Väsymyksen graalin malja

Se on nyt saavutettu omalta osaltani, luulisin.

Väsymyspiste, jossa mikään ei enää hymyilytä, koko ajan tekisi mieli vain tiuskia ja kaikki tuntuu mitättömältä, täysin yhdentekevältä. Piste, jossa huomaat vihastuvasi viattomalle vauvalle tahtomattasi. Sinun tekisi mieli huutaa ja hermostua kovemmin kuin koskaan ennen. Väsymyksen graalin malja, se tämän on oltava.

Ennen valitusvirttä haluan sanoa, että me ollaan oltu onnekkaita, tosi onnekkaita. Tytöt ovat nukkuneet kumpikin vauvavuonna ihan hyvin, kummallakaan heistä ei ole ollut koliikkia ja meitä on aina ollut kaksi aikuista tässä tukemassa toista. On ollut mahdollisuus jakaa se vastuu ja ottaa vuorot. Kaikesta siitä huolimatta olemme nyt tulleet siihen pisteeseen, jossa väsymys alkaa olla sitä luokkaa, että tulen hulluksi. En uskalla käydä nukkumaan iltaisin, vaan pelkään tulevaa yötä. Olen umpiväsynyt, mutta käyn ylikierroksilla. Huomaan myös heittäväni tässä samalla normaalit suhteellisen hyvät elämäntapani kaivoon ja aloittamalla esimerkiksi aamun ravitsevan aamupalan sijaan suklaalla.

Koska tämä huono jakso sitten alkoi? En edes muista ihan tarkalleen, mutta kyllä tätä on nyt jo muutaman kuukauden ajan riittänyt. Välissä on toki ollut 1-2 hyvää yötä, mutta nyt viimeiset pari viikkoa kaikki yöt ovat olleet yhtä helvettiä. Kaiken kukkuraksi meitä piinasi viime viikon ajan se karmiva norovirus vieden viimeisetkin energian rippeet. En yleensä jaksa tai halua täällä blogissa manata näitä asioita, mutta sen sijaan, että tänään näpyttelisin teille liibalaabaa siitä, miten kiva viikonloppu on tulossa, päätin kertoa totuuden. Olen aivan kuoleman väsynyt.

Kaikki alkoi siitä, kun tässä syksyllä alkoivat tosiaan ne ihan hyvin sujuneet yöunet vauvalla rakoileimaan. Alkuun se tarkoitti muutamia lisäherätyksiä yössä, ei mitään sen pahempaa. Tyttö oli jo ollut hetken ilman yömaitoa, mutta melko nopeasti ajauduimme siihen pisteeseen, että hän söi taas öisin. Se oli lähinnä meidän vanhempien laiskuutta, joten päätimme vierottaa vauvan yömaidosta uudelleen unikoulun avulla ja samalla opettaa häntä nukahtamaan omaan sänkyyn. Unikoulu menikin kivuttomasti ja jo kolmantena yönä vauva nukahti itse omaan sänkyyn ja nukkui siellä koko yön heräämättä.

Sitä iloa jatkui pari yötä, mutta sitten tämä helvetiksikin kutsumani ajanjakso pääsi irti. Parin yöheräilyn sijaan vauva heräsikin 10 kertaa, mutta hänet sai onneksi rauhoteltua tutin avulla ja hän nukahti heti uudelleen. Mutta pian ei enää tuttikaan auttanut, vaan olin taas parin tunnin huudattamisen jälkeen maitopullo kädessä epätoivoisena. Maidon juotuaan vauva rauhoittui sekä nukahti ja ajattelin, että noh juokoot nyt vielä öisin, jos kerran sitä kaipaa. Mutta arvatkaa jäikö tämä tähän?

Ei, ei jäänyt. Myös nukutushommat menivät uusiksi ja nopean nukahtamisen sijaan illalla saattaa nyt odottaa kahden tunnin väsytystaistelu jatkuvan huudon kera. Lukuisista yöheräilyistä ollaan myös siirrytty leppoisasti rehelliseen yövalvomiseen niiden satunnaisen heräilyjen lisäksi. Parin viikon ajan vauva on ollut TÄYSIN HEREILLÄ pari tuntia yöstä. Eikä tosiaankaan siis omassa sängyssä rauhassa itsekseen touhua, vaan vaatii päästä viereen tai muutoin alkaa huutokonsertti, joka herättää siskon ja luultavasti naapuritkin. Vieressä hän ei huuda, mutta kiipeilee päälle, repii hiuksia, möngertää, pöngertää ja hakkaa sängyn päätyä. Eikä nukahda uudelleen millään.

Viime yönä tilanne eskaloitui sitten siihen, että lopulta minä nukahdin ennen vauvaa ja havahduin jossain kohtaa yötä siihen, että hän oli konttaillut melkein sängyn jalkopäähän. Onneksi ei sen pidemmälle, mutta nyt täytyy kyllä ensi yöksi mietti toisenlainen ratkaisu varmuuden vuoksi. Vauva osaa jo kiivetä kaikkien asettamieni esteiden ylitse sängyssä ja näköjään oma väsymys alkaa olla sitä luokkaa, että en vain enää yksinkertaisesti pysy hereillä.

Tässä radikaaleimmassa väsymispisteessä sitä miettii kuumeisesti joka sekunti syitä siihen, miksi vauva ei nuku. Vaivaako häntä joku? Vai onko tämä taas yksi kuuluisa vaihe? Tänään huomasin, että neljä hammasta puskee samanaikaisesti läpi pienten ikenien, joten se voi olla yksi ja erittäin järkeenkäypä selitys tähän. Vauvalla on selkeästi myös havaittavissa jonkin sortin eroahdistusta ja varsinkin äitiin kohdistuvaa sellaista, joten ehkä se on myös tässä taustalla. Tai sitten tämä on vain klassista hulinointia uusien taitojen karttuessa ja pienten aivojen kehittyessä. Yksiselitteistä syytä siiihen, miksi vauva on tässä 10-11kk iässä näin radikaalisesti on muuttanut yönukkumistaan ja aiheuttanut järkyttävät univelat meille vanhemmille ei siis ehkä ole, vaan tämä on todennäköisesti monen tekijän summa. Erittäin epämiellyttävä sellainen.

Onneksi vaiheilla sekä niillä vaivoillakin on tapana mennä ohitse itsekseen, mutta toki tässä kohtaa odotus tuntuu tuskaiselta. En myöskään voi käsittää millä pyhällä hengellä vauva tällä hetkellä elää ja jaksaa kontata päivät pitkät ympäri taloa, kun yöunia ei hänellekkään riittävästi kerry. Yövalvomisista huolimatta hän herää aamulla aikaisin ja iltaisin nukkumaan menoa venytetään riehumalla sängyssä jopa kahdella tunnilla. Päivisin hän onneksi nukkuu hyvin, mutta ei mielestäni missään nimessä liikaa. Yhdet tai maksimissaan kahdet päiväunet (yhteensä n.3h) on tämän ikäiselle juuri sopivasti.

Vauvan itsensä kannaltakin olisi varmasti parempi, jos yöt alkaisivat pikku hiljaa rauhoittumaan. Lähes tulkoon kaikkemme olemme kyllä yrittäneet tehdä yöunien parantamiseksi. Yhtä keinoa on tarkoitus vielä ensi viikolla kokeilla, nimittäin vauvan siirtämistä omaan huoneeseen. Jossain sisimmässä minulla on tunne, että tämä on se avain parempiin uniin ja jälkikäteen tulen moittimaan itseäni, etten saanut sitä muutosta aikaiseksi jo kuukausi sitten. Tai sitten ei. Vauvojen nukkuminen on välillä sellainen arvoitusten maailma, ettei kukaan osaa ennalta sanoa, miten ensi yö tulee menemään. Huomenna tämä kaikki saattaa jo olla taakse jäänyttä elämää, mutta sitä ennen ei auta muuta kuin asennoitua uudella tavalla.

Kuuntelin eilen Helsinkiin ajaessa Hei Baby -podcastin uusinta jaksoa neljän kuukauden hulinoista ja totesin, että myös minä tarvitsen nyt tuon Kirsikan ja Vivianin lanseeraman LOL-asenteen. Pakko vetää tämä huumorilla läpi tai muuten tästä ei tule yhtään mitään. Uuden asenteen lisäksi voisin ehkä vihdoin opetella juomaan edes puolikuppia kahvia, niin taskussa olisi yksi pieni oljenkorsi, jonka avulla selviäisin näistä tahmaisista, väsymyksen täyttämistä pimeistä marraskuun päivistä totaalisesti sekoamatta.

ps. Aurinkolasit tätä nykyä välttämättömät kuvissa, koska panda. Tosi paha panda.

kuvat: Hanna Väyrynen

Ensimmäinen kurkistus lastenhuoneeseen

*Kaupallinen yhteistyö Desenio & Indieplace

Monet ovat toivoneet postausta lastenhuoneesta ja nyt pääsette tämän postauksen myötä vihdoin kurkistamaan sinne. Meillähän on tosiaan yläkerrassa kolme isohkoa makuuhuonetta, joista yksi on meidän vanhempien ja toinen isomman tytön. Kolmas on tähän saakka toiminut työhuoneena (lue varastona). Olimme ajatelleet, että vauva siirtyisi kasvaessaan isosiskonsa kanssa samaan huoneeseen ja näin ollen minin huoneesta tulisi tyttöjen yhteinen.

Se oli kaunis ajatus, mutta käytännössä ei kuitenkaan kovin toimiva. Vauva ei nimittäin ole mikään paras nukkuja, joten häntä ei kannata siirtää häiritsemään siskon unia. Nämä vajaa 11kk hän on nukkunut meidän huoneessa ja johonkin pisteeseen saakka se tuntuikin hyvin toimivalta ratkaisulta. Viime kuukaudet ovat öiden osalta kuitenkin olleet aika kaaottisia ja sen vuoksi haluamme tähän nyt muutoksen. Olemme mieheni kanssa joutuneet nukkumaan aivan liian monta viikkoa vuoroöin muualla vauvan häiritessä myös meidän vanhempienkin unta.

Todennäköisesti tämä on taas yksi ohimenevä vaihe, mutta kokemuksesta tiedän, että tähän voi myös löytyä muutakin apua kuin pelkkä aika. Isosiskolla oli nimittäin suurin piirtein samassa iässä vastaavanlaiset yöhulinat päällä ja hänen (sekä meidän vanhempien) yöunia paransi välittömästi siirto omaan huoneeseen. Tästä syystä olemme nyt päättäneet siirtää myös kuopuksen omiin oloihinsa ja tehdä työhuoneesta hänelle makuuhuoneen. Ennen siirtoa haluamme kuitenkin hieman fiksata huonetta ja tällä hetkellä se odottaakin maalareita saapuvaksi. Pian saadaan siis myös toinen lastenhuone taloon, mutta sitä ennen keskitytään tähän jo olemassa olevaan.

Ja tässä se nyt on, minin huone, jonka sisustus ja väritys ovat hieman puolivahingossa syntyneitä. Alkuun haaveilin nimittäin koristeellisemmasta harmaan, kullan ja vaaleanpunaisen täyttämästä huoneesta, mutta sitten ihastuin boheemimpiin, kauniilla puun sävyille höystettyihin hieman yksinkertaisempiin lastenhuoneen sisustuksiin. Lopputulos on tällä hetkellä vähän jotain siltä väliltä. Värejä en edelleenkään osaa sisustuksessa kovin rohkeasti käyttää, mutta lastenhuoneeseen olen onnistunut niitä edes hieman tuomaan. Väripilkkuina täällä toimivat tuo muhkean marjapuuron sävyinen samettisohva sekä kolmivärinen viskoosimatto. Viime viikolla seinät ammottivat vielä tyhjyyttään, mutta viikonloppuna saimme vihdoin asennettua kaikki seinille tarkoitetut jutut.

Naulakon ja hyllyn lisäksi paikoilleen kiinnitettiin muutama koriste sekä tuo katos, jonka päätin katon sijaan kiinnittää puisella kulmatelineellä seinään. Siitä tuli loppujen lopuksi aika kiva noin! Viimeisenä silauksena lähdin asettelemaan huoneeseen tauluja. Niitä olin tilannut jo olemassa olevien valokuvien ym. lisäksi Deseniolta yhteistyön merkeissä. Tarkoitus oli jakaa taulut tyttöjen huoneisiin, mutta kuopuksen oman odottaessa vielä valmistumistaan sijoitin ne nyt hetkellisesti kaikki minin huoneeseen. Ajattelin alkuun, että tauluja olisi liikaa yhteen ja samaan huoneeseen, mutta niitä oli itse asiassa juuri sopivasti! Näiden lisäksi haluan kyllä teettää vielä muutaman tuoreemman valokuvan ministä sekä yhteiskuvan tytöistä. Sopiva sekoitus omia valokuvia ja julisteita toimii mielestäni parhaiten.

Mutta kerrotaampa vielä hieman näistä julisteita. Ihan sokkona en niitä nimittäin valinnut. Aloitan lemppareistani, “A Bigger World” -nimisistä tauluista, joissa kummassakin seikkailee yksi tyttö ja yksi eläin. Nämä nähdessäni olin käydä itkemään, sillä ne kuvastavat meidän tyttöjä niin täydellisesti. “A Bigger World No1” -taulussa seisoo tyttö suuren jäniksen vierellä ja kuvaa katsoessa mietin meidän esikoista. Tunteikasta, hieman arkaa ja vähän pelokastakin tyttöä, joka on nopea käänteissään ja todellinen ikiliikkuja. Hän on kuin vikkelä kinttuinen jänis, joka aina välillä pistää päänsä pensaaseen, mutta lähtee sitten taas vauhdilla eteenpäin loikkimaan. Kaiken kukkuraksi hänen rakkain pehmolelunsa on pupu, mikäs mukaan.

Toinen taulu “A Bigger World No2” sen sijaan on kuin piirros meidän kuopuksesta. Pieni tyttö valtavan leijonan kaulassa. Hän on ehkä fyysisesti vielä heikko, mutta sisältä vahva kuin leijona, ollut syntymästä asti. Hän ei pienistä hetkahda ja kulkee tarpeen tullen vaikka läpi harmaan kiven. Hän on todella kovaääninen ja karjuu kuin leijona, jos sille päälle sattuu. Näihin tauluihin kirjoitan molemmille pienet omistuskirjoitukset ja toivon heidän pitävän nämä mukanaan vielä sittenkin, kun täältä kodista joskus lähtevät.

Tunteikkaiden eläin&tyttö-taulujen lisäksi halusin valita huoneeseen vähän väriä. Mini toivoi jotain vaaleanpunaista (tottakai), joten päädyin tuohon veikeään “Candyfloss” hattaratauluun sekä abstraktiin “Old Pink Wall” -tauluun. Jälkimmäisestä valitsin vielä isoimman koon, sillä huone kaipasi jotain suurempaa värikästä pintaa huonekorkeuden ollen yläkerrassakin normaalia korkeampi. Tästä tulikin mieleen, että kattolamppu meiltä vielä lastenhuoneesta uupuu ja se onkin seuraavaksi hankintalistalla. Kuten ovat myös vaatekaappien ovet, verhot sekä päiväpeitto!

Pinkkien väripilkkujen lisäksi valitsin Deseniolta muutaman neutraalimman taulun, joista suosikkini on varmasti tuo planeettataulu “JOY”. Pilvien somistamaa “Good Night World” -taulua olin ajatellut vauvan huoneeseen, mutta se löysi nyt ainakin hetkellisesti paikkansa minin sängyn yläpuolelta. Kuten myös tuo pieni “Cotton Plant” -kasvitaulu, joka kultakehyksineen toi kivasti eloa sängyn yläpuolelle asennettuun puuhyllyyn.

Osan näistä tauluista olin tosiaan ajatellut siirtää kuopuksen huoneeseen, kunhan se valmistuu, mutta saa nähdä raaskinko luopua muista kuin tuosta vauvalle nimenomaan tarkoitetusta tyttö&leijona -taulusta, joka hänen huoneen ovea jo kolkuttelee. Toisesta lastenhuoneesta on tulossa neutraalimman sävyinen, joten ainakin kaikki pinkit jutut jäävät minin huoneeseen. Neutraalimpi siksi, että arvelen minin haluavan muutaman vuoden päästä karsia vaaleanpunaisten asioiden määrää huoneessaan ja vaihtaa mahdollisesti tähän toiseen ns. vähän isomman tytön huoneeseen, jossa on ranskalainenparveke ja merinäköala.

Siinä kohtaa taas ehkä nuorempi on “pinkkiä sen olla pitää” -vaiheessa ja huoneiden vaihto päittäin on molemmille erittäin tervetullut idea. Mutta siihen on vielä aikaa ja tässä välissä ehdin varmasti pyöräyttää molempien tyttöjen huoneiden järjestyksen muutaman kerran ympäri. Huoneiden edistymistä on tarkoitus kuvata tänne nyt hieman ahkerammin ja heti, kun saamme vauvan huone maalattua, niin otan teidän mukaan sen sisustamiseen. Tästäkin huoneesta täytyy sitten tehdä uusi postaus, kun kaikki puuttuvat palat on saatu paikoilleen.

Loppuun vielä alennuskoodi Deseniolle, mikäli teilläkin on taulutarpeita vaikka juuri lastenhuoneeseen. Taulut ovat mielestäni myös oiva joululahja vaikkapa kummilapselle! Koodilla KAISA30 saatte -30% alennuksen Desenion sivuilta. Alekoodi on voimassa tästä päivästä eteenpäin kaksi päivää (12.-14.11). Alennus ei koske kehyksiä eikä premium eli Handpicked- tai “persoonallisia” julisteita.