut, saappaat ja loaferit ovat olleet omat ns. avainvaatteet/asusteeni. Mikä on teidän suosikki?

Syysfiilistelyä

Ikuisen kesänlapsen on kyllä pakko nyt myöntää, että syksy on tuntunut tänä vuonna kertakaikkisen ihanalta vuodenajalta. Ilma on ollut aurinkoinen, mutta silti ihanan raikas. Etelän ruska alkaa päästä pian täyteen loistoonsa ja muutenkin luonto on ollut viime päivinä erityisen upea. Kaikki syksyiset ruoat maistuvat taivaalliselta ja olen syönyt esimerkiksi sieniä ihan älyttömän määrän. Tällä hetkellä tekee eniten mieli kaikkia ihania keittoja, risottoja ja pastaa. Ne lämmittää sekä mieltä että kehoa. Minun on myös tehnyt ihan älyttömästi mieli omenapiirakkaa ja porkkanakakkua, jota en ole leiponut vuosiin. Syötiin miehen kanssa yksi pala sitä viikonloppuna kahvilassa, mutta se ei tyydyttänyt himoani täysin 😀 Täytyykin kokeilla valmistaa itse porkkanakakkua nyt viikonloppuna. Tai sitten leivon pullaa, koska kansallinen korvapuustipäivä häämöttää edessä ja lämmin pulla, jos joku sopii syyspäiviin.

Syysruuista syyspukeutumiseen, joka on ollut jotenkin ihanan monipuolista hyvien kelien vuoksi. On voinut pitää mekkoja, mutta myös paksumpia neuleita ja kevyitä villakangastakkeja. Neulemekko näyttää superkivalta avonaisempien loafereiden kanssa!

Nyt sesongin vaihtuessa tyhjensin taas kaapit kaikesta ylimääräisestä ja laitoin tarpeettomat eteenpäin. Tänään raivailin myös lastenvaatteita ja kävin erityisesti heidän ulkokamoja läpi. Taas oli monissa vaatteissa liian lyhyet lahkeet ja hihat, joten täytyy niitäkin pistää eteenpäin sekä hankkia sopivaa vaatetta tytöille tilalle. Sanoin juuri aamulla miehelle, että tämäkin vaaterumba vie suhteellisen paljon aikaa, mutta onneksi on esim. erilaisilla kirppiksillä ja kavereiden kesken saa tarpeettomat vaatteet nopeasti liikkeelle.

Minulla ei ollut tänään mitään sen kummempaa asiaa. Halusin vain jakaa nämä ihanat syksyiset, mieheni ottamat kuvat täällä bloginkin puolella (näissä on jotenkin aivan mieletön tunnelma!) ja kertoa vähän syysfiiliksiä 🙂 Mitä teille sinne kuuluu?

mekko ja neule Ellos

Myöhäinen hääpäiväreissu

Meillä oli hääpäivä heinäkuussa. Varattiin hyvissä ajoin hotelli ja ravintola. Oltiin innosta soikeina menossa viettämään aikaa kaksin, ihan rauhassa ilman lapsia. Ja ekaa kertaa sitten edellisvuoden marraskuun.

Tiedän, ettei olla ensimmäinen perheen äiti ja isä, joilla parisuhdeaika, ehkä se vähäinenkin, kutistui koronan myötä olemattomiin. Kesällä tilanne kuitenkin helpotti monella tapaa ja meilläkin piti olla ihanat hääpäivätreffit…

Noh. Sitten esikoinen sai flunssan, seuraavana päivänä kuopus ja juuri treffien kynnyksellä mieskin nappasi sen itselleen. Eikun perumaan kaikki varaukset ja uutta päivää suunnittelemaan. Sen löytäminen ei käynyt ihan helposti, mutta lyötiin elokuulle uusi päivä lukkoon. Vain todetaksemme viikkoa ennen, että eipä muuten natsaakaan. Onneksi huumoria edelleen piisasi ja päätimme, että kolmas kerta toden sanoo ja buukkasimme reissun syyskuun alkuun. Voitte varmaan arvata miten kävi…

Lapset olivat vaihteeksi flunssassa, hyvin lievässä sellaisessa, mutta tänä aikana, kun on syytä olla varovainen jo pienen nuhankin vuoksi, emme viitsineet heitä hoitoon laittaa ja lähteä itse ravintoloihin pyörimään. Päätimme, että hitsi vie, me lähdemme treffeille ekstemporee, ilman mitään varauksia, jos vain hoitokuviot saadaan sumplittua. Kiitos joustavien isovanhempien, tämä reissu kävi toteen viime lauantaina. Minä kävin aamupäivällä heittämässä tytöt mummolaan ja paluumatkalla nappasin kyytiin mieheni, joka oli sillä välin varannut meille hotellin.

Tässä vähän fiiliksiä viikonlopun reissulta:

Ajoimme Kotkasta suoraan Helsingin keskustaan ja ihastelimme lähes täydellistä syyssäätä. Yllä lauantaipäivän asu!

Söimme lounaan ulkona Pamelan terassilla värikkäiden lehtien leijaillessa edessämme maahan.

Tuo lohi oli ihan taivaallisen hyvää! Myös pääruoat maistui. Mennään varmasti uudelleen joku kerta 🙂

Lounaan jälkeen kiertelimme hetken aikaa kaupungilla, kävimme kahvilla ja mietimme vuoroin sitä, miten ihanan rauhallista olikaan ja vuoroin sitä, miten tyhjältä elämä tuntui ilman kahta pientä veijaria. Minun teki mieli ostaa tuollainen “kauluri”, mutta päädyin laittamaan siitä kuvan äidille ja saatteeksi toiveen, josko hän neuloisi minulle vastaavan.

Iltapäivästä otimme päivälevon hotellilla ja sen jälkeen pieni freesaus vasemmasta kuvasta oikeaan. Illalliselle laitoin tuon yksihihaisen paidan, joka on ihan lempparini, mutta sille on ollut harmillisen vähän käyttöä vuoden aikana. Nyt se kuitenkin pääsi päälle ja punasin vielä huuletkin pitkästä aikaa!

Reissun luonteen vuoksi meillä ei tietenkään ollut mitään illallisvarauksia, joten lähdimme kokeilemaan onneamme lähiravintoloihin. Päädyimme lopulta Paisanoon, rentoon filippiiniläispaikkaan, jota minun on itse asiassa pitänyt testata jo tovi.

Ja hyvä, että päädyttiin, koska ruoka oli taivaallista!! Rakastan jakaa pieniä annoksia ja maistella montaa eri ruokalajia yhdellä aterialla. Tilasimme lopulta yhteensä 6 eri annosta ja pari lisuketta sekä jälkiruoat. Ruokaa oli juuri sopivasti, eikä tullut yhtään ähky. Annoksista kaikki yhtä lukuunottamatta olivat superhyviä. Ainoa pieni pettymys oli viinit. Muuten kyllä todella hyvä setti ja varmasti menemme myös tänne uudelleen 🙂

Illan päätteeksi kävelimme lämpöisessä syysillassa hotellille ja menimme ajoissa nukkumaan. Olin odottanut katkeamattomia yöunia kuin kuuta nousevaa, mutta epäonnekseni nukuin todella huonosti, koska näin hirvittäviä ja todentuntuisia painajaisia, joiden jälkeen en saanut unta ollenkaan. Ilmeisesti pääsin ekaa kertaa pariin vuoteen niin syvään uneen, että unetkin kävi villiksi tai sitten en vain osaa nukkua ilman kahta pientä takiaista kiinni minussa, peittoni alla 😀 Oli miten oli, vaikka itse yö ei mennyt ihan putkeen oli reissu ihanan virkistävä ja ehdottomasti tarpeen! Aamulla syötiin vielä runsas aamupala kaikessa rauhassa. 

Jos tytöjen jumppavuoro ei olisi alkanut Kotkassa puoliltapäivin, me olisimme varmasti jääneet vielä hetkeksi nauttimaan mielettömästä syyssäästä. Onko tällaisia lähemmäs +20°C asteen aurinkoisia syysviikonloppuja olemassakaan? Nähtävästi on ja toivottavasti tulee lisää. We want more!

ps. Viimeisessä kuvassa rentoutuneet vanhemmat 😀 Olisi pitänyt ottaa myös ennen kuva, haha!

Pinnalla nyt: Ruskea

Alkuun pakko myöntää, että pelkkä tämä kollaasin väsääminen sai minut himoitsemaan tummaa suklaata 😀 Ai että, tähän kun saisi teen kaveriksi nyt pari palaa sitä herkkua! Minusta tuntuu, että todella harva ystäväni tykkään tummasta suklaasta, kun meidän taas perheessä kaikki rakastaa sitä. Mitenkäs siellä, maistuuko tumma suklaa?

Tummasta suklaasta päästään kätevästi syksyn isoimpaan väritrendiin eli tumman ruskeaan. Eri beigen ja ruskean vaaleammat sävyt ovat olleet jo pinnalla hetken aikaa, mutta nyt nautiskellaan todella tummista, mutta kuitenkin lämpöisistä sävyistä. Itseäni viehättää ajatus tummanruskeasta kokoasusta tai ruskean yhdistämisestä esimerkiksi vaaleaan denimiin. Vaatteiden lisäksi ruskeaa näkyy nyt myös voimakkaasti kasvavana trendinä sisustuksen puolella.

Minulla henkilökohtaisesti on pieni viharakkaussuhde ruskeaan sekä vaatteissa että sisustuksessa. Vajaa 15 vuotta sitten täytin nimittäin sekä kotini että vaatekaappini lattiasta kattoon ruskealla ja sen jälkeen en ole hetkeen voinut mitään ruskeaa sisustuksessa tai tyylissäni katsellani. Nyt pikku hiljaa olen kuitenkin taas lämmennyt sävylle uudelleen. Ruskea on nimenomaan sellainen lämpöisempi ja helpommin lähestyttävämpi värivaihtoehto verrattuna esimerkiksi mustaan. Vaatekaapista löytyy tätä nykyä muutama ruskea vaate (mm. tuo oikean yläkulman ruskea neule!) ja sisustuksenkin puolella olen huomannut suosivan rusehtavia vaihtoehtoja. Olen esimerkiksi alkanut kuolaamaan ruskean sävytteisiä keittiöitä, vaikka keittiöremontti ei meille olekaan millään tavalla ajankohtainen.

jakku Arket / neule Ellos / liivi Arket

Housut Bottega Veneta / nahkamekko Second Female / hame Arket / polo neule Toteme

takki Toteme / saappaat Arket / laukku Bottega Veneta

Leffamaja portaiden alla

Kaupallinen yhteistyö: Viaplay

Jo siinä vaiheessa, kun aloitimme meidän taloa suunnittelemaan ja tiesimme siitä tulevan kaksikerroksisen, sanoin miehelleni, että portaiden alle ei sitten jätetä sellaista typerää pölyjen tai romujen keräämisnurkkaa. Sille tilalle pitää keksiä jokin funktio ja sen pitää mieluusti olla umpinainen edes osittain. Projektin aikana visioni portaiden alaosasta selkiintyi ja hyvin lähellä muuttoa tajusin, että hei tännehän saadaan kivasti lasten leluja. Kuopuksen ollessa vauva oli kätevää, että isosisko pystyi leikkimään alakerrassa samalla, kun minä laitoin esimerkiksi ruokaa. Alkuun portaiden alla olikin pieni Ikean keittiö ja muutama lelulaatikko.

Kuopuksen kasvaessa molemmat innoistuivat leikkimään täällä “ylimääräisessä lastenhuoneessa”, mutta tila kahden lapsen ja keittiön kanssa alkoi jäämään ahtaaksi. Päädyin siirtämään keittiön pois tieltä ja jättämään vain lelut paikallaan. Vähän aikaa sitten portaiden alle jäävään tilaan lisättiin vielä pariovet ja siitä lähtien tämä on ollut tyttöjen ehdottomasti lemppari piilopaikka. Täällä he istuvat aamusta lähtien kaksin riemusta kikatellen. Välillä huomasin esikoisen vetäytyvän tänne omaan rauhaan katselemaan lastenohjelmia ja siitä sain idean toteuttaa tästä lapsille ihka oman taianomaisen leffamajan.

Viime viikolla, kun tytöt olivat molemmat kotona pienen flunssan vuoksi päätin ilahduttaa heitä tarttumalla tuumasta toimeen. Leffamajan luomiseen ei tarvittu kuin pehmoinen patja ja paljon tyynyjä, muutama ruuvi, valosarjoja ja koristetta seinille. Tunnin puuhastelun jälkeen lasten oma pakopaikka oli valmis. Voi sitä iloa ja riemua, kun he ensimmäistä kertaa tänne kurkkasivat. Samantien tytöt käpertyivät yhdessä vierekkäin tyynyjen sekaan ja äitille kävi käsky sulkea ovi.

Säilytyslaatikoihin olin jemmaillut lastenkirjoja ja muutamia leluja, joka oli kyllä toinen neroleimaus itseltäni. Leffamaja toimii siis edelleen myös leikki- ja lepopaikkana. Toissa iltana lupasin minille, että järjestäisimme kaksin ihka oikean leffaillan majassa poppareineen ja muine leffaherkkuineen. Leffaksi valittiin Viaplayn yksi uutuusleffa Jeti, joka osoittautui melko perinteiseksi lastenleffa tarinaksi, mutta jossa kuitenkin oli uudenlaiset, veikeät hahmot ja hieman uudenlaisessa, erilaisessa ympäristössä. Tässä hyvin mukaansa tempaisevassa leffassa oli myös hauskaa nykypäivään sijoittuvaa somehuumoria äidille 😀

Parasta on kyllä näin aikuisiällä ollut tajuta, miten paljon oikeasti näihin lastenohjelmiin ja -leffoihin saadaan sellaista huumoria sisällytettyä, joka naurattaa erityisesti meitä vanhempia. Siinä on hyvä alkaa kesken leffan selittelemään lapsille, miksi jotkin kohdat ovat muka niin hassuja, kun heitä ei naurata tippaakaan 😀

Näin syksyn kynnyksellä Viaplaysta löytyy muuten taas paljon uutta katsottavaa koko perheelle. Listaan tähän alle vähän uutuuksia ja katselusuosituksia sekä koko perheelle että sitten erikseen meille aikuisille.

Syysuutuuksia lapsille/koko perheelle

• Pipsa possu kausi 6
• Jeti

Muita meidän perheen suosikkeja:

Leffat

The Boss Baby / Corgi – Kuningattaren koira / Aladdin / Madagascar /  Lemmikkien salainen elämä 1 ja 2 / Itse Ilkimys 1-3

Sarjat

PAW Patrol, Butterbean’s Cafe, Sunny Day, My Little Pony, Seikkailija Dora, Lego Friends, Saagan seikkailut, Mian maaginen maailma, Seikkailija Dora

Syysuutuuksia aikuiselle

• Catwalk kausi 1 Viaplay Original (tää vaikuttaa super mielenkiintoiselta! Pakko katsoa asap!)

• Rakasta mua kausi 2 (Tää tuntuu olevan monen suosikki tällä hetkellä!)

• Sons of Anarchy kaudet 1-7

• 9-1-1 kausi 3

• Billions kausi 4

• Bloodshot (25.9)

Aikaisemmin kerroinkin teille jo Viaplayn ja Elisa Viihteen voimien yhdistymisestä. Heinäkuusta alkaen on siis Viaplayn katselupakettiin on kuulunut myös Elisa Viihde Aition sarja ja leffat. Tarkoittaa entistä enemmän katsottavaa! Minulle syksy on jotenkin erityisen ihanaa aikaa etsiä uusi hyvä sarja pimeneviin iltoihin tai joku hyvä leffa työviikon päätteeksi. Niihin uppoutuu jotenkin ihan eri tavalla nyt kuin esimerkiksi kesällä. Mietin tässä, että ehkä käperryn joku ilta tuonne lasten majaan oman leffan tai sarjavalinnan kera 😀 Kieltämättä siitä tuli aika houkuttelevan näköinen loikoilupaikka myös minusta vai mitä olette mieltä?

Luonto lähellä

Kaupallinen yhteistyö: McDonald’s

Uskaltaisin väittää, että tämän puolentoista vuoden ajan, mitä olemme asuneet tässä nykyisessä talossamme meren äärellä, olen ollut lähempänä luontoa kuin koskaan ennen. Meidän kotimme on kuin paraatipaikalla oleva katsomo luonnon omalla näyttämöllä. Isoista ikkunoista bongaamme lasten kanssa päivittäin eri lintuja ja eläimiä. Näiden läpi voi ihalla utuiset peilityynet auringonnousut ja  sateenpiiskaamat myrskyyöt. Vuosi sitten fiilistelin täällä blogissakin luonnon ja lintujen kuvaamista pihapiirissämme. Monipuolista materiaalia saisi helposti vaikka joka viikko. Tänä kesänä puolestaan haaveilin kunnon kiikareista. Niiden avulla voisi tiirailla lintuja ja muita luonnonihmeitä hieman kauempaakin. Joko olen siis tulossa vanhaksi tai sitten vain hurahtanut täällä asumiseen.

Koen saavani kodistamme ja sen pihapiiristä mielenrauhaa. Tunnen oloni kotoisemmaksi kuin koskaan, mutta kieltämättä välillä tulee olo, että sisäinen kaupunkilaistyttö on katoamassa minusta johonkin. Tämä vuosi on kuitenkin monella tapaa osoittanut, että juuri nyt on hyvä hetki asua tässä eikä missään muualla. Tämä vuosi on myös ollut hyvä hetki miettiä, minkälaisiin projekteihin tartun ja mitä asioita esimerkiksi nostan täällä blogissa esille.

Kuten kuvista jo ehkä näkyy, ei tämä ole minulle se tyypillisin postaus. Tänään puhutaan linnuista ja linnunpöntöistä. Siitä kuinka linnut tarvitsevat lisää pesäpaikkoja. Ja me ihmiset enemmän perheen yhteistä aikaa!

Kyseessä on tosiaan McDonald’sin Happy Meal Birdbox-kampanja, ja projektin yhteistyökumppanina toimii BirdLife Suomi. Tämän kampanjan keskiössä on tuo veikeä linnunpönttö, jotka monet teistä varmasti jo yhdistivät Mäkkärin Happy Meal -ateriasta tuttuun punaiseen boksiin.

Mutta ennen kuin puhun lisää linnunpöntöistä ja punaisesta boksista, niin pari sanaa perheen yhteisestä ajasta. Kuten olen kertonut jo aiemmin, on tänä vuonna monen asian merkitys ja tärkeys korostunut itselleni aivan uudella tavalla. Vaikka alkuun tuntui, että vuosi 2020 vain rajoittaa meidän elämäämme monella tapaa, olen nyt hiljattain todennut, että todellisuudessa se on avannut silmämme ja antanut meille jotain todella hienoa. Nimittäin herätyksen. Herätyksen näkemään lähelle. Asioihin, jotka ehkä olimme jo unohtaneet tai ainakin pitäneet jollain tasolla itsestäänselvyyksinä. Asioihin, joiden merkitys loppumetreillä on suurempi kuin minkään muun.

Meidän perheelle vuosi 2020 on antanut lukemattomia tunteja yhteistä aikaa. Tuplasti enemmän kuin mitä ehkä normaalitilanteessa. Olemme laittaneet ruokaa, käyneet ulkoilemassa, pelanneet ja leikkineet enemmän kuin osasin koskaan kuvitella. Vaikka se on työn puolesta ajoittain ahditanut, tiedän jo nyt, että tulen olemaan tästä erittäin kiitollinen ja lapset muistavat tämän vielä pitkään. Jos  joskus tulisi taas aika, jolloin eletteisiin niin sanotusti vanhassa normaalissa, toivoisin, että pystyisin yhä joka viikko ja päivä näkemään lähelle. Näkemään ne tärkeimmät ja kullanarvoisimmat hetket, olemaan niissä läsnä ja nauttimaan niistä täysillä.

Kuten tästä hetkestä, jolloin rakensimme minin kanssa yhdessä linnunpönttöä. Innokas apurini hihkui riemusta, kun tyttövoimin ruuvasimme kasaan tämän Happy Meal linnunpöntön.Tämän kampanjan tarkoituksena on tosiaan tarjota perheille ympäri Suomea mukavaa yhteistä tekemistä, ja samalla auttaa lintuja pesäpönttöjä rakentamalla. Toiveena on saada mahdollisimman monet perheet pönttötalkoisiin, joista on iloa niin meille ihmisille kuin linnuillekin.

Minulle tuli hieman yllätyksenä projektin kuvausta lukiessa, että jopa joka kolmas lintulaji Suomessa on uhanalainen. Omaan korvaani tämä kuulostaa hätkähdyttävältä ja sen vuoksi, jos voin millään tapaa olla itse tukemassa luonnon monimuotoisuutta, teen sen mielelläni. McDonald’s on lahjoittanut BirdLife Suomelle 10 000 euroa lintujensuojelutyöhön ja rahallisen tuen lisäksi näitä Happy Meal -laatikon punaisia tee-se-itse-pönttöjä tuotetaan pikkulintujen iloksi yli 1400 kappaletta. Mikäli BirdLife Suomi ei teille ole vielä tuttu, niin heidän tavoitteenaan on tosiaan on suojelutyön ja lintuharrastuksen avulla edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä Suomessa.

Itse toivon tietysti, että mahdollisimman moni siellä haluaisi lähteä mukaan yksin tai juurikin yhdessä perheen kanssa näihin talkoisiin. Tällaisen linnun pöntön voi nikkaroida lataamalla ohjeet täältä tai jos puutyöt ei ole oma juttusi, voi punaisen boksi linnunpöntön rakennussarjan saada Mäkkäristä. Ensi lauantaina 26.9.2020 klo 10.00 alkaen jokaisessa Suomen McDonald’s -ravintolassa jaetaan 20 ensimmäiselle Happy Meal -aterian ostajalle linnunpönttö. Pönttöjä on tarjolla yksi per asiakas ja ne jaetaan asiointijärjestyksessä.

 Kun varsinainen linnunpönttö on valmiina kasassa on aika katsahtaa ulos ja miettiä mihin se kiinnitetään. Linnunpöntön voi hyvin laittaa omaan pihapiiriin, jos sieltä löytyy sopiva puu, mutta on myös mahdollista viedä se omaa pihaa pidemmälle, jotta muutkin voivat bongata sen. BirdLifen sivuilta löytyy ohjeet oikeaoppisesta kiinnittämisestä. Itsekin luin tarkkaan mitä hyvien tapojen ja asetusten mukainen pönttöjen asennus tarkoittaa.

Alkuun olin ajatellut, että pönttö kiinnitettäisiin ehdottomasti meidän lintuja kuhisevaan pihapiiriimme, mutta sieltä ei löytynyt yhtään näitä kaikkia kriteerejä täyttävää puuta, joten päädyimme viemään pöntön hieman kauemmas metsän siimekseen.

Pönttöä kiinnittäessä vanhempi tyttö hyppeli kiviltä ja kannoilta toisille, nuoremman istuessa tyytyväisenä mustikkapensaassa nauttimassa metsän antimista. Yhteiskuvaa varten piti sepitellä tarina linnunpönttöön pian muuttavasta lintuperheestä ja sen voimalla kumpikin jaksoi muutaman sekunnin hetken ihastella meidän kättemme jälkeä.

Siellä se nyt hymyilee, meidän kokoama ja kiinnittämä linnunpönttö. Toivottavasti se saa ohikulkijatkin hyvälle tuulelle ja toivottavasti sen ovelle saapuu ensi keväänä se lintuperhe, josta tarinan sepittelin ja asettuu punaiseen pönttöön taloksi.

Tervetuloa linnut, teitä odotellaan jo!

ps. Te kaikki talkoisiin mukaan osallistuvat, jakakaa ihmeessä valmiista tai jo kiinnitetystä pöntöstä someen kuva tai video hastagilla #HappyMealBirdBox.

DIY taidetta – tauluja kotiin

Uusin tuunaukseni ja taidemuoto, johon olen hurahtanut täysin näkyy tässä. Olen kaivannut kotiimme abstrakteja yksivärisiä tauluja, joissa olisi yksivärisyydestä huolimatta elävyyttä tekstuurien muodossa. Päätin kokeilla valmistaa sellaisen itse ja näistä kahdesta ensimmäisestä testikappaleesta tuli sen verran ihanat, että seuraavaksi teen yhden isomman teoksen. Täytyy vain käydä tarvikeostoksilla ennen kuin pääsen aloittamaan.

Kyseessä on tosiaan canvas-taulun päälle pingoitettu ja vedostettu harsomainen kangas, joka on “jähmettynyt” paikoilleen tasoiteaineen ja maalin avulla. Voin myöhemmin palata teko-ohjeiden kera, jos teitä kiinnostaa 🙂 Nyt täytyy lähteä hakemaan lapsi hoidosta!

Inspiroivaa viikon alkua kaikille!